sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Hassuja kysymyksiä -haaste

Kivipenkin ison kiven kohmeinen sammal.

Pian alkavaan kasvukauteen liittyvät asiat pyörivät jo vinhasti päässä. Kiersin yhtenä päivänä pihalla kuvaten paikkoja, joiden muokkauksen olen jo mielessäni aloittanut. Kuvien avulla on helpompi hahmottaa tilan koko ja muoto suhteessa mahdollisiin istutuksiin. Tarkoitus on kirjata suunnitelmat paperille, mutta välillä pitää nollata päätä ajatusten kirkastamiseksi. Niinpä tartuin monissa blogeissa pyörineeseen Hassujen kysymysten haasteeseen. Bongasin sen mm. Arjen helmeilyä- ja Kukkia ja koukeroita -blogeista.

Kysymykset eivät liity puutarhaan. Kuvat olen ottanut parin kolmen viikon aikana vakiolenkkini varrelta eli kolmen järven välisen puron sekä kotiamme lähimmän järven rannalta. Vesi on sen verran kiehtova elementti, että ohi kulkiessa pitää aina käydä katsastamassa tilanne. Muutama kuva on omasta pihasta.

Muutaman päivän kestänyt pakkanen on tehnyt puroon jäätaidetta.

1. Imetkö hiuksiasi?

En ime, en edes silloin, kun hiukset ovat olleet pidemmät. Enkä kyllä pure kynsiäkään. Jos jotain olemukseen liittyviä "pakkoliikkeitä" on, niin orjallinen huulirasvan käyttö. Joka käsilaukussa ja takin taskussa sekä yöpöydällä pitää olla huulirasva. Tieto rasvapuikon olemassaolosta usein riittää. Vaan auta armias, jos rasva jää kotiin. Silloin tuntuu, että huulet halkeavat oitis kuivuudesta.

   
2. Petaatko pedin joka aamu?

Lähes poikkeuksetta petaan. Tosin en ihan heti noustuani, sillä jostain luin, että vuoteen on hyvä antaa hetken tuulettua ennen petaamista. Jollei aamulla ole kiire, syön ensin aamupalan ja vasta sitten petaan pedin. Lapsuudenkodissa kaikkien piti pedata oma petinsä aamulla ennen kouluun lähtöä ja se tapa on juurtunut lähtemättömästi omankin kodin käytännöksi. 
  

3. Mikä on suosikkilaulusi?


Juuri nyt korvamatona soi Frööbelin palikoiden "Leijonaa mä metsästän". Johtunee edelliseen postaukseen tulleesta Hirnakan kommentista, jossa hän maintsi ko. bändin Leijonanmetsästyslaulun.

Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen. 60-70 -lukujen rock on ehkä mieluisinta. Rolling Stonesin "Angiea" kuuntelin viimeksi. Ikkunanpesumusiikkina Santanan "Oye como va" laittaa lastan suihkimaan ikkunat kirkkaiksi ihan huomaamatta. Rauli Badding Somerjoen "Paratiisi" saa aina vähän herkistymään.



4. Mitä teet, kun istut yksin autossa?

Kuuntelen radiota. Yleensä päällä on Yle-Uusimaa, koska haluan kuulla ajankohtaisista uutisista ja tapahtumista musiikilla maustettuna. Mikäs sen oivallisempi paikka tulla kyllästetyksi maailmanpoliittisilla konflikteilla, kuin tiivis peltirotisko. 

Liikennetiedotteet ovat myös tärkeitä, jotta voi välttää kolarisumat ja valita tarvittaessa jonkun toisen reitin. Joskus nälkäisenä saatan syödä omenan. Ja myönnän -  myös suklaapatukan.
  
Loppukesästä puro oli pieni noro vain. Nyt vettä riittää ja kohina on sen mukaista.

