Haapa harmittaa

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Tämän kesän yksi ärsyttävimmistä asioista on haavan versot, joita putkahtelee mitä kummallisemmista paikoista. Yhtenä päivänä ei näy mitään, seuraavana ohi kulkiessa silmään pistää jotain sinne kuulumatonta. Noin kuvainnollisesti. Tarkemmin katsoessa löydän pitkiksi venyneitä haavantaimia milloin mistäkin kukkapenkistä. Nurmikollakin niitä toisinaan on, mutta koskaan ne eivät ehdi nurmikolla muutamaa senttiä pidemmiksi. Sen sijaan kukkapenkeissä haavantaimet naamioituvat ovelasti muiden kasvien joukkoon, jolloin niillä on aikaa venyä korkeutta ja leveyttä.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Puiston puolella, lähellä rajaamme kasvaa kaksi suurikokoista haapaa. Jo useampana kesänä ne ovat pukanneet juurivesojaan meidän puolelle. Tänä kesänä suorastaan hillittömästi. Pienet taimet lähtevät helposti käsin nyppäisemällä, mutta suurempia varten on jo haettava lapio avuksi.

Seikkailin netissä yrittäen löytää pätevää keinoa haavanvesojen torjumiseksi. Eihän sellaista ole. Myrkkyjä tarjottiin useammassakin yhteydessä, mutta sille tielle en lähde. Eilen huomasin kolme 50-senttistä haavantainta nousseen talon päädyn Metsäpuutarhaan, rhodojen viereen. Kunhan kasvit vähän kuivuvat lauantaisen sateen jäljiltä, saapastelen lapion kanssa tekemään haapaharmituksista entisiä. Kunnes ne taas nousevat. Joko samassa paikassa tai jossain muualla. 

Tsinnioita kehäkukkien seassa.

Keväällä on muutenkin paljon tekemistä, jonka vuoksi houkutus jättää jotain väliin, on suuri.  Jos pihassa on pienikin lämpäre, johon voi kesäkukkien siemeniä kylvää, se kannattaa. Sen huomasin taas, kun kehäkukat aloittivat kukinnan. Kehäkukka on helppo ja kaunis kesäkukka, jonka moni muistaa mummojensa pihamailta. 

Olen jo muutamana kesänä kylvänyt 'Bronzed Beautya', joka on minusta hyvin kaunis kehäkukka. Samaan syssyyn laitoin edellisvuoden kehäkukista ottamiani siemeniä, jolloin kukkien kirjo on laajempi. 

Malvikki

Yhden lavakauluksen tapaan kylvää täyteen kesäkukkia. Tänä vuonna kolmea kosmosta eli 'Candy Stripe', 'Velouette' ja 'Apricotta'. Kosmoksissa nuput aukeavat pian. Malvikit ovat jo täydessä kukassa. Samoin samassa laatikossa myös kehäkukat kukkivat.

Majalispenkki on jälleen kesäkukkamaana. Sinne kylvin niinikään kehäkukkaa ja runsaasti erilaisia pioniunikoita. Suurin osa pioniunikoiden siemenistä on peräisin viime kesän kukista. Jostain kumman syystä minun puutarhassani lähinnä lilakukkaiset pioniunikot kukkivat. Varmaan sieltä joukosta avautuu myös muita värejä, toivon.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Esikasvatin muutaman auringonkukan toissa vuonna Kivipellon Sailalta saamistani 'Astra Gold'in siemenistä. Kukista tulee tuollaisia pörheitä keltaisia kaunottaria, kuten kuvasta näette. Korkein auringonkukista on kohta parimetrinen.

Tagetes 'Jolly Jester'

 
Samettikukkia piti kylvää enemmänkin, mutta jostain syystä vain vuosien suosikki 'Jolly Jester' ja 'Strawberry Blonde' pääsivät multaan. 'Jolly Jesterin' siemenet on nyt kaikki kylvetty ja kasvatettu. Pitkään niitä siemeniä riittikin ja hyvin itivät. Ensi kesäksi on hankittava uusia. Tämä on hauska, pitkävartiseksi venyvä samettikukka, joka kukkii uskollisesti pitkään.
 

