Sinivalkoista -haaste 2021

Helleborus Double Ellen ja kevätkirjotähdet

 

Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu  laittoi jälleen liikkeelle jo perinteeksi muodostuneen haasteen. Tarkoituksena on juhlistaa Suomea sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista tai puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy.

Haaste taisi jäädä alkavan joulukauden jalkoihin, kun niin harva on siihen osallistunut. Kevät- ja kesäkuvia katselemalla on ihanaa unelmoida tulevasta kasvukaudesta. Mikäs sen parempi syy tarttua tähän haasteeseen ihan omatoimisesti. Näin siis toimin.

Päätin valita kuvia kronologisessa järjestyksessä eli etenen huhtikuusta lokakuuhun. Sinisten kukkien suhteen valinta on valkoisiin verrattuna huomattavasti vaikeampaa, koska moni sininen on oikeastaan enemmän lila. Raja voi siis näissäkin kuvissa olla häilyvä.

 Huhtikuu

Iris reticulata 'Harmony' 4.4.2021. Peura napsi oikean reunan nuppuja.

Kevätkurjenmiekoissa on erilaisia sinisen sävyjä. Harmony ja vähän vaaleampi Alida ovat selvästi sinisiä, Katherine Hodgkin hyvin vaalea keltaisin maustein. Purple Hill ja George taasen selvästi liloja.

Iris reticulata Frozen Planet

Frozen Planet oli kevään 2021 uusi tuttavuus, joka toivon mukaan jää pysyväksi kaunistukseksi Oikearinteen keväiseen ulkoasuun.

Galanthus elwesii - Lumikello

Lumikelloja ei voi olla liikaa. Olen istuttanut nitä useampaan paikkaan, mutta hedelmäpuiden alla ne näyttävät viihtyvän parhaiten. Nämä pikkuiset sipulikukat ovat oikeita kevään airueita. Niitä löytää pälvipaikoista lumen vasta aloittaessa sulamista.

Crocus species Blue Pearl

Blue Pearl on nimestään huolimatta lähes valkoinen. Kymmenestä sipulista on kolmessa vuodessa kasvanut matalakasvuinen ja tiheä rypäs. Kaukaa katsottuna kuin yksi iso kukka. Suosittelen.

Anemone blanda - Balkaninvuokko

Ihmeellisesti aina jokin kukkaryhmä valloittaa vuorollaan olemuksellaan. Balkaninvuokkoja olen istuttanut aiempinakin vuosina, mutta vasta kahden viime kevään aikana olen iloinnut niistä tavallista enemmän. Valkoisia balkaninvuokkoja minulla on vähemmän. Useimmiten mix-pussukoissakin siniset ovat enemmistönä.

 Toukokuu

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokko on monille yksi kevääseen liittyvistä tärkeistä merkeistä. Lapsena sini- ja valkovuokkojen kukintaa odotettiin kovasti, jotta päästiin keräämään niitä äidille vietäväksi.

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka kukkii toukokuussa. Sen kukka on hyvin samanlainen, kuin esimerkiksi kriikunassa. Ymmärrettävää, sillä sukulaisiahan he ovat.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalvion sininen kukka on sekin kuin suomalainen sinitaivas. Usein samanaikaisesti kukassa ovat myös lemmikit ja kevätkaihonkukat. Kevään puutarhamaton väri on sininen väriltään.

Muscari armeniacum - Helmililja

Helmililja on yksi mieluisimmista kevätkukkijoista. Se on vuosien mittaan levinnyt mukavasti eri paikkoihin puutarhassani. Siten myös sen kukintaa riittää pidemmäksi aikaa, kun paikkojen olosuhteet vaihtelevat.

Anemone sylvestsris - Arovuokko

Arovuokon löysin vasta 2015. Se on ahkera kukkija ja leviää myös hyvin. Viime kesänä päätin kaivaa taimia istutettavaksi muualle. Sitä projektia aion jatkaa tulevana kesänä.

