perjantai 27. maaliskuuta 2020

Pieni polku metsän halki vie







Viikonloppuina pääkaupunkiseudun luontokohteet ovat kokeneet valtaisan yleisöryntäyksen, kun kaikki vaihtavat kauppakeskusoleilun metsäpoluilla kävelemiseen. Ulkoilua ei ole koronaviruksen vuoksi kielletty, mutta viranomaiset suosittelevat lähikohteita, joihin päästäkseen ei tarvita autoja ja joissa voi huoletta kulkea tarvitsematta vältellä ihmispaljoutta.


Mieleni on tehnyt keväiselle lintubongausretkelle Porkkalanniemeen. Suosiolla päätimme vaihtaa pitkän automatkan pyrähdykseen lähimetsässä. Tavanomaiseen tapaan harjoitimme intervalli-kävelyä eli Ukkokulta kulkee kymmeniä metrejä edelläni minun pysähdellessä kuvaamaan. Sen jälkeen saankin laittaa tiiviissä tahdissa töppöstä toisen eteen tavoittaakseni Ukkokullan. Kunnes sama kuvio toistuu jälleen. Kerta toisensa jälkeen.


Kuukausien lumettomuuden (ehkä pari-kolme lumista päivää on ollut) jälkeen paljas maa tuntuu yhä vain hiukan omituiselta. Harvoin maaliskuun puolivälissä voi metsässä ihastella vihreitä sammalmattoja, kuten nyt. Etenkin havupuiden keskellä kokemus on hyvin ajaton. Jos yhtäkkiä putoaisi avaruudesta tämän hetken kuusimetsään, voisi olla vaikea nimetä meneillään olevaa vuodenaikaa.


Märkää nyt on metsässäkin. Polku oli paikoin liettynyt ja kuivin jaloin selvitäkseen piti hypellä mättähältä mättähälle. Reittimme varrella on kohta, joka lämpimänä kesäpäivänäkin muodostaa pikkuisen lammen. Nyt sen lisäksi vettä oli joka syvänteessä ja kolossa. Aamupäivällä vesi oli vielä hennon jään peittämä.


Isolla metsäalueella on useampi omistaja. En tiedä, missä kunkin raja kulkee. Yhdelle alueelle eräs metsänomistaja on tehnyt pitkähkön, kaikkien vapaasti kuljettavan kuntopolun.  Vaikka metsä muuten on luonnontilassa, joitakin puita omistaja kaatoi ja haketti polun pintaan. Näin polku pysyi kulkukuntoisena ja avoimena. Tänä päivänä polusta ei taida huolehtia kukaan, mutta edelleen se on lähialueen asukkaiden suosima paikka kävelyyn ja lenkkeilyyn.


Luonnossa kulkiessani tunnen itseni käveleväksi kysymysmerkiksi. Niin paljon mielenkiintoista näen ympärilläni. Haluaisin tietää kasvien, sammalten, ihan kaikkien nimet. Haluaisin tietää, minne lukuisat haarautuvat polut johtavat. Kuinka paljon aistikokemuksia ahminkin, en saa niistä kyllikseni.


Yhdessä kohdassa polulla oli valtavasti käpyjä. Ei vain kymmeniä, vaan varmasti satoja. Sinne ne jäivät odottamaan jotain ahkeraa poimijaa askarteltavaksi materiaaliksi. Tai metsän eläimiä kävyistä jollain muulla tavoin hyötyviksi.


Metsässä kulkiessa on oltava silmät selässäkin. Pienimpiä yksityiskohtia ei millään havaitse, ellei pyöritä päätään joka suuntaan ja pysähdy tutkimaan näkemäänsä lähempää. Siinä vaiheessa, kun tieto uupuu, voi ottaa mielikuvituksen avuksi ja antaa sen lentää.


Puiden juuret kiehtovat minua. Sen olen sanonut monesti ennenkin. Miten lujasti ja tanakasti puu takertuu maahan seisomaan. Jollei alla ole riittävästi multaa, kelpaa karikkeiden peittämä kalliokin alustaksi, kunhan vain kasvattaa pitkät lonkerojuuret pitämään puu pystyssä kovissakin tuulissa.


