Kukka ja kalenteri

Maritin ja Penan valkoinen atsalea.

 

Marraskuun viimeisiä hetkiä viedään. Sitten siirrytäänkin joulukuuhun, joka on yhtä pitkä, kuin muutkin kuukaudet. Minusta se vain tuntuu aina paljon lyhyemmältä, mikä johtuu luultavasti juhlapäivien aiheuttamasta rikkonaisuudesta. Tänä vuonna on erityisen vaikea päästä mukaan juhlatunnelmaan. Omalla kohdalla siihen vaikuttaa pitkälti anopin kuolema ja maailmanpoliittisesti epävakaa tilanne. Toki pienten lasten puuttuminen lähipiiristä on myös asia, jonka vuoksi joulun taika ei kosketa entisellä tavalla.

Vihdoin uusi Pihakalenteri kolahti postilaaitkkoon. Tilasin sen jo aikoja sitten, joten ehdin jo kaivata uuteen kalenteriin tutustumista. Joitakin merkintöjäkin on jo tulossa tammikuulle. Tämä Pihakalenteri on ilmestynyt 17 vuoden ajan. Minulle tämä on 12.

Kalenterista löytyy tuttuun tapaan puutarhakalenteriin liittyvät aiheet, kuten auringon nousut ja kuun vaiheet, puiden, pensaiden ja köynnösten leikkuutaulukko sekä kylvökalenterit. Tilaa päivittäisille merkinnöille on mukavasti ja lisäksi joitakin kokonaan tyhjiä sivuja vaikka omilla muistiinpanoilla täytettäväksi. Kauniita kuvia on runsaasti. Kalenterin toimittajien erilaiset artikkelit ovat kiinnostavaa luettavaa. Tuttuun tapaan kalenterin toimittavat Saila Routio, Linda Peltola ja Pirkko Kahila.

Onnetar suosi minua Leena Lumi järjestämässä "Vuoden 2022 Kauneimmat kirjan kannet" -arvonnassa. Valittavana oli useita kirjoja, joista monta olin jo ehtinyt lukea. Niinpä valintani osui Håkan Nesserin "Kirjailijan viimeiset päivät" -kirjaan. Nesseriä olen lukenut aiemminkin. Tämä kirja sopii myös Ukkokullan lukemistoon. Kiitos Leenalle arvontavoitosta!

Rean ja Ollin perh. kimppu.

Ystävät ja naapurit ovat muistaneet kauniilla kimpuilla runsas viikko sitten menehtynyttä anoppiani, Ukkokullan äitiä. Minusta surukimpun lähettäminen omaisille on hieno tapa ottaa osaa toisten suruun.

Ullan ja Virpin kimppu

Kukat kuihtuvat aikanaan, mutta muisto niistä jää mieleen. Kuvasin kimput vahvistaakseni muiston säilymistä. Kauniita ja tyylikkäitä kimppuja.

Charlotte Russe viikonlopun kahvipöytään.

Olin viime viikolla joululounaalla Ikeassa. Luitte oikein - Ikeassa. Miljöö ei todellakaan ollut parasta A-luokkaa, mutta tarjolla oli hyvää ja edullista jouluruokaa. Kaikkea sitä perinteistä, jota löytyy monen perheen aattopöydästä. Salaattia, kurkkua, tomaatteja, rosollia, tilli- ja sinappisilliä, graavilohta, skagenia, sienisalaattia, porkkana- ja lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa, kinkkua, kalkkunaa, lihattomia lihapullia, keitettyjä perunoita, kermakastiketta, ruislimppua, maalaissämpylöitä, pippurituorejuustoa. Jälkkäriksi omena-viikunajugurttia, pipareita, glögiä. Juomasaarekkeen juomat samaan hintaan. 

