Hyvästit väreille

Syysvuokko - Anemone hupehensis 'September Charm'

Moni iloitsee syksyn mukanaan tuomista kirpeistä ilmoista ja raittiista säästä. En väitä mitään vuodenaikaa inhoavani, mutta kevään ja kesän valosta ja lämmöstä nauttivana syksy on minulle haikeaa hyvästien aikaa. Hetkellisen syysruskan jälkeen värit kaikkoavat ja pimeys valtaa tienoon. Tuntuu kuin pihan ja puutarhan lisäksi siivoamisen kohteena olisi koko elämä. Matka uuteen kevääseen, lämpöön, tuoksuihin, lintujen lauluun, on mittaamattoman pitkä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Maanantaina, lokakuun 1. päivänä kiertelin puutahassa ja löysin vielä joitakin värikkäitä muistoja. Kaikki postauksen kuvat on siis napattu 1.10. Taisivat olla kesäisten värien viime hetket. Maanantain jälkeen on riittänyt sadetta, piiskaavaa tuulta ja perjantaivastaisena yönä myös parin asteen pakkanen. Kostea kylmyys muuttaa kasvien vihreyden ruskean ja harmaan sävyiksi ja navakka pohjoistuuli vie hennot terälehdet kukista.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

En vielä toivoisi talveen siirtymistä. Harvoin täällä etelärannikolla talvi loka-marraskuussa tulee. Nykyisin ei välttämättä edes ennen tammikuuta. Haluaisin kuulaita syyspäiviä voidakseni rauhassa haravoida puunlehtiä pensaiden alle, kasvien suojaksi ja kompostiin. Mikä sen mukavampaa, kuin saada puutarha sopivasti siistiksi talvea vasten. Silloin pääsee keväällä aloittamaan uuden kasvukauden ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Vuorikonnantatar - Bistorta affinis

Jotkut bloggarit ovat sitä mieltä, että blogissa pitäisi kirjoittaa mukavista ja iloisista asioista. Maailmassa on negatiivisuutta riittävästi muutenkin, joten sitä ei pitäisi blogeihin tuoda. Ja että blogissa tulisi pitäytyä valitussa (puutarha)aiheessa poukkoilematta henkilökohtaisiin yksityiselämän kuvauksiin.

Blogi on verkkopäiväkirja. Jokainen voi omalla kohdallaan päättää, miten omaa blogiaan toteuttaa. Jokainen voi yhtälailla päättää, millaisia blogeja haluaa seurata ja kommentoida. Blogeja on erilaisia pilvin pimein. Joukkoon mahtuu kaikenlaista ja hyvä niin. Kenenkään ei tarvitse seurata itselleen vastenmielistä blogia. Toisaalta jokainen saa mahdollisuuden löytää uusia jännittäviä ja elämää rikastuttavia virtuaalituttavuuksia, joista parhaassa tapauksessa saattaa tulla henkilökohtaisia ystäviä.

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Tämä olkoon johdanto sille, että kerron hiukan aivovammasta toipumisestani. Saamani palautteen mukaan joidenkin mielestä näin henkilökohtainen asia ei blogimaailmaan kuulu, eikä varsinkaan puutarhablogimaailmaan. Minähän en runsas seitsemän vuotta sitten puutarhablogia aloittaessani tiennyt, että joskus kompuroisin kotikeittiössä vakavin seurauksin. Tuskin sellaista tietää kukaan muukaan. 

Elämää on toki helpompi elää, kun ei tarvitse murehtia asioita, joille ei kenties edes mitään voi. On kuitenkin rehellistä kohdata vaikeudet ja vastoinkäymiset. Ei niistä eteenpäin pääse käsittelemättä. Vaikka oma elämä kulkisi syntymästä hautaan saakka ongelmitta, kuin pumpulissa kellien, on jokaisella vähintäänkin lähipiirissä sairautta ja monenlaisia koettelemuksia kokeneita ihmisiä. Toisten kokemuksista voi saada tärkeää tietoa ja vertaistukea, sillä koskaan ei tiedä, milloin "musta kivi" putoaa omaan päähän.

