Levätään sitten myöhemmin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sää on hellinyt meitä ja tarjonnut puutarhaihmisille mahdollisuuden laittaa paikkoja kesäkuntoon. Olen mennyt  kaiken vapaa-aikani pihalla pää kolmantena jalkana. Sinänsä tarpeetonta hosumista, sillä vasta eletään toukokuun puoliväliä. Näitä aikoja ja hetkiä olen odottanut koko talven ja pitkään jatkuneen kolean alkukevään. Kun lämpömittari pongahti ylimaallisiin lukemiin, laajeni minun elämäni seinät vähintäänkin tontin rajojen mittaisiksi. Pihaovi on päivät selällään ja ikkuna yölläkin auki.

Hyasinthus 'Pink Surprise'

Ei ollut vaikea arvata, että lämpö räjäyttää puutarhan kukkimaan ja luonnon vihreäksi. Uutta ilmestyy mullan pintaan ja lehtien keskelle nopeammin, kuin nähdä ehtii. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä ja koristepuut ovat nupulla. Nyt on tyydyttävä pikaisiin kuvauskierroksiin, joiden annin voi sitten purkaa viimeistään syyspimeinä iltoina. Kuka ehtii tällaisina päivinä tietokoneen äärellä istumaan. Jokaisen blogissa olisi paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Ei vain ehdi pitkiä lurituksia kommentoida, vaikka kuinka tahtoisi.

Hyasinthus Woodstock

Pienimmät sipulikukat jo lopettelevat antaen vuoron isommille. Hyasintteja en tainnut viime syksynä yhtään uutta istuttaa. Osa vanhoista nousee mukavan runsaina, joskin osa laihoina yksilöinä. Vaalenpunaista Pink Surprisea olen istuttanut useita lähekkäin toisiaan ja siksi ne näyttävät laihempinakin kauniilta. Woodstockin kanssa voisi jatkossa tehdä samoin.

Syyspenkin laukkojen seasta nousi yllättäen keltainen hyasintti. En muista sellaista tuohon paikkaan istuttaneeni, eikä tietoa löydy listoistakaan. Olisiko hyasintti siirtynyt muiden kasvien siirron yhteydessä? Se on jopa luultavaa.

Pergolan viereisessä vatukkalaatikossa on jo vuosia kasvanut yksittäinen hyasintti, sininen sellainen. Sitä tapaan ihailla ihan läheltä sen jännän värityksen vuoksi. Nuppuisena tämä hyasintti on tumman lila. Avautuessaan väri vaihtelee vaalean lilasta siniseen.

Vatukkalaatikko on saanut nimensä sen sisällä kasvavista tuoksuvatukoista. Oli helpompi rakentaa vatukkakasvustolle selkeät rajat kuin kaivaa kiinaan juurensa ulottaneet puskat pois. Leikkaan vatukat syksyllä aivan alas. Ne kasvavat joka kesä nopeasti täysimittaisiksi muodostaen näköesteen puistoon tai puistosta meille. Istutin metsän kaaduttua tontin rajalle muutaman tuijan, mutta ne eivät vielä vähään aikaa tarjoa näköestettä.

Erythronium californicum White Beauty - Rusokoiranhammas

Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin kasveihin. Koiranhampaat kuuluvat niihin. Ilokseni ne näyttävät viihtyvän ja kukkivan. Viime syksynä istutin ensimmäisen rusokoiranhampaan, joka kukkii nyt yhdellä kukalla. Söötti kuin mikä. Se on muistettava merkitä tarkasti, etten Pikkupuutarhan Kivipenkkiä myllertäessäni vahingossakaan hukkaa valkoista kaunotartani. No, ehkä viime kesän myllerrykset Kivipenkissä hetkeksi riittivät.

Erythronium Pagoda -Koiranhammas

Keltaisia Pagoda -koiranhampaita on nyt kolmessa paikassa; Hortensiapenkin molemmissa päissä ja Kiemurapenkissä lähellä Kevätsuudelma -kirsikkaa. Koiranhampaiden pilkulliset lehdet on helppo tunnistaa niiden noustessa keväällä.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Aika monta perennaa odottaa yhä istuttamista. Aika on mennyt monissa muissa hommissa. Mitä tahansa teenkin, kuljen harvoin suoraan kohteesta A kohteeseen B. Matkalla eksyn helposti kurkkimaan sinne tänne. Portaita ylös noustessani huomasin Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani rusettinukin, johon on ilmestynyt nuppurykelmä. 

Lakastuvat scillan lehdet meinasivat peittää rusettinukilta auringonpaisteen ja minulta tämän ilahduttavan löydön. Pikkusipulit eivät haittaa myöhemmin parhaansa esittäviä kasveja. Kädellä siirsin scillojen lehtiä sivuun. Pian osa niistä kuihtuu ja loput voi vaikka leikata pois.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti pukkasi nuppunsa pikavauhtia, kuten muutama päivä takaperin epäilinkin. Otin kukista lähemmänkin kuvan, mutta unohdin siirtää nakkisormilla varustetun version kamerasta koneelle. Kukka katsoo aina nöyränä maata kohti, joten sen kunnolla nähdäkseen on sitä hellästi nostettava ylöspäin tai vastaavasti kuvaajan pitäisi kellahtaa kyljelleen maahan. Joskus toiste sitten.

