Marraskuun plussat

Peittokurjenpolvi - Geranium cantabrigiense

Reilusti plussan puolella on tämä marraskuu kulunut. Tulevalle viikolle on luvassa viilenevää, katsotaan, toteutuvatko lupaukset. Lähes +10 asteen lämpötila on saanut meikäläisenkin käyttäytymään kummallisesti. Pihalla käyskennellessäni nenä on suunnattu kohti multaa, aivan kuin odottaisin piippojen pongahtavan sieltä esiin. Enpä sellaisista löydöistä edes yllättyisi. Kunnan keskustassa sijaitsevan julkisen rakennuksen seinustalla kasvavat rhodot availivat perjantain harmaassa usvassa värikkäitä nuppujaan. Kuiskailin niille, että talvilepoon siitä, vaan mahtoivatko minua totella.

Tuntuu oudolta haahuilla pihalla ilman, että olisi mitään järjellistä tekemistä. Haravoinnit on haravoitu ja kukkapenkitkin kantattu. Yhtenä päivänä sain biokompostorin tyhjennettyä, mistä kovasti itseäni kiittelin. Ehkä kompostori ei pakkasten tultua jäädy samalla lailla umpeen, kuin viime talvena. Ainakin siellä on nyt tilaa uudelle massalle. Siirsin puolikypsän materiaalin biokompostorin viereen siirretyn vanhan lämpökompostorin uumeniin jatkamaan muhimista. Kevääksi on valmistumassa pari kottikärryllistä hyvää multaa.

Karviainen - Ribes uva-crispa

Kevättä ja erityisesti aurinkoa on kova ikävä. Koko marraskuu on ollut niin harmaan pimeä ja kostea. Varsinaisesti ei ole kovin monena päivänä satanut, mutta ilman täyttänyt tiivis harmaus on saanut hiukset ja vaatteetkin ulkona kostumaan. Lauantaiksi luvattiin aurinkoa, joka tyytyi vain pilvien takaa hetken kurkistelemaan iltapäivän kääntyessä iltaan. Ehkä pitkä poissaolo vaatii auringoltakin hiukan harjoittelua ennen täydeltä taivaalta paistamista.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Kameraa ei ole tullut pahemmin ulkoilutettua. Puutarhassa kaikki on jämähtänyt niille sijoilleen, eikä ruskeita rankoja ja vähäisiä väripilkkuja jaksa kerta toisensa jälkeen objektiivilla tähdätä. Tinttien kuvaamiseen sopivaa obiskaa minulla ei ole, mutta lintuja on kiva tarkkailla kuvaamattakin. Närhiä käy pihassa useita ja viimein myös ensimmäinen viherpeippo ilmestyi viime talviseen tapaan pihaan. 

Oravakin on kuullut meidän pihan siemenbuffetin avautuneen ja hoitokissojen iloksi se käy päivittäin keittiön ikkunan edustan ruokintapaikalla lounastamassa.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Syysmyrkkyliljat ovat kukkimisensa kukkineet ja kallistuneet maahan pitkälleen talviunta odottamaan. Vaikka alapihalla ei paljon mitään katseltavaa nyt olekaan, ovat kierrokset siellä muussa mielessä tarpeen. Yhtenä päivänä löysin liljan sipulin kukkapenkin pinnasta. Saattoi olla marhanlilja, vaikkakaan ei sentään tämän syksyn ostoksia. Kaivoin sen takaisin multaan. Lauma variksia ja pari harakkaa peuhaa meidän pihalla toisiaan takaa ajaen ja kukkapenkkejä mylläten. Mustarastaatkin ovat kovia mullan myllääjiä.

Televisio ja postilaatikko ovat jo täynnä joulumainoksia. Kauppojen hyllyistä ja tiskeistä puhumattakaan. Joulusta kyllä tykkään, mutta vuosi vuodelta aikaisemmin alkava, ylenmääräinen jouluhössötys väsyttää. Voi olla, että tänä vuonna vietämme erilaisen joulun. Aika näyttää, mihin ratkaisuun päädymme. 

Erilaisia jouluvaloja on jo monessa pihassa. Tässä pimeydessä ne tuovat iloa, piristystä ja kauneutta. Sisälle olen jo muutamia valoja viritellyt ja ensi viikolla ajattelin laittaa ulos valoja. Enkä enää kausivaloja, vaan ihan kunnon jouluvaloja. Mukavampi valoja on nyt katsella, kuin tammikuun lopun kirkkaudessa. 

