lauantai 6. lokakuuta 2018

Hyvästit väreille

Syysvuokko - Anemone hupehensis 'September Charm'

Moni iloitsee syksyn mukanaan tuomista kirpeistä ilmoista ja raittiista säästä. En väitä mitään vuodenaikaa inhoavani, mutta kevään ja kesän valosta ja lämmöstä nauttivana syksy on minulle haikeaa hyvästien aikaa. Hetkellisen syysruskan jälkeen värit kaikkoavat ja pimeys valtaa tienoon. Tuntuu kuin pihan ja puutarhan lisäksi siivoamisen kohteena olisi koko elämä. Matka uuteen kevääseen, lämpöön, tuoksuihin, lintujen lauluun, on mittaamattoman pitkä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Maanantaina, lokakuun 1. päivänä kiertelin puutahassa ja löysin vielä joitakin värikkäitä muistoja. Kaikki postauksen kuvat on siis napattu 1.10. Taisivat olla kesäisten värien viime hetket. Maanantain jälkeen on riittänyt sadetta, piiskaavaa tuulta ja perjantaivastaisena yönä myös parin asteen pakkanen. Kostea kylmyys muuttaa kasvien vihreyden ruskean ja harmaan sävyiksi ja navakka pohjoistuuli vie hennot terälehdet kukista.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

En vielä toivoisi talveen siirtymistä. Harvoin täällä etelärannikolla talvi loka-marraskuussa tulee. Nykyisin ei välttämättä edes ennen tammikuuta. Haluaisin kuulaita syyspäiviä voidakseni rauhassa haravoida puunlehtiä pensaiden alle, kasvien suojaksi ja kompostiin. Mikä sen mukavampaa, kuin saada puutarha sopivasti siistiksi talvea vasten. Silloin pääsee keväällä aloittamaan uuden kasvukauden ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Vuorikonnantatar - Bistorta affinis

Jotkut bloggarit ovat sitä mieltä, että blogissa pitäisi kirjoittaa mukavista ja iloisista asioista. Maailmassa on negatiivisuutta riittävästi muutenkin, joten sitä ei pitäisi blogeihin tuoda. Ja että blogissa tulisi pitäytyä valitussa (puutarha)aiheessa poukkoilematta henkilökohtaisiin yksityiselämän kuvauksiin.

Blogi on verkkopäiväkirja. Jokainen voi omalla kohdallaan päättää, miten omaa blogiaan toteuttaa. Jokainen voi yhtälailla päättää, millaisia blogeja haluaa seurata ja kommentoida. Blogeja on erilaisia pilvin pimein. Joukkoon mahtuu kaikenlaista ja hyvä niin. Kenenkään ei tarvitse seurata itselleen vastenmielistä blogia. Toisaalta jokainen saa mahdollisuuden löytää uusia jännittäviä ja elämää rikastuttavia virtuaalituttavuuksia, joista parhaassa tapauksessa saattaa tulla henkilökohtaisia ystäviä.

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Tämä olkoon johdanto sille, että kerron hiukan aivovammasta toipumisestani. Saamani palautteen mukaan joidenkin mielestä näin henkilökohtainen asia ei blogimaailmaan kuulu, eikä varsinkaan puutarhablogimaailmaan. Minähän en runsas seitsemän vuotta sitten puutarhablogia aloittaessani tiennyt, että joskus kompuroisin kotikeittiössä vakavin seurauksin. Tuskin sellaista tietää kukaan muukaan. 

Elämää on toki helpompi elää, kun ei tarvitse murehtia asioita, joille ei kenties edes mitään voi. On kuitenkin rehellistä kohdata vaikeudet ja vastoinkäymiset. Ei niistä eteenpäin pääse käsittelemättä. Vaikka oma elämä kulkisi syntymästä hautaan saakka ongelmitta, kuin pumpulissa kellien, on jokaisella vähintäänkin lähipiirissä sairautta ja monenlaisia koettelemuksia kokeneita ihmisiä. Toisten kokemuksista voi saada tärkeää tietoa ja vertaistukea, sillä koskaan ei tiedä, milloin "musta kivi" putoaa omaan päähän.

Punahattu - Echinacea purpurea 'Magnus'

Olen toipunut keskivaikeasta aivovammasta hyvin. Kaatumisessa parkettiin kolahtanut pää aiheutti tajuttomuuden, voimakkaan päänsäryn, huimauksen ja pahoinvoinnin. Tapaturmassa syntyneet vammat näkyivät kuvauksissa ja kokeissa, mutta sairaalahoidon jälkeen eivät ulospäin. En menettänyt liikuntakykyäni, en näköäni, en puhekykyäni. Kallonmurtuma on ilmeisesti jo luutunut ja aivoissani on lähinnä arpikudos. Vammasta toipuminen jatkuu edelleen ja siihen saattaa mennä vielä vuosi, parikin. Aivoni tarvitsevat aikaa toipumiseen.

Olen ollut HUS:n aivovammapoliklikan hoidossa ja seurannassa. Olen sitä vielä vuoden eteenpäin ja sen jälkeen yhteydenotot tapahtuvat tarvittaessa perusterveydenhoidon kautta.  

Syyskuussa tapasin ensin psykologin, joka teetti runsaan kahden tunnin psykologisiset testit. Niissä pärjäsin hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia ja muutenkin lukuisat sana-, numero-, palikka- ja kuviotehtävät sujuivat, vaikka jännitin tilannetta aivan valtavasti. 

Orvokki - Viola

Hyvin sujuneesta toipumisesta huolimatta ongelmiakin on. Menetin pään kolautuksen yhteydessä hajuaistin ja osin myös makuaistin. Lääkärin tavatessani kummastelin, miksi koko kesän nenässäni on ollut voimakas savun haju. Hajutestien tuloksena todettiin, etten haista juuri mitään. Nyt ymmärrän, miksi On Stage-liljani ei kesällä tuoksunut minusta yhtään miltään. Normaalisti sen voimakkaan tuoksun aistii jo pitkälle. 

Mauista erotan suolaisen ja makean, kuuman ja kylmän ja joitakin voimakkaita makuja. Valtaosa ruoasta maistuu enemmänkin yhdentekevältä ja se vaikuttaa myös vähentävästi ruokahaluun.

