maanantai 1. elokuuta 2022

Heinäkuun lopun liljaviikot

Lilium Sweet Surrender

 
Viime vuosina olen istuttanut varsin vähän uusia liljan sipuleita. Lähinnä muutaman tiikerinliljan, joista vaalea Sweet Surrender on yksi suosikeistani. Se on kaunis katsella ja runsastuu kivasti. 

Ylipäätään liljat ovat aika helppohoitoisia ja isoina ryhminä näyttäviä. Liljakukot tuovat miinusta liljojen kasvattamiseen. Listin punaisia liljakukkoja alkukesästä ahkerasti, mutta olen häviöllä. Hyvistä aikomuksista huolimatta unohdan kiertää putsaamassa liljojen lehdiltä mustat toukkatöhnät, jonka vuoksi liljakukkoja on takuuvarmasti ensi kesänäkin.


Kuvan tiikerililja aiheuttaa taas jonkin verran pään raapimista. Olen selvästi laiskotellut istutustietojen ylläpidossa, sillä en löydä listoiltani kasville nimeä. Se on tavallista tiikerililjaa vaaleampi, hieman punertava. Ja kukkii perinteistä tiikerililjaa sekä kerrannaista Flore Plenoa aiemmin. Saattaa olla Tiger Babies.


Allaspenkin liljoja katsellessani pohdin, olisiko punertava tiikerililja sittenkin tullut kermanväristen Sweet Surrenderien mukana? Ajoitus ja sijoitus täsmäisivät. Vanhempia sipulipussukkakortteja olen saattanut hävittää, mutta tuoreemmat ovat kyllä aika hyvin tallessa.

Pallokentän vastaisen aidan vieressä kasvaa kookas värililja, jonka olen ostanut "Black & White" -sekoituksena keväällä 2020. Ensimmäisenä kesänä vaalea ja tumma kukkivat tasaväkisesti. Nyt vaalea on noussut paljon runsaampana. Tumma vasta miettii, jaksaako avautua.


Vuosien aikana olen ostanut ja istuttanut jos jonkinvärisiä liljoja. Muutama keltainen ja oranssi tuli hankittua iät ja ajat sitten. Loput ovat liljabingon tuloksia. Aina niistä markettipussukoista ei tule kuvan mukaisia.

Ilmeisesti keltaiset ja oranssit ovat muita värejä sinnikkäämpiä ja kestävämpiä, sillä ne nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Olen joskus kaivanut väärän värisiä tai väärässä paikassa olevia liljoja siirtääkseeni ne muualle. Usein onnistun halkaisemaan sipulin, vaikka kuinka varovainen yrittäisin olla. Niinpä en enää pahemmin liljansipuleita kaivele ja siirtele. Olkoon, missä ovat.

Eniten puutarhasta taitaa löytyä vaaleanpunaisia liljoja. Tykkään kyllä vaaleanpunaisista kukista, joten eivät nämäkään mitään inhokkeja ole.

Kriikunapenkin liljat ovat Oriental Mix -pussista. Tummemmat sävyt ovat taantuneet. Näiden vaaleiden liljojen terälehtien punaiset pilkut ikäänkuin kertaavat viereisten kokonaan punaisten väriä.

Lilium Peach Dwarf


Matalat Peach Dwarfit olen istuttanut 2015. Hämärästi muistan, että nämä olisivat OmaPiha-lehden jäsentarjouksesta. Kuvassa väri on voimakkaamman oranssi, kuin todellisuudessa.

Lilium Elodie?


Tämän liljan olen ostanut Elodiena, jonka pitäisi olla kerrotumpi. Aina se on noussut yksinkertaisena. Hauskannäköinen tällaisenakin, joten ei yhtään haittaa.

Näillekään en löytänyt arkistoistani sopiaa nimikorttia. Veikkaan, että nämä olen istuttanut jonnekin muualle ja kaiken siirtämisen ja kaivamisen ohessa sipulitkin ovat löytäneet uuden kotinsa Ruusupenkistä. Turhan reunalla kasvavat korkeiksi kasveiksi, mutta toisaalta tuossa tuijan edessä sopivat seisomaan.

Lilium Rosella's Dream

Lilium Rosella's Dream ja tai lilium Renoir


Kiemurapenkin päähän olen istuttanut 2016-2017 sekä Renoiria että Rosella's Dreamia. Asiantuntija saattaisi erottaa, onko tuossa jompaa kumpaa vai kumpaakin. Loppujen lopuksi ei liene kovin tärkeä asia. Kauniisti kukkivat.

Valkoiselle liljalle ei myöskään löydy nimeä. Tämä kasvaa Allaspenkin reunassa, johon en ole sitä alkujaan istuttanut. Kuuluu siis niihin sipulikukkiin, jotka ovat erinäisten istutussessioiden pyörteissä vaihtaneet asuinssijoja.