Clematis alpina - Alppikärhö

Sinikukkaisissa kärhöissä monen sininen on jo lähempänä lilaa. Alppikärhökään ei ole taivaansininen. Toisaalta siinä yhdistyy sininen ja valkoinen, kunhan huomaa kurkata terälehtien sisäpuolelle.

Kesäkuu

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Rönsytiarellan valkoiset kuvat ovat tähtimäisiä ja hentoja. Tämän kasvin olen ollut vaarassa menettää, kun kunnan puiston puiden kaataminen vei vähäisenkin varjon näiden istutuspaikalta. Sittemmin olen istuttanut rönsytiarellaa erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä se voisi  menestyä.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Varjohiippa

Varjohiippa kuuluu uudempiin tuttavuuksiini. Kiinnostuin varjokasveista isommin oikeastaan vasta sitten, kun varjopaikat puutarhassani vähenivät oleellisesti. Taisi käydä klassisesti eli omistamaansa arvostaa vasta, kun sen on menettänyt. Nyt tämä varjohiippa ja varjosiippa (vancouveria hecandra) sen kaverina kasvavat ns. makkaripenkissä, johon osuu vasta ilta-aurinko. Toivottavasti kasvi ei kovasti pahastunut kattoremppamiesten tallustelusta sen päällä.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Karhunlaukkakin kuuluu uudempiin hankintoihin. Tämä asustaa niin ikään makkaripenkissä, kun minulla ei ole tarjota sille kosteaa, varjoisaa lehtimetsää. Edellisen talven yli karhunlaukka selvisi hyvin ja kukki kesäkuussa. Jos se nousee tulevanakin keväänä, otan siitä jakotaimen istutettavaksi toiseen paikkaan. Ihan vain kokeillakseni, jos se viihtyisi muualla paremmin. Useampaan paikkaan istuttamalla aina joku on osoittautunut sopivaksi. Näin kasvin jatkuvuus on turvatumpaa.

Aquilegia

Akileijaa löytyy monissa väreissä. Ne myös risteytyvät keskenään, jolloin voi syntyä uudenlaisia väri- ja muotoyhdistelmiä. Omieni kanssa olen mennyt iloisesti sekaisin.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Siperiankurjenmiekka on taatusti sininen. Vaikka tuossa näkyy keltaista, ei siitä Ruotsin värit silti nouse mieleen. Kurjenmiekan kukka on malliesimerkki luonnon uskomattomista taidoista. Miten hienosti luontoäiti on maalannut terälehtien värit.

Campanula patula - Harakankello

Harakankello on tullut meille ihan omin voimin. Taimena se näyttää rikkaruoholta, joten kitkiessä pitää olla tarkkana, ettei vahingossa nyhdä näitä luonnonkukkia kompostiin. Lapsena sanoimme lähes kaikkia kellokukkia kissankelloiksi. Paitsi kurjenkelloa, joka olikin selvästi suurikokoisempi.

 Heinäkuu

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on oikeastaan enemmänkin hopeinen. Muiden kasvien joukossa ja erityisesti vihreiden lehtien keskellä sen kyllä näkee sinisenä. En ole missään törmännyt mainintaan, että alppipiikkiputki olisi hyvä pörriäishoukutin. Sellainen se kuitenkin todistetusti on. Meidän pihalla alppipiikkiputki on joka kesä yksi suosituimmista pörriäismagneeteista.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Alppikärhön lisäksi meillä kasvaa kaksi muutakin sinistä kärhöä: The President ja Multi Blue. President on ehkä enemmän lila riippuen vähän valosta, jossa sitä katsoo. Multi Bluekin on selvästi lilaan vivahtava, mutta siniseksi se on nimetty.

