maanantai 3. syyskuuta 2018

Kasvitiedettä ja vähän taidettakin


Naapuri kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, Helsinkiin. Retki on ollut pidempään suunnitelmissa, joten ei minua kovin paljon tarvinnut houkutella. Loppukesän aurinkoinen päivä tarjosi erinomaiset olosuhteet ulkona oleskeluun ja kukkien ihailuun.

Kasvit rakennuksen molemmin puolin ovat visteriaa.

Näin jälkikäteen hiukan harmittaa, etten perehtynyt puutarhaan ja sen historiaan ennen käyntiä perusteellisemmin. Opastettuja kierroksia järjestetään tiettyinä aikoina ja maksullisen opastuksen voi erikseen tilata. Meidän vierailupäivänämme ei yleisiä opastuskierroksia ollut. Karttoja saa lainata mm. lipunmyynnistä, mutta sellaisia voi tulostaa itselleen myös Luonnontieteellisen keskusmuseon sivulta. Paremmalla tiedolla varustettuna kasvihuoneissa ja puutarhassa kiertämisestä olisi saanut enemmän irti, mutta tulipahan hyvä syy uusia retki toisen ja kolmannenkin kerran.


Aloitimme tutustumisretken kasvihuoneista. Keveissä kesävaatteissa olosuhteet lämpimimmissäkin huoneissa oli ihan kohtuulliset. Väkeä oli melko vähän, joten hyvin mahtui käytävillä kulkemaan ja kasvilappuja lukemaan.


Seychellinpalmu - Lodoieca maldivica (uhanalainen)


Makkarapuu - Kigelia africana

Taas tuli käytännössä todetuksi, kuinka matkailu avartaa. Tähän mennessä olen oppinut, että rahaa saa pankin seinästä. Kasvitieteellisessä käynnin jälkeen tiedän makkaran kasvavan puussa. Vielä jäi epäselväksi, missä vaiheessa noihin laitetaan Atrian tai HK:n muovikääre.



Pelargonium capitatum

Iso osa kasveista oli tuntemattomia, mutta moni on tullut tutuksi esimerkiksi huonekasvina. Pelargonioitakin oli muutama. Tosin tämä ylä- ja alakuvassa näkyvä Pelargonium capitatum oli melkoisen kokoinen, mutta onhan se kasvihuoneessa kasvanut jo vuodesta 1989.


Hibiscus kokio subsp. sainthohnianus (uhanalainen)

Kasvien nimilappukin viestitti katsojalle tietoa. Punakylttiset kasvit ovat uhanalaisia ja keltakylttiset hyötykasveja. Myrkyllisyys kerrottiin omalla kyltillään.



Harva kasvihuoneen kasveista kukkii tähän aikaan vuodesta. Enemmän niissä näkyi siemeniä ja hedelmiä.

Puuvilla

Terttupassioni - Passiflora racemosa

Korsikanjouluruusu - Helleborus argutifolia

Lounastauon jälkeen lähdimme kiertämään ulkopuutarhaa. Siihen olisi saanut kulumaan melkoisesti enemmän aikaa, sillä mitenkään ei kaikkia paikkoja jaksa yhdellä reissulla katsoa. Itse ainakin tykkään tutkia kasvien yksityiskohtia läheltä ja pyöriä niiden ympärillä, jos vain mahdollista. Mielenkiintoisille kasveille piti nimikin löytää ja kylteissä oli muutakin tärkeää tietoa.

Idänkermesmarja - Phytolacca acinosa


Palmusalin edustan puutarhaa on uudistettu 2014-2017. Uudistuksen kohteena olevat alueet on jo avattu yleisölle, mutta paljon on edelleen tyhjää. Nimikyltit puuttuivat vielä osittain ja tietenkin kasveilla vie aikansa rehevöityä ja vallata tilansa. 

Keräpensas - Cephalanthus occidentalis

Kasvitieteellinen puutarha, kuten mikä tahansa puutarha on paikka, jossa kannattaa vierailla useamman kerran kasvukauden aikana. Ja miksei muulloinkin. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen elokuun lopussa kukkijoita on vähemmän. Toisaalta taas monet kasvit ovat ehtineet täyteen mittaansa ja kehittämään näyttäviä siemenkotia. Ruskeiksi kuivuneita rankoja omassa puutarhassa katsellessa oli lohdullista todeta, että samalla tavoin kuivuus on kohdellut muidenkin istutuksia.