Hajuaisti voi palata, tai sitten ei. Asialle ei voi tehdä oikein mitään.

En ole koskaan kärsinyt kovista päänsäryistä. Tottakai jonkun flunssan yhteydessä on ollut päänsärkyä, mutta muuten äärimmäisen harvoin. Nyt päätä kivistää ihan uuudella tavalla. Ei onneksi jatkuvasti eikä kipuasteikolla kovin voimakkaana, joten koen tulevani sen kanssa toimeen.

Idänkurjenpolvi - Geranium hymalayense 'Baby Blue'

Huimaus on jokapäiväinen kumppani. Varsinaista syytä sille ei ole toistaiseksi löytynyt. Huimaus voi johtua pään kolautuksesta, mutta se voi olla myös sydänperäistä. Tai sitten jotain muuta. Sairaalassa sydämestäni löytyi sivuääni, joka voi toki olla ihan vaaratonkin. Sydäntutkimukset alkavat tämän kuun lopulla. Toivon niiden tuovan jotain selkeyttä tilanteeseen. Joko syyn, jota voi hoitaa tai tiedon, että sydän on kunnossa.

Pikkusydän - Dicentra formosa

Aivovammojen jälkioireissa useimmiten painottuvat alkuvaihetta enemmän muut kuin fyysiset oireet (väsyneisyys, keskittymisvaikeus, aloitekyvyn heikkeneminen, muistivaikeudet, hitaus, käyttäytymisen muutokset). 

Muistissa en ole havainnut ongelmia enempää, kuin mitä itse kukin välillä kohdallaan manailee. Kun päässä on paljon asioita käsiteltävänä, tuppaa avaimet jäämään väärään taskuun tai sokeripussi kaupan hyllylle. Keskittymiskykykin on mielestäni paikallaan ja se näkyy hyvin esimerkiksi aktiivisena kirjoihin uppoutumisena. Hidas en ole koskaan ollut, enkä ole nytkään. Päinvastoin, minun olisi syytä opetella hitautta ja välttää iänikuista hosumista.

Omalla kohdalla koen suurimmiksi vaikeuksiksi väsyneisyyden, liiallisen ärtyneisyyden, aloitekyvyttömyyden ja mielialan merkittävän laskun. Väsymys ei katoa mihinkään kunnon yöunilla, ei lepäämisellä, ei millään. Aina on sellainen olo, kuin olisi valvonut viikon putkeen. Se raivostuttaa ja se haittaa olemista ja elämistä.

Ärtyneisyys tulee voimakkaimmin esiin kotona. Ukkokulta saa syyttä suotta tarpeettoman paljon äkäisiä vastauksia ja kiukkuisia kommentteja. Ärtymys on koko ajan läsnä ja tulee salamannopeasti ulos kipakoina sanoina jostain kielen takaa. Toki Ukkokulta on tietoinen, etten ilkeyksittäni ole tällainen ja että se kuuluu taudin kuvaan. Ei se silti hänellekään mukavaa ole.


Etelänruusuruoho - Knautia macedonica

Aloitekyvyttömyys ei onneksi ole kovin voimakasta. Selviydyn kaikista rutiinitöistä ja ylimääräisistäkin hommista. Ehkä suurin ongelma aloitekyvyttömyydessä on jonkinlainen motivaation katoaminen. Itselle täytyy lujasti perustella, miksi puutarhatyöt on vaan hoidettava ja miksi on hyvä mennä lenkille. Enemmän aikaa kuluu siihen, että seison pohtimassa, tekisinkö tänään vai huomenna, vai en ollenkaan. Perfektionistinen luonne ja voimakas velvollisuudentunto ovat nyt suurena apuna potkimassa minua toimeen, sillä vielä kamalampi on katsella keskeneräisiä tehtäviä.

Syysasteri - Aster

Mielialan lasku tai oikeammin masennus on mielestäni hankalin ja epämiellyttävin asia. Ymmärrän sen kuuluvan  oirekuvastoon, mutta silti ilon ja mielihyvän katoaminen on äärimmäisen raskasta. Minulla on kaikki syyt olla tyytyväinen ja onnellinen, mutta silti itku on jatkuvasti herkässä ja tulevaisuudesta puuttuu valo.

Clematis vit. 'Polish Spirit'

Julkista terveydenhoitoa moititaan paljon. En kiellä, etteikö ongelmia olisi, mutta ihmekö tuo, kun resursseja on vuosikausia vähennetty. Minulla on ollut valtaosin hyviä kokemuksia julkisesta terveydenhoidosta niin vanhempieni asioita hoitaessani kuin omissa tarpeissa. 

Koen tulleeni hyvin kohdatuksi, kuulluksi ja hoidetuksi niin Jorvin päivystyksessä, Töölön neurologisella osastolla kuin Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastollakin (joka tosin ei ole HUS:n toimintaa, vaan Espoon kapungin sairaala, josta kotikuntani ostaa palveluja).

Voin antaa täydet pisteet HUS:n toiminnalle ja erityisesti aivovammapoliklinikalle. Tapaamani henkilökunta, psykologi ja neurologit ovat olleet ammattitaitoisia ja mikä parasta, he ovat osanneet kohdata potilaan myös tuntevana ihmisenä.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Kiitos, jos jaksoit kahlata tämän kukkakuvilla höystetyn tunneryöpyn loppuun. Ehkä seuraavassa postauksessa palaan jälleen puutarha-asioiden pariin.