"Uraani halkeaa. Ja tuottaa lamppuun valkeaa...". Tämä Eppu Normaalin laulu alkoi pyöriä korvamatona päässäni nähdessäni ison siirtolohkareen, joka sammalpukuun sonnustautuneena teki kaikkensa pysyäkseen pitkässä liitossa eroon hamuavan kylkiosansa kanssa. Ehkä luja rakkaus pitää nämä "puolisot" toinen toisensa rinnalla iäisyyteen saakka.


"Jos metsään haluat mennä nyt, takuulla yllätyt...". En yllättynyt, sillä tämä kohta polkua on jo tuttuakin tutumpi. Pian se alkaa kohota ylöspäin kiiveten loivalle kalliolle. Sieltä avautuu näkymä asutukseen ja kotikadullemme.


Lähimetsässämme yleisin puu lienee kuusi tai ehkä sentään mänty. Polun varrelle sijoittuu monenlaisia kasvualueita; alussa on koivuvaltaista lehtipuuta, sitten tiheä kuusimetsä, sen jälkeen sekametsää ja loppupää suorarunkoisten mäntyjen viitoittamaa kangasmetsää. Onpa reittimme varrella muutama tammikin.


Ristiin rastiin puron päälle kaatuneista rungoista tuli mieleeni, että ehkä peurat, hirvet ja muut metsäeläimet pelaavat ristinollaa tai laivanupotusta. Paikoin kalikat olivat säännöllisissä riveissä ja ruuduissa, josta syntyi mielleyhtymä niiden tarkoituksellisesti pelilautamuotoon asetetun.


Metsälampien ja purojen vesi on tummasävyistä ja kirkasta. Jää on vanginnut reunalla kasvavat kasvit. Aurinko jo ulottaa säteitään purojen sammalrannoille ja kunhan lämpökin tavoittaa metsän syvimmät paikat, kasvien lepo päättyy.


Metsän reunassa on oja kokoamassa vettä toisen puolen pellolta. Lepät, haavat ja muut puut ovat pudottaneet syksyllä lehtensä ojan pohjalle, josta ne näkyvät kirkkaan ja liikkumattoman veden johdosta selkeästi. Tällaisia matalia ojia nähdessäni nousee muisto lapsuudesta mieleen. Silloin oli ihan pakottava tarve koulusta kotiin kävellessä käydä vähän kahlaamassa ojissa. Äiti ei tykännyt likomäristä saappaista ja villasukista.


Hiukan ennen polun kaartumista kohti kotikadun paljastavaa kallionnyppylää, on ympärillä kunnon mustikkakasvustot. Muutaman kerran olen noista puskista mustikat pakkaseen ja piirakkaan kerännyt. Viimeisimmällä kerralla osa poimimisenergiasta upposi kylläkin ahkeraan huitomiseen, sillä hyttysiä oli taatusti enemmän kuin mustikoita.


Ainuttakaan ihmistä ei metsäpolulla tullut meitä vastaan. Eipä nähty lintujen lisäksi muita eläimiäkään. Kuten ei yleensä muutenkaan tuossa metsässä, vaikka se ulottuu pitkälle toisen kunnan alueelle. Sieltä ne peurat ja rusakot puutarhaamme kulkevat ja onneksi palaavat myös sinne takaisin.

PS. Tein kaikkeni saadakseni otsikon ja ensimmäisen kuvan väliin jäävän tyhjän alueen pois tai ainakin pienemmäksi. Mikään ei auttanut. 

Leppoisaa ja tervettä viikonloppua kaikille!
Muistattehan siirtää kellot kesäaikaan (tunti eteenpäin) sunnuntain vastaisena yönä.



