Ihan itse kasvatettua

Tavallisen omakotiasukin hyötykasvimaasta ei kovin suurta taloudellista säästöä synny, mutta itse kasvtetun sadon korjaamisessa ja nauttimisessa on mukana annos sellaista onnistumisen tunnetta, jota ei ihan heti muulla tavoin saavuta. Miten ne oman maan tuotteet voivatkaan maistua niin hyvältä ja raikkaalta. 

Kuluva kesä on hyötykasvien osalta ollut erinomainen. Kasvimaalaatikoissa kaikki on kasvanut oivallisesti, eikä ötököiden armeija ainakaan toistaiseksi juurikaan ole tehnyt tuhojaan. Ainoastaan kesäkurpitsa näyttää tuottavan hedelmää kovin hitaasti. Ehkä pitää käydä leikkimässä pölyttäjää kurpitsankukissa, jotta niitä kurpitsavauvoja alkaisi tulla vähän tiuhempaan tahtiin.

Retiisit kasvoivat kesäkuussa vauhdilla ja ensimmäinen sato syötiin hujauksessa. Toinen sato valmistui niinikään ihan salaa ja pelästyin jo pulleiksi paisuneiden retiisien olevan täysin puisevia. Yllättäen ne maistuivatkin erittäin mehukkailta ja sopivan kirpakoilta.

Salaattifenkolia kylvin tänä vuonna ensimmäisen kerran. Minun fenkolini ei pullistele laisinkaan niin hienosti, kuin Autuaan olon Cherin puutarhassa, mutta harvennetuilla fenkoleilla pääsin kyllä siihen ihastuttavaan aniksen makuun, joka tässä kasvissa on. Etsin siemenpussista lajikkeen nimeä, mutta pussissa luki vain salaattifenkoli suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi. Cheri on onnistunut Zefa Fino -lajikkeesta saamaan ainoan kunnon sadon, joten mahdollisesti joudun tyytymään laihoihin fenkoliversioihin. Aion kyllä kasvattaa jatkossakin salaattifenkolia, sillä ihastuin täysin sen makuun. Ensi kesänä sitten paremmalla onnella - ja Zefa Fino-lajikkeella. 

Punaherukkasadosta tuli tänäkin kesänä sekä määrällisesti että laadullisesta hyvä. Vielä muutama vuosi sitten punaherukkapensaita oli viisi, joista kaksi uhrasin ruusupensaiden hyväksi. Jäljelle jääneistä yksi pensas tekee hyvin marjaa, mutta joka kesä osa sen oksista käytännössä kuivuu pystyyn. Onneksi se tapahtuu siinä vaiheessa, kun marjat ovat juuri kypsyneet. Keväällä pensas on taas hyvässä iskussa ja muutenkin pensas on ihan tuottoista. Herukka sijaitsee samalla alueella, kuin muut kaksi herukkapensasta, joten en vaan tiedä, mikä sitä vaivaa.

Keräsin viikonlopun aikana punaherukat. Marjat olivat isoja ja kolmen ämpärin sadosta riitti niin omaan käyttöön, lapsille kuin veljenvaimollekin. Meillä juodaan aika vähän mehua muulloin, kuin flunssassa, joten ylenmäärin herukkamehua ei kannata keittää. Varsinkin, kun aivan vähän aikaa sitten tyhjensin pakastimesta lähinnä edellisvuoden punaherukoita ja keitin ne mehuksi. 

Mustaherukkasato on vielä toistaiseksi lähinnä kuvaannollinen. Ei tainnut rasiaan tulla edes litraa. Mustaherukkapensaat ovat vielä nuoria, sillä vanhat pensaat hävitin muutama vuosi sitten äkämäpunkkien vuoksi. Uudet pensaat ovat Pohjanjättiä, jonka marjat ovat todellakin jättimäisiä. Kuin pieniä omenoita. 

Vadelmiakin olen jo kerännyt kahtena päivänä. Vattupuskassa täytyy käydä päivittäin ja käännellä oksat läpikotaisin. Marjat kypsyvät omaan tahtiinsa, yksi tänään ja toinen huomenna. Vattujen suhteen ei voi tehdä päätöstä, että tänäänpä lähden keräämään vadelmat. Ei, niitä kerätään tänään, huomenna ja varmaan ylihuomennakin. Ehkäpä yksi päivä jää väliin ja satoa tulee taas sen jälkeen.

