keskiviikko 3. elokuuta 2016

Ruusuja, ruusuja - ei nyt sentään miljoonaa

Rosa Ritausma

Puutarhani ruusuilla ei ole ollut paras mahdollinen kesä. Ensin ankara talvi kuritti joitakin pensasruusuja niin kovalla kädellä, että kaksi niistä otti ja kuoli kokonaan. Kirvoja ja kaikenlaisia öttiäisiä on ollut pilvin pimein, eikä välttämättä ruusuille mieluisia. Sateitakin on tullut melkoisesti ja välillä niin kovalla voimalla, että terälehdet ovat karisseet kilpaa maahan ja jäljelle jääneet ruskettuneet ennen aikojaan.


Ritausmasta talvi vei kaikki pidemmäksi kasvaneet versot. Siitä huolimatta se kasvatti reippaasti uusia oksia ja pukkasi niihin valtaisan määrän nuppuja. Helteillä nuppujen viereen pitäisi ilmeisesti leiriytyä saadakseen avautuvista kukista kelvollisia kuvia. Kosteus ja lämpö saavat kukinnan etenemään nupusta lakastumiseen pikavauhdilla. Ritausmalle tyypillisiä tylliunelmakuvia en ole tänä kesänä onnistunut saamaan laisinkaan. Se on joko tiiviissä nupussa tai seuraavana jo lähellä laskastumista.

Neilikkaruusu - Rosa rugosa F.J. Grootendorst

Ruusuinnostukseni on kohtalaisen tuoretta, joten suurin osa pensaistani on vielä nuoria. Lisäksi perustin ruusuja varten naapurin aidan (aidan, jota ei enää ole) viereen uuden ruusupenkin, jonne siirsin muutamia ruusupensaita. Juuri näistä pensaista kaksi kuoli ja muutkin lähtivät hyvin kituliaasti keväällä kasvuun. Kuolleiden tilalle hankin uudet eli kirjoapteekkarinruusun ja Ilon.

Rosa rugosa 'Sävel'

Lumoa ja Sointua lukuunottamatta kaikki ovat tehneet edes muutaman kukan, joista olen ollut kovin iloinen. Ajattelin, että käyttäköön voimansa kasvuun ja kukkikoon sitten ensi vuonna runsaammin. Eilen illalla löysin runsaasti nuppuja sekä neilikkaruususta että  Sävelestä. Ja tänä aamuna myös yläpihan teresanruususta. Juuri, kun vihdoin muistin kaivaa esille tiedot ruusujen leikkaamisesta. Päivölän ruusuretkellä heinäkuun alussa päätin niin vakaasti, että heti ensi tilassa noudatan Peter Joyn oivallisia leikkausohjeita, mutta niin vain on sekin jäänyt tekemättä.

Rosa Ritausma

Ihan hyvin voisin tietenkin tämänkin ajan käyttää puutarhassa työskentelyyn, mitä nyt istun näpyttelemässä postausjuttuja. Tunnustan aivan rehellisesti laiskottelevani koko viikonlopun. Koska tänään (su 31.7.) on ukkostanut ja satanut oikein kaatamalla, tyhjennän kameraa kuvista, tallennan ja nimeän niitä ja postaan, postaan, postaan....  Silloin, kun juttu kulkee, on paras antaa näppiksen laulaa. Tulee nimittäin taas niitäkin päiviä, jolloin päästä ei saa ulos sanan sanaa. 

Ja ystävät, ajastus on erinomainen keino julkaista postauksia itselleen sopivina ajankohtina. En siis todellakaan istu työhuoneen tietokoneen ääressä päivä toisensa perään. No, ehkä tablettia tulee nykyisin räplättyä turhankin paljon. Tabletilla käyn läpi päivän uutiset, katson säätiedotuksen ja tietenkin luen teidän kaikkien postauksia, illalla sohvalla istuen.

Sadepisaroiden tanssi pergolan katolla

Nyt saa jorinat riittää. Siirryn Donna Leonin pariin lukemaan, miten komisario Guido Brunetti Ansionsa mukaan -kirjassa ratkaisee kadonneiden arvokirjojen tapauksen. Kunhan ensin ruokin kissan ja käyn sulkemassa kasvarin oven.
 