Pikkupuutarhassa olen kokeillut kärhöä kiipeilemässä puussa. Multi Blue asustaa kriikunan vieressä, josta se on helppo ohjata kasvattamaan versonsa puun runkoa pitkin ja oksille. Tulevaisuudessa kriikuna on tarkoitus kaataa pois pikkupuutarhasta runsaan juurivesatuotannon vuoksi. Uskon, että kärhö pääsee sen jälkeen paremmin oikeuksiinsa, kun sen kukat eivät huku tiheään kriikunapuun lehdistöön.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Edesmenneeltä veljeltäni saatu kääpiöhopeakuusi on uusia versojaan  kasvattaessaan hetken aikaa selvästi sininen. Kas, kun en ole aiemmin tajunnut, että näitä voisi istuttaa useammankin. Sopisi vaikka rinteeseen, sillä tämä kasvi viihtyy auringossa kuivissakin paikoissa. Varjossa siitä tulee helposti risuinen.

Daucus carota - Villiporkkana

Villiporkkana vei kertaheitolla sydämeni. Tämän valkoisen onnistumisesta innostuneena kasvatin viime kesänä myös punasävyistä Daraa. Korkeaksi kasvavana villiporkkana sopii hyvin vaikkapa taustakasviksi matalammille kasveille. Aika hyvin se pysyy myös pystyssä, vaikka toisin luulisi.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhö on näyttävä kärhö. Se kasvaa nopeasti ja korkeaksi. Ja kukkii ahkerasti ja pitkään. Joka kesä pyörin kamerani kanssa lumikärhön ympärillä, sillä tykkään paljon jo sen pyöreistä nuppupalluroista itse kukista puhumattakaan. Mihinkään ahtaaseen koloon tätä kasvia ei kannata istuttaa. Se vaatii tilaa ympärilleen myös leveyssuunnassa. Vaikea uskoa, että joku pettyisi tämän kasvin istutettuaan.

Rosa rugosa 'Sävel'

Valkoisia ruusupensaita on toki lukuisia, mutta minulla oikeastaan vain juhannusruusu. Sen kuvat jätin tästä postauksesta, sillä yleensä se pääsee muutenkin kaikessa kauneudessaan esille runsain määrin. Sävel-ruusu ei ole varsinaisesti valkokukkainen, mutta kyllä sen kukat alkuvaiheessaan ovat selvästi valkoiset. Hennon vaaleanpunaisin siveltimenvedoin maustettuna. Kauempaa katsottuna täydessä kukassa Sävel on selvemmin valkoinen, kuin vaaleanpunainen.

 Elokuu

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa ei voi ohittaa, kun puhutaan sinisistä kukista. Eikä kyllä voisi ohittaa muutenkaan. Tämä ihana pikkupensaani toi viime kesänä mielihyvää enemmän, kuin moni kasvi koko kasvuaikanaan. Olen iloinen, että se selviytyi talvesta. Yhä iloisemmaksi tulin lehtien ilmestyessä ja uusien versojen kasvaessa paleltuneiden tilalle. Sitten vasta meinasin pakahtua onnesta, kun muutamiin vanhoihin versoihin alkoi ilmestyä nuppuja, jotka myös avautuivat. Nyt tässä on talvi aikaa hengähtää ja kasvattaa toivoa safiirihortensian selviytymisen puolesta.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputki on sininen, jos vain jokin on sininen. Suorastaan loistavan sininen kukkien kehittyessä kunnolla. Minulla kasvaa sinipiikkiputkea kahdessa paikassa. Kumpaankaan tämä ei viime kesänä noussut, mitä ihmettelen. Ehkä kuivuudella oli osuutensa. Sen sijaan sinipiikkiputki nousi yllättäen punaherukan viereen, mihin en taatusti ole sitä istuttanut. Ja kuinka ollakaan, myöhemmin elokuussa löysin yhden sinipiikkiputken myös alkuperäiseltä kasvupaikaltaan Päivänliljapenkissä. Se taisi odotella viileämpiä ja kosteampia säitä ennen ihmistenilmoille saapumistaan.

Geranium hymalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

Monet kurjenpolveni kärsivät viime kesän helteistä. Ovaalipenkin Baby Blue alkoi kasvaa ja kukkia paremmin vasta elokuun loppupuolella. Vasenrinteessäkin Baby Blue virkistyi kesän loppumetreillä. Baby Bluen kukan sinisyyttä muuttaa lilan suuntaan nuo lilat raidat terälehtien tyvessä. Täydessä kukassa ollessaan tämä kurjenpolvi on kyllä ihan aidosti sininen.

