tiistai 18. lokakuuta 2022

Vielä jaksaa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena


Puutarhassa työskentely vähenee vauhdilla. Iltaisin pimeä laskeutuu yhä aiemmin ja sadettakin on riittänyt lähes joka päivälle. Puissa on vielä jonkun verran lehtiä, vaikka viime aikojen navakat tuulet ovatkin tehneet parhaansa lehtien pudottamiseksi. Kohta niitä on enemmän maassa kuin puussa. 

Kunhan tulee pidempi kuiva jakso, lähden haravoimaan käytäviltä lehdet puiden ja pensaiden tyville. Alapihalla haravoin ensin lehdet kanttausurista nurmikolle, jossa sitten ajan kasat siksakkia ruohonleikkurilla silpuksi. Paksuimmat silppukeskittymät päätyvät istutusalueille, puiden ja pensaiden alustoille ja kenties jonkun verran myös kompostiin. Osa saa jäädä nurmikolle.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Jotkut kasvit pitävät vielä sinnikkäästi kiinni kesäkaudesta. Runsaimmin kukkineista kärhöistä jokunen kuuluu näihin. Princess Katessa on vielä muutamia nuppuja, joita se ei ehkä enää ehdi avata. Sen sijaan avautuneet kukat kestävät todella pitkään näyttävinä. Eivätkä nuo elonkaarensa lopullakaan olevat rumia ole.

Clematis Ville de Lyon - Loistokärhö

 
Kesällä 2021 istutettu Ville de Lyon on ollut uskomattoman ahkera kukkija. Eipä se ole pahemmin loukkaantunut kuivuudesta, eikä näistä sateistakaan. Nuppujen avautuminen on nyt hidastunut. Avautuneita kukkia on useita ja ne pysyvät hyväkuntoisina pitkään. Tämä kuuluu ehdottomasti pihani lempparikärhöihin.

Clematis 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spirit on joka vuosi ollut yksi varmimpia ja pisimpään kukkineita. Nyt se joutuu taistelemaan tilasta ja näkyvyydestä puista pudonneiden lehtien kanssa.

Clematis 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö


Alapihan Aljonushkakaan ei ole vielä siirtynyt talviunille. Vaikka torstaivastainen yö oli pakkasyö. Aamulla puoli kahdeksalta mittari näytti -3,5℃. Muuten meidän nurkilla öisinkin mittari on kivunnut lähelle +10℃.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu


Pensasruusuista neilikkaruusu, Sävel ja Ritausma vähät välittävät syksystä. Samoin maanpeiteruusu Fairy kukkii yhtä iloisena, kuin heinäkuussa. Teresanruususta leikkasin useita yli kaksimetrisiä oksia kokonaan pois. Jäljelle jääneitä olisi niinikään kannattanut madaltaa, sillä lumen painosta oksat painuvat maahan ja repeytyvät.

Leikkaamisen olisi voinut jättää kokonaan kevääseen, mutta halusin mahdollisimman paljon tavaraa maanantain kaatopaikkakeikalle. En tiedä, saammeko rikkoutuneen oksasilppurin kuntoon. Jos emme, uuden hankinta jäänee kevääseen.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukka on tehnyt sisäänkäyntiä vastapäätä kaksi uutta kukkavanaa. Ehkä sormustinkukkaa vähän jo vilutti, kun uudet vanat jäivät edellistä matalammiksi.


Ihme on, jos ensi kesänä ei sormustinkukkia kasva joka nurkalla. Ainakin niiden lehtiruusukkeita on yllin kyllin. Joistakin paikoista olen jopa ylimääräisiä kitkenyt pois. Huvituksen tyvellä ei kohta erota sormustinkukkia esikoista. Tuosta en aio mitään kitkeä pois, sillä sormustinkukkien mukana mullasta saattaa nousta samalla paikalla olevia lumikellon pikkuisia sipuleita. Olkoon nyt sulassa sovussa ja katsotaan tilanne uudelleen keväällä.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä


Tämän kuvan nähdessänne toteatte ehkä, että tuo on jo nähty ja kuultu. En vain jaksa lakata hehkuttamasta imiköiden mainiota olomuotoa. Nämä kesällä makkaripenkkiin istutetut valkotäpläimikät ovat niin komeita ja upean värisiä. Selkäpiissä kyllä samanaikaisesti tuntuu kauhun väreet, sillä ankara talvi kasaa makkaripenkkiin massoittain lunta ja pahimmassa tapauksessa myös jäätä. Miten imikät selviytyvät. Ehkä menen noiden päälle makaamaan ja kehollani lämmittämään ja suojaamaan niitä talven koitosten yli.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä


Imiköitä nämäkin, tähkäimiköitä. Edelleen huvittaa kesäinen huoleni imiköiden mahdollisesta taudista. En ihan heti tajunnut, että istuttamani tähkäimikät ovat luonnostaan lehdiltään hopeanhohtoisia. En tainnut taimia kaupasta ostaessani edes huomata, että kyseessä ei ole täpläimikkä. Tohkeissani tuijotin taimilapun nimeä Pulmonaria lukematta sen pidemmälle. Onnellinen kömmähdys. Jos nämä nousevat keväällä keittiöpenkistä, kiitän hölmöä itseäni oikein kädestä pitäen.

Lauantaiaamun tihkusateessa kiertelin puutarhaa. Pikkupuutarhaan päästyäni huomasin siellä vierailleen jonkun muunkin, vaan ei suinkaan kaksijalkaisen. Eikä niin mieluisan otuksen ollenkaan. Peurahan se oli pikkupuutarhassa tepastellut ruokailemassa. Oli näköjään napsinut komeamaksaruohoista kukinnot kitusiinsa. Verkotetun magnolian toiselta puolelta oli syöty myös osa syysastereista. 

Olipa hyvä, että ehdin edellisviikonloppuna verkottaa kaikki kriittiset kasvit. Komeamaksaruohot tuosta keväällä taas nousevat. Silti harmittaa, että peurat käyttävät pihaani buffettinaan. Miten niille saisi viestittyä, että puutarhan rakentaminen on raskasta, kallista, aikaavievää ja työn lopputulokset rakkaita? En soisi minkään katoavan lupaa pyytämättä peuran vatsaan.

Mahonia


Talven lähestymisen huomaa pikkulintujen ilmaantumisesta pihapiiriin. Ihan huomaamatta niiden touhujen seuraaminen on taas alkanut. Mustarastaita pihassa pyörii lukuisia. Ne ovat popsineet niin aroniat, pergolan Zilgaan jääneet rypäleet ja mahonian siniset marjatkin ovat pensaista tyhjentyneet.

Mustarastaat ovat aika hauskoja lintuja. Ainakin katsojan näkökulmasta. Yhtenä päivänä seurattiin mustarastaan saapumista aronian oksalle. Se oli valmiina nappaamaan marjan, mutta oksapa ei kestänyt ison linnun painoa. Oksa taipui ja taipui, kunnes läsähti maahan. Mustarastas pyllähti sekin maahan. Hetken se pyöritteli päätään sen näköisenä, että toivottavasti kukaan ei nähnyt. Sitten jatkoi muina miehinä uusintalennolle seuraavaan aroniapuskaan.

Helleborus - Jouluruusu


Päivänpesän elämää
-blogin Katja oli löytänyt puutarhansa jouluruususta nuppuja. Siitä innostuneena tein tsekkauskierroksen omien jouluruusujen parissa. Ei löytynyt nuppuja, ei ainuttakaan. Menetin runsaana kukkineet Double Ellenit viime talven koitoksiin. Menetyksestä  kimpaantuneena ostin ensi tilassa uusia, joiden annoin kerätä voimaa ja kasvattaa juuria isoissa ruukussa aina loppukesään saakka. Sitten kaivoin ne maahan. Hyvin ovat kotiutuneet, mutta ymmärrettävästi saatan joutua odottamaan nuppuja. Eipä löytynyt nuppuja edes niistä vanhemmista jouluruusuista, jotka selvisivät talvesta. Odotetaan ja toivotaan. Ehkä sitten keväällä...


Latasin lauantaiaamun puutarhakierroksen kuvat koneelle iltapäivällä. Vasta näistä kuvista huomaan, että taivaalla oli ollut myös sinistä. Ilmeisesti jouduin jonkun isomman pilven alle, sillä sade ehti minua kastella. Iltapäivällä piti lähteä uudemman kerran ulos, mutta taivas oli jo aivan harmaana ja vettä tuli ajoittain ihan reippaasti.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Koko kesän kiittelemäni ruskaheisiangervo on muuttunut vihreä-kelta-oranssista palavan punaiseksi. Jospa se sai ruskaväritartunnan vieressä kasvavalta Tuurenpihlajalta.

