Perhosia ja pinkkejä kukkia

Nokkosperhonen purppurapunalatvassa

 

Aika hyvä perhoskesä, sanoisin. Elokuuhun saakka sain niitä odottaa, kuten usein ennenkin. Eniten kukissa on lennellyt amiraaleja, viime päivinä myös nokkosperhoset ovat tänne ilmestyneet. Mitään tarkkaa vertailua en ole tehnyt, mutta suosituimpia perhoskasveja näyttävät olevan syyshortensiat ja purppurapunalatva. 

Ruoanlaitto on muutaman kerran keskeytynyt, kun olen ikkunasta nähnyt perhosten pörräävän sisäänkäyntiä vastapäätä kasvavissa kookkaissa kasveissa. Kamera hyppysiin ja pihalle. Koskaan ei tiedä, tulevatko perhoset näytille seuraavina päivinä.

Amiraali syyshortensiassa

Amiraaleja on ollut todella paljon. Pari viikkoa sitten kanttausuria alapihalla huoltaessani perhoset pyörivät minunkin ympärilläni. Yksi laskeutui jopa hiuksiin. Oloni oli imarrelltu. Amiraaliperhonen tuumi kenties, että tuossapa tuoksuva kukka. Olihan minulla kukkakuvioinen pusero, joka todennäköisesti oli alkanut tuoksumaan enemmän mullalle ja rikkaruohoille siinä kitkemisen tiimellyksessä.

Kimalainen tädykkeessä

Kimalaisia lajitovereineen on aurinkoisina päivinä niitäkin runsaasti. Sinikukkaisesta tädykkeestä ne tykkäävät kovasti. Samoin komeamaksaruoho on nyt suosittu pörräyspaikka. Punahatut eivät pörriäismaineestaan huolimatta ole olleet kovin ruuhkaisia kukkia. Istutuspaikalla lienee osuutensa. Mitä aurinkoisempi paikka, sen enemmän pörriäisia kukilla näkee.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Koko kesän olen taivastellut puutarhan rehevyyttä. Lähes kaikki on venynyt ylös ja sivuille monin verroin muita kesiä enemmän. Ruusupenkin neilikkaruusu, Sävel- ja Sointu-ruusu ovat piikikkäitä jättiläisiä. Kukkivat runsaina. Enemmänkin varmaan, jos olisin ehtinyt useammin leikkaamaan kuihtuneita kukkia pois. 

Rosa Sävel

Sävelestä leikkasin joitakin alimpia oksia, kun ne vyöryivät kanttausuran yli nurmikolle. Siinä kohtaa on ollut vähemmän kiva leikata nurmikkoa, kun Sävel on tarttunut puseroon kiinni. Ennen oksien leikkaamista sanoin sille, etten kesken nurmikonleikkuun ala ruusujen kanssa seurustelemaan. Ehtisin kukkia ihastelemaan muulloinkin. Moni tietää, miten paljon ja tanakoita piikkejä Sävelessä on. Ruusu vain jatkoi pelehtimistään, joten oli pakko hakea sakset ja laittaa pensasta pikkuisen kuriin.

Rosa Therese Bugnet

Teresanruusu aloitti kukinnan ensimmäisten joukossa ja jatkaa edelleen. Siitä olen muistanut ja ehtinyt kuihtuneita kukkia useammin leikkaamaan. Tällä toimenpiteellä on selvästi uusien nuppujen muodostumista edistävä vaikutus. Tämä perustuu omiin huomioihini. Ei siis mihinkään tutkittuun faktaan.

 

Ensi keväänä on tärkeää muistaa leikata ruusupensaita voimakkaammin. Siten niistä saa tanakampia ja kaunismuotoisempia. Miten taas oli keväällä mukamas niin kiirettä, että leikkaaminen jäi tekemättä? 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' kärsi alkukesästä jostain ötökästä, joka nakersi nuput kelvottomiksi. Kävin keräämässä toukkia pois, mikä näyttää tehonneen. Nyt uusia nuppuja on kehittynyt ja ne ovat myös avautuneet. Vartta tälle ruusulle on kertynyt metrin verran, joten olen laittanut sille tukikepin. Ei se kyllä ole kovin paljon rankkasateista ja tuulista häiriintynyt, mutta varma on aina varmaa.

