lauantai 27. helmikuuta 2016

Kissaterapiaa


Tyttärelläni on runsaan 10 vuoden ikäiset kissaveljekset Nemo ja Loki. Oikealla katseleva Loki on rauhallinen tarkkailija. Vasemmanpuoleinen taasen on Nemo, jota voisi hyvinkin kutsua adhd-persoonaksi. Se on koko ajan liikkeessä, eikä saa milloinkaan tarpeekseen rapsutuksista. Nemon kuvaaminen on äärimmäisen vaikeaa juuri sen alituisen liikkumisen vuoksi.

Loki

Loki ja Nemo ovat olleet usein "mummolassa" hoidossa. Se sujuisi muuten ihan hyvin, mutta Nemo ei anna Juusolle hetkenkään rauhaa. Juuso taasen tykkää, että hän on kolli talossa, eikä samaan taloon muita kolleja ole tarpeen hommata.

Nemo

Nemo on myös erittäin taitava tiirikoimaan itsensä ulos mitä vaikeimmista paikoista. Se kykenee avamaan meidän terassinovemme ja luikahtamaan siitä omin neuvoin ulos. Siksi on tärkeää tietää, missä Nemo kulloinkin kulkee ja mitä se touhuaa.

Nemo

Helpointa näitä kahta viikaria on hoitaa niiden omassa kodissa. Eli kun Lapsi lähtee johonkin reissuun, minä tai Ukkokulta tai peräti kumpikin ajelemme ruokkimaan poikia ja katsomaan, että vessa on fiinissä kunnossa. 


Kissaveljesten elämää seuratessani olen tullut siihen tulokseen, että kaikilla elollisilla olennoilla tulisi olla lajikumppani seuranaan. Nemo ja Loki ovat selvästi toisilleen tärkeitä ja viihtyvät kotonakin paremmin, kun niillä on seuraa toisistaan. Minusta ne ovat myös paljon leikkisempiä, kuin esimerkiksi meidän Juuso, joka on ikänsä saanut tyytyä pelkästään meidän ihmisseuraamme. 


Juusollakin on alkavaa kevättä rinnassa, sillä se nukkuu päivisin vähemmän ja on monin tavoin aktiivisempi, kuin vielä tammikuussa. Iltaisin se on saanut meidät nauramaan tunkemalla väkisin minun syliini rapsutettavaksi. Eilenkin yritin kutoa sukkaa ja siinä ohessa annoin vieressä istuvalle Juusolle rapsutuksen silloin tällöin. Ei riittänyt. Kissa tunki minun ja kutimien väliin parkkeeraten karvaisen olemuksensa syliini. Kutimet saivat siirtyä odottamaan, sillä yleensä Juuso saa rapsutuksista tarpeekseen runsaassa puolessa tunnissa ja siirtyy köllöttämään sohvalle.


Rapsutussessioiden jälkeen on suu ja silmät täynnä kissankarvoja, mutta se taitaa olla aika pieni ongelma tämän maailman mittakaavassa.

50 kommenttia:

  1. Nemo ja Loki ovat komeita poikia & kauniita kissoja! Ei ihme että Juuso närkästyy tunkeilijoista :) Adhd Sissiltä terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso saattaisi tykätä kauniista Sissi-neidosta ja hyväksyä sen adhd-tohinan paremmin, kuin kollipoikien hyörinän.

      Poista
  2. Mä niin voisin alkaa hoitotädiksi jollekin eläimelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitokissa tai -koira voisikin olla hyvä ratkaisu eläinkaipuuseen.

