maanantai 31. elokuuta 2020

Rentoa porukkaa

Loppukesän odotetuimpia vierailijoita ovat perhoset. Lentämässä olen niitä nähnyt useita, mutta laskeutumista kuvattavaksi saakin odotella pidemmän aikaa. Kuvan amiraaliperhonen pörräsi punahatusta toiseen pysähtymättä yhteenkään niin kauaksi, että onnistuisin kuvaamisessa. Lopulta perhonen päätti levähtää lumikärhössä ja silloin sormi ehti ajoissa painaa laukaisinta.


Pikkupuutarhassa punahatussa tankkaavan  neitoperhosen kanssa meinasi kärsivällisyys loppua kokonaan. Siivet pysyivät tiukasti supussa perhosen vaihtaessa paikkaa punahatulla reunasta toiseen. Kyllä se välillä avasi siipensä levälleen, mutta juuri niinä harvoina hetkinä lepuutin laukaisinsormeani. Lopulta räpsin kuvia summanmutikassa toivoen edes yhden niistä onnistuvan. Näinhän sitten tapahtuikin. Tätä voi jo kutsua hyvällä omallatunnolla työvoitoksi.

Nokkosperhosia meille on tullut sisään avoimesta pihaovesta useamman kerran. Perhosen häätäminen takaisin ulos on vaikeaa, jos haluaa selvitä tehtävästä vahingoittamatta perhosta. Olen kulkenut nokkosperhosen perässä ja edellä huitoen keittiöpyyhkeellä ilmavirtaa oven suuntaan. Neljännellä kerralla hain kellarista vanhan haavin, johon sain perhosen lopulta pyydystettyä kirjastosta. Pyydystäminen oli helppoa ja perhonen säilyi täysin ehjänä, koska onnekseni se laskeutui ikkunalaudalla olevan ruukun sisälle. Haavi vain ruukun päälle ja koko komeus perhosineen pihalle.

Rudbeckia laciniata - Kultapallo
 

Pihan projektit eivät ole edistyneet yhtään mihinkään. En ole ehtinyt edes kameran kanssa ulkona kulkea kuin satunnaisesti. Olen päättänyt olla surematta kesän hiipumista. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, että vielä on hyvin aikaa saattaa keskeneräiset projektit loppuun. Valitettavasti pieniä paniikin oireita hiipi rintaan lauantai-iltana kuunnellessani kaatosateen ropinaa ikkunalaudoilla. Sunnuntaiksi suunniteltu lapiointiurakka siirtyi sekin aamun valjetessa sateisissa merkeissä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki


Kuvissa esiintyvät rentoilijat eivät suinkaan ole sateen aikaansaannoksia. Tänä kesänä kaikki on kasvanut korkeiksi ja honteloiksi. Enpä muista aikoihin tukeneeni niin paljon erilaisia kasveja, kuin tänä kesänä on saanut tehdä. Elokuussa ei ole kovin paljon satanut, mutta nekin vähät sateet ovat tulleet melkoisella voimalla. Harvoin sade murtaa syyshortensioista oksia, kuten nyt on tapahtunut.

Allium sphaerocephalon - Pallerolaukka


Pallerolaukka on kyllä jokakesäinen rentoilija ja vaakatasossa viihtyvä. Sitä istuttaessa pitänee jatkossa muistaa sijoittaa se jonkun muun kasvin kaveriksi siten, että kaveri pitää pallerolaukan kukkavarret pystyssä. Pallerolaukka on pörriäisten suosiossa ja tykkään muutenkin sen väristä ja muodosta. Kuvan alimmaisen laukan yläpuolella näkyy yksi pörriäinen surraavan ilmassa. Ehkä se valmistautuu laskeutumaan kukalle.

Campanula patula - Harakankello
 

Harakankellot ovat kukkineet tänä kesänä ilostuttavan runsaina. Kuvan herukkapensaiden tyvellä kasvava harakankellorypäs näytti jo lopettaneen kukintansa ja varretkin vaikuttivat kuihtuneen näköisiltä. Hyvä, etten mennyt siistimisinnossani varsia leikkaamaan, sillä yllättäen vaakatasossa makaavista varsista nousi lukuisa määrä uusia kukkia.

