sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Heinäkuussa ollaan

Kultakuoriainen on ihastunut Sarahiin

Kuten olen aiemmin kertonut, en ole vielä tänä kesänä istuttanut ainuttakaan monivuotista  kasvia. Monia suunnitelmia talven aikana syntyi, mutta yhtä monia esteitä niiden toteuttamiselle tuli. Se ei ole kovin vaarallista, koska hyvin ehtii syksyllä, tai seuraavana kesänä. Joskus on ihan hyväkin ottaa etäisyyttä ja tarkastella omia ideoitaan pidempään. Jos ja kun näin on tapahtunut, siitä on ollut useita hyviä seurauksia; kasvit ja suunnitellut paikat ovat vaihtuneet, mutta yleensä toteutuma on ollut alkuideaa parempi.

Lilium martagon 'Russian Red' - Päivölän ruusuretkeltä kesällä 2016

Kun on ollut aikaa kierrellä puutarhassa kaikessa rauhassa ilman, että oitis tarttuisi lapioon tai kottikärryihin, on tullut syvennyttyä kasvien tarkkailuun ja niiden yksityiskohtiin intensiivisesti. Saman kasvin kehitysvaiheet ovat tulleet tutuksi. Nuppujen pullistuminenkin on tallentunut verkkokalvolle kuin videolle konsanaan.

Varjolilja - Lilium martagon

Vuosien puutarhailun jälkeenkin olen välillä täysin ulalla, miksi jokin kasvi menestyy tai jokin toinen ei menesty laisinkaan. Kasvien kanssa on huomioitava monen monta muuttujaa; kasvuvyöhyke, valo-olosuhteet, istutusmaan koostumus, ravinteet, tuulisuus, lumisuus tai lumettomuus. Vaikka kaikki valitun paikan olosuhteet suosisivat siihen istutettua kasvia, voi jokin silti mennä pieleen, eikä kasvi menesty. Ja päinvastoin eli tyrkkäät kasvin kiireissäsi ensimmäiseen vapaaseen paikkaan epäillen jo istutusvaiheessa, ettei se ehkä ole paras mahdollinen. Silti kasvi kiittää sinua rehottamalla vuosi toisensa perään yltympäriinsä. 

Puutarhassa käyskennellessä olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia kasvien kanssa. Kunpa ne kuiskisivat iltatuulen lomassa, mikä on niiden kohdalla mennyt erityisen hyvin ja kertoisivat siinä samalla, miksi se vieruskaveri otti ja lähti sanomatta edes heippaa istuttajalleen.

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Ennätyspitkä sateettomuus kuivasi meidän puutarhan totaalisesti. Kuivuuden vaikutusta ovat tehostaneet jatkuvat tuulet, jotka metsän kaatumisen vuoksi osuvat tontillemme entistä täsmällisemmin. Samoin suojaavien puiden poistuminen muutti puutarhamme valo-olosuhteita niin merkittävästi, että aivan varmasti sekin vaikuttaa. Viime kesän runsas kosteus ja vähäiset helteet eivät laittaneet kasvejani koville ja ne selvisivät hyvin. Tänä vuonna alkukesän helteet ja sateettomuus yhdistettynä merkittävästi muuttuneisiin olosuhteisiin laittoi kasvit koville ja se tulee näkymään tulevaisuudessakin. 

Nukkapähkämö - Stachys byzantina
  
Ensi kesä tulee olemaan monin tavoin mielenkiintoinen. Kuinka kitukasvuiset ja juuri ja juuri hengissä pysyneet kasvit selviytyvät talvesta? Entä ne, jotka eivät ole laisinkaan nousseet? Piileekö niiden mullan sisässä olevassa juuristossa yhtään voimaa, vai ovatko ne täysin menetettyjä? Paras varautua siihen, että tämän kesän aukkopaikat laajenevat. Asian voi tietenkin ottaa positiivisella mielellä ja ryhtyä miettimään, mitä kivaa ensi kesänä niihin aukkopaikkoihin istuttaisi.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Lämmin ja aurinkoinen toukokuu sai kasvit kasvamaan ja kukkimaan ennätysaikaisin. Siitä muodostui puutarhurillekin harhaluulo, että aikakin olisi harpannut yli yhden kuukauden. Tavallisesti pionini kukkivat heinäkuun puolivälin tienoilla. Nyt ne ehtivät siihen mennessä jo lopettaa. Ajoittain mielen valtaa huoli, riittääkö loppukesäksi kukkijoita laisinkaan, mutta ihan varmasti riittää. Miten sitä tuleekin tuijotettua isoja ja näyttäviä kasviryhmiä, kuten ruusuja, pioneja ja vaikkapa kärhöjä. Intohimoisilla puutarhaihmisillä riittää valikoimaa ja huomionarvoisia kukkijoita tavallisten ja suosittujen lisäksi ja sijasta.

