Perjantainen työrupeama kera postipojan pakettituliaisen

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö

Suoraan sanottuna minulle alkoi tulla hienoinen paniikki tai pikemminkin potutus, kun työlistan vain pidentyessä muu elämä on haitannut liiaksi puutarhailua. Vettä on välillä tullut taivaan täydeltä, selkä vihoitellut ja muut velvollisuudet kutsuneet. Koita siinä nyt sitten järjestää itsellesi sopiva väli heilua sydämen kyllyydestä lapion kanssa.

Monarda didyma 'Cambridge Scarlet' - Väriminttu

Ihan turhaa moinen panikoiminen, sillä yksikin sateeton ja pidempi vapaahetki auttaa viemään keskeneräisiä töitä ison hypyn eteenpäin. Jo torstaina selkä vaikutti huomattavati paremmalta ja perjantaina en enää malttanut pysyä poissa lapion varresta. Kuin riivattuna kasasin työvälineet kottikärryihin ja suuntasin Pikkupuutarhaan. Niin nousi mullasta yksinään ja erillään muista töröttävä juhannusruusu muuttaen alapihan Kaivoruusupenkkiin, jossa jo ennestään on juhannusruusua. Jäi sitä vielä Pikkupuutarhaankin, mutta yhtenäisempään ryhmään.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Samaan hengenvetoon kaivoin Pikkupuutarhan Kivipenkistä pois siellä ärhäkkäästi levinneen ja kulkuväylälle kaatuvan syysasteri Patricia Ballardin. Sitäkin on muualla, joten sai mennä. Nappasin vielä pisteeksi iin päälle Kivipenkistä pois kevään nettitilauksessa bonuksena tulleen Neon-ryhmäruusun. Pikkupuutarha on nyt sieltä täältä räävityn näköinen, kun sieltä on kaivettu sitä sun tätä pois. Syksyllä aion vihdoin leikata Pikkupuutarhan norjanangervot maan tasalle, sillä sitä niiden risuinen ulkonäkö kipeästi kaipaa. Meneillään oleva kasvikaruselli ja leikkaustarpeet pakottavat puutarhurin sietämään vähän aikaa keskeneräisyyttä.

Aconitum napellus - Aitoukonhattu

Jos  kaivaa jostain jotain ylös, on myös keksittävä paikka laskea se jokin alas. Kärräsin työvälineet ja Neon-ruusun alapihalle, jossa homma sai jatkua. Mikään ei koskaan hoidu yhdellä lapion pistolla, vaan aina syntyy loputon domino-efekti. Niin nytkin. Tarkoitus oli kaivaa Neon-ruusu Kaivoruusupenkin kärkeen, vastapäätä kasvihuoneen sisäänkäyntiä. Kuinka ollakaan, huomasin seisovani nilkkoja myöten mullassa kaivamassa palavaarakkautta ylös ja kiskomassa ruusujen välissä vallattomana kiemurtelevaa maahumalaa pois. Akileijakin on levinnyt ja sen jyhkeitä juurakoita oli lukuisia sammalruusua ahdistelemassa.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Putsattuani aina vain isommaksi laajenneen alueen rikoista, istutin sammalruusun ja sen eteen Neon-ruusun. Istutin reunaan myös ruohosipulia, jota niinikään löytyi sekasotkuiseksi muodostuneelta alueelta. 

Palavaarakkautta en istuttanut takaisin. Se meni kompostiin. Aina tekee vähän pahaa laittaa eläviä ja ehkä jollekin toiselle mieluisia kasveja kompostiin, mutta vaikka kuinka kuulostelin itseäni, ei palavarakkaus herättänyt minussa mitään erityistä tunnetta. Se on kaiken aikaa sijainnut aivan väärässä paikassa ja sateessa sen ohi kulkiessa se on ikävästi märkyydessään lätsähtänyt paljaisiin jalkoihini. Meidän tiemme siis erosivat.