Espoon Ikeassa ei ollut lounasaikaan kummoistakaan ruuhkaa, joten pöytä löytyi helposti. Ruokaa sai hakea omaan tahtiinsa niin paljon, kuin jaksoi tai halusi syödä. Ihan kelvollinen vaihtoehto niille, jotka haluavat nauttia tavallisista jouluruoista, mutta eivät välttämättä ole innokkaita jokaista niistä omaan aattopöytään hankkimaan. Meidän perheessä esimerkiksi miesten vatsat eivät tykkää lanttulaatikosta. Niinpä en sitä pelkästään itseäni varten viitsi valmistaa.

Ikeasta tarttui mukaan paperinen joulutähti ikkunaan. Inventoin omat kausi- ja jouluvalot sillä seurauksella, että yksi jos toinenkin valosarja lähti joko rikkinäisenä energiajätteeseen tai vääränlaisena kiertoon. Vanhimmat eivät olleet ledejä. Ne vein SPR:n Konttiin. Jollekin ehkä energiankulutuksella ei ole samanlaista merkitystä, kuin minulle. Ei vain sielu siedä laittaa ehjää tavaraa suoraan roskiin.

Tähden ripustaminen ikkunaan tuotti melkoista ähellystä ja puhellusta. Harvassa huushollissa pistokkeita löytyy katonrajasta. Tähden johdon kiinnitin verhotankoon nipsuilla ja piilotin loput johdosta sivuverhon taakse. Onneksi johto oli niin pitkä, että se ulottui seinän alaosan pistokkeeseen. Ja onneksi tässä huoneessa on sivuverho, jonka taakse johtohärpäkkeet saattoi kätkeä.

Ensimmäinen ruokakaupasta kotiin kannettu amaryllis avautui. Mieli tekisi vaaleanpunaista Rozettaa. Sitä ei taida löytyä marketeista eikä ihan kaikista kukkakaupoistakaan. Ehkä käyn vielä jossain vaiheessa Espoon puolella, josta viime vuonnakin Rozetan löysin. Juuri nyt surukimput ovat vielä kauneimmillaan, joten iloitsemme niistä.

Puutarhavuosi 2022

 
Monille tämä Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittama haaste onkin jo tuttu aiemmilta vuosilta. Tällaisena marraskuinen päivä on mitä mainioin ajankohta selata puutarhakuvia ja miettiä menneen kasvukauden asioita.

Pikkupuutarhan Harkkokäytävä 5.6.2022

 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Tapoihini kuuluu hullun lailla ahkerointi. En vain osaa laiskotella, jos on töitä rästissä. Vielä vähemmän silloin, kun on mukavia hommia tiedossa. Sellaisiahan puutarhatyöt useimmiten ovat. Menneenä kesänä käytin tavallista enemmän aikaa ihan vain käyskentelyyn puutarhassa. Harvoin kykenin etenemään jostain rikkaruohoa ylös nyhtäisemättä tai ruukkua siirtämättä. Monet isommat työt tuppasivat siirtymään ihan vain siksi, etten saanut itseäni liikkeelle halutun mukaisesti.

Metsäpuutarha eli talon puistopääty 15.6.2022

 
2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Viime talvena tuli tehtyä vähemmän puutarhasuunnitelmia. Laadin kyllä kevättalvella luettelon hankittavista kasveista, joista useimmat taisivat jäädä ostamatta. Tavanomaiset listat erilaisista pakollisista ja vähemmän pakollisista töistä sain hoidettua. Pitkään suunnitelmissa ollut kasvimaan muovisten reunanauhojen vaihto metallisiin tuli tehtyä loppukesästä.

Hydrangea paniculata Grandiflora 08/2022. Uudet syyshortensiat ovat vielä pikkuisia.

 
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Istutin uusia kasveja varsin vähän. Vuoden 2022 istutuskartassani on 62 lajia, joista osaa tietenkin useampi kappale samaa. Kokonaismäärästä 11 lajia oli itse siemenestä kasvatettuja tai omista kasveista jaettuja. 17 kasvia koki siirron uusiin paikkoihin. Valtaosa istutetuista oli perennoja. Pensaita oli neljä, joista kolme syyshortensiaa ja yksi purppuraheisiangervo. Uusia köynnöksiä istutin vain yhden eli koreaköynnöskuusaman.