5. Mikä keittiötarvike olisit?

Johan on vaikea kysymys. Ehkä tiskirätti. En yhtä kuiviin rutistettu, mutta samalla tavoin monessa menossa mukana. Tykkään, että keittiössä tavarat ovat paikoillaan ja järjestyksessä. Työtasot ja hella puhtaita. Kaapinovissa tahroja en pitkään katsele. Kaipa minulla on myös sisäinen tiskirättini, jolla pidän itseni ja asiani järjestyksessä.

Että minä tykkään noista puron sammaloituneista kivistä.
   
6. Mikä eläin olisit ja miksi?

Kissa. Ehdottomasti kissa. Olen ihan pienestä likasta lähtien tykännyt kissoista. Meillä oli kotona kissa, jonka hoito jotenkin automaattisesti tuli minulle. Toki muutkin sisarukset siitä tykkäsivät, mutta ilmeisesti lemmikin hoito sopi vastuunkantajan rooliini. Näin aikuisenakin ainut ja rakkain lemmikki on ollut kissa.

Mielestäni kissa on oman tiensä kulkija, joka pyörittää emäntäänsä/isäntäänsä oman mielensä mukaan. Se saa ihmisen kuvittelemaan itsensä päälliköksi, mutta käytännössä kissa määrää, miten hommat hoituvat. Kissa on silkkisen pehmeä, notkea ja nopeastikin liikkuessaan äänetön yllättäjä. Enpä tiedä, onko minussa mitään kissamaista. Ymmärrän kissaa ja koen olevani kissan hengenheimolainen. Tunne mikä tunne, ei sitä voi sanoin selittää.


7. Mitä teet kun olet vihainen?

Luultavasti pihisen kuin puulämmitteinen kiuas saatuaan kauhallisen vettä niskaansa. Höyry vaan nousee päästä. Äkkipikaisuus on paheeni. Vuosien myötä olen oppinut hillitsemään itseäni. Jo nuorena päätin, ettei minun kodissani murjoteta päivä- tai pahimmassa tapauksessa viikkotolkulla. Suuttua saa ja olla asioista eri mieltä, mutta mykkäkoulu on ehdottomasti kiellettyä. Ehkä on hyväkin, että vihaisena höyry nousee päästä. Muuten tämä tätikattila hajoaisi pitkin seiniä. 

 
8. Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi?

Ihan tällä minuutilla toivon nukkuvani seuraavan yön edellistä paremmin. Ainahan sitä kaikenlaista toivoo niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäyksellä. Olen "jalat maassa" -tyyppi ja erotan elämää suuremmat unelmat ja realistiset toiveet. Moni toivomani asia on vuosien aikana toteutunut ja moni jäänyt toteutumatta. Unelmat ovat kivoja päiväunia. Ylisuurien toiveiden asettamisen sijaan tykkään elää tässä ja nyt. Tavallinen arki on usein mukavampaa, kuin utopististen toiveiden toteutumisen odottaminen.

 
9. Millainen olet humalassa?

Jaaha, onko nyt suurten salaisuuksien paljastamisen hetki? Nuorena olen minäkin alkoholia kokeillut ja joskus siitä myös humaltunut. Aikuistumiseen on kuulunut kaikkinainen omien rajojensa löytäminen, niin myös suhteessa alkoholiin. Perheen ja työelämän myötä alkoholin käyttö on rajoittunut lähinnä erilaisiin juhlatilaisuuksiin. En ole absolutisti, mutta inhoan ajatustakin huonosta olosta ja haluan hallita itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvän ruoan kanssa otan mielelläni lasin tai pari viiniä. Olutta vain kunnon löylyjen jälkeen rantasaunan terassilla, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.

Millainen siis olen humalassa. Viime vuotiset humalakokemukset ovat lähinnä lyhytaikainen keveyden tunne ja hienoinen uneliaisuus. Parin viinilasillisen alkoholi haihtuu nopeasti ja sen jälkeen olen taas oma itseni. Mainittakoon, että erään ystäväni mielestä olen tylsä juhlija, koska en osaa irrotella. Jos irrottelemiseen tarvitaan usean drinkin kumoaminen, olen sitten mieluummin tylsä.