Mahonia

Siirtosuunnitelmani siis edistyy mukavasti. Vielä on joitakin ankaria kaivurupeamia tiedossa, mutta niiden aika on myöhemmin. Kirjoapteekkarinruusu saa muuttaa Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, josta taasen pensasmustikat saavat siirtyä kasvimaalle omaan lavakaulukseensa. Parempi keskittää hyötykasvit yhdelle alueelle, jossa niiden suojaaminenkin on helpompaa kuin ripoteltuna sinne tänne pitkin puutarhaa.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Saattaa kuulostaa päättömältä, mutta myös Ruusupenkin takarivistä lähtee Sointu ja  eturivistä Neilikkaruusu yläpihan Pikkupuutarhaan. Istuttaessani olen arvioinut niiden kasvuvoiman ja ulottuvuudet aivan liian alakanttiin. Menetysten uhalla on parempi koittaa antaa muuttaville ja jäljelle jääville paremmat olosuhteet elää ja pulskistua.

Ligularia dentate - Kallionauhus

Vielä pitäisi keksiä paikka Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä ylös kaivamalleni Safiirihortensialle. Se nousi keväällä hitaasti, mutta nousipa kuitenkin. Se jäi nopeasti vierellä kasvavien syysasterien ja toiselta puolelta vyöryvän verikurjenpolven ahdistamaksi. Pari kertaa kävin leikkaamassa verikurjenpolven versoja safiirihortensia päältä pois, kunnes totesin, ettei paikka ole laisinkaan otollinen hortensialle. Nyt se voi aika hyvin purkissa kasvimaan kupeessa. Kukkimisesta ei ole viitteitä, kunhan pysyy elossa, se riittää tässä vaiheessa.

Lysimachia punctata - Tarha-alpi

Bermudankolmiota viime syksynä uudistaessani löysin syysleimujen välistä pienen kärhön. Uskon sen olevan alppikärhö, mutta miten ihmeessä se on joutunut syysleimujen sekaan? Siinäpä arvoitus. Alppikärhö asuu kyllä samalla alueella, mutta väliä on lukuisia metrejä ja isoja norjanangervoja. Nyt kärhö on purkissa ja sekin voi oikein hyvin. Eiköhän sillekin paikka löydy.

Phlox paniculata 'David' - Syysleimu

Puutarhaani katsellessa olen miettinyt, onko tämä kesä jotenkin erityisen otollinen kaikkien kasvien ylenmääräiselle kasvulle ja rehottamiselle? Vai onko puutarhani tullut johonkin sellaiseen pisteeseen, että isommat huoltotoimenpiteet ovat yksinkertaisesti ohittamattomia? Ehkä kumpaakin. Monta edellistä vuotta on mennyt kaikenlaisten uusien ihanuuksien metsästämisessä ja omaan pihaan kaivamisessa. Nyt ne ovat kotiutuneet ja samalla vauhdittaneet vanhempien kasvien viihtymistä ja tilan valtaamista. On siis leikattava, raivattava ja jotain kaivettava kokonaan pois.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Kaksi edellistä kesää puutarhalla meni totutellessa uudenlaisiin olosuhteisiin; valoa riittää aamusta iltaan, tuuli osuu entistä useammin, jotka pitkiin sateettomiin kausiin yhdistettyinä tuottavat melkoista kuivuutta. Suurempia menetyksiä ei ole tullut, vaan uskon kasvien tykkäävän enemmän tästä uudesta ympäristöstä. Kunhan tämän loppukesän ja syksyn juoksutan kasveja suunnitelmani mukaan ympäri puutarhaa, olemme ehkä pääsemässä taas jonkinlaiseen tasapainoon - minä ja puutarha.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

Kaikkinensa perjantai oli erittäin mukava päivä. Selkä ei kiusannut, työt etenivät ja mieli on hyvä. Torstai-iltana ehdin leikata nurmikonkin, joten viikonloppuna ei tarvitse leikkurin perässä juosta. Ehdin jopa nyppiä pergolan laatikoiden petuniat ja leipoa mustikkaista mamman marjapiirakkaa. 

