Kevättalven virkkuja

Mikäs se tällainen risukasa on? Sehän on viinikärhö Polish Spirit talvisessa olomuodossaan. Köynnös kasvoi ja kukki viime kesän hienosti. Joskus olen tehnyt sen virheen, että menen leikkaamaan kärhöjen versoja liian aikaisin. Varsinkin jalokärhöjen versot useimmiten paleltuvat talvisin ja uusi kasvu tulee tyvestä. 

Tänä keväänä saakin olla tarkka kärhöjen kanssa. Onneksi tutkin Polish Spiritin muodostamaa risukkoa ennen kuin aloin heilumaan saksien kanssa. Kuivuneen lehtimassan uumenista löytyi lukuisia vihreitä alkuja. Antaa siis tämän ja kaikkien muidenkin kärhöjen toistaiseksi olla. Paras odottaa, miten ne keväällä heräävät. Tai nukahtavatko ikiuneen liian varhaisen innostuksen myötä.

Primula pruhoniciana 'Wanda' - Suikeroesikko

Suikeroesikkokin on jo herännyt. Annoin puunlehtien olla sen tuoreiden lehtiversojen päällä siltä varalta, että pakkasia vielä tulee. Ja tuleehan niitä, ainakin pikkupakkasia.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuri kuuluu jokavuotisiin kevätvirkkuihin. Dennis-myrskyn jälkeen se on päättänyt herätä ja pukkaa uusia lehtiä turhan kovalla kiireellä. Kunpa nyt pitäisi nuppujen alut mullan sisässä ja odottaisi edes maaliskuulle.

Ranunculus ficaria - Mukulaleinikkii

Mukulaleinikkikin, mokoma, on herännyt. Sen nuput ovat yleensä heti noiden kääröllä olevien lehtien tyvessä. En tiedä, kuinka kylmänarka mukulaleinikki on. Yritin sille sanoa, että luntahan täällä vielä on - tai ainakin yleensä tähän aikaan. Kuuliko, kenties.

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on näköjään myös innostuneena oikomassa itseään talviunien jäljiltä. Ottaisi nyt rauhallisesti sekin ja pitäisi pääosan silmuistaan jossain sisuksissaan oikeaa kevättä odottamassa. Hyvin ehtii itsensä viherryttämään kuukauden pari myöhemminkin.

Helleborus Double Ellen

Jouluruusut ovat tottuneet kylmyyteen. Tuskin nekään paukkupakkasista tykkäävät, mutta selviävät kyllä pienestä hallasta. Parin kesän kuivuudessa Double Ellen on ollut vaisu ja kukkinut vähäeleisesti. Tämä on taatusti saanut ihan riittävästi kastelua näiden talvisateiden myötä, mutta onneksi vesi ei jää sen tyvelle seisomaan.

Kivipenkin vaalea jouluruusu pukkasi nuput heti joulun jälkeen. Välillä ne ovat nuokkuneet pakkaskuuran kumartamina. Kuten kuvasta näkyy, osa nupuista on kärsinyt. Yksi nupuista on avautunut ja suuntaa katseeensa rohkeasti vähäisiäkin auringonsäteitä kohti.

Myös Ovaalipenkin jouluruusuissa tunkee nuput mullasta esiin. Näiden kahden jouluruusukaveruksen viihtymistä ihmettelen, sillä paikka on niille kaikkea muuta kuin lehtomaisen suojeleva. Lähellä kasvava iso mänty tiputtaa ahkerasti neulasiaan, mikä varmasti happamoittaa penkkiä, mutta samalla estää lehtomaisten olosuhteiden vähäisimmätkin mahdollisuudet.

Prunus 'Accolade' -Korisekirsikka

Minun koristekirsikkani on tainnut lukea uutisista Aura-joen rannan kirsikoiden kukinnasta. Silmut pullistelevat enemmän, kuin edellisinä keväinä konsanaan. Vielä ei edes ole mikään kirsikankukinnan aika. Toivottavasti malttaa mielensä vielä hetken, sillä haluaisin mielelläni nähdä kunnon kukinnan ja vieläpä ihan normaaliaikaan.