59 kommenttia:

  1. Minusta elämänmakuiset blogit, jotka käsittelevät kaikkia elämän aiheita, ovat mukavia. Ei siis tarvitse keskittyä yhteen aiheeseen. Olen pysähtynyt miettimään elämää monista eri näkökulmista, kun olen seurannut toipumistarinaasi. Kiitän sinua lämpimästi avautumisesta. Se on ollut todella tärkeää minulla ja varmasti monille muillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle lämpimistä sanoistasi. Minun on vaikea erottaa puutarhaa joksikin yksittäiseksi asiaksi elämässäni. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja väkisinkin ilot ja surut löytävät tiensä puutarhaan ja sitä kautta blogiin.
      Vertaisuus on voimavara, jota tulisi enemmänkin käyttää ja viedä eteenpäin. En todellakaan ole ainut tällaisten asioiden parissa painiva ihminen ja siksi ajattelin, että joku voi saada kokemuksistani voimaa omaan elämäänsä.
      Oikein mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  2. Mitä ihmettä, eihän kenelläkään , ei ei kenelläkään ole oikeutta määrätä toisen blogin sisällöstä. Jokainen pättää ihan itse. Olen toki ihan aloittelija, mutta jos kyseessä ei ole jonkun toisen blogi, johon luo sisältöä, sen pitää olla juuri näin. Ja kuten totesit, jokaisella lukijalla on vapaus valita luettavansa.
    Nämä eri elämänpuolia käsittelevät kirjoitukset, vaikka poiketen ns. aihealueesta, tekevät blogista elämänmakuisen ja inhimillisen.
    Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit omasta tilanteestasi ja tunteistasi. Toivottavasti toipuminen jatkuu toivotulla tavalla. Kiitos kauniista kuvistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Tuula! Valitettavasti some tuottaa myö negatiivisia kommentteja/sähköpostia. Todella vähän sitä on täällä puutarhablogien maailmassa ollut, mutta silloin tällöin joku purkaa pahaa oloaan yllättävissäkin paikoissa.
      Olen hyvällä toipumisen tiellä. Välillä vain menee usko ja luottamus ja silloin kirjoittamisesta on apua.
      Oikein leppoisaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  3. Oli se melkoinen kolaus aikanaan! Muistan hyvin, kun silloin luin blogitekstisi. Kukin saa kirjoittaa omassa blogissaan mitä haluaa. Jokainen valitkoon luettavakseen mieleisensä blogit! Myötätuntoa tunnen sinua kohtaan! Kauniita kuvia sinulla kuitenkin. Toivottavasti puutarha antaa voimia. Tältä kaudelta puutarhaa-aika alkaa olla ohi, mutta voihan miettiä jo ensi kesää. Hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Kolaus oli todellakin kova ja siinä oli ainekset vakaviin vammoihin. Minulla oli onni mukanani ja toipuminen on siksikin sujunut hyvin.
      Kyllä puutarha antaa minulle voimia ja iloa näin syksylläkin. Tänään olin aamupäivän haravoimassa ja vähän tuli rikkaruohojakin kitkettyä. Kaikki syystyöt ovat valmistautumista seuraavaan kesään nekin.
      Oikein mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus! Olen seurannut kuvaamiasi asioita läheltä. Mieheltäni leikattiin kasvain 2013 kallon alta ja vaikka kyse ei ollut varsinaisesti aivovammasta, on moni oirekuva hyvin samantapainen. Pääasialliset oireet ovat olleet voimakas väsymys, jatkuva eriasteinen päänsärky, tasapainon häiriöt jne. Toisesta korvasta meni täysin kuulo ja se vaikuttaa yllättävän paljon elämisessä. Näistä kaikista johtuen sekä ehkä myös itsenäisenä seurauksena oli pitkään mielialan ongelmat. Nyt 5 vuotta myöhemmin näen rinnalta, että sopeutumista tilanteeseen on tapahtunut hitaasti mutta kuitenkin. Työkyky ei palaudu ennalleen, mutta väsymyksen kanssa sovitellen hän tekee kuitenkin paljon. Näissä sairauksissa on hankalaa (kuten sinäkin mainitsit) se, että päällepäin muut eivät näe mitään erityistä, mutta itse kokee tuskaisena muuttuneen toimintakyvyn. Ei tahdo riittää itselleen. Toivon sinulle voimia ja kärsivällisyyttä toipumisessa, uskon, että sinunkin kohdalla aika helpottaa mielialan suhteen - onneksi sinulla on hyvä kumppani vierellä! Kannustavia terveisin Päivi - Kottikärryn kääntöpiiri (Blogit.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, kiitos lämpimistä sanoistasi ja kiitos kommentista, joka ohjasi minut löytämään blogisi.

      Olen oman vammani seurauksena lukenut paljon kaikenlaisiin aivosairauksiin liittyviä tekstejä. Oli syy aivovamma, aivovaurio, kasvain tai jokin muu, jälkioireet näyttävät olevan hyvin samankaltaisia. Aivot säätelevät myös ihmisen tunnepuolta ja siksikin monet oireet ovat sillä alueella. Varmasti myös vakava sairaus/tapaturma ovat jo sinänsä ihmisen mieltä heilauttavia tekijöitä ja vaativat sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Myös kovin suorituspainotteinen ja yksilökeskeinen maailma tuottaa vaikeuksia löytää itsensä ja paikkansa uudelleen.

      Vaikeuksista huolimatta koen toipuneeni hyvin ja ilman muuta olen onnellinen, ettei käynyt pahemmin. Ainekset paljon vakavampaan lopputulokseen olivat läsnä. Olen saanut todella hyvää hoitoa ja lisäksi minulla on perheen ymmärrys ja tuki. Kärsivällisyys ei valitettavasti kuulu vahvuuksiini, mutta sitäkin voin tässä yhteydessä taas harjoitella.

      Tässä(kin) yhteydessä on hyvä muistaa, että sairastuneen ihmisen läheisetkin tarvitsevat tukea ja tietoa. Puoliso joutuu koville ja hänellä on tärkeä rooli potilaan toipumisen tiellä. Toivottavasti sinä olet saanut tarvittavaa tukea.

      Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle.

      Poista
  5. Minusta on hienoa että olet jakanut myös tätä elämän puolta, se kun vaikuttaa kaikkeen, myös puutarhaan. Ja itse olen sitä mieltä muutamia vaikeuksia elämässä kohdanneena, että jaetut vaikeudet on helpompi kestää. Kun niistä puhuu ja kirjoittaa, taakka ikäänkuin jakaantuu. Ja juuri tuo mistä Päivin kirjoitti on ehkä näissä sairauksissa se vaikein kestää, kun päälle ei näy mitään eikä välttämässä siinä perusarjessa niin ulkopuolisen voi olla joskus vaikea ymmärtää, jopa läheisenkin ihmisen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, tsempit ovat tarpeen ja lämmöllä vastaanotettu! Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Ongelmien piilotteleminen ei auta itseä eikä ketään muutakaan. Vertaisuudessa on valtava voimavara. Kun kuulee muiden tarinoita, huomaa, ettei olekaan yksin vaikeuksien kanssa ja samalla löytää hyvää tietoa ja kanavia ongelmien selättämiseen. Liian usein törmää turhaan häpeään ja syyllisyyteen, joka vain lisää taakkaa.

