Helmet -lukuhaaste 2025

Vanha kiviaita kotikylässä on sammaloitunut.

 

Vuosi on lopuillaan ja aika tehdä yhteenveto luetuista kirjoista. Helmet-lukuhaaste 2025 on täytetty. En ole asettanut itselleni pakkoa löytää jokaiseen haastekohtaan sopiva kirja. Sen sijaan katson, sopiiko lukemani kirja johonkin tiettyyn kohtaan. Usein käy niin, että luettu kirja istuu useammankin otsikon alle. 

Kuten yhteenvedosta nopeasti huomaa, luen paljon dekkareita. Etenkin skandinaavisissa dekkareissa kuvataan rikosten ohessa yhteiskuntaa, ihmisten käyttäytymistä, kulttuuria ja luontokin nousee välillä esille. Scifistä en pidä, enkä kyllä ylenpalttisesta raakuudestakaan.

Käytän ahkerasti kirjastoa. Viime aikoina olen ostanut enemmän kirjoja myös kotiin itseni ja Ukkokullan luettaviksi. Yhä useammin tuntuu, että kirjaston tarjonta ei riitä ja uutuuksia joutuu odottamaan iäisyyden. 

Kuvien alle olen ensin listannut lukemani kirjat kussakin kuussa. Numerot taasen viittaavat Helmet-lukuhaasteen otsikoihin. 

 

Tammikuussa luin seuraavat 8 kirjaa:

Tola Joonatan: Hullut, ihanat linnut, 220 s
Kuisma Hanna-Riikka: Korvaushoito, 347 s 
Multisilta Jenni: Kuinka tähdete kuolevat, 339 s
Multisilta Jenni: Kuka viimeiseksi jää, 448
Enberg Katrine: Kunnes aika koittaa, 429 s
Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina, Susi Pauliina: Se on täytetty, 298 s
Griffiths Ellly: Viimeinen leposija, 350 s
Gordelier Jeanne: Minun tarinanni, 382

 

4. Kirjassa valvotaan yöllä
17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira
Griffiths Elly: Viimeinen leposija, 350

• Ruth Galloway –sarjan päätös. En kerro, miten Ruthin ja Nelsonin vuosia kestäneelle onoff-parisuhteelle käy. Muitakin tuttuihin henkilöihin liittyviä yllätyksiä ratkotaan rikoksen selvittämisen ohessa.

5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle
Cordelier Jeanne: Minun tarinani, 382

• Pariisilaisen nuoren naisen tarina prostituoiduksi ajautumisesta ja elämästä sutenöörien ja muiden hyväksikäyttäjien maailmassa sekä irtaantumisesta rankasta ammatista. Ilmestyessään 1976 kirja oli aikansa maailmanmenestys.

12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo
Tola Joonatan: Hullut, ihanat linnut, 220

• Jatkoa Punaisen planeetan tapahtumille.(päähenkilön isoäiti) 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

Kuisma Hanna-Riikka: Korvaushoito, 347

• Pysäyttävä kertomus huumeiden käyttäjien elämästä, ylisukupolvisesta huono-osaisuuden periytymisestä ja huumeista irrottautumisen vaikeudesta.

30. Kirjassa on häät tai hautajaiset
39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen
Enberg Katrine: Kunnes aika koittaa, 429

• Hyvin rakennettu jännitystarina, jossa eri henkilöiden osuudet lähestyvät toinen toisiaan, kunnes lopussa ne nivoutuvat yhteen. Kirjan henkilöt on kuvattu inhimmillisesti. Jokaisessa on sekä hyvää että pahaa. Kieli on hyvää ja soljuvaa.

41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää
Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina, Susi Pauliina: Se on täytetty, 298

• Erikoisesti toteutettu, jännittäväkin tarina täytetystä mäyrästä. Neljä kirjailijaa kertoo tarinaa omalla tavallaan ja siten, että mäyrän kohtalo etenee kronologisesti eteenpäin.

 
Helmikuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Areklev Lina: Häpeäpilkku, 450 s
Karra Petri: Pakenevat unet, 286 s
Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar, 347
Alasalmi Päivi: Häkkilinnut, 334
French Tana: Pimennossa, 511 s 

 
3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
Karra Petri: Pakenevat unet, 286

• Pikkusisarestaan huolehtiva narkomaaniäidin teini-ikäinen poika epäonnistuu sisarensa suojelemisessa. 