54 kommenttia:

  1. Kaunista metsää ja minäkin tykkään sammaleesta. En halua poistaa sitä edes nurmikolta, kuten monet muut. Metsässä liikkuminen rauhoittaa. Minäkin olen hakettanut saaren polulle uutta pintaa ja on kivaa olla hetken aikaa pihahommissa. Ai niin, se onkin taas kellojen kääntelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanilaiset tekevät kaikkensa saadakseen puutarhaansa sammalta ja me suomalaiset urakoimme päästäksemme siitä eroon. Sammal on kaunista ja hyvin sillä on paikkansa puutarhassakin.
      Hakkeesta tulee mukavan joustava pohja kuntopolulle. Kiva, että kärräätte hakkeen saaren poluille.
      Joo, taas väännetään viisareita. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Niin ihania ja rauhoittavia metsäkuvia. Metsä on kyllä niin ihmeellinen paikka, taianomainen. Olen aina tykännyt kulkea metsässä. Ja mitä enenmmän tulee ikää, niin sitä enenmmän siitä tykkää... Mukavaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä taida metsä teini-ikäisiä houkutella. Vanhenemisessa on puolensa. Metsän rauhassa sielu lepää.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin Kati!

      Poista
  3. Kyllä tuollainen luonnontilainen metsä voi olla aivan ihana! Onneksi ei tuotakaan ole pilattu avohakkuulla. Metsässä liikkumisesta tulee hyvä mieli ja akut latautuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti osia tuostakin metsästä on hakattu täysin avoimeksi, mutta on siellä sentään isoja luonnontilaisiakin alueita. Onneksi luonto valtaa nopeasti omansa, mutta eihän niistä avohakkuualueista kovin nopeasti luonnollisen näköisiä tule.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Kyllä metsässä on mukavaa! "Jos metssän haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." Minä olen kyllä tuossa meidän lähimetsässä niin usein kulkenut, että harvoimpa siellä yllättyy :) Eilen kyllä ihan pikkutietä kävellessämme yllätyimme, kun nähtiin 5-6 peuraa <3 Kaksi niistä loikkasi aidan yli ja tien yli toiselle puolelle metsään, loput kääntyivät hetken katsomisen jälkeen takaisin tulo metsäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peuroja taitaakin nykyisin nähdä vähän joka paikassa. Meillä melkein enemmän teitä ylittämässä kuin metsissä. Sinulla on usein varmasti koira mukana metsälenkeillä. Miten se suhtautuu peuroihin?
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Sielläkin on kaunista metsää missä liikkua.

    Maaseudulla kun asuu niin sitä metsää on paljon ympärillä, mun ei tarvii mennäluontopoluille, kun metsään voi mennä, kesäisin olen poiminut satoja litroja mustikoita ja puolukkaa, sieniä lukuunottamatta,sieltä saan myös kaikkea materiaalia askarteluun, sieltä saa myös kuvia monista eläimistä ja linnuista, elämäni harvinaisin kuva on käki, jota varmaan en tuu enää koskaan näkemään. K-nummella on tullut usasti käytyä, kun sisko ja veli asuu siellä, paljon sinnekkin rakennetaan koko ajan, harmi kun juna turusta ei pysähdy enää siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asumme kylän reunalla ja täällä on vielä runsaasti metsiä, joissa on mukava retkeillä. Käen näkeminen onkin elämys. Yleensä sen kukunnan kuulee, mutta harvemmin itse lintua näkee.
      Turun juna saisi pysähtyä myös Kirkkonummella. Ihan hölmöläisen hommaa säästää muutamia minuutteja ja ajaa ohi ison paikkakunnan. Kirkkonummen keskusta on muuttunut viime vuosina melkoisesti ja muuttuu yhä. Me asumme kunnan pohjoisosassa ja asiointisuunta on enemmän Vihdin Nummelaan tai Espooseen. Vain virastoasioissa tulee käytyä oman kunnan keskustassa.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Onpa kaunista metsäaluetta. Eipä kyllä uskoisi, että on vielä maaliskuu. Meillä ei kyllä ihan noin kesäiseltä näytä, on vielä aika paljon lunta. Onneksi pääsee vielä kävelemään. Ulkoilut ovat meille hyvin tärkeitä, kun ollaan karanteenissa. Lisäksi onneksi kauppakassipalvelu toimii. Aurinkoista viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumisilla seuduilla varmasti tuntuu talvisemmalta. Täällä talvea ei ole käytännössä ollut laisinkaan ja siksi vuodenajat ovat omassa mielessäkin ihan sekaisin.
      Mekin aiomme siirtyä kauppakassipalveluun. Nyt niissä on vain melko pitkät jonotusajat, mutta mikäs kiire täällä kotosalla on.
      Aurinkoista viikonloppua sinulle Anneli!