Liatris spicata - Punatähkä, valkoinen

Valkoinen punatähkä kukki menneenä kesänä varsin vaatimattomasti. Kukkavarret jäävät usein punakukkaista matalammiksi. Kukka on selkeästi valkoinen.

Hydrangea paniculata 'Magical Moonlight' - Japaninhortensia

Poden ilmeisesti jonkinlaista syyshortensiamaniaa. Niitä on vaikea ohittaa kaupassa yhtään tutkimatta ja hipaisematta. Pihassani asustaa jo ennestään kaksi tavallista syyshortensiaa, Vanille Fraise, Vim's Red ja Mustilanhortensia. Mutta kun halvalla saa, on tarjoukseen pakko tarttua. Niin sitten kaupasta lähtivät mukaani Magical Moonlight ja Vanille Fraise. Olen todennut syyshortensiat helpoiksi kasveiksi, joista kukinnan aikaan iloa riittää pitkäksi aikaa. Vahvasti epäilen, etteivät syyshortensiani näihinkään jää.

Magical Moonlightin  kukan sanotaan olevan valkovihreä ja myöhemmin myös hennon vaaleanpunainen. Ostamassani pensaassa oli pari nuppua valmiina. Nuput ja kukat suositellaan poistettavan istuttaessa juurtumisen edistämiseksi. En raaskinut niin tehdä.  Valtava kukka oli alusta loppuun saakka puhtaan valkoinen.

 Syys-Lokakuu

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Syksyn saapuessa kukkien määrä vähenee vauhdilla. Sininen tuoksuorvokki kukki täyttä päätä vielä marraskuussakin. Valkoistakin minulla on, mutta niiden kukinta on ollut heikompaa ja lyhyempiaikaista. Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu sininen tuoksuorvokki on kotiutunut niin hyvin, että ensi kesänä aion ottaa siitä jakotaimia siirrettäväksi muuallekin. Tämä on helppo kasvi, joka sopii hyvin maanpeitteeksi moneen paikkaan. 

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Tähtiputki Sunningdale kukkii tavallisesti huomattavasti aiemmin. Tänä vuonna se mietti ja mietti ja ryhtyi kukkimaan vasta syyskuussa. Kukkavanatkin jäivät varsin mataliksi ja sateet ruskettivat kukat niin, ettei niistä saanut siemeniä. Ehkä ensi vuonna tapaan hänet jälleen.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Syyssahrami ei aennut tänä syksynä  kunnolla ollenkaan. Muutaman yöpakkasen jälkeen osa niistä nousi jälleen pystyyn, vaan eivät antaneet kurkistaa terälehtiensä sisälle. Hauskasti kasvukausi alkaa sinisillä sipulikukilla ja myös päättyy sinisiin sipulikukkiin.

Tämän haasteen kuvien penkominen oli virkistävää. Siinä ohessa nousi hurja kaipuu kevääseen ja kesään, lämpöön ja väreihin. Toisaalta arkistoissa seikkaillessa huomasi, että käytännössä kevät on käsillä jo huhtikuussa (täällä etelässä). Siihen on vain yksi hujaus.

Haastan sinisiä ja valkoisia kuvia arkistoistaan etsimään:

Kukkia ja haaveita -blogin Sirkun
Mama's Garden -blogin Minnan ja
Vaalean vihreää -blogin

 Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu marraskuisessa kohmeessa

 

Perjantainen työrupeama kera postipojan pakettituliaisen

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö

Suoraan sanottuna minulle alkoi tulla hienoinen paniikki tai pikemminkin potutus, kun työlistan vain pidentyessä muu elämä on haitannut liiaksi puutarhailua. Vettä on välillä tullut taivaan täydeltä, selkä vihoitellut ja muut velvollisuudet kutsuneet. Koita siinä nyt sitten järjestää itsellesi sopiva väli heilua sydämen kyllyydestä lapion kanssa.