Kuvat ovat aivan muita, kuin työn alla olevista kohteista. Kamera on liian herkkää tavaraa kulkemaan kottikärryissä lapion ja multasäkin kaverina. Yritän kuvata työmaita sitten, kun istutusten tulokset alkavat näkyä.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Luvassa on säiden puolesta mukava viikonloppu. Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, joten kesää on vielä vähintään kolmannes jäljellä. Nautitaan!

Ps. Voitin Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin arvonnassa "Pihan perinnekasvit" -kirjan. Lämmin kiitos Tiiulle ja erityisesti onnettarena toimineelle perheen vanhimmalle lapselle! Olin aikeissa ostaa kirjan, joten arvontavoitto osui nappiin. Viikonlopuksi onkin mukavaa luettavaa tiedossa.

Punaista, pinkkiä ja purppuraa

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

Muutama vuosi sitten istutin ensimmäiset tähtitulppaanini ja koukkuun jäin. Erityisen paljon pidän Persian Pearlin hienosta kukasta, joka on kaunis niin nuppuisena kuin viimeisten terälehtien jo varistessa.

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

  
Aurinkoisina päivinä ensimmäiset tähtitulppaanit ovat jo avautuneet. Illan tullen ne menevät takaisin suppuiseen nuppuun avautuakseen jälleen seuraavan päivän paisteessa. Toivottavasti viilenneet ilmat pidentävät tulppaanien kukinta-aikaa.

Tulipa Toronto

  
Tulppaaneja istutin viime vuoden syksyllä aika vähän. Jotenkin tuntuu rahan hassaukselta istuttaa toinen toistaan upeampia jalotulppaaneja, kun niiden tuottama ilo on kovin lyhyt. Ensimmäisenä keväänä loisto on taattua, seuraavana nousee kenties puolet ja kolmantena pari kolme, jos sitäkään. Kuvan Toronto asustaa Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Kaksi kukkivaa kukkaa on aika hyvä saavutus, kun istutuksesta tulee jo neljä vuotta.

Heucera micrantha 'Palace Purple' - Purppurakeijunkukka

Tätä valon leikkiä palavan punaisella keijunkukan lehdellä olen ihastellut jo monta päivää. Joka kerran alapihalle vilkaistessa Kiemurapenkin yksi reuna näyttää olevan tulessa. Keijunkukat kärsivät melkoisesti viime kesän kuivuudesta, mutta tämä Palace Purple on selvinnyt niistä parhaiten ja aikoo selvästi jatkaa kasvuaan tänäkin kesänä. Kiitos hänelle hänen ihanasta olemuksestaan jo näin kasvun ensisenteillä.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen on ihan hassu kukka. Vaikka sen istuttaisi kuinka keskelle kukkapenkkiä, on se huomaamatta valunut kanttausuraan ja harppoo sieltä vauhdilla kohti nurmikkoa. Mikä ihmeen viehtymys kaunokaisilla on kasvaa nurmikolla ja elää kaiken aikaa ruohonleikkurin yliajon uhkaamana. On se myös melkoisen sinnikäs kaveri, sillä keväällä ensimmäisten joukossa se pukkaa nuppuja ja kukkia, vaikka sen lehdetkin ovat vielä repaleiset ja ruskeat talven koettelemuksista.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

  
Jos jostain olen onnellinen, niin puutarhani pienistä puista. Koristeomenapuu Royalty kauniin punertavine lehtineen on oikea kevään kaunotar. Viime kesänä koristeomenapuut kukkivat melko runsaasti. Omani ovat vielä nuoria ja Aamurusko intoutui kukkimaan Royaltya paremmin. Saapa nähdä, miten kukkivat tänä kesänä.

Istuttakaa ihmiset puutarhaanne koristepuita. Pieneenkin puutarhaan mahtuu yksi koristeomenapuu tai ruusuorapihlaja tai syreeni. Istuttakaa ensimmäisten joukossa, niin saatte nauttia niistä pidempään.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

  
Lämmön aiheuttama kiivas startti sai kasveihin sellaista vauhtia, ettei meinannut perässä pysyä. Se sai aikaan myös harhan, että kevät olisi pidemmällä kuin onkaan. Koko ajan on tuntunut, että puutarhuri olisi jotenkin hidas ja myöhässä tekemättömine kevättöineen. Ja sai se myös puutarhurin ihmettelemään, missä viipyvät nämä ja nuo kasvit.