      Poista
  3. Tyttäresi kissat on ihan kuin meidän entinen Otto-kisu <3 Kissat on NIIN persoonallisuuksia, kaikki omanlaisiaan. Se on kyllä totta, että kissoilla mielellään saisi olla lajitoveri...tosin meillä vaikka on kaksi kissaa, niin leikkikaveriksi kelpuutetaan myös koira :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kaikkein tärkeintä, että eläimellä ylipäätään on hyvä koti ja seuraa. Oli se seura sitten toinen eläin tai ihminen

      Poista
  4. Komeat veljekset. Aika monilla on kaksi kissaa, se tekee ainakin omistajan elämän helpommaksi, ei tarvitse kantaa huolta siitä, että kisu on yksin. Olen kuitenkin täysin varma, että jos Nerolta kysyttäisiin, kiinnostaisiko lajikumppani, niin vastaus olisi ehdoton EI :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin Juuso on sitä mieltä, ettei hänen valtakuntaansa muita kissoja tarvita. Vuosia sitten meillä oli hetken aikaa uutta kotia etsivä pentukissa, mutta Juuso ei vain siihen tottunut. Se tuntui kärsivän tilanteesta ja löysimme pennulle toisen kodin.

      Poista
  5. Hauskat karvapallerot! Nemo muistuttaa hieman ilmeeltään ja käytökseltään meidän vanhinta kissaa. Sen täytyy olla koko ajan toiminnan keskellä, samalla kun toiset vetää tyytyväisenä sikeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä luonnehdinta, Nemon pitää aina olla keskipisteenä.

      Poista
  6. Ovat nuo kissat niin ihania, että vaikka niihin hermostuukin niin aina jaksaa silti hymyillä ja olla kiitollinen - ne eivät ole ilonamme niin kovin pitkään kuitenkaan, ja sitten jää kauhea ikävä, ja tekisi mitä vain, että saisi taas ne kissankarvat suuhun...
    Ihanat lehmälaikulliset veljekset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä välillä yöllä jokunen ärräpää on mielessä, kun Juuso päättää haluta ruokaa ja ihan heti. Aamulla koko juttu on unohtunut. Eläimistä on niin paljon iloa, jota ei missään rahassa voi mitata.

      Poista
  7. Ihania kissoja kaikki! Ja suloinen kuva nukkuvasta Juusosta <3 Joskus harmittelen tummissa vaatteissa näkyviä kissan- ja koirankarvoja, mutta se on silti aika pientä verrattuna lemmikkien tuomaan iloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tarraharja autossa, sillä Juusolla on tapana vielä viimeiset karvat kiehnätä mustien housujeni lahkeisiin.

      Poista
  8. Kissat ilmaisevat kyllä selvästi kun haluavat rapsutuksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siinä ei auta muu, kuin upottaa sormensa kissan turkkiin ja antaa mennä.

      Poista
  9. Hauskat nuo Lapsesi kissat. Olen samaa mieltä, että lajitoveri on tärkeä. Juusolle täältä virtuaalirapsuja.

    VastaaPoista
  10. Elämä ilman kissaa/koiraa olisi... mitä? :)

    VastaaPoista
  11. Ihania kissoja ja kissakuvia! Minä varauduin jo seuraavia puutarhamatkoja varten ja ostin Multasormesta käydessäni pussillisen kissan ruokaa. Tulevilla matkoilla minulla on käsilaukussa aina pieni pussi kissanruokaa, jos joku katukissa tulee tekemään lähempää tuttavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva idea. Varsinkin Välimeren maissa reissatessa törmää väkisinkin lukuisiin kulkukissoihin. Eihän niitä kaikkia voi millään ruokkia kylläiseksi, mutta ainakin voi tehdä hetken tuttavuutta.

      Poista
  12. Veljekset kuin ilvekset, näin sanotaan eli yhtä paria oli sitten väri tai kuvio mikä hyvänsä.
    Sanni ja Fanny olivat sisarukset ja Sanni oli ihmisystävällinen ja sylikissa, Fanny-ressu kauhean arka.
    Nemo ja Loki ovat oivat veljekset ja varmasti mitä parhaat kaverit, yhdessä kasvaneet.
    Täällä meillä on Pena yksinäinen ja kade, Fanny ja Maija sopivat yhteen huolimatta isosta ikäerosta.( Sanni oli Maijan isomummu )
    Veljeksille rapsutuksia unohtamatta Juusoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Penaa, tytöt ovat joskus vähän oikukkaita. Eikä kahden tytön seuraan kolmas taida helpolla kelvata. Toivottavasti Penalle löytyy sopiva paikka mamman kainalosta. Rapsutuksia ihan jokaiselle tasapuolisesti.
      Juuso, Nemo ja Loki kiittävät virtuaalirapsutuksista.