Tyttären Nemo-kissa

Marraskuun hämäryys on hidastanut minua. Pysyäkseni ajan tasalle luen blogienne postauksia monta peräkkäin ja niinpä kommentointiin ei tahdo jäädä aikaa. Sitäpaitsi tabletilla suoritettu yhden sormen tökkiminen on sietämätöntä touhua. On iltoja, jolloin en avaa tietokonetta laisinkaan, vaan kudon ja sänkyyn mentyäni uppoudun kirjoihin. Aikansa kutakin, nyt siis tällaista.

Ystävät, ottakaa mallia Nemo-kissasta ja nauttikaa rennosti tästä hämärän hyssystä ja kynttilöiden valosta. Ja menkää ilolla ulos tankkaamaan aurinkoa heti, kun se taivaalle ilmaantuu.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
 

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Sain Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta perinteisen "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen. Tällä kertaa Pirjo on yhdistänyt haasteeseen valokuvausteeman, jossa tarkoitus on kertoa, miksi juuri nämä kuvat on haasteeseen valittu. 

Pirjon haaste ei tänä vuonna ole helpoimmasta päästä. Kamera on nuoruudesta lähtien kulkenut matkassani. Tavoite on ehkä ollut dokumentoida tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä. Vasta puutarhainnostuksen myötä syntyi tarve kuvata kasveja ja ikuistaa puutarhaa. Kiinnostusta ja innostusta kuvaamiseen on aina ollut enemmän, kuin taitoa ja osaamista. Muutamia valokuvauskurssejakin olen käynyt, mutta ehkä tarvitsisin jonkun, joka vieressä kulkien opastaisi tekniikan saloihin.

Arvostan kovasti esteettistä silmää ja kykyä sommitella valokuvaan taiteellisia näkymiä. Itselläni ei sellaisia kykyjä olen, mitä sitä en murehdi. Meillä jokaisella on omat taitomme ja kykymme. Kukaan ei osaa kaikkea ja jokainen osaa jotain.

Digikuvaus on tuonut valtavia mahdollisuuksia kuvaamiseen. Nyt voi helposti harjoitella loputtomiin ilman, että filmi loppuu ja rahat sen myötä. Niinpä minäkin räpsin samasta kohteesta useita otoksia, jotta saisin edes yhden hyväksyttävän. Käsittelen blogikuviani useimmiten ainoastaan rajaamalla.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Tässä sinivuokkokuvassa toteutuu pitkän talven kestäneen kevään odotuksen palkinto. Kuivuneiden lehtien ja korsien lomasta nousee ensimmäiset raikkaat värit. Niin hentoina ja pieninä, että ne nähdäkseen on kumarruttava lähelle maata ja toisinaan jopa vähän rapsutettava multaa vapauttaakseen nuput nousemaan ilmoille. Voi sitä nautinnollista kihelmöintiä, jota tällaiset löydöt aiheuttavat. Kaikki on edessä ja sydän pakahtuu innosta ja onnesta.

Juhannusruusu - Rosa spinosissima 'Plena', synonyymi Rosa pimpinellifolia 'Plena'

Juhannusruusun terälehtien lävitse siivilöityvä valo korostaa kukan herkkää kauneutta. Juhannusruusu on täynnä suomalaisen alkukesän symbolismia. Sen kukintaa odotetaan joka vuosi hartaasti ja kukinnan ajankohtaa vertaillaan menneisiin ja tuleviin kesiin. 

Lukinlilja - Hymenocallis

Tämä kuva valikoitui lukinliljan kukan erikoisen muodon vuoksi. Kauneutta on monenlaista ja toisenlaisen kauneuden ymmärtämistä täytyy joskus harjoitella. Lukinlilja kantaa persoonallisen kauneutensa rohkeasti ja ylpeästi. Tämä "erilainen nuori" on lunastanut paikkansa jokakesäisenä kasvina patioruukussani.

Dahlia

Kukkien kuvaaminen on opettanut minut löytämään kauneutta katsomalla kuvattavaa hyvin läheltä ja myös kasvin eri vaiheissa. Kenties minulla on jokin nuppusyndrooma, sillä erityisen paljon pidän monien kasvien nupuista. Ruusuissa, liljoissa ja kärhöissä unikkoja unohtamatta on hurmaavia nuppuja. Katsokaa ensi kesänä, miten upeasti nuppu muuttuu kasvaessaan ja miten sen sisältä vähitellen alkaa näkyä väriä. Kurpitsan nuppuja voi syödä. Maistuisiko daalian nuppu?

