Takana on melkoinen viikko ihan joka suhteessa. Vielä ei voi edes huokaista, sillä työ ja kiire jatkuvat kuun loppuun saakka. Pahin ruljanssi on kuitenkin selätetty, toivon niin.
Kuten aiemmin kerroin, vanhempani saivat paikan tehostetun hoidon yksiköstä ennakoitua nopeammin. Päätös paikan vastaanottamisesta oli tehtävä parin päivän sisällä, koska tulijoita on jonoksi asti.
Vanhusten muutto tapahtui alle kaksi viikkoa paikan saamisesta. Loppiaiskeskiviikon olin jo käyttänyt vakuutusten, sähkösopimusten ja muiden sidonnaisuuksien irtisanomiseen sekä paperiasioiden järjestämiseen. Äidin vein välttämättömien tavaroiden kera hoivakotiin viime maanantaina ja isän siirsin väliaikaisesta paikasta uuteen hoivakotiin tiistaina. Keskiviikon, torstain ja perjantain olen tehnyt veljenvaimon kanssa täyttä päivää setvimällä ja pakkaamalla vanhempien tavaroita.
Melkoisia käytännön ongelmia on aiheuttanut pääkaupunkiseudulle muutaman päivän aikana satanut lumimassa. Keskiviikkona tein aamuviidestä seitsemään lumitöitä, sillä muuten en olisi päässyt pihasta mihinkään. Aura kävi kerran tiistai-iltana, jolloin kotitielle muodostui yhden auton kuljettava pöperöinen ränni. Ja samalla jokainen kiinteistö sai portilleen 70-senttisen vallin, jonka yli olisi auto pitänyt lennättää. Lunta satoi kaiken aikaa lisää, joten takamuksessa oli pelko, pääseekö takaisin kotipihaan illalla ollenkaan. Uutisista kuulin, että maan mittavin lumimäärä löytyy Etelä-Suomen Nuuksiosta. Kansallispuiston tuntumassa mekin asutaan.
Kotitie jalkakäytävineen on vihdoin paremmin aurattu.
Kunta kilpailutti kylän aurauksen pari vuotta sitten ja jo heti ensimmäisenä talvena uusi yrittäjä osoitti surkean palvelutason. Tai pikemminkin sen, miten ala-arvoisin kriteerein kunta palvelua on ostanut. Tämän viikon lumimyräkkä oli toki poikkeuksellisen vaikea, mutta kyläläiset ovat aiheellisesti kiukkuisia. Joillakin tieosuuksilla asukkaat joutuivat odottamaan aurausta kolme vuorokautta. Sanoisin kohtuuttomaksi. Onneksi ei ollut vakavia sairastapauksia eikä tulipaloja. Hälytysajoneuvoilla ei olisi ollut lähelle koteja asiaa ollenkaan.
Tiukkojen vallien auraaminen kiinteistöjen sisäänkäyntien tukkeeksi on myös kohtuutonta varsinkin vanhuksia ja pikkulapsiperheitä ajatellen. Edellinen urakoitsija oli erittäin taitava aurausjäljessään, eikä teitä auratessaan kasannut valleja ihmisten sisäänkäynneille. Yrittäjä saakin yhä laajaa kiitosta työnsä tuloksista.
Vanhempien asunnossa on edelleen hurja määrä tavaraa, joille on jotain tehtävä. Seuraavaksi on tarkoitus järjestää sisaruksille "avoimien ovien päivä", jolloin kukin voi hakea haluamiaan tavaroita. Toiveissa olisi, että mahdollisimman paljon tavaraa lähtisi itse kunkin mukaan. Sen uskon kuitenkin olevan toiveajattelua, sillä jokaisella on kodeissaan kaikki tarvitsemansa. Muistoesineille tuskin on kovin suurta tarvetta.
Kun kukin on hakenut haluamansa, on järjestettävä jälkimuutto eli asunto on tyhjennettävä. Ja sen jälkeen hoidettava loppusiivous.
Vaikka vanhempani ovat siirtyneet suuresta omakotitalosta kerrostalokolmion kautta nyt tyhjennettävään kaksioon, riittää silti tavaraa poistettavaksi. Hoivakotiin meni joitakin huonekaluja. Vaatteita ja koriste-esineitä vietiin hoivakotiin ihan liikaa, koska äiti ei ennakkoon pystynyt tekemään riittävästi karsintaa. Eikä myöskään jaksanut.
Vanhemmilla on hoivakodissa kaksi lähes samankokoista huonetta, joista toisen he halusivat olohuoneeksi ja toisen makuuhuoneeksi. Tai pikemminkin äiti halusi, sillä isä ei glaukooman aiheuttaman sokeuden ja muistisairauden vuoksi paljon päätöksentekoon voi osallistua. Kummassakin huoneessa on yksi 40 cm:n tankokaappi ja yksi 40 cm:n hyllykaappi. Ns. eteisessä 80 cm:n tankokaappi ja sen vieressä kaappi, jossa on käytössä pari hyllyä. Kaappeihin on saatava mahtumaan vaatteiden lisäksi hoitotarvikkeita ja mahdollisia muita henkilökohtaisia tarvikkeita.
