sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Suhisee, kohisee ja poksahtelee

Arovuokko - Anemone sylvestris

Jos kevät ja alkukesä olikin kylmä, kasvit näyttävät kirivän viiveen vauhdilla kiinni. Tuntuu, että puutarhassa suhisee, kohisee ja poksahtelee, kun kaikki kasvaa ja aukeaa niin kiivaassa tahdissa. Tämän päivän kuvat ovat jo huomenna vanhoja. Nyt kyllä tuntuu, ettei millään perässä pysy.

Allium Purple Sensation

Tulppaanit ovat kukintansa loppusuoralla. Nurmikkoa leikatessani Exotic Emperorin valkoisia terälehtiä leijaili vihreälle nurmelle kilvan putoilevien omenankukkien kanssa. Laukat sen sijaan kuorivat kalvoja nuppujensa ympäriltä aloittaakseen hiljaisen huojuntansa siellä täällä puutarhassa.


Pihalla on paljon tekemistä ja toisinaan tuntuu, että enin aika menee turhaan haahuiluun, kun ei oikein tiedä, mistä kulloinkin aloittaa. Yritän olla johdonmukainen hommissani, mutta yllättäen löydänkin itseni tekemästä jotain ihan muuta, mihin alunperin lähdin. Niin kävi viikolla yhtenä iltana, kun lähdin kasvariin kastelemaan tomaatteja. 

Alapihalle, kasvariin pitää kiertää joko puuvajan rinteen kautta tai suoraan rappusia, jolloin joutuu kiertämään Kiemurapenkin. Pitkään minua on jo häirinnyt tuo Kiemurapenkin kiertäminen ja niinpä sitten tein oikopolun penkin kapeimpaan kohtaan, joka sattuu juuri kasvarin kulmalle. Oikopolun vuoksi jouduin siirtämään muutamia kasveja, vaan se ei haitannut. Kiemurapenkin toisessa päässä oli sopivasti aukkopaikkoja. Tulipa samalla kaivettua vuosi sitten kuolleen sammalruusun jäänteen pois. 

Akileija

Akileijat ovat aloittaneet kukintansa. Ne kuuluvat pihan hippiyhdyskuntaan sormustinkukkien ohella. Kasvavat ja kukkivat ihan missä lystäävät ja milloin minkäkin värisinä. Jalommat akileijat vasta kasvattelevat nuppujaan, mutta Lidlin mix-pussukasta purkkiin istuttamani ja sittemmin kukkapenkkiin siirtämäni akileijat jo kukkivat.

Akileija aroniapensaikossa

Clematis Alpina

Alppikärhöt ovat jo kukintansa aloittaneet. Vanhin kärhöistäni eli sininen alppikärhö kukkii runsaana ja sen versot ovat jo kasvaneet mittaa kiemurrellen köynnöstuesta pikkupuutarhan vuorimäntyyn. Alppikärhöjä täytyy hankkia lisää, sillä ne ovat helppoja ja kestäviä ja kukkivat runsaasti ensimmäisten joukossa.

Clematis alpina 'Purple Dream'

Toinen alppikärhöni, Purple Dream on viime kesän ostoksia ja sen kukintaa en vielä ole nähnytkään. Yksi nuppu siitä jo löytyi, joten kauaa ei tarvitse odottaa.

Kurjenmiekka - Iris germanica

Kurjenmiekatkin ovat jo nuppuvaiheessa. Minulle tulee näistä nupuista aina mieleen jokin pitkänokkainen kahlaajalintu, joka tepastelee kavereidensa kanssa puutarhani kosteikossa - jollaista ei siis ole. Ihan vaan mielikuva kurjenmiekkapöheikössä pullistuvista nupuista.

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Pikkupuutarhan jaloängelmäkin on jo päässyt nuppuvaiheeseen. Pikkupuutarhan sain jokin aika sitten siivottua. Haravoin pikkupuutarhan hiekkakäytävät, kitkin rikkaruohot, lisäsin kivipenkkiin uutta multaa ja tuin penkin reunoja tietyömaalta hakemillani kivillä. Kunhan joskus lakkaan köyhtymästä, ostan metallisia penkinrajaajia, jolloin voin heittää kaatopaikalle kaikki muoviset reunanauhaviritelmät ja purkaa väliaikaiset rakennelmat. Toisaalta kasvien kasvaessa minun viritelmäni yleensä katoavat lehtimassaan, eikä niitä juuri näy.