Valkoherukka on yhtä tuottoisa, kuin punaherukkakin. Marjat eivät ainakaan minulla ole punaherukoiden tapaan isoja, mutta niitä on runsaasti. Jotkut sanovat valkoherukan olevan maultaan hienostuneempi, kuin punaherukka. Ainakin valkoherukka on miedompi ja vähemmän hapan. Linnuiltakin valkoherukat saavat olla rauhassa. Punaherukoita kerätessäni mustarastas istui toisen pensaan juurella napsimassa marjoja tyynen rauhallisesti. Jätin sille ja sen kavereille muutamia alimpia terttuja.

Karviaiset ovat viime päivinä alkaneet punastella ja niitä tulee jälleen kerran runsaasti. Meillä karviaiset menevät etupäässä sellaisinaan naposteltuina. Jonkun kerran olen tehnyt niistä mm. hilloketta, mutta ilman suurta sokerimäärää siitä tuppaa tulemaan turhankin kirpakkaa. En taasen välittäisi tehdä ylenmäärin makeita hilloja ja hillokkeita. Jääkaapissa ei liikaa ole säilytystilaa ja kunnon hillokellari puuttuu. Mielelläni otan vastaan hyviä käyttövinkkejä karviaiselle.

Jos tykkäät kurkusta ja haluat takuuvarmaa satoa, kannattaa kasvattaa kasvihuonekurkkua. Totisesti olemme viime aikoina olleet omavaraisia kurkkujen suhteen. Aikamoisia jötkäleitä kasvaa toinen toisensa perään. Ehkä pian täytyy ryhtyä miettimään, miten kurkkuja jatkojalostaisi, sillä kaksi ihmistä ei niitä niin paljon jaksa syödä. Joitakin kurkkuja olen jo laittanut meillä käyneiden ihmisten matkaan.

Joka vuosi olen ostanut kaupasta amppelitomaatin. Viime kesänä minulla oli tosi näpsäkän mallinen ja kokoinen amppelitomaatti, joka teki runsaasti herkullisia kirsikkatomaatteja pitkälle syksyyn. Tänä kesänä ostamani amppelitomaatti on niin jättikokoinen, etten sitä sovinnolla mihinkään amppeliin edes saanut sopimaan. Niinpä puska seisoo kukkatelineen päälle talon seinustalla. Pikkuruisia tomaatteja on vihdoin alkanut kypsyä ja raakileita on runsaasti. 

Kasvihuoneessakin kukista on vihdoin tullut raakileita ja niille kokoa. Määrällisesti ei tomaattisato nyt kovin suurelta näytä. Ihan lähipäivinä pitää latvoa tomaatit, jotta loput kukat ehtivät kehittyä raakileiksi ja raakileet kypsyä. Blumat hoitaa nyt kastelun, mutta kerran pari viikossa annan veden mukana tomaattiravinnetta, jonka pitäisi auttaa tomaattien kehittymisessä ja kypsymisessä.

Kasvihuoneessa on perinteisesti Tigerellaa ja uutena myös Tanskanvientiä. Perinteistä keltaista päärynätomaattia täytyy aina laittaa ja paria muutakin kirsikkatomaattia on tulossa.

Kasvimaalta on päivittäin haettu salaattia ja lehtikaalia. Porkkanoita olen harventanut ja ne harvennetut ovat olleet syötävän kokoisia ja herkullisia. Tillin kukinnot heiluvat korkeuksissa ja mangoldia täytyy käydä ihailemassa erityisesti ilta-auringon loisteessa, jolloin mangoldin syvän punaiset lehtihangat ja varret näyttävät kerrassaan upeilta. Myös punajuuren lehdistö on aikamoinen katseenvangitsija.

Herneitäkin pitää edes muutama olla. Osa herneistä on pullistunut mukavasti, mutta osa on varsinaisia lituja. Ehkä niille pitää antaa enemmän vettä, vai ravinteistako littanuus on kiinni? Herneitä on kiva napostella, mutta suurin syy niiden kylvämiseen oli saada hyvä kumppanuuskasvi ja hernehän on myös erinomainen maanparantaja. 

Valkosipuli tekee omia kiemuroitaan. Toivottavasti myös mullan sisällä on liikettä ja lähinnä pullistumisen suuntaan, sillä olemme ahkeria valkosipulin käyttäjiä. Oman sadon varassa olemme olleet jo pari kolme vuotta. Hyvä, jos niin käy jatkossakin.

 
Vaan nytpä täytyy kipaista alapihalle laittamaan kasvihuoneen ovi kiinni, ettei auringon laskiessa lämpötila jäähdy kasvarissa liikaa. Yöt ovat onneksi olleet lämpimämpiä, kuin heinäkuun alussa ja puolivälissä. Silloin kylmimmillään alapihalla lämpöä oli vain +4,5 astetta. Ei siis kovin paljon. Huomenna siirrymme elokuuhun. Pitkän ajan ennusteet eivät kovin kummoisia kesäsäitä lupaile, mutta toivokaamme, että pärjäämme sentään ilman villasukkia.
 