Lysimachia nummularia - Suikereoalpi


Suikeroalpi on erinomainen naamioituja. Alkukesästä siitä ei ollut näkyvissä montaakaan versoa. Ihan yllätyin pensasruusuprojektia työstäessäni huomatessani kriikunapolulle vyöryneen suikeroalpiporukan. Se oli jo alkanut tunkea juuria raparperilaattojen väliin, joten nappasin polulta kasapäin versoja istutettavaksi Ruusupenkkiin, naapurin aidan eteen, pensasruusujen taakse. Suikeroalpi ei ole moksiskaan, vaikka sitä verottaa enemmänkin.

 

Oikearinteen kunnostusprojekti on nytkähtänyt liikkeelle. Tosin nyt se on seisonut odottamassa jatkoa jo runsaan viikon verran. Edellisen kunnostuksen yhteydessä käytin vanhaa olohuoneen mattoa estämässä syväjuuristen rikkaruohojen kotiutumista. Maksaruohot ja sulkaneilikka (eivätkä nämä mainitut rikkaruohoja edes ole) onkin kohtalaisen helppo saada pois rinteestä. Sen sijaan puna-apilan juuret  ovat menneet - tai tulleet - maton läpi. Koska lapion iskut eivät mene maton läpi, on jokaisen puna-apilan kohdalla räpellettävä niin käsin kuin muillakin työvälineillä. 


Osan rinteessä asuvista kasveista yritän säästää istuttaakseni niitä pieninä tuppoina takaisin. Osa menee kompostiin pelkästään siksi, että niiden juuristoa on vaikea saada puhdistetuksi rikkaruohoista. Hetken kuvittelin, että rinne olisi helppoa ja nopeaa putsata pelkästään kaivamalla maton reuna esiin ja kiskaisemalla se kerralla pois. Näin sitä huijaa itseään kehittelemällä kaikenlaisia heppoisia päiväunia. 160x240 senttistä kasveilla kuorrutettua mattoa ei niin vain irti kiskota. Kunhan saan rinteen ensin putsattua ja alkaa istutustyö, aion peittää tyhjät aukot märällä sanomalehdellä ja kuorikatteella. Sanomalehdet maatuvat aikaa myöten rinteeseen, eikä jatkossa tarvitse ainakaan vanhan maton ylös pöllyttämistä murehtia.


Mutta kuten sanottu, työmaa seisoo odottamassa tekijäänsä. Yleensä korjaan työvälineet pidemmiksi tauoiksi pois. Nyt jätin lapion ja muita välineitä merkiksi siitä, että homma nyt on hoidettava pois alta. Innostusta ei puutu, lähinnä sopivaa aikaa. Tunniksi ei noin multaista ja raskasta urakkaa kannata mennä ahertamaan. Pitää olla pidempi jakso ilman taskussa piippaavaa kännykkää ja takaraivossa takovaa suihkuunmenokutsua. 

Gimbap (kirjoitusasuja myös kimbap ja kimbab) on riisipohjainen korealaisen keittiön ruokalaji.

Elämä ei sentään ole pelkkää työtä ja tuskaa. Kaukana siitä. Viikonloppu meni tosi mukavasti kivojen ihmisten kanssa herkutellessa. Poika Susannansa toi mukanaan itse tehtyä kimbap'ia eli korealaista sushia. Olivat todella hyviä.


Minä puolestani valmistin kahvin kanssa nautittavaksi mustaherukkajuustokakun. Keksipohjan korvasin suklaatäytekakkupohjalla. Mustaherukoita ei enää ollut koristeeksi käytettäväksi, joten kaupan puutarhavadelmat ja pensasmustikat saivat kelvata. Ja hyvin kelpasivatkin.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Tänään on elokuun viimeinen päivä, huomenna alkaa syyskuu. Äkkiä ne kesäkuukaudet taas vierähtivät. Vaan ei hätää, syyskuu on mitä mainioin puutarhakuukausi. Lapio heilukoon ja perhoset kyläilkööt! 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille ihanille ihmisille!