Pitkän mallisen eteistilan toisessa päässä on iso pesuhuone. Toisessa päässä minikokoinen keittiö, jossa on pieni pesuallas vieressään 40-senttinen taso. Tason alla pikkuinen roskakaappi ja tason päällä muutama pieni yläkaappi, joihin äiti suunnitteli astioita. Ehkä äiti pian ymmärtää ja huomaa, ettei astioille ole kovin kummoista tarvetta, kun hoivakoti tarjoaa täyden ylöspidon.
Vanhempien kaksion kaappien, laatikoiden ja hyllyjen läpikäyminen on laittanut minut ajattelemaan yhä enemmän suhtautumistamme tavaraan. Miten valtavasti keräämme ympärillemme sellaista, mikä muuttuu hetkessä silkaksi roskaksi. Tai tavaraa, jolla ei koskaan ole edes muistoarvoa ollutkaan. Kunhan vain työnnämme niitä tyhjien paikkojen täytteeksi unohtaen sinne.
Olen jo jonkun aikaa käynyt läpi omia tavaroitani ajatuksella, ettei kaikkea tarvitse säästää. Vanhempien asunnon tyhjentäminen lisää järjestely- ja luopumisprosessiani entisestään, sillä haluaisin säästää lapseni tältä rumbalta, jota nyt omien vanhempien tavaroiden kanssa läpikäyn.
Vaikka tärkeimmät asiat ja esineet on nyt muutettu, teettää asunnon tyhjennys työtä ja päänsärkyä vielä pariksi viikoksi. Kerrostalon roskahuoneeseen ei ihan mitä vain viedä ja ylipäätään kierrättämistä suosivana tiedän tavaroiden selvittämisessä olevan omat kuvionsa. Pelkästään henkilötunnuksella ja muilla aroilla tiedoilla varustettujen papereiden hävittämisessä menee tovi jos toinenkin.
"Kuolinsiivous" on jonkin aikaa ollut mediassa ja somessa jonkinlainen trenditeema. Älkää hyvät ihmiset odottako omaa tai läheisenne kuolemaa, vaan aloittakaa tavaroiden systemaattinen siivous jo hyvissä ruumiin ja hengen voimissa. Silloin on paras mahdollisuus miettiä ja keskustella, minkä haluaa säästää ja kenelle. Ja mitä haluaa tavaroilleen mahdollisen vakavan sairastumisen tai kuolemantapauksen kohdalla tehtävän. Tai silloin, kun edessä on muutto nykyistä pienempiin tiloihin tai peräti hoivakotiin. Olkaa armollisia läheisillenne, joille pahin siivousurakka kaatuu.
 |
| Tinttien lumityöt on tekemättä. |
Muuttoruljanissi kaikkine oheiskuvioineen sekä tuntien lumityöt ovat vaatineet aikaa ja voimia. Illalla en enää ole jaksanut avata tietokonetta tai hakea kylvötarvikkeita esille. Elän toiveessa, että saisin kelloköynnökset kylvettyä lähipäivinä. Impectan siementilaus ei ole vielä saapunut, mutta ei sillä mitään hoppua ole. Löysin vihdoin etsimäni paprikalajikkeen eräästä nettikaupasta ja aion sen tänään tilata.
Jospa lähipäivinä ehtisi tehdä kävelylenkin lumisessa maisemassa.
Kauniita talvipäiviä teille kaikille!
PS. Postauksen kuvat on otettu -19 asteen pakkasessa tänään lauantaina.
Samoissa ajatuksissa olen omaa kotianikin katsellut, että pikkuhiljaa kaikkea pois, mille ei ole jälkikasvulla varmasti mitään tarvetta. Silti sitä varmaan jää ihan tarpeeksi asti. Moni itselle "arvokas" ei ole toiselle juuri minkään arvoinen. Pitäisi antaa tavaroita pois jo ajoissa, jos löytyy sellaisia ihmisiä jotka niille osaavat antaa arvoa.
VastaaPoistaTämän päivän teinit ja nuoret näyttävät suosivat enemmän minimalismia, eivätkä he halua vanhempiansa tavaroita nurkkiinsa. Ja miksi haluaisivatkaan, eihän heillä välttämättä ole äitiensä ja isiensä tavaroihin lujaa tunnesidettä. Niin totta tuo, että itselle arvokas ei merkitse toiselle mitään. Viisilapsisen perheen vanhempina isäni ja äitini ovat eläkevuosillaankin varustautuneet suurperheen tavoin.
PoistaTuossa on riittänyt (ja riittää tekemistä). Vähemmälläkin tavaralla selviää. Ja nykyisin kaikkea saa tarvittaessa helposti ja kaikkea ei tarvitse itse omistaa loppuikää tai jotain voi joskus vain vuokrata tai lainata. Kunpa itsekin aina tämän muistaisi. Meiltä lähti todella paljon vähän aikaa sitten myös muistoesineitä pois. Oli tiukka paikka luopua joistain lasten pienistä vaatteista, tiedän vain, että niitä on turha säilöä paria vauvanvaatetta enempää, koska harvoin käyttövaatteet paranevat kun ovat laatikoissa maanneet parikymmentä vuotta tai kauemmin. Kovasti tsemppiä sinulle ja veljenvaimolle!
VastaaPoistaKiitos vaalean vihreää, otan tsempit ilolla vastaan.