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe
Areklev Lina: Häpeäpilkku, 450

• Kirjailijan kolmas jännitysromaani, joka sijoittuu Vaasan korkeudella Ruotsissa sijaitsevalle Ulvön-saarelle. Jännitys kestää viimeisille sivuille. Mukavinta tässä kirjasarjassa on löytää paikkoja, joista ei ole aiemmin tiennyt mitään. Fiktion myötä tulee siis kartutettua niin historiaa kuin maantietoakin.

31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä
37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä
42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja
French Tana: Pimennossa, 511

• Irlantiin liittyvä jännitystarina. Ajatus syyllisestä vaihtuu kaiken aikaa. Kieli on hyvää ja monipuolista. Irlantilainen kulttuuri tulee mukavasti esille.   
• Irlantiin liittyvä jännitystarina. Ajatus syyllisestä vaihtuu kaiken aikaa. Kieli on hyvää ja monipuolista. Irlantilainen kulttuuri tulee mukavasti esille.

47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt
Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar, 347

• Kaksossisaren löytyminen aikuisiällä johtaa erikoisiin tilanteisiin. Jännitystä viimeiseen pisteeseen saakka.

Alasalmi Päivi: Häkkilinnut, 334

• Jatkoa edelliseen kirjaan. Ei lopu jännitys tässäkään kirjassa.

Maaliskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Alasalmi Päivi: Kyy povellani, 335 s
Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Yksinäinen todistaja, 414 s 
Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Häntä ei pitänyt tappaa, 382
Alasalmi Päivi: Myrkynkylväjä, 355
Riley Lucinda: Kuolema sisäoppilaitoksessa, 487 s

 

25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme
Alasalmi Päivi: Kyy povellani, 335

• Ratkaisu jää taas roikkumaan eli seuraavan kirjan lukeminen on nokkelasti taattu.

36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa
Riley Lucinda: Kuolema sisäoppilaitoksessa, 487

• Taitavasti rakennettu rikostarina, jossa jännitys säilyi viime sivuille saakka.

Huhtikuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Lähettäjä tuntematon, 368 s
Kjellsdotter Nilla: Jo joutuvi yö, 424 s.
Saisio Pirkko: Suliko, 411 s.
Hotakainen Kari: Opetuslapsi, 270 s
Manninen Laura: Viimeinen sulkee verhot, 268 s  

Toukokuussa luin seuraavat 3 kirjaa:

Hotakainen Kari: Tarina, 267 s
Kjellsdotter Nilla; Taivaankartano, 422 s
Moyes Jojo: Riikinkukon paratiisi, 510 s  

 

Kesäkuussa luin seuraavat 6 kirjaa:

Hotakainen Kari: Helmi, 300 s
Kjellsdotter Nilla: Kivipuiston tyttö, 351 s
Palviainen JukkaPekka: Tavoittelemanne henkilö on kuollut, 319
Al Husaini Sara: Huono tyttö, 295 s
Backman Elina: Kuka pimeässä kulkee, 384 s
Hardwick Neil: Poistetut kohtaukset. Muistelmat, 222 s              

9. Kirjassa on konflikti
Al Husaini, Sara: Huono tyttö, 295

• Vauvana Suomeen perheensä kanssa muuttaneen tytön kertomus pakkoavioliitosta ja huivin käytöstä luopumisesta.

38. Elämäkertaromaani
Hardwick Neil: Poistetut kohtaukset. Muistelmat, 222

• Mielenkiintoista lukea, miten paljon Hardwick on saanut aikaan suomalaisessa tv- ja teatterikulttuurissa. Huomionarvoista on myös se, kuinka hyvin Hardwick pääsi sisään ulkomaisille usein vaikeasti avautuvaan suomalaiseen huumoriin.

Junkkaala Heini: Pirkko Saisio, sopimaton, 959

• Kirja on hyvin kirjoitettu. Painavasta "tiiliskivimäisyydestä" ja vaikeasta käsiteltävyydestä huolimatta mielenkiinto riitti viimeisille sivuille saakka. Alun lapsuutta ja Kallion kuvauksia oli mukava lukea.