Kaivoin Ladyn edessä kasvavat komeamaksaruohot pois istuttaen ne toisaalle. Ajattelin, että ruusun on parempi saada ilmavammat olosuhteet. Tilalle istutin esikkoa, joka pysyy matalamapana. 

Austin-ruusu, joka ei ole Caroyn Knight, jona sen ostin.

Ladyn läheisyydessä on valkoinen Austin-ruusu, jonka olen ostanut Carolyn Knightinä. Se tämä ruusu ei todellakaan ole. Sade on ruskettanut valkoisia terälehtiä. Ei onneksi pahasti.  Tämänkin ruusun varsi on melko korkea eli tuen laitoin sillekin.

Alapihan Austin-ruusu 'Emile Brontë' kukki aiemmin kesällä kivasti. Nyt siinä ei ole nuppuja. 

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Loppukesän suuri puutarhatapahtuma pihassani on ilman muuta syyshortensioiden kukinta. Vanille Fraise aiheuttaa aina alkukesästä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun katselen sen vaisua olemusta. Syyshortensiat heräävät tunnetusti monia muita kasveja hitaammin. Pitäisi vaan rohkeasti luottaa tämän hienon pensaan kykyyn ja tahtoon tuottaa upeita kukkia. Kuin huomaamatta siihen ilmestyy kartiomaisia valkoisia kukkia, jotka yhtä yllättäen alkavat punertua.

Hydrangea 'Vim's Red'

Syyshortensioita on lukuisia erilaisia. 'Vanille Fraisen' kaveriksi istuttamani 'Vim's Red' on matalakasvuisempi ja tanakampi. Kukkakartiotkin ovat hieman erilaisia ja niiden väri muuttuu myöhemmin viininpunaisemmaksi. 

Hydrangea arb. 'Pink Annabelle' - Pallohortensia

Pallohortensioiden ryhmän löysin muita hortensioita myöhemmin. Hyvä, että löysin. Hienoja kasveja nämäkin. Pallohortensioiden yksi huomionarvoinen ominaisuus on siinä, että ne versovat joka vuosi tyvestä uudelleen. Tämän vuoksi pallohortensian voi istuttaa sellaiseenkin paikkaan, johon talvella kasataan lunta. Viime- ja tänä kesänä olen istuttanut pallohortensioita Oikearinteen naapurin puoleiseen päähän. Juuri tuohon paikkaan ei lunta kolata, mutta tuuli kyllä kinostaa sitä aika runsaasti. 

Hydrangea 'Grandiflora'

Talon sisäänkäynnin puolella kasvava vanha 'Grandiflora' on jälleen niin täynnä suuria kukintoja, ettei se tahdo koko taakkaa väsähtämättä kantaa. Etenkin rankkasateet ovat katkoneet oksia ja painaneet oksat lyttyyn toinen toistensa päälle. Olen surutta leikannut kukintoja maljakkoon, jossa ne tosin eivät kovin kauaa varisematta pysy. Ulkona, terassin pöydällä viehättävät kuitenkin useamman päivän.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Syysvuokkoni on kerrassaan hurmaava. Sitä kelpaa ihailla ihan joka suunnasta. Niin olen väsymättä tehnytkin. Alapihan Kiemurapenkissä asuva syysvuokko on kasvanut valtavaksi puskaksi. Se on tehnyt useita siementaimia. Niinpä syysvuokkoa kasvaa nyt myös Pikkupuutarhan Muuripenkissä, sisäänkäyntiä vastapäätä Saapaspolun reunassa ja alapihan Päivänliljapenkin päässä. Valitsin kokeeksi erilaisia paikkoja nähdäkseni, missä syysvuokko viihtyy. Pari vuotta jokainen siementaimi on asunut uusissa paikoissaan ongelmitta. Tuleekohan niistäkin emonsa kaltaisia komeita puskia?

Naapurin Marit toi minulle kivan yllätyksen. Teemana on keltainen väri. Korissa on Maritin juuri metsästä poimimia kantarelleja, jotka ovat kauniita kuin korut. Korista löytyi myös Maritin kasvattama keltainen kesäkurpitsa ja hänen miniänsä sitruunapuun hedelmä. Kukkakimpun Marit oli koonnut yrteistä. Pisteenä iin päälle Maritille oli yllään keltainen pusero yllätystä tuodessaan. Ihana, aurinkoa täynnä oleva kori. Kiitos Marit!