Monarda didyma 'Cambridge Scarlet' - Väriminttu

Ihan turhaa moinen panikoiminen, sillä yksikin sateeton ja pidempi vapaahetki auttaa viemään keskeneräisiä töitä ison hypyn eteenpäin. Jo torstaina selkä vaikutti huomattavati paremmalta ja perjantaina en enää malttanut pysyä poissa lapion varresta. Kuin riivattuna kasasin työvälineet kottikärryihin ja suuntasin Pikkupuutarhaan. Niin nousi mullasta yksinään ja erillään muista töröttävä juhannusruusu muuttaen alapihan Kaivoruusupenkkiin, jossa jo ennestään on juhannusruusua. Jäi sitä vielä Pikkupuutarhaankin, mutta yhtenäisempään ryhmään.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Samaan hengenvetoon kaivoin Pikkupuutarhan Kivipenkistä pois siellä ärhäkkäästi levinneen ja kulkuväylälle kaatuvan syysasteri Patricia Ballardin. Sitäkin on muualla, joten sai mennä. Nappasin vielä pisteeksi iin päälle Kivipenkistä pois kevään nettitilauksessa bonuksena tulleen Neon-ryhmäruusun. Pikkupuutarha on nyt sieltä täältä räävityn näköinen, kun sieltä on kaivettu sitä sun tätä pois. Syksyllä aion vihdoin leikata Pikkupuutarhan norjanangervot maan tasalle, sillä sitä niiden risuinen ulkonäkö kipeästi kaipaa. Meneillään oleva kasvikaruselli ja leikkaustarpeet pakottavat puutarhurin sietämään vähän aikaa keskeneräisyyttä.

Aconitum napellus - Aitoukonhattu

Jos  kaivaa jostain jotain ylös, on myös keksittävä paikka laskea se jokin alas. Kärräsin työvälineet ja Neon-ruusun alapihalle, jossa homma sai jatkua. Mikään ei koskaan hoidu yhdellä lapion pistolla, vaan aina syntyy loputon domino-efekti. Niin nytkin. Tarkoitus oli kaivaa Neon-ruusu Kaivoruusupenkin kärkeen, vastapäätä kasvihuoneen sisäänkäyntiä. Kuinka ollakaan, huomasin seisovani nilkkoja myöten mullassa kaivamassa palavaarakkautta ylös ja kiskomassa ruusujen välissä vallattomana kiemurtelevaa maahumalaa pois. Akileijakin on levinnyt ja sen jyhkeitä juurakoita oli lukuisia sammalruusua ahdistelemassa.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Putsattuani aina vain isommaksi laajenneen alueen rikoista, istutin sammalruusun ja sen eteen Neon-ruusun. Istutin reunaan myös ruohosipulia, jota niinikään löytyi sekasotkuiseksi muodostuneelta alueelta. 

Palavaarakkautta en istuttanut takaisin. Se meni kompostiin. Aina tekee vähän pahaa laittaa eläviä ja ehkä jollekin toiselle mieluisia kasveja kompostiin, mutta vaikka kuinka kuulostelin itseäni, ei palavarakkaus herättänyt minussa mitään erityistä tunnetta. Se on kaiken aikaa sijainnut aivan väärässä paikassa ja sateessa sen ohi kulkiessa se on ikävästi märkyydessään lätsähtänyt paljaisiin jalkoihini. Meidän tiemme siis erosivat.

Mahonia

Siirtosuunnitelmani siis edistyy mukavasti. Vielä on joitakin ankaria kaivurupeamia tiedossa, mutta niiden aika on myöhemmin. Kirjoapteekkarinruusu saa muuttaa Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, josta taasen pensasmustikat saavat siirtyä kasvimaalle omaan lavakaulukseensa. Parempi keskittää hyötykasvit yhdelle alueelle, jossa niiden suojaaminenkin on helpompaa kuin ripoteltuna sinne tänne pitkin puutarhaa.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Saattaa kuulostaa päättömältä, mutta myös Ruusupenkin takarivistä lähtee Sointu ja  eturivistä Neilikkaruusu yläpihan Pikkupuutarhaan. Istuttaessani olen arvioinut niiden kasvuvoiman ja ulottuvuudet aivan liian alakanttiin. Menetysten uhalla on parempi koittaa antaa muuttaville ja jäljelle jääville paremmat olosuhteet elää ja pulskistua.