Pitsilehtimallinen salkoruusu - Alcea rosea

Löysin nuppuja nuokkuluppioista ja salkoruusustakin, vaikka yllä olevassa kuvassa salkoruusun lehdet ovat hienompaa pitsiä, kuin monen nuoren neidon hääpuku. En tiedä, ovatko lehdillä käyneet ruokailemassa kotilot vaiko muut ötökät, joita tälle kesälle riittää. Yllättäen salkoruusu on kasvattanut pitsimäisiksi syötyjen lehtien yläpuolelle uudenuutukaisia ja vielä syömättömiä lehtiä. Parasta, että niiden lehtien lomassa keikkuu mukavasti nuppurykelmiä. Salkoruusun olen siemenestä kasvattanut ja viime kesänä se kukki kauniisti ja pitkään. Olen kovasti ilahtunut, ettei sen enempää talvi kuin kuivuuskaan nujertanut kasvatukseni tulosta.


Viime kesänä keräsin ahkerasti kotiloita ja ruokin niitä Ferramolilla. Asetin heti kevään tullen talon joka nurkalle ja alapihallekin pariin paikkaan etikkaliemellä varustetun pesuainepurkin. Kokemuksesta tiedän, että pihalla kulkiessa on houkutus suuri nakata näkyvillä olevat kotilot pois silmistä. Se vain saattaa johtaa siihen, että kotilot nauraa kihertäen tekevät pensaiden alla sata uutta kotiloa. Kun etikkapurnukka on helposti saatavilla, sinne ne kotilot sujahtavat viimeiselle matkalleen ja ehkä yksi tai kaksi kasvinlehteä säilyy hetken ehjänä.


Alkukesästä kotiloita ei kovin montaa vastaan tullut. Mielessäni jo kehittelin ajatusta, että kylmä talvi ja kuiva kevät ovat tappaneet kaikki. Hui, hai, turha luulo. Lehtiartikkelin mukaan kotilot kaivautuvat niin kylmässä kuin kuumassakin mullan sisään sulkien kuoriaukkonsa kalvolla. Sopivan kosteuden saavuttua ne kömpivät esiin. Tämä tuli juhannussateiden myötä todeksi huomattua. Kotiloita oli kymmenittäin hiekkakäytävillä ja puskien alla. Luulivat varmaan minun tarjoavan niille juhannusillallisen. No, omanlaisensa tarjosinkin. Pudotin ensinäkemältä löytämäni kaverit etikkaliemeen ja lopuille tarjosin Ferramolia.

Viinilaukka - Allium atropurpureum

Juhannuksena meillä tuli mielestäni vettä ihan riittävästi. Kesäkuun viimeisellä viikolla olen kokeeksi tutkinut mullan koostumusta ja kosteutta ja totisesti se on yhä kuivaa. Kosteutta ei löytynyt yhtään syvemmältäkään. Multa ei edes tunnu mullalta, vaan se on jotain pölisevää ja hienojakoista harmaata ainesta. Tutkimukseni oli siinä mielessä hyödyllistä, että tajusin, miten paljon maa tarvitsee vettä kastuakseen kunnolla. Pitkän kuivuuden jälkeen siihen ei riitä yhden tai kahden päivän sade. Jos taivaalta tuleva sadekaan ei hevillä kastele puutarhaa, miten valtavan määrän vettä sinne pitäisi keinokastelemalla syytää? Onneksemme näin pitkään jatkuvia kuivia jaksoja on harvoin. Median mukaan edellinen vastaava kausi olisi ollut v. 1984. Ilmastomuutoksen sanotaan lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä. Siis myös kuivuutta. Ei kuulosta mukavalta.