Quercus robur - Tammi

Kierroksen päätteeksi ravistelin päällimmäisiä sadepisaroita yltäni varaston ovella. Samalla huomasin naapurin pihalla kasvavan tammen, jonka syysväri on hieno sekin. Lehdet saattavat sinnitellä tammessa läpi talven, joskin ruskeaksi ne vielä muuttuvat. Onpahan väriä mahdollisen valkeuden  keskellä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Torstaiaamuna olisi saanut hienoja kuurakuvia, syksyn ensimmäisiä, jos olisin pihamaalle ehtinyt. Eiköhän niitä kuurakuvamahdollisuuksia ole edessä runsain mitoin. Minulle kyllä sopii tällainen lämmin syksykin erinomaisesti. 

Mukavia lokakuun päiviä!



20 kommenttia:

  1. Isot kiitokset kun nimeät kuviin kaikki kasvit, näin tällainen puutarha/kasviasioissa täysin urvelo oppii uutta 🤍 Mukavaa lokakuun loppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni kehuista! Olen löytänyt paljon hienoja kasveja muiden blogeja lukemalla, joten nimeämällä kasvit omassa blogissa toivon muiden hyötyvän niistä. Samalla kasvien nimet juurtuvat paremmin päähäni.
      Sinulle myös kivoja loppukuun päiviä!

      Poista
  2. Monet kärhöt ovat mahtavan sitkeitä ja jaksavat kukkia ihan talven tuloon saakka. Meilläkin kukkii vielä lumikärhö ja tarhaviinikärhö
    Clematis Viticella ´Alba Luxurians`.
    Ja minäkin olen todella ihastunut imiköihin. Hassua tässä vaan on, ettei mulla kasva vielä ainuttakaan. Haluan ensi keväänä ehdottomasti niitä myös omaan puutarhaani. Tuo tähkäimikkä on ihan uskomattoman kaunis. Ihailin sitä juuri viime viikolla myös ystäväni puutarhassa. Se täytyy ehdottomasti saada.
    Toivotaan, että koko syksy on otollinen ja lämmin puutarhapuuhiin. Taidan olla ihan hämäläinen, kun innostun näin syksyllä ihan uudestaan puutarhahommista. Ehkä se johtuu myös siitä, että omat työkiireet hieman helpottavat ja on enemmän aikaa omaan puutarhaan kuin keväällä.

    Kauniita hetkiä puutarhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, unohdin tarkastaa lumikärhön. Yleensä se tosiaan kukkii viimeisten joukossa.
      Minulta meni monta vuotta löytää imikät ja sitä puutetta olen tänä kesänä korjannut urakalla. Taidan jatkaa ensi vuonna. Tähkäimikkä on tosi hieno myös näin syksyllä. Sen hopeanhohtoiset lehdet tuovat valontuntua muuten jo värittömään penkkiin.
      Kivahan sitä on syksylläkin puutarhassa touhuta. Tässä vaiheessa ei enää ole samanlaista kiirettä, kuin alkukesästä. Etkös sinä hämäläinen olekin?

      Poista
  3. Ihanan kauniita syyskasveja! Sormustinkukkienkin lehtiruusukkeet ovat varsin komeita juuri nyt. Viime syksynäkin niitä oli kunnolla, mutta talvi vei niitä paljon ainakin täällä. Toivottavasti ihailemasi imikät viihtyvät paikallaan. Katolta putoava, tiiviskään lumi ei välttämättä perennoja haittaa, mutta märkyys ja jää on asia erikseen.
    Voi miten harmi, että peura vei maksaruohone ja astereiden kukat. Ne ovat niin tärkeä osa syyspuutarhan iloa, kun kukijat ovat jo niin vähissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sormustinkukkien lehtiruusukkeet suorastaan loistavat vähenevien värien keskellä vehreällä vihreydellään. Toivottavasti tuleva talvi kohtelee niitä hellemmin, kuin edellisiä.
      Viime talven jäämassa oli tiiviydessään ja paksuudessaan järkyttävä. Sitä riitti sellaisiin paikkoihin, joissa ei koskaan aiemmin ole jäätä ollut. Helmikuisilla vesisateilla lienee osuutensä. Kunpa tästä talvesta tulisi leudompi ja helpompi kasveille.
      Onneksi peura jätti toisaalla maksaruohot syömättä. Hirvittää kevät, jolloin peurat käyvät taas popsimassa sipulikukkia. Aion vielä etsiä kaupoista verkkoja, jotta saisin keväällä kasveja paremmin suojaan. Ja Trico Garden -suihketta perään.