Tomaatti - Solanum lycopersicum

Erilaisia kuvakulmia voisi harrastaa enemmänkin. Minulle tämä kuva kertoo menneen kesän tomaattien kasvuvoimasta ja ehkä tuo avoin kasvarin ikkuna myös läkähdyttävästä helteestä. Tomaatti tavoittelee taivasta ja pitää käsivarrellaan kiinni ikkunanpuitteesta saadakseen lisää raitista ilmaa. Saattaa olla, että tomaatti onkin juuri ponnistamassa itsensä pois kasvarista lähteäkseen seikkailulle.

Ruusupapu - Phaseolus coccineus

Vähemmän on enemmän. Ehkä juuri siksi kuvaan etupäässä kasveja ja niiden yksityiskohtia. Maisemakuvauksessa minua häiritsee liikennemerkit ja valaisinpylväät, eikä kotipihallakaan aina tahdo löytyä kuvakulmaa, jossa ylimääräinen olisi helppo rajata pois. Riippuu tietenkin, mitä kuvalla haluaa tavoitella ja kertoa. 

Viime kesäinen idea kasvattaa vaahteranjuurien täyttämässä, paahteisessa aitanurkkauksessa isoon astiaan kylvettyjä ruusupapuja ei ollut paras mahdollinen. Vettä sai ruusupavuille kantaa selkä vääränä. Pavut kukkivat huonosti, mutta kasvun voimaa niistä löytyi. Pavunvarret kiermutelivat aitaa pitkin metritolkulla. Näköesteenä ne eivät toimineet, mutta hauskaa papujen aidanvalloituksen seuraaminen oli.

Onnenkäenkaali - Oxalis tetraphylla

Haastan seuraavat blogit:

Rosanpunaista kultaa
Saran mökissä ja puutarhassa
Terrafiore

Haasteen säännöt:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista (Kuvien määrä ei ole tärkeää, saa olla enemmän tai vähemmän). Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.

Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!

Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:

Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin (https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2018/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-valokuvaus.html) saako kuvasi julkaista postauksessa, (ilmoitetaan kenen kuva, tietysti) johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.

Pihasyreeni - Syringa vulgaris

Ideaköyhyyttä kera kissojen

Koristeomenapuu - Malus 'Musta Rudolf'

Tyhjä pää ja menoja täyteen ahdettu kalenteri on yhdistelmä, joka tyrehdyttää postausideat.  Aika hyvin ajanpuute ja väsymys vähentää myös blogien lukemista ja kommentoimista. Väliaikaista sekin, onneksi.

Loki ja Nemo

Kun  edelliseen liittää kahden villin kissaotuksen pitkän hoitorupeaman, ei ideoita muhi senkään vertaa. Luin lehdestä unta parantavia vinkkejä. Yksi niistä kehotti varmistamaan, ettei lemmikkien äänet pääse häiritsemään yöunta. Kuonokoppako kissoille pitäisi laittaa? Ja kaikki kahdeksan jalkaa sitoa, etteivät innostuisi leikkimään ratsuväkeä olohuoneessa pimeimpinä yön tunteina? Entä miten estää adhd-kissaa kävelemästä uneen vaipuneen hoitajansa päällä? Mihin laittaa yöksi kissa, joka osaa avata ovia? Ja jolleivat ovet millään keinolla aukene, ainahan niitä voi rynkyttää, kunnes meluun kyllästynyt ihminen avaa.

Käytettäköön tämä marraskuinen harmaus ja ideaköyhyys sielun ja kropan lepuuttamiseen. Tiedän kyllä olevani elossa, sillä yhtenä päivänä huomasin miettiväni, mitä tomaattilajikkeita alkuvuodesta kylvän. Mietintä ei johtanut mihinkään. Vielä. Vaan lupaavalta tuollainen mietintähetki tuntui.

Mukavaa viikonloppua ja isille hyvää isänpäivää!

PS.Kahdesta kissasta lähtee niin paljon karvaa, että kaikki kissojen suosikkipaikat on nyt peitelty torkkupeitoin. Kevyt torkkupeitto on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin kokonainen sohva.