      Poista
  6. Kiitos Sinulle koskettavasta postauksesta! Kenenkään elämä ei ole pelkkää tasamaata ja olen iloinen, että toit blogissa elämäsi raskaita kipukohtia esiin. Uskon, ettei tämä kirjoitus mene hukkaan vaan voi rohkaista jotakin, joka kärsii esim. masennuksesta tai vaikka samantyyppisestä aivovammasta ja kenties kamppailee sen tunteen kanssa, onko lie yksin ongelmiensa keskellä. Itse kirjoitin viisi vuotta sitten blogissani esikoiseni lähes kuolemaan johtaneesta moottoripyöräonnettomuudesta ja sain siitä paljon kommentteja, jotka lohduttivat. Joka vuosi onnettomuuspäivänä muistan tapahtuman ja tunnen vieläkin psyyken puolella kipua tapahtuneesta, vaikka hän hyvin toipuikin.
    Syksy ja varsinkin loka-marraskuu ovat minulle vaikeita kuukausia. Huomaan herääväni eloon kevään koittaessa.
    Sinulle toivon sydämestäni kaikkea hyvää, voimia voimattomuuteen, masennuksen keskelle ilonpilkahduksia.! Ole siunattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, kiitos! Elämä ei todellakaan ole ainaista tasamaata, enkä sellaista odotakaan. Elämä on minua aiemminkin koetellut ja olen oppinut, että suosta on mahdollista nousta. Aikaa se usein vaatii, joten kärsivällisyyttä pitäisi nytkin jostain itseeni tankata.

      Olet kohdannut todella vaikeita hetkiä läpikäydessäsi oman lapsen onnettomuuden ja siitä toipumisen. Äitinä ja oman lapsen vakavan sairauden kokeneena ymmärrän hyvin, että sellainen kokemus jää ikuisiksi ajoiksi mieleen.

      Jospa kevät tuo valon ja heräämisen meille kummallekin ja minulle myös pirteämmän elämän. Sitä kannattaa odottaa ja tavoitella.

      Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  7. Kyllähän tämäkin kuuluu puutarhablogiin, elämäsi ja kuntosi vaikuttaa puutarhaan - en ymmärrä, että jonkun mielestä pitäisi ensinnäkin olla pelkästään tiukasti puutarha-asiaan keskittyvä blogi ja toiseksi, että siellä olisi pelkkää sisällötöntä hymistelyä. Etenkin kun se, kuten huomautat, on bloggaajan oma valintakysymys. Lukijakin voi tehdä muita valintoja sen sijaan, että inisee, jos joku blogi ei miellytäkään aina.
    Voi miten kurjaa kuulla näistä vaikeuksista, joille ei oikein mitään voi. Toivottavasti on lääkkeitä, joiden avulla elämästä tulee mielekkäämpää. Niin toivon, että vaivat olisivat ohimeneviä, että joku päivä huomaisit vähintään tuon masennuksen väistyneen, se on niin raskas seuralainen. Aina vierellä vieden kaikesta tarkoituksen.
    Tykkään kovasti siitä, kun kirjoitat näistä elämän muistakin asioista, raportoit rehellisesti. Toisaalta lukiessa hiljalleen avautuu se onni, mitä onnettomuudessa oli myötä. Mitä kaikkea olisikaan voinut sattua. Onneksi olet edes näin kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila kauniista sanoistasi! En yhtään kadu, että jälleen kerran avauduin henkilökohtaisista asioistani. Niin paljon olen saanut myönteisiä kommentteja ja voimaannuttavia mielipiteitä. Huomaan, ettei pitäisi antaa muutaman tympääntyneen sähköpostiviestin viedä pohjaa ilolta ja toivolta. Somemaailmassa riittää kitisijöitä, eikä onneksi heitä täällä puutarhablogeissa kovin usein ole nähty tai kuultu.

      Olen todella onnekas, sillä onnettomuudessani oli kaikki ainekset huomattavasti vakavampiin vammoihin. Ehkä en kuitenkaan ole täysin vielä sisäistänyt, miten vakava tapaturma joka tapauksessa minunkin kohdallani oli. Kaikkihan me kuvittelemme olevamme vähintäänkin kuolemattomia ja ikuisesti terveitä nuoruuden kaunottaria. Näköjään tarvitsemme jonkin kovan kolauksen pudotaksemme taas vähäksi aikaa maan pinnalle, reaalimaailmaan.

      Niin tai näin, olen hienosti toipunut ja varmasti selätän loputkin vaivat ajan kanssa. Ehkä isoin harppaus on jo otettu, kun pystyn ihan julkisesti myöntämään ja kohtaamaan vaikeuteni.

      Vietin aamupäivän puutarhassa kuopsutellen ja rapsutellen. Se on hyvin positiivinen asia ja siitä iloitsen. Mukavaa ja peuratonta sunnuntaita sinulle!

      Poista
  8. Tekstisi kolahti täälläkin. On hieno asia, että pystyt avautumaan näinkin henkilökohtaisista asioista ja kirjoituksesi auttaa varmasti muita vastaavissa tilanteissa olevia ja mikä parasta, auttaa varmaan osaltaan myös sinua. Jaettu murhe ja suruhan aina helpottaa myös sen kantajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Luultavasti kirjoitan henkilökohtaisista asioista juuri siksi, että siten samalla työstän niitä omassa mielessäni. Olen saanut paljon apua muiden kokemuksista ja olen varma, että joku muu saattaa löytää apua minun kokemuksistani. Ongelmia kohdatessaan ihmisillä on tapana ajatella, että vain minulle voi näin käydä. On helpottavaa huomata, että muillekin sattuu ja tapahtuu ja vielä helpottavampaa todeta, että vaikeistakin asioista pääsee eteenpäin.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  9. Kiitos kun kerroit. Tosiaan voi pitää blogia mistä aiheesta tahansa, ja muuttaa aihetta mihin haluaa.
    On hienoa jos pystyy kertomaan näin vaikeista asioista, toivottavasti helpottaa. Sairaus ei kysy saako tulla tai oletko valmis ottamaan vastaan. On vaan tultava toimeen. Omaisena koin noita samoja oireita kärsineellä miehelläni. Aivot kai sitten aiheuttaa samantapaisia oireita olipa syy missä tahansa. Väsymys, ärtyisyys, näköhäiriöt, hajuaistimukset, liikkumisen ongelmat, mutta hänellä olikin etenevä sairaus.
    Sinulla onneksi vammat paranevat vaikka aikaa se voi viedä.
    Toivottavasti vaivat helpottuu!

