lauantai 1. elokuuta 2020

Perjantainen työrupeama kera postipojan pakettituliaisen

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö

Suoraan sanottuna minulle alkoi tulla hienoinen paniikki tai pikemminkin potutus, kun työlistan vain pidentyessä muu elämä on haitannut liiaksi puutarhailua. Vettä on välillä tullut taivaan täydeltä, selkä vihoitellut ja muut velvollisuudet kutsuneet. Koita siinä nyt sitten järjestää itsellesi sopiva väli heilua sydämen kyllyydestä lapion kanssa.

Monarda didyma 'Cambridge Scarlet' - Väriminttu

Ihan turhaa moinen panikoiminen, sillä yksikin sateeton ja pidempi vapaahetki auttaa viemään keskeneräisiä töitä ison hypyn eteenpäin. Jo torstaina selkä vaikutti huomattavati paremmalta ja perjantaina en enää malttanut pysyä poissa lapion varresta. Kuin riivattuna kasasin työvälineet kottikärryihin ja suuntasin Pikkupuutarhaan. Niin nousi mullasta yksinään ja erillään muista töröttävä juhannusruusu muuttaen alapihan Kaivoruusupenkkiin, jossa jo ennestään on juhannusruusua. Jäi sitä vielä Pikkupuutarhaankin, mutta yhtenäisempään ryhmään.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Samaan hengenvetoon kaivoin Pikkupuutarhan Kivipenkistä pois siellä ärhäkkäästi levinneen ja kulkuväylälle kaatuvan syysasteri Patricia Ballardin. Sitäkin on muualla, joten sai mennä. Nappasin vielä pisteeksi iin päälle Kivipenkistä pois kevään nettitilauksessa bonuksena tulleen Neon-ryhmäruusun. Pikkupuutarha on nyt sieltä täältä räävityn näköinen, kun sieltä on kaivettu sitä sun tätä pois. Syksyllä aion vihdoin leikata Pikkupuutarhan norjanangervot maan tasalle, sillä sitä niiden risuinen ulkonäkö kipeästi kaipaa. Meneillään oleva kasvikaruselli ja leikkaustarpeet pakottavat puutarhurin sietämään vähän aikaa keskeneräisyyttä.

Aconitum napellus - Aitoukonhattu

Jos  kaivaa jostain jotain ylös, on myös keksittävä paikka laskea se jokin alas. Kärräsin työvälineet ja Neon-ruusun alapihalle, jossa homma sai jatkua. Mikään ei koskaan hoidu yhdellä lapion pistolla, vaan aina syntyy loputon domino-efekti. Niin nytkin. Tarkoitus oli kaivaa Neon-ruusu Kaivoruusupenkin kärkeen, vastapäätä kasvihuoneen sisäänkäyntiä. Kuinka ollakaan, huomasin seisovani nilkkoja myöten mullassa kaivamassa palavaarakkautta ylös ja kiskomassa ruusujen välissä vallattomana kiemurtelevaa maahumalaa pois. Akileijakin on levinnyt ja sen jyhkeitä juurakoita oli lukuisia sammalruusua ahdistelemassa.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Putsattuani aina vain isommaksi laajenneen alueen rikoista, istutin sammalruusun ja sen eteen Neon-ruusun. Istutin reunaan myös ruohosipulia, jota niinikään löytyi sekasotkuiseksi muodostuneelta alueelta. 

Palavaarakkautta en istuttanut takaisin. Se meni kompostiin. Aina tekee vähän pahaa laittaa eläviä ja ehkä jollekin toiselle mieluisia kasveja kompostiin, mutta vaikka kuinka kuulostelin itseäni, ei palavarakkaus herättänyt minussa mitään erityistä tunnetta. Se on kaiken aikaa sijainnut aivan väärässä paikassa ja sateessa sen ohi kulkiessa se on ikävästi märkyydessään lätsähtänyt paljaisiin jalkoihini. Meidän tiemme siis erosivat.