Jättipoppeli - Populus trichocarpa

Emme kiertäneet puutarhaa mitenkään systemaattisesti ja aikaa kului hurjan paljon yksittäisten kasvienkin tutkimiseen. Niinpä jossain vaiheessa alkoi jo vähän väsyttää ja loppureissu oli enemmänkin sinne tänne hyppelyä. Mielenkiintoisia ja katsomisen arvoisia puitakin puutarhasta olisi löytynyt monia, mutta niihin täytyy panostaa sitten toisella kerralla.

Marit ja jättipoppeli

Jättipoppeleiden kokoa ja röpelöistä kaarnaa pysähdyimme ennen puutarhasta poistumista ihastelemaan. Puun valtaisa mittakaava selvisi parhaiten puuta halaamalla. Retkikaverini Marit ei aivan ylettynyt käsiään puun ympäri kietomaan.


Kävelimme Kaisaniemestä Kamppiin, josta kotimatkan bussi lähtee. 30.8.2018 avautunut Amos Rex -museo oli matkan varrella ja ilman muuta täytyi käydä katsastamassa mielenkiintoiset kupolit, joista on jo paljon uutisoitu. 

Olen iloinen, että vanha tuttu kellotorni jäi paikalleen. Se toimi aikanaan lämpövoimalan piippuna ja se on suojeltu. Nyt se on museotilojen hyötykäytössä ilmanvaihdon ulospuhalluspiippuna. Kello ei taida enää toimia tai sitten sitä ei ohikulkupäivänämme oltu vielä laitettu aikaan. Tuon kellon näyttämän ajan mukaan on monen monta kertaa bussille juostu.

Lasipalatsi ja Amos Rex -museo

Kupoleilla oli paljon skeittaajia ja istujia, joten hetken piti odottaa kameran kanssa, jotta onnistui saamaan edes yhden kuvan ilman ihmisiä. 

Kupolien pinta koostuu aaltomaisista laatoista. Taidemuseon uudistilat on suunnitellut Arkkitehtitoimisto JKMM. En löytänyt tarkempaa tietoa kupolien pinnasta. Väkisinkin ne tuovat mieleen Aalto-maljakon. Iittala on yksi Amos Rexin yhteistyökumppaneista, joten kenties yritys on saanut oman puumerkkinsä projektiin tällä tavoin. 


Aion mennä tutustumaan museoon vähän myöhemmin. Luultavasti näinä aukeamisen alkupäivinä siellä on aikamoinen tunku.


Pidän kovasti Helsingistä ja etenkin kesällä kaupungin kaduilla kulkiessa voisi hyvin kuvitella olevansa ulkomailla. Niin paljon mielenkiintoista nähtävää siellä on. Kahviloiden ja ravintoloiden terassit ovat laajentuneet ja useimmissa niiden ulkoasuun on panostettu kiitettävästi. Kuvan ravintolaterassi on lähellä päärautatieasemaa,  Kansallisteatterin viereisen rakennuksen edustalla. Makuasioista ei tietenkään kannata kiistellä, mutta minusta nuo räikeän vihreät muovikasvit ovat ihan järkyttäviä.


Helpotukseksi ja toipumiseksi edellisen kuvan järkytyksestä tässä kasvitieteellisen puutarhan upeita kesä- vaiko syyspäivänhattuja. Olivat komeaa katseltavaa.

Lämmin kiitos Maritille kivasta retkipäivästä. 
Mukavia ja puutarhaisia syyspäiviä kaikille!

PS.
Kaikki tämän postauksen kasvikuvat (toiseksi viimeistä muovikasvikuvaa lukuunottamatta) olen ottanut Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä otettujen kuvien kaupallisesta käytöstä on sovittava erikseen. Ethän siis ota kuviani omaan käyttöösi.