Ligularia dentate - Kallionauhus

Vielä pitäisi keksiä paikka Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä ylös kaivamalleni Safiirihortensialle. Se nousi keväällä hitaasti, mutta nousipa kuitenkin. Se jäi nopeasti vierellä kasvavien syysasterien ja toiselta puolelta vyöryvän verikurjenpolven ahdistamaksi. Pari kertaa kävin leikkaamassa verikurjenpolven versoja safiirihortensia päältä pois, kunnes totesin, ettei paikka ole laisinkaan otollinen hortensialle. Nyt se voi aika hyvin purkissa kasvimaan kupeessa. Kukkimisesta ei ole viitteitä, kunhan pysyy elossa, se riittää tässä vaiheessa.

Lysimachia punctata - Tarha-alpi

Bermudankolmiota viime syksynä uudistaessani löysin syysleimujen välistä pienen kärhön. Uskon sen olevan alppikärhö, mutta miten ihmeessä se on joutunut syysleimujen sekaan? Siinäpä arvoitus. Alppikärhö asuu kyllä samalla alueella, mutta väliä on lukuisia metrejä ja isoja norjanangervoja. Nyt kärhö on purkissa ja sekin voi oikein hyvin. Eiköhän sillekin paikka löydy.

Phlox paniculata 'David' - Syysleimu

Puutarhaani katsellessa olen miettinyt, onko tämä kesä jotenkin erityisen otollinen kaikkien kasvien ylenmääräiselle kasvulle ja rehottamiselle? Vai onko puutarhani tullut johonkin sellaiseen pisteeseen, että isommat huoltotoimenpiteet ovat yksinkertaisesti ohittamattomia? Ehkä kumpaakin. Monta edellistä vuotta on mennyt kaikenlaisten uusien ihanuuksien metsästämisessä ja omaan pihaan kaivamisessa. Nyt ne ovat kotiutuneet ja samalla vauhdittaneet vanhempien kasvien viihtymistä ja tilan valtaamista. On siis leikattava, raivattava ja jotain kaivettava kokonaan pois.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Kaksi edellistä kesää puutarhalla meni totutellessa uudenlaisiin olosuhteisiin; valoa riittää aamusta iltaan, tuuli osuu entistä useammin, jotka pitkiin sateettomiin kausiin yhdistettyinä tuottavat melkoista kuivuutta. Suurempia menetyksiä ei ole tullut, vaan uskon kasvien tykkäävän enemmän tästä uudesta ympäristöstä. Kunhan tämän loppukesän ja syksyn juoksutan kasveja suunnitelmani mukaan ympäri puutarhaa, olemme ehkä pääsemässä taas jonkinlaiseen tasapainoon - minä ja puutarha.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

Kaikkinensa perjantai oli erittäin mukava päivä. Selkä ei kiusannut, työt etenivät ja mieli on hyvä. Torstai-iltana ehdin leikata nurmikonkin, joten viikonloppuna ei tarvitse leikkurin perässä juosta. Ehdin jopa nyppiä pergolan laatikoiden petuniat ja leipoa mustikkaista mamman marjapiirakkaa. 

Kuvat ovat aivan muita, kuin työn alla olevista kohteista. Kamera on liian herkkää tavaraa kulkemaan kottikärryissä lapion ja multasäkin kaverina. Yritän kuvata työmaita sitten, kun istutusten tulokset alkavat näkyä.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Luvassa on säiden puolesta mukava viikonloppu. Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, joten kesää on vielä vähintään kolmannes jäljellä. Nautitaan!

Ps. Voitin Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin arvonnassa "Pihan perinnekasvit" -kirjan. Lämmin kiitos Tiiulle ja erityisesti onnettarena toimineelle perheen vanhimmalle lapselle! Olin aikeissa ostaa kirjan, joten arvontavoitto osui nappiin. Viikonlopuksi onkin mukavaa luettavaa tiedossa.