47 kommenttia:

  1. Meillä sama, ruusujen osalta surkea vuosi. Muutama kukassa. Ritausma on aina yhtä herkkis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ne vuodet vaihtelevat myös kukkien osalta. Toivotaan ensi kesälle parempaa ruusukukintaa. Ritausma on sellainen prinsessa, herkkä tosiaan.

      Poista
  2. Voi noita teidän sadepäiviä! Näyttää hurjalta. Tänne eivät tunnu edes ennustetut sateet putoavan. Eilen aamulla piti tulla, ei tullut mitään. Tänä aamuna oli pienen sateen todennäköisyys, mutta taivas on ollut aivan sininen - ei kai tästä oikein mitään sadetta voi odottaa. Mutta huomenna pitäisi ihan oikeasti sataa, tulee niin iso rintama yli.
    Täällä puolestaan kuivuudessa ruusut lakastuttavat kukkia todella nopeaan, oikeastaan päivässä. Mutta siihen asti ne ovat kyllä kauniita, eivät sateen ruskistamia.
    Ihanat selviytyjä tuo Ritausma ja ihana ruusuvalikoima sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, usko tai älä, mutta tänäänkin on ukkostanut ja satanut, tuntitolkulla. Aamulla ryntäsin heti pihamaalle, jotta ehtisin edes jotain tehdä päivän aikana. Puolen tunnin jälkeen oli pakko tulla sisään, kun ukkosti ihan kunnolla ja alkoi satamaan. Pari tuntia sisällä ja uusintayritys, jolloin sain tunnin oltua hommissa. Sitten rytisi niin kovaa ja pitkään, että oli pakko ottaa netti pois päältä (yhden nettipurkin ukkonen on jo tänä kesänä rikkonut) ja tulla sisähommiin. Juuso-ressukka alkaa olla sydärin partaalla, kun joka päivä pitää värjötellä sängyn alla. Ukkosta ja rankkasateita sunnuntaina, eilen ja tänään. Ei siis yhtään sade- ja ukkosrintamaa enää tänne. Ei yhtään. Taas veti taivas pilveen ja ukkonen kuuluu murisevan. Kaipa on lähdettävä ottamaan netti pois päältä, ettei hajoa.

      Kunhan tästä taas pihahommiin pääsee, laitan ruusupuskiin sinun saaresi osoitteen, jolloin ne purjehtivat viettämään parempia puutarhapäiviä luoksesi - vedenpaisumushan tätä vauhtia on tulossa.

      Poista
    2. :-D Vielä ei ole näkynyt rantaan ajelehtivia ruusupuskia...

      Poista
  3. Pitää iloita siitä mitä on. Ei noille sateille kukaan mitään mahda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mahda sateille ja ukkosille mitään, ei. Iloitsen ihan jokaisesta aurinkoisesta päivästä ja hetkestä, mutta väkisinkin mieliala laskee, kun jatkuvasti sataa kaatamalla. Jotenkin sitä vaan pitkän talven jälkeen toivoo kesällä saavansa lämpöä ja aurinkoa, jotta voisi olla ulkona touhuamassa.

      Poista
  4. sama meilläkin, talvi vei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi viime talvi oli kohtalaisen poikkeuksellinen. Toivotaan, että seuraava on maltillisempi.

      Poista
  5. Ritausma näyttää tosi kivalta. Sulla on komea kokoelma ruusuja. No, on mullakin Juhannusruusu ;)
    Mä käytän myös ajatusta ja nykyisin se tuntuu olevan ainoa keino saada postaus julki, kun bloggeri temppuilee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusruusu onkin sellainen must-ruusu ja sopii muuten erinomaisesti pihasi lookiin. Luulenpa, että minunkin ruusupuskani ovat nyt tässä. Välillä voisi tyytyä hoivailemaan vanhoja kasveja, eikä aina vain kaivelemaan kuoppia uusille.

      Poista
  6. Talvi vei minultakin monta ruusua, mutta uudella innolla menemme eteenpäin :) Multakuorma tuli äsken pihaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten sinulla onkin vapaa-ajat täyteen buukattu, kun multaa kärräät sinne tänne.