31 kommenttia:

  1. Kyllä on uppeita kuvia. Ja annoit oikein hyvän syyn tulla ja tutustuu noihen nähtävyyksiin. Kiitos! Meillä on haaveena ruveta käymään siellä Helsingissä usseemmin nyt ja tutustuu mm Hietaniemen hautausmuahan. Ottoo evväät mukkaan ja kävellä kaikessa rauhassa. Sisaren kanssa vuosia sitten syksyisin siellä aina käytiin ja museot ja kirkot kaheltiin. Sapokan vesipuisto Kotkassa on myös listalla ja monta muutakin käyntikohetta. Kauniissa kotimuassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt teillä on tosiaan entistä isompi syy tulla Helsinkiin. Jospa vaikka saisitte nuorison ja kaikkein nuorimmankin mukaan puutarhakävelylle. Hietaniemen hautausmaalla kiersin ystävän kanssa viime kesänä. Sekin on hieno retkikohde ja myös sinne kannattaa varata aikaa, jotta ehtii tutkia historiallisia nimiä. Taiteilijakukkula ja presidentit mm. ovat kiinnostavia. Sapokka kannattaa jättää suosiolla ensi kesään. Se on toki hieno läpi kesän, mutta tällaisen hellekesän jälkeen sielläkin saattaa olla aika paljon ruskeaa. Kotkassa on monta muutakin hienoa ja tutustumisen arvoista puistoa kohtalaisen lähellä toisiaan. Kunhan Kotkaan pääsee, hyvin siellä ehtii kävellenkin paikkoja katsella.

      Poista
  2. Siinäki taas yks paikka, mihinei oo tullu käytyä. Oli mitä hattuja hyvänsä, nii tosi hianoja. Vai että makkarat puus! Mäki oon kyllä luullu että Atrialla. Mitähän ne siälä oikee loppujenlopuksi teköövät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutustumisen arvoisten retkien kohde senkun pitenee. Tänä aamuna lehdestä löytyi taas pari kiinnostavaa kotimuseota Helsingissä. Enpä niistä aiemmin tiennytkään. Sisätilat taidan jatkossa jättää talveksi ja sateisia säitä varten.

      Poista
  3. Olihan mahtava kuvakavalkaadi ja ehdottomasti haluaisin käydä.
    Olen kyllä täysin samaa mieltä niistä muovikasveista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhakohteet ovat siitä mukavia, että niissä on katseltavaa läpi kasvukauden. Ja kasvitieteellisessä tietenkin myös sisätilat läpi vuoden.
      Noiden vihreiden muovikasvien väri näkyi todella pitkälle. Niitä ei voinut olla huomaamatta.

      Poista
  4. Olisi hieno paikka päästä joskus käymään.
    Tekovihreät ovat tosiaan luonnottoman värisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta vuotta minäkin kasvitieteellisen retkeä olen suunnitellut ja asun sentään kolmen vartin matkan päässä. Toivottavasti saan itseni sinne toistekin.

      Poista
  5. Kaisaniemen puutarha on hulppea! Ulkopuutarhaan en ole pahemmin ehtinyt tutustua, mutta kasvihuoneissa olen käynyt useamman kerran - yleensä talvella, koska juuri silloin on kaikkein ihaninta päästä kuljeskelemaan vehreään viidakkoon, kun kontrasti ulkomaailmaan on niin jyrkkä. :)

    Olen samaa mieltä räikeiden muovikasvien hirveydestä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvihuoneet on varmasti viisaampi kiertää talviaikaan. Kukintaakin on ehkä silloin enemmän nähtävissä. Ulkopuutarha taasen kuuluu paikkoihin, jossa yksi käynti vain lisää houkutusta lisätutkimuksille. Uusittu osa ulkopuutarhasta on nyt vähän keskeneräisen oloinen, mutta varmasti paranee nopeasti kasvien kasvaessa ja tyhjien aukkojen täyttyessä.

      Poista
  6. Pari kertaa olen käynyt ja ei tarvitsisi houkutella kolmannelle kerralle. Tytär muutti Hesaan viikonloppuna, jos vielä toteutuukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin nyt lisää hyviä syitä käydä Kaisaniemessä. Ulkopuutarhan läpi ei kannata oikaista, sillä riski sinne unohtumiseen on suuri. Niin paljon mielenkiintoista katsottavaa.

      Poista
  7. Kiitos, kiitos, kiitos esittelystä! Nyt tiedän mikä on tuleva retkeilypaikkani seuraavalla Helsingin reissulla. Asuin Helsingissä 60-luvulla, mutta käymättä jäi tuo Kasvitieteellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä asuin Hesassa 70-luvun lopulla ja vieläpä aika lähellä Kaisaniemeä. Ei vain tullut puutarhassa käytyä. Enkä mitenkään hankalan matkan takana nytkään. Miten sitä onkin niin helppo lentää monen tuhannen kilometrin päähän sen sijaan, että välillä tutkisi kotinurkkia.