PoistaLuopumisen tuskaa joutuu läpikäymään omia tavaroitaan katsellessa. Jotenkin tuo vanhempien tavaroiden setviminen näyttää muuttavan tavaran arvostusta. Lapsuudesta tuttua esinettä katsellessa ja miettiessä, mihin ihmeeseen sen ja lukuisat muut esineet sijoittaa, saa pohtimaan, tarvitseeko niitä ollenkaan. Varsinkin, kun on ilmankin selvinnyt vuosikymmeniä.
Muutama vauvavaate on minullakin tallessa. Ei niistä kaikista sentään tarvitse luopua.
Lumivalituksesi alkoi kuulostaa tutulta, olinkin kuullut alueenne surkeasta auraustilanteesta jo vanhan luokkakaverin fb-päivityksestä. Toivotaan, ettei teille enää tulisi tällaista lumivyöryä. Eikä meillekään. Tienristeyksemme on 80km nopeusrajoitusalueella, niin on tosi lystiä jos aura on käynyt vetämässä portin umpeen. Siihenkö sitten jää keskelle tietä ja lapioi sen auki? Ikinä ei ole yksikään aura avannut meidän porttia ohi mennessään (eikä kuulukaan, mutta...). Onneksi meillä oli tämän viikon myräkässä aina joku kotona lapioimassa portin auki.
VastaaPoistaKylämme fb on ollut tämän viikon täynnä kiukkuisia kommentteja. En yhtään ihmettele, kun ihmiset ovat jumittuneet koteihinsa vuorokausiksi. Lunta tuli kyllä lyhyessä ajassa järkyttävät määrät. Jatkuva kolaaminen ja huoli siitä, mihin kaiken tyrkkää, alkoi jo väsyttää.
PoistaIson valtatien varrella aurat tuskin yksittäisiä tonttiliittymiä kovin hellästi kohtelee. Auran heittämä valli on mahdottoman tiukkaa tavaraa, eikä sitä parane jättää päiviksi lojumaan (jos se edes olisi mahdollista), koska jäätymisen jälkeen vallin purkaminen on entistä työläämpää. Mihin jättäisitte auton, jos kotiin palatessanne sisäänkäynnissä olisi tiukka valli?
Niin, vaihtoehdot on keskelle tietä tai jonnekin satojen metrien päähän... Tai kieppi jostain risteyksestä kevyen liikenteen väylää pitkin..? Portti pitää avata myös, jos haluaa saada postia laatikkoon, vaikka itse ei olisi mihinkään menossa.
PoistaHuh huh! Luin tarkasti koko postauksen ja ei voi kuin hattua nostaa teille! Valtava työ takana ja vielä loppurykäisy edessä.
VastaaPoistaTuo on niin totta, että pitäisi kyetä luopumaan tavaroistaan ja siitä turhasta varsinkin. Harvalle enää kelpaa toiset vanhat tavarat, vaatteet varsinkaan, ellei ole kyse mummon virkatuista pitseistä ja ihanista tyynytlinoista ym.
Ellet omista paperisilppuria tai paikkaa, missä polttaa tärkeitä papereita, niin ihmeessä olet niiden kanssa.
Vanhempien ihmisten voi myös olla hankala kuljettaa roinaa pois, jos ei omista peräkärryä ja kaikki eivät tiedä mihin veisi tai mihin saa ylipäätään viedä. Siinä läheisten apu on tarpeen.
Itse sain esikoisena isäni peruja hänen paksun kihlasormuksensa. Sisarukset saivat äidin sormukset, hän tahtoi itse antaa ne jo nyt.
Sormus siirtyy pojalleni aikoinaan, muisto papasta, ja olen ajatellut sanoa, että naispuoliset jälkeläiset saavat kukin ottaa mitä huolivat vähäisistä koruistani.
Olemme vieneet jo tavaraa pois, lisää pitäisi viedä ja käydä kaappeja ja komeroita läpi.
Ymmärrän, että johonkin esineeseen tai vaatteeseenkin kiintyy. Varsinkin, jos sen on saanut joltain rakkaalta ihmiseltä. Joskus on vain pakko tehdä valintoja ja tämä oli juuri sellainen tilanne. Hoivakodin säilytystilat ovat minimaaliset, eikä kyllä huonokuntoisilla ja iäkkäillä ihmisillä kovin paljon esimerkiksi juhlatamineille ole tarvettakaan, valitettavasti.
PoistaEnnen poltin luottamuksellisia papereita betonisessa kaivonrenkaassa. Kahden vuoden takaisen alueremontin jälkeen paikkaa betonirenkaalle ei enää ole, eikä täällä taajama-alueella avotulen käyttö ole luvallista. Minulla on jo toinen silppuri menossa. Pienemmät silppurit ovat oikeita rimpuloita. Viiden arkin silppuamisen jälkeen vekottimen on annettava jäähtyä, muuten se menee täysin jumiin.
Sait isältäsi hienon ja arvokkaan muiston. Missähän minun isäni sormus on? Sormessa en ole nähnyt sitä vissiin ikinä.
Itse en ole mikään minimalisti, mutta järjestyksen ihmisenä tykkään, kun kodissa ei ole tupaten täyttä. Ja siivoaminenkin on helpompaa.