Kniphofia uvaria - Soihtulilja

Liiteristä ostetussa pussissa oli neljä Soihtuliljan juurakkoa. Kolme niistä lähti kasvuun ja vain yksi teki kukkavanan. Melko vaatimaton ilmestys, mutta ehkä se ensi vuonna loistaa enemmän. Jos vain saan juurakot talvetettua.

Viereisessä ruukussa on viime kesäksi hankittuja gladioluksia, joihin on vasta ilmestynyt kukkavanoja. Vuosia sitten messuilta hankittu lukinlilja kukki jo kesäkuun alussa. 

En ole vuosiin istuttanut uusia liljoja. Osa vanhoista nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Parhaiten menestyvät mix-pussukoina ostetuista keltaiset ja oranssit. Oikean alakulman lilja lienee 'Nightrider', jonka siirsin syksylllä 2024 pois Majalispenkistä, jotta se ei tuhoutuisi kevään 2025 ruusunkaivuu-urakassa.

Liljakukot ovat löytäneet puutarhani liljat, mikä on yksi syy innottomuuteen istuttaa uusia liljoja. Monessa paikassa myös muut kasvit ovat kasvaneet ja levinneet siinä määrin, että vanhat liljat ovat vähitellen hiipuneet pois. Eikä oikein hyvää paikkaa uusille liljoille ole.

Lilium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Kermanvärisestä tiikerilija 'Sweet Surrender'ista pidän kovasti. Sitä hankin useampana vuotena ja hyvin se kukkikin. Parin viime vuoden aikana olen myllännyt istutusalueita varsin tehokkaasti ja siinä tohinassa 'Sweet Surrender'it ovat kärsineet. Taidan tutkia, josko keksisin niille uuden paikan. 

Punakukkainen esikko

Vuosi sitten sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Innostuin erityisen paljon punakukkaisesta esikosta, jollaista minulla ei ole ollut. Oli melkoinen urakka istuttaa valtava määrä Nilalta saatuja taimia, kun monessa paikassa piti ensin siirtää alta pois jotain jo siinä asuvaa. 

Esikoita istutin omena Huvituksen alle. Ajattelin, että siellä ne pääsevät hyvin esille keväällä kukkiessaan. Enpä tajunnut, kuinka voimallisesti tänä keväänä kaikki pikkusipulit valtasivat paikkoja hukuttaen esikot uumeniinsa. Kevätsipulien kukinnan hiipuessa kaivoin esikot pois ompun alta ja laitoin ne Majalispenkkiin. Ei mennyt ihan putkeen vieläkään, koska esikoille suunnittelemallani paikalla iti jo joukko kesäkukkia. Mikäs hätä tässä on, tuumasin. Syksyllä voin sitten siirtää esikot niiden ansaitsemille paikoille. 

Keväällä yksikään saamistani esikoista ei kukkinut punaisena. Yllättäen huomasin pari päivää sitten jotain punaista pilkistävän Majalispenkin kesäkukkien takaa. Punainen esikkohan se siellä puskissa kukkii. Kiitos Nilalle tästä ihanuudesta!

Köynnösnurkkaus

Pois puretun leikkimökin tilalle syntynyt köynnösnurkkaus on köynnöksiä pullollaan. L:n muotoisen köynnöstuen molemmilla reunoilla kasvaa villiviiniä. Se pursuaa joka suuntaan. Vasemalla villiviini on jo kiivennyt takana olevan syreenin oksille. Keskellä kasvaa kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Kumpikin kärsi viime talvesta turhan voimakkaasti. Lähes kaikki vanhat versot paleltuivat. Juuret säilyivät ja tyvestä onkin tulossa uutta kasvua runsaasti. Viime vuonna 'Serotinoissa' oli muutama kukka. Toivoisin näkeväni kukkia tänäkin kesänä.