Punahattu - Echinacea purpurea 'Magnus'

Olen toipunut keskivaikeasta aivovammasta hyvin. Kaatumisessa parkettiin kolahtanut pää aiheutti tajuttomuuden, voimakkaan päänsäryn, huimauksen ja pahoinvoinnin. Tapaturmassa syntyneet vammat näkyivät kuvauksissa ja kokeissa, mutta sairaalahoidon jälkeen eivät ulospäin. En menettänyt liikuntakykyäni, en näköäni, en puhekykyäni. Kallonmurtuma on ilmeisesti jo luutunut ja aivoissani on lähinnä arpikudos. Vammasta toipuminen jatkuu edelleen ja siihen saattaa mennä vielä vuosi, parikin. Aivoni tarvitsevat aikaa toipumiseen.

Olen ollut HUS:n aivovammapoliklikan hoidossa ja seurannassa. Olen sitä vielä vuoden eteenpäin ja sen jälkeen yhteydenotot tapahtuvat tarvittaessa perusterveydenhoidon kautta.  

Syyskuussa tapasin ensin psykologin, joka teetti runsaan kahden tunnin psykologisiset testit. Niissä pärjäsin hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia ja muutenkin lukuisat sana-, numero-, palikka- ja kuviotehtävät sujuivat, vaikka jännitin tilannetta aivan valtavasti. 

Orvokki - Viola

Hyvin sujuneesta toipumisesta huolimatta ongelmiakin on. Menetin pään kolautuksen yhteydessä hajuaistin ja osin myös makuaistin. Lääkärin tavatessani kummastelin, miksi koko kesän nenässäni on ollut voimakas savun haju. Hajutestien tuloksena todettiin, etten haista juuri mitään. Nyt ymmärrän, miksi On Stage-liljani ei kesällä tuoksunut minusta yhtään miltään. Normaalisti sen voimakkaan tuoksun aistii jo pitkälle. 

Mauista erotan suolaisen ja makean, kuuman ja kylmän ja joitakin voimakkaita makuja. Valtaosa ruoasta maistuu enemmänkin yhdentekevältä ja se vaikuttaa myös vähentävästi ruokahaluun.

Hajuaisti voi palata, tai sitten ei. Asialle ei voi tehdä oikein mitään.

En ole koskaan kärsinyt kovista päänsäryistä. Tottakai jonkun flunssan yhteydessä on ollut päänsärkyä, mutta muuten äärimmäisen harvoin. Nyt päätä kivistää ihan uuudella tavalla. Ei onneksi jatkuvasti eikä kipuasteikolla kovin voimakkaana, joten koen tulevani sen kanssa toimeen.

Idänkurjenpolvi - Geranium hymalayense 'Baby Blue'

Huimaus on jokapäiväinen kumppani. Varsinaista syytä sille ei ole toistaiseksi löytynyt. Huimaus voi johtua pään kolautuksesta, mutta se voi olla myös sydänperäistä. Tai sitten jotain muuta. Sairaalassa sydämestäni löytyi sivuääni, joka voi toki olla ihan vaaratonkin. Sydäntutkimukset alkavat tämän kuun lopulla. Toivon niiden tuovan jotain selkeyttä tilanteeseen. Joko syyn, jota voi hoitaa tai tiedon, että sydän on kunnossa.

Pikkusydän - Dicentra formosa

Aivovammojen jälkioireissa useimmiten painottuvat alkuvaihetta enemmän muut kuin fyysiset oireet (väsyneisyys, keskittymisvaikeus, aloitekyvyn heikkeneminen, muistivaikeudet, hitaus, käyttäytymisen muutokset). 