Hiekkakäytävien putsausta

Rosa Ritausma

Monta päivää on ihan rehellisesti sanotttuna ottanut pattiin yläpihan hiekkakäytävien rikkaruohokasvustot. Käytävien keskiosa on kohtalaisen hyvin rikatonta, mutta reunat sitten paikoin pahastikin sammaloituneita ja ties mitä heiluvaa heinää valtaamassa kulkualaa. Joka kesä nypin rikkoja ahkerasti, mutta isompi kunnostustyö on tainnut jäädä muutamana kesänä kokonaan väliin. Hetken harkitsin tohon (olisiko virallinen nimitys kaasupoltin tms.) hankintaa ja sillä kulottamista. Googletettuani tohoja totesin niiden maksavan useita kymppejä ja liekki polttaa kuitenkin vain olemassa olevan kasvuston. Juuret säilyvät. Ongelma olisi siis vain siirtynyt eteenpäin.

Käytäviä siivotessa kivituhkapinta ohenee ohenemistaan ja piakkoin täytyy taas tilata kuorma-autollinen uutta tavaraa. Edellisestä kivituhkakuormasta on jo aikaa kulunutkin, mutta ehkä pinnassa on vielä sen verran paksuutta, että jonkin aikaa näillä materiaaleilla selvitään.

Rapskulehtikukka uutena heinäkuussa 2013

Kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä potutus ylitti tulvarajansa ja kaivoin työvälineet esiin. Aloitin olopihalta purkamalla muutama vuosi sitten sinne rapskulaatoista tekemäni kukkakuvion, jonka rakensin olopihan hiekkanurkkaukseen heinäkuussa 2013. Idean kukkakuvioon löysin puutarhakalenterista (josta kuva alla). Rapskulehtilaattojen välit olivat sammaloituneet ja muurahaiset olivat rakentaneet asujaimistojaan laattojen yhteyteen. Sinänsä sammal on ihan kaunis, mutta myös monenlaista rikkakasvia pyrki kivien välistä esiin ja niiden kitkeminen ei enää tuottanut tyydyttävää tulosta.

Idean lähde: Puutarhakalenteri 2013

  

Kuvassa vain osa työvälinearsenaalista. Lisänä oli pari pientä haraa ja lapio. Hernepensaselämää -blogissa on oivallinen postaus sorakäytävien kunnostuksesta. Aivan niin tehokkaaseen otteeseen minusta ei ollut, mutta jostain täytyy aina aloittaa. Kunhan saisin muutaman vuoden laiskuuden tulokset ensin siivottua pois, voisin jatkossa panostaa enemmän ylläpitoon.

Laattojen nostamisen jälkeen voimallisesti heiluriharaa käyttämällä poistin sammal- ja rikkamassaa hiekka-alueelta. Pinnasta lähti pahimmillaan muutaman sentin kerros, joka koostui pääasiassa tiiviistä ja matalasta sammaleesta, mutta toki joukossa oli erilaista rikkaakin. Kivituhkaa lähti samassa rytäkässä aika lailla, sitä oli mahdotonta välttää. Ei sitä mössöä oikeastaan edes kivituhkaksi enää voinut kutsua. Pintakerroksen poiston jälkeen harasin vielä muutamaan kertaan tarkistaakseni, jäikö rikkoja jäljelle, joista pitkäjuurisimmat poistin käsin kitkemällä. Jotain varmaan jäikin, mutta kohtalaisen siistiä silti tuli. Lopuksi asensin rapskulaatat paikoilleen vähän eri paikkaan ja järjestykseen kuin aiemmin.

Kukkakuvion rakensin nyt leikkimökin edessä olevalle hiekka-alueelle. Siinä on aikanaan ollut lasten hiekkalaatikko ja paikka on odottanut uutta käyttöä. Hyvää ideaa ei toistaiseksi ole tullut, joten alue on saanut toimia leikkimökissä vierailevien lasten temmellysalueena. 

Illalla otin muutaman kuvan, mutta kuivassa hiekassa rapskulaatat eivät näy kunnolla. En enää jaksanut virittää kasteluletkua. Varsinkin, kun yöksi oli luvattu vesisadetta. Aamulla otin yöllisen sateen jälkeen kuvan työhuoneen ikkunasta ja siinä laatat näkyvät paremmin. Loppusilaus on edelleen tekemättä. Tarkoitus on istuttaa muutamia kiviä isompien laattojen väleihin, kuten aiemmassakin paikassa. Helteessä työskennellessä kunto loppui ja niin loppui päiväkin. Ehtiihän sitä myöhemmin.