Rankkaa hommaa! Äidin kuolemasta on nyt 6 vuotta ja isän 2 vuotta. Kotipaikka on ollut vanhemmilla yli 50 vuotta. Molemmat vanhemmat olivat sodan ajan lapsia, joten tavaraa on ollut talo täynnä. Mitään ei ollut hävitetty pois. Talossa on vieläkin pois hävitettävää tavaraa. Tuntuu välillä ihan toivottomalta, mutta kyllä se talo siintä tyhjenee. Tsemppiä!
VastaaPoista50 vuodessa kertyy taatusti tavaraa. Sota-aikana ja ennen sitä syntyneet ihmiset ovat nähneet puutteen ja pulan. Siksi heidän on entistä vaikeampi heittää mitään menemään. Kaikella voi heidän mielestään olle vielä joskus käyttöä. Sitä taustaa vasten ymmärtää heidän käyttäytymisensä.
PoistaTsemppiä sinullekin talon tyhjentämiseen.
Meillä käydään tuota "siivous" -keskustelua aina aika ajoin sekä omien iäkkäiden vanhempieni että omien lasteni kanssa. Hoivakoti asiat taas ovat meneillään miehen vanhempien osalla. Tsemppiä teille, myös lumitilanteeseen. Siellä näyttää sellaiselta, kuin täällä yleensä jossain vaiheessa normitalvea, nyt meillä lunta selvästi vähemmän. Mutta kun tuo määrä tulee kerralla, ei se enää jaksa ilahduttaa. Nyt näyttää kauniilta, kun aurinko valaisee lumiset maisemat.
VastaaPoistaLyhyen ajan sisällä olen tutustunut kahteen hoivakotiin. Toinen on yksityinen, toinen julkisen tahon hoivakoti. Kummassakin tilaa vanhuksille on mielestäni ihan riittävästi, mutta tavaraa on välttämätöntä vähentää. Vähiin säilytystiloihin on saatava mahtumaan vaatteet, hoitotarvikkeet ja kaikki muu. Liinavaatteet, pyyhkeet ja vuodevaatteet hoivakodeissa pitää olla omasta takaa. On siinä sullomista, ellei osaa tehdä valintoja.
PoistaTykkään kyllä lumen kolaamista. Kunhan se ei tule kaikki kerralla, kuten nyt tapahtui. Tai tuskin lumisateet tältä talvelta vielä tähän jäivät. Ehkä ryhdyn myymään lunta.
Luonto on nyt todella kaunis. Huomenna olisi tarkoitus käydä kauneutta ihastelemassa.
Kuulostaa niin tutulta! Meidän perhe on oikein hamstereita ja kaikki paikat on täynnä tavaraa! Ja lisää vaan hankitaan. Toki meidän museolle uppoaa kaikki tarpeeksi vanha. Äidin kuoleman jälkeen ollaan tyhjennetty jonkin verran kaappeja mutta paljon olisi vielä hommaa. Samoin anopilla. Ja itelläkin on työhuone niin täynnä kankaita, lankoja ja askartelutarvikkeita että huh huh🙈
VastaaPoistaOnneksi meillä täällä maalla auraus toimii ja traktori käy ihan pihan reunalta vetämässä lumet pois. Eikä meille onneksi kerry tien risteykseenkään paljoa. Toki naapuri voi traktorillaan käydä tarvittaessa putsaamassa vallin.
Museoon kannattaakin tavaraa kerätä ja säilöä. Ei kaikesta tarvitse luopua, mutta järkeä hamstraamisessakin on syytä käyttää. Kuulostaa siltä, ettei teillä ole kaappien tyhjentämisessä kiirettä. Se helpottaa tehtävää ja kaikessa rauhassa setviminen voi olla ihan mukavaakin.
PoistaMeille sattui mukavasti, kun naapurin poika kokeili lumilinkoaan meidän varaparkkipaikkaan. Jälki on hienoa ja säästyimme isolta urakalta. Haaveilen lumilingosta aina tällaisina lumimyräkkähetkinä. Toisaalta lumilinko seisoisi suurimman osan ajasta tyhjänpanttina.
Tavaran vähentämistä olen minäkin vaihtelevilla tahdeilla tehnyt useampia vuosia. Enää ei tarvitse säilyttää juuri mitään vain varmuuden vuoksi, joten luopuminen on helpompaa. Täytyisi taas aktivoitua aiheen kanssa, jotta päästään jossain vaiheessa muuttamaan eteenpäin 😊
VastaaPoistaVarmuuden vuoksi säästämisestä olen jo päässyt eroon, onneksi. Kun vielä kaupassa käydessään pitää tavaroita hetken käsissään ja kysyy itseltään: "tarvitsenko tätä todella?", ei tavaraa ylenmäärin enää kerrykään.
PoistaEhkä meidän pitääkin joutua muutaman kerran elämässämme tyhjentämään toisten koteja oppiaksemme kohtuullisuutta omien tavaroidemme suhteen.
Voimia ruljanssin loppuun saattamiseen! Ihanaa, että vanhempasi pääsivät nyt yhteiseen tehostetun hoidon kotiin. Se on sentään loistavaa.
VastaaPoistaTeille tullut lumimäärä ja tuo auraushomma sen sijaan surkeaa. Toivottavasti nyt lauhemman sään myötä helpottaa ja hanget laskevat. Voi kyllä tulla pääkallokelikin.
