keskiviikko 17. elokuuta 2016

Sadepäivän kulttuuria


Koko kesän on ollut tarkoitus mennä katsomaan Helsingin Kansallismuseoon Jaakko Heikkilän valokuvanäyttely Venetsian palatsien menneen ajan loistosta. Näyttelystä uutisoitiin paljon sen avautuessa ja heti alkoi kutkuttamaan nähdä kuvat, sillä kahdesti
Venetsiassa käyneenä se aina vaan kiehtoo. Muutama päivä sitten näin taas näyttelystä kertovan mainoksen ja huomasin, että aika alkaa olla vähissä. Näyttely päättyy 28.8.


Valokuva erään palatsin makuuhuoneesta, kuvasin vinoon heijastavan lasin vuoksi

Näyttelyssä mainostettiin olevan myös huonekaluja ja astioita Venetsiasta. Olihan niitä, mutta todella niukasti. Kahdenistuttava tuoli ja keinutuoli sekä muutamia laseja ja kaksi peiliä. Valokuvat olivat toki hienoja livenä katsottuna, mutta suurin osa on ollut esillä mediassa näyttelystä uutisoitaessa. 

Venetsialainen peili, kehyksen koristeet lasia

Sateisesta päivästä huolimatta Kansallismuseossa ei ruuhkaa ollut. Enimmäkseen ulkomaisia turisteja, joten valokuvia ja esineitä pääsi katsomaan kaikessa rauhassa. Kuvaaminen pokkarilla hämärissä saleissa, yleensä vielä lasin läpi oli minulle haaste, mutta se ei ollutkaan reissuni pääasiallinen tarkoitus. 

Jakkarilan sali, 1760-luvun rokokoota

Edellinen käyntini Kansallismuseossa lienee peräti kouluajoilta, joten päätin hyödyntää lipun hinnan kokonaisuudessaan ja lähdin kiertämään museon perusnäyttelyä. Jotenkin minulla oli sellainen tunne, että esillä olisi lähinnä kivikautisia työvälineitä ja vanhoja rahoja, mutta olinpa totisesti täysin väärässä. 

Itse asiassa vasta nyt Kansallismuseon sivuilla käydessäni huomasin, että 1. kerroksen esihistoriallinen näyttely eli kivikausi, pronssikausi ja rautakausi on suljettu ja uusi perusnäyttely avataan vuoden 2017 alkupuolella.

Mikko Mikonpoika Minkkinen (1858 - 1930) Ikiliikkuja

Mielenkiintoista nähtävää oli runsaasti ja esineiden tiedot olivat joko vitriinien vieressä tai painettuina luetteloina lainattavissa kunkin näyttelyhuoneen telineessä. Esittelyhuoneet ovat aika pieniä, joten kokonaisuudet on helposti hallittavissa. Jos väsähtää, välillä voi käydä vaikka alakerrassa kahvilla ja jatkaa sitten. 

Hollantilainen tulppaanimaljakko, 1600-luvun loppu

Yllätyin, kuinka hienoja esineitä oli ihan joka salissa. Kansallismuseolla on myös erittäin hyvät kotisivut, joihin kannattaa tutustua mielellään jo ennen museoon lähtemistä. Siellä voi esimerkiksi kartoittaa, mikä itseä kiinnostaa ja siten suunnata museossa suoraan niihin kohteisiin. 

Porvoon maapäiville 1809 tuotu keisarien valtaistuin

Tuntuipa virkistävältä ravistella omia pölyttyneitä muistoja Kansallismuseosta. Vaikka museot nimensä mukaisesti kokoavat mennyttä aikaa ja tuovat historiaa nähtäväksemme, ne elävät ja muuttuvat tänä päivänä siinä, kuin mikä muu kiinnostava asia keskuudessamme.


Matkalla museosta bussille, katse kiinnittyi museon kupeessa oleviin kesäkukka-asetelmiin. Totesin, että julkiselle paikalle sijoitettavissa istutuksissa on huomioitava monen monta seikkaa. Istutusten on kestettävä kaikenlaisia säätiloja, usein niiden tulee olla näyttäviä joka puolelta katsottaessa ja mitä ilmeisimmin näyttävyyttä täytyy riittää alkukesästä loppusyksyyn saakka. 