      Poista
  8. Tuonne voisi taas mennä käymään. Ja kesällä ulkotiloja kiertämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kierros toisen ja kolmannenkin kerran...

      Poista
  9. Varmasti näkemisen arvoinen paikka tuokin. Huikea poppeli, aivan valtava! Ja todella kaunis hibiskus. Makkarapuusta en minäkään ole kuullut. Mukava, kun voi blogien kautta päästä tutkimaan puutarhanähtävyyksiä ympäri Suomea ja ulkomailtakin. Tässä elämäntilanteessa ja tällaisen matkan päästä kun ei noin vain lähdetäkään pikavisiitille mihin vain. Kiitos kuvakierroksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, toisten blogeja seuraamalla pääsee virtuaalimatkoille paikkoihin, joihin ei kenties muuten pääse. Ja lisäksi löytyy mielenkiintoisia kohteita, joihin voi vaikka itse suunnata matkansa.

      Poista
  10. Kaisaniemen puutarhat olen ensimmäisen kerran kolunut jo 60-luvulla kun asuin silloin pari vuotta Helsingissä. Siellä oli silloin maalaistytölle kyllä katseltavaa ja ihmeteltäväää!!
    Tuo kellotorni oli aikanaan minulle hyvinkin tuttu ja sieltä sen liepeiltä se minunkin linja-autoni lähti kohti kotiani ja vieläkin jos aikoo matkustaa julkisella kulkuvälineellä kesäkotiin on tuolta Kampista lähdettävä bussilla Turuntietä kohti länttä.
    Upeasti loistavat ,olisiko syyspäivänhatut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bussimatka kesäkotiisi kulkee tästä meidän ohi. Muista vilkuttaa, jos joskus bussilla ohi kuljet.
      Minulla meni täydellisesti sekaisin syyspäivänhatut, syyshohdekukat ja syyssädekukat. Olivat kyllä aivan upeita, oli nimi mikä tahansas.

      Poista
  11. On tuo huikea paikka, ehdottomasti pitäisi malttaa mennä käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno paikka, johon kannattaa retki tehdä. Tosin näitä listalla olevia paikkoja alkaa olla niin paljon, ettei yksi elämä niiden kahlaamiseen riitä.

      Poista
  12. Oli tosi hienoja kuvia puutarhasta Olen kaksi kertaa Kasvitietelisessä puutarhassa käynyt on tosi kiva siellä käydä kesällä kun kukkaset kukoistavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Nyt täytyy ottaa itseäkin niskasta kiinni ja vierailla Kasvitieteellisessä eri vuodenaikoina, jotta pääsee nauttimaan kukista kustakin ajallaan.

      Poista
  13. Nykyisin visiteeraan itsekin pääkaupungissa turististatuksella ja onpa korkea aika käydä kasvitieteellisessä. Kiitos innostavasta postauksesta.

    Nuo tekovihreät tekohirvitykset ovat jotain aivan kamalaa, öyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turististatuksella reissaamisessa on hyvät puolensa. Tulee katseltua paikkoja ihan niitä varten varatulla ajalla ja voimilla. Helsinkikin näyttäytyy erilaisena, kun siellä vierailee harvemmin ja uusin silmin.
      Joo, vihreät muovihärpäkkeet ovat kerrassaan karmeita. Kontrasti vähän aiemmin katselemiini oikeisiin kasveihin oli valtaisa.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Kävin katsomassa, mihin minut haastoit ja nappiin osui. Olin nimittäin päättänyt, että otan haasteen vastaan omavaltaisesti, ellei minua kukaan haasta.

      Poista
  15. Olen miettinyt, että haluan tuonne uuteen museoon, mutta tosiaan pitäisi mennä myös kasvitieteelliseen! Ihanalta näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran on kummassakin nähtävää, että yhdelle käynnille voi aika mennä tiukaksi. Valinnassa voisi auttaa se, että Amos Rex sopii hyvin huonon sään kohteeksi.

      Poista
  16. Kauniit kuvat olet ottanut.
    Olen pari kertaa tuolla käynyt.
    mukava on tuollaisia retkiä tehdä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!