Kotipihan lumikärhökeiju.
 
10. Käytätkö hajuvesiä?

Aika harvoin. Aivovammaan johtaneen onnettomuuden seurauksena menetin hajuaistini. Se voi palata tai olla palaamatta. Mitään asian hyväksi ei voida tehdä. Toukokuussa onnettomuudesta tulee kaksi vuotta, enkä oikein usko hajuaistin palaamiseen. Ilman muuta se harmittaa ja jonkun verran haittaakin. Asian kanssa pystyy hyvin elämään. Pahemminkin olisi voinut käydä. 

Koska en itse haista ympärilläni leijuvia tuoksupilviä, olen luopunut ylimääräisistä hajusteista säästääkseni muita kärsimykseltä. Jo ennen onnettomuutta kävin paljon äitini kanssa eri terveydenhuollon palveluissa, joissa toivottiin potilaiden välttävän hajusteita. Raittiissa ilmassa on kaikkien helppo olla, mutta hajujen kyllästämässä tilassa allerginen ihminen on vaikeuksissa. Ennen hajuaistin menettämistä tuoksukynttilät saivat silmäni kirvelemään ja minut aivastamaan sarjana. Hajusteiden vähentäminen alkoi kohdallani jo aikoja sitten.

"Pakastemansikka"

Arki ja muu elämä vie tilaa puutarha-ajatuksilta. Tässä kuussa on tarkoitus laatia kylvösuunnitelma, sillä maaliskuussa monen siemenen on päästävä multaan. Ostin kellarin kasvivalaisimille tehokkaat ajastimet, ettei ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla tarvitse juosta kellariin lamppua sytyttämään ja sammuttamaan. Kelloköynnökset ja paprikat mahtuvat takkahuoneen pikkupöydälle, mutta pottien lisääntyessä tila käy pieneksi ja valaistus riittämättömäksi.


Tämä haaste on vapaasti otettavissa eli en haasta ketään. Kylvöjen ja kevään edistymisen myötä postausaiheita löytyy toivon mukaan keksimättäkin ja hassujen kysymysten haasteet voi ehkä jättää seuraavan talven tylsyyttä kumoamaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!


44 kommenttia:

  1. Tämmöisiä vähän kepeämpiä haasteita on mukava välillä vastaanottaa. Sinulla on hyvin perustellut vastaukset kysymyksiin, itse tein haasteen vähän hätäisemmin, ja näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut vähän tarkentaa vastauksia.
    Sinulle, kuin myös minulle, on vesi tärkeä elementti, etenkin virtaava vesi. Usein lenkkipolku kulkeekin juuri veden äärelle. Täällä on totaalinen talvi metsässä ja pihalla joten paljasta maata ei missään näy.
    Voi että hymyilytti tuo tiskirättinä oleminen, mutta silläkin on vinha perä ihmisen luonteen kanssa. Haluat elää niin että asiat ovat järjestyksessä, ja se asia huokuukin blogistasi usein. Monta kertaa olen täältä saanut kimmokkeen jonkin asian ajankohtaisuudesta.
    Kiva kun vastasit haasteeseen, jatketaan nyt taimien parissa - siellä kun ne ajatukset askartelevat nyt yhä enenevässä määrin! Hyvää helmikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesi on ilmeisen kiehtova elementti, kun minutkin se vetää joka kerran näkyessään puoleensa. Paitsi tänään, kun vettä tulee taas taivaan täydeltä kovan tuulen maustamana.
      Olen vähän liiankin järjestyshakuinen ihminen. Osa lienee geeniperimää ja osa opittua.
      Kasviasioiden ajatteleminen on kaikin tavoin positiivista ja mukavaa. Mukavia taimimietteitä sinullekin!