Istuinryhmän takana on tiilimurikoin päällä kaksi kukkalaatikkoa, joihin istutin kesän ajaksi Nilalta saamiani esikoita. Ne menevät alapihan Majalispenkkiin, kunhan kesäkukkakausi on ohi. Juurakot ovat niin muhkeita, etten keksinyt pitkiä kukkalaatikoita parempaa odotuspaikkaa. 

Vasemmalla näkyvässä padassa on siemenestä kasvattamaani purppurarevonhäntää (Amaranthus cruentus) ja oikealla taasen kelloköynnöstä. 

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Alapihan Oikearinteestä poistimme toukokuussa kolme honteloksi päässyttä vuorimäntyä. Kaksi vielä jäi. Istutin viime kesänä vuorimäntyjen vierelle lumikärhöä, jonka on tarkoitus peittää havujen rungot. Ja kyllähän se peittää. Niin rungot kuin kaiken muunkin. Kuvan keskellä on toinen jäljelle jääneistä vuorimännyistä. Jossain tuolla uumenissa. Toinen vuorimänty jää kuvassa alaoikealle. Senkin lumikärhö on jo tavoittanut.

Olen yrittänyt ohjata lumikärhöä enemmän oikealle, jossa sillä olisi paremmin tilaa leveillä. Vasemalla kasvaa pallohortensioita, joiden soisin jäävän näkyville. Lumikärhö on myös varsin voimakasotteinen, joten pallohortensioiden varret ja kukat eivät ehkä kestä kärhön kuristusotetta. Ensi keväänä on hoidettava kärhön ohjaus tehokkaammin. Myös rinteen yläpäässä, jossa lumikärhö saattaa tällä vauhdilla vyöryä köynnösnurkkaukseen. Jos minusta ei hetkeen kuulu mitään, lumikärhö on tukkinut talon uloskäynnit.

Meidän kylällä asuu pari perhettä, jotka kiertävät ahkerasti keräämässä mustikoita. Jopa niin paljon, että niitä riittää myytäväksi. Ostin viiden kilon laatikon puhdistettua mustikkaa hintaan 50 €. Olipa helppo laittaa nämä pakastimeen, kun kauhalla saatoin täyttää rasiat marjoilla. Lappu vaan päälle ja rasiat pakastimeen. Siellä on jo herukkamehua, mansikoita, raparperia paloina ja hilloina. Ja nyt mustikoita. Seuraavaksi sitten karviaismehua ja myöhemmin alkusyksystä Zilga-rypälemehua.

Tällainen sudenkorento vietti yhtenä päivänä pitkän tovin koreaköynnöskuusamassa. Ötökkätieto.fi:ssä aikani seikkailtuani tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ruskoukonkorento (Aeshna grandis). 

Kesäkuun lopussa samassa paikassa lenteli sähkönsininen korento, pienempi kuin sudenkorento. Se saattoi olla koiraspuolinen neidonkorento. Ne tapaavat tulla puutarhaan saalistamaan kasveille. Neidonkorennot ovat hyödyllisiä. Ne pyydystävän pihasta suuren määrän muita hyönteisiä. Ei siis ihme, että niitäkin on tänä kesänä näkynyt. Puutarha tuntuu olevan sakeanaan kaikenlaisia ötököitä.

Tämä liljan terälehdellä vieraileva ötökkä saattaa olla ampiaisvieras (Volucella pellucens), joka on hyvin yleinen niityillä ja puutarhoissa. Tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Antanette siis minulle anteeksi, mikäli veikkaus menee pieleen. 

Saxifraga Arendsii-ryhmä - Patjarikko

 
'Sydämellisen' patjarikon myötä toivotan kaikille kivoja kesäpäiviä!

Heinäkuun lopun liljaviikot

Lilium Sweet Surrender

 
Viime vuosina olen istuttanut varsin vähän uusia liljan sipuleita. Lähinnä muutaman tiikerinliljan, joista vaalea Sweet Surrender on yksi suosikeistani. Se on kaunis katsella ja runsastuu kivasti. 