Hiekkakäytäväkunnostus ei toki edes tähän lopu. Sama urakka odottaa niin talon kummassakin päädyssä kuin etupihallakin. Askel kerrallaan, niin homma ei ala tympiä liikaa.

Maantasalla työskennellessäni huomasin syksyllä leikattujen ja hyvin kasvuun pyrähtäneiden norjanangervojen joukossa jotain vaaleanpunaisena pilkistävää. Yläpuolella on terassin kaiteella kesäkukkalaatikot. Vaan tänä vuonna niissä ei kuki mitään näin vaaleanpunaista, joka olisi pudonnut pensaikkoon. Minulla on kyllä tapana nyppiä kesäkukkia ja nakata kuihtuneita kukkia pensaiden joukkoon. Kaivoin vaaleanpunaisen yllätyksen esiin ja sepä oli petunia. Luultavasti viime kesäisen petunian jälkeläinen, joka on alkanut itsekseen itämään ja elämään angervojen joukossa.

Enpä malttanut ihanaista jättää yksin puskiin kasvamaan, vaan kaivoin sen ylös ja siirsin ruukkuun. Toivottavasti jää henkiin ja ilahduttaa meitä loppukesän pergolan pöydällä. 

Näissä merkeissä toivotan mukavaa sunnuntaipäivää teille kaikille! 
 

Tarvitsetko itsetunnon kohotusta?

Maitohorsma - Chamerion angustifolium

Mikäli vastaat otsikon kysymykseen myöntävästi, suosittelen sinua ryhtymään facebookin monenkirjavien puutarharyhmien seuraajaksi. Miksikö? Vastaus tulee myöhemmin. 

Ryhmiä löytyy laidasta laitaan ja useimpiin hyväksytään jäseniksi kaikki kiinnostuneet. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että monissa näissä ryhmissä jaetut tiedot ovat kunkin kirjoittajan omia kokemuksia, eivätkä välttämättä perustu ammatilliseen, tutkittuun tai ylipäätään minkäänlaiseen todennettuun tietoon. Mutu-tuntumalla mennään laidasta laitaan ja jaossa on myös runsaasti täysin väärää tietoa.

Koen olevani puutarha- ja kasviasioissa aikamoinen noviisi ja vuosien harjoittelusta huolimatta oppimisen alkutaipaleella. Monta asiaa on tullut opittua kantapään kautta, mutta paljon myös hankin tietoa lukemalla, netistä etsimällä ja innokkaasti erilaisia asiantuntijoita kuuntelemalla. Arvokkaana ja hyödyllisenä pidän myös täällä blogimaailmassa saatuja ohjeita, vinkkejä ja teidän kaikkien jakamia vertaiskokemuksia. Blogimaailmassa on intohimoisten, pitkän linjan harrastajien lisäksi runsaasti myös puutarha-alan ammatillisen koulutuksen saaneita ja ajantasaisen tiedon omaavia ihmisiä. Selvennettäköön, että intohimoinen pitkän linjan harrastaneisuus ja ammatillinen koulutus eivät sulje toinen toisiaan pois. 

Unikko

Mutta siihen itsetunnon kohotukseen. Hiljan törmäsin eräässä fb:n puutarharyhmässä maitohorsman kuvaan ja alla olevaan kysymykseen, jossa tiedusteltiin, onko kuvan kasvi sormustinkukka vaiko mikä? Sormustinkukka voi olla hyvin monelle vieras kasvi, mutta maitohorsman nyt luulisi suomalaisten tuntevan. Eihän sitä Helsingin Aleksanterinkadulla kasva, mutta kovin pitkälle ei Hesan keskustasta tarvitse mennä, kun jo horsmaa näkee. 

Horsmasta on tehty lauluja ja kaipa nyt kouluissakin sentään jotain opetetaan. Vai opetetaanko? Toki tiedän, että yleistietoutta jakavien aineiden opetusta on kouluissa vähennetty ja koulutuksesta ylipäätään leikataan, mutta tämä horsmakysymys ällistytti minua silti suuresti. Tai pikemminkin siihen kilpistyi moni muukin samantasoinen tietämättömyys, johon olen niin facebookin puutarharyhmissä, kuin somessa ylipäätään viime aikoina törmännyt.

Pihakäenkaali - Oxalis fontana

Tiedän ja ymmärrän, että maassamme on varmasti paljon ihmisiä, joilla ei juurikaan ole kosketusta luontoon ja kasveihin. Jos lapsesta asti asut kaupunkiympäristössä, eikä sinua ole viety korttelipuistoa pidemmälle tai et ole koskaan innostunut mistään kasvavasta, voi moni tavallinenkin luontoasia olla sinulle vierasta. 