      Poista
  7. Talvi vei minultakin monta ruusua, mutta uudella innolla menemme eteenpäin :) Multakuorma tuli äsken pihaan;)

    VastaaPoista
  8. Viime vuonna hankin Ritausman enkä uskonut sen kukkivan, sillä rusakot olivat sen niin hyvin järsineet. Kuinka ollakaan viime viikolla näin ensi kerran sen kukan oikein livenä. Valloittava. Ei tosiaan tarvitse katua Ritausman hankintaa. Viime talven jälkeen meillä ei oikein mikään ruusu 'Iloa' lukuun ottamatta kukoistanut. Taidanpakin nyt tavoistani poiketen antaa ruusuilleni syyslannoitetta. Sen verran se viime talvi pelästytti. Donna Leonin teokset ovat hyviä! Mukavia lukuhetkiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä muuten ollut rusakolla ruokailun jälkeen tikkuinen suu. Ritausma on kyllä niin piikkinen ruusu, ettei paremmasta väliä.
      Hyvä, kun mainitsit tuon syyslannoitteen. Sitä täytyykin antaa myös omppupuille.

      Poista
  9. Minulta Ritausma hävisi jo pari vuotta sitten, kun kontiainen teki aina uudestaan käytävänsä sen juurten viereen. En muistanutkaan kuinka ihana sen kukka on. Nyt kontiaisista ei ole vähään aikaan näkynyt merkkejä, uskaltaisinkohan jo istutella lisää ruusupensaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillinen kontiainen, kun piti Ritausman alla mönkiä.

      Poista
  10. Kovin ovat kitsaasti ruusut meilläkin kukkineet tänä kesänä. Vaikka ei ole sade haitannut ja myös ruusut ovat saaneet osansa kastelusta. Talvi oli kova koettelemus niille. Meiltä ei yhtään ruusua kuollut, mutta Sointu voi tosi huonosti vieläkin. Pitäisi varmaan yrittää leikata vielä reippaasti, jospa tekisi uusia versoja. Ritausma selvisi talvesta oikein hyvin, ei yhtään kuivaa oksaa. Se onkin ainoa ruusu, mikä kukkii oikein runsaasti.
    Tänä keväänä ostin jo pari uutta ruusua, valkoisen Lac Majeaun ja Tove Janssonin. Alkuviikolla eksyin Blomqvistin taimiston sivuille ja tilasin Kirjoapteekkarin ruusun ja Pirjo Raution jalostaman Merveillen. Niinpä. Ruusutkin ovat niin vastustamattomia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teit hienot hankinnat. Kirjoapteekkarinruusu on polkakaramellivärityksellään sympaattinen erikoisuus ja Tove Jansson taasen kotimaisen kehittelyn upea tuotos. Merveilleäkin olen ihaillut, mutta täytynee jo hieman jarruttaa tätä ruusuintoa.

      Poista
  11. Talvi oli epätavallinen ja useita ruusuja piti leikata alas. Jotkut eivät elpyneet siitäkään huolimatta. Joskus pitää aloittaa alusta asti. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi viime talven kaltaisia ei sentään kovin usein ole. Harvoin käy myöskään niin, että samat kasvit riutuvat kesä toisensa jälkeen. Aina on jonkun kasvin vuoro olla puutarhan silmäteränä.

      Poista
  12. Ruusut ovat kyllä kauniita. Aika monia viime talvi vei mennessään. Toivotaan että ensi talvi ei ole yhtä ankara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kesässä näyttää olevan hyvät ja huonot puolensa. Välillä tulee ehkä vähän liikaakin maristua, mutta aina näistä kesän puutarhailoista yhtä paljon silti nauttii.

      Poista
  13. Tämä kesä on vaatimaton ruusukesä, joten jokaisesta ruusun kukasta pitää iloita ankaran talven jälkeen.
    Olet ahkera bloggaaja kesälläkin, en edes ehdi lukea postauksiasi samaan tahtiin kun kirjoitat niitä. Ihastuin edellisessä postauksessa julkaistuun jalopähkämön vanhentuneeseen kukkaan. En ole koskaan katsonut sitä riittävän läheltä huomatakseni että kukassa näkyy pikkuruisia linnunsuita. Hieno kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tulee tehtyä useampi postaus peräjälkeen. Huomasin kyllä itsekin, että väliä olisi voinut jättää enemmän. Toisinaan ajatus kulkee paremmin, toisinaan ei sitten laisinkaan.

      Yksityiskohdat ovat välillä kiehtovimpia. Aina ei vain tule lähelle katsottua ja aina ei myöskään kuvat onnistu riittävän hyvin.

      Poista
    2. Ahkera bloggaaminen on positiivinen asia :) Puutarhan tunnelmat ja omat ajatukset välittyvät lukijoille paremmin, kun kirjoittaa ajankohtaisista asioita heti.