Kellukka - Geum 'Mai Tai'


Kotiin palannut kivi alkaa löytää kavereita kupeelleen ja nurmi sen ympäriltä katoaa pala palalta. Jo aiemmin siirsin tontin toiselta laidalta kaksi kitukasvuista syreeniä (kuvassa vasemmalla) kiven läheisyyteen. En ole varma, onko elossa oleva syreeni Isabellansyreeni 'James MacFarlane' vai Sensation. Se toinen nimittäin osoittautui jo siirtovaiheessa elottomaksi, eikä kirjanpidostani selviä, kumpi on kumpi.

Siirsin samaan penkkiin myös syksystä väliaikaisessa istutuksessa olleen ja paikkaansa etsineen kääpiöhopeakuusen sekä rinteestä mantsuriankärhön, joka yllättäen sekin oli herännyt eloon. Syreenin taakse aitaa vasten kiipeilemään istutin säleikkövilliviinin ja kiven toiselle puolelle neljän euron köynnöskuusama 'Dropmore Scarlet'in.

Menin viikolla puutarhamyymälään hakemaan koristeomena Makamikia, mutta kotiin tulin Musta Rudolfin kanssa, lapun mukaan. Se on nyt kiven kupeessa, hopeakuusen takana. 

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'? - ei kyllä vastaa kuvausta

Muiden pihoissa koristeomenapuut ovat kukkineet aivan upeasti. Minulla on pikkupuutarhassa toissa vuonna sinne istutetut Royalty ja Aamurusko, joista Royalty kukki tänä vuonna yhden kukan verran. Aamurusko ei sitäkään. Jaksan uskoa ja toivoa, että vielä minunkin pihassani nähdään punaisista kukista tulvillaan olevia puita ja siksi päätin hankkia yhden koristeomenapuun lisää. Musta Rudolfini lehdet eivät kyllä näytä laisinkaan siltä, miltä niiden kuvausten mukaan pitäisi. Tummat ja liuskoittuneet, ei todellakaan. Olisiko kotiin tullut sittenkin Makamik tai Kadetti?

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink Panda'

Inkan pihan Inkalta saatu koristemansikka Pink Panda on jo pitkään kukkinut ja kasvattanut versojaan pitkin Päivänliljapenkkiä. Viime kesänä luulin, että siitä voisi tulla riesa innokkaaksi heittäytyvän kasvun vuoksi, mutta ei sentään. Ylimääräiset versot ja mansikan tapaan versoihin kasvavat "tupsut" on helppo nypätä pois ja laittaa vaikka purkkiin jaettavaksi muille.

Kurjenpolvi - Geranium

Ensimmäinen kurjenpolven kukkakin on jo avautunut. Olen ajat sitten mennyt sekaisin kurjenpolvieni nimistä. Kyläkurjenpolven sentään tunnistan, sillä se kasvaa korkeaksi. Kirjanpitoni mukaan minulla on verikurjenpolvea, tuoksukurjenpolvea ja peittokurjenpolvea sekä valkoista ja sinistä kyläkurjenpolvea. Kurjenpolvi on etevä lisääntymään ja siksipä sitä on tullut jaettua ja istutettua vähän sinne sun tänne. Sillä tiellä ovat nimet seonneet.

Lemmikki - Myosotis

Lemmikki on tänä kesänä kukkinut runsaana. Sininen ja valkoinen versio ovat tulleet pihaani ihan omia teitään. Loppukesästä lemmikin kasvusto ei enää ole yhtä viehättävä ja silloin olen surutta kiskonut ruskeita risukasoja kompostiin. Ensimmäisillä kerroilla pelkäsin, että saan sanoa hyvästit lemmikeille. Turha luulo, sillä niitä ruskeita varsia koskiessa saattaa kuulla satojen siemenien varisevan maahan ja siellä niitä on varmasti jo toinen mokoma omatoimisesti pudonneina. 