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Peura peijoonit ovat ottaneet tavakseen tepastella meidän puutarhassa pimeään aikaan. Yhtenä iltana Ukkokulta oli katsonut nukkumaan mennessään keittiön ikkunasta, mikä kumma sytytti liiketunnistinvalon. Ensin yksi peura oli seisonut keittiön ikkunan edessä ja pian myös toinen oli tullut sen kaveriksi. Peurojen sorkista jää tunnistettavat painaumat etenkin mulloksella oleviin penkkeihin, mutta myös märkään kivituhkaan. Sorkanjälkiä olen nähnyt, mutta nyt en voi enää edes ajatella, että kyse olisi satunnaisista käynneistä. Toistaiseksi en ole huomannut tuhoja, mutta kuinka käykään, kun perennojen kasvu alkaa? Entä uskallanko poistaa puilta ja pensailta suojaverkot pois?

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Peuroista ja liian aikaisin heränneistä kasveista huolimatta ollaan iloisia ja objektiivisia. Kohti valoa ja kukkaisia aikoja mennään vauhdilla.

"Pitää tehdä" - tekemättömien töiden rasittavuus

Clematis Purple Dream eräänä kuurapäivänä

Mitään en inhoa niin paljon, kuin tekemättömiä töitä. Siis sellaisia töitä, jotka roikkuvat iäisyyttäkin pidempään "Pitää tehdä" -listalla. Sellaisten listojen tekemisessä olen mestari. Pyrin tarttumaan tekemättömiin töihin mahdollisimman pian, sillä mikään ei ole niin mukavaa, kuin katsella valmista työtä. Aina ei voi itse päättää, milloin johonkin työhön tarttuu. Ja vaikka voisikin, ei vaan saa itseään liikkeelle.

Osa tauluista on jo ripustettu.

Viimeisen kuukauden aikana olen voinut taputtaa itseäni selkään ja kiittää pitkään mielessä kaihertaneiden "pitää tehdä" -asioiden poistumista listalta. Tuulikaappi, joka meillä toimii vieraseteisenä on odottanut maalisutia yli kymmenen vuotta. Maalipinta on ollut ihan siisti, mutta seinien alaosan vaaleanruskea väri ja rajapintaan laitettu kukkaboordi on häirinnyt silmää. Tila ei ole suuri, mutta mikä lie tökkinyt, etten ole saanut hommaa alulle. 

Muutaman päivän asiaa kypsyteltyäni löysin työvaihteen, jonka ansiosta irrotin naulakot ja taulut, ruuvasin valopainikkeet irti ja teippasin ovenpielet. Sekä tietenkin suojasin lattian. Boordi lähti pois helposti ja pikkuinen huone sai kolme kerrosta uutta maalia. Seuraavana päivänä laitoin tavarat paikoilleen ja ripustin joitakin taulujakin takaisin. Ristipistotyöt ovat minun tekemiäni. Budapestistä aikoinaan ostettu käsintehty pitsiliina on parhaimmillaan kehystettynä.

 
Perheen omana kuraeteisenä toimiva varasto on niinikään suorastaan huutanut uutta maalipintaa. Enemmän, kuin pieni vieraseteinen. Siellä kenkätelineelle potkitut jalkineet olivat kuranneet ja kuluttaneet takana olevaa seinää. Kattokin oli tummunut ja koko huone tuntui ikävän kulahtaneelta. Kaikki irtoava tavara vaan pois ja ulkovaatekaappien päälle muovihuppu. Jälleen runsaasti maalarinteippiä ovi- ja ikkunakarmeihin sekä lattialle suojapaperia. Sitten vain maalitela töihin ja siistiä tuli.

Ystävän tekemä kranssi pääsi oven päälle koristeeksi.