32 kommenttia:

  1. Kaatuilevia kasveja on täälläkin. Perhosten lentelyä on hauska seurata. Onneksi niitä on, vaikka eivät aina kuvaan osuisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on perhosia. Usein niitä näkee runsaasti keittiön ikkunasta kurkistaessaan ja kun kameran kanssa pihalle pääsee, kaikki on tipotiessään.
      Säistä riippuen perhosten aika ei lopu elokuuhun. Monena vuotena niitä näkee syyskuussakin. Odotellaan siis.

      Poista
  2. Perhosten kuvaaminen on välillä melkoista väsytystaistelua. Hienoja kuvia olet saanut! :)

    Kesän loppuminen tuntuu aina vähän haikealta, nyt ehkä erityisen haikealta, kun kesä on ollut koronan takia vähän omituinen. Syksykin on kuitenkin kivaa aikaa, voi ruveta jo valmistelemaan ensi kevättä istuttamalla uusia kasveja ja tietenkin kukkasipuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on paljon muutakin kuin kylmyyttä, pimeyttä ja vesisadetta. Mikäs sen mukavampaa kuin laittaa puutarha valmiiksi talvea ja erityisesti tulevaa kevättä varten valmiiksi. Aah, kukkasipuleita olen jo ostanut.

      Poista
  3. Oi, miten kauniita perhoskuvia ja muitakin!!
    Toivotaan syyskuusta vielä lämmintä ja aurinkoista, jotta saisi monia odottavia projekteja eteenpäin. Olen tullut samaan tulokseen mansikkamuovien, mattojen ja kankaiden kanssa ja siirtynyt sanomalehtiin. Muutamassa paikassa on maisemointikangas kuorikatteen alla siten, että pidän sen vain yhden tai kahden kasvukauden verran hillitsemässä esim. vuohenputkia ja kurkin tilannetta / kitken välillä. Näin kankaan saa vielä helposti pois ja käytettyä toisessa kohteessa samaan tapaan.
    20 vuotta sitten oli vallalla suositella mm. mansikkamuovia ja voi että sen poiskiskominen on rasittavaa hommaa.
    Kakkusi näyttää niin herkulliselta, nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta maisemointikankaan tilapäiskäyttövinkistä! Aion käyttää sitä, sillä verkkolehtiin siirtymisen jälkeen sanomalehtiä ei ole riittävästi. Tänään kiskoin vanhan maton pois, viisi tuntia siihen meni. Oli kyllä raskas urakka. Kasvit olivat kasvaneet mattoon kiinni ja osin sen läpi syvyyksiin. Varsinkin pikkutalvio tekee niin tiiviin kasvuston, että sen pois saamiseksi tarvittaisiin dynamiittia. Sain maton pois pilkkomalla sitä mattoveitsellä pieniksi palasiksi. Muuten ei lapio ja käsivoimat riittäneet. Ei siis ikinä enää mitään mattoja paikkoihin, joita joutuu kunnostamaan muutaman vuoden välein. Mansikkamuovi on minulta jäänyt kokeilematta.
      Kakku oli oikein hyvää. Paseerasin mustaherukan siivilän läpi ja yhdistin sen tuorejuustoon, rahkaan ja kermaan. Tein myös toisen, pienemmän kakun. Ohjeessa siihen kuului laittaa 2 rkl appelsiinilikööriä, jota minulla ei ollut. Pullon pohjalla oli sopivasti kahvilikööriä, joka teki kakkuun kivan maun.

      Poista
  4. Oi, miten upeita perhoskuvia!
    Ja noita rentoilijoita kohtaan minulla on vähän kaksijakoiset tunteet. Rakastan puutarhaa ja sellaisia kasveja, jotke rentoilevat ja tekevät puutarhasta mielenkiintoisen ja juurikin rennon. Mutta sitten joskus omassa puutarhassa olen aivan väsynyt rentoilijoihin, kun ne kaatuilevat kulkureiteille ja täyttävät kaikki vapaat aukot. Mutta en kyllä taitaisi viihtyä puutarhassa, jossa kaikki kasvit olisivat vain jämptejä. Olemme ennenkin miettineet niitä pyöreitä ja säntillisiä kasveja. ;)

    On tosiaan jo vähän haikea olo, kun kesä alkaa hiipumaan. Ja vilukissana olen jo nyt villasukat ja villapaita päällä. Mutta toisaalta tykkään syksystä ja varsinkin kuulakkaista ja ruskaisista päivistä. Ja syyskuu on tosiaan mitä parhain kuukausi puuhastella puutarhassa.