    Mulla on nyt iso elämänmuutos koettu, en oikein itsekään tätä viela tajua. Muutto... ja kaupunkiin asettuminen alkaa. En yhtään teidä miten jatkan blogia, mutta sen näkee kunhan saan muuton tehtyä.
    Hyvää syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! Olet oikeassa. Oli syy mikä tahansa, aivojen vammat ja vauriot tuottavat hyvin samankaltaisia jälkioireita. Minulla on tosiaan onni, että tapaturma ei aiheuttanut liikuntakyvyn, näön tai kuulon menetystä. Selviän näistä vaivoista, vaikka se aikaa viekin.

      Olen seurannut elämänmuutostasi. On mukavaa kuulla, miten selviät muutosta ja asettumisesta kaupunkiin. Elämällä on tapana löytää uomansa ja tasapainonsa.

      Hyvää syksyä ja mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  10. Olen samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, että jos blogin sisältö ei miellytä, sen voi sujuvasti jättää lukematta. Miksi suotta tuhlata aikaa asiasta valittamiseen ja sen lisäksi vielä pahoittaa toisen mielen? Olet jakanut kesän aikana vaikeita asioita, jotka ovat koskettaneet myös minua. Toivon, että vaivasi helpottavat pian. Ja mitä tulee postauksesi alkupuoliskoon; olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että syksy vie värit ja valon. Paljosta joutuu luopumaan ja saa tilalle koleutta, märkyyttä, värittömyyttä ja pimeyttä. Pitkä kevään odotus alkaa, mutta kyllä se useimmiten sieltä aina taas tulee. Mutta vielä hetken aikaa saa nauttia auringosta, väreistä ja vihreydestäkin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Minna! Olet aivan ilahduttavan ahkera postaaja ja kommentoija. Kiitos siitäkin.
      Somemaailma on tuonut ihan uudenlaisen tavan purkaa omia agressioita. Täällä puutarhablogeissa sitä on ollut todella vähän, mikä on ilahduttavaa. Itse olen saanut vihaisia kommentteja lähinnä kissasta postatessani ja nyt tuli suoraan sähköpostiin. Jätän kommentit omaan arvoonsa, mutta kieltämättä ne satuttavat.

      Vaikka olen elämässäni kohdannut vaikeuksia ennenkin, jotenkin toukokuinen tapaturma oli niin kokonaisvaltainen ja monisyinen tapahtuma, että sen sulattaminen vaatii aikalailla energiaa ja sopeutumista. Uskon ja tiedän tästä selviäväni, mutta aikaa siihen menee.

      Ehkä kevät on juuri sen vuoksi niin valtavan hieno kokemus, kun sitä saa pimeydessä ja kylmyydessä toivoa ja odottaa. Nyt on kyllä ollut melko hieno syksykin, joten täytyy käyttää kaikki ruskavärit ja kirpeä auringonpaiste energiantankkauksena.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  11. Kiitos, että jaoit terveystilannettasi. On nuo aivot niin monimutkainen kokoelma kaikkea, että niiden kanssa ei voi leikkiä.

    Tuleva talvi ei tällä hetkellä ilahduta minuakaan. Lämmityskausi sisällä alkoi rytinällä ja viileyteen tottumisessa taas kestää aikansa. Pimeyttä ei edes halua vielä ajatella todeksi, vaikka joka päivä päivä tuntuu kyllä lyhyeämmältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle vaalean vihreää! Aivot ovat todellakin monimutkainen yksikkö ja ne vaikuttavat yllättävän vahvasti moneen. Tapaturma on saanut minut huomaamaan, kuinka suuri merkitys ihmiselle on aivoilla ja sydämellä.

      Pattereita on jo saanut napsauttaa päälle. Ehkä helteinen kesä sai sen aikaan, että viileneminen tuntuu nyt erityisen yhtäkkiseltä. Kyllä tämä pimeys taas selätetään.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  12. Ihanat kuvat syksyn jo kolkutellessa puutarhan portilla. Vielä ei kuitenkaan ole ollut sitä pahaa syyspakkasta joka vie kaiken tai ei ainakaan täällä Tampereen tienoilla ole ollut mittari kuin nollan lukemissa. Krassit ja samettiruusut ovat kyllä menneet ja nehän ovatkin kovasti hallanarkoja.

    Meitä on moneksi myös täällä blogimaailmassa kirjoittajia ja lukijoita ja jos jokin blogi ei juuri sovi lukijan mieleen niin jättää lukematta saati kommentin kirjoituksen. Ei se oma mielipide useinkaan ole se kaikkein tärkein tässä maailmassa eli sen voi jättää pois jos toisen kirjoitus sovi lukijan odotuksiin.

    Olen seurannut blogiasi siitä asti kun rohkenin tänne tulla ja olet ollut minulle esimerkki hyvästä blogin kirjoittajasta.
    Uskon noiden oireitten vähitellen vähenevän, aikaa kuitenkin tarvitaan. Minä kaaduin joulukuussa 2016 ei ilmeisesti kovinkaan pahasti, kuitenkin niin, että olin aluksi sekava ja muistamaton. Minut vietiin täällä Acutaan ja siellä pääni kuvattiin ja sitten uudelleen maaliskuussa. Tästä kaatumisesta jäi minulle mieleeni voimattomuus ja saamattomuus. ”Jos toimeen tartutaan”, viime kesänä blogini täytti viisi vuotta, arpajaiskirjavoitot on ostettu, mutta siteeraan uudelleen, jos toimeen tartutaan.
    Muutenkin täällä blogissa käynnitja kirjoitukset ovat harvenneet, siis jos....
    Sinulle Between hyvää sunnuntaipäivää ja etenevää syksyä.🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Molley! Olet ollut kiitettävän ahkera vierailija ja kommentoija blogissani. Älä suotta pohdi blogisi harventuvia postauksia. Kyllä se sana sieltä löytyy, kunhan sopivaa asiaa ilmenee.