Lilium Spring Pink


Spring Pinkistä pidän kovasti. Tuo terälehtien reunojen hento ruskea rajaus tekee hienon säväyksen vaaleaan väriin. Kuin taiteilija olisi halunnut laittaa vielä vaatimattoman kädenjälkensä maalaukseen. Näitä voisin istuttaa lisääkin.

Ajat sitten kukkineiden siperiankurjenmiekkojen keskeltä nousee kesä toisensa jälkeen oranssit liljat. Tänä päivänä en niitä tuohon istuttaisi. Vaan kun siinä nyt ovat, saavat ollakin. Tuovat kivan väriläiskän muuten vihreään nurkkaukseen.

Lilium Lollypop

Allaspenkistä nousi myös yksi Lollypop. Muistan istuttaneeni niitä kolme kappaletta, mutta tämä ainokainen on jäljellä. Tässäkin penkissä on tullut kaiveltua lukuisia kertoja. Siinä ohessa sipuleita muuttaa muualle tai joskus myös halkeaa lapion iskusta.


Eipä ole tämänkään, Syreenipenkissä asuvan liljan nimi tallessa. Istutuksesta on jo aikaa vuosia, mutta varsin uskollisesti kukkavana joka kesä paikalle nousee. Vieressä kasvavat siperiankurjenmiekat yrittävät tarmokkaasti vallata alaa ja ajaa liljan nurkkaan.

Sweet Surrenderit ja yksi päivänlilja


Tarhapäivänlilja Pink Damask (oletettavasti) on tunkenut itsensä Päivänliljapenkin Sweet Surrenderien joukkoon.

Hemerocallis ?


Lilja se on tarhapäivänliljakin. Kuvan päivänliljan olen istuttanut Crimson Piratena. Nimi ei kuitenkaan täsmää ulkomuodon kanssa. Sinänsä kiva yllätys, että kasvi teki nupun paikassa, jossa se on asustanut jo pari-kolme vuotta kukkimatta aiemmin.


Roope-kissa ei ole palannut. Alkaa olla aika puutunut olo kaikesta etsimisestä, odottamisesta, toivomisesta ja joka iltaisesta loukun varustamisesta. Vinkkejäkään ei enää tule. Muutama naapuri kulkee silmät avoinna, kyselee ja raportoi, mikä tuntuu lohdulliselta. Lemmikin omistajat pystyvät hyvin samaistumaan tilanteeseen. Tällä hetkellä tuntuu, että pahin pelkoni eli katoamisen jääminen ratkaisemattomaksi mysteeriksi, toteutuu. Saimme juteltua kissan omistajan kanssa siten, ettei meistä vihamiehiä toisillemme tule. Sille en voi mitään, että tapahtuma tulee nakertamaan minun sisintäni pitkään ja lujasti.


Olen ollut ja olen yhä niin maassa, että olen jaksanut kommentoida blogejanne hyvin rajatusti. Myöskään oman blogin päivittäminen ei tahdo sujua. Pikemminkin tuntuu kyseenalaiselta, jaksanko jatkaa kirjoittamista ollenkaan. Maailmalla jylläävien kriisien mittakaavassa minun murheeni ovat nappikauppaa. Ihmisen kantokyky on kuitenkin rajallinen. Joskus se pieni vastoinkäyminen voi toimia viimeisenä pisarana ämpärin täyttymisessä.


 Kaikesta huolimatta aurinkoisia kesäpäiviä ja lämpöä alkavaan elokuuhunne!

 

20 kommenttia:

  1. Sinulla on tosi hyvä valikoima monenlaisia liljoja, ne ovat näyttäviä ja kaunistavat monia alueita puutarhassa kukkiessaan. Minäkin lisäisin liljoja, jos ei olisi liljakukkoja. Tuntuu, että niiden metsästämiseen menee aikaa, eikä pysy silti ajantasalla vaan ehtivät munia kuitenkin.
    Heti nähdessäni kuvan spring pinkistä ihastuin, nuo olisivat tosi kauniita!
    Mikä surullisuus, ettei Roopea ole löytynyt! Voin niin samaistua ahdistukseen, huoleen ja kaikkeen mieltä alas painavaan näiden stressaavien tapahtumien ja jatkuvan etsimisen myötä.
    Toivottavasti joku selvyys kissan kohtalosta tulisi. Toivon myös hartaasti sinun jatkavan ihanaa blogiasi, se on ehdottomasti yksi lemppareistani, kunhan ensin rauhassa toivut kaikesta tästä mieltä raskaasti painavasta piinasta.
    Voimia sinulle ja virtuaalinen halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi kauniista sanoistasi! Halaukset ovat tarpeen, niistä saan voimaa. Kyllä tästäkin alhosta vielä ylös noustaan, vaikka koville ottaa.