 

Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Kaksoissateenkaari 19.6.2018

Sain "Viisi puutahamuistoa kesältä" -haasteen Saaripalstan Sailalta. Haasteen on laittanut liikkeelle Maatiaiskanasen elämää -blogin Hilu. Haasteen tarkoituksena on kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta tältä vuodelta.

Kiitos Hilulle haasteen alulle laittamisesta ja Sailalle haastamisesta. Tällaisena harmaan pimeänä marraskuun päivänä on mukava palata kesäisen lämpimään puutarhaan ja kukkien runsauteen. Kylläpä taas aika on kullannut muistot, sillä kuvia katsellessa unohtui tyystin puutarhaa kurittanut kuivuus ja tietyörempan meluisa pölyisyys. Niin vain kuvatiedostoja selatessani liitelin kukalta kukalle ja nautiskelin ihoa ja mieltä hellivästä lämmöstä.

Tällaiset tiettyjä rajoituksia sisältävät haasteet aiheuttavat jonkinmoisia valinnan tuskia, kun mieli tekisi täyttää postaus kaikilla kesän herkuilla, mutta karsiminen vaan on pakollista. Toisaalta on nautinnollista ja muistia virkistävää palata moniin ihaniin asioihin. Kaikki aistit siinä touhussa herkistyvät. Sormissa tuntuu tomaattien pyöreys, korvissa soi lintujen liverrys ja nenässä tuoksuu vastaleikattu nurmi.

Mitkä ovatkaan minun viisi puutarhamuistoani kesältä 2018? Kesäni on ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas ja pitkällisen pohdinnan tuloksena nousivat seuraavat puutarhamuistot päällimmäisiksi:

Mittari lupasi sadetta, jota saatiin kuitenkin todella vähän.

Lämpö helli ja vähän kyllä kurittikin

Pitkät hellejaksot jäävät varmasti kaikille mieleen. Päivä toisensa jälkeen, jopa viikosta toiseen lämpömittari kipusi lähes ja ylikin +30 asteen. Eikä vaan kivunnut, vaan lakikorkeuden saavutettuaan lämpö pysyi aamusta iltaan helteisenä. Kivitalo imi kaiken lämmön seiniinsä ja ainut viileä paikka oli kellarissa. Sateettomuus ja tuulisuus yhdistettynä helteisiin aiheutti melkoista kuivuutta ja puutarhan kasvit kärsivät. Luultavasti kuivuuden seurauksena kasvituhoihin törmätään vielä tulevallakin kasvukaudella.

Vaikka puutarhan kärsimykset kuivuudessa saivatkin välillä mielen murheelliseksi, tarjosi lämpö erinomaisen syyn laiskotella ja uppoutua kirjojen maailmaan. Luultavasti lepäsin enemmän, kuin aikoihin yhteensä. Pesukonettakaan ei tarvinnut kovin paljon käynnistää, kun vaatetus oli riisuttu minimiin.

Ikimuistoinen tomaattikesä

Kuluneesta kesästä muodostui tomaatinkasvatushistoriani tuottoisimmaksi. Hyvän sysäyksen tomaattien kasvattamiselle sain kellariin hankkimastani tehokkaasta kasvivalaisimesta. Koskaan aiemmin tomaatintaimeni eivät ole olleet yhtä vankkoja ja hyvälaatuisia. Siirsin taimet kasvariin virittämääni harsotelttaan toukokuun alussa. Eipä ollut paleltumisesta pelkoa, kun ei ollut yöhallaa ja päivälämpötilatkin lähtivät hyvin nousuun.

Tomaatti Indigo Rose

Tomaatit alkoivat kypsyä jo heinäkuussa ja satoa riitti taukoamatta kasvukauden loppuun saakka. Ainuttakaan tomaattia ei tarvinnut kantaa kesän lopulla sisälle kypsymään, vaan kaikki ehtivät kypsyä kasvarissa. Ylimääräisiä tomaatintaimia en  raaskinut heittää kompostiin, vaan sijoitin ne talon seinustalle. Aiemminkin olen kasvattanut tomaatteja ulkosalla, mutta nyt tuotto niissä oli lähes yhtä hyvää, kuin kasvarissakin. Nam, mikä tomaattikesä!

