Puutarhanäkymiä -haaste

Entinen metsäpuutarha on yksi mieluisimpia näkymiäni.

 
Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi haastoi mukaan esittelemään puutarhanäkymiä. Kiva haaste tämäkin, joskin aiheutti heti ensilukemalla sydämentykytyksiä. Minä kun hiippailen puutarhassani useimmiten makroasetuksilla kukkia sihtaamassa. Laajemmat näkymät tallennan mappi ö:hön enimmäkseen omia tarkastaluhetkiä varten.

 
Nyt siis pääsen mässäilemään amatöörimäisillä otteilla ja "sitä-sun-tätä" "sinne-sun-tänne" -mentaliteetilla rakennetun puutarhani näkymiä esitellen. Olen joskus kertonutkin, että tälle tontille on tultu kerrostalolapsuuden jälkeen lyhyen paritaloasumisen jälkeen. Minkäänlaista mummoilta ja naapurin tädeiltä saatua perinnetietoutta ei ole takataskussa. Kantapään kautta kaikki on opittu ja sillä tiellä ollaan yhä. Todennäköisesti hamaan hautaa saakka samalla tyylillä jatkaen ja hartaasti toivoen, että jokin paikka ja kasvi menisi kertayrittämällä oikein.

Alapihan istutusalueiden väleihin on vähitellen muodostunut haluamiani "huoneita".

 
Liian jyrkän itsekritiikin vuoksi olen kainostellut paljastavien puutarhakuvien julkaisua. En vain koe olevani tarpeeksi hyvä puutarhan rakentaja. En ole, enkä sellaiseksi tulekaan. Muiden kuvia katsellessa nostan omaa vaatimustasoa pilviin ja sorrun ajattelemaan, että vähintäänkin samaan pitäisi yltää, ellei mieluummin vähän korkeammalle. Realistina ymmärrän sellaisen mahdottomaksi ja madallan itseni tänne omien puskieni äärelle. 

Syreenipolku heinäkuun alussa.

 
Edellisten lauseiden perusteella lukija voi kuvitella minun kieriskelevän itsesäälissä. Ei sentään. Rakastan puutarhaani ja olen ylpeä kaikesta tekemästäni. Jokaisen penkin olen omin voimin rakentanut ja jokaisen kasvin ihan itse istuttanut. Varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn lähden aina innolla puutarhani pariin. Siitä on tullut tärkeä harrastus, elämäntapa, paikka ilojen purkamiseen ja surujen multaan kätkemiseen.

Puutarhassa kulkiessani ja sitä ajatellessani näen kaiken aikaa ympärilläni keskeneräisyyttä, kohennettavaa, muutettavaa, kehitettävää. Näen asioita, jotka olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä toisin, mutta joiden muuttaminen tuntuu usein ylivoimaiselta. En jää ongelmapaikkoja murehtimaan, vaan menen mieli avoimena ja pää täynnä suunnitelmia eteenpäin.

Portin kautta kulku alapihan portaisiin.

 
Päivi kirjasi haasteeseensa muutamia ohjenuoria, joista ensimmäinen kuuluu näin:

"Mitä näkyy etualalla ja löytääkö katse vielä kauempaa jotain kiinnostavaa, mikä kutsuu uteliaana tutustumaan?"

Unelmanani on ollut tehdä puutarhasta mielenkiintoinen. Luoda paikkoja, jotka eivät heti ensisilmäyksellä kerro kaikkea, vaan katsojan on pakko kulkea eteenpäin ja kääntyä kerran jos kaksikin nähdäkseen enemmän. Että puutarha muodostuisi huoneista, joihin jäisi mielellään viipymään. Tässä unelmassa olen vasta alkutaipaleella. Saattaa jopa käydä niin, ettei se toteudu koskaan. Talokin törröttää keskellä yläpihaa siten, että se on kierrettävä jomman kumman päädyn kautta. Käytännön syistä on siis oltava utelias päästäkseen näkemään enemmän. Mutta se ei sitten taida tähän asiaan liittyä.

Aidan takainen puistoalue tuo valoa ja avaruutta.

 
"Millainen on tunnelma, värimaailma ja puutarhan tyyli?"

Puutarhani tunnelmasta en tiedä, mutta valoisaa ja lämmintä siellä on. Poissa on vuoskausia kestänyt hämäryys ja kosteus, jonka kahdella sivulla kasvanut sankka metsikkö toi tullessaan. Puutarhassani on nyt  myös avaruutta, omalta pihalta näkee horisontin ja pilvien kulun taivaanrannan yli. Voi, että jaksan pilviä ihailla. 