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Viikonloppu edessä. Monta hommaa odottaa tekijäänsä puutarhassa, jos vain perjantaiaamusta alkanut sade hellittää. Jos sataa, niin tehdään sitten jotain muuta.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Löytämisen ja tekemisen iloa

Sinivuokko - Anemone hepatica

Tänä keväänä sinivuokoilla näyttää olevan runsas kukinta. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Jo pitkään olemme suunnitelleet autotallin seinustalla olevan kapean istutusalueen hävittämistä. Varjoisa ja vähämultainen paikka, joka lisäksi kaventaa tärkeää kulkuväylää saa luvan väistyä kivituhkapinnoitteen tieltä. Kaivoin jo alueelta pois vuorenkilpeä, pikkutalviota ja virkeinä kasvunsa aloittavia kieloja. Myös muutaman sinivuokkoesiintymän kaivoin hellin käsin ja siirsin talon toisessa päädyssä olevaan Metsäpuutarhaan (joka siis ei enää mikään varjoisa metsäpuutarha ole).

 
Kevään hankintalistani sai jatkoksi vaaleanpunaisen sinivuokon. Olen selannut lukuisten taimikauppiaiden sivuja, mutta toistaiseksi ei pinkkiä sinivuokkoa ole tullut vastaan. Etsintä jatkuu.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Ruusupensaat näyttäisivät kaikki heränneen hyvin eloon. Oksien kärjissä on jonkun verran paleltumista tai kuivumista joka vuotiseen tapaan. Täytyy taas tulostaa yhteenveto omien ruusujen leikkausryhmistä oikean leikkaamisen tueksi. 

Vanhat puiset marjapensastuet tulivat tiensä päähän ja Ukkokulta purki ne pois. Ostimme tilalle kaupasta pyöreät tuet, joissa on kolme tai neljä harjateräksistä jalkaa. Vaikuttavat aika tukevilta ja niiden paikoilleen laittaminen oli varsin näppärää.
 

Kivipolku 4.5.2018. Taustalla häämöttää tierempan myllerrys.

Lankalauantaina pyörin hetken pihamaalla miettien, mistä päästä töitä aloittaisi. Tekemistä näin keväällä riittää. Kun joku kohta pihalla riittävästi ärsyttää, sen ohi on vaikea pysähtymättä edes kulkea. Varsinkin, jos paikka on kulkemisen kannalta keskeinen. 

Yläpihan istutusalueet on rajattu kulkuväylistä kestopuisilla laudoilla. Osa niistä alkaa olla tiensä päässä, kuten tässä Kivipolun kohdalla. Ukkokulta vaihtoi uuden reunuksen, joka taasen laittoi miettimään muutama vuosi sitten ison istutusalueen jakamiseksi rakennetun  Kivipolun kohennusta.

 
En yhtään tykkää muovinauhasta, mutta kalliimpiin ratkaisuihin ei budjetti taivu. Kaivoin mukulakivet pois, kärräsin pohjalle kivituhkaa (maanrakennuskangas siellä jo oli) ja ladoin päälle uusiokäyttöä odottavia pihakiviä. Reunoille naputtelin takaisin mukulakiviä, sillä pihakiviä ei kauniisti saanut useampia rinnakkain aseteltua. Muovireunus piiloutuu hyvin jo tässä vaiheessa ja vielä paremmin, kunhan kasvit nousevat. Kivituhkakin asettuu paremmin parin vesisateen jälkeen.

Samanlaisen kulkuväylän rakensin toissa kesänä Puutahaportin toisella puolella olevalle istutusalueelle. Se sai nimekseen Pionipolku, koska sen oikealle puolelle kokosin väliaikaisissa paikoissa odottavat pionit. Polun päässä on pari kärhöä. Tämänkin polun reunanauhat ovat muovia ja näkyivät ennen selvemmin. Jälleen kaivoin mukulakivet pois ja lisäsin kivituhkaa, jotta sain nostettua polun pintaa ylemmäs. Ladoin pihakiviä ja reunustin ne mukulakivillä.

Pihakiviä jäi vielä sen verran, että luultavasti teen niistä kasvihuoneen eteen tasaisen alueen. 

Mukulaleinikki - Ficaria verna

Viikko sitten katselin maasta nousevia mukulaleinikin lehtiä ja totesin niihn pian ilmestyvän nuppupallurat. Näin kävi. Lauantaina nuppuja löytyi jo useampi, joista yksikään ei sentään vielä ole auennut.