45. Kirjassa on isä ja tytär
Kjellsdotter Nilla: Kivipuiston tyttö, 351

• Jännitys säilyy loppuun saakka. Kirjan uhrien kokemukset järkyttävät jo ajatuksenakin.

49. Kirja on julkaistu vuonna 2025
Backman Elina: Kuka pimeässä kulkee, 384

• Saana ja Jan jatkavat tutkimuksiaan tahoillaan rakentaen samalla yhteistä tulevaisuutta. Hyvä kirja, jossa ihmissuhteilla on isompi merkitys kuin rikoksella ja sen tutkinnalla.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Hotakainen Kari: Helmi, 300

• Lämminhenkinen kuvaus vanhenemisesta ja muistisairaudesta.

Heinäkuussa luin seuraavat 4 kirjaa:

Adolfsson Maria: Vaikene kuin muuri, 356 s
Musso Guillaume: Joku toinen, 299 s
Seeck Max: Kauna, 526
Schulman Ninni: Viimeiset leikit, 495 s  

1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)
Adolfsson Maria: Vaikene kuin muuri, 356

• Doggerland –tarina jatkuu jännittävänä, kuten aiemmissakin kirjoissa. Kuvitteellisesta Doggerlandista lukiessani ajattelen, että se voisi olla Shetlannin saaret.

Elokuussa luin seuraavat 4 kirjaa:

Ranta Tuula: Ruumis joka meille annettiin, 312 s
Raatikainen Jari: Syndikaatti, 574 s
Kangas Joel: Kamos, 317 s
Louis Edouard: Monique pakenee, 95 s 

 

 

 16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo
Koskinen, J.P.: Maaliskuun mustat varjot, 240

• Ehkä nämä Koskisen kuukausidekkarit kirja kirjalta paranevat. Ainakin tämä oli parempi kuin kaksi ensimmäistä. Neljättä en sitten enää jaksanut ryhtyä lukemaan.

19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla
Louis Eduard: Monigue pakenee, 95

• Koskettava kertomus äidin ja aikuisen pojan suhteesta.

Syyskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Koskinen J.P: Tammikuun pimeä syli, 247 s (kuva elokuun kollaasissa)
Koskinen J.P: Helmikuun kylmä kosketus, 244 s
Jones Sadie: Käärmeete, 450 s
Ohlsson Kristine: Varjopaikka, 621 s
Koskinen J.P: Maaliskuun mustat varjot, 240 s 

Lokakuussa luin seuraavat 6½ kirjaa:

Paulow Ari: Keltainen vaara (tylsä kirja, joten luin 403 sivusta 166 s)
Hämeen-Anttila Virpi: Synnyinmaa. Kultaiset vuodete, 300 s
Saksala Elina: Mies matkallaan. Eero Raittinen, 361
Malmstedt Tuire: Lintusielu, 284
Al Husaini Sara: Kenelle maa kuuluu, 233 s
Tuominen Arttu: Alec, 365 s
Cleeves Ann: Kiven varjo, 347 s  

7. Hyvän mielen kirja
Hämeen-Anttila Virpi: Kultaiset vuodet. Synnyinmaa-sarja, 300

• Synnyinmaa-sarjan kolmannessa osassa jatkuu kirjailijan taito yhdistää faktaa ja fiktiota kiinnostavasti. Harvinaista lukea kirja, jonka henkilöt ovat hyväntahtoisia ja rakentavia. Tähän kolmen kirjan sarjaan toivon Hämeen-Anttilan kirjoittavan jatkoa.

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla
21. Kirjassa on muusikko
Saksala Elina: Mies matkallaan. Eero Raittinen, 361

• Kiinnostava elämänkerta heinäkuussa menehtyneestsä laulaja-rumpali Eero Raittisesta.

20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja
Cleeves Ann: Kiven Varjo, 347

• Shetland-sarjasta tutun Perezin rikostutkimukset ovat edelleen sujuvaa luettavaa. Oli erityisen kiinnostavaa saada kosketus Orkney-saarten historiaan. Karttaa tuli tutkittua kirjan edetessä useaan kertaan.

26. Kirjassa on itse valittu perhe
Malmstedt Tuire: Lintusielu, 284

• Jännitys säilyy viime sivuille saakka. Ratkaisu on oikeastaan yllättävä. Tarina on koskettava. Kaltoinkohtelu muuttaa ihmistä ja vaikuttaa koko hänen elämäänsä.