      Poista
  4. Imikät ovat vieneet myös minun sydämen. Oli kiva kuulla tuosta hopeanhohtoisesta tähkäimikästä. Harmillista, että peura kävi syömässä syyskukkijoita, onneksi tosiaan olit ehtinyt laittaa verkot paikoilleen. Minulla on sama taktiikka lehtien haravoinnissa, katsotaan saanko tänä syksynä haravoitua Rillan kanssa, ainakin aion silputa lehdet ruohonleikkurilla ja siirrellä silppua kukkapenkkeihin ja pensaille.
    Nauratti tuo mustarastaan epäily; ”näkikö kukaan”.
    Upeita ruskavärejä näissä kuvissasi, niitä on kiva katsoa ennen kun kaikki lehdet putoavat maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtien silppuaminen ruohonleikkurilla pienentää massaa merkittävästi. Pensaiden alla se muuttuu mullaksi nopeasti. Ehkä sinun on ensin haravoitava Rillalle oma peuhukasa lehdistä.
      Mustarastaat ovat varsin ilmeikkäitä lintuja. Oksalta kellahtanut pyöritteli päätään sen näköisenä, että tarkasti mahdolliset näkijät.
      Ruskavärit alkavat olla mennyttä. Parin päivän aikana on satanut ja tuullut lennättäen samalla lehtiä maahan. Ikkunasta katsoen sentään muutama koivu loistaa vielä keltaisena.

      Poista
  5. Tuurenpihlaja on niin ihana! Ikinä, ikinä en revi sormustinkukan tulevia kasvustoja enkä ikinä myöskään akileijaa. Molemmat saisivat täyttää maan. Ihme juttu kun tänä vuonna ei tullut sormustinkukkia oikein kunnolla...Mekin turvaudumme ruohonleikkuriin, kun voimat pettävät. Linturuokinta on jo aloitettu ja mustarastas on suosikkimme♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime talvi taisi olla liian ankara sormustikukille. Onneksi niiden siemeniä on maassa. Toivottavasti ensi kesänä saamme taas katsella sormustinkukkien runsasta kukintaa.
      Lehtien silppuaminen ruohonleikkurilla on näppärä keino ja todellakin kevyempää, kuin haravointi.
      Täällä maa on vielä sula ja lämmin, joten lintujen ruokinta saa hetken odottaa. Mukavia syyspäiviä sinulle!

      Poista
  6. Minä sain yllättyä oman valkotäpläimikän uskomattomasta kasvuvoimasta takapihan lankkupenkissä. Jouduinkin tilanahtauden vuoksi kaivamaan sen ylös ja yhdestä imikästä sain jaettua viisi hyvänkokoista palaa uudelle kasvupaikalle. Nyt mietin noita kauniita tähkäimiköitäsi ihastellessani, mahtavatko olla yhtä elinvoimaisia, kuin edellämainittukin lajike?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, että imiköillä riittää kasvuvoimaa. Jospa minäkin pääsen vielä jakamaan omia imiköitäni. Tähkäimiköistä on vasta ensimmäisen kesän kokemus, joten niiden elinvoimasta en vielä osaa sanoa paljoakaan. Reippaasti ovat kyllä kasvaneet kokoa.

      Poista
  7. Minun pitäisi saada jotain pensaita ja kenties tuuren pihlaja mökkimaahan saisi jotain ruskan värejä lisää. Onkohan tuurenpihlaja kuinka pupujen ja peurojen mieleen myös. Katselin sinulla on kivasti punaista sävyä puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuurenpihlaja on vallan erinomainen ruskapuu. Näin muutama vuosi sitten syksyisellä kävelylenkillä erään talon pihassa tuurenpihlajat punaisenoransseina, jolloin heräsi into saada omaankin pihaan. Omani ovat nyt kolmatta syksyä ja täyttävät toiveeni ruskaväreistä täydellisesti. Olen suojannut tuurenpihlajat jyrsijöiltä/peuroilta joka syksy. Varsinkin nuoret puut taitavat kaikki kelvata talttahampaille, enkä ole halunnut ottaa riskiä.

      Poista
  8. Imikät ovat nauttineet syksyn sateista, selvästi piristyneet omissa kukkapenkeissä. Sormustinkukkia on pakko hävittää tiiviiltä alueilta, muuten valtaavat kaiken tilan. Ruskavärit ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imikän lehdet toimivat hyvin myös maanpeitekasvien tapaan. Levittäytyvät isolle alueelle.
      Sormustinkukkien kitkeminen pieninä on huomattavasti helpompaa, kuin ison kasvin nyhtäminen paikasta, johon ne eivät oikein sovi. Niin kauniita kuin ovatkin.