Maalina käytin Remonttiässää, joka kestää pyyhkimistä. Olen joskus käyttänyt seinien maalaamiseen halpismaaleja, enkä toiste niin tee. Huono maali alkaa nopeasti lohkeilemaan ja rapisemaan, eikä se kestä pyyhkimistä. Isojen pintojen ja katon maalaaminen on sen verran työläs homma, että se kannattaa tehdä kerralla kunnolla.

Toisen ystävän vanhasta kirjasta tekemä kranssi on oven sisäpuolella.

Maalin väriksi valitsin sävytetyn valkoisen. Olkoon sitten kuinka tylsä väri tahansa, minulle se kelpaa siksi, että sitä jaksan katsoa kyllästymättä seuraavaan "pitää tehdä" -sessioon saakka. Ehkä en edes kyllästy laisinkaan. Lisäksi valoa rakastavana pidän siitä, kuinka valkoinen väri lisää valoisuuden tuntua. Maalaaminen on tylsää ja kallista touhua, joten kovin usein en pelkästä vaihtelunhalusta halua remppaa tehdä.
 

Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös huonekasveihin uudet mullat. Kovin montaa huonekasvia meillä ei nyt olekaan, sillä olen jakanut niitä molemmille lapsille. 6-vuotias huonekuusi tunki juuriaan ruukun pohjasta ulos, joten se sai hieman suuremman ruukun ja uutta multaa. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Muutaman euron huonekuusesta on muodostunut iso ilo. 

Kliivialle en vaihtanut isompaa ruukkua, sillä sen sanotaan viihtyvän ahtaammissa oloissa. Yhden lehtikaktuksen jouduin heittämään pois. Se oli saanut liikaa vettä ja oli käytännössä mädäntynyt. Olipa hyvä muistutus siitä, että liikakastelulla pääsee liian helposti eroon huonekasveista. Jatkossa olen taas tarkempi. Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kellariin viemistä.

Parin kohteen maalaus ei sinänsä ollut iso eikä paljon aikaa vievä homma. Enemmän ne veivät "pitää tehdä" -ajatuksina tilaa mielestäni. Suurin työ taisi olla saada itsensä tarttumaan toimeen sen sijaan, että hyörisi tekemättömän työn äärellä pohtimassa, koska jaksaisi aloittaa. Kumma, ettei ikinä opi, kuinka helpolla pääsisi tarttumalla mahdollisimman pian tekemättömen töiden nurjetamiseen. Nyt on hyvä mieli. Ainakin siihen saakka, kunnes jokin uusi "pitää tehdä" -ajatus pyörähtää päässäni käyntiin. 

Ihan joka vuosi en ole yhtä aktiivinen kodin myllertäjä, kuin nyt olen ollut. Kaapit on käyty läpi ja tavaraa viety SPR:n Konttiin. Uutta kamaa ei ole tilalle hankittu, sillä kellarissa olisi vielä perattavaa liikaakin. Muistoista ja tärkeistä esineistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ihminen ei tarvitse ylenmäärin "kaikenvaralta" kamaa, jollaista meidänkin isoon kellariin on vuosien myötä kerääntynyt.

Talvikausi on hyvä ajankohta hoitaa pois kotiin liittyviä rästitehtäviä. Kun taivaalta sataa vettä vaakatasossa ja myrsky ujeltaa hormeissa, rullaa tuoreella maalilla kyllästetty tela iloisesti seinää uuteen kuosiin. Voikin sitten huolettomin mielin siirtyä ulkohommiin, kun on niiden ajankohta.

Lapiointistartti

Ongelmapaikka kuvattuna helmikuun alun pakkaspäivänä

Sen sijaan, että miettisin sisällä outoa talvea, menin pihalle ja otin lapion käteeni. Naapurin aidan vieressä on yksi vuosia mietintämyssyssä ollut alue. Alun perin paikalla kasvoi lepikko, josta vähitellen poistin puut. Jostain syystä "saarekkeeseen" jäi yksi rakennusaikaisista kaivonrenkaista. Se naamioitui hyvin ympärille istutettujen norjanangervojen sisälle. Renkaaseen kippasin haravoituja puunlehtiä, joista on vähitellen muhinut mustaa multaa.