Myöhään herännyt syysvuokko 23.10.2022

 
4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Talvi koitteli ankarasti puutarhani kasveja. Moni sipulikasvi jäi nousematta. Kärhöistä menetin toisen Hagley Hybridin ja toisen Multi Bluen. Syysvuokoista toinen ei enää noussut. Toinen heräsi eloon myöhään, mistä iloitsen kovasti. Se ei tehnyt ainuttakaan nuppua, mutta sen sijaan syystöiden yhteydessä löysin kaksi siementainta. Jouluruusuista kuoli kaksi Double Elleniä ja kolme vaaleajouluruusua.

Alapihan Kriikunapolku 5.6.2022

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Monen monta asiaa on edelleen saamatta. Toisaalta suunnitelmien viivästymisessä on hyväkin puolensa. Asioita tulee pyöriteltyä päässä suuntaan jos toiseen. Ajan kanssa huomaan, etten välttämättä ensi huumassa ideoituja juttuja kaipaakaan. Tai suunniteltu asia muuttuu ja jalostuu. Osa katoaa sen kummemmin jälkiä jättämättä. 

Leikkimökki 24.6.2022

 

Vesiaihe muhii takaraivossa ilman aikataulua. Leikkimökki on lähdössä pihastamme tarpeettomana ja kunnostusta kaipaavana. Sen paikalle jää tyhjä tila, jonka käyttöä on vasta hahmoteltu. Yläpihan istutusalueet reunuksineen kaipaavat perusparannusta. Työ on suuri. Se vaatii aikaa, voimia ja taloudellista panostusta. Eli odottaa päivää parempaa.

Yläpihan käytävien kivituhkapinnan uusiminen oli menneenä kesänä työlistalla. Emme ehtineet käydä siihen käsiksi. Ikkunanpuitteiden kunnostuksessa meni yllättävän paljon aikaa.

Ukkokulta piikkasi käytävän kivikovaan jäähän purouomia.

 

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Sää jälleen kerran. Kevät oli kylmä ja myöhäinen. Senttien paksuista jäätä oli kulkuväylien lisäksi myös istutusalueilla. Sen sulaminen kesti iäisyyden, vaikka koetimme edistää sulamista hakkaamalla puroja rautakangella, lapioilla ja ties millä vempaimilla. 

Juhannuksen jälkeen sateet kiersivät meidät systemaattisesti. Kuivuus koitteli jälleen kerran, vaikka onneksi ei sentään niin paljon, kuin edellisenä kesänä. 

Loukulla yritettiin saada Roope talteen 24.7.2022

 

Merkittävin tapahtuma viime puutarhakaudella oli hoitokissa Roopen kuuden viikon mittainen karkumatka. Se ei tietenkään ollut varsinainen puutarha-asia, mutta vaikutti olennaisesti puutarhatöihin. Mieli oli kaiken aikaa huolen musertama. Ei vain jaksanut innostua puutarhasta. Pakolliset työt hoidettiin ajatusten pyöriessä kissan kohtalossa. Ilo ja onni oli suunnaton kissan vihdoin löytyessä laihtuneena, väsyneenä, mutta terveenä.

Tom. Bumble Bee 22.8.2022. Tomaatti- ja kurkkusatoa riitti.

 
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

En  tehnyt mitään mullistavaa tai erilaistakaan koko vuonna. Suurin saavutus lienee se, että joka kevät saa esikasvatettua hyötykasvit ja joitakin koristekasveja. Ja kiikutettua ne kunnialla kasvariin, ruukkuihin ja minne nyt kunkin asettaakaan. 

Saavutuksena voi pitää sitäkin, että puutarhan hoito ja kunnostus sujuu ilman pakkoa, mieli iloisena ja innostuneena. Että joka kevään kokee jonkin uuden alkuna, samalla vanhan tuttavan odotettuna tapaamisena. Syksy tuo väistämättä mukanaan luopumisen tunteet ja väsymyksen myös puutarha-asioissa. Niin vain ne kaikkoavat jonnekin talven aikana.