Sinivalkoista -haaste

Omena Huvitus - Malus domestica

Tiiu Puutarhahetki-blogista antoi sinivalkoisen haasteen, jonka tarkoituksena on juhlistaa Suomi 100-juhlavuotta. Kauniita sinivalkoisia asioita on Suomi pullollaan. Minä lähestyn haastetta oman puutarhan sinisten ja valkoisten kukkien kuvilla.  

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Valkovuokkoja on kasvanut naapurimetsikössä keväisin runsaasti. Ilokseni ne ovat vähitellen löytäneet tiensä myös omaan puutarhaan ja vieläpä täysin ilman minun apuani. Metsikkö on nyt kaadettu ja metsänpohja monenlaisten työkoneiden ja painavien rekka-autojen ansiosta tehokkaasti myllätty. Luulen, ettei siellä valkovuokkoja nähdä vuosikausiin, jos enää koskaan. Niinpä omalle pihalle muuttaneet valkovuokkomättäät ilahduttavat erityisen paljon.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sinivuokkomättään toin puutarhaani lohjalaiselta metsäpihalta v. 2000. Lisäksi ostin muutama vuosi sitten sinivuokkotaimia puutarhakaupasta. Kaupasta ostettu taimi on muhevoitunut isoksi mättääksi ja kukat näyttävät rotevammilta, kuin luonnosta tuomassani mättäässä. Pari uuttakin sinivuokkoesiintymää on pihastani löytynyt. Ovatko ne muurahaisten vaiko haravoinnin ansiota? En tiedä, eikä sillä ole väliäkään. Mukavia yllätyksiä kumpainenkin.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Kyläkurjenpolvi on muistaakseni puutarhalehden lukijalahja. Se kasvaa aika korkeaksi ja kukinnan lopulla on myös vähän resuisen näköinen. Se kukkii runsaasti ja sen siniset kukat ovat kauniita.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Sinisen kyläkurjenpolven ohessa oli yksi valkoinen yksilö. Sen kukat eivät ole täysin valkoiset, vaan terälehdissä on sinisiä laikkuja ja viiruja.

Merikohokki - Silene uniflora 'Weisskehlchen'

Naapurilta sain kesällä taimen, josta en tiennyt mitään. Onneksi on netti ja sieltä löysin seuraavan kuvauksen:

*Matala, runsaasti keskikesällä kukkiva kivikkokasvi. Korkeus 10-20 cm. Perhosten suosimat valkoiset kukat. Kestävä ja helppohoitoinen. Aurinkoinen, kuivahko kasvupaikka. Niukkaravinteinen hiekka- tai soramaa."

Merikohokki sai uuden kodin Vasenrinteen yläreunassa, jossa se alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkimaan. 

Ahomansikka - Fragaria vesca

Ahomansikka on useimmille jo lapsuudesta tuttu kasvi. Se on ihan omatoimisesti löytänyt tiensä puutarhaan ja kiva niitä punaisia ja herkullisia marjoja onkin kesällä suuhunsa napsia. Välillä ahomansikan kasvu ryöpsähtelee yli minun sallivuuteni. Onneksi sen pitkistä rönsyistä on helppo tarttua kiinni ja kiskaista ylimääräiset kasvustot pois.