Sinilaukka - Allium caeruleum - nojaa värililjaan.

Kun taas ryhdyin puutarhaan liittyviä asioita pohdiskelemaan, mennään nyt loppuun saakka samalla linjalla. Toki olen vuosien ajan syyssipuleita hankkiessani istuttanut myös laukkoja. Enimmäkseen kuitenkin lehto-, pallero- ja ukkolaukkaa. Viime syksynä laajensin valikoimaani ja istutin myös muutaman viinilaukan ja yhden pussillisen sinilaukkaa. Viinilaukka jo lopettelee kukintaansa, mutta sinilaukka vasta aloittaa. 

Mukavaa, että laukkojen kukintaa riittää pidemmälle kesään, eikä kaikki sipulikukat marssi estradille toukokuussa. Tämä huomio laitettakoon näin julkisesti korvan taakse syksyä varten muistiin. Enemmän ja monipuolisemmin myös laukkoja syysmultiin, lupaan.

Kuunlilja - Hosta 'Frances Williams'

Tämä postaus on kirjoitettu kesäkuun viimeisellä viikolla (ja ajastettu julkaistavaksi heinäkuun puolella). Päivänä, jolloin aurinko porottaa lämpimästi. Iltapäivälehtien lööpit ja uutisten meteorologit kuitenkin lupaavat viikonlopulle massiivisia vesisateita. Niinpä tämän (ja usein monen muunkin) postauksen tiedoissa saattaa olla puutteita. Ettehän naulaa minua häpeäpenkkiin siitä syystä.

Mukavia heinäkuun hetkiä kaikille!

25 kommenttia:

  1. Minutkin nuo laukat yllättivät aivan täysin. Viini- ja sinilaukkoja myös ihastellut ja nauttinut, kun kukkivat tähän aikaan. Ja sama lupaus kuin Sinulla: syksyllä niitä istutetaan lisää :)
    Mukavaa sunnuntaita Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mukavaa, että valtaisasta kasvien kirjosta löytyy jatkuvasti uusia ihastuksen kohteita.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  2. Heinäkuussa jo ollaan ja kesä on kulunut tähän saakka kuin siivillä.
    Kuivuus on tehnyt meilläkin sen, että pituuskasvu perennoilla on jäänyt lyhyemmäksi. Kärhöt, kesäkukat ja vastaistutetut kasvit taas ovat vaatineet paljon kastelua. Muut kasvit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta saaneet tulla sitten toimeen omillaan.
    Onneksi meillä ei ainakaan toistaiseksi ole tuota kotilo- ongelmaa, mutta kirpat ovat osin riesana kasveilla ja reiittävät ikävästi lehtiä. Samoin luteet ovat minttujen kimpussa.
    Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kesä ruukkukukkia saa ahkerasti kastella, mutta tänä vuonna kastelu on ollut ylenmääräistä.
      Toivottavasti kotilot eivät sinne koskaan tulekaan. Kyllä niiden kanssa oppii elämään, mutta toki ilman olisi mukavampaa.
      Mukavaa sunnuntaita myös sinulle!

      Poista
  3. Kyllä nyt todellakin päivä porottaa lämpimästi :-)
    Kauniit laukat, ja jäin pohtimaan, miksi pihassani ei kuki yhtäkään viinilaukkaa, vaikka istutin niitä lisääkin viime syksynä (vaiko jo toissa-?) Täytyy taas hankkia lisää, niin kaunis tuo on. Toisaalta poikki purtuja kukkavarsia ja kolmaalta myös kellastuneita ja surkastuneita lehtiä on, ehkä ne vain eivät ole jaksaneet punnertaa kukkanuppua tässä kuivuudessa. En ole ryhtynyt sipulikukkia kastelemaan, uusimman liljan lisäksi (joka sekin lopulta kuivatti kukkanuput).
    Onpa muuten mahtava asenne tuo, että keskittyy tarkkailuun. Se jää niin helposti kaiken alle, ei huomaa niitä ihmeellisiä yksityiskohtia, jotka kasvin elämänkulkuun kuuluvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaa viinilaukkaani katsellessa muistelen nähneeni niitä sinun postauksissasi. Kaiketi kuivuus on kurittanut syyssipuleita rankasti, sillä viinilaukoistakaan ei kovin moni noussut. Minusta myös koko näytti pienemmältä, kuin sen pitäisi olla. Viinilaukkaa täytyy ehdottomasti istuttaa lisää, sillä sen väri on hieno.
      Usein huomaa koko kesän puurtaneensa puutarhassa, mutta silti moni yksityiskohta on jäänyt näkemättä. Kyllä se lepotuoli on hyvä silloin tällöin raahata sinne kukkien keskelle ja keskittyä pelkästään kasvien tuijottamiseen.