Lemmikki - Myosotis

Helsingin kevätmessuilta ostin kaksi pinkkiä lemmikkiä. Istutin ne alkuun purkkeihin, kun en ollut varma lopullisesta sijoituspaikasta. Päätin sitten istuttaa kumpaisenkin Ruusupenkkiin, jossa ne hetken näyttivät siltä, etteivät jaksa lähteä kasvamaan. Nyttemmin molemmat puskat ovat runsastuneet ja pukkaavat uusia kukkia. Toivottavasti leviävät ja myös pysyvät pinkkeinä.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Loistotädykekin on jo availemassa kukkavanaansa. Tätä kuvaa katsellessa tuli mieleen ajatus, että tädykkeelle pitäisi ehkä etsiä parempi paikka. Nykyisellään, puutarhaportin kupeessa se tuppaa kaatumaan käytävälle.

Mantelityräkki - Euphorbia amygdaloides

Kevätmessuilta niinikään ostin Mantelityräkin. Tyräkit ovat minulle uusi tuttavuus ja ensikosketus niihin tuli vasta viime kesänä saatuani Saaripalstan Sailalta Chamelleonin, joka ilokseni on selvinnyt talvesta ja kasvaa hyvävointisena. 

Tarhalaukkaneilikka - Armeria maritima 'Splendens'

Kuvan vaaleanpunaista kukkaa ihmettelin parinakin päivänä. En saanut minkäänlaista muistikuvaa, että olisin sellaisen istuttanut Vasenrinteeseen. Neilikka se selvästi on ja etsin listoistani dianthusta. Onkin tarhalaukkaneilikka eli armeria maritima. Tämä on yksi niistä harvoista Honkkarin "neljä kympillä" taimista, joka on selvinnyt seuraavaan kesään.

Rhododendron Catawbiense Grandiflorum

Suuri ilonaiheeni on 10 vuoden tauon jälkeen vihdoin kukkiva rhodo. Pensas ei ole kovin suuri, mutta uusia lehtiä se on tehnyt joka vuosi. Viime kesänä annoin rhodoille muutaman kerran rhodolannoitetta, joten ehkä siitä on ollut apua.


Kellarissa on pari hyllyä täynnä kaikenlaisia ruukkuja, mutta jostain kumman syystä koskaan siellä ei ole juuri oikeanlaista ruukkua. Varsinkin sopivista suojaruukuista näyttää olevan aina pulaa. Sinkkiruukkujen kalvaan hopea väri ei oikein sovi meidän tummapuisiin kalusteisiin ja patioon, joten keksin suhauttaa ruukkujen ulkopinnan tummanruskealla maalilla. Spraypullo maksoi vajaan viisi euroa ja sillä suhauttelin ruskeaksi kuusi purkkia. Ruusuliisakin näyttää kirkkaamalta ruskeaa ruukkua vasten. 

Sinivaleunikko - Meconopsis

Päivänliljapenkissä on kaksi sinivaleunikkoa. Tai toinen on komeavaleunikko ja toinen lila sinivaleunikko. Nyt en tiedä, kumpi on kumpi. Lehtien väri on toisella vaaleampi. Toisen olen ostanut Vakka-Taimesta komeavaleunikko Blue Fertilenä, lilan kasvattanut itse Tylsän Mörököllin siemenistä. Nuppu näkyy jo, joten lähitulevaisuudessa ratkeaa, kumpi on kumpi.

Unikko - Papaver orientale

Unikoiden nuput paisuvat päivä päivältä ja varmasti pian kuuluu poksahdus toisensa jälkeen. Pitää olla tarkkana, sillä muutos tapahtuu hetkessä, eikä ne kukatkaan kovin pitkään loista. Onneksi näitä palluroita on sen verran monta ja jokainen vähän eri vaiheessa, joten varmasti ehdin kukintaan mukaan.

Idänvirpiangervo - Spiraea chamaedryfolia

Norjanangervojen kukinta meni ohi hujauksessa. Lämpö avasi kukat ja viime keskiviikon koko päivän kestänyt sade liotti kukkien terälehdet ruskeiksi. Tuoksu oli mahtava. Nyt on idänvirpiangervon vuoro. Naapurin aikanaan istuttamat pensaat ovat versoneet meidänkin puolelle. Näin kukinnan aikaan ne ovat kuin valkeaa harsopilveä.

Pihasyreeni - Syringa vulgaris

Kesän tuoksusta pitää huolen juuri nyt syreeni. Illalla sen tuoksu tuntuu voimistuvan ja yhdessä mustarastaan huilumaisen laulun kanssa syreenien tuoksu on vain koettava. Tai aamusella käen kukkuessa, kuten tänään. 