      Poista
  7. Kiva postaus. :) Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kuvakehrääjä ja oikein hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  8. Onpa kaunis metsä, täynnä kauniita yksityiskohtia!
    Meillä myös harrastetaan tuollaista intervallikävelyä. Usein minulla on kamera ja se aiheuttaa pakollisia pysähdyksiä.
    Me suomalaiset alamme nyt varmasti arvostamaan metsiämme entistä enemmän. On mahtavaa, että pääsemme luontoon tämän kaiken myllerryksen keskellä.
    Aurikoista viikonloppua sinne! Nyt on ihan mahtavat puutarhailu ja ulkoilu säät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kameran vuoksi tuota intervallikävelyä tulee harrastettua. Ukkokulta ei pitkään jaksa seisoa paikallaan odottamassa minun tähtäilyjäni ja sen vuoksi kävelyni on välillä polulla hälkkäämistä.
      Totta, tässä globaalissa myllerryksessä metsään meneminen suo mielenlepoa ja siellä ajatukset asettuvat oikeaan asentoon. Nautitaan puutarhastamme. Oikein mukavaa viikonloppua ja karanteenia sinulle!

      Poista
  9. Kauniin näköistä ja ihania yksityiskohtia kuvissa <3 Luonnosta saa voimaa jaksaa näissä epävarmuutta aiheuttavissa poikkeusoloissa. Meillä on metsissä vielä lunta, puun juurilla on aika mukavasti alkanut sulaa. Tänään paistaa aurinko! Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumisessa metsässä kulkeminen ei ihan helppoa olekaan. Pian se varmaan teilläkin on mahdollista, kun kevät etenee. Tai nythän kevääseen tulee pieni tuumaustauko, kun luvassa on kylmenevää. Todennäköisesti sitä ei pitkään kestä.
      Leppoisaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Hah, muistan ton "riittääkö saappaanvarsi" -ajan ;D Äiti ei tosiaan tykänny.
    Veikkaan, että avaruudesta tipahtavalla ei ensimmäisenä oo mielessä vuodenaika..
    Hyvä että laitoit kuvia. Olen ihan unohtanu miltä metässä näyttää...kuljen vaan työn ja kodin väliä ja istun sohvakaranteenissa ;D
    P.S. Kiitos alkavasta korvamadosta Eppujen hengessä! Ei paha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin olet mitannut ojanpohjien syvyyttä. Miten se saappaanvarsi aina onnistuikin holauttamaan vedet sukille.
      Tuskin tosiaan avaruudesta maahan pöllähtänyt olio miettisi vuodenaikoja.
      Toivottavasti ehdit jossain välissä tuulettamaan itseäsi metsään. On se sen arvoista ja metsälenkin jälkeen jaksaa hetken taas niitä työ- ja kotikiireitä.
      Epuilla on useita mukavia korvamatoja. Helpottaa madon luikertelua, kun voi yhtyä sanoihin.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  11. Metsässäsamoilu on kyllä voimaanuttavaa. AIvan mahtavaa jos metsäpolut alkavat "kotiovelta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsän läheisyys on suuri etu. Vaikka ihan kotiovelta ei metsään pääsekään, ei sinne pitkää matkaa ole. Joka päivä on mahdollisuus tehdä halutsessaan metsäretki.

      Poista
  12. Kaunis paikka!
    Meillä menee kulku ihan samoin! Lisäksi mies vielä harppoo pitkin askelin ja minä saan tulla töpöttää vielä tiivimmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tunnen itseni ihan hölmöksi hölkätessäni Ukkokultaa kiinni, mutta toisaalta olen siihen tottunut. Arvostan yhteisiä kävelyretkiä sen verran paljon, ettei intervalliulkoilusta ole haittaa.

      Poista
  13. Kiitos !!!
    Kiitos!Between!
    Kauniit kuvat....
    odotan ,innolla kevättä,,,ja kun haikeus iskee,tulen katsomaan näitä ihania "kuvia!
    Oikein hyvää viikonloppua!,Sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa jälleen kerran kauniista sanoistasi. Olet aina tervetullut blogini pariin.
      Aurinkoista ja lempeää viikonloppua sinulle!

