Narskut ja niiden kaverit

Narcissus Flower Record

Monta vuotta olin täysin tulppaanien lumoissa. Parina syksynä törsäsin euron poikineen toinen toistaan erikoisempiin ja näyttävämpiiin tulppaaneihin. Riitti niistä iloakin. Kiersin kuvaamassa ja ihailemassa värikkäitä kaunottariani. En ole kovin ihastunut syksyisiin sipulitalkoisiin. Koko kesän aherruksen jälkeen, iltojen pimentyessä väsymys alkaa painaa hartioita ja into alituiseen kuopimiseen vähentyy. Viimeisen niitin tulppaani-innostuksen laimenemiseen pulttasi peurojen lisääntyneet vierailut puutarhassamme. 

Narsissit voisivat olla hyvä vaihtoehto tulppaaneille. Sanotaan, etteivät peurat ja jänikset syö narsisseja. Ainakaan yhtä innokkaasti kuin tulppaaneita. Olen istuttanut vuosien mittaan lukuisia erilaisia narskujakin. Kovin hyvin ne eivät ole meillä menestyneet. Syy voi olla istuttajassakin. Ehkä voisin jatkossa panostaa enemmän narskuihin.

Narcissus Bella Vista

Viime syksynä istutin muutaman rykelmän narsisseja lähinnä Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Mylläsin siellä muutenkin, joten oli helppo laittaa useampi sipuli yhteen paikkaan. Ei tarvinnut varoa perennojen juuria ja miettiä, minne saisin uppoamaan yhtä tai kahta useamman sipulin.

Kuviin liitetyt nimet olen ottanut sipulipussukoiden nimilapuista. Miksiköhän todellisuus ei siltikään vastaa kuvia? Ovatko kuvat silotellumpia vai torkkuuko sipulien pakkaaja linjastolla? Ehkä ei ole niin nokonuukaa, ovatko kuva ja nimi tarkasti ottaen pari. Toisaalta - itseäni toistaen - haluaisin tietää nimet oikein ja myös antaa muille oikeaa tietoa.

Narcissus Thalia

Täällä puutarhablogeissa on monia todellisia tietäjiä. En ollenkaan tykkää pahaa, jos virheitäni oikaistaan ja saan korjauksia kuvitelmiini. Kaikki jo tietävätkin, että Saaripalstan Saila saattaa tunnistaa jonkun kasvin kukan terälehtien asennosta tai lehdenkärjen kaartumisesta tiettyyn suuntaan. Olenkin antanut hänelle uuden tittelin "kasvimaailman Sir Attenborough" (mikä on naispuolinen vastine Sir-arvolle?). Jos olisin nuorempi, lähtisin opiskelemaan jotain kasveihin liittyvää alaa. Ihan vain siksi, että kasvien maailma on äärettömän mielenkiintoinen.

Narcissus Las Vegas - tai sitten joku muu

Kun on vuosien ajan kuopinut samoja istutuspaikkoja, ei enää sataprosenttisesti tiedä, mitä missäkin on. Varsinkin pienempiä sipuleita on kulkeutunut perennojen siirron yhteydessä mitä kummallisempaan paikkoihin. Siitä on iloa, mutta välillä se myös ärsyttää. Puutarhan rakentaminen ei välttämättä sovi pilkuntarkalle perfektionistille. Harvoin luonto toimii täydellisesti siten, kuin haluaisi. Joku ei kasva lainkaan ja joku taasen ylittää kaikki raja-aidat.

Toisilla on kadehdittava taito sommitella värejä ja muotoja yhteensopiviksi myös puutarhassa. Se ominaisuus minulta puuttuu. Joskus luontoäiti tekee päätöksiä puolestani ja laatii mukavia yllätyksiä. Ehkä narsissi Las Vegas ja kirjopikarililjat eivät ole paras mahdollinen väripari. Niin tai näin, minä tykkään.

Narcissus Westward

Useampi syksy sitten innostuin istuttamaan näyttäviä narsisseja. Walzia, Orangerya, Apricot Whirliä ja ties mitä hienoja nimiä. Silloin istutin myös useamman kappaleen kuvan Weswardia Kiemurapenkkiin. Muut ottivat ja lähtivät. Mikä minnekin ja mistäkin syystä. Luulin Westwardin ottaneen jalat alleen senkin - tai ei siis jalat vaan sipulin. Nyt yksi ainokainen on noussut ylös.  Olisihan se kiva ihastella samassa paikassa kukkivaa usean sipulin rykelmää, mutta harrasteliljapuutarhurina olen oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. Yksi on aina enemmän ja paremmin, kuin ei yhtään.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Narkuista on helppo ja lyhytkin matka siirtyä kirjopikarililjoihin. Varsinkin, kun ne Pikkupuutarhan Kriikunapenkissäkin kasvavat vieri vieressä. Kirjopikarililjoihin olen syvästi kiintynyt. Käsittämätöntä, miten taitava ja kekseliäs luontoäiti onkaan. Maalata nyt ruudukko kukan terälehtien pintaan. Onko luontoäiti ollut leikkisällä tuulella, vai onko hän kaivannut alustan laivanupotuspeliin? 

Kirjopikarililjan lehtien pongaistessa mullasta ilmoille, on näkymä  lähinnä kaitojen varsien sekasotkua. Hitaasti varsien lomassa alkaa näkyä myös nuppuaiheita. Aluksi tosin varret eivät tiedä, mihin suuntaan sojottaa, kunnes lopulta nuppu kaartuu kauniista kaula alaspäin valmiina muuttumaan vihreästä lilaksi tai valkoiseksi.

Ensin minulla ei ollut kirjopikarililjoja ollenkaan. Sitten yksi pussillinen ja nyt vähän siellä täällä. Osa on istutettu suunnitellusti tiettyihin paikkoihin. Osa on kulkeutunut muiden kasvien myötä muille alueille, kuten aiemmin totesin. Muutama vuosi sitten päätin hedelmäpuiden alustan olevan oivallinen paikka pikkusipuleille. Muuten nuo paikat saavat olla mulloksella. Akileijat yrittävät kiivaasti varastaa elintilaa hedelmäpuiltakin, mutta niitä olen systemaattisesti kaivanut pois. Tavallista lilakukkaista akileijaa riittää muutenkin liiaksi saakka.

Enimmäkseen olen istuttanut tavallista kirjopikarilijaa. Toisinaan myös mix-pusseja, joissa mukana on valkoisia. Pelkkiä valkoisia kirjopikarililjapusseja en ole tainnut edes nähdä. Tai sitten en vain ole huomannut. Ilmeisesti valkoisten osuus pusseissa on pieni, koska samanaikaisesti istutettujen joukosta harvoin nousee yhtä tai kahta enempää. Ehkä ne ovat arempiakin. Parhaiten ruutukuvio näkyykin liloista kukista.

Viime vuonna kirjopikarililjat kukkivat todella pitkään. Minulla niitä kasvaa erilaisissa olosuhteissa, mikä myös pidentää kukkimisaikaa. En usko, että kirjopikarililjoja voisi olla omassa puutarhassa liikaa. Siksipä aion istuttaa niitä tulevanakin syksynä lisää.