      Poista
  4. Laukoissahan on vaikka mitä uutta minulle. Viinilaukassa on upea väri! Sitä jos jostain löytäisin, niin nappaisin mukaan saman tien. Taidan olla onnekas, kun meillä kuivuus ei missään vaiheessa ollut noin massiivinen ongelma kuin sinulla ja monessa muussakin paikassa ympäri Suomea. Ei täälläkään juuri satanut, mutta silti maa oli koko ajan syvemmältä kostean tuntuista. Vai olisiko kuitenkin talven hurja lumimäärä kastellu sulaessaan maan niin perusteellisesti, ettei kuukauden sateeton jakso tuntunut vielä missään? Osa kasveista näytti alkukesällä jäävän normaalia matalammiksi, mutta nyt kasvu on normalisoitunut. Toissapäiväinen vuorokauden kestänyt sade kasteli maan läpikotaisin (kaivamalla tutkittu). Myös lehtokotiloilta minun pihani on toistaiseksi välttynyt, vaikka niitä oli parin sadan metrin päässä jo viime kesänä. Muitakaan tuhoötököitä täällä ei nyt ole näkynyt, paitsi kirvoja, jotka ovat jokakesäinen riesa. Niiden kanssa kuitenkin pärjää. Ehkä sinun puutarhassasi kärsivän näköiset kasvit puskevat juuriaan veden toivossa syvemmälle ja innostuvat viimeistään ensi vuonna entistä komeampaan loistoon. Ja varmasti ne, jotka selviävät tästä kesästä, selviävät tulevaisuudessa mistä tahansa! Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viinilaukan väri on tosiaan upea. Kaikki istuttamani eivät nousseet, mutta josko ensi vuosi olisi laukkojenkin suhteen helpompi. Ostin viinilaukkani rautakaupan sipulivalikoimasta.

      Kotiloita en kenenkään puutarhaan toivo, mutta niidenkin kanssa oppii elämään. Lienevät pysyvä riesa, vaikka minkä tekisi.

      Enpä usko, että näin vaikeita alkukesiä joka vuodelle osuu, joten tästä on tie ainoastaan eteenpäin. Onpahan tosiaan jännitystä ensi keväänä tarkkailla, mikä nousee ja mikä jää nousematta. Täytyy ottaa uusien mahdollisuuksien paikkana.

      Aurinkoista sunnuntaita sinullekin!

      Poista
  5. voi ihanuus kuin ihana postaus sulta taas.
    Ihanat kuvat ja osaat kirjoittaa niin elävästi ja mukavasti,
    Melläkin on noita pitsiä salkoruusuissa.
    Hyvää heinäkuuta sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi kauniista sanoistasi! Mukavaa, että jaksat aina blogissani vierailla ja ystävällisillä sanoilla mieltäni lämmittää.
      Heinäkuu alkoi lämpimänä ja aurinkoisena. Toivottavasti teilläkin.

      Poista
  6. Nature offers us so much color and beauty.
    Beautiful photos, I especially loved the first photo is wonderful.
    Have a nice sunday
    Greetings
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Maria! Nature offers us an incredible amount of beauty - such as pink peony and green 'cetonia aurata'.
      Have a nice sunday you too!

      Poista
  7. Kyllä tää aika menee nopeasti ollaan jo heinäkuussa. Kauniita kukkasia minultakin löytyy noita pitsisalkoruusunlehtiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee hurjaa vauhtia, mutta koitetaan silti nauttia kauniista kesäpäivistä.
      Pitsiehtinen salkoruusu taitaa olla tämän kesän huippumuotia.