Suomessa kaupungit ovat kuitenkin kohtalaisen pieniä ja niissäkin luonto on todella lähellä ja saavutettavissa. Silti ihmiset ovat osin kummallisen vieraantuneita tavallisista ilmiöistä. Harva se päivä puutarharyhmissä kysytään erilaisista ötököistä ja kasveista, mikä sinänsä on hyvä. En vain ymmärrä kysymystä seuraavaa lausetta eli "millä myrkyllä kyseisestä ötökästä tai kasvista pääsee nopeimmin eroon"?  Mikä ihmeen vimma kaikilla on tappaa jokainen itselleen tuntematon ötökkä ja kasvi? 

Tietoa on tänä päivänä saatavissa enemmän ja helpommin, kuin milloinkaan aiemmin. Tuntuu, etteivät ihmiset viitsi sitä tietoa etsiä ja vielä vähemmän käyttää ja käsitellä. Pitääkö kaiken olla niin viimeisen päälle helppoa ja yksinkertaista?

Omenaminttu -  Mentha ×rotundifolia

Mitä enemmän kaiken elollisen kanssa touhuan, minun tapauksessani puutarhan, sitä enemmän arvostan ja kunnioitan luontoa ja siellä olevaa elämää. Olen minäkin kokeillut etikkaa ja mäntynestesaippuaa rikkaruohoihin, mutta saatuani niiden mahdollisista negatiivisista vaikutuksista lisää tietoa, olen alkanut kyseenalaistaa toimintatapojani. Se, mikä on vahingoksi maaperälle ja siinä asustaville eliöille, ei voi olla hyväksi ihmisellekään. Ja se, minkä vaikutuksia emme tarkkaan tiedä, ansaitsee tulla paremmin tutkituksi ennen, kuin teemme jotain peruuttamatonta. 

Mäntysuovan käyttö tuholaisten torjuntaan ei ole ollut sallittua vuoden 2010 alusta alkaen.Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ylläpitää rekisteriä sallituista kasvinsuojeluaineista. Mäntysuopa poistettiin listalta, kun sen tehoaineista ei ole kasvinsuojeluaineilta edellytettäviä tutkimustuloksia. Tukes. 

Ai niin, se itsetunnon kohotus. Minua ei ole varustettu syntymälahjana hyvällä itsetunnolla ja sitä parantaakseni olen elämässäni saanut tehdä ankarasti töitä. Ei se itsetunto nyt yhden horsman tunnistamisesta niin kovasti kohennu, mutta jos horsmatyyppisiä tunnistustehtäviä on monta viikossa, alkaa rinta jo kummasti röyhistyä. Tiedän, että puutarhablogeissa on aika fiksua ja tietäväistä porukkaa, joten horsmatyyppiset tunnistustehtävät ovat teille kaikille helppoja. Kunhan nyt puoliksi leikilläni tällaisen vinkin teille heitin. 

PS. Eilen puutarharyhmässä oli kuva puna-apilasta, jonka tunnistamiseksi kysyjä pyysi apua. Onkohan seuraava tunnistusta kaipaava kasvi kenties voikukka?

Siemenestä kasvatettuja

Maariankello - Campanula medium

Viime loppukeväällä kylvin vanhentuneen pussillisen maariankellon siemeniä purkkeihin ja purkit laitoin kasvarin hyllyyn. Kesän aikana taimet kasvoivat, koulin ne ja annoin edelleen kasvaa ruukuissa. Syksyllä istutin maariankellot Kiemurapenkkiin ja unohdin sinne.

Juhannuksen jälkeen ihmettelin penkistä nousevia outoja kasveja, mutta en sentään ryhtynyt niitä pois kitkemään. Vieressä väriminttu huojui jo korkeana ja niinpä maariankellot kiemurtelivat ilmeisesti valon puutteessa pitkin penkin reunaa. Oikeastaan tunnistin nämä maariankelloiksi vasta nuppujen ilmestyessä. Pussi oli sekoite, joten enpä yllättynyt, kun nupuista on avautunut sekä sinisiä että vaaleanpunaisia kelloja.