Purlmonaria Blue Ensing - Tarhaimikkä

Vaahteravauvoja kitkiessäni löysin yllätyksekseni kuvan sinisen tarhaimikän. Istutin niitä vuosi sitten kaksi kappaletta Pikkupuutarhaan. Mielestäni huolellisesta istutuksesta ja kastelusta huolimatta taimet katosivat kesän aikana. Ajattelin, että paikka taisi olla sittenkin liian lämmin ja valoisa näille. Ehdin jopa unohtaa ne. Luultavasti toinen on heittänyt heipat, mutta onneksi tämä yksi on elossa ja kukkii. Aika hyvin se katoaa kevätkaihonkukkien sineen, vaikka imikän sininen onkin huomattavasti syvempi.

Jos ovat kasvit heränneet, sen ovat tehneet myös kaikenlaiset ötökät. Leppäkertut taiteilivat ruusuorapihlajan oksilla, mutta eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohti. Kotiloita metsästin yhtenä iltana kymmenittäin etikkakylpyyn. Nostin Ferramol-astian pergolan kulmalle, jotta muistan ripotella rakeita kotiloiden suosikkipaikkoihin. Ja niitähän riittää.

Navettapiian puuhamaa -blogissa oli jo muistutus, että myös liljakukot ovat hereillä. Huomasin sen itsekin. Jopa kirjopikarililjojen lehdiltä löytyy rakkaudenhuumassaan parittelevia liljakukkoja. Saa olla tarkkana niitä lähestyessään, ettei esimerkiksi käden varjo saa ötököitä pudottautumaan maahan. Mustasta mullasta on tosi vaikeaa löytää selällään köllöttäiviä kukkoja. Karsastan ötököiden koskettamista paljain käsin. Liljakukkojen listiminen onnistuu ongelmitta. Ilo se on pienikin, kun musertaa rakastavaiset kerralla sormiensa välissä.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen kukkien avautuminen on viittä vaille ajankohtaista. Sään viileneminen ehkä pidentään kukintaa, toivottavasti niin. Keisarinpikarililjat ovat minusta kuin heavy-rokkareita. Tukka on juuri heilahtanut pystysuoraan ylös matkalla olalta toiselle tiukan kitarariffin pyörteissä. 

Oranssinpunaisia keisarinpikarililjoja katsellessani silmiini nousee aina espoolaisen Marketanpuiston lammen lähellä sijaitseva kukkula, jossa eräänä keväänä näin lukemattomia kukkivia keisareita. Kiva, että muualla nähdyt unelmat toteutuvat myös omassa puutarhassa. Ehkä ei yhtä runsaina, mutta kenties matkalla samaan.

Primula pruhosiniana - Suikeroesikko

Esikkojen kukkiessa olen ahertanut kasvimaan kimpussa. Kylvin lavakauluksiin salaattia, pinaattia, lehtikaalia, herneitä, mangoldia, porkkanaa, retiisejä, tilliä, ruohosipulia, kosmoskukkia ja istukassipuleita. Istutin esikasvatetut kesä- ja spagettikurpitsat sekä ruusukaalin. Kastelin kuivaksi käyneen mullan sekä ennen kylvämistä että kylvöjen jälkeen ja laitoin laatikoille harsot. Joltain tuollainen tehtävä käy ehkä käden käänteessä, mutta minulta meni useampi tunti. Kirjasin kylvöjen ja istutusten ohessa lajikkeiden nimet karttaani. Välillä istahdin tuolille miettimään, etenenkö ennakkosuunnitelman mukaan vai teenkö muutoksia. Jonkun verran tuli muutoksia.

Pariin lavakaulukseen istutin esikasvatettuja samettikukkia. Ne ovat viettäneet aikaa kellarissa. Pari kertaa olen nypännyt nuppuja pois, mutta nyt kehittyneet nuput ja avautuneet kukat saavat nauttia ulkoelämästä. Kylvin myös samettikukkien siemeniä varapenkin reunaan. Seurakseen ne saivat kehäkukkia ja ruiskukkia. Toivottavasti kesä suo runsasta kukintaa.

Istutusalueiden kanttaaminen odottaa yhä. Pian siihen hommaan pitäisi ehtiä tarttua, sillä rikkaruohot ja muhevaan multaan kurottava nurmi ovat keväästä yhtä innoissaan, kuin minäkin. Istuttamista odottavat mm. juurakoista kasvatetut syysleimut, punatähkät ja punakärsämöt. Niiden istuttaminen on helpompaa, kun suurin osa vanhoista kasveista on noussut. Vielä niin ei ole tapahtunut. Kaikki aikanaan.

Juuri nyt ei ainakaan pysähtyneisyydestä voi valittaa. Päinvastoin. Paljon tapahtuu ja nopeassa tahdissa. Koitetaan pysyä perässä ja pysähtyä välillä ihan vain nauttimaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!