Muistissa en ole havainnut ongelmia enempää, kuin mitä itse kukin välillä kohdallaan manailee. Kun päässä on paljon asioita käsiteltävänä, tuppaa avaimet jäämään väärään taskuun tai sokeripussi kaupan hyllylle. Keskittymiskykykin on mielestäni paikallaan ja se näkyy hyvin esimerkiksi aktiivisena kirjoihin uppoutumisena. Hidas en ole koskaan ollut, enkä ole nytkään. Päinvastoin, minun olisi syytä opetella hitautta ja välttää iänikuista hosumista.

Omalla kohdalla koen suurimmiksi vaikeuksiksi väsyneisyyden, liiallisen ärtyneisyyden, aloitekyvyttömyyden ja mielialan merkittävän laskun. Väsymys ei katoa mihinkään kunnon yöunilla, ei lepäämisellä, ei millään. Aina on sellainen olo, kuin olisi valvonut viikon putkeen. Se raivostuttaa ja se haittaa olemista ja elämistä.

Ärtyneisyys tulee voimakkaimmin esiin kotona. Ukkokulta saa syyttä suotta tarpeettoman paljon äkäisiä vastauksia ja kiukkuisia kommentteja. Ärtymys on koko ajan läsnä ja tulee salamannopeasti ulos kipakoina sanoina jostain kielen takaa. Toki Ukkokulta on tietoinen, etten ilkeyksittäni ole tällainen ja että se kuuluu taudin kuvaan. Ei se silti hänellekään mukavaa ole.

Etelänruusuruoho - Knautia macedonica

Aloitekyvyttömyys ei onneksi ole kovin voimakasta. Selviydyn kaikista rutiinitöistä ja ylimääräisistäkin hommista. Ehkä suurin ongelma aloitekyvyttömyydessä on jonkinlainen motivaation katoaminen. Itselle täytyy lujasti perustella, miksi puutarhatyöt on vaan hoidettava ja miksi on hyvä mennä lenkille. Enemmän aikaa kuluu siihen, että seison pohtimassa, tekisinkö tänään vai huomenna, vai en ollenkaan. Perfektionistinen luonne ja voimakas velvollisuudentunto ovat nyt suurena apuna potkimassa minua toimeen, sillä vielä kamalampi on katsella keskeneräisiä tehtäviä.

Syysasteri - Aster

Mielialan lasku tai oikeammin masennus on mielestäni hankalin ja epämiellyttävin asia. Ymmärrän sen kuuluvan  oirekuvastoon, mutta silti ilon ja mielihyvän katoaminen on äärimmäisen raskasta. Minulla on kaikki syyt olla tyytyväinen ja onnellinen, mutta silti itku on jatkuvasti herkässä ja tulevaisuudesta puuttuu valo.

Clematis vit. 'Polish Spirit'

Julkista terveydenhoitoa moititaan paljon. En kiellä, etteikö ongelmia olisi, mutta ihmekö tuo, kun resursseja on vuosikausia vähennetty. Minulla on ollut valtaosin hyviä kokemuksia julkisesta terveydenhoidosta niin vanhempieni asioita hoitaessani kuin omissa tarpeissa. 

Koen tulleeni hyvin kohdatuksi, kuulluksi ja hoidetuksi niin Jorvin päivystyksessä, Töölön neurologisella osastolla kuin Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastollakin (joka tosin ei ole HUS:n toimintaa, vaan Espoon kapungin sairaala, josta kotikuntani ostaa palveluja).

Voin antaa täydet pisteet HUS:n toiminnalle ja erityisesti aivovammapoliklinikalle. Tapaamani henkilökunta, psykologi ja neurologit ovat olleet ammattitaitoisia ja mikä parasta, he ovat osanneet kohdata potilaan myös tuntevana ihmisenä.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Kiitos, jos jaksoit kahlata tämän kukkakuvilla höystetyn tunneryöpyn loppuun. Ehkä seuraavassa postauksessa palaan jälleen puutarha-asioiden pariin.