Maariankello - Campanula medium

Aika söpöjä nämä isohkot kellot ovat, mutta eivät kyllä pysy laisinkaan pystyssä. Saman olen huomannut monen muunkin kellokukan kanssa, joten maariankellot eivät siinä mielessä taida olla mikään poikkeus. Jos jollakulla on keino, miten saada maariankellot kasvamaan pystyssä, kertokoon sen minulle.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Muutama kesä sitten esikasvatin ensimmäiset maurinmalvani ja siitä tulikin sitten meidän puutarhan must-kasvi. En edes tarkkaan osa sanoa, mikä siinä viehättää. Ainakin se kukkii todella runsaasti ja pitkään. Ihan pakkasiin saakka. Maurinmalvakin kuuluu tuettaviin kasveihin, sillä korkeaksi hujopiksi venyttyään se tuppaa aina kellahtamaan muiden päälle. Jostain kumman syystä en koskaan onnistu saamaan yhtä taimea enempää kukkapenkkiin saakka. Aina ne muut kuolevat ja vain yksi ainokainen selviytyy. Pärjään hyvin yhdenkin kanssa, joten siinä mielessä ei haittaa. Ihmettelen vaan. Maurinmalvaa ei tahdo löytyä kauppojen siemenhyllyistä. Olen aina joutunut tilaamaan sen nettikaupasta.

Kosmoskukka

Kosmoskukastakin on tullut jokakesäinen suosikki. Tänä vuonna kylvin sitä yhteen kasvimaalaatikkoon ja muutaman siemenen laitoin myös ruukkuihin kasvihuoneeseen. Myöhemmin siirsin kasvarissa taimettuneet kosmokset pariin isompaan ruukkuun. Toisessa ruukussa avautui ensimmäinen kukka. Toisessakin on jo isot nuput. Kasvimaalaatikon kosmoksissa ei näy vielä nuppuja.

Kesämalvikki - Lavatera trimestris

Kahtena edellisenä kesänä olen kylvänyt kasvimaalaatikkoon myös kesämalvikkia. Sen kauneuteen ja kuvauksellisuuteen olen erityisen ihastunut. Se on myös oivallinen leikkokukka. Kosmoskukan lailla laitoin malvikkiakin pariin ruukkuun, joista ensimmäisessä on nyt nuput avautumassa.

Kurkkuyrtti (Purasruoho) - Borago officinalis

Kurkkuyrtistä on myös tullut jokakesäinen kylvökasvini. Se tosin kylväytyy itsestäänkin ja nytkin sitä ilmestyi kasvimaalle paikkaan, jossa sitä on jonain aiempana vuonna kasvanut. Joskus olen kurkkuyrtin kukkia jäädyttänyt jääpalojen sisään, koska se on kaunis koristelisä vaikkapa johonkin talviseen juomaan. Muuten en osaa kurkkuyrttiä käyttää, vaan lähinnä kasvatan sitä omaksi ilokseni. Minusta se on kaunis niin nuppuisena kuin kukkien avauduttuakin.

Pioniunikko - Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'

Pioniunikoita tupsahtelee nyt vähän joka paikasta. Hedelmäpuiden alta, ruusupenkistä ja isompi keskittymä kasvaa entisellä kompostipaikalla. Siellä on oikea pioniunikkoniitty. No, ehkä noin metri x metri, mutta voihan sitä pikkuiseksi niityksi kutsua. 

  
Kaivoin muistiinpanojani vähän intensiivisemmin ja löysin tiedon, jonka mukaan tätä lilaa pioniunikkoa olen saanut Mielen Lumoa -blogin Intianmintulta. Kiitos Intianminttu, tänäkin kesänä sinä olet läsnä puutarhassani.

Kirjorevonhäntä - Amaranthus tricolor

Kesäkukaksi hankkimani kirjorevonhäntä ei ole oman kasvatuksen tuotos. Ihan on kaupasta ostettu. En vain tajunnut niitä latvoa ajoissa ja nyt huitelevat lähemmäs metriä. Tykkään katsella kirjorevonhännän lehtiä ilta-auringon paisteessa. Silloin lehtien puna loistaa upeasti.

Pallerokiurunkukka - Gilia

  
Alkukesästä laitoin myös pallerokiurunkukan siemeniä purkkiin. Ihan kuvittelin tämän olevan monivuotinen, mutta kesäkukkahan se on. Saattaa kylväytyä ja ilmaantua itsestäänkin. Ohjeiden mukaan kannattaa kylvää jo syksyllä, jolloin kukkii aikaisin. Ihan aikaisin minun palleroni alkoivat kukkia, vaikka toukokuussa sen kylvin. Pitäisi houkutella perhosia.