Puistopäädyn sadevesitynnyri 6.7.2022

 
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kasvihankintojen suhteen en sano tässä vaiheessa juuta enkä jaata. Aika näyttää, miten kotiutuvat, kasvavat ja kukkivat. Päällimmäisenä mieleen nousee sadevesitynnyrit parhaana ostoksena.

Vasenrinne 5.6.2022

 
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Eipä tullut tehtyä erityisä virhehankintoja. Kasvien kanssa mukana on aina pieni annos tuuria ja seikkailua. Vaikka kuinka tekisi kasville olosuhteet parhaimmalla mahdollisella tavalla, voivat ne silti lähteä jäähyväisiä ja syytä lähdölleen kertomatta. Ostoksille mennessä mielessä on usein jo valmiit suunnitelmat. Kaupasta mukaan tarttuu myös suunnittelemattomia hankintoja, mutta mehän olemme aina valmiita kokeilemaan ja antamaan mahdollisuus vaikeillekin tapauksille.

Taloudessamme on jo riittävästi puutarhassa tarvittavia työvälineitä ja laitteita eli eipä juuri mitään uutta tullut ostettua. Loppusyksystä oksahaketin hajosi, mutta sen korjaus tai uuden hankinta jääköön ensi kevääseen.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika' 30.8.2022

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ehdottomasti edelliskesänä istuttamani kärhö Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika'. Jaksoin iloita, että se oli ylipäätään selvinnyt menneestä talvesta. Ihmettelin sen  kukkien kauneutta kerta toisensa jälkeen. Taisin kyllästyttää lukijanikin jatkuvilla Princess Kate -kuvilla ja kehuillani. 

Clematis Ville de Lyon 6.8.2022

 

Kakkossijan positiivisena yllättäjänä saa toinen kärhö eli Ville de Lyon. Sellainen on kasvanut puutarhassani aiemmin, mutta sittemmin menehtynyt. Uusi Ville hurmasi minut runsaalla ja kaunilla kukinnallaan.

Juuri kaupasta tuodut uudet jouluruusut 4.5.2022

 
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Enpä muista mitään erityistä pettymystä. Muistini voi olla näissä puutarha-asioissa valikoiva, mutta suurimmat pettymykset yleensä johtuvat kasvimenetyksistä. Ei niinkään yksittäisen kasviin kohdistuneiden toiveiden romahtamisesta. Ehkä eniten jaksan murehtia menneen talven karua jouluruusujen kohtaloa. Tähän murheeseen lähdin oitis kevään tullen hakemaan korjausta ostamalla uusia jouluruusuja. Ihan heti ne eivät ehtineet kukinnallaan korvaamaan menetettyjä, mutta ainakin toiveet ovat ladattuina tuleviin kesiin.

Syyspiha 9.10.2022

 
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

65 säkkiä mustaa multaa 23.4.2022

 

Minulla ei ole varsinaista puutarhabudjettia. Isommista hankinnoista keskustellaan Ukkokullan kanssa. Suurin menoerä tälläkin kaudella lienee multaostos. Tilasin kuormalavallisen Biolanin MustaaMultaa eli 65 kpl 45 litran säkkiä pihaan toimitettuna. Halpaa tai kallista, mullalle on aina tarvetta. Lavallisen kerralla tilaamalla ei tarvitse joka kauppareissulla pohtia, mahtuuko takakoslaan vielä muutama multasäkillinen. Monta säkkiä tuosta kasasta on jo tyhjennetty, mutta jokunen jäi odottamaan ensi kevättä.

Huoltopihan sadevesitynnyri

Olemme pitkään miettineet sadeveden hyödyntämistä kasvien kastelemisessa. Syksyn 2021 kattorempan yhteydessä myös rännit uusittiin ja kolmeen syöksytorveen hankittiin RänniRosvo, joka mahdollistaa sadeveden keräämisen. Hankimme kaksi sadevesitynnyriä, jotka Ukkokulta liitti ränneihin. 200 litran tynnyri täyttyi yllättävän nopeasti sateella. Käytön myötä rutiinit hioituivat ja tyytyväisyys kasvoi. Erinomainen panostus.