Tosiasiassa olemme vasta toukokuun alkumetreillä ja lämmön vuoksi puutarha on pidemmällä, kuin ns. normikeväänä. Hiukan tietenkin pelottaa, miten monta kasvia viime kesäinen kuivuus vei mennessään, mutta hyvin kaikki vielä ehtivät mullasta esiin kaivautua. Turha tässä vaiheessa huolehtia. Yhtenä päivänä ei särkyneensydämen hattivateista ollut vilaustakaan ja kas, niin nekin sieltä esiin kömpivät.

Paeonia lactiflora 'Alexander Flemin' - Kiinanpioni

Aioin kirjoittaa, että eniten aina keväisin huolehdin kärhöjen, pionien ja ruusujen selviytymistä talvesta. Ja kirjoitinkin. Ehkä eniten juuri noita kasveja, mutta yhtälailla kymmeniä muitakin kaipaan ja odotan ilolla ja pelolla. Juuri nyt pohdin, missä viipyy sinivaleunikko, jonka olen itse siemenestä kasvattanut. Niin iloinen olen hänestä ollut, mutta oliko hän vain parin kesän tähdenlento? Aika näyttää. Varmuudeksi ostin Lahden messuilta kaksi uutta sinivaleunikkoa. En siis ole täysin sinivaleunikoton puutarhaihminen, vaan parhaassa tapauksessa jopa useamman onnellinen taivastelija.
 

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Omenapuumme on tehnyt kaksi runsasta satoa peräkkäin. On siis mahdollista, että tänä vuonna puut lepäävät. Se heille suotakoon. Viime kesänä hedelmiä tuli valtavasti, joskin niissä oli paljon toukkaa ja rupea. Runsas sato takasi sen, että syötävää riitti ja vielä jonkin aikaa syömme aamupuuron kera pakastimeen säilöttyjä omenalohkoja ja -paloja mehukiisseliin lisättynä. Ei sitä tule ajatelleeksikaan, miten paljon pienikin puutarha tarjoaa antimiaan talveksi.  

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Yksi viime syksyn ihanimpia hankintoja on ollut OmaPiha-lehden tilaajalahja, pinkki Beth Evans -pystykiurunkannus. Sitä tavallista, lilakukkaista meillä kasvaa nurmikolla ja vähän siellä sun täällä. Pari juurakkoa toin pihaamme ehkä 10 vuotta sitten ja kummasti lila kiurunkannus on levinnyt. Mitenkähän tämän Beth Evansin kanssa käy? Viihtyykö hän puutarhassamme? Viihtyykö niin hyvin, että lähtee vaeltamaan ja löytää uusia asuinsijoja muiden kasvien lomasta? Toivottavasti.

Hyacinthus 'Woodstock

Viime syksynä istutin useampia hyasintteja. Niiden kanssa minulla on ollut aiemmin huonoa tuuria, sillä ne kyllä nousevat ensimmäisenä keväänä, mutta sen jälkeen katoavat. Woodstock on vielä nuput supussa, samoin Pink Surprise. Täytyy olla varuillaan, että ehdin heidät nähdä avautuneena. 

Jouluhyasintti vappuna

Kyllä ne jouluiset sipulikukat kannattaa säästää ja laittaa kevään tullen multaan. Vuosi sitten kaivoin urakalla Pikkupuutarhan Muuripenkkiin niin pääsiäisen tete-narsisseja, kuin jouluisia hyasinttejakin. Yllätys oli, kun ohi kulkiessani scillojen ja kevätkaihonkukkien sinisessä seurassa näkyi vaaleanpunainen prinsessa. Sääli, etten aivovamman jälkeen ole haistanut mitään. Hyasintin tuoksu puutarhassa olisi varmasti ihastuttava.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Muut punaiset jääköön johonkin toiseen kertaan, kun keisarinpikarililjakin vasta nuppuilee. Johan tästä tuli varsinainen maratoonipostaus.