Mahonia

Siirtosuunnitelmani siis edistyy mukavasti. Vielä on joitakin ankaria kaivurupeamia tiedossa, mutta niiden aika on myöhemmin. Kirjoapteekkarinruusu saa muuttaa Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, josta taasen pensasmustikat saavat siirtyä kasvimaalle omaan lavakaulukseensa. Parempi keskittää hyötykasvit yhdelle alueelle, jossa niiden suojaaminenkin on helpompaa kuin ripoteltuna sinne tänne pitkin puutarhaa.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Saattaa kuulostaa päättömältä, mutta myös Ruusupenkin takarivistä lähtee Sointu ja  eturivistä Neilikkaruusu yläpihan Pikkupuutarhaan. Istuttaessani olen arvioinut niiden kasvuvoiman ja ulottuvuudet aivan liian alakanttiin. Menetysten uhalla on parempi koittaa antaa muuttaville ja jäljelle jääville paremmat olosuhteet elää ja pulskistua.

Ligularia dentate - Kallionauhus

Vielä pitäisi keksiä paikka Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä ylös kaivamalleni Safiirihortensialle. Se nousi keväällä hitaasti, mutta nousipa kuitenkin. Se jäi nopeasti vierellä kasvavien syysasterien ja toiselta puolelta vyöryvän verikurjenpolven ahdistamaksi. Pari kertaa kävin leikkaamassa verikurjenpolven versoja safiirihortensia päältä pois, kunnes totesin, ettei paikka ole laisinkaan otollinen hortensialle. Nyt se voi aika hyvin purkissa kasvimaan kupeessa. Kukkimisesta ei ole viitteitä, kunhan pysyy elossa, se riittää tässä vaiheessa.

Lysimachia punctata - Tarha-alpi

Bermudankolmiota viime syksynä uudistaessani löysin syysleimujen välistä pienen kärhön. Uskon sen olevan alppikärhö, mutta miten ihmeessä se on joutunut syysleimujen sekaan? Siinäpä arvoitus. Alppikärhö asuu kyllä samalla alueella, mutta väliä on lukuisia metrejä ja isoja norjanangervoja. Nyt kärhö on purkissa ja sekin voi oikein hyvin. Eiköhän sillekin paikka löydy.

Phlox paniculata 'David' - Syysleimu

Puutarhaani katsellessa olen miettinyt, onko tämä kesä jotenkin erityisen otollinen kaikkien kasvien ylenmääräiselle kasvulle ja rehottamiselle? Vai onko puutarhani tullut johonkin sellaiseen pisteeseen, että isommat huoltotoimenpiteet ovat yksinkertaisesti ohittamattomia? Ehkä kumpaakin. Monta edellistä vuotta on mennyt kaikenlaisten uusien ihanuuksien metsästämisessä ja omaan pihaan kaivamisessa. Nyt ne ovat kotiutuneet ja samalla vauhdittaneet vanhempien kasvien viihtymistä ja tilan valtaamista. On siis leikattava, raivattava ja jotain kaivettava kokonaan pois.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Kaksi edellistä kesää puutarhalla meni totutellessa uudenlaisiin olosuhteisiin; valoa riittää aamusta iltaan, tuuli osuu entistä useammin, jotka pitkiin sateettomiin kausiin yhdistettyinä tuottavat melkoista kuivuutta. Suurempia menetyksiä ei ole tullut, vaan uskon kasvien tykkäävän enemmän tästä uudesta ympäristöstä. Kunhan tämän loppukesän ja syksyn juoksutan kasveja suunnitelmani mukaan ympäri puutarhaa, olemme ehkä pääsemässä taas jonkinlaiseen tasapainoon - minä ja puutarha.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

Kaikkinensa perjantai oli erittäin mukava päivä. Selkä ei kiusannut, työt etenivät ja mieli on hyvä. Torstai-iltana ehdin leikata nurmikonkin, joten viikonloppuna ei tarvitse leikkurin perässä juosta. Ehdin jopa nyppiä pergolan laatikoiden petuniat ja leipoa mustikkaista mamman marjapiirakkaa. 

Kuvat ovat aivan muita, kuin työn alla olevista kohteista. Kamera on liian herkkää tavaraa kulkemaan kottikärryissä lapion ja multasäkin kaverina. Yritän kuvata työmaita sitten, kun istutusten tulokset alkavat näkyä.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Luvassa on säiden puolesta mukava viikonloppu. Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, joten kesää on vielä vähintään kolmannes jäljellä. Nautitaan!