Ihan ensimmäiseksi leikkasin osan angervoista alas, jotta sain tilaa jatkotoimiin. Seuraavaksi kaivoin renkaasta mullan pois. Sitten tarvitsinkin Ukkokullan apua, sillä minä ja rautakanki oli riittämätön voimavara. Ukkokullan, muutaman puupalikan ja rautakangen avulla saimme betonirenkaan kipattua nurmikolle ja siellä kyljittäin. Sen jälkeen se olikin helppo vierittää tontin laitaan odottamaan hävittämistä.

Renkaan paikalla on nyt tyhjä tila, jolle minulla on suunnitelma. Aion istuttaa siihen pienen puun. Ehkä koristeomenapuu Makamik, en vielä tiedä. Puu ei saa kasvaa jättikokoiseksi mihinkään suuntaan, ettei se varjosta naapurin pihaa. 

Lapiohommien jälkeen jatkoin saksimista. Aikoinaan istutin tontin laidalle pajuangervoaidanteen pysäyttämään pallojen vierimisen korttelikentältä puutarhaamme. Aidanne on käytännössä kunnan puolella ja ajattelin sen katoavan alueen rempan myötä. Ei kadonnut, sinne jäi. Niinpä olen jatkanut pajuangervoaidan hoitamista. Pajuangervo leviää juurivesoilla, joten leikkaan kesäisin nurmikon sen ympäriltä pitääkseni aidanteen kurissa.  Pajuangervo myös risuuntuu, ellei sitä välillä leikkaa alas. 

Pilvinen tiistai oli sopiva päivä laittaa pajuangervot matalaksi. Kaikki hommat poikivat lisää hommia. Niinpä keskiviikkona oli vuorossa leikkuujätteen hakettaminen. Urakka kesti runsaan kaksi tuntia. Sinne hävisivät pensaiden alustoille haketetut risut.

Tiistaipäivä oli tuulinen, joskaan ei niin myrskyinen kuin pari edellistä viikonloppua. Lämpömittari näytti +7 astetta eli ei ihan tavallinen hiihtolomaviikon sää. Monenlaista piippoa tunkee maasta ja puiden ja pensaiden oksat paisuttavat silmujaan. Niistä enemmän muissa postauksissa.

Lavakauluksiin tulossa

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnösten kasvaessa sain vihdoin tehtyä lavakaulusten kylvösuunnitelman. Kaikki lavakaulukset uusittiin loppukesästä ja niissä on uudet mullat. Seiskalaatikossa kasvaa jo nyt talvivalkosipuli ja kasilaatikossa parsa. Kutoslaatikkoon kylvin syksyllä porkkanaa.

Kylvösuunnitelman laatiminen oli hiukan kinkkistä, kun kylvettävää olisi ollut enemmän, kuin tilaa. Aiemmissa lavakauluksissa käytin kiertoa, jossa laatikoiden sisältö siirtyi kahden vuoden välein askeleen eli laatikon eteenpäin. Uusien laatikoiden ja mullan kanssa aloitan kierron alusta. Suunnittelussa käytin Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiun laatimaa kumppanuuskasvitaulukkoa. 

Kurpitsat oli pakko laittaa lavakaulusten vasempaan laitaan, jossa niillä on tilaa levitä siten, etteivät estä kulkua muille lavakauluksille. Samoin herneet rönsyilevät sen verran lahjakkaasti, että ne saavat oman laatikkonsa.

Kaavioon merkittyjen kasvien lomaan istutan samettikukkia. Tämä suunnitelma saattaa vielä elää, mutta jonkinlainen runko on nyt tehty.