Pionit 1.7.2022

13. Mitä opit?

Toivon mukaan opin enemmän asioita, mitä tässä kykenen muistamaan. Ehkä tomaattia, kurkkua, paprikaa ja muiden hyötykasvien siemeniä voisi kylvää vähemmän. Varmuuden vuoksi tulee kylvettyä aina liikaa, eikä niistä ylimääräisistä taimista olekaan sitten helppo luopua. Pieni kasvari on viidakko vähemmälläkin määrällä.

Dahlia Sneezy 08/2022

 

Daalioita ei myöskään kannata kovin aikaisin ryhtyä kellarissa kaivamaan esiin. Niistä kasvaa honteloita ja kalmankalpeita otuksia, joita saa sitten hoitaa kaikkien muiden kevätkiireiden ohessa. Daalioiden sijoittaminen kesäksi ruukkujen sijaan lavakaulukseen oli hyvä idea. Suurempi multatila vähensi kastelutarvetta, aikaisti ja lisäsi kukintaa. Sama koskee tuoksuherneitä. 

Crocosmia - Ruostekukka 15.8.2022 (Lappalainen etelässä -bloginNilalta saatu).

 

Muistaisinkohan jo ensi kesänä, ettei niitä ruukkukukkiakaan ole viisasta tolkuttomia määriä pihalleen haalia. Kastelukannun kanssa kulkeminen vaatii aikaa sekin. Varsinkin kuivana kesänä ruukut tarvitsevat paljon kastelua.

Tiikerililjat 11.8.2022

  

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

D-kohta on tähän kysymykseen paras vastaus. Tuskin edellistä kasvukautta on ehditty kunnolla paketoimaan, kun jo seuraava siintää mielessä. Muutama päivä sitten pohdin, ryhtyisinkö jo laatimaan kasvimaalle istutussuunnitelmaa? Mietin myös, milloinkas ne uudet siemenluettelot ilmestyvät ja mitä sieltä tilaisin?  Asiaan vihkiytymättömistä tällainen tuumailu saattaa kuulostaa omituiselta. Aito puutarhahörhö pystyy hyvin samaistumaan näihin ajatuksiin. Kunhan joulu on juhlittu, voikin koristeita varastoon laittaessa suunnitella siementilauksia.

Hemerocallis Agnes Elpers 23.8.2022

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista). Haastepohja löytyy täältä (korjaathan vuosiluvun otsikkoon).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Rosa rugosa Ritausma 25.9.2022

 

1. Minut kutsui haasteeseen Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi.
Olin päättänyt tehdä Puutarhavuosi 2022 -selonteon, vaikka kukaan ei minua haastaisi.
Kiitos siis Päiville, että hän pelasti minut haastamalla mukaan.

2. Haasteen on laittanut liikkeelle Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna.
Kiitos Minnalle tästä(kin) kivan haasteen liikkeelle laittamisesta.

3. Haastan seuraavat blogit:

Kukkia ja Haaveita

Saran mökissä ja puutarhassa 

Vaalean Vihreää

 

 

Tintti-tv avattu

Sunnuntaina 20.11. lumikerros oli vielä hento.

 

Mittari on pysynyt muutaman päivän miinuksella. Lauantaista lähtien luntakin on satanut lähes tauotta. Lumikola on edelleen kellarissa. Kannattaisi ehkä siirtää talon seinustalle. Toimenpiteellä saattaa olla samanlainen vaikutus, kuin sateenvarjon mukaanottamisella kävelyreissulle. Ei sada, jos sontikka on mukana. Ehkä lumentulo lakkaa, kun kola on valmiina. Itse asiassa seuraavalle viikolle luvataan plussakelejä ja vesisadetta. Sellaista pääkaupunkiseudun marraskuista loskaa siis.

