torstai 18. toukokuuta 2017

Kiven kotiipaluu

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Monin tavoin kiireinen ja työteliäs viikko alkaa kallistua lopuilleen. Säät ovat suosineet ulkohommia. Välillä aurinko on paistanut ja välillä ollut pilvessä. Keskiviikkona hipsi aamupäivän vettä, mutta kastelun kannalta sillä ei ollut merkitystä. Sen sijaan torstaivastaisena yönä vettä tuli hetken aikaa vähän enemmän ja se teki luonnolle hyvää.


Alkuviikosta oli vielä yöpakkasia, mutta keskiviikon ja torstain välinen yö jo lämmin. Kasvarin mittari näytti alapihalle +8 astetta. Daalia- ja muut juurakot ovat jo parin viikon ajan viettäneet vuorokauden ympäri kasvarissa, tosin harsoilla suojattuina, ja eilen siirsin ne piharuukkuihin patiolle. Varmuudeksi laitoin harson nytkin ruukkujen päälle. Pari begoniaa on vielä autotallissa. Vesivartisena begonia ei kestä pakkasta laisinkaan ja muutenkin ovat vielä niin mitättömän kokoisia, ettei niillä ole kiirettä paraatipaikalle pation amppeliruukkuihin.


Kaivuri on levittänyt soraa pallokentän pohjalle ja lastannut kantoja kuorma-auton lavalle. Yhtenä päivänä kuski taisi pitää kahvituntia odotellessaan tyhjää rekkaa kantokuormaa hakemaan ja niinpä kävelin hänen luokseen kysymään, josko jossain välissä nostaisi kunnan puolelta takaisin kiven, jonka alapihaamme tasoittanut urakoitsija 30 vuotta sitten nakkasi tieltään pois. Kuskille kiven siirto sopi hyvin ja kohta puoliin hän kouraisi ison kiven kauhaan ja pudotti sen tismalleen siihen, mihin olin ajatellutkin. Katseli kyllä minua hetken aikaa pitkään, kun seisoin onnellisena kiveäni silitellen.

Kieltämättä kivi näyttää meidän pihalla jättimäiseltä ja paljon, paljon suuremmalta, miltä se tuntui siinä puiston puiden lomassa ollessaan. Kivi oli vuosien mittaan painunut osittain maan sisään ja nyt paljaalla nurmikolla kyyhöttäessään se on koko komeudessaan näkyvissä. Minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, istutanko kiven lomaan jotain, vai annanko sen vain rauhassa palauttaa metsänkaadon ja siirtämisen yhteydessä menettämäänsä sammalta takaisin pinnalleen. Moista järkälettä ei mihinkään ihmisvoimin siirretä, joten siinä se nyt on. Ja minä olen ikionnellinen kiveni kotiinpaluusta.

Clematis atragene 'Columnella'

Jo edellisessä postauksessa totesin, että kulunut talvi on ollut huomattavasti edellistä suosiollisempi kasveille. Useimmissa kärhöissä löytyy jo nyt ainakin vähän eloa. Osassa jo nuppujakin, kuten alppikärhössä ja kuvan Columnellassa. Viime kesänä upeasti kukkinutta lumikärhöä olen vahtinut miltei päivittäin ja tänään löysin senkin tyvestä uusia versoja. Samoin Ruusupenkissä ahkerasti kukkinut Aljonushka on jo hereillä. Tällaiset pikkuruiset löydöt tekevät totisesti iloiseksi.

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii Williams Double

Ruusupensaat ovat toinen ryhmä, jonka suhteen olin hiukan peloissani. Ei hätää, tähän mennessä kaikki näyttäisivät olevan hyvässä jamassa. Ainoastaan sammalruusussa ei ole silmuja, mutta sitä osasin odottaa. Viime keväänä se ei meinannut herätä laisinkaan ja lopulta teki vain muutaman onnettoman lehden.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailovskyi

Monet pienet sipulikukat jo lopettelevat, mutta seuraava aalto jatkaakin siitä. Kirjopikarililjat ovat jo osin täysin auki. Vuosi sitten istutin ensimmäisen kerran keltareunaista pikarililjaa, joista nousi vain kolme. Tykästyin kukkaan niin paljon, että istutin niitä syksyllä toiseen paikkaan lisää. Siinä näyttävät viihtyvän paremmin, sillä kaikki istutetut sipulit ovat nousseet ja kukkivat parhaillaan.