Ajattelinpa samantien kysyä teiltä mielipidettä näistä iristen kasvustoista. Kuvassa ei itse asiassa kunnolla näy, kuinka tuohon iristen keskelle on muodostunut kuoppa. Eikä ainoastaan tässä paikassa, vaan muissakin irispuskissani näin tapahtuu. Olen lisännyt tuoretta multaa, jotta kasvien juuristo olisi suojassa. Ilmeisesti tämä on iriksille jonkinlainen tapa kasvaa kehämäisesti? Yhtään huonovointisia ne eivät ole. Oletteko kiinnittäneet tällaiseen huomiota?

Jossain blogissa oli kuva samanlaisesta kaksipuoleisesta "asemankellosta", kuin tämä meidän kellomme. Kommenteissa oli kysymys, voiko kellon laittaa ulos. Ajattelin kertoa, että meillä kello on ollut muutaman vuoden terassin pylväässä, jolloin ajan voi tarkastaa yläpihalla kulkiessa tai terassilla istuessa. Kello on katoksen alla, mutta tuulisella säällä saa kyllä sateesta osansa. Otan patterit talvikaudeksi pois, sillä kosteudessa ja kylmyydessä ne alkavat helposti vuotamaan ja pilaavat kellokoneiston. Talvella pihalla tulee vietettyä sen verran vähän aikaa, ettei ole myöskään tarvis nähdä kelloa.

En käytä juuri koskaan pihatöissä kelloa ja äärimmäisen harvoin kännykkäkään kulkee pihalla mukana. Joskus on kuitenkin tarpeen tietää, mitä kello on. Eipä tarvitse riisua kuraisia saappaita ja heittää hanskoja pihapöydälle, kun ajan voi tarkastaa pihalta käsin.

 

Lisääntynyt valo tuntuu mukavalta. Paljon paremmin jaksaa herätä, kun vessaankin muodostuu nousevan auringon kuvio sälekaihtimien välistä. Melkein kuin esillä olisi pianon koskettimet  keväisten sävelien soittamiseksi.

 

Kuinka he voivat?

En kysele näiden kauniiden tulppaanien vointia. Ostin niitä edullisesti ison nipun kylän kaupasta viikonlopun piristykseksi. Sen sijaan tein kellarissa ja autotallissa talvetettavien kasvien suhteen tilannekatsauksen.

 
Kellarissa talveaan on viettänyt kaksi isoa pelaguuta. Toinen pelaguista on itse asiassa hyvin räikeän värinen, joten ajattelin, että ihan sama selviääkö. Pelaguupariskunnan lehdet ovat melko hailakan värisiä johtuen kellarin pimeydestä. Aloitin lauantaina taimikasvatuksen kellarissa ja siksi sytytin kasvivalaisimen. Pelaguut pääsivät sen läheisyyteen virkistymään.

Sisällä talvehti yhdeksän pelaguuta, joista kuusi on jo sanonut hyvästit. Pikkuisen kyllä harmittaa, sillä menetin monta vuotta onnistuneesti talvehtineet itse siemenestä kasvatetut kuin myös tummasävyisen erikoisuuden. Kolme pelaguuta näyttää selvinneen talvesta hyvin ja ovat alkaneet pukata uusia lehtiä.

Autotallissa talvehti kaksi isokokoista verenpisaraa ja kärsimysköynnös. Tavallisesti vien autotallissa olevat kasvit pakkasten tultua kellariin. Tänä talvena ei sellaisia pakkasia ole ollut. Lämpötila autotallissa on ollut alimmillaan +8, joten kasvit ovat saaneet nauttia ikkunasta tulevasta luonnonvalosta. Sekä verenpisarat että kärsimysköynnös ovat pudottaneet lähes kaikki lehtensä. Verenpisaroissa on kuitenkin uutta kasvua tulossa, joten ne lienevät elossa. Kärsimysköynnöksestä en tässä vaiheessa osaa sanoa mitään. Siirsin kasvit autotallista kellariin kasvivalaisimen lähelle. Lämpötila kellarissa on nyt +14.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Innostuin kokeilemaan jättiverbenan kasvatusta. Kylvin 26.1. muutamia siemeniä potteihin, jotka laitoin takkahuoneen pöydälle kasvilampun alle. Toisen satsin laitoin jääkaappiin 31.1. Jääkaappikylvöksessä ei näy mitään eloa. Kasvilampun alla on noussut 9 pikkuista tainta, jotka vein sunnuntaina  kellarin taimipöydälle.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekkoa kylvin niinikään 26.1. Niistä nousi samoin 9 tainta, jotka ovat nyt kellarin taimipöydällä.

Tomaateista ja kurkuista olen jo tehnyt kylvösuunnitelman. Muita tulevan kesän valikoimiin ajattelemiani siemeniä lajittelin esikasvatettaviin ja suorakylvettäviin. Josko seuraavaksi saisin aikaan ihan systemaattisen suunnitelman.

Siemenshown vauhdittamiseksi keitin iltapäiväkahvit, joista nautimme Pojan tyttöystävän leipoman mustaherukkakääretortun kera. Hyvää oli.

Kukkaisia ajatuksia teille kaikille!

Kuurasta kaatosateeseen

Omenapuun oksa

Säät vaihtelevat niin hurjaa vauhtia, ettei perässä pysy. Perjantaina oli muutaman asteen pikkupakkanen, joka verhosi puutarhan hentoon kuuraan. Lauantaina sitten taas tuulee ja vettä sataa vaakasuoraan.

Eranthis hyemalis - Talventähti

Viikolla katselin keittiön ikkunasta tinttien touhuja ja huomasin penkissä pienen väriläiskän. Pitihän sitä heti mennä tutkimaan. Talventähti nostaa keltaista päätään kostean kohmeisesta mullasta. Nyt pitää olla erityisen tarkka, mihin astuu lintujen ruoka-automaatteja täyttäessä.

 

Monenmoista muutakin piippoa tunkee mullasta esille. Saaripalstan Sailan tavoin en kaikkia piippoja tunnista, vaan pitää kaivaa syksyllä laadittu istutuslista esille.

Alapihalle istutin lumikelloja kahteen paikkaan. Huvituksen alla lumikellot ovat keikkuneet jo pidemmän aikaa valmiina kukkimaan. Jäniksen roikale on käynyt tasoittamassa myös lumikelloja helmililjojen ohessa. Helmililjojen nuput ovat onneksi vielä mullan sisässä ja yleensä ne ovat kukkineet siitä huolimatta, vaikka jänikset niiden lehdet joka vuosi napostelevat.

 
Syyshortensian tyveen istutin myös lumikelloja. Ne ovat säästyneet jänisten hampailta pensasta suojaavan verkon vuoksi. 

Lumikelloja olen istuttanut varmaan lähes joka vuosi. Nyt niiden nousuinto on suorastaan maagista. Jospa sittenkin jonain keväänä saisin ihastella samanlaista lumikellojen runsautta, kuten joissain vanhoissa puutarhoissa näkee.

Auringon lämmittävä vaikutus on kerrassaan ihmeellistä jo näin helmikuussakin. Siinä missä hiukan varjoisemmassa paikassa ruusupensas oli täysin huurteinen...

...aurinkoisessa rinteessä jouluruusu jo sulatteli kuuraa yltään. Jouluruusun sanotaan sopivan varjoisiin paikkoihin ja puiden aluskasviksi. Olen istuttanut jouluruusuja erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Tämä aurinkoisen ja lämpimän rinteen jouluruusu näyttää pärjäävän kaikkein parhaiten. Hän lienee vähän erilainen persoona, mutta se hänelle sallittakoon.