      Vuosien myötä olen innostunut milloin mistäkin kasviryhmästä. Myös liljoista. Meni pitkään ennenkuin liljakukoista muodostui samanlainen riesa, kuin tänä päivänä. Spring Pink on ihastuttava. Tykkään kyllä valtavasti myös tiikerililja Sweet Surrenderista.

      Poista
  2. Paljon erilaisia liljoja sinulla on ja noiden kaikkien tutkiminen liljakukkojen varalta on kyllä sellainen homma, että ei sitä vaan aina muista tehdä.
    Kurjaa, että Roopea ei ole löytynyt. Varmasti epätietoisuus syö energioita. Blogista voi aina pitää taukoa ja miettiä vaikka myöhemmin, että haluaako jatkaa blogin pitämistä. Jokaisella meillä tosiaan on oma kantokykynsä ja sitä kannattaa kuunnella.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vaalean Vihreää! Vastoinkäymiset vievät tosi paljon voimia. Fyysisesti vielä jaksaisi, mutta henkisesti koen olevani aika heikoilla juuri nyt.
      Liljojen varret nousevat monin paikoin muun kasvillisuuden keskeltä, joten kaikkea töhnää on ihan mahdoton edes pois saada. Jos putsaaminen jää tältä vuodelta, pitänee keväällä olla kukkojen suhteen silmä tarkkana.

      Poista
  3. Sinulla on paljon mitä kauniimpia liljoja. Hienoja värejä.
    Vielä kannattaa toivoa Roopen löytymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puutarhaelon Riitta! Jatkamme kissan etsimistä ja muita toimia, emmekä toivostakaan luovu. Ihmeitä tapahtuu näissäkin merkeissä.
      Värejä liljoissani löytyy, joskin tummasävyiset liljat ovat taantuneet.

      Poista
  4. Toinen toistaan kauniimpia liljoja. Liljat ovat siitäkin kivoja, että suurin osa kukkii uskollisesti vuodesta toiseen.
    Uskon vahvasti, että Roope vielä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Oma usko kissan löytymiseksi on koetuksella.
      Liljat ovat todellakin varsin vahvoja ja pitkäikäisiä. Muutama näyttää kivasti myös runsastuvan vuosien myötä.

      Poista
  5. Uskon, että olet henkisesti aivan loppu. Itsekin olisin. Vaan jostakin se on kaivettava voimat laittaa uusi syötti loukkuun, odottaa ja toivoa, herätä aamulla, syödä jotakin. Mihinkään ylimääräiseen ei varmasti ole paukkuja. Eikä tarvitsekaan. Kunpa Roope nyt vain löytyisi! Voi kunpa!
    Hienoa kuitenkin, että saitte keskusteltua. Ei kukaan sinua tunteva voi ajatella, että olisit muuta kuin erittäin vastuullinen kissan hoitaja.
    Kauniita liljoja sinulla on! Tiger Babies näyttää ihan tuolta ja täälläkin kukkii aiemmin kuin tiikerililja. Peach Dwarf oli tosiaan jonakin vuonna Oma pihan tilaajalahjana, hyvin muistettu.
    Voimia ja toivoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Sinä olet aivan ihanan lämminhenkinen ja ymmärtävä ihminen. Huoli on jatkuvasti kokonaisvaltainen. Eikä minun ole helppo antaa itselleni anteeksi ikkunan avaamista. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten on mentävä eteenpäin ja toivottava kissan vielä ilmestyvän.
      Riippumatta siitä, miten Tiger Babies on kukkapenkkiini saapunut, olen siitä iloinen. Päivällä ihastelin, miten hieno kumppani se on Sweet Surrenderille.

      Poista
  6. Mahdottoman kauniita liljoja!

    Kun tuskaa on kasapäin, kannattaa järjestää itselleen jotain, minkä aikana mieli ei vaeltele tuskassa. Oikein vaikeina aikoinani luontokävelyt, sienet, valokuvaus ja blogi ovat olleet minun kantavia astinlautojani ihanan perheen ohella. Toivottavasti sinulle valikoituu oikea keinovalikoima oman itsesi eriyttämiseen huolesta säännöllisesti.

    Sanotaan, että se kasvaa, mitä ruokkii. Kannattaa aktiivisesti ruokkia niitä asioita elämässä, joiden haluaa kasvavan. Huoli ei häivy sillä aikaa mihinkään.

    Jaksamista! 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna jälleen kerran viisaista sanoistasi!
      Kunpa huoli häipyisikin sillä aikaa, kun yritän ruokkia elämäni hyviä asioita. Niin ei todellakaan tapahdu, mutta toki se laimenee ja painuu aikanaan sinne huolien romukoppaan.
      Tavallisen arjen pyörittäminen kuulostaa ehkä vähemmän hienolta, mutta siitä löytyy minulle sopivia työkaluja huolen selättämiseksi näin ensi alkuun. Kunhan saan etäisyyttä tähän viimeisimpään vastoinkäymiseen, voin toivottavasti taas laajentaa valikoimaa.