      Poista
  14. Metsä on näinä aikona paras samoilupaikka, hyvät tuoksut, linnunlaulut, happea...eikä tiepölyä. Ihan teraupeuttista, ainakin marjankeruun aikaan, kun ei tarvitse niin paljon juoksennella jos on paljon marjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja-aikaan toivomus onkin, että marjat sijoittuisivat lukuisille lähimättäille. Silloin ajan ja energian voisi kohdistaa marjojen keruuseen ja jättää samoilut toiseen kertaan.

      Poista
  15. Upea intensiivinen vihreä sammalpohjassa. Onneksi tässä maassa on metsiä ja tilaa samoilla, ulkona murheet unohtuvat.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän talven erityinen ilo on ollut sammaleen vihreys. Sitä jaksaa joka kerran ihastella ja ihmetellä yhtä paljon. Kummasti metsässä ajatukset puhdistuvat ja murheet unohtuvat.
      Mukavia "mökkihetkiä" sinlle Cheri!

      Poista
  16. Ihan kuin olisi lukenut omia ajatuksia metsäretkeltä :D On niin paljon kauneutta kaikille aisteille ja sen kameran kanssa jään aina myös jälkeen jos joku sattuu mukana olemaa. Puhumattakaan hirveästä innosta tietää kasvien ja sammalien nimet. :D
    Eläinten ristinolla! Kyllä nyt hymyilyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus ottanut kasvioppaan mukaan reppuun. Lyhyemmillä reissuilla kamera riittää ja kotona voi sitten yrittää löytää nimiä tuntemattomille kasveille. Kaipa moinen tiedonjano ja uteliaisuus on ihan tervettä.

      Poista
  17. Luonnon tarkkaileminen on antoisaa.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, luonnossa on niin paljon mielenkiintoista nähtävää, joka kerran erilaista.
      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  18. Ihania metsämaisemia! Minä olen käynyt viime aikoina aina viikonloppuisin varhain aamusta lähimetsässä lenkillä ja tänään olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin metsäretkelle eväiden kera. Metsässä kulkeminen ja luonnon tarkkailu ovat voimaannuttavia. Iloa ja terveyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eväät ovat mainio elementti metsäretkelle. Lapsena se taisi olla retkien kohokohta ja jo muutaman metrin kotoa päästyä alkoi odottaa eväspakettien rapistelua.
      Oikein mukavaa metsäretkeä ja terveyttä toivottaen!

      Poista
  19. Ai niin kesäaika. Sisöinen kelloni alkaa taas olla kesäajassa, kun valo lisääntyy.
    Lähimetsät ovat kullankalliita ja onneksi niitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että sisäinen kelloni on siirtynyt kesäaikaan jo ajat sitten. Pitääkin muistaa vääntää viisarit ihan konkreettisesti.
      Onneksi on lähimetsiä ja onneksi niissä saa vapaasti kulkea.

      Poista
  20. paljon kauniita yksityiskohtia kuvissasi, sellaisia joista itsekkin tykkään kovin. sammaloituneet kivet ja kannot, puunjuuret, jäkälien pitsittämät puidenoksat, naavaparrat ja mitä moninaisemmat käävät puissa ihmetyttää vanhaa kulkijaa aivan yhtä paljon kuin pientä kulkijaakin. sammakonkutua jo kohta odotan löytäväni, lapsena se oli keväisin hauskinta mitä saattoi olla koulumatkalla, pienten nuijapäiden ihmettely! isot pojat keräsi kutuakin, mut siihen minusta ei ollut, olen aina halunnut suojella luontoa ja sen elämää.
    me ollaan isännän kans samanlaisia kuvaajia molemmat, viipyillään, ihmetellään ja kuvataan. siksi metsäretkemme kestävätkin yleensä tuntikausia, toissapäivänä olimme 6 tuntia retkellä. sä saat hyvää kuntoilua Between, intervallit tekisi kyl niin hyvää itsellenikin;)
    nyt viikonloppuna on kevätseuranta, joten aiotaan retkeillä moilempina päivinä. kiva koota ensihavaintolistaa Luontoliitolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän lenkillä katselin ojia jo sillä silmällä, löytyykö sammakonkutua. Ei vielä näkynyt. Pojat tosiaan keräsivät kutua lasipurkkiin. Siihen minä en ryhtynyt. Tuntui aina, että nuijapäiden paikka on siellä ojassa.
      Teillä onkin miehen kanssa luxusluokan metsäretkiä, kun kumpikin on samalla aaltopituudella. No, ihan kiva meidänkin on kaksin kävellä. Tasatahtia menemme, jos jätän kamerani kotiin. Vaan en jätä, sillä aina voi tulla mielenkiintoista kuvattavaa vastaan.
      Kiitos muistutuksesta, täytyypä huomioida tuo kevätseuranta.
      Mukavaa retkiviikonloppua sinulle ja miehellesi!