Ylipäätään liljat ovat aika helppohoitoisia ja isoina ryhminä näyttäviä. Liljakukot tuovat miinusta liljojen kasvattamiseen. Listin punaisia liljakukkoja alkukesästä ahkerasti, mutta olen häviöllä. Hyvistä aikomuksista huolimatta unohdan kiertää putsaamassa liljojen lehdiltä mustat toukkatöhnät, jonka vuoksi liljakukkoja on takuuvarmasti ensi kesänäkin.

Kuvan tiikerililja aiheuttaa taas jonkin verran pään raapimista. Olen selvästi laiskotellut istutustietojen ylläpidossa, sillä en löydä listoiltani kasville nimeä. Se on tavallista tiikerililjaa vaaleampi, hieman punertava. Ja kukkii perinteistä tiikerililjaa sekä kerrannaista Flore Plenoa aiemmin. Saattaa olla Tiger Babies.

Allaspenkin liljoja katsellessani pohdin, olisiko punertava tiikerililja sittenkin tullut kermanväristen Sweet Surrenderien mukana? Ajoitus ja sijoitus täsmäisivät. Vanhempia sipulipussukkakortteja olen saattanut hävittää, mutta tuoreemmat ovat kyllä aika hyvin tallessa.

Pallokentän vastaisen aidan vieressä kasvaa kookas värililja, jonka olen ostanut "Black & White" -sekoituksena keväällä 2020. Ensimmäisenä kesänä vaalea ja tumma kukkivat tasaväkisesti. Nyt vaalea on noussut paljon runsaampana. Tumma vasta miettii, jaksaako avautua.

Vuosien aikana olen ostanut ja istuttanut jos jonkinvärisiä liljoja. Muutama keltainen ja oranssi tuli hankittua iät ja ajat sitten. Loput ovat liljabingon tuloksia. Aina niistä markettipussukoista ei tule kuvan mukaisia.

Ilmeisesti keltaiset ja oranssit ovat muita värejä sinnikkäämpiä ja kestävämpiä, sillä ne nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Olen joskus kaivanut väärän värisiä tai väärässä paikassa olevia liljoja siirtääkseeni ne muualle. Usein onnistun halkaisemaan sipulin, vaikka kuinka varovainen yrittäisin olla. Niinpä en enää pahemmin liljansipuleita kaivele ja siirtele. Olkoon, missä ovat.

Eniten puutarhasta taitaa löytyä vaaleanpunaisia liljoja. Tykkään kyllä vaaleanpunaisista kukista, joten eivät nämäkään mitään inhokkeja ole.

Kriikunapenkin liljat ovat Oriental Mix -pussista. Tummemmat sävyt ovat taantuneet. Näiden vaaleiden liljojen terälehtien punaiset pilkut ikäänkuin kertaavat viereisten kokonaan punaisten väriä.

Lilium Peach Dwarf

Matalat Peach Dwarfit olen istuttanut 2015. Hämärästi muistan, että nämä olisivat OmaPiha-lehden jäsentarjouksesta. Kuvassa väri on voimakkaamman oranssi, kuin todellisuudessa.

Lilium Elodie?

Tämän liljan olen ostanut Elodiena, jonka pitäisi olla kerrotumpi. Aina se on noussut yksinkertaisena. Hauskannäköinen tällaisenakin, joten ei yhtään haittaa.

Näillekään en löytänyt arkistoistani sopiaa nimikorttia. Veikkaan, että nämä olen istuttanut jonnekin muualle ja kaiken siirtämisen ja kaivamisen ohessa sipulitkin ovat löytäneet uuden kotinsa Ruusupenkistä. Turhan reunalla kasvavat korkeiksi kasveiksi, mutta toisaalta tuossa tuijan edessä sopivat seisomaan.

Lilium Rosella's Dream

Lilium Rosella's Dream ja tai lilium Renoir

Kiemurapenkin päähän olen istuttanut 2016-2017 sekä Renoiria että Rosella's Dreamia. Asiantuntija saattaisi erottaa, onko tuossa jompaa kumpaa vai kumpaakin. Loppujen lopuksi ei liene kovin tärkeä asia. Kauniisti kukkivat.