Jouluruusu - Helleborus

Silloin tällöin omalla pihamaalla törmää iloisiin yllätyksiin. Odottamattomiinkin. Metsäpuutarhassa (entisessä sellaisessa) kasvavan vanhimman rhodon kupeessa näin ohi kulkiessani pilkottavan jotain valkoista. Ensin ajattelin tuulen tuoneen jonkun roskan, mutta tarkemmin katsoessani kukaltahan se näytti. Pakko oli mennä läheltä katsomaan ja jouluruusuhan se siellä. Tämän on pakko olla siementaimi, jonka olen ehkä haravoimalla saanut tuohon siirtymään. En nimittäin takuuvarmasti ole ikinä jouluruusua tuohon kohtaan istuttanut. Niin tai näin, ihana yllätys.

Iris reticulata Katharine Hodgin

  
Monessa blogissa on jo ollut kauniita kuvia kevätkurjenmiekoista. Omista ei ole näkynyt piipon pilkahdustakaan. Vaan pääsiäisenä nämäkin kaunottaret ovat heränneet ja ryhtyneet samantien kukkimaan. Ensimmäisen Katharinen vieressä on monta odottamassa vuoroaan. Täytyykin olla tarkkana, että muistaa heitä käydä tervehtimässä.

Iris reticulata Harmony

Samoin siniset Harmony-irikset ovat ryhtyneet joukolla kukkimaan. Heitä on myös keittiön ikkunan alla, joka on varjoinen ja viileä paikka. Niinpä siellä Harmonyt tulevat maailmaan vasta muita myöhemmin ja pitkittävät näin kevätkurjenmiekkojen kukintaa pihassani.

Tulppaanien kukintaan menee vielä tovi, vaikka ensimmäiset nuput jo löysinkin. Millainen kaunotar tästä nupusta vielä kuoriutuukaan. Sen näemme myöhemmin.

Pihaelämä on nyt jännittävää löytämisen iloa. Tekeminenkin on mukavaa, kun kaikki raskaskin työ vie ideoita ja suunnitelmia eteenpäin. Sen enempää Kivipolkua kuin Pionipolkuakaan minun ei pitänyt pääsiäisenä ryhtyä tuunaamaan, vaan ykskaks huomasin olevani työn touhussa. Ei kaduta, päin vastoin.
 

Hiekkakäytävien putsausta

Rosa Ritausma

Monta päivää on ihan rehellisesti sanotttuna ottanut pattiin yläpihan hiekkakäytävien rikkaruohokasvustot. Käytävien keskiosa on kohtalaisen hyvin rikatonta, mutta reunat sitten paikoin pahastikin sammaloituneita ja ties mitä heiluvaa heinää valtaamassa kulkualaa. Joka kesä nypin rikkoja ahkerasti, mutta isompi kunnostustyö on tainnut jäädä muutamana kesänä kokonaan väliin. Hetken harkitsin tohon (olisiko virallinen nimitys kaasupoltin tms.) hankintaa ja sillä kulottamista. Googletettuani tohoja totesin niiden maksavan useita kymppejä ja liekki polttaa kuitenkin vain olemassa olevan kasvuston. Juuret säilyvät. Ongelma olisi siis vain siirtynyt eteenpäin.

Käytäviä siivotessa kivituhkapinta ohenee ohenemistaan ja piakkoin täytyy taas tilata kuorma-autollinen uutta tavaraa. Edellisestä kivituhkakuormasta on jo aikaa kulunutkin, mutta ehkä pinnassa on vielä sen verran paksuutta, että jonkin aikaa näillä materiaaleilla selvitään.

Rapskulehtikukka uutena heinäkuussa 2013

Kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä potutus ylitti tulvarajansa ja kaivoin työvälineet esiin. Aloitin olopihalta purkamalla muutama vuosi sitten sinne rapskulaatoista tekemäni kukkakuvion, jonka rakensin olopihan hiekkanurkkaukseen heinäkuussa 2013. Idean kukkakuvioon löysin puutarhakalenterista (josta kuva alla). Rapskulehtilaattojen välit olivat sammaloituneet ja muurahaiset olivat rakentaneet asujaimistojaan laattojen yhteyteen. Sinänsä sammal on ihan kaunis, mutta myös monenlaista rikkakasvia pyrki kivien välistä esiin ja niiden kitkeminen ei enää tuottanut tyydyttävää tulosta.