Eniten tykkäsin tästä tummalehtisestä daaliasta, joka on myös aika matala. Tällaisen kun löytäisi ensi kesäksi omaankin pihaan. Pitäneet ryhtyä ajoissa metsästämään.


Toinen matkan varrelle osunut pieni, mutta näyttävä istutus on aivan remontissa olevan eduskuntatalon kupeessa. Noita riippajalavia olen ihaillut yleensä bussin tai auton ikkunasta, mutta kerrankin oli tilaisuus katsella niitä vähän lähempää. 


Tämä sinikukkainen pikkupuu jäi mietityttämään. Tunnistaako joku sen?  Korkeutta sillä on ehkä 80 cm. Niitä oli istutusalueella kaksi.

Hämähäkkikukat sopivat hyvin isolehtisten kannojen seuraan

Vettä satoi ja tuuli repi sateenvarjoa, joten jatkoin reippaasti matkaani linja-autoasemalle ja kotibussille. Sadepäivän kulttuuriannos oli kauhottu ja mieli hyvä.

 

24 kommenttia:

  1. Olen viettänyt useita päiviä Kansallismuseossa. Nuorena taideopiskelijana kävin siellä piirtämässä, joka kolkka tuli tutuksi. Niistä ajoista museo on muuttunut, mutta psljon siellä on tuttuja hamoja. Nuo Venetsiakuvat pitäisi kyllä nähdä. Ja miksei päivittää taas vakoikokoelmakin. Minusta Kansallismuseo on kaunis ja kiehtova paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansallismuseo on kyllä paikka, joka kestää useammankin käynnin. Yhdellä reissulla ei oikeastaan edes pysty sisäistämään kaikkea mielenkiintoista. Olen harkinnut museokortin hankkimista, sillä se kyllä maksaa äkkiä itsensä takaisin. Museokortti maksaa 59 euroa ja pelkästään Kansallismuseon normaali sisäänpääsymaksu on 10 euroa.

      Poista
  2. Kiitos hyvästä vinkistä! Käyn huomenna Helsingissä. Jos ehdin niin käyn katsastamassa Venetsia-näyttelyn kansallismuseossa.
    Kivoja kuvia kesäkukka-asetelmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät vinkit ovat aina tervetulleita. Sadepäivä varsinkin sujuu rattoisasti museossa.

      Poista
  3. Olen ihaillut samoja kukkapuita tuosta ohikulkiessani ja miettinyt mitä ovat. Olisikohan kesäkoiso kyseessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlen mukaan näyttää kesäkoisolta. Helsinki varmaan kaivaa ne talvetettaviksi. Viherpeukalot on niitä joitankin vuosina myynyt, joten täytyy keväällä laittaa hakuseen. Oli nimittäin aika kivan näköinen ja sopisi vaikka kesäruukkuun.

      Poista
  4. Rungollista kesäkoisoa (Solanum rantonettii) veikkaan minäkin. Itselläni ollut parvekkeella useampana vuotena. Näitä voi talvettaa, jos on sopivat olosuhteet, joten olisikohan nämä sellaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussille jo tuossa vastasinkin, että googlen mukaan näyttäisi olevan kesäkoiso. Näin sitä löytää kivoja ja itselleen uusia asioita. Kesäkoisoa voisikin keväällä alkaa metsästämään. Parasta, jos sen saisi talvetettua. Kiitos sinullekin!

      Poista
  5. Kävin keväällä tuossa venetsialaisessa näyttelyssä vanhojen naisystävieni kanssa. Annoimme mielikuvituksen lentää siellä ja viihdyimme mainiosti. Kiersimme myös perusnäyttelyä jonkin verran. Museot ovat nostaneet profililiaan paljon viime vuosina. Kansallismuseossa viihtyy. Naisporukassa kyllä päädytään aina loppujen lopuksi syömään johonkin mukavaan ravintolaan ja juttu kulkee aina liukkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisporukassa näyttelystä olisikin saanut enemmän irti. Yksin katsellessa joutuu vaihtamaan kokemuksia itsensä kanssa, eikä se aina ole kovin hedelmällistä. Maistuva ruoka jossain kivassa paikassa kruunaa kokemuksen ja itse asiassa on likimain erottamaton osa erilaisia näyttely- ja museokokemuksia.

