Aurinko ja lämpö sai vipinää kinttuihin

Pioni, mutta mikä?

Vapun jälkeinen viikko on ollut kiireistä. Kaiken mahdollisen ajan olen viettänyt pihamaalla, eikä sekään ole riittänyt. Kuvaamisetkin ovat jääneet muutamaksi pikaräpsyksi. Pihan olen sentään kiertänyt vähintään kerran päivässä ja ihmetellyt kaikkea mullasta nousevaa. 

Käykö teille muille niin, ettette muista edelliskesän istutuksia. Minä ainakin joudun näin keväällä miettimään, mitä ihmettä tuostakin nousee, vaikka mukamas pidän niin hyvää kirjaa kaikista istutuksistani.

Varjolilja

Alapihalle tulevan metalliverkkoaidan pystytys siirtyy ainakin viikolla, sillä emme saaneet kaikkia tarvittavia osia. Suursäkki multaa on tilauksessa ja samassa kuormassa myös koivuklapeja. Edellisvuoden multatilauksesta on vielä vähän jäljellä, mutta alkuviikosta säkin keskiosa oli edelleen jäässä. Suursäkeissä tilaan yleensä puutarhamultaa, joka käy vähän kaikkeen. Yleismultaan sekoitettavaksi tai kokonaan sitä korvaamaan rahtaan muutaman kerran kesässä auton takapaksissa säkkimultaa. Nytkin sitä pitäisi hakea, mutta aikataulu paukkuu sen verran, että jäänee ensi viikkoon.

Pioni Coral Charm

Alapihalle tulevan aidan tieltä kaivoin ylös 60 kuusentainta ja siirsin ne talon päätyyn. Alkuun kuvittelin, että kuuset voisivat jäädä metalliaidan oheen, mutta sehän oli ihan järjetön idea. Kasvaessaan kuuset olisivat mahdollisesti kaataneet aidan ja toisaalta aidan lomasta kuusia olisi myöhemmin vaikea kaivaa pois. Talon päätyyn olin ajatellut istuttaa tuijia aidaksi, koska ne kasvavat nopeasti tuoden näkösuojaa ja varjoa. Kuuset ovat hitaampia, mutta ehkä siedän paljautta talon päädyssä sen aikaa, kun kuuset saavat vähän enemmän mittaa. Kesän myötä alueelle nousee sentään töyhtöangervoa, joka tuo viherrystä paljaaseen ympäristöön.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Lehtikomposteista sain kolme vihdoin käännettyä ja siirrettyä alapihan laitaan. Neljäs oli alaosasta vielä jäässä, mutta sain kammettua lautakehikon sen ympäriltä pois ja pian voin varmaan kärrätä hyvin maatuneen ja vihdoin sulaneen kasan pensaiden alustoille. Niin alapihan kuin yläpihankin olen haravoinut varmaan kolmeen kertaan, mutta joka ikinen pienikin tuulenpuuska pyörittää hakkuualueelta lehtiä meidän pihaan. Enää en jaksa niistä piitata. Isompia oksia nappaan ohimennessäni pois kulkuväyliltä.

Kotilot ovat heränneet. Ensimmäinen mateli käytävällä vastaan eilen aamulla, kun olin lähdössä. Niin kiire ei koskaan ole, ettenkö kaikkein röyhkeimmät kotilot ehdi etikkaan hukuttaa. Onneksi olin jo sijoittanut muutaman etikalla höystetyn pesuainepurkin talon nurkille. Eipä tule houkutusta nakata kotiloita kauemmas. Sieltähän ne vyöryvät joukolla takaisin ja siinä matkalla napostelevat minun kasvejani.

Omenapuut luovat hauskoja varjoja

Ukkokulta on pessyt tiilikatolta pois sammalta ja talven aikana sinne kertynyttä roskaa. Tänään on menossa kolmas pesupäivä ja varmasti vielä riittää hommaa yhdeksi päiväksi. Pikkaisen tuli viivästystä, kun painepesuri hajosi ja sitä piti lähteä kaupasta ostamaan.

Mikään homma ei mene näköjään kerralla putkeen, vaan katon pesemisestä aiheutuu runsaasti lisätyötä. Katolta vesipesun mukana tuleva sammalmössö pitää haravoida ja kuskata pois käytäviltä. Ikkunat ovat nyt aivan täynnä likaisia vesiroiskeita ja valumia. Terassi pitää pestä. Samoin pergolan valokate, jonne myös roiskuu sammaleista kuravettä. Eilen meinasin viedä pyykkiä ulos kuivumaan, vaan enpä vienytkään. Ensin piti pestä pyykkiteline, kuten myös mattoteline. 