    Ihania hetkiä tähän kuun vaihteeseen!

    P.S. Näyttipä herkulliselta tuo korealainen sushi ja sun kakku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se noissa rentoilevissa kasveissa on, kun kaatuilevat kulkukäyville ja loikoilevat muiden päällä. Silti niilläkin on puutarhassani paikkansa. Ainakin siihen saakka, kun vastaavissa lajeissa löytyy pyöreinä palluroina paikallaan pysyvät versiot. Eli luultavasti ei koskaan.

      Villasukat minäkin vedin hetki sitten jalkaan. Ehkä syksyn saapumisen huomaakin juuri vetona jaloissa. Syksy on niin paljon muutakin kuin pimeyttä ja koleutta, joten älkäämme vaipuko epätoivoon vaan nautitaan kaikista syksyyn liittyvistä asioista.

      Korealainen sushi maistui tosi hyvältä. Sen valmistus ja maku on aika lailla samanlaista kuin japanilaisissa versioissa. Tuntui ihan hassulta syödä kimbapia haarukalla, mutta aikanaan hankitut puiset syömäpuikot ovat löytäneet muuta käyttöä.

      Poista
  5. Onpa hauska tuo harakankellon kasvutapa! Se todella meinaa, että ei kesä ole vielä ohi. Ja ihanat perhoskuvat : ))

    Tsemppiä rinteen kanssa! Puna-apila on hirvittävän lujaa, se on ottanut meilläkin vallan muutamassa paikassa. Uskomatonta, miten pitkät juuret sillä on. Kauhea sanoa tätä ääneen, mutta mielummin kitken vuodenputkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin metka harakankello. Tänä kesänä niitä on kasvanut useita siellä täällä puutarhaa. Mukavaa, että ovat kotiutuneet meille.

      Puna-apilan kitkeminen on TOSI työlästä. Sen juuret ovat pitkät ja lujat. Pelkästään kiskomalla niitä ei saa pois, vaan tarvitaan lapiolla syvältä kaivamista. Siltikin juuri katkeaa jossain vaiheessa. Täytyy taas painaa mieleen, että pienenkin puna-apilan nähdessä täytyy ryhtyä heti toimeen. Mitä vankemmaksi ne ehtivät kasvustonsa juurruttaa, sen isompi työ on niistä päästä eroon. Älä yhtään kauhistele ääneen sanomista, sillä tylsyydestä huolimatta vuohenputken kitkeminen on huomattavasti kevyempää.

      Poista
  6. Perhoskuvat ovat todella onnistuneita ja sait todella työvoiton. Syksy on parhaimmillaan mitä parhainta työskentelyaikaa puutarhassa. Tuo rinteesi on oivallinen kasvupaikka monelle arkajuuriselle kasville. Ei tarvitse pelätä niiden kärsivän kasvualustan märkyydestä.
    Ihania herkkuja on ollut teillä tarjolla ja viimeisen kuvan nuokkuluppio on todella kaunis.
    Mukavaa uutta viikkoa ja alkavaa syyskuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on todellakin oivallista työskentelyaikaa puutarhassa. Aurinkokin harvoin porottaa täydeltä taivaalta tuntitolkulla, joten urakointi on miellyttävämpää.
      Rinne on hyvin lämmin paikka, mutta liika kosteus ei siinä ole koskaan ongelma. Mullan alla on hiekkaa syvyyksiin, joten kuivuutta pelkääviä rinteeseen ei voi istuttaa.
      Söin ensimmäisen kerran kimbapia, mutta varmasti en viimeistä kertaa. Olivat todella hyviä.
      Samoin sinulle raikkaita alkusyksyn päiviä!

      Poista
  7. Erikoisen näkönen tuo Sinipiikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinipiikkiputki on kiva kasvi. Tänä kesänä se ei ole ollut parhaimmillaan, mutta tykkään kovasti sen sinisyydestä.

      Poista
  8. Kiitos Between!
    Sinulle myös ,Mukavaa alkavaa syyskuuta!
    herkku tuo juustokakku:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein ihanaa alkusyksyä sinulle Liisa!
      Juustokakut ovat helppoja ja herkullisia. Siksi teen niitä usein tavallisen täytekakun sijaan.