Kilpailuttamiset tuollaisissa tärkeissä asioissa ja yrittäjän valinta pelkästään halpuuden perusteella on niin huolestuttavaa. Meillä alkoi nyt vuodenvaihteessa uusi yhteysalusyrittäjä ja -alus, ja se ei esimerkiksi ole jäävahvistettu lainkaan. Mitenkähän meidän kauppareissut sitten sujuvat, jos tulee jäätä. Täytyy toivoa, ettei tule. Joku korvaava alus yleensä tarjotaan, mutta se voi hyvin olla sellainen, johon ei voi ajaa autoa. Voisi esimerkiksi käydä niin, että jonkun auto jäisi saarelle jumiin huhtikuulle asti. Omassa tapauksessani en oikein näe, miten pääsisin kissankoppien, pyykkikassin, kameralaukun ja tietokoneen kanssa julkisilla Nauvosta eteenpäin, jos auto olisi pakko jättää saareen.
Kyllä tämän loppurutistuksen jaksaa. Vanhempien pääsy hoivakotiin on meikäläisen näkökulmasta lottovoiton arvoinen asia.
PoistaAutoilu on viime päivinä ollut vuoristorataa perunapellossa. Pääkallokelit siitä enää puuttuvatkin.
Kilpailuttamiset sinänsä eivät ole pahasta, vaan ne kriteerit, joilla se tehdään. Halvin hinta ratkaisee, eikä monia tärkeitä asioita huomioida ollenkaan. Paljon on syytä varmaan siinä, ettei kilpailuttajilla ole riittävästi osaamista.
Ajattelikohan teidän kunta tuossa yhteysaluskilpailutuksessa, että talvet ovat jatkossa viimevuotisen kaltaisia? Ettei meri enää jäätyisi? Leutojen talvien lisääntyminen saattoi olla merkityksellinen seikka meidän kunnan aurauskilpailutuksessakin. Vaikka perinteiset talvet vähenevät, ilmastomuutokseen kuuluu kuitenkin lisääntyvät ääri-ilmiöt.
Sinulla olisi totisesti haastetta kulkea kissoinesi ja kimpsuinesi ilman omaa kulkuvälinettä. Toivotaan siis, ettei meri jäädy.
Varmasti kova homma ollut sinulla! Hyvä, että otit puheeksi kuolinsiivouksen! Minä olen tehnyt sitä jo vähitellen monta vuotta juurikin tuosta syystä, mitä mainitsit. Auraus ostettu varmasti halvimman tarjouksen perusteella. Halvin ei välttämättä ole se paras taikka edes kohtuullisen hyvä. Huomaa täälläkin seudulla, että eri auraajat tekevät työtänsä toiset paremmin toiset huonommin.
VastaaPoistaYlenmääräisen tavarapaljouden vähentäminen on fiksua ilman kuolinsiivoustakin. Hyvä sinä!
PoistaEn ole nähnyt kunnan kilpailutuksen tuloksia, mutta kuultujen tietojen perusteella halvimmasta päästä mentiin. Oleellisinta ovat ne kriteerit, joita kunta asettaa kilpailutukseen osallistuville. Toivotaan, ettei lunta tule enää tänä talvena kovin paljon lisää.
Viikkosi kuulostaa todella työn täyteiseltä ja raskaalta.
VastaaPoistaMinäkin osallistuin viime vuoden lopulla mieheni tädin huushollin tyhjennykseen hänen kuoltuaan ja siinä oli tekemistä (vaikkei päätyö jäänyt yksin minulle). Kyseinen täti oli taiteen ja kauneuden (koriste-esineiden) harrastaja ja lisäksi ihastunut erilaisiin astiastoihin, joten voit kuvitella, mikä määrä oli pakattavaa ja järjesteltävää. Tämä operaatio vauhditti oman kuolinsiivoukseni edistymistä.
Lumimäärä siellä näyttää melkoiselta ja kuvaamasi aurauksen puutteet ovat todellinen haaste henkilöille, joilla ei ole voimia kolaamiseen - haittaahan se kaikkia muitakin. Hätäajo on vielä luku sinänsä.
Kuvasi lumisesta puutarhasta ovat upeita!
Työtä on riittänyt ja piisaa vielä vähäksi aikaa eteenpäinkin.
PoistaAstioiden ja kirjojen pakkaamisessa on hurja työ. Liian isoon pakattuna painoa tulee liikaa ja laatikon rikkoutumista joutuu liikuttaessa pelkäämään. Toivottavasti saitte arvokkaampia astioita ja taide-esineitä myytyä. Tai ainakin löysitte niille uuden kodin.
Lunta tuli valtavasti tosi lyhyessä ajassa. Sehän se eniten varmasti mutkisti aurausta ja puuroutti vähäisenkin liikenteen. Alueellamme ei toistaiseksi ole yhtään kerrostaloa, enimmäkseen omakoti- ja rivitaloja. Suurin osa asukkaista on itse vastuussa lumenluonnista ikään ja kokoon katsomatta. Ei ihme, että lumimottiin joutuessaan höyry nousi monelta päästä.
Paljon voimia tuohon muuttourakkaan!