      Poista
  8. Ihania kuvia ja kaunista kukintaa. Kotilot ovat niin harmillisia, niistä on melkein mahdoton päästä eroon. Luin aiempia postauksiasi ja huomasin, että Puutarhakirjeitä-kirja oli ollut sinulle mieleinen. Olen siitä niin iloinen. Ja kiva kun mainostit kirjablogiani. Ihania kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Puutarhakirjeitä-kirja oli erilainen ja myös miellyttävä yllätys, vaikka etukäteen sen tyylistä olin jo tietoinen.
      Pidän kirjablogistasi ja tavastasi esitellä kirjoja. Sellainen blogi ansaitsee tulla tutuksi useammille.

      Poista
  9. Laukat on valtavan upeita! Itse tykkään kovasti lajikkeista 'Purple Sensation' ja 'Globemaster'. Kurkaapa Eurobulbin valikoimaa - heidän nettikaupastaan olen edullisesti löytänyt paljon seuraavan kevään ja kesän iloja!

    Nuo pitsilehdet aina harmittavat. Pienet matoset popsivat täällä harmaamalvikit ihan kokonaan. Tai noh - lehtiruodit ja varsi jäivät. Eipä enää mahda mitään. Toivottavasti herkut toipuvat jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purple sensation on minunkin suosikkejani ja niitä meiltä taitaa löytyä eniten. Taidanpa käydä Eurobulbin valikoimia katsomassa. Sitä on ennenkin suositeltu, vaan olen tyytynyt kotimaisiin kauppiaisiin. Kiitos vinkistä!

      Mitään kasvia kotilot eivät meillä ole hengiltä saaneet. Kallionauhus on yksi niiden herkuista ja sen lehdet ovat joka ikinen vuosi täysin popsittuja. Silti kasvi nousee reippaasti keväällä ylös ja kukkii kauniisti. Se on perhosten suosikki, joten siksi annan sen olla, vaikka ei minun suosikkini olekaan. Kotilot inhottavat ja ärsyttävät minua, mutta ei minun maailmani eikä puutarhani niihin kaadu. Elämässä on isompiakin ongelmia.

      Poista
  10. Vältyt häpeäpenkiltä 😀. Meillä kotiloiden määrä on ollut kohtuullinen, mutta nurmikon leikkuukoneen alta löytyi viisi kappaletta. Siellä on kotiloille mukvan kosteat oltavat. Kuivuus on ollut harmillista, kun olen välillä mökillä ja välillä kotona. Kesäkukat erityisesti ovat kärsineet ja monet muutkin. Silti, ihanaa, että on kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu! Arvelinkin, ettei minua häpeäpaaluun lukita.
      Sateen jälkeen nurmikolla kävellessä ratisee, kun kotilot litistyvät kenkien alla. Toivottavasti teiltä ei viittä kotiloa enempää löydy.
      Kesäkukille on vettä saanut kantaa, vaan onpa niitä siinä ohessa sitten tullut nypittyä ja ihasteltua. Kuten sanoit, kesä on ihanaa aikaa.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, samoin sinulle lämmintä ja aurinkoista heinäkuuta!

      Poista
  12. Ihanaa kukintaa. En ole aikaisemmin nähnytkään kirkkaan sinistä laukkaa
    se on kaunis täytyykin katsella syksyllä jospa löytyisi. Ihanaa alkavaa heinäkuuta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensimmäisen kerran minäkin sinilaukkaan törmäsin ja siksi sitä ostin. Ei varmasti tule viimeiseksi kerraksi jäämään. Kovin iso sen kukka ei ainakaan tänä kesänä ole, mutta kaunis. Pitää seuraavan kerran istuttaa isompi määrä samaan ryhmään.

      Poista
  13. Välillä onkin mukava vaan kierrellä puutarhassa ja pohtia syntyjä syviä lapion varteen tarttumatta. Voi olla hedelmällistäkin aikaa! Meillä noista lehtokotiloista ei ole vaivaa, kun kotipihassa niillä ei ole syötävää. Mökkipaikkakunnalla niitä ei onneksi ole. Varsinainen vitsaus. Harmi, ettei ilmastomuutosta kaikki ota tosissaan. Surullista. Hyvää heinäkuuta!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!