Tulipa maratonpostaus. Katselkaa ja lukekaa, jos jaksatte. Tämän kun on tarkoitus toimia samalla puutarhapäiväkirjana, ei ihan kaikkea voi poiskaan karsia. 

Mukavaa kesäkuista alkuviikkoa kaikille!

47 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia kesäkuisesta puutarhasta. Ei ollut yhtään liian pitkä postaus, kyllä kauniita kukkijoita jaksaa aina katsella. ;)
    Minustakaan tuo ostamasi koristeomenapuu ei näytä mustalta Rudolfilta. Kuitenkin varmasti on kaunis kukkiessaan, lajikkeesta riippumatta. Olen aina ihaillut koristeomenapuiden upeaa kukintaa sekä omassa pihassani että muiden pihoilla. Tänä keväänä jouduin heittämään hyvästit kahdelle vanhalle, komeasti kukkineelle koristeomenapuulle. Olivat terassilaajennuksen tiellä. Onneksi istutin pari vuotta sitten yhden uuden purppuraomenapuun. Tänä kesänä voisi hankkia ainakin yhden lisää noiden kahden kaadetun tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä ei harmita, vaikka ei Musta Rudolf olisikaan, sillä Makamikia lähdin hakemaan ja puun jo istutinkin. Täytyy ottaa huomiseksi puun nimilappu mukaan ja käydä puutarhaliikkeessä juttelemassa, sillä jollekin toiselle väärä puu voi olla isompi murhe.
      Koristeomenat ovat tosi kauniita. Harmi, etten ole löytänyt niitä aiemmin, mutta onneksi sentään nyt.

      Poista
  2. Minustakaan ei näytä Rudolfilta, olen siinä käsityksessä että sen kasvu on pilarimainen ja tuossa on aika leveälti oksia. Mutta kaunis on silti. Minulla on kaksi "Marjattaa" joihin pitäisi tulla punertavat kukat mutta kumpikaan ei ole vielä kukkinut.
    Syreenien kukinta on kohta parhaimmillaan, sitä huumaavaa tuoksu jo odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän taikoja noille koristeompuille pitäisi tehdä saadakseen ne kukkimaan? Olen nähnyt aika pieniäkin, jotka ovat täydessä kukassa.
      Kävin äsken pihalla hakemassa raparperiä jaa taas syreenien tuoksu oli ihan mahtavaa. Pitäisiköhän mennä pihakeinuun nukkumaan, että voisi maksimoida ilon.

      Poista
  3. Mahdottomasti kukintaa sinulla puutarhassasi!
    Meillä tullaan kasvullisesti hieman jäljessä eikä minun puutarhassani tuollaista kasvuloistoa olekaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Alan vähitellen itsekin olemaan tyytyväinen pihan kukintaan. On sen eteen muutama vuosi tullut aika intensiivisesti työtä tehtyäkin.

      Poista
  4. Kannustit taas minuakin pitämään blogipäiväkirjaa kukkapenkkien kasvustoista, kun eri vuosina kukinnatkin vaihtelevat. "Mummukan jutustelua" pitäisi päivittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhapäiväkirjan pitäminen on kivaa hommaa. Ei haittaa, vaikka samat asiat toistuisivatkin. Joka vuosi ne tuntuvat ihan uusilta.

      Poista
  5. Kiva oli lukea pihasi tämän hetkiset uutiset, ihanaa kun nyt alkaa sireenien kukinta ja sitähän me menemme kesäkotiin ihastelemaan.
    Tämä kevät on kyllä ollut minulle melkoista pyöritystä ja melkein olen jäänyt kevään kylmyyden jähmettämäksi.
    Tuo iso kotiin palanut kivi on tosi mahtava ja mitä se vielä sitten onkaan kun saat myös tuon ympäristön kivelle täysin luontevaksi.
    Hyvää alkavaa viikkoa ja voi kauhistus tuo juhannuskin jo kohta on ihan ovella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti elämääsi ei kuulu mitään ikävää. Aikamoista häslinkiä on minunkin elämäni juuri nyt, kun molempien vanhempien kanssa on kaiken aikaa lääkärireissuja ja paperinpyöritystä ja jos jonkinlaista järjestettävää. Isä varsinkin on huonossa kunnossa. Puutarha on minun pelastukseni. Siellä nollaan pään ja lataan itseäni seuraavaan koitokseen.
      Tykkään kivestä todella paljon. Vähitellen sen ympäristö löytää muotonsa. Myös aidan rakentaminen alapihalle toi monenlaisia mahdollisuuksia, joita vielä en edes kaikkia hahmota.
      Toivotan teille mukavia hetkiä kesäkodissa ja tietenkin runsasta syreenien kukintaa!