Jouluruusu - Helleborus

Kivipellon Sailan upeita jouluruusupehkoja ihailtuani otin ohjenuoraksi istuttaa jouluruusuja moneen eri paikkaan pihamaalle nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Suosituimmaksi paikaksi näyttää nousevan rinne, johon aurinko paahtaa turhankin kuumasti. Ehkä paikan taika on siinä, ettei ainakaan vesi siinä seiso. Istutin jouluruusun rinteeseen kolme vuotta sitten ja nyt siinä on jo aikamoinen pehko. Tänä keväänä kukinta on erittäin runsasta. Myös parissa muussa paikassa jouluruusu näyttää viihtyvän. Tosin kokemuksia näistä on vasta kahdelta vuodelta.

Keltavuokko - Anemone ranunculoides
  
Keltavuokkokin alkaa vähitellen runsastua ja vallata alaa. Se asustaa naapurin vastaisella rajalla, pyykkitelineen takana olevassa kapeassa muurissa tuivioiden kanssa. Paikkaan ei voi mitään korkeaa istuttaa, sillä pyykkien pitää päästä vapaasti liehumaan. Tuiviot ovat muutamassa vuodessa levinneet ja pörhistyneet aika lailla. Jossain vaiheessa keltavuokot ehkä joutuvat muuttamaan, mikäli tuiviot valtaavat vielä enemmän tilaa.


Narsissit vasta aloittavat meillä kukintaansa. Ei taida tulla kovin runsasta narsissikevättä ja useimmissa narskuissa varret ovat jotenkin normaalia matalampia. Olisiko kevään koleudella ja toisaalta myös kuivuudella osansa?

Yläpihan kukkapenkeissä on useita syviä koloja. Osa niistä ilmestyi jo syksyllä ja kevään tullen niitä on ilmaantunut lisää. Luulin niitä aluksi myyränkoloiksi, mutta ovatkin hiirenkoloja. Metsähiiriä olen nähnyt pihassa useita. Muutama viikko sitten näin naapurin kissan nappaavan hiiren meidän kukkapenkistä. Juuso ei viihdy laisinkaan ulkona, joten täytyy vissiin turvautua naapurin kissoihin jatkossakin.

Mukulaleinikki - Ranunculus ficaria, syn. Ficaria verna

Mukulaleinikit olivat pitkään vain pieniä keltaisia nuppupalleroita aivan lehtiensä tyvessä. Torstai-illan aurinko sai ne ponnahtamaan auki ja ylös varsiensa varaan.

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Valkovuokkoja on vuosien mittaan ilmaantunut pihallemme, myös moniin kukkapenkkeihin. Alapihalla nuoremman karviaispensaan vieressä on iso esiintymä, jonka annan rauhassa kasvaa ja kehittyä. Vasta varsien täysin kuihduttua ajan paikalta nurmikon. Valkovuokkoja kasvoi vuosi vuodelta enemmän myös meidän ja kunnan puistikon rajamaastossa. Nyt metsänpohja on myllätty niin totaalisesti, ettei siellä taida hetkeen kasvaa yhtään mitään.
 

Kevätesikko - Primula vulgaris

Viime keväänä tässä vaiheessa esikot kukkivat erittäin runsaana. Nyt sininen kevätesikkoni on tehnyt peräti yhden kukkasen. En ole hänen rauhaansa häirinnyt, joten saattaa sieltä vielä lisääkin kukkia ilmestyä.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä

Samoin suikeroesikko oli vuosi sitten täynnä kukkia. Nyt sentään hänkin on pukannut ainakin yhden kukan auki ja nuppujakin on jokunen lisää. Mukavaa, ettei ole talven pakkasiin menehtynyt, vaan jaksaa ilahduttaa minua tänäkin kesänä.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Tarhakylmänkukat ovat minun puutarhassani aika tuore ilmestys. Ensimmäisen lilan istutin kaksi vuotta sitten ja viime kesänä sitten kaksi lisää. Messuilta ostin yhden lilan. Kuvan kylmänkukka pitäisi olla Rubra eli punainen, mutta ei kyllä ihan punaiselta näytä. Tummempi kuitenkin, kuin vanhempi lila.