29. Kirjailijan viimeisin teos 
Tuominen, Arttu: Alec, 365

• Hiukan liian raakoja tapahtumia minun makuuni sisältävä dekkari. Kuitenkin niin taitavasti kirjoitettu, että koukutti lukemaan. Jännitys säilyi viimeiselle sivulle saakka.

Marraskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Pettersson Maria: Anna Kontula, leipää ja ruusuja, 477
Heimonen Riitta: Äkkiä on ilta, 219 s
Seeck Max: Petetty, 344 s
Päivinen Maaria: Lastani ette vie, 264 s
Heikkinen Antti: Eila Roine, 600 s

44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)
Heimonen Riitta: Äkkiä on ilta, 219

• Todentuntuinen kuvaus muistisairaan äidin ja iäkkään isän suhteesta heitä auttavaan tyttäreen. Tyttären ahdistukseen ja riittämättömyyden tunteisiin on helppo samaistua.

Joulukuussa luin seuraavat 3 kirjaa:

Rämö Satu: Tinna, 406 s
Junkkaala Heini: Pirkko Saisio. Sopimaton, 959 s
Keegan Claire: Nämä pienet asiat, 116 s 

 

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä 
Keegan Clarie: Nämä pienet asiat, 116

• Koskettavasti fiktio on yhdistetty faktaan Irlannin lähimenneisyydestä. Tällaisten kirjojen yksi tärkeistä elementeistä on halu hankkia lisää tietoa tapahtumista.

Päällimmäisessä kirjassa 116 sivua, alimmaisessa 959 s

Vuoden 2025 aikana luin 59 kirjaa. Enimmäkseen luen sängyssä ennen nukahtamista. Mielenkiintoinen kirja vie toisinaan mukanaan niin, etten millään tahdo sammuttaa lamppua. Kesällä luen vähemmän, koska en malta pysyä poissa puutarhatöiden parista. Heltesäällä kyllä kellahdan kirjan kanssa sohvalle. 

Äänikirjoja olen kokeillut, mutta hyväkin kirja alkaa nukuttaa. Puutarhatöiden parissa taasen haluan aistia ympäristöäni myös kuuntelemalla. Konkreettinen kirja on minulle mieluisa formaatti. En sulje äänikirjoja täysin pois. Toivoisin, että kirjailijoille maksettaisiin äänikirjoista kunnolla. Harva kirjailija maassamme rikastuu työllään. Tämän hetken äänikirjasopimuksilla kirjailijalta loppuu leipä.

Vuoden 2026 Helmet-lukuhaasteen löydät täältä. 

Työvoitto

 
Työvoitto eli neulepusero Kallaveet on vihdoin valmis. Koen ylittäneeni itseni monessakin mielessä. Sain aloitettua ja vietyä loppuun pitkään suunnittelemani isomman neuleprojektin. Jopa siinä mielessä onnistuneesti, etten vanhojen tapojeni mukaan ollut siihen jo ensisenteillä tyytymätön, enkä siis purkanut puseroa missään vaiheessa.

En ole vuosikausiin kutonut mitään villasukkia tai pikkulapsen puseroa suurempaa. Aikoinaan kudoin paljonkin niin itselleni kuin lapsille. Nykyisin olen kovin lämminverinen ja siksi käytän hyvin vähän paksumpia vaatteita. Ei siis ole ollut tarvetta villatakeille tai -puseroille. Ehkä myös halu ja kyky paneutua isompaan neuleprojektiin on ollut kadoksissa.

Kallaveet-puseron ohje ei ollut vaikea, vaikka parissa paikassa jouduin hetken pähkäilemään, miten etenen. Osin syynä varmaan oli tottumattomuus tämän kokoluokan neuleisiin. Kaarrokkeen pitsikuvion tekeminen oli hidasta, sillä se koostui 59 erilaisesta kerroksesta. Piti olla tarkkana, että langankierrot ja yhteenneulotut menivät oikein, ettei puikoilla yhtäkkiä ollut liikaa tai liian vähän silmukoita. Hidastempoinen tarkkaavaisuus kannatti, sen ansiosta pysyin hyvin mallin silmukkalukemissa.