Usein helmikuu on meillä hiukan uneliasta aikaa. Tänä vuonna helmikuulle sijoittuu muutama mukava tapahtuma, joista iloisin oli veljentytön vanhojen tanssit. Pääsin niitä seuraamaan ja ihastelemaan tyttöjen kauneutta ja poikien komeutta juhla-asuissaan. Juhlassa mieleen nousi annos haikeutta katsellessani aikuisuuden kynnyksen saavuttanutta veljentytärtä. Pienestä peli- ja leikkikaverista on kasvanut kaunis nuori nainen.

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!

On iältään vanha tai sitten nuori,

luonteeltaan vakaa tai tulivuori.

Ikuinen sinkku tai lapsia viisi,

herkkua pihvi tai keitetty riisi.

Viinin hän ehkä juomatta jättää,

joskus taas kaksikin saattaa mättää.

Väliä ei sillä, miltä hän näyttää,

täysin harmaa tai värejä käyttää.

Kooltaan pieni tai xx-ällä,

vaan aitoa kultaa sydän on hällä.

-Timo Törmä-

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE

BLOGIYSTÄVILLE!

Toivottaa

Between

Puikoilta pudonneita

Marianne-karkin makua näihin matalavartisiin nilkkasukkiin tuli kirkkaan punaisesta ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Jalan päällä mallineuleena kerrosrivinousu eli kolmen kerroksen ajan 3 silmukkaa oikein, 1 s nostamatta, neljäs kerros kaikki oikein.

Korpi-langoista on vaikea saada identtisiä sukkia. Muutenkin Korpi-langassa värit sijoittuvat oudosti läiskinä. Ulkonäkö rauhoittui vähän, kun yhdistin ruskeasävyisen Korpi Lastu -langan yksiväriseen.

Wurm-pipon ohjeen löysin Puikko ja lanka -blogista.Tässä pipossa silmukoita on resorissa 110. Resorin jälkeen lisäsin tasaisin välein vielä 10 silmukkaa. Ihan hyvä olisi tullut vähemmälläkin eli seuraavassa voisi resoriin riittää 90 tai 95 silmukkaa, eikä resorin jälkeen lisäyksiä tarvita ollenkaan. Riippuu tietenkin pään koosta ja siitä, haluaako löysemmän vai napakamman pipon. Sekä langan vahvuudesta. Tässä pipossa käytin 7veikan luonnonvalkoista.

Wurm-pipo on lämmin ja istuu mukavasti päässä. Sen alle saa mahtumaan pidemmätkin hiukset. Tällä mallilla teen jossain välissä uuden pipon muun värisenä.

Sukat&Neuleet -lehdestä poimin Hattaraa -pitsipolvisukkien ohjeen, jonka toteutin marjapuuron (053) värisellä 7veikalla. Helppo malli.

Kaupassa hyppäsi koriin 7veikan uusi sävy Kevätesikko (202). Sitten en tiennytkään, mitä langasta tekisin ja lopulta yhdistin sen omasta lankavarastosta löytyneeseen kausiväriin (olisiko pääsiäinen tms.). Tuli sukat pikkujalkoihin.

Muutama vuosi sitten somessa hittinä pyörinyt pystyraitamalli on palannut jälleen. Mallissa kudotaan kahdella eri sävyisellä langalla kummallakin 2 o. Tässä mallissa kannattaa huomioida, ettei se jousta yksivärisen neuloksen tapaan. Lisää siis käsialasta riippuen 1-2 silmukkaa puikkoa kohden, jotta sukan saa jalkaankin. Tein pystyraidan vain varsiosuuteen. Ihan kivan näköiset sukista tulee, jos ulottaa mallineuleen jalkaosioonkin. Lankoina 7veikan kirsikka ja 7veikan Polkka (poistunut myynnistä). Värejä ja niiden paikkaa vaihtelemalla saa hyvin eri näköisiä sukkia.

Kauneimmat käsityöt -lehden numerosta 2017-44 löysin palmikkosukkaohjeen, jonka toteutin nilkkapituisina. Lankana 7veikan turkoosi (355).