      Somemaailma on tuonut uuden mahdollisuuden kaikille ilmaista oma mielipiteensä ja sitä käytetään valitettavan usein myös liian negatiivisessa mielessä. Täällä puutarhablogeissa kohtaa ilkeyttä äärimmäisen harvoin, mistä olen jaksanut iloita. Tällä kertaa haukkumiset tulivat suoraan sähköpostiin. Jätän ne omaan arvoonsa, mutta kieltämättä sellaisista tulee paha mieli.

      Oikein mukavaa syksyä ja sunnuntaita sinulle ja kissoille!

      Poista
  13. Iloista kuulla, että olet toipunut noin hyvin. Erityisen tyytyväinen voit olla muistin toimintaan, sillä usein se vaurioituu aivovammoissa pahasti. Aivot ovat melkoinen värkki, eivätkä asiantuntijatkaan osaa antaa ennusteita paranemisesta. Onneksi värkki osaa aika hyvin korjata itseään, mutta aikaa saattaa kulua kauankin. Toivottavasti masennus pysyy aisoissa, sillä juuri se vaikuttaa vireystasoon ja aloitekykyynkin.
    Minusta blogeissa voi käsitellä kaikkia asioita elämän kirjosta, vaikka toimisikin jonkin pääteeman alla. Sitenhän täällä ystävystytään, eikä ystävien kesken sovita, että puhumme vain puutarha-asioista, sehän olisi kummallista. Kaikki vaikuttaa puutarhanhoitoonkin, terveys, elämäntilanne, leipätyö, läheisten hyvinvointi jne.
    Toivotan toipumisen nopeaa edistymistä ja iloisia syksyisiä puutarhahetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Olen todella iloinen, että muisti, näkö, kuulo, jalat, kädet ja kaikki pelaa ja muutenkin olen toipunut hyvin. Olen tämän oman vammani puitteissa saanut paljon tietoa, joka vahvistaa ihmetystä, miten valtavan monimutkainen ja hieno yksikkö ihmisen aivot ovat. Toipuminen jatkuu ja ylämäet täytyy könytä muiden tukemana ja auttamana. Eiköhän se siitä.

      Ihminen on kokonaisuus ja ainakin itselle on mahdotonta erottaa puutarha muusta elämästä. Siellä ne ilot ja surut ovat mukana puutarhassa ja puutarha mukana iloissa ja suruissa.

      Aamupäivän käytin puutarhassa mönkimiseen. Kummasti tulee hyvä mieli pelkästään ulkona olemisesta ja bonusta, jos siellä vielä saa jotain aikaan.

      Mukavaa sunnuntaita ja syksyn edistymistä sinulle!

      Poista
  14. Mahtavan hienoa, että toipuminen edistyy. Niinhän se on, että nuo puolisothan ne kaiken joutuvat vastaanottamaan. Mutta eikös sitä vihkivalassa luvattu, että myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun muistaisi aina sanoa, että ärhentelyt ei ole hänen syytä. Tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne, tsempit on tarpeen ja lämmöllä vastaanotetti! Totta, vihkivalassa on luvattu myötä- ja vastoinkäymisissä ja tuota lupausta on koitettu noudattaa yhdessä jo hyvin pitkän ajan. Ukkokulta kyllä tietää, ettei syy ole nyt hänessä, mutta kieltämättä sen voisi ääneen useammin sanoa.

      Mukavaa sunnuntaita ja syksyn edistymistä sinulle!

      Poista
  15. Meillon ollu jo monta pakkaasyätä, mutta ihimeesti vaan ariimmat o menny liiskaksi. Niitä färipilakkujaki viälä löytyy, niinku sultaki, viälä siältä täältä.
    Jokaane voi kirijoottaa omas plokis mistä aiheesta haluaa. Jokaane voi valita, lukooko vai ei. Son tasan nii.
    Hyvä, että pystyt kirijoottamahan ja varmastikki puhumahanki ongelmistas. Aina ulostulo auttaa ittiä ja useen yllättävän montaa muutaki. Varmasti kaatumisen epämiällyttävät seuraukset helepottaavat aijan kans. Onneksi ens viikolle on luvattu mukavia säitä, nii voi viälä tankata kesän tuntua talaven varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parina yönä oli useampi aste pakkasta ja siksi ihmetyttää, miten vähän pakkaseen vaipuneita kasveja löytyy. Ruohosipulikin alkoi uudelleen kukkimaan. Kaipa se "viimeinen niitti" pian tulee, joten nautitaan väreistä ja lämmöstä siihen saakka.

      Itse olen monta kertaa saanut terveellistä voimaa ja vinkkejä muiden ulostuloista. Vertaistuki on hyödyllisempää, kuin uskotaankaan. Toivottavasti joku löytää minun kokemuksistani vahvistuksen sille, ettei ole huono ja syyllinen, vaan samanlaisen sairauden kohdannut kuin moni muukin.

      Tankkasin koko aamupäivän energiaa pihamaalla möyrimällä. Ja aion tankata lisää, jos vain säät sallivat. Lupausta siihen on.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  16. Hyvä kuulla, että topuminen edistyy ja että moni asia on hyvässä kunnossa. Vastapainona on kuitenkin monta harmillista oiretta, joiden kanssa pärjääminen ei varmasti ole helppoa. Varmasti kuitenkin helpottaa, että tietää mistä oireet johtuvat? Toivottavasti ne myös lieventyvät ja poistuvat kokonaan ajan kanssa.