Ps. Voitin Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin arvonnassa "Pihan perinnekasvit" -kirjan. Lämmin kiitos Tiiulle ja erityisesti onnettarena toimineelle perheen vanhimmalle lapselle! Olin aikeissa ostaa kirjan, joten arvontavoitto osui nappiin. Viikonlopuksi onkin mukavaa luettavaa tiedossa.


38 kommenttia:

  1. Ihania kukkakuvia ❤ Puutarhassasi on tekemisen hyvä tekemisen meininki 👍 Ei pihatöitä tehdessä ehdi kuvailemaan ja kuten kirjoitit, ei voi kameraa kottikärryssä kuskailemaan. Kesä kuluu vinhaa vauhtia, mutta vielä on kesää jäljellä. Paljon onnea voitosta! Loistava palkinto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaaminen on kivaa ja minulle tärkeääkin, mutta työn tuoksinassa se yleensä unohtuu. Mukavaa, että saimme viikonlopuksi kauniin sään. Iltapäivän aion viettää voittokirjan kanssa keinussa.

      Poista
  2. Mukavaa, että sait kunnolla olla jo puutarhassa, selkäsi on siis parantunut. Sinun puutarhasi alkaa olla varmasi siinä vaiheessa, että karsiminenkin on yksi puutarhahomma muiden joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torstaiaamuna selkää ei enää vihlonut. Toteutin lääkärin ohjetta eli liikunta on paras lääke heti, kun kipu ei sitä estä. Ehkä vähempikin uurastus olisi riittänyt, mutta innostuneena on välillä vaikea tekemisiään rajoittaa.
      Alkaa selvästi olla karsimisen aika. Jospa vähän karsimalla ja siirtämällä selviäisi taas muutaman vuoden eteenpäin.

      Poista
  3. Olipa vangitsevat kuvat ♥ Niin kaunista! ❤

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jasmin! Sinulla on kiva blogi, kävin kurkkaamassa.

      Poista
  4. Dominoefekti iskee usein päälle, kun lähtee siirtelemään perennoja, mutta kuvauksestasi päätellen ei sinun puutarhassasi voi sitä välttääkään. Kasvit kukoistavat runsaina ja vaativat harvennusta ja tilaa kasvaa kunnolla. Kun olet taitava ja kasviesi ominaisuudet tunteva puutarhuri, tiedät, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siirtäminen tai komposti. Ihania puuhia, onneksi selkä ja sää antoivat mahdollisuuden puuhapäivään! Läheltä otetut valokuvat pihasi kaunokaisista ovat myös mukavaa katseltavaa. Minun dominopelini odottaa vielä parempaa aikaa, sillä marjametsät houkuttavat vielä liiaksi ja puutarhalle pitää antaa sitten ihan oma aikansa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdenkin kasvin istutus tai siirto aiheuttaa jo jonkinlaisen dominoefektin. Meillä karuselli on tänä kesänä tavallista suurempi. Nyt on tosiaan parempi käydä marjametsässä. Puutarhassa ehtii kaivella myöhemmin riittävästi. Kasveillekin on parempi, kun kosteutta on jo luonnostaan enemmän.
      Samoin sinulle, mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Hei,
    Minulla alppikärhö leviää ihan mahdottomasti. Siementaimia löytyy hyvinkin kaukaa. Väri voi myös olla alkuperäinen sinilila mutta onpa valkoista ja vaaleanpunaistakin löytynyt. Sitä en osaa sanoa että lentelevätkö siemenhaituvat vai kantavatko esim linnut niitä.
    Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, enpä tullut ajatelleeksi kyseessä olevan siementaimi. Jumituin siihen, että kärhö olisi mukamas muilla keinoin ulottunut metrien päähän uutta kasvua muodostamaan. Aika kiva yllätys. Nyt vain keksin sille hyvän paikan ja odottelen kukkimista nähdäkseni, onko vanhemmat oman puutarhan asukkeja.