      Poista
  6. Todella kaunis kaunotar on tuo koristeomenapuusi oli se sitten nimilapussa mainittu tai jokin muu. Kukka on hyvin samanlainen kuin omalla Makamikillani, joka muuten kukkii parhaillaan todella runsaasti.
    Loistotädykkeen kuva muistutti taas kerran minua, että se pitäisi ehdottomasti hankkia myös itselle.
    Hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen vahvasti, että kyseessä on Makamik. Sinänsä hassua, että Makamikia lähdin ostamaan ja kotiin tulin Musta Rudolfin kanssa, joka sitten taitaakin olla Makamik. Oli mikä oli, kaunis se on.
      Loistotädyke on herkän kaunis. Kuuluu niihin kasveihin, jota täytyy katsoa läheltä.

      Poista
  7. Mahtava maraton! Aivan ihania kukkia ja nuppuja joka kuvassa. Erityisesti tykkään ojakellukka Mai Taista, jollaisen ostan kyllä heti, kun kohdalle tulee. Viherpeukaloilla niitä kai joskus oli, mutta ei tänä keväänä. Mutta kyllä sen vielä löydän, jossain vaiheessa.
    Olen myös kokenut, että koristemansikka ei ole holtiton leviämään. Paljon pahempi on tavallinen ahomansikka, joka on melkoinen riesa. Tavallaan se on toki kiva, mutta ei nyt ihan joka paikassa senkään tarvitsisi kasvaa. Helppo onneksi kitkeä pois : )

    Ihanaa puutarhaviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilasin Mai Tain Viherpeukaloilta vuosi sitten nähtyäni sen kuvia muiden blogeissa. Se on oranssimpi, kuin kuvissa, mutta ehdottomasti nätti. Sopii mainiosti sinulta saadun tulikellukan viereen. Kukkivat parhaillaan kumpikin.
      Meillä on ahomansikkaa joka paikassa. Alapihalla kukkapenkeistä kitken sen heti ja helppo kitkettävä se onkin. Yläpihalla annan kasvaa, kun penkit on muutenkin vähän villimpiä.

      Poista
  8. Paljon siellä tapahtuu asioita. Toivottavasti pian koristeomenapuunne kukkivat. Varmasti erilaiset olosuhteet tulivat nyt tontille, kun metsä kaadettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valon ja auringon lisääntynyttä määrää ihastelen päivä toisensa perään. En yhtään harmittele mennyttä metsää.

      Poista
  9. Hengästyin pelkästä ihastuksesta, niin paljon kaunista kukkaa löytyy puutarhastasi!!

    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Tämä alkukesän vehreys ihastuttaa ilman kukkakuviakin, mutta ilman muuta niitä katselen mielelläni itsekin.
      Samoin sinulle, mukavaa viikkoa!

      Poista
  10. Tuo suuri kivi on hieno ja kasvit sen ympärillä ovat saaneet arvoisensa paikan.
    Nyt mennään taas aika vauhdilla puutarhassa - sekä kasvit että tarhurit. Maisemat muuttuvat päivästä päivään ja tarhureilla on kiire saada ihan välttämättömätkin hommat tehdyiksi. Mutta ympäristö palkitsee. Olet saanut sivivaleunikot noin hyvin kasvamaan -vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisella sinivaleunikolla on alkamassa kolmas kesä ja toisella vasta ensimmäinen kokonainen. Näyttäisi, että penkissä on yksi uusikin taimi, joten mukavalta tuntuu. Olen aiemminkin yrittänyt kasvattaa sinivaleunikoita, vaan eivät ole kotiutuneet. Ehkä nyt paikka on parempi.

      Poista
  11. Kaunista kukintaa! Todellakin tuntuu, että kasveilla on kiire kuroa kylmä alkukausi kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä tosiaan tuntuu, kun kasvu ja kukinta on niin hurjaa. Ihanaa aikaa, kerrassaan.

      Poista
  12. Hyvin jaksoi tämän maratonin ja niinkuin sanoit tämä on samalla sähköinen päiväkirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään mietin, miten saisin kuvat ja tekstin yhdistettyä ja sitten löysin blogit. Tämä on oivallinen tapa kirjata asioita ja lisäksi pääsee nauttimaan mahtavasta vertaistuesta.