      Poista
  2. Kivoja haastepohdintoja ja kuvia.Tällaisten haasteiden kautta oppii toisesta aina jotain uutta.
    Mukavaa sunnuntaita ja helmikuun jatkoa. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Olemme jo maanantaiaamussa, joten mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Aina jotain uutta,"sisäpiiri-tietoa" :)
    Ihanat kuvat,vesi on hyvällä kameralla kuvattuna "huippu".nuo sammale kivet ...on todellista luonnon taidetta.jota ihmiskäsi ei saa aikaiseksi:)
    Kiitos Between!
    Mukavaa Leppoisaa sunnuntaita!,Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumorimielessä näitä pitää kirjoittaa ja lukea.
      Eikö olekin upeita sammalkiviä tuolla purossa. Niitä käyn ihailemassa joka kerran ohi kulkiessani.
      Hyvää alkavaa viikkoa sinulle Liisa!

      Poista
  4. Ymmärrän täysin, miksi olet tiskirätti. Täällä samanmoinen vm. -60.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa tiskirättitätien sekalaiseen seurakuntaan!
      Mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  5. Tätikattila, kiitos päivän spontaaneista nauruista. Erittäin osuva kuvaus joka ei ihan vieras ole itsellenikään. Tiskirättipohdinta oli hyvin kuvaava sekin. Ylipäätään nämä haastevastaukset ovat valtavan mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka! Aina on kiva kuulla herättäneensä hilpeitä hetkiä. Huumorilla pärjää paljon paremmin, kuin hampaita kiristämällä.
      Mukavaa maanantaita!

      Poista
  6. Tällaiset ei puutarhaan liittyvät haasteet ovat välillä kivoja, tulee esille muutakin ihmisestä kuin puutarhamieltymykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaihmisen takana on ihminen sielläkin. Koen vaikeaksi eritellä itsestäni pelkkää puutarhaosuutta, joten välillä tällaisia vilautuksia muusta elämästä.

      Poista
  7. Hymyilytti täälläkin nuo vastauksesi. Kurjaa tuo tapaturman jälkeinen hajuaistin menetys. Ei tarvitse vastata mutta tuli mieleeni meneekö makuaisti samalla. Minulla oli nimittäin kamala flunssa ja poskiontelotulehdus tässä joulukuussa. Säikähdin kerrassaan, kun en viikkoon haistanut enkä maistanut mitään. Hullu kun olen niin googletin ja löysin jo näitä aistien menettäneitä, huoh! Molemmat palasivat, että nyt haistan jo liikaakin mm. jos poika on alkanut tupakoimaan, vaikka oli lopettanut :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuaisti ei mennyt, mutta heikkeni kyllä sekin. Hajuaistilla on yhteys makuaistiin. Esimerkiksi valkosipulin maussa oleellista on myös haistaa se. Sama koskee kahvia ja itse asiassa monia muitakin ruokia. Välillä harmittaa, kun en haista keittiössä leijuvia herkullisia tuoksuja, jotka lisäävät ruokahalua ja iloa hyvästä ruoasta.

      Tuttavapiirissäni on kaksi henkilöä, jotka kumpikin menettivät flunssan seurauksena haju- ja makuaistin. Ainakin toiselle aistit ovat palanneet, vaikka siihen meni pitkä aika. Kiva kuulla, että sinun aistisi ovat jo palanneet.

      Poista
  8. Olipa hauskaa lukea tämä! Hyvin kirjoitettu jälleen :).

    VastaaPoista
  9. Minäkin olen huulirasvoja laittanut joka paikkaan. Vaikka joskus pärjää todalla vähällä rasvaamisella, menevät huuleni esim ilmojen vaihtuessa joskus tosi nopeasti kipeiksi, ellen saa rasvaa oikeaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, että on muitakin huulirasvaihmisiä. Esimerkiksi voimakas ilmastointi ja pakkasilma kuivattavat huuliani. Onneksi huulirasvapuikko on pieni ja mahtuu ahtaaseenkin tilaan.