Tarhakylmänkukkia katsellessani mietin, miksi aina pitää rohmuta monta erilaista kukkaa kerralla. Lopputuloksen kannalta voisi olla tyylikkäämpää, jos istuttaisi yhtä lajia runsaasti. Vaan, kun yleensä rahaa on rajallinen määrä käyttää kerralla ja kaikkea ihanaa pitäisi saada nyt ja heti. Niin sitä sitten ostaa sikinsokin kaikenlaista ajatellen, että runsastuuhan nuo ajan kanssa.


Puutarhahörhön kevät on kiireistä aikaa. Ei riitä, että tepastelee kameran kanssa lämpimässä ilta-auringossa tutkimassa ja nyppimässä mullasta esiin työntyviä tulokkaita. On myös tehtävä paljon vähemmän mukavia toimia. Monenlaista työvälinettä on noussut kellarin uumenista puuvajan seinustalle. Yksi jos toinenkin multasäkki on kulkenut auton takapaksissa yläpihan kautta alapihalle. Isot vesisaavit kasteluvettä varten on nostettu paikoilleen ja täytetty jo vedellä.

Tulevana viikonloppuna olen ajatellut siirtää taimet kasvariin, sillä ennusteiden mukaan yöt ovat jatkossa lämpimiä. Myös avomaan kylvöt on tarkoitus ainakin aloittaa. Kesäkukkia en ole ehtinyt vielä edes miettiä, puhumattakaan, että olisin niitä käynyt ostamassa. Tähän saakka on ollut useimmille kesäkukille aivan liian kylmää. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Lakanapyykki pyörii pesukoneessa ja kohta ripustan sen ulos kuivumaan. Luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Nautitaan siis lämmöstä, vihertyvästä luonnosta ja lintujen mahtavasta kevätkonsertista, joka aamutuimaan on parhaimmillaan!

46 kommenttia:

  1. Aivan huikea tuo kivi, hienoa että saitte sen takaisin! Nyt kyllä on sellaista aikaa, että puutarhassa viihtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielessäni kuvittelen Juuson kiven päälle maisemia tähtäilemään. Toistaiseksi se on vain kävellyt kiven ohi pyörimään kissanmintuissa.

      Poista
  2. Meillä on kallion sivulla tuollainen kivi ja sitä syleilee köynnöshortensia. Se alkaa olla kaunis jo nyt! Kun istutimme kasvin, jouduin ottamaan kauniin sammaleen siitä pois, että kasvi tarttuu kunnolla,

    Kylmänkukka on aina niin kuvauksellinen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku köynnös voisikin olla kiven kanssa hieno. Köynnöshortensiaa meillä on muualla ja se on niin hidaskasvuinen, etten ehkä tällä kertaa laita sitä. Täytyy pohtia eri vaihtoehtoja.

      Poista
  3. Voi miten kauniit kuvat! Mä niin rakastan tätä kevään herkkyyttä. <3
    Ihanaa, että sait kivesi kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin ihanaa aikaa, että välillä ihan sydän pakahtuu kaikkea kaunista katsellessa.
      Kiven takaisin saaminen on vuosien toive. Olen sen toiveen toteutumisesta todella iloinen.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Minustakin kivi on upea ja iloitsen sen kotiinpaluusta.

      Poista
  5. Upea kivi ja minä varmaan katselisin tuota kiveä sellaisenaan ja sitten ajan kanssa päättäisin pitäisikö kiven saada kylkeensä jonkin kumppanin.
    Kauniit kuvat kevään kukkijoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minä olen ajatellut tehdäkin. Siis katsella ja miettiä, istutanko sen viereen jotain vai annatko olla tuollaisenaan. Kiven ollessa metsässä Juusolla oli tapana istua sen päällä. Nyt Juuso painelee kiireellä kiven ohi kissanminttuihin. Ehkä kesän myötä Juuso löytää vanhan "myyrämajakkansa".

