Huikentelevaisen valearkkitehdin opinnäyte ja muuta onnellista

Joulukuun sateisen harmaana päivänä puutarhahörhö kaipaa ympärilleen vihreitä virikkeitä. Yhdessä tai erikseen. Pitkän syksyn samentamat aivot hyrräävät hitaalla, eikä itsekritiikkikään enää ole aivan kohdillaan. Somemaailma täyttyy toinen toistaan taitavimmin toteutetuista piparitaloista ja joulukakuista. Illan tullen tunnelman täydentää tienoon asukkaiden kiivas valosarjoilla harjoitettu kilpavarustelu.

Ympäristön paineissa oloaan helpottaakseen puutarhahörhö kaivelee kaappiensa sisältöä ja löytää sieltä viimeistä käyttöpäiväänsä lähestyvän valmispiparitalon sekä putkilon räikeän vihreää koristemassaa. Nyt nopeasti sokeri pannulle sulamaan ja arkkitehdin luomus liimaten pystyyn. Pieni palovamma tai valuva kuorrute ei tahtia haittaa. Pääasia, ettei hyvää tavaraa tarvitse roskiin laittaa, vaan siitä jotain tuunaamalla saa aikaan raikuvat naurut perheenjäseniltä.

Ei tullut herttaisen söpöä ja valtakunnallisen päivälehden piparikisan voittanutta taideteosta. Sen sijaan valmistui huikentelevaisen valearkkitehdin opinnäyte, jolla tuskin tulisi hyväksytyksi edes peräkylän kirjastorakennuksen remonttia suunnittelemaan. 

Onni ei siis ole viimeistä piirtoa myöten täydellisessä elämässä. Ei taidokkaissa piparitaloissa eikä ykköspalkintoa hipovissa blogikuvissa maukkaista leivonnaisista. Sen sijaan onni voi hyvinkin olla sydämen muotoisessa perunassa, jonka Ukkokulta on keittänyt ja nälkäisen puolison lautaselle laittanut.

Onni on myös saada avominiän valmistamia konvehteja, joiden suklaa sulaa kielellä taivaallista nautintoa tuoden. Joita maistaessa voi muistella MasterChef Australia -kilpailijoiden taitoja suklaan temperoinnissa. Joita taitoja ei siis itsellä ole laisinkaan.

Syreenin kevätlupaus

Tässä muutama päivä sitten napattu kuva syreenin silmuista. Niissä on selvä lupaus keväästä, vaikka meistä puutarhahörhöistä se juuri nyt tuntuu olevan jossain saavuttamattomissa.

Tämän postauksen ainekset lähtivät liikkeelle muutamista blogikirjoituksista, joissa pyydetään anteeksi omaa väsymystä, huonoja ja pimeitä kuvia, pitkiä postausvälejä ja innotonta kommentointia. Jokainen meistä on joskus väsynyt ja innoton. Kukaan ei jaksa ja ehdi jatkuvasti päivittää blogia ja kommentoida toisten kirjoituksia. Elämää on ja paitää ollakin somen ulkopuolellakin. Hyviä kuvia on pimeinä talvipäivinä vaikea ottaa hyvilläkään välineillä. Ja kuka sen määrää, millaisia kuvia itse kukin voi ja saa julkaista. 

Annetaan ilon pulputa pienistäkin asioista. Unohdetaan kilpailu toistemme kanssa. Ollaan juuri sitä, mitä olemme. Ei yhtään enempää tai vähempää.

Pamela Tola sanoi Ylen kulttuurihaastattelussa 15.12: "Elämä on arvokasta, vaikka se ei olisi pelkkää unelmien täyttymystä." Siinäpä oiva elämänohje meille kaikille!

Tarvitsetko itsetunnon kohotusta?

Maitohorsma - Chamerion angustifolium

Mikäli vastaat otsikon kysymykseen myöntävästi, suosittelen sinua ryhtymään facebookin monenkirjavien puutarharyhmien seuraajaksi. Miksikö? Vastaus tulee myöhemmin. 

Ryhmiä löytyy laidasta laitaan ja useimpiin hyväksytään jäseniksi kaikki kiinnostuneet. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että monissa näissä ryhmissä jaetut tiedot ovat kunkin kirjoittajan omia kokemuksia, eivätkä välttämättä perustu ammatilliseen, tutkittuun tai ylipäätään minkäänlaiseen todennettuun tietoon. Mutu-tuntumalla mennään laidasta laitaan ja jaossa on myös runsaasti täysin väärää tietoa.

Koen olevani puutarha- ja kasviasioissa aikamoinen noviisi ja vuosien harjoittelusta huolimatta oppimisen alkutaipaleella. Monta asiaa on tullut opittua kantapään kautta, mutta paljon myös hankin tietoa lukemalla, netistä etsimällä ja innokkaasti erilaisia asiantuntijoita kuuntelemalla. Arvokkaana ja hyödyllisenä pidän myös täällä blogimaailmassa saatuja ohjeita, vinkkejä ja teidän kaikkien jakamia vertaiskokemuksia. Blogimaailmassa on intohimoisten, pitkän linjan harrastajien lisäksi runsaasti myös puutarha-alan ammatillisen koulutuksen saaneita ja ajantasaisen tiedon omaavia ihmisiä. Selvennettäköön, että intohimoinen pitkän linjan harrastaneisuus ja ammatillinen koulutus eivät sulje toinen toisiaan pois. 