      Poista
  6. Ohhoh, siellä on todellista urakkameininkiä! Isojen ruusujen ja muiden isojen kasvien ylös kaivuu on todellista aherrusta. Minusta rikkaruohot rehottavat nyt isompina kuin aiemmin, yleensä nekin kärvistelevät heinäkuun aikana. Nyt löytyy vesiheinääkin vähän kaikkialta, kun yleensä sitä on vain märimmässä kohdassa.
    Alppikärhön siementaimea minäkin veikkaisin, niiden hahtuvien avulla ne pääsevät kyllä liihottelemaan useita metrejä.
    Onnea voitosta, tuo on todella hyvä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varautunut aikamoiseen kaivuoperaation, kun lähden ruusupensaita siirtämään. Toisaalta, kun on yhdenkin norjanangervon joskus ylös kaivanut, ei voi enää kamalampaa urakkaa olla.
      Vesiheinää on tosiaankin ihan uusissa paikoissa ja miten korkeaksi se onkaan kasvanut. Kasvimaalta en sitä kovin innokkaasti kitke, koska sopivassa määrin se suojaa multaa liialta paahteelta. Kukkapenkeistä kiskon pois, jotta ilma kiertää kukkasilla paremmin. Maahumalaa on ihan järkyttävät määrät. Voisikohan sitä hyödyntää jotenkin?
      Alppikärhöltä näyttää ja loogista se olisikin, kun isäntä on kuitenkin näköpiirissä. Kiva yllätys. Vahvistukoon nyt jonkin aikaa ruukussa, kunnes keksin sille hyvän paikan.
      Kirja on todellakin hyvä ja sille löytyy käyttöä. Olen jo kolmanneksen käynyt läpi.

      Poista
  7. Hyvänen aika, olet todella urakoinut!
    Ainakin maahumala ja vesiheinä ovat saaneet jostain ylimääräistä energiaa ja moni muu kukkapenkkien asukas. Viime olematon talvi ja tämä kesän hellekausi ja sateet, ehkä ne kaikki yhdessä ovat saaneet aikaiseksi tämän valtavan kasvun ja myöskin kukoistuksen. 🌸 🌸
    Onnittelut hyvästä voitosta. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatan olla tärähtänyt, mutta puutarhassa touhuaminen on tosi mukavaa. Askel käy aina heti aamusta ulos, jos muu elämä sen sallii.
      Mikä lie virtapiikki osunut maahumalaan ja vesiheinään, kun kumpaakin saa kitkeä kaksin käsin. Maahumalalla on hurja kasvuvoima. Onneksi energiaa riittää myös kaikille kauniille kukkijoille. Riittää ihasteletavaa joka päiväksi.
      Kiitos, kirja on tosi hyvä.

      Poista
  8. Kyllä tämä kesä on ollut todella otollista runsaalle kasvulle kun ei ole kuivuus vaivannut kuten muutamina menneinä kesinä. Lisäksi teillä lisääntynyt valo antaa tietysti oman buustinsa kasvuun☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Vaikka välillä kaatosateet harmittavat, on tällainen kesä kuitenkin edellisten kaltaisia kuivuusennätyksiä parempi.

      Poista
  9. Olet ollut taas ahkera. Tunnistan tuon dominoefektin, se on aika uuvuttavaa siinä vaihessa kun ei jollekin löydykään paikkaa.pitäisi taas perustaa uusi kukkapenkki. Totta, tänä vuonna kaikki rehottaa, kiitos runsaan kastelun ja leudon talven. Kasvimaani on sellainen viidakko, ettei siellä kohta pääse etenemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvimaaviidakkoosi on terveellistä eksyä, kun ympärillä on monenlaista herkkua.
      Totta, että uupuminen uhkaa siinä vaiheessa, kun käsissä on ruukkuja, joiden sisällölle ei ole paikkaa. Sellainen uhka on minullakin vielä edessäni tämän dominoefektin purkamisessa.

      Poista
  10. "Ahkeruus on ilomme" pätee sinunkin kohdallasi. Tyytyväisyys tehdystä työstä ja lopputulos, korvaa pitkälle aherruksessa vuodatetut hikipisarat.
    Onnittelut voitostasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko!
      Ehkä me puutarhaihmiset olemme vähän "vinksahtaneita" nauttiessamme hikipisaroita tuottavista kaivamisista. On se vaan niin mukavaa löytää ratkaisu pitkään askarruttaneille paikkaongelmille.