    Bloginsa aiheiden käsittely on mielestäni jokaisen kirjoittajan oma päätös - ja kuten kirjoititkin, jokainen lukija voi myös päättää, mitä blogeja seuraa. Minua ei haittaa yhtään, jos joku avaa elämäänsä enemmän. Vastaavasti ymmärrän myös sen, jos haluaa pitää hankalammat asiat pois blogista. Itse en osaa avautua blogissa henkilökohtaisista asioista, joten pidän sen pääosin puutarha-aiheisena. Sairaudestani kirjoitin muutaman postauksen, mutta monesta muusta vaikeasta asiasta olen vaiennut, koska en osaa käsitellä niitä kirjoittaen.
    Kirjoittajan kannattaa siis seurata omaa fiilistä ja mennä sen mukaan.
    Aurinkoista syksyä ja valoa arkeesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Toipuminen on edistynyt hyvin ja vaikeudet merkittävästi pienempiä, mitä alkuun luultiin. Silti on omanlaisensa yllätys, ettei kaikki ole ohi silmänräpäyksessä. Tie jatkuu...

      Minulle kirjoittaminen on aina ollut tapa työstää ajatuksia ja muutenkin kirjoittamisella on iso rooli elämässäni. Ymmärrän ja hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja suon sen ilman muuta täällä blogimaailmassakin. Toisaalta ihmetyttää, miksi joku haluaa ja vaatii muita toimimaan tietyn muotin mukaisesti. Somemaailma on tuonut mahdollisuuden jokaiselle sanoa oman mielipiteensä ja toiset käyttävät sitä oikeutta turhan voimallisesti. Ehkä tämä kokemus muistuttaa minuakin taas kerran siitä, miten tärkeää on kannustaa ja kiittää moittimisen sijaan.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  17. Kiitos tästä avoimesta postauksesta. Minusta on tärkeää kirjoittaa tällaisista asioista, ne helpottavat omaa mieltä ja varmasti voivat auttaa monia muita. Onneksi olet toipunut, vaikka haittoja on vieläkin. On tyhmää sanoa, että pahemminkin olisi voinut käydä, vaikka se ihan totta onkin. Kiitos myös kauniista kuvista. Kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Olet oikeassa siinä, että pahemminkin olisi voinut käydä. Ainekset todella vakaviin vammoihin oli minunkin tapaturmassani. Ensimmäisellä seurantakäynnillä lääkäri oli vähän yllättynyt, kun kävelin ja puhuin normaalisti. Olen toipunut hyvin ja olen iloinen ja onnellinen, ettei sitten käynytkään niin pahasti, kuin alkuun näytti.
      Kuten jo muutamassa aiemmassa kommentissa olen sanonut, kirjoittaminen on minulle tärkeä ja toimiva tapa työstää ajatuksia ja tunteita. Kirjoittaminen on muutenkin tärkeä elementti elämässäni. Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä ja toiminut vertaisohjaajana, joten tiedän, miten tärkeää ja hyödyllistä vertaistuki on. Toivottavasti joku löytää minun kokemuksistani voimaa itselleen.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  18. En osaisi kuvitella sinua tuppisuuna, tai jättämässä näin tärkeää, puutarhaan vaikuttavaa asiaa yhtäkkiä kertomatta, kun muutenkin olet avoimesti kertonut kuulumisiasi. Tämä juuri on blogissasi aidointa. Kiitos postauksesta.
    Toipuminen ottaa oman aikansa ja siihen on vain alistuttava. Tavoitteita voi vähentää, niitä voi madaltaa, tai puutarhan voi hetkeksi unohtaakin. Innostus ja intohimo palaa, kun aika on. Nauti pienistä hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Tuntuu todella helpottavalta kuulla niin monen hyväksyvän avautumiseni. Pelkäsin, että taas sähköposti laulaa haukuista ja arvostelusta (vielähän sekin on mahdollista). Blogini pääaihe on puutarha, mutta en vain pysty jakamaan itseäni moniin pieniin osiin ja kaiken myllerryksen keskellä keskittymään pelkästään kasveihin. Puutarha on osa elämääni ja elämä osa puutarhaa.

      Olen huono alistumaan ja olen huono madaltamaan tavoitteitani. Ahkerasta opiskelusta huolimatta. Jotta toipuminen jatkuu ja selviän tapaturman aiheuttamista hankaluuksista, on annettava itselle aikaa. Olet siis aivan oikeassa. Eiköhän tämä tästä.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  19. Olen samaa mieltä, että jokainen blogi saa olla kirjoittajansa näköinen. En oikein ymmärrä, että miksi ensin huudetaan, että blogeissa näytetään vain täydellistä elämää, pitää näkyä rosojakin ja sitten jos niistä kirjoittaa niin taas valitetaan. Valitukset kannattaa jättää omaan arvoonsa ja tehdä blogista itsensä näköinen, niin sitä jaksaa jatkaakkin. Eikä sellaista blogimuottia löydy, johon kaikki ovat tyytyväisiä. Aina on joku huuli mutrulla.
    Voimia sinulle toipumiseen, ihan varmasti postauksestasi joku samaa kokenut saa tarvittavaa vertaistukea. Sitä tarvitaan varmasti, ei näistä elämän mutkista yksin selviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SariHanne! Totta, teet niin tai näin, niin aina on joku tyytymätön. Jokainen meistä on erilainen ja erilaisuus on valtava voimavara. Myös täällä blogimaailmassa. Miten ihanaa onkaan löytää uusia blogeja ja niiden takaa ihmisiä. Minusta tuntuu, että puutarhablogi on tuonut minulle hurjan paljon tietoa ja mielenkiintoisia ihmisiä, niin virtuaalisesti kuin elävässä elämässä. Onneksi puutarhablogien maailmassa on ollut äärimmäisen vähän ilkeyttä ja negatiivisuutta. Vain muutama kiukkuinen kissoihin liittyvä kommentti on joskus tullut ja nyt sähköpostiin tulleet arvostelut ja haukut. Jätän ne omaan arvoonsa, mutta toki ne satuttavat sielua.

      Ei elämästä todellakaan selviä yksin. Sen kun muistaisimme, olisi huomattavati helpompaa. Kyllä tästä eteenpäin kahlataan, mutta tsempit ovat aina tarpeen ja lämmittävät mieltä todella paljon.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  20. Ihanaa, että olet toipunut noinkin hyvin vakavasta tapaturmasta. On hienoa, että pystyt ja haluat rehellisesti jakaa kokemuksiasi. Ne sopivat aivan hyvin blogiisi, joka on muutenkin päiväkirjamainen.