      Poista
  9. Upeat perhoskuvat! Jos perustaisit puutarhaasi perhosille punaviinibaarin, suosio olisi varmasti aivan räjähtävä!
    Muistan lapsuuskodista nuo kultapallot, käytöstä jääneen vanhan ulkosaunan seinustalta, nehän ulottuivat lähes räystäälle saakka.
    Ajattelin vielä siirtää mökin metsäpuutarhaan kotoa, tuoksukurjenpolvea, suikeroalpia ja kuunliljoja. Eikö olekkin vielä ihan järkevä aika, näille suht' helpoille kasveille.
    Mukavaa alkavaa syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaviinibaaria voisikin kokeilla. Olen istuttanut viime vuosina paljon perhos- ja pörriäiskasveja. Yleensä kallionauhus on yksi tehokkaimpia perhosmagneetteja, mutta nyt se ei ole houkutellut.
      Kultapallot huitelevat aina korkeuksissa. Uskon hyvin, että ulottuivat räystäälle saakka.
      Nyt on oikein hyvä hetki siirtää ja istuttaa kasveja. Luonnollista kosteuttakin on enemmän, mikä helpottaa ja vähentää kastelutarvetta.
      Samoin sinulle mukavia alkusyksyn päiviä!

      Poista
  10. Meillä on tosi heikko perhosvuosi, ihan suren sitä. Tarjolla olisi jos minkälaista syksyn mesibaaria monenlaisille nautiskelijoille. Mutta perhosia on vain satunnaisia yksittäiskappaleita, amiraaleja, neitoperhoja ja nokkosperhoja. Yhden suruvaipankin olen bongannut, mutta monta tuttua ja tavallista lajia puuttuu kokonaan.

    Rentoilijoita on täälläkin, eli tukia pitää hommata enempi. Ruusumaallakin osa versoista ei tullut ohjatuksi tukiinsa, joten makaavat nyt maata myöten kukkien. Pahus!

    Syksy on oivallista istutusaikaa, ja paras hetki kunnon loppukiriin! Mulle syksy on ehkä tehokkainta aikaa puutarhassa uusien istutusten suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, etteivät perhoset suosi sinunkaan puutarhaasi. Samalla tavoin meilläkin näkyy yksittäisiä perhosia, mutta ei sellaisia porukoita kuin joinain syksyinä.
      Ostin jo muutaman tuen lisää. Näin syksyllä niitä kyllä vapautuu toisilta kasveilta. Makaavien ruusujen kukinta varmaan vahingoittuu. Onneksi tulee uusi kesä ja mahdollisuus parempaan tuentaan.
      Syksy on erinomaista istutus- ja siirtoaikaa. Parasta syksyn istutuksissa on se, että muut kasvit ovat täysikokoisia. Helpottaa merkittävästi uusien kasvien istuttamista.

      Poista
  11. Hyviä perhoskuvia oot suanu ja kärsivällisyys on palakittu! Vielä on perhosia lennelly meilläkin ja satteet ei tänne tullukkaan. Olin siellä teijän kulumilla viikonloppuna ja kuatamalla sato lauantaina iltayöstä. Noita rentoilijoita meilläkin on ja on pitäny tukkii reppiiviä kasveja poikkeuksellisen paljon.
    Meilläkin ois yks penkki nostettava ylös, nythän on hyvä aika näihin hommiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauantaina vettä tuli kaatamalla. Olin illansuussa autolla liikkeellä ja kieli keskellä suuta sai ajaa veden täyttäessä urat tiellä. Jännä nähdä, millainen kasvu on ensi kesänä. Onko kasvu yhtä rehevää ja korkeaa, kuin nyt on ollut.
      Penkkien kunnostuskaivamiset ovat kovaa hommaa. Joka vuosi niitä ei onneksi tarvitse tehdä ja valmista työtä on taas ilo katsella. Toivottavasti saat oman urakkasi käyntiin ja etenemään.