Tintti-tv on avattu. Pakkasen ja lumisateen myötä talipötkylän ja siementen suosio on taattu. Välillä tungos ruokintapaikalla on suorastaan valtaisa. Parhaimmillaan laskin seitsemän mustarastasta maassa ja pari leikkimökin katolla. Muutama viherpeippo, tali- ja sinitiaiset tietenkin, pikkuvarpusia, närhi, harakka ja tikat ovat tavallisimpia kävijöitä. Yhtenä päivänä pyrähti punatulkkujen porukka hetkeksi syreenien oksille. Eipä riittänyt kameran kapasiteetti ikuistamaan moista kauneutta, mutta mieleen se kyllä jäi.

 
Hain kaupasta linnuille 20 kg:n säkillisen kuorittuja auringonkukansiemeniä. Hinta on noussut viime vuodesta melkoisesti. Muista asiakkaista useimmat suuntasivat kassalle talipalloämpärin kanssa. Se maksoi tarjouksessa 5 euroa. Ostan välillä itsekin talipalloja, mutta mieluummin sellaisia, joita ei ole pakattu vihreään verkkoon. Muuten niitä muovisia verkkoja saa riipiä puiden oksilta ja kerätä pihalta.

Kaktukset aloittivat jokavuotisen kukintansa. Olen kuullut väitteen, että kaktusten vieminen kesäksi ulos edesauttaisi kukinnassa. Saattaa näin ollakin. Omat kaktukseni jäi kiikuttamatta pihalle niin viime kuin edellisenäkin kesänä. Kukkivat siitä huolimatta.

Värinokkonen on säästynyt ötököiltä.

Kahteen kiinanruusuun tuli ötököitä. Ripsiäisiä tai kirvoja tai mitä lie. Suihkutin kiinanruusut kahdesti ja pidin niitä välipäivät varaston ikkunalaudalla, jotta ötökät eivät muuttaisi muihin viherkasveihin. Pyyhin lehdet ja upotin multaan torjuntapuikkoja. Ötökät voivat edelleen hyvin. Minulla on ennenkin ollut kiinanruusuja ja niihinkin on tullut ötököitä. Saattaa olla, että kiinanruusuilla on lähtö lähipäivinä. 

 
Vuodenaika ei ole paras mahdollinen viherkasvien ruukunvaihdolle. Kaksi isoa rönsyliljaa olivat kuitenkin kovin ahtaissa oloissa. Kasteluvesi vyöryi helposti yli tai jäi lillumaan suojaruukun sisälle. Toiselle rönsyliljalle ostin uuden altakasteluruukun, toiselle löysin samanlaisen kellarista. Kasvit ovat ruukunvaihtokäsittelyn jäljiltä vähän sikinsokin, mutta siitä ne virkistyvät.

Pelkkä päivänvalo ei tahdo riittää kuvaamiseen.

Joku aika sitten istutin emokasvista irroitettuja rönsyjä pieneen ruukkuun, jonka laitoin loppukesästä lahjaksi saamaani Iittalan Nappulaan. Rönsyt ovat jo juurtuneet, mutta hetki vielä menee kasvin rehevöitymiseen. Nappula oli aluksi keittiön työpöydällä, joka on ilman  keinovaloa viherkasville liian pimeä paikka. Pidin siinä köynnöstävää keinokasvia ja myöhemmin valosarjaa. Tykkään Nappulasta, joka toimii kummin päin vaan kukkaruukkuna tai maljakkona. Sen voi laittaa myös tarjoilupöydälle herkkujen annoskulhoksi. 

Ostin pitkästä aikaa itselleni kultaköynnöksen. Ötököiden ilmestyessä kiinanruusuun, ajattelin tämän ostokasvin olevan niiden lähde. Tarkasta tutkimisesta huolimatta en ole löytänyt kultaköynnöksestä minkäänlaista viitettä ötököihin. Laitoin senkin uuteen altakasteluruukkuun. Sijoituspaikka ikkunalaudalla ei ole paras mahdollinen, kun alla hohkaa sähköpatteri. Muutto on jo suunnitelmissa.