      Poista
  6. Hieno kivi kerrassaan. Sinne olisi kiva kiivetä ja hypätä alas :) Kärhökuva on loistava, kuin yhteen liitetyt kädet. Keväisin kadehdin teitä etelän bloggareita, kun kukinta on siellä niin paljon edellä. Ihanat kukat, jospa pian täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi on kuvassa suurempi, kuin todellisuudessa. Sen päälle on helppo kivuta ja hyppääminenkin onnistuu ilman korkean paikan kammoa.
      Minustakin kärhö ikäänkuin taputtaa käsiään. Ehkä se on iloinen vihdoin saapuneesta keväästä.
      Varmasti kiritte etelän väen nopeasti kiinni. Nyt tätä kaikkea vihreyttä ja vehreyttä on saanut koko maassa odottaa loputtoman pitkään.

      Poista
  7. Ihania, kauniita kuvia! Kevään tuloa ei voi enää estää :)
    Jouluruususi on upea ja vautsi mikä kivi, mainio lohkare!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kevättä ei voi enää estää. Kyllä se nyt vyöryy sellaisella voimalla, että kiirettä pitää ihan kaikilla.
      Kivi on kyllä tosi hieno.

      Poista
  8. Kivi on hieno ja onneksi sait sen kotiin! Kevätkukkijoita sulla on runsas kattaus, mutta ainahan sopii lisääkin. Pitkän, pimeän talven jälkeen jokainen väripilkku on suuri ilon aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää kukkijoita mahtuu ja ellei tilaa löydy, sitä tehdään. Tämä valo ja lämpö siirtää pitkän talven oitis menneisyyteen. Ihanaa!

      Poista
  9. Oletpa saanut vangittua kuviisi ihanan kevättunnelman! Kylmäkukien pörröturkit ja kärhön nuput... ja sitten tuollainen onnen kivi pihamaata komistamassa! Kiirettä piisaa, ei meinaa millään ehtiä katsella kaikkea ihanaa, kun välillä on tehtävä töitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olisi mukava viettää kaikki aika pihamaalla, mutta valitettavasti täytyy hoitaa muutkin asiat. Ehkä tämä innostus tästä tasaantuu kevään ja kesän etenemisen myötä.

      Poista
  10. Hieno juttu tuo kivijuttu, varmasti olet onnellinen! Voin kyllä kuvitella traktorikuskin ajatukset.. :D
    Oletpa saanut kuvattua paljon kukkivia jo, varsinkin tuo kylmänkukka on aivan ihana! Täällä ei ole kukassa oikeastaan mikään, kevättähdet alkavat olla kukintansa lopussa, eikä yhtään lumikelloa noussut maasta, en niitä enää odotakaan. Mikä lie ne vienyt. Mutta kaikki on vielä edessäpäin, yöllä satanut vesi kyllä kirvoittaa kaikki kasvamaan.
    Nyt alkaa vuoden kiireisin aika, juuri nyt.. vielä ei tosiaankaan voi kesäkukkasia istuttaa mutta valmisteluja pitää jo tehdä ja sitten kun on istuttamisen aika, niin voi keskittyä vain siihen.
    Mukavaa, ja antoisaa viikonloppua sinulle Between..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi ainut lumikello meillä nousi, vaikka istutin niitä syksyllä useamman satsin. Ei muuta, kuin uusi yritys ensi syksynä, ja kenties vähän toisiin paikkoihin.
      Viikonloppu on alkanut upealla helteellä. Toivottavasti lämpöä tulee teillekin.

      Poista
  11. Samanlaisia harsoonkäärittyjä paketteja on meidänkin terassilla.

    Onpas siulla jo pihassa vaikka mitä! Täällä ei ole kuin skilloja!!!