Alapihalla ollessa ei voi täysin piiloutua ihmisten katseilta. Rajanaapurilla on suora näkyvyys, samoin puistosta ja pallokentältä. Paitsi kasvien ollessa rehevimmillään, jolloin istutusten välissä voi hyvinkin olla suojassa niin halutessaan. Yläpihalla yksityisyyttä on huomattavasti enemmän aronioiden, syreenien ja ympäröivien rakennusten tarjotessa suojaa. Pari vuotta sitten pohdin, totunko uuteen "näyteikkunassa" olemiseen. Ensimmäisten viikkojen jälkeen en enää kiinnittänyt puistossa kulkijoihin huomiota. Jos joku meille tuijottaa, tehköön niin. Muutama mukava keskusteluhetkikin on aidan yli syntynyt.

Portaat jakavat rinteen Oikeaan ja Vasempaan.

 
Värimaailmaa en ole osannut suunnitella ollenkaan. Vihreä on vallitseva ja sehän on tarkoituskin. Kukkienkaan suhteen en ole pahemmin harrastanut värisuunnittelua. Kun näen jonkun mieluisan kasvin, hankin sen ja mietin vasta sitten, mihin sen tyrkkään. Kasvi edellä on menty vuosikaudet, enkä siitä tavasta näy pois oppivan.

Pallokentän vastaisen aidan reunan hedelmäpuiden oheen avautuu uusia istutusmahdollisuuksia.

 
Puutarhan tyyli taitaa olla tyylittömyys. Tai jos jokin tyylisuunta pitäisi nimetä, niin lähimmäksi osuu gottage garden -tyyli. Hiukan kaikkea onnellisesti sekaisin. Tosin järjestelmällinen ja perfektionistinen luonteeni ei tahdo pysyä pois puutarhastakaan. Tykkään huolellisista kanttauksista, leikatusta nurmikosta ja rikkaruohottomuudesta. Siinäpä riittääkin haastetta, jonka tähän saakka olen jaksanut hyvin ottaa vastaan. Ehkä minulle mieluisimpia puutarhanäkymiä ovatkin rikoista kitketyt kanttausurat, joita polviasennosta työn lomassa tähtäillen on mukava katsella.

Rinteen ja Hortensiapenkin välistä näkymä Ruusupenkkiin ja rajanaapuriin.

"Kiinnostavaan puutarhanäkymään voi kuulua kukkivien kaunottarien lisäksi erilaisia lehtimuotoja ja -värejä."

Kiinnostavia puutarhanäkymiä en ole osannut suunnitella ja rakentaa. Jos joku osoittautuu käytännössä kiinnostavaksi, se on silkkaa sattumaa. Löydän paljon ideoita ja vinkkejä puutarhablogeista ja tietenkin myös puutarhalehdistä. Monet kivat vinkit jäävät hetkeksi päähän muhimaan, mutta poistuvat sitten ilmeisesti korvien kautta ties minne. Ilmeisesti aivokopassa on rajallinen tila odottaville ideoille. Jotain kivoja ideoita onneksi palautuu takaisin päätyen toteutukseen.

Kasvimaa loppukesästä

 
Olen nopea liikkeissäni, mutta trendien suhteen taidan kulkea hitaalla maitojunalla. Tarpeeksi monta kertaa jotain asiaa ihasteltuani päädyn lopulta sitä itsekin kokeilemaan. Näin on viime vuosina käynyt mm. erilaisten lehtimuotojen ja -värien kanssa. Vihdoin puutarhaani on muuttanut tummalehtisiä kaunottaria ja muodoillakin alkaa monen kasvin kohdalla olla kukintoa enemmän arvoa. Ehkä en ole täysin kaavoihini kangistunut.

Majalispenkki, Kriikunapolku ja Hortensiapenkki

 

Ehkä en toteuttanut tätä haastetta sillä ajatuksella, minkä Päivi oli tarkoittanut. Näissä haasteissa on aina jokaisella oma tulkintansa, minkä näen rikkautena. Kuvien valinta tähän haasteeseen ja ajatuksen työstäminen omassa päässä toivoakseni ja uskoakseni liikautti eteenpäin taas jotain sellaista, joka auttaa puutarhan suunnittelussa ja rakentamisessa sekä näkymien kuvaamisessa. Oli hyödyllistä ottaa haaste vastaan, vaikka se alkuun tuntui vaikealta. Päiville kiitos siitä, että hän haasteesta tuli ihan oikea haaste.

Aika ihanaa ja innostavaa, että jokainen puutarha on ja saakin olla juuri sellainen, jollaiseksi puutarhuri sen tekee. Muistetaan, ettei yhtä oikeaa puutarhaa näkymineen ole olemassa. Kaikille on paikkansa.

 

 
Haasteen säännöt:

• Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
• Haasta mukaan 1-4 blogiystävääsi
• Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
• Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti
  

Päivi esitti myös oheisia kysymyksiä, joita voit käyttää runkona haasteen työstämisessä:

Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan.

Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä? Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Haastan seuraavat blogit:

Tuplasti terapiaa
Retkiä & hetkiä
Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi