Hassuja kysymyksiä -haaste

Kivipenkin ison kiven kohmeinen sammal.

Pian alkavaan kasvukauteen liittyvät asiat pyörivät jo vinhasti päässä. Kiersin yhtenä päivänä pihalla kuvaten paikkoja, joiden muokkauksen olen jo mielessäni aloittanut. Kuvien avulla on helpompi hahmottaa tilan koko ja muoto suhteessa mahdollisiin istutuksiin. Tarkoitus on kirjata suunnitelmat paperille, mutta välillä pitää nollata päätä ajatusten kirkastamiseksi. Niinpä tartuin monissa blogeissa pyörineeseen Hassujen kysymysten haasteeseen. Bongasin sen mm. Arjen helmeilyä- ja Kukkia ja koukeroita -blogeista.

Kysymykset eivät liity puutarhaan. Kuvat olen ottanut parin kolmen viikon aikana vakiolenkkini varrelta eli kolmen järven välisen puron sekä kotiamme lähimmän järven rannalta. Vesi on sen verran kiehtova elementti, että ohi kulkiessa pitää aina käydä katsastamassa tilanne. Muutama kuva on omasta pihasta.

Muutaman päivän kestänyt pakkanen on tehnyt puroon jäätaidetta.

1. Imetkö hiuksiasi?

En ime, en edes silloin, kun hiukset ovat olleet pidemmät. Enkä kyllä pure kynsiäkään. Jos jotain olemukseen liittyviä "pakkoliikkeitä" on, niin orjallinen huulirasvan käyttö. Joka käsilaukussa ja takin taskussa sekä yöpöydällä pitää olla huulirasva. Tieto rasvapuikon olemassaolosta usein riittää. Vaan auta armias, jos rasva jää kotiin. Silloin tuntuu, että huulet halkeavat oitis kuivuudesta.

   
2. Petaatko pedin joka aamu?

Lähes poikkeuksetta petaan. Tosin en ihan heti noustuani, sillä jostain luin, että vuoteen on hyvä antaa hetken tuulettua ennen petaamista. Jollei aamulla ole kiire, syön ensin aamupalan ja vasta sitten petaan pedin. Lapsuudenkodissa kaikkien piti pedata oma petinsä aamulla ennen kouluun lähtöä ja se tapa on juurtunut lähtemättömästi omankin kodin käytännöksi. 
  

3. Mikä on suosikkilaulusi?

Juuri nyt korvamatona soi Frööbelin palikoiden "Leijonaa mä metsästän". Johtunee edelliseen postaukseen tulleesta Hirnakan kommentista, jossa hän maintsi ko. bändin Leijonanmetsästyslaulun.

Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen. 60-70 -lukujen rock on ehkä mieluisinta. Rolling Stonesin "Angiea" kuuntelin viimeksi. Ikkunanpesumusiikkina Santanan "Oye como va" laittaa lastan suihkimaan ikkunat kirkkaiksi ihan huomaamatta. Rauli Badding Somerjoen "Paratiisi" saa aina vähän herkistymään.

4. Mitä teet, kun istut yksin autossa?

Kuuntelen radiota. Yleensä päällä on Yle-Uusimaa, koska haluan kuulla ajankohtaisista uutisista ja tapahtumista musiikilla maustettuna. Mikäs sen oivallisempi paikka tulla kyllästetyksi maailmanpoliittisilla konflikteilla, kuin tiivis peltirotisko. 

Liikennetiedotteet ovat myös tärkeitä, jotta voi välttää kolarisumat ja valita tarvittaessa jonkun toisen reitin. Joskus nälkäisenä saatan syödä omenan. Ja myönnän -  myös suklaapatukan.
  

Loppukesästä puro oli pieni noro vain. Nyt vettä riittää ja kohina on sen mukaista.

5. Mikä keittiötarvike olisit?

Johan on vaikea kysymys. Ehkä tiskirätti. En yhtä kuiviin rutistettu, mutta samalla tavoin monessa menossa mukana. Tykkään, että keittiössä tavarat ovat paikoillaan ja järjestyksessä. Työtasot ja hella puhtaita. Kaapinovissa tahroja en pitkään katsele. Kaipa minulla on myös sisäinen tiskirättini, jolla pidän itseni ja asiani järjestyksessä.

Että minä tykkään noista puron sammaloituneista kivistä.

   
6. Mikä eläin olisit ja miksi?

Kissa. Ehdottomasti kissa. Olen ihan pienestä likasta lähtien tykännyt kissoista. Meillä oli kotona kissa, jonka hoito jotenkin automaattisesti tuli minulle. Toki muutkin sisarukset siitä tykkäsivät, mutta ilmeisesti lemmikin hoito sopi vastuunkantajan rooliini. Näin aikuisenakin ainut ja rakkain lemmikki on ollut kissa.