Kehäkukka - Calendula officinalis

Kehäkukkaa ja krassia pitää joka kesä olla. Viime vuonna kylvin vain kehäkukkaa. Tänä vuonna kumpaakin. Kehäkukassa on jo nuput avautumassa ja käydessäni sulkemassa kasvarin oven, huomasin myös krassissa olevan nuppuja. En vain ole ehtinyt niitä kuvaamaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Toissa kesänä saatu reunuspäivänkakkara on kylväytynyt tehokkaasti pariin kukkapenkkiin. Ehdin jo ajatella, ettei se tänä kesänä enää nousisi, vaan sieltä se taas tulee. Ehkei sentään yhtä runsaana, kuin vuosi sitten. Yksi porukka on kasvanut Coral Charm -pionin ympärille ja sieltä ne kurkkivat pioninlehtien alta.

Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Sen sain taas todeta, kun yhtenä iltana ystäväni soitti ja sanoi nähneensä kaupassa pinkkejä puutarhakalusteita. Vieläpä alennushinnalla. Olin hänelle vähän aiemmin todennut, että olisi kiva saada pari metallituolia alapihalle. Metalliset siksi, ettei tarvitsisi niin olla huolissaan niiden sateenkestävyydestä. Ystävä oli seuraavana päivänä menossa samaisen kaupan suuntaan ja lupasi käydä hakemassa minulle yhden setin. Niin hän sitten ilmestyi ison paketin kera meidän pihaan ja pääsimme heti koekäyttämään herkullisen värisiä istuimia. Paikka kalusteille on edelleen vähän hakusessa, mutta eiköhän se aikanaan löydy.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Vielä viimeiseksi täytyy hiukan herkutella sinivaleunikolla. Niitä on kukkapenkissäni kolme kappaletta. Kaksi siemenistä kasvatettua, joista toinen Tylsä Mörökölli -blogista kotoisin. Se lilakukkainen ei kuitenkaan kukkinut tänä vuonna laisinkaan. Sen sijaan toinen ihan itse siemenistä kasvatettu, sinikukkainen ja viime kesänä Vakka-Taimesta ostettu niinikään sinikukkainen ovat kukkineet taukoamatta. Nyt näyttäisi viimeiset kukat olevan menossa. Onpa ollut pitkä kukinta ja siitä olen tosi iloinen.

Juuso ei pitkään aikaan ole seikkaillut blogissani, joten laitettakoon yksi kuva hänestäkin. Tässä kissa sunnuntaipäivän unilla pihakeinussa. Palvelusväki loikki flexin yli, minkä kerkesi, mutta kissa ei korvaansa lotkauttanut. Hänellä on hyvät unenlahjat.

Ihmeellistä ja ihanaa

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Nautin suunnattomasti puutarhassa käyskentelystä ja kukkien katselemisesta. Saan aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon pelkästään kiertämällä kukkapenkkien lomassa. Toisinaan kamera on mukana, mutta usein lähden toimittamaan jotain asiaa ja sille tielle jään. Ihan huomaamatta nyppään rikkaruohon sieltä, toisen täältä, asettelen kaatuneita kasveja toistensa lomaan tukea etsimään ja siirtelen lehtiä nähdäkseni mahdollisia nuppuja. Siirryn penkiltä toiselle, palaan takaisin huomatessani jotain kiinnostavaa ja kierrän samaa penkkiä useampaankin kertaan.

Nuput saattavat avautua yhdessä yössä ja kaikenlaisia muutoksia tapahtuu niin nopeasti, että kahden päivän kiertämättömyys puutarhassa tuo esiin ihan uudenlaisia löytöjä joka kerran.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Sen lisäksi, että jaksan taivastella samaa kasvia joka kierroksella, huomiota herättää monet luonnon tarjoamat erikoisuudet. En vaan lakkaa ihmettelemästä keväisin kirjopikarililjan shakkiruutukuviota, enkä myöskään näin heinäkuisena kesäpäivänä kirjoapteekkarinruusun karkkimaisen ihanaa kaksiväristä kukintoa. 

Daalia

Ihmeellistä on myös monien daalioiden tapa kehittää jopa samaan kukkavarteen kaksi erilaista kukkaa. Väri on toki usein sama, mutta muoto vaihtelee välillä paljonkin. Yleensä toinen on enemmän kerrottu, kuin toinen.

Toisinaan saman daalian erilaiset kukat ovat eri kukkavarsissa, kuten tässä vaaleanpunaisessa daaliassa. Ruukussa on yksi ainut juurakko ja siitä pukkaa näinkin erilaisia kukkia.
 

Daalia

Sama ilmiö toistuu myös punaisessa daaliassa. Osa kukista on pallomaisia ja osassa taasen on keltainen keskusta, kuten alakuvassa.
 