    Ps joko varvas on parempi? Mun varvas on nyt violetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varvas on kohta käynyt läpi kaikki sateenkaaren värit. Enää se ei ole kovin kipeä muulloin, kuin tietyissä kengissä. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta. Toivottavasti sinun varpaasi alkaa parantua. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  12. Mahtavaa, että sait kiven takaisin. Teillä on jo kaikkea kukassa, oma puutarhani tuntuu olevan monta vyöhykettä pohjoisempana kuin maantieteellisesti onkaan. Hyvä, kun sipulikukat ovat edes kukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tämä mahtava lämpöpiikki laita sinunkin puutarhasi kukkimaan. Katselin, kuinka siperiankurjenmiekat kasvoivat tänään ihan kohisemalla. Varmaan tuli 10 senttiä pituutta päivän aikana.

      Poista
  13. Onpa mahtava kivi, kiva että sait sen takaisin kotiin. :) Paljon ihania keväänmerkkejä löytyy jo pihastasi. Voi että, kun tekisi mieli kylmänkukkia, ne ovat jotenkin niin herkän kauniita. Aurinkoista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin kylmänkukkia aremmiksi ja vaikeammiksi, kuin ovatkaan. Ovat kyllä niin ihania, että aion hankkia lisääkin. Ainakin valkoisia ja punainen kun on hieno. Suosittelen!

      Poista
  14. Tykkään kivistä, isoista ja pienistä, sisällä ja ulkona. ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Meillä kiviä on tosi vähän, joten iloitsen tuosta jätistä sitäkin enemmän.

      Poista
  15. Upea siirtolohkare! Meilläkin vajan purkamisen yhteydessä kuormuri koukkaisi vajan tukena olleen siirtolohkareen ja siirsi hetkessä sinne minne pyysin. Watti on jo hieman sen päällä seisoskellut, kiven päältä näkee linnut paremmin.

    Meilläkin on nyt vähän kehno narsissivuosi. Enemmän nousee laihoja lehtiä, kuin narsissin kukkia. Minun tarhakylmäkukat kuoli, kai ne saivat liikaa vettä juurilleen märän talven aikana tms. Ihana että sinulla ne ovat viihtyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat taitaa tulla jätä erilaisista tähtäilypaikoista. Naapurin kissa istuu usein autokatoksen yläparrulla. Juuso kävi kiven päällä, mutta lähellä kasvavat mirtinmintut houkuttelivat enemmän, vaikka ovatkin vielä ihan pikkuisia.
      Meillä osa narskuista on usein kukkinut vasta tulppujen jälkeen, mutta nyt ei näy pahemmin edes lehtiä. Niitä laihojakaan.

      Poista
  16. Ihana kivi : ))

    Mulla on ihan sama tuon taimimäärän kanssa, lähes kaikkia on vain 1 kpl. Ihan joitakin on 2 ja sitten tietysti jakopaloista kasvavia on useita, mutta kaupasta lähtee aina mukaan se yksi. Ehkä sitä jotenkin pelkää sitä vaikutelmaa, että täyttää jonkun penkin systemaattisesti muutamalla kasvilla ja siitähän tulee heti sellainen persoonaton, rakennettu vaikutelma. Paljon kivempi, kun on kaikenlaisia kasveja sekaisin! Tosin usein niitä pitää siirrellä, kun ei tajua istutusvaiheessa ottaa huomioon kasvin lopullista korkeutta. Mutta siirtelyhän on vaan hauskaa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa sitä enemmän tykkääkin puutarhasta, jossa on paljon erilaisia kasveja ja jännittäviä yllätyksiä siellä täällä. Kivoja kasveja on niin valtavasti ja blogeissa vastaan tulee aina vain lisää. Olen surkea suunnittelemaan toisiinsa sopivia värejä ja kasveja tai tyylikkäitä näkymiä. Onneksi jokainen saa tehdä mieleisensä puutarhan, eikä yhtä ainutta oikeaa ole olemassakaan.

      Poista
  17. Nyt on toukokuun tunnelmaa! Keltareunapikarililja on hurjan sievä. Ihana uusi banneri myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään itsekin uuden bannerin kuvista. Ja myös tämän päiväisestä säästä. Huippuhieno perjantainen kevätilta.