Mielestäni kissa on oman tiensä kulkija, joka pyörittää emäntäänsä/isäntäänsä oman mielensä mukaan. Se saa ihmisen kuvittelemaan itsensä päälliköksi, mutta käytännössä kissa määrää, miten hommat hoituvat. Kissa on silkkisen pehmeä, notkea ja nopeastikin liikkuessaan äänetön yllättäjä. Enpä tiedä, onko minussa mitään kissamaista. Ymmärrän kissaa ja koen olevani kissan hengenheimolainen. Tunne mikä tunne, ei sitä voi sanoin selittää.

7. Mitä teet kun olet vihainen?

Luultavasti pihisen kuin puulämmitteinen kiuas saatuaan kauhallisen vettä niskaansa. Höyry vaan nousee päästä. Äkkipikaisuus on paheeni. Vuosien myötä olen oppinut hillitsemään itseäni. Jo nuorena päätin, ettei minun kodissani murjoteta päivä- tai pahimmassa tapauksessa viikkotolkulla. Suuttua saa ja olla asioista eri mieltä, mutta mykkäkoulu on ehdottomasti kiellettyä. Ehkä on hyväkin, että vihaisena höyry nousee päästä. Muuten tämä tätikattila hajoaisi pitkin seiniä. 

 
8. Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi?

Ihan tällä minuutilla toivon nukkuvani seuraavan yön edellistä paremmin. Ainahan sitä kaikenlaista toivoo niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäyksellä. Olen "jalat maassa" -tyyppi ja erotan elämää suuremmat unelmat ja realistiset toiveet. Moni toivomani asia on vuosien aikana toteutunut ja moni jäänyt toteutumatta. Unelmat ovat kivoja päiväunia. Ylisuurien toiveiden asettamisen sijaan tykkään elää tässä ja nyt. Tavallinen arki on usein mukavampaa, kuin utopististen toiveiden toteutumisen odottaminen.

 
9. Millainen olet humalassa?

Jaaha, onko nyt suurten salaisuuksien paljastamisen hetki? Nuorena olen minäkin alkoholia kokeillut ja joskus siitä myös humaltunut. Aikuistumiseen on kuulunut kaikkinainen omien rajojensa löytäminen, niin myös suhteessa alkoholiin. Perheen ja työelämän myötä alkoholin käyttö on rajoittunut lähinnä erilaisiin juhlatilaisuuksiin. En ole absolutisti, mutta inhoan ajatustakin huonosta olosta ja haluan hallita itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvän ruoan kanssa otan mielelläni lasin tai pari viiniä. Olutta vain kunnon löylyjen jälkeen rantasaunan terassilla, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.

Millainen siis olen humalassa. Viime vuotiset humalakokemukset ovat lähinnä lyhytaikainen keveyden tunne ja hienoinen uneliaisuus. Parin viinilasillisen alkoholi haihtuu nopeasti ja sen jälkeen olen taas oma itseni. Mainittakoon, että erään ystäväni mielestä olen tylsä juhlija, koska en osaa irrotella. Jos irrottelemiseen tarvitaan usean drinkin kumoaminen, olen sitten mieluummin tylsä.

Kotipihan lumikärhökeiju.

 
10. Käytätkö hajuvesiä?

Aika harvoin. Aivovammaan johtaneen onnettomuuden seurauksena menetin hajuaistini. Se voi palata tai olla palaamatta. Mitään asian hyväksi ei voida tehdä. Toukokuussa onnettomuudesta tulee kaksi vuotta, enkä oikein usko hajuaistin palaamiseen. Ilman muuta se harmittaa ja jonkun verran haittaakin. Asian kanssa pystyy hyvin elämään. Pahemminkin olisi voinut käydä. 

Koska en itse haista ympärilläni leijuvia tuoksupilviä, olen luopunut ylimääräisistä hajusteista säästääkseni muita kärsimykseltä. Jo ennen onnettomuutta kävin paljon äitini kanssa eri terveydenhuollon palveluissa, joissa toivottiin potilaiden välttävän hajusteita. Raittiissa ilmassa on kaikkien helppo olla, mutta hajujen kyllästämässä tilassa allerginen ihminen on vaikeuksissa. Ennen hajuaistin menettämistä tuoksukynttilät saivat silmäni kirvelemään ja minut aivastamaan sarjana. Hajusteiden vähentäminen alkoi kohdallani jo aikoja sitten.

"Pakastemansikka"

Arki ja muu elämä vie tilaa puutarha-ajatuksilta. Tässä kuussa on tarkoitus laatia kylvösuunnitelma, sillä maaliskuussa monen siemenen on päästävä multaan. Ostin kellarin kasvivalaisimille tehokkaat ajastimet, ettei ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla tarvitse juosta kellariin lamppua sytyttämään ja sammuttamaan. Kelloköynnökset ja paprikat mahtuvat takkahuoneen pikkupöydälle, mutta pottien lisääntyessä tila käy pieneksi ja valaistus riittämättömäksi.

Tämä haaste on vapaasti otettavissa eli en haasta ketään. Kylvöjen ja kevään edistymisen myötä postausaiheita löytyy toivon mukaan keksimättäkin ja hassujen kysymysten haasteet voi ehkä jättää seuraavan talven tylsyyttä kumoamaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!