Idean lähde: Puutarhakalenteri 2013

  

Kuvassa vain osa työvälinearsenaalista. Lisänä oli pari pientä haraa ja lapio. Hernepensaselämää -blogissa on oivallinen postaus sorakäytävien kunnostuksesta. Aivan niin tehokkaaseen otteeseen minusta ei ollut, mutta jostain täytyy aina aloittaa. Kunhan saisin muutaman vuoden laiskuuden tulokset ensin siivottua pois, voisin jatkossa panostaa enemmän ylläpitoon.

Laattojen nostamisen jälkeen voimallisesti heiluriharaa käyttämällä poistin sammal- ja rikkamassaa hiekka-alueelta. Pinnasta lähti pahimmillaan muutaman sentin kerros, joka koostui pääasiassa tiiviistä ja matalasta sammaleesta, mutta toki joukossa oli erilaista rikkaakin. Kivituhkaa lähti samassa rytäkässä aika lailla, sitä oli mahdotonta välttää. Ei sitä mössöä oikeastaan edes kivituhkaksi enää voinut kutsua. Pintakerroksen poiston jälkeen harasin vielä muutamaan kertaan tarkistaakseni, jäikö rikkoja jäljelle, joista pitkäjuurisimmat poistin käsin kitkemällä. Jotain varmaan jäikin, mutta kohtalaisen siistiä silti tuli. Lopuksi asensin rapskulaatat paikoilleen vähän eri paikkaan ja järjestykseen kuin aiemmin.

Kukkakuvion rakensin nyt leikkimökin edessä olevalle hiekka-alueelle. Siinä on aikanaan ollut lasten hiekkalaatikko ja paikka on odottanut uutta käyttöä. Hyvää ideaa ei toistaiseksi ole tullut, joten alue on saanut toimia leikkimökissä vierailevien lasten temmellysalueena. 

Illalla otin muutaman kuvan, mutta kuivassa hiekassa rapskulaatat eivät näy kunnolla. En enää jaksanut virittää kasteluletkua. Varsinkin, kun yöksi oli luvattu vesisadetta. Aamulla otin yöllisen sateen jälkeen kuvan työhuoneen ikkunasta ja siinä laatat näkyvät paremmin. Loppusilaus on edelleen tekemättä. Tarkoitus on istuttaa muutamia kiviä isompien laattojen väleihin, kuten aiemmassakin paikassa. Helteessä työskennellessä kunto loppui ja niin loppui päiväkin. Ehtiihän sitä myöhemmin.

Hiekkakäytäväkunnostus ei toki edes tähän lopu. Sama urakka odottaa niin talon kummassakin päädyssä kuin etupihallakin. Askel kerrallaan, niin homma ei ala tympiä liikaa.

Maantasalla työskennellessäni huomasin syksyllä leikattujen ja hyvin kasvuun pyrähtäneiden norjanangervojen joukossa jotain vaaleanpunaisena pilkistävää. Yläpuolella on terassin kaiteella kesäkukkalaatikot. Vaan tänä vuonna niissä ei kuki mitään näin vaaleanpunaista, joka olisi pudonnut pensaikkoon. Minulla on kyllä tapana nyppiä kesäkukkia ja nakata kuihtuneita kukkia pensaiden joukkoon. Kaivoin vaaleanpunaisen yllätyksen esiin ja sepä oli petunia. Luultavasti viime kesäisen petunian jälkeläinen, joka on alkanut itsekseen itämään ja elämään angervojen joukossa.

Enpä malttanut ihanaista jättää yksin puskiin kasvamaan, vaan kaivoin sen ylös ja siirsin ruukkuun. Toivottavasti jää henkiin ja ilahduttaa meitä loppukesän pergolan pöydällä. 

Näissä merkeissä toivotan mukavaa sunnuntaipäivää teille kaikille! 
 

Kaikkea kivaa

Kyllä vain pienet asiat saavat ihmisen tuntemaan itsensä iloiseksi. Viime aikoina kohdalleni on osunnut kaksikin tällaista. Yksi niistä on Ukkokullan tuoma kaunis ruusukimppu hääpäivänämme. Viime vuonna hän ei muistanut ollenkaan ja silloin monen sattumuksen summana koin sydänjuuria myöten itseni loukkaantuneeksi. Tänä vuonna en itsekään päivää niin muistellut, joten ruusukimppuyllätys tuntui tosi mukavalta.