Valkoiselle liljalle ei myöskään löydy nimeä. Tämä kasvaa Allaspenkin reunassa, johon en ole sitä alkujaan istuttanut. Kuuluu siis niihin sipulikukkiin, jotka ovat erinäisten istutussessioiden pyörteissä vaihtaneet asuinssijoja.

Lilium Spring Pink

Spring Pinkistä pidän kovasti. Tuo terälehtien reunojen hento ruskea rajaus tekee hienon säväyksen vaaleaan väriin. Kuin taiteilija olisi halunnut laittaa vielä vaatimattoman kädenjälkensä maalaukseen. Näitä voisin istuttaa lisääkin.

Ajat sitten kukkineiden siperiankurjenmiekkojen keskeltä nousee kesä toisensa jälkeen oranssit liljat. Tänä päivänä en niitä tuohon istuttaisi. Vaan kun siinä nyt ovat, saavat ollakin. Tuovat kivan väriläiskän muuten vihreään nurkkaukseen.

Lilium Lollypop

Allaspenkistä nousi myös yksi Lollypop. Muistan istuttaneeni niitä kolme kappaletta, mutta tämä ainokainen on jäljellä. Tässäkin penkissä on tullut kaiveltua lukuisia kertoja. Siinä ohessa sipuleita muuttaa muualle tai joskus myös halkeaa lapion iskusta.

Eipä ole tämänkään, Syreenipenkissä asuvan liljan nimi tallessa. Istutuksesta on jo aikaa vuosia, mutta varsin uskollisesti kukkavana joka kesä paikalle nousee. Vieressä kasvavat siperiankurjenmiekat yrittävät tarmokkaasti vallata alaa ja ajaa liljan nurkkaan.

Sweet Surrenderit ja yksi päivänlilja

Tarhapäivänlilja Pink Damask (oletettavasti) on tunkenut itsensä Päivänliljapenkin Sweet Surrenderien joukkoon.

Hemerocallis ?

Lilja se on tarhapäivänliljakin. Kuvan päivänliljan olen istuttanut Crimson Piratena. Nimi ei kuitenkaan täsmää ulkomuodon kanssa. Sinänsä kiva yllätys, että kasvi teki nupun paikassa, jossa se on asustanut jo pari-kolme vuotta kukkimatta aiemmin.

Roope-kissa ei ole palannut. Alkaa olla aika puutunut olo kaikesta etsimisestä, odottamisesta, toivomisesta ja joka iltaisesta loukun varustamisesta. Vinkkejäkään ei enää tule. Muutama naapuri kulkee silmät avoinna, kyselee ja raportoi, mikä tuntuu lohdulliselta. Lemmikin omistajat pystyvät hyvin samaistumaan tilanteeseen. Tällä hetkellä tuntuu, että pahin pelkoni eli katoamisen jääminen ratkaisemattomaksi mysteeriksi, toteutuu. Saimme juteltua kissan omistajan kanssa siten, ettei meistä vihamiehiä toisillemme tule. Sille en voi mitään, että tapahtuma tulee nakertamaan minun sisintäni pitkään ja lujasti.

Olen ollut ja olen yhä niin maassa, että olen jaksanut kommentoida blogejanne hyvin rajatusti. Myöskään oman blogin päivittäminen ei tahdo sujua. Pikemminkin tuntuu kyseenalaiselta, jaksanko jatkaa kirjoittamista ollenkaan. Maailmalla jylläävien kriisien mittakaavassa minun murheeni ovat nappikauppaa. Ihmisen kantokyky on kuitenkin rajallinen. Joskus se pieni vastoinkäyminen voi toimia viimeisenä pisarana ämpärin täyttymisessä.

 Kaikesta huolimatta aurinkoisia kesäpäiviä ja lämpöä alkavaan elokuuhunne!