      Poista
  12. Hyvä lopputulos tuli sinulla perhoskuvien kanssa. Etenkin jos joku harvinaisempi perhonen tulee pihaan tai erityisesti päättää kuvata tietyn perhosen, se heittäytyy aivan mahdottomaksi ja hengailee siivet supussa kunnes syöksyy tiehensä. Puna-apila on ihan hirveä riesa. Minulla on se sekä kivikkopenkin että niityn ongelmana, molemmat se peittäisi pian kokonaan, jollen pistäisi vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totisesti käsi väsähti odottaessani perhosen avaavan siipensä.
      Eilen kaivelin puna-apiloita pois rinteestä. Niiden juuret menevät taatusti Kiinaan ja sielläkin kiertävät koko maan. Varmaan jäi monen monta juurenpalaa rinteeseen, mutta niiden pois saaminen olisi vaatinut dynamiittia.

      Poista
  13. Syksy on hyvää aikaa uuteen kauteen valmistautumiseen. Niin puutarhan kanssa kuin lintujen ruokinnankin kanssa. Kamerakin tavoittaa paljon kesäkaudesta poikkeavaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti nyt pitäisi pihalla liikkuessa aina olla kamera kaulassa. Tänään kuulin kurkien ääniä, mutta en nähnyt niitä. Eikä ollut kameraakaan.

      Poista
  14. Käytän samaa taktiikkaa kun sinäkin eli kun ottaa paljon kuvia, joku aina vahingossa onnistuu. Toimii!:)
    Katselin rinnekuvaasi ja huomasin puuportaat siellä. Olen ajatellut rakentaa samanlaiset omaan rinteeseenkin ensi kesänä ja mietin vain niiden kestävyyttä. Olisiko parempi öljytä tavallista lautaa vai ostaa lehtikuusta? Mistä teidän portaat on tehty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimii todellakin, varsinkin lentäviä ötököitä kuvatessa. Aina joku lukemattomista laukaisuista tuottaa tulosta.

      Portaisiin käytetty puu on painekyllästettyä ja aika paksua tavaraa. Portaat ovat olleet paikallaan 33 vuotta. Puu on harmaantunut, mutta edelleen se on ehjää. Pystysuuntaiset puut ovat osittain kosketuksissa maahan, eivät ole silti lahonneet nekään. Askelmista muut ovat "ilmassa" alimmaista lukuunottamatta, niissäkään ei ole lahoamista. Välillä tulee mieleen, että portaat pitää jossain vaiheessa uusia ja mielelläni laittaisin ainakin toiselle puolelle käsijohteen. Toistaiseksi portaita ei kunnon vuoksi tarvitse uusia.

      Poista
  15. Minullakin seisoo muuripuutarha projekti kun seuraavaksi pitäisi hommata betonit ja valaa perustukset. Vähän vaan taas hirvittää ottaa ensimmäistä isoa askelta ja ei ole vielä tiilistäkään tietoa. Ensi viikolla on kuitenkin lomaviikko joten ehkäpä silloin jos kelit ovat suotuisat.
    Upeat kuvat perhosista ja herkuista, taidankin lähteä tästä iltapalalle, namps😋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuripuutarha! Sinulla on aina mielenkiintoisia projekteja suunnitelmissa ja meneillään. Toivotaan, että kelit sallivat muuripuutarhan aloittamisen.

      Mistähän se johtuu, että jonkun urakan aloittaminen on se vaikein osuus. Rinneprojekti nytkähti eilen liikeelle ja jatkui tänään. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, mutta mieli sitäkin tyytyväisempi.

      Poista
  16. Hienot perhoskuvat! Rinteen perkaaminen on varmasti iso urakka. Voin kuvitella, kuinka tiukasti kasvien juuret ovat napanneet matosta kiinni. Aloin heti epäillä, teinkö kuitenkin virheen, kun peitin marjapensasalueen vuohenputki-valvatti-apilaheinikkoa matoilla, lakanoilla ja sanomalehdillä. Toisaalta, eipä minulla ollut tarkoitusta (ainakaan toistaiseksi) istuttaa niiden kohdalle mitään. Jos joskus mieli muuttuu, niin se on sitten sen ajan murhe. Nyt on tärkeämpää saada sieltä rikkaruohot nitistettyä.
    Herkullisen näköinen kakku! Tsemppiä rinteen raivaamiseen!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!