      Poista
  11. Kunnon siirtelypalapeli tai domino sinulla siellä, vau! Niinhän se on, että kasvien viihtyessä on välillä raivattava. Upeita kuvia, etenkin tykkäsin ranskantulikukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta en uskalla mennä nukkumaan, kun sängyssä alkaa päässä pyöriä uusia mahdollisuuksia. Pitää laittaa jonkinlainen stoppi kasvikarusellille, jotta kaivaminen loppuu ennen ensilumia.
      Kiitos kuvakehuista! Se hivelee mieltä, sillä monta vuotta olen kärvistellyt oppiakseni ottamaan hyviä kuvia.

      Poista
  12. Hienoa kuulla, että selkäsi on jo parempi. Sinulla on selvästi suuret työvaiheet meneillään dominoefektin vuoksi. Tuo ilmiö on tuttua täälläkin. Puutarha muuttaa muotoaan vuosien kuluessa ja toisaalta sateet ovat tuoneet rehevyyttä, varmasti molemmat seikat vaikuttavat.
    Minun pitäisi elokuussa aloittaa monessa paikassa kaivaminen ja laajennukset, mutta taidan vielä marjastaa ja odottaa muutaman sovitun puutarhavierailun tänne, ettei vieraiden tarvitse ihmetellä mulloksia ja kuoppia ;). Kaikki vieraat eivät ole puutarhaihmisiä, joten heille ei ehkä aukea, miksi nurmikko on mulloksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noidannuoli lähti lähes yhtä oudosti kuin tulikin. Onneksi niin, sillä on huomattavasti mukavampi liikkua selkä suorana.
      Kaikki ihmiset eivät tosiaan ymmärrä kuoppia ja keskeneräisiä näkymiä. Varsinkin, jos käyvät sen verran harvakseltaan, etteivät näe muutosten seurauksia. Loppukesästä ja syksyllä on mukavampi tehdä muutoksia, jotta keväällä pääsee aloittamaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

      Poista
  13. Hienoa, että noidannuoli ei enää haittaa puutarhassa puuhastelua. Tänä kesänä on ollut hyvät olosuhteet runsaalle kasvulle, joten ei ihme, että joutuu vähän karsimaankin. On hyväkin antaa kasvutilaa mieluisille kasveille, vaikka samalla joutuisi kaivamaan toisia kompostiin. Minä olen käynyt keskustelua ystäväni antamien isomaksaruohojen kanssa. Ne kasvavat niin kauniisti kukintaan asti, mutta kun kukat avautuvat, koko kasvi retkahtaa levälleen joka suuntaan. Ehkä kaivan ne pois vasta sitten kun niiden tilalle on tiedossa parempia kasveja.
    Alppikärhösi on ilmiselvästi tehnyt siementaimen. Minulla on nyt puutarhassani kolme alppikärhöä, sillä äitini vanhan alppikärhö oli tehnyt vauveleita ympäri pihaa. Kauimmainen oli varmasti yli kymmenen metrin päässä emokasvista. Äitini olisi pitänyt kaivaaa taimet kompostiin, joten pelastin ne itselleni.
    Kauniit kuvat! Harjaneilikka on mainiosti sijoiteltu, sillä takana oleva aita auttaa niitä pysymään pystyssä.
    Mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä antaa kyseenalaisten kasvien olla, kunnes on kelvollinen vaihtoehto tiedossa. Jotkut isomaksaruohot viettävät enemmän aikaa kyljellään kuin pystyssä. Minullakin on yksi sellainen versio.
      Kärhövauvoja on kiva pelastaa. Olen kovasti iloinen, jos löytämäni taimi ryhtyy kasvamaan ja vankistumaan. En ole vielä edes keksinyt sille omaa paikkaa, mutta eiköhän sekin järjesty.
      Harjaneilikka on itse asiassa ihan omin päin kulkeutunut aidan viereen. Lähtöpaikka on pari metriä oikealle, jossa sitä myös on. Minusta harjaneilikan tapa kurkkia aidan raosta kunnan puistoalueelle on sympaattinen.
      Sunnuntai on ollut kiva, toivottavasti sinullakin.