      Poista
  13. Jaksoin lukea! Päiväkirjojahan nämä ovat myös. Muutamassa päivässä on pihassa tapahtunut tosiaan kasvuryöpsähdys. Ensin kesti kylmyydestä johtuen kauan ennen kuin mitään tapahtui. Sitten alkoikin tapahtua vauhdilla, myös rikkaruohojen kasvu! Minullakin on monia kurjenpolvia. Jollei olisi niitä tekemääni karttaa merkattuna, sekaisin menisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, myös rikkaruohot kasvavat vauhdilla ja kitkemistä riittää.
      Ehkä nuo kurjenpolvet pystyisi erottamaan toisistaan ja tunnistamaan, mutta siihen ei ole ollut aikaa. Onneksi se ei ole niin tärkeääkään.

      Poista
  14. Hei, ihanan pitkä kirjoitus! Kaikkea kaunista ja ihanaa puutarhassasi! Tuo kivi ja sen ympäristö on niin hieno, uuden kukkapenkin teko on luksusta! Tosiaan koristeomppu on joku muu kuin Rudolf, mutta parempi niin oikeasti, olen itse ainakin ollut hurjan pettynyt Rudolfin kukintaan....Makamikilla sen sijaan on aina hieno kukinta. Onnekas sattuma siis, että saitkin muun :) Tuo polkusi on tosi suloinen ja loistava idea, mitäpä sitä turhia kiertelemään. Onnellisia kesäpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaankaan kovin paljon harmittele, vaikka todennäköisesti tulikin väärä koristeomppu. Laput ovat ilmeisesti menneet taimistolla väärin, sillä useampi samanlainen Rudolfiksi merkattu myymälässä oli. Nätti on joka tapauksessa.
      Kivestä tykkään tosi paljon. Se toi mukanaan taas uusia mahdollisuuksia - siis uuden kukkapenkin ja vähemmän nurmikkoa.

      Poista
  15. Nyt on juuri tuo hetki, jolloin joka kulmassa puhkeaa jokin kukka tai joku sinnittelevä verso intoutuu kasvamaan. Kaikkea pitäisi ehtiä seuraamaan ja toteamaan sen tämän vuotinen sulokkuus - tai sitten kaipaamaan, jos sitä ei ilmesty. Hauska seurata, miten kiven kainaloon päässeet kasvit muodostavat oman kokonaisuutensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi on toki sellaisenaankin hieno, mutta kyllä se mielestäni kaipaa viherrystä ympärilleen. Tarkoitus oli kypsytellä ideoita pidempäänkin, mutta nyt niitä näyttää pulpahtelevan.

      Poista
  16. Se näköjään siirtyy sisältä ulos tuo paikasta toiseen siirtyminen ja töiden aloittelu ja keskenjääminen :) Näinhän se tahtoo mennä. Itsekin olen koettanut ohjeistaa itseäni, että tee nyt tämä loppuun, vaikka sata muuta asiaa odottaa tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tosiaan menee hurjasti aikaa siihen, että pyörii ympäri pihaa aloitellen yhtä työtä siellä, toista täällä. Ja kun lähtee hakemaan lapiota toisesta paikasta, löytääkin matkalla nypittävää ja kitkettävää ja taas on uusi työmaa aluillaan. Onneksi ne hommat jollain aikavälillä tulevat kaikki tehdyiksi.

      Poista
  17. Ihanat kukat. Kaikenlaista kivaa sulla kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amalia!
      Kivoja kasveja on vaikea vastustaa ja puutarhakaupassa käydessä aina jotain lähtee mukaan, vaikka kuinka olisi ajatellut menevänsä vain katsomaan.

      Poista
  18. Voi kiitos, sainpas yhden ongelmakasvini ratkaistua. Eli pihallani kasvaa loistotädyke :)

    Olen samaa mieltä, nyt kasvu on hurjaa ja tekemistä riittää joka puolella. Sateen jälkeen tuleva lämpöaalto saa ihmeitä aikaan. Ihania kuvia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlettelin vielä loistotädykettä ja rupesin epäilemään, että meillä molemmilla olisikin unelmatädyke. Siinä on tuollaiset hauskat vähän viirulliset terälehdet.