Mukavia puutarhapäiviä, ihanaa toukokuuta ja hyvää viikonloppua kaikille!


 

Kädentöitä ja flunssaa...

Flunssassa on se hyvä puoli, ettei ulos tee mieli tippaakaan. Sen sijaan jatkuva töhnäinen olo sotkee joulunalussuunnitelmia, joskaan minkäänlaiseen stressiin en ole edelleenkään taipunut. Mikäs tässä, teen sen mitä ehdin ja jaksan ja loput saa jäädä tekemättä. Kovasti ihmiset puhuvat joulusiivosta. Mitä se on? Jos siivoaa säännöllisesti kotinsa ja pyrkii laittamaan tavarat aina omille paikoilleen, ei varsinaista suursiivousta ole tarvis tehdä. Koska tykkään järjestelemisestä, tulee erilaisia säilytyspaikkoja käytyä läpi useamman kerran vuodessa. Ei meillä tungeta tavaroita kaappeihin entisten päälle ja perään niin, ettei enää tiedä, mitä siellä perimmäisenä oikein on. Liinavaatteita olen vähentynyt siten, ettei kovin paljon ylimääräisiä lakanoita ja pyyhkeitä taloudessa ole. Käytössä on muutama lempipyyhe, joita kierrätän. Pesusta tullut pääsee aina pinon alimmaiseksi ja käyttöön otetaan tietenkin se päällimmäinen. Ruokakaappejakin tulee läpikäytyä useaan kertaan vuodessa. Ihan jo senkin vuoksi, että tietää, mitä kulloinkin on kaupasta kotiin hankittava. Kuluneen vuoden aikana olen vuokrannut kirppispöydän kolme kertaa ja myynyt siellä niin vaatteita kuin taloustavaroitakin. Se, mikä ei mene kaupaksi, joutaa muulla tavoin kiertoon. Turha niitä on takaisin kotiin raahata, ellei tiedä lähiaikoina uudelleen kirppikselle menevänsä. Jos joku vaate roikkuu vuoden kaapissa käyttämättömänä, on ilmiselvää, että jokin siinä on vikana. Väri, koko tai ei vain miellytä. Kiertoon. Joku siitä saattaa tykätä. Paras tietenkin olisi, ettei niitä turhia ostoksia tekisi lainkaan. Säästyisi rahaa ja ympäristö.

Askarteleminen on mukavaa puuhaa ja etenkin näin jouluaikaan siitä on iloa ja hyötyä. Joulukortit on jo postissa, mutta tokihan sitä aina jotain lisääkin voi tehdä. Esimerkiksi vaikka lahjakortin sukulaistytölle. Innostuin taas ristipistoista. Sitä voisi verrata sanaristikkojen tekemiseen. Jokaisen piston paikka on tarkkaan määrätty, kuten kirjaimet ja sanat sanaristikossa. Samoin värien tulee täsmätä mallin kanssa.

Jos ei millilleen niin ainakin siten, että muodostuva kuvio on ymnmärrettävä. Yritän päästä eroon jämälangoista; niistä, joiden värinumerokin on saattanut kadota. Tällä kertaa aloitin pienistä kuvista, joita on valmistunut kaksikin kappaletta illassa. Nyt olen jo siirtynyt vähän isompii töihin ja sitten onkin vuorossa jokin useamman viikon kestävä projekti. Kunhan löydän sopivan mallin. Sääli, ettei mistään enää saa italialaista Le idee di Susannaa, jossa on upeita malleja.

Kyllä vieläkin harmittaa viime kesänä rikkoontunut kamera. Hankin sen tilalle uuden, mutta olisi totisesti pitänyt perehtyä valikoimaan huomattavasti tarkemmin. Uusi kamera on vanha parannettu malli, vaan ei sittenkään parempi. Lieneekö syynä vähän suurempi paino, koska tärähtämättömiä kuvia on äärimmäisen vaikea saada. Ja makrokuvaominaisuutta on muutettu juuri sen verran, että siitä on tehty vaikeampi käyttää. Alan taas vähitellen unelmoida kunnon järkkäristä. Niiden hinnat on kovasti tulleet alaspäin ja mahdollisuus sellaisen hankkimiseen ei ole niin utopistinen ajatus kuin voisi kuvitella. Ehkä ryhdyn pudottamaan kolikoita purkkiin.