      Poista
  18. Komea kivi ja miten hienoa, että sait sen takaisin pihaasi.
    Tänään se lämpö ja jopa helteinen sää sitten yllätti. Toivottavasti jatkossa seuraa lisää samanlaista.
    Harmittaa kun juuri nyt sairastuin flunssaan, kun olisi niin kiva puuhailla puutarhassa.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa sinulle flunssa harmillisen aikaan. Toivottavasti se paranee pian. Ihan näin lämmintä ei tuleville päiville luvattu, mutta vähempikin kelpaa mainiosti. Kunhan ei palata hyytävään kylmyyteen ja lumisateisiin.
      Pikaista paranemista ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  19. Komea kivi olikin, joka teki paluun! Kivet, kaiken kokoiset ovat vaan niin ihania. Kuten myös nuo kylmänkukat, joista laitoit kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet ovat tosiaankin upeita. Reissuiltakin on useita pienempiä kiviä tullut taskussa tai matkalaukussa kotiin. Hienoa, että pihan karkulainen saatiin vihdoin takaisin.

      Poista
  20. Mummulan pihassa Hämeessä oli keskellä pihaa valtava siirtolohkare. Justiinsa patsastelin pihallamme ja haaveilin siitä lohkareesta. Vähän on vaan siirtomatka turhan pitkä - rapiat 500 km! Onnellinen sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaisi tulla lohkareelle hintaa, jos sitä lähtisi siirrättämään. Kivet ovat niin hienoja. Olen todella iloinen omasta lohkareestani.

      Poista
  21. Mä kuolaan aina noiden isojen kivojen perään. Meillä on niin tasaista. On mullakin pari kiveä, mutta ei noin suurta.
    Kivessäsi on ihanasti sammalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivessä oli upea sammalpinta sen ollessa metsikössä. Metsäkone kaatoi risuja kiven päälle ja kaivuri joutui pyörittelemään sitä kauhassaan, jolloin sametinvihreä sammal vahingoittui. Toivotaan, että sammal taas kohenee, kun kivi saa olla rauhassa.

      Poista
  22. Olipa tuo kivijuttu uskomaton! Se näyttää tosi jännittävältä ja varmaan herättää jokusen ajatuksen. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että kannattaa aina kysyä!

    Kukkakuvat ovat tässä postauksessa erityisen kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Kerrankin kuvat onnistuivat.
      Arvaa vaan, kuinka pitkään keräsin rohkeutta mennä kaivurikuskin luo kysymään kiven siirrosta. Päätin, että harmittaisi hirveästi, ellen edes kokeilisi ja marssin kysymään. Onneksi, sillä siten sain kiveni takaisin.

      Poista
  23. Kivesi on mahtava! Miten olisi joku kaunis kärhö kasvamaan sen juurelle? Näin heti mielessäni sen. Ympärille saisi tehtyä vaikka uuden kukkapenkinkin :) Mietin juuri eilen tuota samaa, että miksen voi olla vähän tyylikkäämpi ihminen, aina ostan sekoituksen erilaisia kasveja vaan. Mutta vaikea se on tästä muuttua. Saanko toivoa, että laitat Columella-kärhöstäsi kuvan sitten kun kukkii? Harkitsen sen hankkimista ja olisi ihana nähdä "aito" kuva. Kiitos tuhannesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöjä kiven luo olen itsekin miettinyt. Onneksi nyt on niin kiire, että joudun pakostikin jättämään kuviasi hautumaan. Ehkä siten voisi tulla harkitumpi lopputulos.

      Sinun toinen toistaan ihanampien kasvien puutarha on sinun tyylisi. Ehkä et edes viihtyisi toisenlaisessa puutarhassa. Hienoa, että kaikenlaisille puutarhatyyleille on paikkansa, eikä yhtä oikeaa ole olemassakaan. Ei siis muuteta toimintatapaamme.

      Ilman muuta kuva kukkivasta Columnellasta tulee näytille. Odotan kukan avautumista innolla.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!