      Poista
  7. Se on ymmärrettävää, ettei blogimaailma kiinnosta kun mielessä myllertää varmasti päällimmäisenä Roopen kohtalo.
    Kauniita liljoja. Olen todella huono tunnistamaan niitä. Kyllä tuo Elodielta näyttää, se tekee ajoittain yksinkertaisia kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogimaailma kyllä kiinnostaa, mutta keskittyminen on tipotiessään ja vatsanpohja on täynnä painavia kiviä. Jos kyse olisi oman kissan katoamisesta, huolen työstäminen olisi piirun verran helpompaa. Olisin vastuussa vain itselleni. Nyt näin ei ole.
      Kiitos tunnistuksesta. Istuttamistani vaihtoehdoista Elodie on kyllä lähimpänä siitäkin huolimatta, että kukkii yksinkertaisena.

      Poista
  8. Sinulla on runsaasti aivan upeita liljoja. Merkitsen postauksestasi monta lajiketta muistiin, jotta voin hankkia niitä joskus itselleni. 'Spring Pink' on todella kuin taideteos. Täytyy ehkä oikein alleviivata se listaltani, että varmasti muistan hankkia sitä.

    Olen kovin surullinen puolestasi. Ei auta kuin toivoa, että Roope löytyy. Olet ajatuksissani. <3 Ei tosiaankaan ole ihme, ettei voimasi meinaa nyt riittää juuri mihinkään. Aina ei tarvitsekaan jaksaa. Hyvä, että olette kuitenkin saaneet juteltua kissan omistajan kanssa. Voimia, halauksia ja aurinkoa elokuuhusi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisikohan tuo Syreenipenkin lilja muuten olla 'Anastasia'?

      Poista
    2. Spring Pink on kaunis. Se näyttää olevan myös varsin kestävä ja runsastuva lilja.
      Ihan mahdollista, että nimetön lilja on Anastasia. Istutustiedoissani sen nimistä liljaa ei ole, mutta vuosia sitten kirjaamiseni oli nykyistä "höllempää".
      Kiitos Keijunkukkanen! Tämä kissan katoamisepisodi on tuntunut tavallista rankemmalta, kun olen vastuussa siitä itseni lisäksi myös toiselle ihmiselle.

      Poista
  9. Voi Roope... kovasti uskon että Roope vielä löytyy. Itsellä ollut myös kaksi sisäkissaa, jotka aina välillä karkasivat ikkunasta tai valjaista oman huolimattomuuden takia. Enkä nyt tarkoita sanoa, että sinä olit huolimaton :). Puhun vain itsestäni. Mutta kissat olivat meille tuttuja ja vastasivat naukumalla kun niitä huudettiin. Pitkälle eivät menneet. Mutta piilossa olivat parikin päivää. Toivon että Roopekin on vain piilossa ja joku saa näköhavainnon, jonka myötä löydätte sen. On jo vanha ja viisas kissa :).

    Kovasti voimia sinulle, uskon että on tosi raastava ja raskas olo. Vahingoille ei mitään voi ja toivottavasti osaat antaa sen itsellesi anteeksi ja omistajakin tämän ymmärtää.

    Todella kauniita liljoja, otan myös pari lajia itselleni ylös. Tuli tuosta tummasta päivänliljasta mieleen että voisiko olla Purplelicious?

    Pidän täällä Roopelle peukkuja <3

    -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Kissaihmisenä tiedät, miten vikkeläliikkeisiä otuksia kissat ovat. Sattuihan meille kömmähdyksiä omankin kissan kanssa. Muutaman kerran vapaaksi päästyään se jäi odottamaan, mihin isäntä/emäntä jäi. Näin se oli helppo saada kiinni. Roope on aina meillä ollessaan 2-3 ensimmäistä päivää täysin piilossa. Ehkä se hyvin arkana edelleen kyhjöttää jossain piilossa. Eräs lähinaapuri laittaa omalle kissalleen ruokaa myös ulos, joten Roope on saattanut käydä siellä syömässä.
      Olemme jutelleet omistajan kanssa ja jakaneet huoltamme. Surustaan huolimatta hän onneksi ymmärtää myös meidän tilanteemme ja ettemme todellakaan tahallaan kissaa karkuteille päästäneet.
      Teemme edelleen kaikkemme Roopen löytämiseksi. Saamme paljon voimaa teiltä kaikilta ihanilta ihmisitä, kiitos!

      Googletin Purpleliciouksen. Näyttää vahvasti siltä, että päivänliljani sai nimen. Kiitos!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!