Kuvan lasikuusen ostin marketista. Laitoin sen sisään patteritoimisen valosarjan ja muutama päivä myöhemmin pieniä joulupalloja. Lasikuusen ylin osa irtoaa, jolloin sisään on helppo laittaa haluamiaan asioita. Ilman lakiosaa lasikuusta voi käyttää vaikkapa maljakkona.

Kävin läpi kaikki taloutemme sisävalosarjat. Neljästä kyntteliköstä vain yksi on led. Kranssimuotoinen valosarja ei myöskään ollut led, eikä kaikki sen lamput enää syttyneet. Muutama muukin valosarja sai lähtökäskyn.Toimivat valosarjat vien kierrätykseen, jossa niiden uusi omistaja voi tehdä oman energiankulutuspäätöksensä.

Aion laittaa pari kynttelikköä ikkunoille. Ehkä myös valokranssin, jos sellaisen vähällä vaivalla jostain löydän. Patteritoimisia valosarjoja on jo viritetty muutamia sisälle. Ulos laitoin led-valosarjat niin sisäänkäyntiin kuin pergolaa reunustumaan. Valo näinä hämärän hetkinä tuo iloa ja luo tunnelmaa. Jaksamme sitten ehkä säästää energiaa muissa asioissa.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Pysykäähän lämpiminä!

Suru vieraanamme

 

Viimeisten kahden viikon tunteiden vuoristorata huipentui tänä aamuna tietoon anopin kuolemasta. Ukkokulta vei äitinsä kaksi viikkoa sitten sairaalaan pahaksi äityneen influenssan vuoksi. Anoppia tutkittiin, lääkittiin ja hänet siirrettiin Jorvista Espoon sairaalan puolelle toipumaan. Seuraavana aamuna Ukkokullan puhelin soi. Hänen äitinsä oli kaatunut ja loukannut itsensä pahasti. Anoppi siirrettiin Jorviin, jossa hänellä todettiin lonkan ja leukaluun murtumat sekä muita pienempiä vammoja. Jorvista hänet kiidätettiin Töölöön sairaalaan, jossa lonkka leikattiin. Töölöstä anoppi siirrettiin takaisin Jorviin. Olemme käyneet häntä katsomassa erilaisilla kokoonpanoilla.

Perjantaina istuin kolme varttia anopin vieressä. Hän nukkui koko ajan, eikä häneen saanut kontaktia. Juttelin hoitajan kanssa tämän käydessä välillä anoppia katsomassa. Hoitaja laittoi pipetillä anopin suuhun limakalvojen kautta imeytyvää kipulääkettä, sillä pergamentin ohueen ja hauraaseen ihoon ei enää voitu laittaa kanyyliä suonensisäistä lääkitystä varten. 

Ajattelimme, että anopin selviytyminen olisi ihme. Iäkäs ja reistaileva sydän tuskin kestäisi kaatumisen aiheuttamia vammoja ja niiden hoitoa. Niinpä puhelinsoitto sairaalasta aamulla ei tullut yllätyksenä. Anoppi oli menehtynyt.

Iäkkään ihmisen kuolema on aina yllätys, vaikka toki olimme jo pitkän aikaa varautuneet, että mitä tahansa voi sattua. Influenssa voi olla kohtalokas iäkkäälle ihmiselle, mutta sen suhteen ei nyt ollut mitään hälyttävää näköpiirissä. Kaatuminen muutti asetelman hetkessä.

 
Kuvittelin 91-vuotiaan anopin mieleltään virkeänä ja omatoimisena sinnittelevän vielä jonkun aikaa. Henkisesti olen asennoitunut siihen, että isäni lähtee ennen anoppia. Näin ei sitten käynytkään.

94-vuotias isäni on sokeudestaan, huonosta kuulostaan ja muistisairaudestaan huolimatta fyysisesti aika hyvässä kunnossa. Edelliskerralla hän ei näyttänyt tunnistavan minua ollenkaan, vaan sijoitti minut lapsuudenmaisemiinsa. Eikä minulle selvinnyt, keneksi hän minua luuli. Viimeksi käydessäni hän oli taas hyvin virkeä tunnistaen minut ja kysellen sekä perheenjäsenistäni että sisaruksistani.