Päivänkakkara - Leucanthemum vulgare

Päivänkakkara on varsin sitkeä ja sinnikäs kasvi. Aikoinaan istutin sitä yhteen penkkiin ja käytännössä unohdin sinne. Sen kaatuileva kasvutapa ärsytti ja enimmäkseen kukat rötköttivät pitkin poikin penkkiä. Toissa kesänä kaivoin muutaman yksilön ja siirsin ne parempaan paikkaan. Eivät ne uudessakaan paikassa kovin hyvin pystyssä pysy, mutta kukkien varsia voi ohi kulkiessaan sommitella kurjenpolvien joukkoon. Saavat siinä tukea toinen toisistaan.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Sinipiikkiputki on kasvi, johon ihastun kesä kesältä enemmän. Omat sinipiikkiputkeni olen kasvattanut siemenestä, joka ehkä lisää kiintymyksen tunteita. Sinipiikkiputkea ei ehkä voi sanoa kauniiksi, mutta hurmaava se minusta on. Kukkien melkeinpä metallinhohtoinen sinisyys on parhaimmillaan kukkien avauduttua kokonaan. Kukinta ajoittuu heinä-elokuuhun, tänä vuonna vielä syyskuussakin kukat olivat hyväkuntoisia. Sinipiikkiputki on hyvä perhoskasvi. Joskin perhosia siinä en ole nähnyt, mutta mehiläisiä ja muita öttiäisiä sitäkin enemmän.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Vuorikaunokki on aika uusi tulokas puutarhassani. Minua varoitettiin sen voimakkaasta leviämisestä, mutta toistaiseksi se on pysynyt hyvin paikallaan. Kukinnan lähestyessä kasvia kannattaa vahtia, jotta ehtii tukea kukkavanat ajoissa. Muuten varret ja lehdet kaatuvat muiden kasvien päälle, eikä lopputulos ole kovin kaunis. Varret voi kukinnan jälkeen leikata, jolloin kasvi käyttää energiansa uusien versojen kasvattamiseen. Näin vältytään rönsytaimien kasvamiselta - toivon mukaan.

Myskimalva - Malva moschata

Myskimalva on kaunis perinneperenna, jota löytyy myös vaaleanpunaisena. Mikäli mietit, miten erottaa myskimalvan, ruusumalvan ja harmaamalvikin toisistaan, kurkkaapa Sarin puutarhat -blogiin. Sieltä löytyy hyviä tunnistusvinkkejä.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Toissa kesänä istutin Vasenrinteeseen taimen, josta löytyy taimilappu ja tarkat istutustiedot. Siitä huolimatta tänä keväänä selitin niin itselleni kuin muillekin, että minttu siinä kasvaa. Jossain vaiheessa aloin epäillä omia jankutuksiani ja hetken salapoliisityön päätteeksi oikea nimi kasville löytyi. Varret ovat turhan innokkaita makaamaan pitkin pituuttaan, mutta kukka on tosi nätti ja kukintaa riittää kesä-heinäkuussa pitkään. Kasvin korkeus on noin 30-50 cm (minulla lähempänä 30 cm) ja se sopii hyvin aurinkoiseen kivikkoistutukseen.

Punatähkä - Liatris spicata

Punatähkää minulla on punaisena ja valkoisena. Punatähkän sanotaan olevan mehiläisten ja perhosten suosiossa. Punatähkät kukkivat heinä-elokuussa. Kuluvana kesänä niiden nuput eivät tahtoneet aueta millään. Onneksi syyskuussa oli vielä lämmintä ja se auttoi punatähkää avaamaan osan nupuistaan.

Lilium 'Sweet Surrender'

Toki puutarhastani löytyy muitakin sinisiä ja valkoisia kasveja, kuin mitä tässä on esitelty. Liljoja, pioneja, ruusuja, syyshortensioita, kärhöjä ja monia muita tulee pitkin kesää kuvattua runsaasti ja niiden kauneutta hehkutettua kerta toisensa jälkeen blogissakin. Annettakoon siis välillä tilaisuus olla huomion kohteena näille muuten vähän vähemmälle esittelylle jääneille kasveille.

Punahattu - Echinacea 'White Swan'

Tiiun haaste menee näin: "Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy." 

Haasteen säännöt: 

1. kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
2. tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
3. haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
4. käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Laitan haasteen seuraaville:

Pirkolle Elämää ja elämyksiä -blogiin

Molleylle Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä -blogiin

Marketalle Rakkautta ja maan antimia -blogiin

Lumikärhö - Clematis 'Paul Farges'

Puutarhani sinisten ja valkoisten kukkien myötä toivotan kaikille iloa, lämpöä ja ilman muuta lempeäkin!