      Poista
    2. Minäkin kävin googlettamassa ja unelmatädyke tuo minun kasvini taitaa olla. Sen hankkimisesta on juo monen monta vuotta, enkä enää löytänyt nimilappua. Nimi siis vaihtuu, mutta kasvi saa jäädä.

      Poista
  19. Voi kyllä näitä kuvia jaksaa katsella. On niin mahtavia kukkia ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Tämä on niin ihanan kukkaisaa aikaa, ettei paremmasta väliä.

      Poista
  20. Alppikärhö ja kellukka, suloisia molemmat, mutta ei voi väheksyä tuota muutakaan ihanuutta puutarhassasi, ja uusi kukkapenkki valmistuu pikavauhtia! Hassua, miten kivien kylkeen onkin niin helppo alkaa muodostaa kukkamaata, samoin kantojen juurelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tuollainen kivi tai kanto muodostaa hyvän "seinän" uudelle istutusalueelle, jota voi siten lähteä rakentamaan eri suuntiin. Tiesin jo kiven takaisin saatuani, ettei se yksin jää siihen nököttämään, mutta ideat ovatkin pulpahdelleet odotettua nopeammin.

      Poista
  21. Meillä mökillä sitä mukaa kuin kukkia poksahtelee, ne syödään. Peurat! Olen niin kyllästynyt niihin! Juuri yhtenä iltana niitä näkyi lähipellolla viiden jengi. Sellainen kun tupsahtaa kukkapenkkeihin, on tuho aika kaiken kattava. Kananverkkoja laitan, minkä ehdin, mutta ihan kaikille niitä ei erikseen riitä. Moni on jo ihmetellyt, että eikö minun jo kannattaisi luovuttaa ja lopettaa kasvien istuttaminen ja vaaliminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti harmittaa ja kyllästyttää. Kaikki työ ja raha menee hukkaan ja päälle vielä mielipaha siitä, että joku tuhoaa kaiken kauneuden ennen, kuin se kunnolla pääsee edes kukoistamaan. Voi olla kuitenkin vaikeaa luopua mukavasta puutarhaharrastuksesta. Ihminen on yllättävän sitkeä ja uskoo ja toivoo viimeiseen saakka, että jokin muutos tulee. En tiedä, kuinka iso puutarha ja tontti sinulla on, mutta oletko harkinnut edes osan suojaamista riista-aidalla. Aita on iso, kallis ja työläs projekti, mutta se saattaisi rauhoittaa tilanteen pidemmäksi aikaa.

      Viime vuoden muutama peurakäynti pihassamme sai minut pelästymään, että nytkö ne ovat tulleet minunkin riesakseni. Metsän kaataminen ja alkanut tieremppa ilmeisesti säikäytti peurat kauemmaksi. Lisäksi aita, vaikka onkin vain metrin korkuinen, katkaisee niiden vakioreitin ja toivottavasti ohjaa satunnaisetkin kulkijat kauemmaksi pihastamme. Ainakaan minkäänlaisia peurahavaintoja ei metsänkaatumisen jälkeen ole ollut.

      Poista
  22. Niin paljon kauniita kukkia! Mukavaa viikon jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaksi huonetta! Myös sinulle mukavaa viikkoa ja paljon kivoja luontokokemuksia.

      Poista
  23. Huokaus! Miten paljon kaikkea ihanaa sinulla jo kukkiikaan, mielenkiintoisia kasveja vaikka millä mitalla! Puutarha viettelee, jos jotain aikoo tehdä niin se tyssää ja tuleekin tehtyä ihan muuta...mutta kaikki kuitenkin vuorollaan. Sellainen kaunis metallinen rajausnauha olisi ihana, mutta mahdottoman kallista. Sen hankintaa minäkin haaveilen. Haaveilen myös noista koristeomenapuista!

    Ihanaa viikonjatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyydytään siis istuttamaan koristeomppuja. Eivät ole yhtä kalliita, kuin hieno metallirajaus, eikä niitä tarvita yhtä paljoakaan.
      Tyhjänpäiväisellä haahuilulla on usein kuitenkin ihan järkevä lopputulos. Siinä haahuillessa aivot prosessoivat uusia ideoita, jotka sitten aikanaan toteutuvat - tai sitten eivät.
      Mukavaa viikkoa sinullekin. Huomiseksi onkin luvattu hyvää säätä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!