Daalia

Samettikkka - Tagetes patula 'Jolly Jester'

Entäs sitten samettikukat. Kuvan Jolly Jesterissä kuviointi on varsin hauska. Jostain kumman syystä ainutkaan isosamettikukka Vanilla ei selviytynyt pihamaalle saakka. Sen sijaan hyvin ruipeloina kasvunsa aloittaneet Jolly Jesterit laittavat nyt parastaan. Vaikka tämän kukan väri ei ihan minulle mieluisinta edustakaan, annan näille Jollyille mahdollisuuden ihan pelkästään siitä ilosta, että ovat niin sinnikkäitä ja erikoisia.

Omena Punakaneli

Omenasatoa tutkiessani törmäsin moiseen asetelmaan Punakanelissa. Luulin Ukkokullan virittäneen minulle yllätyksen, mutta kyllä tuo omena ihan oikeasti ja aidosti kasvaa muutaman sentin korkuisen, ylöspäin suuntautuvan lehdettömän oksatapin päässä. Ei ole liimaamalla eikä muullakaan vippaskonstilla siihen asettu. Omituinen "napakin" sojottaa ylöspäin. Ei siis todellakaan kanta, kuten ensinäkemältä voisi kuvitella.

Pisamakello - Campanula punctata

Toissa syksynä ystäväni toi innoissaan minulle purkissa kasvin, jota väitti kiinanlaikkuköynnökseksi. Olimme köynnöstä erään talon pihassa ihailleet ja ystäväni oli sitten kaivanut kyseisen talon aidan läheisyydestä pieniä taimia, joiden ajatteli olevan kiinanlaikkuköynnöstä. Istutin "köynnöksen" yläpihan puutarhaportin kupeeseen ja viime keväänä aloin ihmettelemään, että onpa outo köynnös. Kasvi osoittautui pisamakelloksi ja siirsin sen sitten alapihan Ovaalipenkkiin. Viime kesänä kasvi teki muutaman kellomaisen kukinnon. Nyt koko puska on täynnä kukkia ja nuppuja. Jännästi tässäkin kasvissa on kahdenvärisiä kelloja samassa puskassa. Toiset valkoisia ja toiset tuollaisia liloja.

Rosa 'Lumo'

Pensasruusuni Lumo on vielä aika pieni ja siihen tuli vain muutamia nuppuja. Meinasi mennä Lumon kukinta kokonaan ohi, mutta onneksi muistin sunnuntaina käydä katsomassa, olisivatko nuput jo auenneet. Olivat, ja osa jo kuihtuneitakin. Kaksi kaunokaista sentään oli vierekkäin avoinna, joskin toinen jo viittä vaille lähdössä. Vaaleanpunaista ja valkoista. Eivät siis identtiset kaksoset, mutta nättejä kumpainenkin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Kumpi lienee toisestaan oppia ottanut, Lumo vaiko Valamo, mutta myös Valamonruusussa kukat ovat intoutuneet kasvamaan vierekkäin ja tässä myös päällekkäin. Valamonruusussa on ollut niin paljon kukkia, että ehkä nämä kaksi ovat käyneet kilpasille, kumpi näkyy korkeammalle.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink panda'

Auringon ihanat -blogin Inkalta saatu koristemansikka on aika hauska veijari. Mansikan tapaan se tunkee lonkeroitaan pitkin kukkapenkkiä ja kukkii pienillä vaaleanpunaisilla kukilla milloin missäkin. Silti en koe sitä mitenkään rasittavaksi nurkanvaltaajaksi, sillä rönsyt on helppo napata pois ja laittaa vaikka kasvamaan jakotaimeksi. Nyt Pink panda on kehittänyt pari pientä mansikkaakin. Vähän isompi, kuin tavallinen ahomansikka. En maistanut. Jätin linnuille, josko sitten tönkisivät vähän vähemmän kukkapenkkejäni.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Tarhakellokärhö Aljonushka aloitti kukinnan vauhdilla. Kasvi on kuin korkeaksi ja kapeaksi kasvava pensas. Olen laittanut Aljonushkan ympärille kaksi puoliympyrän muotoista metallitukea, joiden välissä se pysyy hyvin pystyssä. Näyttää, kuin kukkien koko olisi viime vuodesta kasvanut. Vai onko vain innostunut kärhön tyveen toukokuussa piilottamistani kanankakkarakeista. Naapurit suokoot minulle anteeksi. En todellakaan tähtää heidän touhujaan kamerallani, vaan kerta toisensa jälkeen yritän ikuistaa ihanaisen Aljonushkani kukintaa.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Ihanuuksia riittää, mutta jätetään jotain seuraavaankin kertaan. Mukavia kesäpäiviä teille kaikille. Muistakaa ihailla omia kaunokaisianne!