 
Käsialasta tuli turhan epätasaista. Työn paino lisääntyi sen edistyessä. Useiden kymmenien silmukoiden rivejä piti välillä käsin siirtää pitkillä pyöröpuikoilla eteenpäin. 7veikka ei myöskään ole paras mahdollinen lanka tällaiseen työhön, vaikka se vahvuudeltaan vastasi ohjeen lankasuositusta. Puserosta tuli paksu ja painava. Kokokin olisi voinut olla pienempi.

Yllättävän nopeasti pusero valmistui. Aloitin kutomisen 19.12. Viimeistelin työn ma 9.1. eli kolme viikkoa, enkä suinkaan joka päivä puseroa kutonut. Positiivisinta on se, ettei kertaakaan tullut tarvetta heittää työ päin seinää. Päinvastoin, aion tarttua uusiinkin haasteisiin, kunhan sopiva löytyy. Tässä välissä taidan pakertaa parit villasukat.

Loppiaisen valkeat hankimaisemat vaihtuivat tiistai-iltana tänne etelään niin tutuiksi harmaiksi loskakeleiksi. Rapa lentää ja niin on vaarassa lentää ihmisetkin. Nimittäin pyllylleen. Ehdittiin sentään tammikuun toiselle viikolle ennen ensimmäistä hiekoitussessiota. Joka on nyt kertaalleen tehty. Näillä vesisadelukemilla voidaan varmaan kohta sanoa hyvästit niin lumelle kuin jäällekin.

Hanki vajoaa vauhdilla. Tuskin tämän talven lumisateet ovat kaikki alas tulleet. Lisää on taatusti luvassa. Onpa ainakin taas tilaa työntää uusia lumia, kun edelliset ovat sulaneet. Jonkin verran jännittää, ettei vaan tulisi viime vuoden kaltaista jäätikköä ympäri puutarhaa. Täällä etelärannikolla routa ei ole kovin paksua, vain 1-10 cm ja sateet sulattavat sitä lisää. 15 vrk:n ennusteiden mukaan lämpötila pysyy plussalla tai nollassa. En toivo paukkupakkasia heti näiden vesisateiden perään jäädyttämään paikkoja.

Jänikset vierailevat pihassa ahkerasti. Joulun aikaan pihassa temmeltäneitä valkoisia metsäjäniksiä ei nyt ole näkynyt. Sen sijaan ainakin yksi iso rusakko istuu harva se ilta etupihan marjakuusen alla napostelemassa lintulaudalta pudonneita siemeniä.

Olopihan käytävän reunalla on myös joku jänis käynyt tonkimassa syötävää. Sulkaneilikoita on näppärästi silputtu lumelle.

Ellibsistä lataamani Iida Rauman Hävitys on nyt kuunneltu loppuun. Olipa intensiivinen luku- tai siis kuuntelukokemus. Aika rankka tarina, joka herätti paikotellen vahvoja tunteita. Teki mieli huutaa, että tuo on kerrassaan epäoikeudenmukaista, väärin, ymmärtäkää, auttakaa nyt edes joku. Pidin historiaosuuksista. Myös turun murretta oli mukava kuunnella, eikä sen ymmärtäminen tuottanut ollenkaan vaikeuksia. Onhan sukujuureni tämän murrealueen vaikutuspiirissä. Lukija Karoliina Niskanen hoiti osuutensa kiitettävästi.

Runsaan 13 tunnin kokonaisuus pilkkoutui luonnollisesti useampaan osaan, sillä kukapa jaksaisi noin montaa tuntia yhtäsoittoa istua äänikirjan äärellä. Aluksi luin kutoessani, sitten illalla sängyssä. Makuulla lukeminen osoittautui virheeksi joka kerta. Nukahdin nopeasti ja tehokkaasti. Aktiivisempaa kuuntelemista varten kunnon kuulokkeet ovat välttämättömät, jotta ulkopuolelta tulevat äänet eivät häiritsisi lukukokemusta.

Todennäköisesti aion vastaisuudessa lainata uusia äänikirjoja, mutta perinteinen kirja on edelleen suosikkini. Iida Rauman kirjaa kuunnellessani kaipasin yhden jos toisenkin kerran käsiini konkreettista kirjaa voidakseni palata johonkin tapahtumaan tai tarkastaa yksittäisiä asioita.