      Poista
  10. Olipas mielenkiintoinen postaus kaikkine yksityiskohtineen!
    Kiitos tästä :-)

    VastaaPoista
  11. Mukavia, perusteltuja vastauksia:)
    Ehkäpä nappaan tämän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni!
      Nappaa vaan. Sopii hyvin kasviasioita odotellessa.

      Poista
  12. Hauskaa kiitos illan nauruista! Enpä itse osaisi vastata kuin puoleen näistä kysymyksistä. Humalasta tuli mieleen eräs kesämökkireissu isännän ja minun seurustelun alkuaikoina. Kokeilimme, missä menevät minun alkoholinsietokykyni rajat. Kolmannen siiderin jälkeen totesimme, että parempi olla istuallaan, kun en enää pystyssä pysynyt. Puheesta humalaa ei vielä hirveästi kuulemma erottanut, mutta hieman silti nolotti, kun appivanhemmat pölähtivät yllätysvisiitille isännän veljentyttärien kanssa. En enää sinä iltana juonut pisaraakaan, vaikka yllätysvieraat lähtivätkin hyvissä ajoin eivätkä todennäköisesti huomanneet sitä, ettei miniäkokelas liikahtanut tuoliltaan koko aikana mihinkään. Liekö raskaus- ja imetysaikoina pidetty nollalinja alkoholin suhteen vienyt sen vähäisenkin kestokyvyn, kun nykyisin jo kaksi annosta saa maailman pyörimään niin vinhasti, että on parempi pysyä liikahtamatta makuullaan kylmällä lattialla. Eli tylsä juhlija olen minäkin. Onneksi lähipiiristä löytyy muitakin samaa lasillista koko illan siemailevia, niin ei tarvitse selitellä sitä, miksei halua juoda enempää. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, jouduitpa hankalassa paikassa uuden miniän tulikokeeseen. Eipä sillä taida olla enää väliä, vaikka appivanhemmat olisivat huomanneetkin. Varmasti olet lunastanut paikkasi.
      Nollalinjassa on niin paljon hyviä puolia, että olen luopunut selityksistä. Harmi, että ylipäätään pitää selittää omia valintojaan. Onneksi useimmat ovat samalla linjalla ja monet myös hyväksyvät toisen valinnan. Jatketaan siis tylsien juhlijoiden elämää!

      Poista
  13. Hauska, monta kohtaa johon samaistuin.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Suvi! Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
  15. Mukava haaste ja vastauksetkin!

    VastaaPoista
  16. Jänniä kysymyksiä ja kiva lukea vastauksia. Kysyin kysymykset myös itseltäni ja huomasi, että ole kummallinen "sekä että" -tyyppi 😁 Voiko semmosta ollakaan...

    Mun silmä jäi lepäämään tuohon ison kiven sammaleeseen 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammale ylipäätään ja erityisesti tuollaisena kiven peittäjänä on ilo silmälle.
      Välillä on vaikea selkeästi päättää, mitä haluaa. Kaikissa asioissa on monta eri puolta. Sekä että -tyyppi on siis mahdollista.

      Poista
  17. Äh! Äsken puhelin jätti loppukirjaimia pois (kuten usein). Mutta siinä huomasiN, että oleN...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes kiinnittänyt huomiota kirjainten puuttumiseen. Usein automaattinen sanasyöttö luo kummallisuuksia, siihen on jo tottunut. Ei siis huolta laisinkaan.

      Poista
  18. Mukavat vastaukset samastuin muutamassa kohdassa täysin. Hyviä kuvia olet ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila, mukavaa, että löysit sielunsisaruutta.

      Poista
  19. Mukavat vastaukset! Olen täysin samaa mieltä tuosta alkoholi asiasta. Mielummin olen tylsä myös.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!