      Poista
  6. Kyllä meillä on hienoja museoita. Harmi, että niissä on tullut käytyä aivan liian vähän. Kiitos sinulle, että laitoit näitä kuvia. Nyt sain ikään kuin piipahtaa Kansallismuseossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa mennä Kansallismuseoon. Se on valtakunnallisestikin merkittävä museo.

      Poista
  7. Kansallismuseo on upea paikka, olen vieraillut siellä useamman kerran näin aikuisiällä ja aina löytyy jotain uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hieno paikka ja kestää todellakin useamman vierailun, sillä nähtävää on paljon.

      Poista
  8. Kiitos, kun pääsin vähän kurkistamaan Kansallismuseoon. Järjestin sinne työmatkan toukokuulla, mutta en sitten itse päässyt mukaan kun sairastuin. Kauniit on muuten istutukset ja tummalehtinen daalia, ooh upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin upea daalia, joka matalana myös pysyy tukematta pystyssä.
      Nyt sinun on järjestettävä uusi reissu museoon, jotta pääset itse mukaan.

      Poista
  9. Kesäkoisoa on ollut myynnissä ainakin Viherpeukaloilla, useampana vuonna. Myös tänä kesänä. Olisikin hienoa, jos tuon onnistuisi talvettamaan.

    Onnetar suosi sinua blogini kirja-arvonnassa ja voitit itsellesi Kierrätyspuutarha-kirjan! Paljon onnea! Laitatko osoitetietosi minulle sähköpostitse kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan palkintokirja matkaan:)

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh! Ihana uutinen. Laitan tänään sinulle yhteystietoni.
      Huomasin kesäkoisoa googlettaessani, että sitä on saanut Viherpeukalolta. Kasvi on mennyt minulta ihan ohi, mutta onpa jotain uutta sitten ensi kesälle.

      Poista
  10. Olipa komeita tauluja ym tavaraa. Muutenkin upeita kuvia, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Helsinki-reissulla kannattaa käydä myös Kansallismuseossa.

      Poista
  11. Minäkin luulen, että tuo pieni puu on kesäkoiso. Avoimien ovien päivänä kävin siirtolapuutarhassa ja siellä eräällä näyttelypihalla kasvoi juuri sellainen puu ruukussa ja omistaja kertoi sen talvettaneensa jo muutaman talven yli.
    Valokuvanäyttely kiinnostaisi mutta nyt ei aikaanna myöden, mutta onneksi pääsen ensi maaliskuussa viikoksi itse Venetsiaan.
    Tänään katselin Tampereen keskustorin näyttäviä kukkaruukkuja ja kyllä olen kanssasi samaa mieltä, että niiden toteuttaminen vaati tosi paljon. Kiitos kivasta postauksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, matka Venetsiaan on kyllä ihanaa odotettavaa. Se on niin ainutlaatuinen paikka, että se on itse nähtävä ja koettava.
      Näyttää vahvasti siltä, että ensi kesänä meidän pihaan tulee kesäkoiso, tai kaksikin. Jospa sen saisi talvetettua, niin iloa riittäisi useammaksi vuodeksi.

      Poista
  12. Museot ovat kiehtovia paikkoja, mukavaa ajanvietettä sadepäivänä. Kauniita kukkaistutuksia. Tuo kesäkoiso on mahtava kukka, se kukkii koko kesän, talvetuksessa en onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi enemmänkin harrastaa museokäyntejä, mutta miten sitä aina on mukamas muuta tärkeämpää.
      Kesäkoiso täytyykin ensi keväänä metsästää. Jospa sen saisi talvetettua, niin riittäisi iloa useammaksi vuodeksi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!