Joulukoristeet on korjattu pois. Muutamia valosarjoja on edelleen siellä täällä. Osa saa jäädäkin pimeimmäksi aikaa. Osan laitan laatikkoon, kunhan niiden paristot ovat kuluttaneet voimansa loppuun. Pari amaryllistä on edelleen fiinissä kunnossa, samoin yksi joulutähti. Varaston oveen laitoin loppusyksystä ostamani kranssin, jonka koristeet ehtivät jo marraskuussa aloittaa litistymisen ja rypistymisen. Onpahan kuitenkin väriä hetkeksi aikaa.

Tuntuu ihan mukavalta, kun juhlapyhien putki on vaihtunut normaaliin arkeen. Saappaat jalassa vesisateita uhmaten kohti kevättä. Eikö niin!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille! 

PS.
Blogger siirtää edelleen omavaltaisesti kommenttejanne roskapostiin. Älkää siis ihmetelkö, jos ette heti löydä omaanne. Käyn kyllä säännöllisesti klikkaamassa niitä julkaistaviksi ja vastattaviksi.

Äänikirjakokemus

Ajat sitten latasin kännykkääni Ellibs -äänikirjasovelluksen. Se on ilmainen sovellus, jonka avulla voi kuunnella yleisten kirjastojen äänikirjoja tai ostaa niitä Ellibs-kirjakaupasta. Tarvitset kirjastokorttisi numeron ja kirjastosta hankitun pin-koodin.

En ole kokeillut muita äänikirjasovelluksia, joten vertailutiedot minulta puuttuvat. Ellibs on minusta aika jäykkä, mutta yksinkertaisuudessaan helppo käyttää.

Koska minulla on tunnukset vain oman kunnan kirjastoon, lähdin etsimään sopivaa luettavaa sieltä. Valikoimassa ei ollut kehumista ja valitsin ensimmäisen kelvollisen mahdollisuuden eli Camilla Läckbergin Kultahäkin. Vaihtoehtoina oli 7 tai 14 vrk:n laina-aika ja valitsin pidemmän, jotta varmasti ehtisin paksun kirjan kuunnella.

Kuuntelin kirjaa ruokaa valmistaessani, silittäessäni, kutoessani ja illalla sängyssä ennen valojen sammuttamista. Paras kokemus oli minusta kuunteleminen kutomisen yhteydessä. Sukka edistyi huomaamatta ja tarina tempasi mukaansa. Sen sijaan sängyssä kävi niin, että heräsin jossain vaiheessa todeten nukkuneeni runsaan puoli tuntia kuulematta tarinasta yhtään mitään. Oli siis palattava kirjassa taaksepäin ja aloitettava uudelleen. Väsytti entistä enemmän, joten päätin palata sänkylukemisessa perinteiseen kirjaan.

Ensimmäinen äänikirjakokemus oli ihan mukava ja siitä innostuneena hankin myös Helmetin (pääkaupunkiseudun kirjastot) verkkotunnuksen. Ensimmäisen kirjastokorttini olen lapsena saanut Espoon kirjastosta, joten Helmet on minulle tuttu. Verkkotunnuksia minulla ei kuitenkaan ole sinne ollut. Helmetin valikoima on oman kunnan kirjaston tarjontaa huomattavasti laajempi. Valitettavasti vain suurin osa kirjoista oli jo lainassa. Toisaalta yksittäistä kirjaa on useampi kappale, joten kannattaa laittaa itsensä varausjonoon.

Pihatöissä tuskin tulen äänikirjoja kuuntelemaan, sillä haluan tarkkailla ympäröivän puutarhan ja luonnon ilmiöitä ja siinä tarvitsen myös kuuloani. Sen sijaan iltaisin tv:n äärellä kutominen saa todennäköisesti uuden ulottuvuuden äänikirjojen muodossa, sillä television uusintoja ei jaksa kerta toisensa jälkeen katsoa.

Mitäkö tykkäsin Läckbergin Kultahäkistä? Tarina tempaisi mukaansa siten, että pakkohan se oli ratkaisun selviämiseksi loppuun kuunnella. Runsaat seksikohtaukset tympivät ja muutenkin kirjasta tuli mieleen aikoinaan kioskeissa myytävänä olleet viihdelehdet, kuten Kulta- ja Linnasarja.