VastaaPoistaHomma vie varmasti myös paljon henkisiä voimavaroja, kun tavaroita joutuu käymään yksitellen läpi.
Tämä postaus antoi paljon ajateltavaa tavaroiden ja omistamisen suhteen. Enkä taida olla enää niin kriittinen ylisiistien vanhempieni tavaroiden poisheittämiseen. Olemme sisarusten kanssa välillä olleet ihmeissämme, kun he siivoavat kaappejaan ja varastojaan vähän väliä ja vievät kirpparille milloin mitäkin. Ehkä kiitämme vielä joskus heidän innokkuuttaan ja "harrastustaan".
Kiitos Riina! Tavaroiden, varsinkin paperien, läpikäyminen on hidasta ja pölyistä hommaa. Olen itsekin kova arkistoimaan papereita, mutta tämän muuttoruljanssin jälkeen tulostaminen saa luvan vähentyä oleellisesti. Voihan niitä asiakirjoja tallettaa sähköisestikin.
PoistaUskon, että joskus tulevaisuudessa kiitätte vanhempianne ylisiisteydestä. He tekevät nyt työtä teidän puolestanne. Ainakin olisi tärkeää säilyttää jonkinlainen järjestys tavaroiden säilömisessä, eikä säilöä sitä sun tätä vähän joka paikkaan.
Toivottavasti vanhemmillasi tulee olemaan siellä hyvä olla ja pysyvät terveinä!
VastaaPoistaOlen itse yksin ja yhdessä ennen perheen kanssa tyhjentänyt lapsuudenkodin, anopin, mun äidin ja sitten oman kodin irtaimiston. Viimeinen oli suurin ponnistus. Onneksi paljon tavaraa meni kaupaksi, kuten koneet ja laitteet, mutta kaikkea meni polttoon ja kirpputoreille ilmaiseksi.
Jotain nyt olen katunutkin, esim joitain kirjoja kun poltin.
On kyllä ikävä kun joskus laitetaan roskiin esim vanhaa lasitavaraa ja posliiniastioita. Joskus on kiirekin tyhjentää. On siinä oma rasituksensa myydä esim Torissa, kun tinkaajia on, vaikka kuinka halvalla ton myynnissä.
Tuota samaa "tarvitsenko tätä todella" olen harrastanut pitkään. Nyt ei juuri muuta tule ostettua kuin ruokaa. Harkiten :)
Tsemppiä lumi- ym hommiin!
Äiti on jo nyt tyytyväinen hoivakotiin. Isä ei ole vielä sopeutunut, vaan muuttunut entistä kiukkuisemmaksi. Muistisairaus ja sokeus hankaloittaa sopeutumista.
PoistaMuistelenkin lukeneeni sinun viimeisimmästä muuttoruljanssistasi. Kiireessä ja luopumisen surussa tulee varmaan tehtyä valintoja, joita myöhemmin katuu. Toivottavasti et mitään kovin rakasta kuitenkaan hävittänyt.
Yritämme kierrättää mahdollisimman paljon tavaroita, mutta aika näyttää, kuinka siinä onnistumme. Vähäinen aika asettaa isoja haasteita.
Kiitos tsempeistä, kaikki on tarpeen ja otan ilolla vastaan.
Oho, onpas teillä tullut lunta kerrakseen! Tuossa tilanteessa kyllä punnitaan lumityöt tekevän yrittäjän tai firman taidot ja kalusto. Kolme vuorokautta eristyksissä alkaa olla jo aika kohtuutonta. Onneksi ei tosiaan ollut hälytysajoneuvoille tarvetta.
VastaaPoistaMeillä ei tullut juurikaan lunta, mutta pakkanen tippui melkein -30 asteeseen. Mieluummin olisin ottanut enemmän lunta ja vähemmän pakkasta, sillä kummastakin autosta jäätyi kuskin ovi (toisesta kahva, toisesta lukot) eikä lukkosulasta ollut mitään apua. Pelottaa ajatella, millainen sähkölasku on tulossa kun talon lisäksi piti laittaa myös autotalliin lämmitin. Onneksi nyt on enää -4,5 astetta pakkasta.
Tsemppiä vanhempiesi muuttoruljanssin loppumetreille! Toivottavasti tavaroille löytyy helposti uudet kodit.
Useamman päivän ajan jatkunut lumisade aiheutti varmasti haasteita yrittäjällekin. Ihmeen pienillä ja hepposilla vempaimilla sitten tulivat ensimmäisiä aurauksia tekemään. Vieläkään ei alueellamme ole paikkoja putsattu kummoisesti. Pääasia, että päästään jo pois pihakaduilta isommille teille.
PoistaHuh, teillä onkin ollut kunnon pakkanen. Täällä mittari näytti alimmillaan -22. Tänään on lauhtunut -19:sta -9:ään.
Laitoin auton torstai-iltana ajastimella lämmittimeen, jotta pääsisin perjantaina vaivattomasti lähtemään muuttomiehiä vastaanottamaan. Ajastin oli jäätynyt, eikä sitten lämmitinkään luonnollisesti käynnistynyt. Onneksi ovet avautuivat ja auto lähti käyntiin -20 asteen pakkasesta huolimatta. Hetken selkäpiitä kylmäsi, paksusta takista huolimatta.