    Kaunista syksyn jatkoa ja voimia toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! Toipuminen sujuu hyvin ja varmasti selätän loputkin vaikeudet, vähintäänkin ajan kanssa. Välillä tuppaa menemään hermo, kun vastoinkäymisiä on viime aikoina ollut liikaa.

      Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

      Poista
  21. Eräs tuttavani kamppailee masennusoireiden kanssa. Eräs lääkäri totesi hänelle kerran, että elämä on vähän niin kuin sydänkäyrä. Jos se näyttää suoraa viivaa, olemme kuolleita. Minusta se oli hyvin sanottu, sillä niinhän se on. Elämään kuuluvat sekä ilot että murheet, ne suuret riemun hetket ja kaikki syvimmätkin aallonpohjat. Ja samalla tavalla ne kuuluvat myös blogeihin, jos kirjoittaja niin haluaa. Itse ainakin pidän aitoudesta ja elämänmakuisuudesta niin elämässä yleensä kuin myös blogeissa. Jos joku toinen ei pidä, hän voi olla lukematta.

    Ihailen suuresti, että kirjoitat rohkeasti vaikeista asioista. Moni ei siihen pysty, vaikka haluaisikin. Uskon myös, että kirjoituksestasi on apua myös muille vastaavissa tilanteissa oleville.

    Mukava kuulla, että toipuminen on edistynyt, vaikka matkaa vielä jäljellä onkin. Voimia ja jaksamista sinulle! Ja leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Heidi! Oivallinen toteamus lääkäriltä. Vaikka välillä masennus kyllä tuntuu samalta kuin kuolema (ironista, sillä en ole kuolemaa vielä kokenut). Ellei pahemmalta. Hirvittävä henkinen tuska, josta ei tunnu millään löytyvän tietä ulos.

      Minulle kirjoittaminen on tapa työstää tunteita ja ajatuksia ja kirjoittaminen ylipäätään kuuluu tärkeänä osana elämääni. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja toiminut vertaisohjaajana, ja siksi tiedän, miten tärkeää vertaiskokemukset ovat. Niistä ammentaa voimaa ja tietoa siitä, ettei ole yksin omien kokemustensa kanssa. Että vaikeistakin paikoista on tie ulos.

      Toipuminen lähti sujumaan hyvin ja siksi ehkä tuntuukin hankalalta kohdata voimakasta takapakkia. Tiedän sen kuuluvan oirekuvastoon, mutta tieto ja tunne ei silti nyt kohtaa. Jatketaan työstämistä.

      Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

      Poista
  22. Minusta on hienoa, että kerrot asiasta. Elämä ei monesti ole sileää silkkiä, vaan yllättäviä ja ikäviä tapahtumia. Kun asioista puhutaan ja kokemuksia jaetaan, niin kohtaamme todellisen elämän, ei pelkkää "pilvihöttöä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Koen, että kaikenlaisten asioiden jakaminen on hyväksi meille jokaiselle. Omat ja toisten vastoinkäymiset opettavat myös arvostamaan niitä silkkisiä hetkiä, joita onneksi niitäkin välillä on.

      Poista
  23. Elämä ei ole aina myötämäkeä ja on hyvä, että olet tuonut kokemuksesi tänne blogiin. Monesti näiden aurinkoisten blogikuvien takana on itse kullakin huolia ja murheita. On hyvä nähdä, että niin on muillakin. Minusta blogissasi on niin paljon puutarha-asiaakin, ettei kellään pitäisi olla syytä negatiivisiin kommentteihin. Tsemppiä toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä! Ihan varmasti kauniiden kuvien taakse kätkeytyy paljonkin surua ja murhetta. Kaikki eivät näe tarpeelliseksi eivätkä ehkä osaakaan asioitaan jakaa. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Olen huomannut, että vastoinkäymisistä puhuminen saa muutkin avautumaan ja näkemään, etteivät ole yksin.

      Poista
  24. Olen edellisten kanssa samaa mieltä.
    Kiitos blogistasi ja sen kaikesta sisällöstä.
    Oikein hyvää syksyä kaiken luopumisen ja haikeuden keskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Samoin sinulle raikasta syksyä ja leppoisaa matkaa kohti uutta kasvukautta ja kevättä.

      Poista
  25. Välillä pitää purkaa sisintään. Kaikkea hyvää sinulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puutarhamyyrä! Patoutumien purkaminen tekee hyvää niin purkajalle kuin usein myös vastaanottajille.

      Poista
  26. Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta, halaus on lämmöllä vastaanotettu.

      Poista
  27. Kiitos kun kerroit.
    Elämä on ylä ja alamäkeä. Me kaikki emme osaa kirjoittaa näistä vaikeista asioista.
    Sinä olet rohkea ja tarmokas monella tavalla, vaikeuksista huolimatta.
    Rukoillaan että Taivaan Isä auttaa ja parantaa sinut. mikä sitten hänen tahtonsa on.
    Lämpimät halaukset sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi kauniista sanoistasi, halauksiesi otan lämmöllä vastaan! Rohkeudesta en tiedä, mutta tarmokkuutta minulla onneksi riittää. Se varmasti auttaa kulkemaan tämänkin alamäen matkan, jotta pääsen taas tasamaalle.

      Poista
  28. This color gives a lot of joy in the garden!
    I admire your fantastic photos!
    Greetings

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Ela! The colors are indeed a lot of joy.

      Poista
  29. Ihania kuvia :) Ja upea blogi sinulla. Saat kirjoitella siinä ihan mitä haluat ja jokainen voi tosiaan itse päättää lukeeko. Minä luin ja olen erittäin otettu, että jaoit tilanteesi ja ajatuksiasi. Elämässä on myötä- ja vastamäkiä emmekä voi päättää, kumpia on enemmän ja missä vaiheessa matkaa. Pärjäät varmasti.
    Valoisaa syksyn jatkoa sinulle hiipuvista väreistä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu kauniista sanoistasi! On suuri ilo huomata jälleen kerran, miten ihania ihmisiä maa päällään kantaa. Kaikkien näiden kommenttien voimalla jaksaa paljon paremmin arkea ja hankalia päiviä eteenpäin.
      Toivotan sinulle samoin valoisua ja kirpeitä syyspäiviä.
      PS. Kävin kurkkaamassa blogiasi ja kauniita käsitöitäsi. Ei jää viimeiseksi kerraksi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!