sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Viimeisiä viedään

Vasen kuva muutama päivä sitten ja oikea kuva vuosi sitten uudenvuoden aatonaattona.

Jokin äkillinen mielenhäiriö sai minut pukemaan ulkoiluvaatteet ylle, nappaamaan kameran ja lähtemään lenkille. Jo muutaman askeleen otettuani totesin idean olleen huonoakin huonompi, sillä taivaalta satoi silkkaa vettä ja melkoisen rivakkaan tahtiin. Mutta päätetty mikä päätetty, huonosta ideasta ja surkeasta säästä huolimatta suuntasin askeleet eteenpäin, tie ei ollut laisinkaan liukas ja siinä vaiheessa näin vielä hyvin eteenpäin. Kaikki kunnia silmälasit keksineelle henkilölle, mutta pientä kohennusta niihin toivoisin jonkun fiksun ja filmaattisen ihmisen tekevän. Sateessa kun silmälasit huurtumisen lisäksi täyttyvät ulkopinnaltaan pisaroista ja sen jälkeen näkymät ovatkin enemmän kuin puutteelliset. Onneksi jäätävässä sateessa ei ollut lisäkseni muita lenkkeilijöitä eikä etenkään autoja. Sain rauhassa suunnistaa jalkatuntumalla ja muistin perukoilta nousevia muistikuvia hyödyntäen.

Alkumatkasta pysähdyin nappaamaan yhden ainokaisen kuvan ja sen jälkeen kamera pysyttelikin tiukasti nyrkissä. Tuumasin, että siellä se saattaisi pysyä sen verran kuivana, että ehjänä säilyisi myös kotiin saakka. Kolme varttia sain aikaa kulumaan pirteään tepasteluun. Tehokkuutta mitattaessa reissun anti oli monin verroin enemmän, sillä reipasta haipakkaa meikäläinen asteli päästäkseen mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Onneksi eletään vielä tätä vanhaa vuotta, joten enpä ole tullut tehneeksi minkäänlaisia suuria lupauksia puoleen tai toiseen. Kuntoilu on ihan ok ja usein olen sanonut, että säässä kuin säässä on mahdollista ulkoilla, kunhan muistaa oikean pukeutumisen. No, kun kerran ei ole pakko kaatosateessa reippailla, eikä noita kaatosateitakaan nyt ihan joka päivälle sentään osu, voisi totisesti enemmän nauttia ulkoilusta vähemmän kosteissa merkeissä.

Huomenna siis eletään tämän vuoden viimeistä päivää. Todennäköisesti teemme sen kotosalla hyvin rauhallisissa merkeissä, sillä jouluun on mahtunut jo ihan riittävästi sukulaisvierailuja ja runsaasti katetun pöydän ääressä istumista. Juusoa jo tässä etukäteen suren, sillä se pelkää rakettien pauketta ja kirkkaita välähdyksiä nököttäen sänkyni alla perimmäisessä nurkassa täristen, ressukka.
 

13 kommenttia:

  1. Minä vietin tämän päivän tiukasti sisällä, mutta huomenna joudun lähtemään töihin, kuinkahan liukasta sitä aamulla jo onkaan... Uudenvuodenpäiväkin menee töissä, mitenhän lie kuvittelin nukkuvani siinä rakettien paukkeessa, kun lupauduin töihin...

    VastaaPoista
  2. Onhan Hauskan näköinen lintukoti.Kyllä huomenna taasen pauketta kuuluu,eläimille se kyllä on rasittavaa. Hyvää Uutta Vuotta 2013:)

    VastaaPoista
  3. Meikäläinen on sen verra sokerista tehty, että peruin kävelylle lähtöni kun näin että vettä ropisee;) Jäin sisätiloihin lukemaan puutarhalehtiä, hyvin meni päivä näinkin.

    VastaaPoista
  4. Jos Juuso pelkää, oletko koettanut laittaa kaihtimet kiinni ja tv:n tai radion äänekkäälle. Me tehtiin noin, koska Aku olisi laukannut ikkunasta toiseen joka raketin väläyksen perässä. Akua ei passannut stressata, koska sillä oli epilepsia.

    Harmi, kun noita raketteja paukutellaan nykyisin ihan tolkuttomasti ja sitä paukuttelu riittää illasta aamuun asti. Ihan joutavia koko raketit.

    Hyvää Uutta Vuotta 2013!

    VastaaPoista
  5. Hyvin ikäväksi muuttui sää ja alijäähtynyttä vettä vihmoo taivaalta parhaillaan. Ulos en ole pahemmin uskaltautunut, mutta sisäsoutulaitteella kävin tekemässä kuuden kilsan harjoituksen autotallissa.

    Oikein rauhaisaa ja hyvää uutta vuotta.

    VastaaPoista
  6. Lumi on kyllä kaunista, jotenkin tuo tämän talven kuva vaan on niin talvi niin talvi.

    VastaaPoista
  7. Huh, eipä minua saa mikään lenkille jos vettä sataa, pelkään liukkauttakin niin paljon.
    Kylläpä on eroa kuvissa viime talveen verrattuna! Vähemmän oli täälläkin lunta viime talvena ennen joulua, eihän mulla ole kuvia tietenkään, mutta päiväkirjaan olin kirjoitellut :)
    Meidänkin koira (silloin kun oli) pelkäsi Ihan kamalasti ääniä, se ulisi jo kun lumet putoili katolta ja pauketta. Täällä paukkuukin jo paljon enemmän, kun kylällä asutaan. Nyt ei ole onneksi eläimiä...
    Mukavaa aattoa!

    VastaaPoista
  8. Liukasta siellä tosiaan nyt on. Eilisellä juoksulenkillä kävelin osuuksia, jotta varmasti pysyin pystyssä.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  9. Onnellista uutta vuotta sinulle Between!

    Onneksi löysin mukava blogisi,tarinoitasi on niin kiva lukea ja Juuso-kissaa seurailla!
    Tavataan blogistaniassa myös tulevana vuonna!

    Ps. Samaa mieltä silmälaseista, nimim. pakkanen, hanki, metsä, toppavaatteet ja tämä puuskuttaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, saitpa minut iloiselle mielelle kauniista kommentistasi.

      Poista
  10. Monille eläimille uudenvuodenpaukkeet ovat hirveä kokemus. Meilläpäin on onneksi aloitettu maltilla ;ennen tätä päivää olen kuullut yhden paukauksen ja puoli kuudesta lähtin on sitten pauke lisääntynyt lisääntymistään. Veikkaanpa,että huono sää hiukan tyrehdyttää räjäyttelyintoa.

    Hyvää uuttavuotta sinnepäin :)

    VastaaPoista
  11. Hyvää Uutta Vuotta! Viime vuonna taisi olla kovat pakkaset näihin aikoihin. Meillä ei ollut sähköjä 2,5 päivään. Loput jouluruuat piti viedä roskiin. Täällä maalla on onneksi rauhallista paukuttelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, me olimme sähköttä neljä päivää ja kyllä siinä taas oppi arvostamaan sähköä ja sen mukanaan tuomia mukavuuksia.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!