      Poista
  14. Olet tehnytkin kunnon urakkaa kukkien siirtelyssä. Kyllä sellaista hommaa täytyy joskus tehdä, onhan se kukkienkin hyvinvoinnin kannalta hyvä asia. Mutta että palavaarakkautta kompostiin... Se on yksi suosikkikukistani. Kiva kuulla, että selkäsi on siinä kunnossa, että pääset jo puutarhatöihin. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ollut palavarakkaudelle sopivaa paikkaa, eikä myöskään ottajaa lähiseudulla. Minulla on joka paikassa ihan liikaakin korkeaksi kasvavia kasveja, joille pitää keksiä tukia.
      Noita kiskaisi nuolensa pois ja toivottavasti se pysyykin poissa. Oli sen verran kivulias vajaa kaksiviikkoinen.
      Sunnuntai on ollut mukava, nyt jo kääntyy iltaa kohti.

      Poista
  15. No voi juupeli kyllä siellä on tosiaan heiluttu. Minä en ole vielä aloittanut tätä operaatiota. Odottelen vielä että muutamat kasvit on kukkineet ja sitten se siirtely alkaa minullakin. Onneksi olkoon mukavasta voitosta se auttaa taas löytämään jotain uutta hankittavaa. 🤗
    Kauniita kuvia ja perennoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran paljon on myllerrystä vielä edessä, että jostain oli syytä jo aloittaa. Iltapäivällä alkoi sadekin, joka hoitaa istutettujen kastelun automaattisesti. Ei tarvitse niin kovin murehtia niiden selviytymistä.
      Tutustuin kirjaan tänään pihalla istuen. Hyvää tietoa kauniiden kuvien kera.

      Poista
  16. En voi muuta kuin ihmetellä näitä kukkien kauneutta. Aitoukonhattu ja ranskantulikukka, kuin pieniä taideteoksia. Miulla ei ole oikein mitään "vaihtereita" antaa :D Mutta ihailen suunnattomasti näitä postauksiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Vikki. Olen kanssasi samaa mieltä, sillä olen jatkuvasti suorastaan lumoutunut monien kukkien äärellä, kun ne ovat itsessään taideteoksia. Siinä yksi syy, miksi mielelläni otan lähikuvia.

      Poista
  17. Ihaillen luen aherruksesta kasvien siirtelyiden suhteen. Olen tänä vuonna siirtänyt kasveja enemmän kuin edellisinä kesinä yhteensä, poikkeuksellinen kesä siinä suhteessa. Voi, olen saanut vahingossa palavanrakkauden hävitettyä, just sen punaisen version. Kovasti toivon saavani sen uudelleen puutarhaan. Vaaleanpunainen on edelleen hengissä, mutta se perinteinen puuttuu. Se sopisi niin kauniisti harmaamalvikin kaveriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tällaisia siirto-operaatiota joka kesä tule näin mittavasti tehtyä. Suurimpana syynä lienee puutarhan ikääntymisen aiheuttama rehevöityminen.
      Harmi, että palavarakkaus on jo mennyttä. Olisin sen mielelläni lahjoittanut vaikka sinulle. Sain sen vuosia sitten naapurista, mutta naapurikin on jo ajat sitten vaihtunut. Nykyisellä ei paljon kukkia pihassaan ole. Toivottavasti saat punaisen palavarakkauden jostain.

      Poista
  18. Välillä täytyy siirrellä. Odotellaan siirron tuloksia myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on nyt mylläysmeininki menossa. Toivottavasti tulokset ovat aikanaan suotuisia, vaikka ainahan joitakin tappioitakin tulee.

      Poista
  19. Sointu taitaa joutua minullakin siirtolistalle, se on ihan liian kookas rosarioon eikä sen loisto tule siellä parhaiten esiin. Ja miten tutun kuuloista kun huomaakin olevansa ihan eri puolella puutarhaa lapion kanssa kun oli suunnitellut.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!