      Poista
  13. Ai ai, kylläpä tekeekin hyvää katsella kissojen kuvia ja lukea tarinaa ihanista persoonista :) Usein menen nettiin ihan vain katselemaan kissoja ja muitakin eläimiä ja lukemaan juttuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet ovat todella mielenkiintoisia seurattavia. Jos asuisin maaseudulla, meillä olisi taatusti muitakin elukoita.

      Poista
  14. Niin on samannäköiset kissaveljekset, mutta luonteet ihan erilaiset.
    Kiva päästä välillä hoitamaan näitä veijareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin alituiseen liikkeessä olevan Nemon jälkeen oma Juuso-kissa vaikuttaa todella rauhalliselta.

      Poista
  15. Tuli tyttäresi kissoista ihan mieleen meidän Nöpö ja Sulo, Nöpö itse rauhallisuus tiettyyn pisteeseen asti ja Sulo, ikuinen pentu ja pojanviikari kujeita keksimässä koko ajan! Komeita ovat tyttäresikin kissat, ruusunnuput nenänä ja uskon että Juuso ottaa Sinusta kaiken irti kun vierailijat ovat lähteneet! Kyllä olisi elo tylsää ilman kisuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Saila! Kyllä elämä olisi tylsää ilman kisuja ja muita lemmikkejä. On ne vaan sellaisia veijareita ja persoonia ihan jokainen.

      Poista
  16. Mieti miten paljon sun verenpaine laskee kun rapsutat Juusoa! Eläin tuo ihmiselle hyvinvointia ja siinä karvat ovat 'peanuts'.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin, karva sinne tänne ei ole mitään kaiken sen ilon rinnalla, jota eläin ihmiselle suo.

      Poista
  17. Ihania kissoja kaikki niin suloisia :)

    VastaaPoista
  18. Mukavaa tarinointia!
    Meilläkin oli kissan hoitorupeama kun tytär oli reissussa. Sohvi-kissa oli valtavan hellyydenkipeä, niitä untuvaisia karvoja tuntuu olevan suu ja silmät täynnä. Niinkuin sanoit, se on pieni ongelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa tyttärenne Sohvista. Niin suloinen karvakasa.

      Poista
  19. Vastaukset
    1. Kyllä, oikea kissapläjäys yhdellä kertaa.

      Poista
  20. Ihana kissapostaus! <3 Aikamoinen epeli jos pystyy oviakin avaamaan :O. Olisin varmaan sydän syrjällään jos minulla olisi tuollainen Houdini-kissa. Olen miettinyt usein että pitäisikö Watille hankkia kaveri. Ukko aina sanoo että pelkää että silloin Watin luonne muuttuisi jos se joutuisi kilpailemaan huomiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, minkälaisia sydämentykytyksiä Nemo on meille aiheuttanut räplätessään ovia auki meillä ollessaan. En tiedä, onko se Nemon taidokkuutta vaiko pelkkää sinnikyyttä. Se nimittäin jaksaa tehdä samaa asiaa loputtomiin.
      Muutama vuosi sitten meillä oli kokeeksi pieni kissanpoikanen ajatuksella, että siitä tulisi Juusolle kaveri. Juuso oli kaiken aikaa niin kiukkuinen, sähisi ja ärhenteli meille ihmisillekin. Monet sanoivat, että kyllä se pentuun tottuu ja lakkaa ärhentelemästä. Meistä tuntui kuitenkin pahalta katsoa Juuson jatkuvaa ärtymystä, joka ei tuntunut lainkaan laantuvan. Päinvastoin. Niinpä hankimme pennulle toisen kodin ja pian Juusokin alkoi rauhoittua. Kissat ovat yksilöllisiä ja siinä, missä toinen tottuu, toinen ei näköjään sitten millään. Ehkä sitten taloon tulee kaksi kissaa, kun Juusosta joskus aika jättää.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!