Tuo tavaroiden läpikäymisen työläys on tuttu juttu. Ja se olisi hyvä aloittaa kun on vielä kuntoa, sekä fyysistä että henkistä.
VastaaPoistaAikoinaan kun muutimme tänne maalle niin eniten yllätti aurauksen toimivuus ja hyvä jälki. Edelleen suosituimpia kysymyksiä meille päin on miten auraus toimiin. Aina saan vastata että paremmin kuin kaupungissa ja taajamissa. Kertaakaan näiden pyryjen aikana ei ole ollut ongelmia tiellä olevien lumien takia eikä ole ollut lumivallia oman liittymän edessä. Aurauskin on työ missä taito ratkaisee.
Kaipa ihmisen on vaikea ajatella asioita kovin paljon eteenpäin. Vanhempani ovat jo pidempään olleet huonokuntoisia, eikä kummallakaan ole ollut voimia tai edes ajatusta tavaroiden läpikäymiseen. Äiti ei myöskään ymmärtänyt hoivakodin asuin- ja säilytystilojen rajallisuutta. Näin viikon asumisen jälkeenkin hän tänään kyseli muutamien koriste-esineiden perään. Hoivakotipaikkaa odotettiin, mutta silti se tuli odottamattoman nopeasti. Hyvä niin, vaikka nyt tässä juostaan hikipäässä asioita järjestelemässä.
PoistaMinusta tuntuu, että maaseudulla on aurausyrittäjilläkin ammattiylpeyttä ja vuosien kokemusta. Näissä ruuhkapaikoissa kilpailutetaan vähän väliä ja kaikki mitataan rahassa, mieluummin säästetään joka asiassa. Kuten jo tuolla aiemmin kerroin, aiemmin aluettamme vuosikausia aurannut yrittäjä on erittäin taitava ja ahkera. Poika jatkaa isänsä yritystä. Isä kävi aikanaan kaivamassa talomme perustukset. Paikalla olleet jaksavat kehua työn nopeutta ja ammattitaitoista toteutusta.
On kyllä viikko teettäny töitä! Huh! On piäni tuntuma tyhyjennyksestä ittelläki. Pari vuatta sitte, tärin kualeman jäläkihin oli kaksion tyhyjentämisen aika. Kaikellaasta kippoa ja kappoa, koriste-esinettä yms.... oli paikat niin täynnä, ettei jalaansijaa ollu. Sisarukset ja meistä serkuksista kaikki valittivat haluamansa tavarat. Muutamat taulut ja astiat tekivät kauppansa. Minä toin kotia isän isän äiteen vanhan talonpoikaastualin. Loput haki vanhan tavaran osto ja myyntiliike, mikä ostaa kualinpesiä. Ne tyhyjenti koko huaneeston ja tekivät viälä siivouksenki. Toki henkilökohtaaset paperit otetihin pois loorista. Talourellisesti olis kannattanu myyrä enemmän tavaraa itte, muttei ketään ylimäärääne tyä kiinnostanu.
VastaaPoistaIttellä on kans jonkunasteene siivous erenny. Enemmänki pitääs. Sitä kattoo jotaki looraa ja tuumaa, että mitähän kersakki tästä ajattelis jos ne joskus joutuus niitä penkomahan. Niillei hamsterin vikaa liiemmälti oo.
Lunta on teillä paaaaalio enemmä. Meillä auraus sentäs toimii, mutta aurausvallit pitää kyllä itte siivota.
Meidän lapsemme eivät ole samalla tavoin tavaraan hurahtaneita, kuin me ja meidän vanhempamme. Muutamia kuolinpesän siivousfirmoja olen käynyt läpi, mutta monet niistä haluavat ottaa vain parhaat päältä ja loput jää kuitenkin itselle siivottaviksi. No, homma on onneksi jo loppusuoralla. Koriste-esineille ei näytä olevan sijaa nykymaailmassa.
PoistaOmassa kodissa on vaikea tehdä tavaroiden harvennusta, kun kaiken aikaa on mukamas jotain muuta tärkeämpää. Pitänee ottaa yksi alue kerrallaan.
Täällä on todella paljon. Uutisten mukaan eniten 10 vuoteen. Parhaillaan sataa taas lisää, joten huomenna on herättävä aikaisemmin, jotta jää aikaa kolata auto pois pihasta.
Huh, kuulostaa tosi raskaalle. Minä luulen, että mikäli vastaava homma joskus itselleni lankea niin laitan nuotion pihalle ja annan palaa. Ainakin isäni luona se on mahdollista. Meidän omaa kotia ei pelasta enää mikään. Voi lapsiraukat😣 No onneksi meilläkin voi laittaa nuotion alapihalle👍
VastaaPoistaToivottavasti et ihan lähiaikoina sentään laita tulta talon alle. Saisit syytteen tuhopoltosta. Kerrostaloasunnon tyhjentämisessä on omat haasteensa, kun tavara on kuskattava mikä mihinkin. Tuleepa askeleita otettua koko loppuvuoden edestä.