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös hurmasi kertarysäyksellä

Ensimmäisen kerran tutustuin omatoimisesti kelloköynnökseen vuosi sitten. Silloin yksi taimi selvisi ulos saakka ja kasvoikin hyvin. Se teki yhden nupun, joka ei jaksanut syksyn koleudessa avautua. Tänä vuonna kylvin useita kelloköynnöksen siemeniä kahdessa vaiheessa ja hyvin itivät ja kasvoivat. Istutin kahteen isoon piharuukkuun, kolme tainta kumpaankin ja sijoitin ruukut pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. 

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Alkuvaiheessa ohjailin versoja tukinarulla. Pian versot lähtivät kiipeämään pitkin pergolan pylväitä ja syksyllä köynnös kiemurteli katossa ja pergolan rännissä. Kukkiminen oli runsasta ja kiehtovan kaunista. Pörräsin koko kesän kelloköynnöksen ympärillä, kuin mehiläiset kukissa konsanaan. Hurmaannuin niin täydellisesti, että paluuta kelloköynnöksettömään elämään ei taida olla.

Clematis vit. Polish Spirit

Kärhökukinnan runsautta

Kärhöjen salaisuus alkaa hissukseen minulle avautumaan. Siitä kiitän monia blogiystäviä ja erityisesti Puutarhan Lumoa -blogin Kruunu Vuokkoa, jonka upeat kärhöt ja erinomaiset kasvatus- ja hoito-ohjeet ovat lisänneet tietouttani melkoisesti. Useimmat kärhöistäni ovat vielä nuoria ja niiden loistoa saan odottaa. Olen kokenut hyväksi keinoksi istuttaa uusia kärhöjä kesän ajaksi ruukkuun ja siirtää ne sitten loppukesästä maahan. Näin kärhön juuret ovat vahvistuneet ja sopiva paikkakin on kesän mittaan löytynyt. 

Loistokärhö - Clematis Warszwska Nike

Edellisenä kesänä satoi runsaasti ja varmasti se edesauttoi kärhöjen tämän kesäistä kukinnan runsautta. Kaikki kärhöni nousivat keväällä mullasta ilman sen kummempaa maan rapsuttamista ja kuivien versojen odottavaa tuijottamista. Kukinnan runsaasta kauneudesta pääsi iloitsemaan pitkään ja hartaasti. Polish Spirit venytti kukintansa lokakuulle saakka.

Tieremontin loppusuora

Maaliskuussa 2017 alkanut alueen tieremontti jatkui. Suurin hyörinä meluineen ja pölyineen keskittyi viime kesänä ihan meidän nurkille. Monenmoista traktoria, kaivuria, kallioporaa, maansiirtokonetta, rekka-autoa ja työmiestä työskenteli aamuvarhaisesta vähintäänkin pitkälle iltapäivään, toisinaan jopa iltaan kaikkina arkipäivinä. Joskus jopa viikonloppuina. Tieremontin vuoksi kaatunut metsä toi puutarhaamme valoa, lämpöä ja tuulta ja muutti kasvien olosuhteita radikaalisti. Edelliskesänä muutos ei puutarhaa liikaa kurittanut kostean ja kolean kesän vuoksi. Tänä kesänä varjoisan metsän puuttuminen yhdistettynä kuumuuteen ja kuivuuteen näkyi konkreettisesti kasvien kokemana kärsimyksenä.

Kesän edetessä tiet saatiin kuntoon, pallokenttä ja leikkipaikka valmistui, suunnitellut istutukset toteutuivat. Jotain pientä fiksausta on ilmeisesti vielä tehtävänä, mutta alueen ilme on kohentunut merkittävästi. Meitä ilahduttaa puutarhaamme vuosien jälkeen saapunut runsas valoisuus ja avaruus. On ihanaa, kun vielä illallakin voi nauttia omalla pihalla auringonpaisteesta ja sohvalla istuessa näkee horisontin ja taivaan pilvineen. Tykkään myös siitä, että alueen kadut ja kevyet kulkuväylät on hyvin valaistu. Iloisin asia on projektin myötä aitamme taakse istutetut mongolianvaahterat ja syreenit. Odotan kovasti syreenien kukintaa ja mongolianvaahteroiden syysväritystä.

Haastan seuraavat blogit:

Viherrin - muuttaa maailmaa vihreämmäksi ja kauniimmaksi
Kottikärryn kääntöpiiri
Puutarha on kotini

Tässä haasteen säännöt: 

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

• Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.

Kolmen sukan syndrooma

Pari viikkoa sitten postilaatikosta löytyi Kodin Pellervo -lehden näytenumero 10/2018. Lehdessä oli muutama mukava sukkaohje ja innostuin yhtä niistä heti kokeilemaan. Sukkaan tulee nurjista silmukoista muodostuvaa raitaa ja raitojen väliin palmikkoa. Kudoin yhden sukan ja heti perään toisen. Vaan kas kummaa, huomasin toisenkin sukan valmistuttua tehneeni siihen kuvion varren lisäksi myös kärkiosaan.

Sen sijaan, että purkaisin toisen sukan, päätin kutoa kummallekin parit. Ongelmana oli, että lanka ei riittäisi kahteen uuteen sukkaan. Niinpä kiersin lähikylän kolme kauppaa, jossa tätä lankaa on myyty. Novitan beigesävyinen Aapo on ilmeisesti kausilanka, eikä sitä tietenkään nyt löytynyt kerän kerää mistään kaupasta. 

  
Nyt minulla on kolme sukkaa, joista yksi vähän erilainen. Ensin ajattelin säilyttää sukan, jos vaikka lankaa siihen myöhemmin löytäisin. En ole vielä päätellyt ylimääräistä sukkaa ja tänään päätin sen purkaa. Kunhan ensin ikuistin erilaisen sukan filmille.

Eikö muuten ole kummaa, että kun lanka on vähissä ja uhkaa loppua, kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi paremmin.  

Eräälle väreistä tykkäävälle kudoin Novitan oranssista ja kirjavasta Sateenkaari-langasta (ei enää myynnissä) pirteät villasukat talvi-iltojen lämmikkeeksi.

Siniset sävyt ovat pitkään olleet Novitan langoissa vähissä. Nyt kauppaan oli tullut uusia sinisiä sävyjä ja myös Raita-langan Ulappa, jossa harmaa, valkoinen ja sininen vuorottelevat. Yhdistin tämän Raita-langan vaaleansiniseen Novitan Juhani-lankaan, josta tein resorin ja kantapään. 

Novitan Polka-langasta pidän kovasti, mutta valitettavasti se on poistunut kokonaan valmistuksesta. Joitakin vanhoja, vajaita lankakeriä Polkaakin vielä varastostani löytyy ja tämän harmaa-valkoinen-viininpunainen -langan yhdistin kirkkaaseen viinipunaiseen, josta tein resorin ja kantapään. 

Jälleen yhdet röyhelösukat pikkulapsen koossa tein vaaleanpunaisesta 7veikasta. Varren toinen röyhelö on kudottu pörröisestä Hohde-langasta. Röyhelön ohje on Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukasta, joka löytyy ilmaisena Ravelrystä. Alkuperäisessä ohjeessa käytetty lanka on ohuempaa ja silmukoita siksi enemmän. Olen muokannut ohjetta 7veikan vahvuiselle langalle siten, että aloituksessa on 96 silmukkaa eli 24 silmukkaa/puikko. Röyhelön kavennusten jälkeen silmukoita on 12/puikko.

Taponlehti - Asarum europaeum

Tehdessäni maanantaina tätä postausta, satoi taivaalta kevyttä pakkaslunta. Maisema muuttui utuisen valkoiseksi. Maanantaivastainen yö oli syksyn kylmin, sillä vielä aamukahdeksalta mittari näytti -6 pakkasastetta ja auton ikkunat olivat tiukassa jäässä. Vaikka loppuviikolle on luvassa huomattavasti lämpimämpää, lienee paras kantaa talvitakit vaatehuoneesta lähemmäs ulko-ovea. 

Pukekaa lämpimästi. Kuulaita marraskuun päiviä kaikille!

Taas on viisareita vekslattu

Vuoden toinen viisareiden vekslaus on taas suoritettu. Etelään talvi ei ole vielä tullut, vaikka talviaikaan siirryttiinkin. Sunnuntaina tuuli taisi puhaltaa ihan pohjoisesta, sillä siniseltä taivaalta paahtaneesta auringosta huolimatta ilma oli jäätävän kylmää. No, eipä mittarissa yhtä plusastetta enempää ollutkaan, kun lähdin laittamaan töppöstä toisensa eteen.

Lehtikuusen "sulkasato" on meneillään.

Kasvukauden aikana kylänraiteilla kävely jää vähemmälle. Pihassa on niin paljon tekemistä ja aika kuluu hurahtaen lapion ja muiden työvälineiden varressa heiluen. Jollei tekemistä ole, sitä kyllä helposti keksitään.