Omenapuun silmut pullistelevat. Tässä Huvitus.

Keskiviikkona kiikutin autotallista muovisiin purkkeihin istuttamani daaliat, japanin ihmekukat, lukinliljat ja tuoksumiekkaliljat kasvihuoneeseen. Kasvarissa on lämpöä päivisin +35 astetta, joten hyvin siellä tarkenevat. Automaattisesti avautuvan ikkunan lisäksi olen pitänyt ovea auki. Suurin osa mahtui kahteen metallihyllykköön, joiden ympäri kiedoin harsoa. Harsot avaan aamuisin, etteivät kasvit läkähdy. No, aika harvassa purkissa vielä mitään mullan pinnalla näkyy. 
 

Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'

 
Tekemistä on normikevättä enemmän. Kylmyyden vuoksi moni asia tuli siirrettyä ja moni asia oli pakkokin siirtää lämpimämpien kelien päiville. Ympäröivän metsikön muuttuminen avohakkuualueeksi on lisännyt työlistaan aidanrakentamisesta ja monia muita käytännön tehtäviä. 

Huomaan jo tottuvani uuteen maisemaan, vaikka pihalla työskennellessä onkin aika alaston olo. Ennen näkyvyys meidän pihalle on ollut hyvin rajallista, mutta nyt ollaan kaiken aikaa kuin tarjottimella. Tuntuu oudolta. Sen sijaan valosta, joka ympäröi meitä aamusta iltaan, nautin ja iloitsen suunnattomasti. Usein sisälläkin saatan pitkään katsella olohuoneen ikkunoista näkyvää horisonttia ja taivaalla lipuvia pilviä. Ennen taivaan nähdäkseen piti kurkotella ylös tai tihrustella kapeaa näkymää työhuoneen ikkunasta.

Niin mukava, kuin pihalla olisikin viettää vaikka kaiket päivät, ei se ole mahdollista. Arjen pyörittäminen vaatii oman osansa ja lepoakin ihminen vaatii. Keskiviikkoiltana huomasin, että olisi ehkä aika lopettaa päivän hommat, kun vähän jo väsähtäneenä pudotin yhden tuoksumiekkaliljapurkin kasvarin hyllyltä päähäni. Multa rapisi hiuksiin ja paidan sisään ja sipulit lentelivät pitkin kasvaria. Nauratti, mutta samalla myös hiukan potutti. Lisähommaa tuli, kun piti sipulit istuttaa uudelleen ja siivota mullat kasvarin lattialta.

Kädet on sentään tullut pestyä todella hyvin, sillä tiskikone hajosi ja astianpesu on nyt hoidettava manuaalisesti. Ei vaan ole ollut aikaa lähteä tiskikoneostoksille. Omaishoitokin on jälleen varsin aktiivisessa vaiheessa, sillä ohjelmassa on isän glaukoomahoitoa silmäklinikalla ja isän muistipoliklinikkakäynti, puheluja kotihoitoon ja äidin kaihileikkauksen alullepanoa. Pitäisi myös selvittää, mistä vanhemmille siivousapua. Ja sen miettimistä, miten idean ulkopuolisesta siivousavusta saa myytyä vanhoille ihmisille, jotka ovat aina tottuneet tekemään kaiken itse. Ja jotka ensimmäiseksi olettavat, että kyllähän ne lapset tarvittaessa siivoavat. Käytännössä siis minä. Mutta, kun en millään kaikkien muiden töiden päälle enää ehtisi ja jaksaisi.

Aurinkoa ja lämpöä on luvassa vielä huomiseksi. Sitten näyttäisi olevan muutama viileämpi päivä. Kylmyys ei tietenkään tunnu mukavalta, mutta voihan sen ottaa pienen lepopaussin ja suunnittelutauon kannalta. Huomenna menen Kotipuutarhalehden "Kasvata syötävää laatikoissa" -kurssille. Tekemistä riittää välillä vähän liiaksikin, mutta on tämä kevät aivan mahtavaa aikaa. Otan kyllä siitä ilon irti ihan täysillä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ihanille puutarhaihmisille ja ihmisille ylipäätään!