PoistaKorostuu kyllä tämän lumiasian kanssa maalla asumisen ihanuus! Täällä lumien kanssa ei ole sellaisia ongelmia, kuin kaupungeissa. Yksityisteillä auraaja on hankittu kokouksessa päättäen. Oma tie aurataan omin voimin. Tilaa lumelle on. Olen asunut Tampereen keskustassa ja isäni teki lumihommia. Joten, tiedän mikä show on, kun lunta tulee kerralla paljon. Tai jos talvi on runsasluminen. Joka paikka on täynnä lumikasoja ja ne vievät tilaa autoilta.
VastaaPoistaOn varmaan hieman nouseva trendi alkaa hukkaamaan omaisuuttaan vanhetessaan. Olen paljon huomannut tälläistä ajattelutapaa. Ei ole enään sellaista perinnöksi jättämisen tarvetta, kun kaikilla on jo tavaraa yllin kyllin.
Viime kesänä tyhjennettiin isäni tavaroita. Meillä oli se huojennus, että isä oli muuttanut vuotta aikaisemmin ja tavaroita oli jo silloin karsittu. Ja edellisen kerran, kun äitini kuoli 20 vuotta sitten ja isäni muutti pienempään asuntoon.
Mutta silti sitä tavaraa oli ja suurin osa huonekaluista ym. meni kaatopaikalle. Sekin maksoi ja koska isältäni ei rahaa jäänyt, kuin juuri sen verran, että nippa nappa hautaan saatiin, meille lapsille jäi maksettavaa. Koska isälläni oli omaisuutta purkukuntoisen mökin verran, emme olisi saaneet hautausapua. Tai ainakin se olisi ollut vaikeampaa. Jotenkin tuli sellainen kurja ja tyhjä olo, että vielä kaiken surun ja huolen myötä olemme makselleet isästä johtuvia kuluja.
Joten, kyllä on pistänyt miettimään omiakin asioita siihen malliin, ettei tyttären ainoana lapsena, tarvitsisi suunnatonta urakkaa meidän romujen hukkaamiseen tehdä. Ja sen verran pitää olla rahaa tilillä, ettei lapsi joudu omia rahojaan käyttämään meidän elämämme hävittämiseen tältä pallolta.
Tsemppiä sinulle asioiden hoitoon!
Meidän vanhempamme perivät tavaraa paljon vähemmän. Nykykodit ovat jo alkujaankin pullollaan kamaa ja jos siihen sekaan pitää ujuttaa edellisen sukupolven tavarat, tulee jo ongelmia. Nykynuoret eivät selvästikään kiinny tavaraan samalla tavoin kuin me ja meidän vanhemmat.
PoistaKaatopaikalle kuskaaminen ei sekään mitään halpaa hommaa ole. Harmi, että kaikki isäsi kodin raivauskustannukset jäivät teille. Pikkuveljeni yrittää myydä joitain vanhempien tavaroita kustannusten peittämiseksi ja vanhusten kassan kartuttamiseksi.
Aloin jo ennen tätä vanhempien kodintyhjennysurakkaa pohtimaan omaa tavaramäärääni. Meillä on iso kellari, jonne kamaa on vuosien mittaan kertynyt. Sitä olemme hissukseen alkaneet siivota.
Tiedän miltä teistä tuntuu. Olen omien vanhempien tyhjennyksen myös tehnyt. Isän piti tehdä yhtenä viikonloppuna kun oli senverran kaukana. Kolmella autolla ja yhdellä peräkärryllä toimme tavarat meille ja sitten myöhemmin teimme niistä selvän. Siivous piti myös tehdä samalla kun pakkasimme tavarat. Itse olen myös tehnyt tyhjennys puuhaa kotona mutta samalla myös jotain uuttakin on tullut hankittua ja tarvettakin on jonkinverran myös vielä mökillä huonekaluissa. Pistä toriin annetaan osastolle niin kyllä aika nopeasti pääsee eroon tavaroista. Itse olen tehnyt niin ja myös myynyt jotain. Tsemppiä sinulle ja muille auttavaisille.
VastaaPoistaTeidän kannattaakin viedä osa tavaroista mökille, jossa niille on varmasti käyttöä. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata ostaa uutena, jos käypää löytyy omista nurkista.
PoistaMeidän onnemme on vanhemmpien asuminen naapurikunnassa. Pitkä välimatka olisi mutkistanut asiaa merkittävästi. Kunhan vielä tämä ja ensi viikko jaksetaan, niin työn pitäisi olla pääosin tehtynä.
Ohhoh. Onpas sinulla työmaata.
VastaaPoistaTavaran paljoudesta puhut aivan totta. Itse innostun silloin tällöin tutkimaan kaappeja ja pistämään tavaraa kiertoon.
Meillä on aika vähän varastotilaa, talossa lämmintä ja ulkona kylmää. Jossain vaiheessa mietimme että sitä tilaa pitäisi saada muka lisää. Tosiasiassa taitaa olla niin että tavaraa pitää vaan olla vähempi :D
Kun anoppi kuoli 11 vuotta sitten, talon tyhjennys jäi mihelleni, ainoalle lapselle. Otimme, mitä otimme ja muun haki Pelastusarmeija. Silloin päätin, että ikinä-koskaan ei kenenkään tarvitse kärsiä tavara-ahdistusta minun huushollissani. Pikkuhiljaa karsin ja lahjoitan, myyn enkä osta tilalle mitään. Haukkuvat minua puristiksi.
VastaaPoista