Nyt on pakolliset syystyöt tehty. Mieli tekee raittiiseen ilmaan ja kroppa kaipaa liikuntaa. Tein kahden tunnin lenkin, jonka puitteissa syynäsin kahden järven rannat ja kävin myös kylän ärrällä vaihtamassa matkakortin uuteen. Jotenkin kävelyreissullekin on helpompi lähteä, kun on jokin suunnitelma tai kohde. 

Lenkin ensimmäisen järven rantaan ei tuuli osunut. Kaislikossa oli useampi sorsa ja yksi niistä taisi kuvitella minut jonkinlaiseksi uhaksi, sillä se lähti kovasti kraakkuen uimaan kohti vastarantaa.  

Toisen järven rantaan sen sijaan tuuli osui navakasti ja kylmästi. Ihan ei vaahtopäitä ollut, mutta pakko oli laittaa käsineet käteen ja vetää huppu päähän. Muuten olisi varmaankin korvat kohmeisina päästä irronneet.

Matkan varrelle osuva puro täytyy aina käydä katsastamassa. Keväällä vesi täytti koko uoman, eikä näin lähelle kiviä olisi kahlaamatta edes päässyt. Nyt vettä on vain kapea noro puron pohjalla, mikä kertonee edelleen vallitsevasta kuivuudesta. 

Kotipihaan päästyäni en tietenkään malttanut heti mennä sisälle. Muistin kätevän viimetalvisen kikan ja pystytin pensastuet rhodojen ja pienien tuijien ympärille. Niihin on helppo kevättalvella kiinnittää varjostusverkot suojaamaan kasveja porottavalta auringolta.

 
Tsekkasin myös autotallin lämpötilan. Mittari näytti +10 astetta. Autotallissa ei ole lämmitystä, joten täytyy muistaa viedä keijunmekot ja verenpisarat kellariin kunnon pakkasten tullessa. Silloin lämpötila saattaa autotallissa painua nollaan tai jopa asteen pari pakkaselle. Siihen saakka ruukut viettäköön aikaa autotallin ikkunan edessä olevalla hyllyllä.

Pihalla viimeisetkin kukkijat alkavat vetäytymään talvilepoon. Syysmyrkkyliljasta voi puutarhurikin ottaa mallia ja kellistää itsensä välillä sohvalle pitkäkseen.

Ajatukset ovat sielun kasvimaa.

Jos tahdon tietää,

kuinka ajatusmaailma itää,

niin kysy sitä keväältä.

Kuinka kuihtuu, kysy syksyltä.

Kevät katsoo aina eteenpäin,

syksy aina taaksepäin,

mutta syksyllä on se etu,

että se voi katsoa eteenpäin uusin keväisiin.

- Zacharias Topelius - 

"Lapsenlapsi" Nemo-kissa

Lokakuun päättyessä ja marraskuun alkaessa voi siis valita, katsooko taakse- vai eteenpäin. Mukavia päiviä teille kaikille!
 

Vähenee ennen kuin loppuu kokonaan

Siis mikä vähenee ennen loppumista? No, syystyöt tietenkin. Puut ja valtaosa pensaista alkaa olla jo aivan paljaita. Norjanangervo vielä sinnittelee otettaan lehdistä, samoin herukat ja kärhöt. Tuskin niitä enää edes haravoin, sillä pudotkoon kasvien tyveen suojaksi.

Jänisverkotkin sain vihdoin paikoilleen. Eipä siinäkään kauan nenä tuhissut. Jotenkin vain moni homma etukäteen tuntuu työläämmältä, kuin sitten onkaan. Ehkä ne tekemättöminä kasvavat mielessä mittaansa suuremmiksi. 

Muutamana yönä ja aamuna on ollut jokunen aste pakkasta. Auton ikkunoita on jo päässyt skrapaamaan. Tapanani on ollut aloittaa lintujen ruokinta sitten, kun maa on jäässä. Yöpakkasista huolimatta multa ei ole edes kohmeessa, niitä aamuja lukuunottamatta. 

Tintit pyörivät ikkunalaudoilla niin ahkerasti, että ripustin pihapiiriin kolme talipallotelinettä. Hyvin on tieto ruokinnan aloittamisesta kiirinyt ympäristössä ja monenlaisia lintuja olen jo päässyt ikkunasta tiirailemaan. Tali- ja sinitiaisia tienkin, mutta myös punatulkkuja, mustarastaita ja närhiä. Pari harakkaa pyörii pihassa ahkeraan ja yksi oravakin yrittää marakatin lailla oksalta käsin tavoitella talipallotelinettä. 