Unikko

Mutta siihen itsetunnon kohotukseen. Hiljan törmäsin eräässä fb:n puutarharyhmässä maitohorsman kuvaan ja alla olevaan kysymykseen, jossa tiedusteltiin, onko kuvan kasvi sormustinkukka vaiko mikä? Sormustinkukka voi olla hyvin monelle vieras kasvi, mutta maitohorsman nyt luulisi suomalaisten tuntevan. Eihän sitä Helsingin Aleksanterinkadulla kasva, mutta kovin pitkälle ei Hesan keskustasta tarvitse mennä, kun jo horsmaa näkee. 

Horsmasta on tehty lauluja ja kaipa nyt kouluissakin sentään jotain opetetaan. Vai opetetaanko? Toki tiedän, että yleistietoutta jakavien aineiden opetusta on kouluissa vähennetty ja koulutuksesta ylipäätään leikataan, mutta tämä horsmakysymys ällistytti minua silti suuresti. Tai pikemminkin siihen kilpistyi moni muukin samantasoinen tietämättömyys, johon olen niin facebookin puutarharyhmissä, kuin somessa ylipäätään viime aikoina törmännyt.

Pihakäenkaali - Oxalis fontana

Tiedän ja ymmärrän, että maassamme on varmasti paljon ihmisiä, joilla ei juurikaan ole kosketusta luontoon ja kasveihin. Jos lapsesta asti asut kaupunkiympäristössä, eikä sinua ole viety korttelipuistoa pidemmälle tai et ole koskaan innostunut mistään kasvavasta, voi moni tavallinenkin luontoasia olla sinulle vierasta. 

Suomessa kaupungit ovat kuitenkin kohtalaisen pieniä ja niissäkin luonto on todella lähellä ja saavutettavissa. Silti ihmiset ovat osin kummallisen vieraantuneita tavallisista ilmiöistä. Harva se päivä puutarharyhmissä kysytään erilaisista ötököistä ja kasveista, mikä sinänsä on hyvä. En vain ymmärrä kysymystä seuraavaa lausetta eli "millä myrkyllä kyseisestä ötökästä tai kasvista pääsee nopeimmin eroon"?  Mikä ihmeen vimma kaikilla on tappaa jokainen itselleen tuntematon ötökkä ja kasvi? 

Tietoa on tänä päivänä saatavissa enemmän ja helpommin, kuin milloinkaan aiemmin. Tuntuu, etteivät ihmiset viitsi sitä tietoa etsiä ja vielä vähemmän käyttää ja käsitellä. Pitääkö kaiken olla niin viimeisen päälle helppoa ja yksinkertaista?

Omenaminttu -  Mentha ×rotundifolia

Mitä enemmän kaiken elollisen kanssa touhuan, minun tapauksessani puutarhan, sitä enemmän arvostan ja kunnioitan luontoa ja siellä olevaa elämää. Olen minäkin kokeillut etikkaa ja mäntynestesaippuaa rikkaruohoihin, mutta saatuani niiden mahdollisista negatiivisista vaikutuksista lisää tietoa, olen alkanut kyseenalaistaa toimintatapojani. Se, mikä on vahingoksi maaperälle ja siinä asustaville eliöille, ei voi olla hyväksi ihmisellekään. Ja se, minkä vaikutuksia emme tarkkaan tiedä, ansaitsee tulla paremmin tutkituksi ennen, kuin teemme jotain peruuttamatonta. 

Mäntysuovan käyttö tuholaisten torjuntaan ei ole ollut sallittua vuoden 2010 alusta alkaen.Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ylläpitää rekisteriä sallituista kasvinsuojeluaineista. Mäntysuopa poistettiin listalta, kun sen tehoaineista ei ole kasvinsuojeluaineilta edellytettäviä tutkimustuloksia. Tukes. 

Ai niin, se itsetunnon kohotus. Minua ei ole varustettu syntymälahjana hyvällä itsetunnolla ja sitä parantaakseni olen elämässäni saanut tehdä ankarasti töitä. Ei se itsetunto nyt yhden horsman tunnistamisesta niin kovasti kohennu, mutta jos horsmatyyppisiä tunnistustehtäviä on monta viikossa, alkaa rinta jo kummasti röyhistyä. Tiedän, että puutarhablogeissa on aika fiksua ja tietäväistä porukkaa, joten horsmatyyppiset tunnistustehtävät ovat teille kaikille helppoja. Kunhan nyt puoliksi leikilläni tällaisen vinkin teille heitin. 

PS. Eilen puutarharyhmässä oli kuva puna-apilasta, jonka tunnistamiseksi kysyjä pyysi apua. Onkohan seuraava tunnistusta kaipaava kasvi kenties voikukka?