 |
| Copaea scandens - Kelloköynnös |
Kelloköynnösten kasvaessa sain vihdoin tehtyä lavakaulusten kylvösuunnitelman. Kaikki lavakaulukset uusittiin loppukesästä ja niissä on uudet mullat. Seiskalaatikossa kasvaa jo nyt talvivalkosipuli ja kasilaatikossa parsa. Kutoslaatikkoon kylvin syksyllä porkkanaa.
Kylvösuunnitelman laatiminen oli hiukan kinkkistä, kun kylvettävää olisi ollut enemmän, kuin tilaa. Aiemmissa lavakauluksissa käytin kiertoa, jossa laatikoiden sisältö siirtyi kahden vuoden välein askeleen eli laatikon eteenpäin. Uusien laatikoiden ja mullan kanssa aloitan kierron alusta. Suunnittelussa käytin Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiun laatimaa kumppanuuskasvitaulukkoa.
Kurpitsat oli pakko laittaa lavakaulusten vasempaan laitaan, jossa niillä on tilaa levitä siten, etteivät estä kulkua muille lavakauluksille. Samoin herneet rönsyilevät sen verran lahjakkaasti, että ne saavat oman laatikkonsa.
Kaavioon merkittyjen kasvien lomaan istutan samettikukkia. Tämä suunnitelma saattaa vielä elää, mutta jonkinlainen runko on nyt tehty.
Ajattelinpa samantien kysyä teiltä mielipidettä näistä iristen kasvustoista. Kuvassa ei itse asiassa kunnolla näy, kuinka tuohon iristen keskelle on muodostunut kuoppa. Eikä ainoastaan tässä paikassa, vaan muissakin irispuskissani näin tapahtuu. Olen lisännyt tuoretta multaa, jotta kasvien juuristo olisi suojassa. Ilmeisesti tämä on iriksille jonkinlainen tapa kasvaa kehämäisesti? Yhtään huonovointisia ne eivät ole. Oletteko kiinnittäneet tällaiseen huomiota?
Jossain blogissa oli kuva samanlaisesta kaksipuoleisesta "asemankellosta", kuin tämä meidän kellomme. Kommenteissa oli kysymys, voiko kellon laittaa ulos. Ajattelin kertoa, että meillä kello on ollut muutaman vuoden terassin pylväässä, jolloin ajan voi tarkastaa yläpihalla kulkiessa tai terassilla istuessa. Kello on katoksen alla, mutta tuulisella säällä saa kyllä sateesta osansa. Otan patterit talvikaudeksi pois, sillä kosteudessa ja kylmyydessä ne alkavat helposti vuotamaan ja pilaavat kellokoneiston. Talvella pihalla tulee vietettyä sen verran vähän aikaa, ettei ole myöskään tarvis nähdä kelloa.
En käytä juuri koskaan pihatöissä kelloa ja äärimmäisen harvoin kännykkäkään kulkee pihalla mukana. Joskus on kuitenkin tarpeen tietää, mitä kello on. Eipä tarvitse riisua kuraisia saappaita ja heittää hanskoja pihapöydälle, kun ajan voi tarkastaa pihalta käsin.
Lisääntynyt valo tuntuu mukavalta. Paljon paremmin jaksaa herätä, kun vessaankin muodostuu nousevan auringon kuvio sälekaihtimien välistä. Melkein kuin esillä olisi pianon koskettimet keväisten sävelien soittamiseksi.