Piparit on leivottu jo pari viikkoa sitten vaan jälleen kerran unohdin jättää taikinaa näitä tähtipullia varten. Niin sitten päivänä eräänä kipaisin hakemaan kaupasta valmistaikinaa ja perjantaina ankaran siivoussession jälkeen alustin pullataikinan liinan alle kohoamaan. Sitä odotellessa kaulitsin osan valmistaikinasta ja pistelin tähtiä useamman kappaleen. Hieman pidempään näitä pullia olisi voinut uunissa pitää tummemman värin saamiseksi, mutta maku on herkullinen. Pullat ovat pehmeitä ja ilmavia, enkä niitä rusinoitakaan unohtunut. Tänään törmäsin vihjeeseen, jossa kehotettiin voitelemaan pullat pelkällä keltuaisella paremman värin saamiseksi. Ja hippunen sokeria rikottuun kanamunaan saa valkuaisen ja keltuaisen sekoittumaan paremmin. Hyvä vinkki!

Joulukoristeet ovat kauniita, mutta kovin vähän aikaa niitä loppujen lopuksi tulee esillä pidettyä. No, onhan niitä ihmisiä, joiden joulu kestää kuukaudesta toiseen. Minuun iskee yleensä hyvin pian joulun jälkeen siivous-järjestely-mikä-lie -vimma ja silloin joulukoristeet saavat kyytiä. Usein aika pian joulun jälkeen päivät kirkastuvat ja kotiin tulee valoa myös ulkoapäin. Ei ainoastaan sytytetyistä valaisimista. Silloin punaiset liinat ja kuusi kainalossa könöttävät pukit hyllyillä ja pöydillä alkavat näyttää kulahtaneilta. Vihreä välkkyy edessäpäin ja kevään ensihaiku alkaa kutkuttaa. Ei muuta kuin pukit ja joulupallot takaisin laatikoihinsa ja kellariin. Sieltä ne on taas mukava kaivaa vuoden lopulla. Harrastin valokuvauksen opiskelua joulukoristeideni parissa. Haasteellista tässä joulukuun puolivälin pimeydessä. Eilinen vesisade on loppunut ja maassa on vielä vähän luntakin. Ei kuitenkaan riittävästi valaisemaan maisemaa.

Käytettyjen nenäliinojen pino kasvaa pöydällä, välillä tuntuu, että päästä tulee aivotkin ulos niistäessä. Toivottavasti kurkun kutina ja köhinä helpottaa huomisiltaan mennessä, sillä olen menossa joulukonserttiin Tuusulan kirkkoon. Jos siellä köhii tällä menolla, en kuule mitään itse eikä kyllä moni muukaan. Sain ystävältäni vinkin hankkia imeskeltäviä yskänpastilleja. Heti huomenna käyn apteekissa niitä kysymässä.

Perheen kesken olemme päättäneet olla ostamatta joululahjoja toisillemme. Vielä en tiedä, kuinka päätös pitää. Sain tällaisen Laura Honkasalon hauskan lahjavinkin - ja ekolokisen:

"Jokaisella kirjastokortin omaavalla on mahdollisuus hankkia vastaanottajaa miellyttävä kauno- tahi tietokirjallinen teos, joka tulee joulun jälkeen palauttaa takaisin kirjastojärjestelmään annettuun määräpäivään mennessä."
                                                    Laura Honkasalo, 2002 

 Ihan näin unelias ei oloni ole. Silti silmien kiinni pitäminen tuntuu parhaalta idealta juuri nyt ja siksipä lähdenkin miettimään, josko kellahdan sängylle dekkarin viereen tai istahdan nojatuoliin jatkamaan ristipisto-sanaristikkoani.