      Poista
  9. Upeita ruskavärejä ja viimeisiä kärhönkukkia! On ihana, että kärhöt ilahduttavat myöhään syksyyn saakka vastapainoksi siitä, että joskus odotuttavat malttamatonta puutarhuria pitkälle kesään saakka.
    Minä pääsin imiköiden makuun silloin kun tunnistin edellisen asukkaan jäljiltä jääneen lehtoimikän ja huomasin, kuinka kauniina se pysyi aikaisesta keväästä talven tuloon saakka. Sitten niitä piti hankkia muutamia erilaisia lisää eikä ole tarvinnut pettyä niihinkään. Juuri eilen ihastelin suopuutarhan imiköitä. Niissä ei näy syksy vielä lainkaan. Kerrassaan loistavia kasveja! Uskon, että nuo sinunkaan imikkäsi eivät ole mokkonaankaan talven lumista tai jäästä.
    Pahus noita peuroja, kun tulevat rohkeasti puutarhoihin. Tuskin teilläkään olisi metsissä vielä pulaa sapuskasta. Onneksi olit ehtinyt verkottaa arvokkaampia kasveja ennen peuran vierailua. Minä aloitin eilen verkotusurakan. Suojasin tasan yhden atsalean ennen kuin iski kylmä ja kyllästyminen. Puuhailin toki muita hommia sitä ennen, joten en pelkästään yhden verkkorullan takia ulos lähtenyt. Jänikset vierailevat varmaan joka yö puutarhassa mutta eivät ole toistaiseksi maistelleet muuta kuin rantalaukkaneilikan lehdenkärkiä. Pitää kuitenkin yrittää lähipäivinä viritellä lisää verkkoja, jotta saa varastoon tilaa puutarhakalusteille.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt tosiaan jatkavat kukkimistaan syksyllä, kun muut ovat jo aikoja sitten lopettaneet. Ville de Lyon on edelleen kukassa, vaikka nuput avautuvatkin nyt aika hitaasti. Huolimatta parista pakkayöstä.
      Imiköiden hieno lehdistö hurmaa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn saakka. Vihreys ja vehreys on jo kortilla, mutta imikät eivät ole moksiskaan. Toivottavasti talvi ei omiani liikaa kurita.
      Peurojen vierailut ärsyttävät ehkä siksikin, kun ei ole oikein mitään keinoja niiden kulun rajoittamiseksi. Aidan rakentaminen on kallista, työlästä. Riittävän korkea aita tekisi puutarhasta aika hölmön näköisenkin. Ruiskuttelen sitten keväällä taas ahkerasti Trico Gardenia - ja varmaan verkotan vielä lisää.
      Tässä vaiheessa syksyä ei niin kauheasti sureta, jos jokin maksaruoho on syöty. Peuroilla on tylsä tapa pahimmillaan kiskoa koko kasvi juurineen ylös. Sipulit myös. Silloin menettää kasvien tulevankin kauneuden.
      Metsissä on vielä syötävää niin jäniksille kuin peuroillekin. Kaipa nämä puutarhabuffetit ovat vaan niin helppoja ja herkullisia.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Tuurenpihlajan ruskaväri on huikean kaunis, ensimmäisen kerran sain iloita siitä myös omassa puutarhassani. En ole huomannut imiköiden lehtiruusukkeita tutkiakaan, ovat niin muiden perennojen alla. Jouluruusukin on katsastamatta...Kärhöt eivät malttaisi millään lopettaa kasvuaan ja kukintaansa, kun kerran ovat vauhtiin päässeet. Ville de Lyon taitaa olla yksi innokkaimmista :) Voi, voi noita peuroja, mahdottomia riesoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuure on ehdottomasti yksi hienoimpia ruskapuita.
      Minun jouluruusuistani ei löytynyt nuppuja. Se ei ole niin vaarallista, kunhan sitten keväällä kukkivat. Ville de Lyon on uskomattoman ahkera ja myöhäinen kukkija. Polish Spirit taitaa olla ainoa, joka meillä pärjää kisassa.
      Peurat ärsyttävät. Olivat käyneet syömässä sitten ne loputkin maksaruohot. Ostin eilen lisää verkkoa. Kunhan tulee sateeton hetki, käyn ne virittämässä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!