      Poista
  14. Täälläkin tuli sunnuntaina vettä ja kunnolla. Ukkonenkin jyrisi.
    Ruusut on kyllä hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitä vettä ja ukkosta on riittänyt sunnuntain jälkeenkin. Onneksi aurinko aina välillä ilmestyy ilahduttamaan.

      Poista
  15. Vuodet eivät ole samanlaisia, tänä vuonna sinun puutarhaasi on koeteltu. Vaikeuksista huolimatta olet saanut nauttia pienen häivähdyksen ruusujen kauneutta ja toivottavasti lisää on luvassa. Sade tosiaan masentaa ja saa laiskottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä ei auringon paisteessa raaskisi laisinkaan laiskotella, joten sateessa on oma hyötynsä. Tulee siivottua sisällä ja tarinoitua blogissa.

      Poista
  16. Samanlaisia kokemuksia ruusujen kanssa. Ritausmat näyttivät keväällä huonoilta, mutta nyt parissa varressa on kukkia. Tabletti sylissä istun minäkin nykyisin sohvannurkassa. Ihan liikaakin, ja sen tuntuu myös niskassa. Donna Leon on yksi suosikeistani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tablettia lukiessa tosiaan niska ja hartiat ovat kovilla. Täytyy ahkeroida puutarhassa lujemmin, että saa jumit aukenemaan.
      Olen lukenut kaikki Brunetit ja yhä hän jaksaa viehättää.

      Poista
  17. Täälläkin on ollut huono ruusuvuosi. Kun kukinta oli parhaimmillaan satoi muistaakseni monta päivää putkeen. Pionitkin siinä meni. Öttiäiset söivät totaalisesti Poppiuksen ja Papulan kukat, pah! Muidenkin lajikkeiden kukissa on ollut paljon öttiäis- ja sadevioitusta. Toivottavasti ensi vuonna paremmin.

    Tuo vihreä kuva Sävelen nupusta on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi kesä tuo varmasti uudet ilot ja surut. Tuskin kasveille yhtä ankaraa talvea sentään kahta peräkkäin on.

      Poista
  18. Juu, ei ole ruusuilla ollut helppoa, mutta kyllä täytyy sanoa että sitkeitä ovat. Meillä viimeiset nousivat esiin juhannuksen jälkeen, silti yhtä lukuunottamatta kaikki ovat kukkineet tai ainakin niissä on nuppuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeitä ovat. Ritausmallekin olin jo hyvästejä sanomassa, mutta niin vain kasvaa ja kukoistaa.

      Poista
  19. Olen tässä pohtinut, että ruusujen kasvatus ei taida ollakaan helpoimmasta päästä kuitenkaan, vaikka pensasruusuja vaivattomiksi kutsutaankin. Talvet, sateet, ötökät ja muut vitsaukset verottavat vääjämättä ja varmasti osansa kukinnasta. Mutta ehkäpä se on sen arvoista, ei ruusun tuoksua ja kauneutta ilmankaan oikein halua olla. Hienon kokoelman olet muuten jo onnistunut hankkimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että kukin kasvi vuorollansa aiheuttaa ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Aikamoista vuoristorataa tämä puutarhurin elo, mutta ainakaan ei ole yksitoikkoista.

      Poista
  20. Kauniit kuvat!
    Minä niin tykkään ruusuista!
    Minullakin talvi tuhosi muutamat ruusut. Keväällä ostin uusia.
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi menetykset harvoin ovat korvaamattomia.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  21. Kauniita ruusuja olet hankkinut jo mukavan kokoelman. Vaan aina taitaa yksi vielä mahtua ;) Minä niin toivoin talven kurittaneet valamonruusuani, mutta mitä vielä. Muita ruusuja ja perennoja kuoli, mutta valamo porskuttaa. Omaa tyhmyyttä, että sen aikoinaan kukkapenkkiin istutin. Yksinään se on kaunis, mutta turhan leviävä muiden kanssa asuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valamonruusu näyttääkin olevan aikamoinen muskeliyksilö. Hiukan olen miettinyt, tuliko minunkin istutettua se väärään paikkaan. Kolmas kesä nykyisellä paikalla. Pitäisiköhän kaivaa pois?

      Poista
  22. Upeat ruusut <3 - ja mukavaa loppukesää sinulle :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!