Yhteiskuvassa Ukkokullan kanssa

Toinen mukava asia on hieman arkisempi. Ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena olen parhaani mukaan vältellyt ajamista Helsingin keskustassa. Joitakin kertoja olen siellä olosuhteiden pakosta suhannut, mutta silloinkin tarkasti reitin etukäteen katsomalla ja mieluummin ajoittamalla ajeluni mahdollisimman hiljaiseen ajankohtaan. Yleensä olen pyrkinyt jättämään auton jonnekin kaupungin reunamille ja jatkanut sitten sieltä julkisilla.

Rozetta-amaryllis availee toista kukkavanaa.

Keskiviikkona olin päiväreissulla Tallinnassa. Edulliseen tarjoukseen kuului autopaikka laivassa. Se oli myös käytännöllinen ratkaisu, sillä julkisilla kulkiessani olisin joutunut illalla odottamaan kotibussia tunnin Kampissa tai vastaavasti Ukkokullan olisi pitänyt tulla minut Katajanokalta hakemaan. Toki olisin voinut jättää auton myös sataman parkkiin, joka olisi maksanut enemmän, kuin koko Tallinnan reissu. Niinpä kaikkia vaihtoehtoja punnittuani päätin tarttua rohkeasti auton rattiin ja ajaa auton läpi ydinkeskustan Katajanokalle ja laivaan. 

Kolmaskin vana on tuloillaan.

Ei Helsingissä ajaminen vaikeaa ole. Päinvastoin. Siellä on hyvät opasteet, ajonopeudet aika alhaiset ja runsaasti liikennevaloja helpottamassa liikennettä risteyksissä. Toisaalta väärän kaistan valitseminen saattaa aiheuttaa isojakin lenkkejä matkaan ja pahimmillaan harhauttaa reittejä tuntemattoman todella pahasti. 

Ajaminen ruuhkassa vaatii myös herpaantumatonta ympäristön tarkkailua, sillä jalankulkijoita puikkelehtii muuallakin, kuin suojateillä, taksit vaihtavat vikkelästi kaistaa ja sitä tehdessään yrittävät selvästikin oikaista autoni sivuovesta kautta. Bussit lähtevät pysäkeiltä tasan juuri silloin, kun itse olet siinä kohdalla ja yleensä vielä pitkänä letkana, joten sinne niiden takalistoon yksi pikkuauto juuttuu melkoiseksi toviksi. Siellä täällä nousee yllättäviä katutöitä ja putkiremontteja, joiden vuoksi kaistoja on suljettu. Kaikkien on ahdettava oma autonsa johonkin pieneen välikköön ja mielellään samanaikaisesti. Silmät pitää olla selässäkin selvitäkseen yllättävistä tilanteista.

Tottumattomuudesta huolimatta selvisin erinomaisesti ottamastani haasteesta ja sain autoni ajallaan ja kokonaisena niin Katajanokalle ja laivaan kuin sieltä poiskin. Tavallaan olen pala palalta ottanut Helsinkiä haltuun ratin takaa käsin, mutta jotenkin tämä Katajanokan reissu oli ikäänkuin piste iin päälle. Ylitin jonkin sellaisen rajan, joka on pitkään hiertänyt minua ja joka olisi taatusti hiertänyt jatkossakin, ellen olisi siihen tarttunut. Olen kovasti ylpeä itsestäni ja ajattelin, että tällä mallilla saatan kukistaa muitakin elämässä ajoittain vastaan tulevia ja sitä rajoittavia kummallisuuksia.

Harmaa päivä 8.12.16

Helsingin omarattisesta valloituksesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että Helsinkiin kannattaa mieluummin mennä julkisilla, jos se vain on mahdollista. On se vaan niin paljon mukavampaa istua bussissa tai junassa ja antaa jonkun ammattilaisen hoitaa kaistanvaihdot ja jonottamiset. Minä voin istua mukavasti lämpimässä vaikka kirjaa lukien tai kännyn viesteja siivoten. Eikä tarvitse etsiä parkkipaikkaa ja vihdoin sellaisen löydettyään maksaa siitä hunajaisia lukuja.

Nyt ne tontut kurkkivat jo niin kiivaaseen tahtiin, että olkaapa erityisen kilttejä.