Syksyn saapuessa sitä tulee ihmetelleeksi, mitä tekemistä enää on, kun puutarha vaipuu talviuneen. Mukavasti ajan saa kulumaan pelkästään tinttien touhuja seuratessa. Kerran jos toisenkin on puurot meinanneet jäädä sekoittamatta, kun kauhan valtija unohtuu tuijottamaan ikkunasta mustarastaiden oksilla taiteilua.

Tähtiputki - Astrantia major 'Sunningdale variegated'

  
Aika sinnikkäitä nämä puutarhan kasvit ovat. Tai sitten ne yrittävät nyt tehdä sen, mikä helteessä ja kuivuudessa jäi hoitamatta eli kukkivat. Kirjavalehtinen tähtiputki ei kasvanut eikä kukkinut koko kesänä. Ajattelin jo, että mennyttä on koko kasvi. Niin vain on loppukesän ja alkusyksyn aikana kasvattanut matalia versojaan ja vihdoin alkanut jopa kukkia.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink Panda'

Koristemansikka Pink Panda on hissukseen kukkinut koko kesän, mutta kuivuuden hellitettyä se on kiihdyttänyt nuppujen kehittymistä ja avautumista oikein vauhdilla. Aika sympaattinen pikkukasvi, joka ryömii muiden perennojen joukossa, mutta ei kuitenkaan muodostu riesaksi. Alkuperäisestä istutuspaikasta olen jo hiukan siirtänyt koristemansikkaa toiseen kukkapenkkiin. Taidanpa ensi kesänä tuoda sitä myös yläpihalle.

Kerrottu kurjenkello - Campanula 'La Belle'

Kerrottu kurjenkello 'La Belle' on asunut puutarhassani kolme vuotta. Se on pysynyt aika matalana ja väriltään lähes valkoisena. Ostin sen kuvien perusteella ja niissä väri oli aika syvän sininen. Kooltaan tämän kurjenkellon piti olla noin 60-80 cm. Ei ole kasvanut edes 50 senttiseksi. Tämänkin suhteen olin varma, että hyvästit on heitetty, mutta niin vain sekin loppukesästä työnsi versot mullasta ja nyt ryhtyi kukkimaan. Ehkä pikkuiselle kurjenkellolle voisi miettiä uutta kasvupaikkaa jonkun penkin reunassa. Silloin se pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi jaksaa joka vuosi kukkia myöhäiseen syksyyn, säistä riippuen. Tänä kesänä se ei ole kovin paljon kukkinut. Sinänsä sen kukat eivät ole kovin näyttäviä ja enemmän pidän tämän kasvin lehdistä. Ne tuovat kivasti valon tunnetta muiden kasvien lomaan. Hopeatäpläpeippi on aika hyvä leviämään, mutta se on helppo pitää kurissa.

Kesän ulkona viettäneistä viidestä lehtikaktuksesta neljä on täynnä nuppuja. Kirkkaanpunainen jo avannutkin ensimmäiset kukkansa. Myös valkoisen ensimmäiset kukat ovat viittä vaille avoinna. Kaksi muuta kaktusta ovat vaaleanpunaisia. Nuputtoman väristä en ole varma. Luultavasti sekin vielä kukkii. 

Vanhin ja suurin vaaleanpunainen oli aika repsahtaneen näköinen tuodessani sen syyskuussa sisälle. Hetken jo ajattelin sen kärsineen liikaa hellekesästä, vaikka ei ihan suorassa auringonpaisteessa ollutkaan. Hyvin se on piristynyt ja värikin palannut kauniin vihreäksi.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Lunta on tänne etelärannikolle lupailtu ja joka kerran lupaus on peruttu. Viime vuonna ensimmäinen lumi satoi 27.10. ja silloin märkää lunta tulikin ihan kunnolla. Pihassa piti tehdä lumitöitä, jotta pääsi kulkemaan. Märkä lumimassa katkaisi ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten runkoon pahan kolon. Laitoin vauriokohtaan haavansuoja-ainetta ja puu näyttää selvinneen vauriosta. Kukkikin kesällä kauniisti.

Eiköhän sitä pian siirrytä lumi- ja pakkasaikaan. Kunhan sää nyt perinteisesti aikansa keikkuu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!