      Poista
  21. Metsästä löytääkin ihan erilaisen, syvän rauhan. Minulla alkoin viikon loma, joten lähimetsään voisinkin tehdä pienen retken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on loma oivalliseen aikaan. Metsään kannattaa suunnata ammentamaan kauneutta ja rauhaa.
      Mukavaa viikonloppua ja lomaa sinulle!

      Poista
  22. Sinulla lähtee mielikuvitus niin kutkuttavasti lentoon metsän ihmeistä kertoessasi 🍀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Tykkään kirjoittamisesta. Sen avulla voi värittää tavallisiakin tapahtumia.
      Aurinkoista sunnuntaita sinulle!

      Poista
  23. Kiitos mukavasta metsäretkestä! Niin kaunis polku kulkee mäntyjen välissä. Ristinollaa metsässä, sinne vaan mukaan peliin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että lähdit mukaan virtuaaliretkelle. Ristinollaan osallistuminen jäi tällä kertaa väliin, kun saappaiden sijasta jalassa oli lenkkarit.

      Poista
  24. Mukava metsäkävely ja tässä hetkessä onni on oma lähimetsä. Meillä on keväisin tapana käydä erilaisissa luontokohteissa lintubongaamassa ja viime viikkoina niissä on todella ollut enemmän porukkaa. Porkkalanniemeä on ikävä, täytyy tehdä sinne retki ehkä talviloman koittaessa arkipäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on suuri onni, että metsään pääsee ihan läheltä ilman matkustamista kauemmas. Porkkalaan menoa ei ole nyt suositeltu, sillä varsinkin viikonloppuisin kaikki pysäköintipaikat ovat olleet täynnä. Arkena saattaa olla väljempää.

      Poista
  25. Kauniit metsäkuvat. Vihreä sammal on niin upeannäköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammaleen samettinen vihreys on ollut tämän lumettoman talven yksi kauneimmista yksityiskohdista.

      Poista
  26. Minä niin nautin täällä kulkiessani kanssanne tuolla metsäretkellä, siis ihan totta ” pieni polku vie metsiin” lähelle ja kauas. Meillä täällä on onneksi lupa kulkea metsissä ja myöskin hyödyntää metsän antimia. Monesti ei tule ehkä ajatelleeksi miten metsän anti on myös henkistä pääomaa ja siitä me kaikki voimme ihan luvallisesti nauttia, tosin se asia pitää ensin itse kunkin löytää ja siitä nauttia.
    Kiitos Between retkestäsi ja hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsät on totuttu näkemään taloudellisen hyödyn kohteina, mutta niiden antamaa henkistä ja terapeuttista merkitystä kannattaa korostaa. Tällaisina epävakauden hetkinä metsän rauha tekee ihmiselle hyvää.
      Mukavaa, että tulit retkelle mukaan. Oikein hyvää viikkoa sinullekin!

      Poista
  27. Onpa ihanan näköistä! Voisi itsekin tehdä luontoretken viikonloppuna. Toki auto ei mennyt katsastuksesta läpi, niin julkiset on ainut vaihtoehto kulkea. Uskaltaakohan niillä nyt kulkea.

    VastaaPoista
  28. Miten hienoja kuvia! Melkein tunnen metsän tuoksun.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!