Lähipiirin vanhukset lähtevät yksi toisensa jälkeen. Vuoronumero siirtyy meidän ikäpolvellemme, mikä väkisinkin aiheuttaa pohdintaa elämän rajallisuudesta. Vanhuksen kuoleman synnyttämä suru on myös surua oman vuoromme lähestymisestä.

Kaipaamme keskuudestamme poistunutta anoppia. Hän oli avarakatseinen, positiivinen ja huumorintajuinen. Hänen kanssaan kanssakäyminen oli helppoa, mutkatonta. Uskomme, että hänen on nyt hyvä olla.

Hyvää matkaa sinulle Eeva, anopeista parhain!

Tikusta asiantynkää

Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki

Kiersin isänpäiväviikonlopun lauantaina puutarhassa tutkimassa, löytyisikö jotain merkille pantavaa. Sain kyllä aikaa kulumaan ruskeita lehtiä käännellessä ja näkymiä ihmetellessä. Vaan mitään kummallista en löytänyt, en nähnyt. Ero keväisiin kierroksiin on huima, kun silloin jo yksittäisen päivän aikana tapahtuu vaikka mitä.

Metsätyräkki on tehnyt kivasti siementaimia. Keväällä siirsin joitakin pieniä taimia Ruusupenkkiin, jonne ne näyttävät kotiutuneen hyvin. Edelleen kaipaan mantelityräkkiä, joka ei vuoden takaisesta siirrosta selvinnyt. Koitin kesän aikana kuikuilla itselleni uutta manterlityräkkiä, mutta eipä näistä pääkaupunkiseudun myymälöistä sellaista löytynyt. Menehtyneen ostin Tommolan tilan kevätmessustandilta.

Helleborus - Jouluruusu

Kumarruin jokaisen jouluruusun äärelle katsomaan, josko näkyisi nuppuja. Ei näkynyt. Ei yhdessäkään. Uusia versoja on kyllä tulossa useimmille eli tähtään toiveeni ensi kevääseen.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara

Reunuspäivänkakkara on levinnyt parissa paikassa melkoisesti. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se kukkikin loppukesästä ahkerasti. Ostin reunuspäivänkakkararuukun kesällä 2016 Kotkassa käydessäni eräästä kotipuutarhasta. 

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara elokuussa

Reunuspäivänkakkara on minulla osoittautunut vaeltajaksi. Sen Kotkasta ostamani ruukun jaoin alapihan Kiemurapenkkiin ja Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sen jälkeen taimia onkin ilmestynyt joka kesä ilman sen kummempia toimenpiteitä. Matalana kasvina se sopii istutusalueen reunalle, kuten nimestäkin voi päätellä.

Piippuköynnös tulee keväällä aika myöhään lehteen. Syksyllä köynnös onkin sitten viimeisten joukossa luopumassa jättikokoisista lehdistään. Muu piha on jo siistitty vastaanottamaan talvea, kun piippuköynnöksen maahan pudonneet lehdet vielä odottavat pääsyä kompostiin. Lehdet ovat pehmeitä ja ne maatuvat nopeasti. Tuuli riepottelee auringon kuivattamia lehtiä pitkin pihaa. Harmaaksi muuttuneet lehdet on vain pakko siivota pois. Muuten näyttää, kuin joku olisi levittänyt paikallislehden sivuja pitkin käytäviä.

Tähän aikaan vuodesta on enemmän aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaista sisätiloissa. En koe itseäni erityisen taitavaksi kokkaajaksi, mutta yhtä sun toista saan ihan perusruokienkin lisäksi aikaan. Viime aikoina olen kokeillut kaikenlaisia uusia juttuja. Lehdethän ovat pullollaan ruokaohjeita. Niitä on kauppojen mainoslehtisissä ja tietenkin myös ruokablogeista saa hyviä vinkkejä.

Kurpitsaruoat ovat olleet meillä suosittuja. Spagettikurpitsan kumppaniksi olen tehnyt erilaisia kastikkeita. Nyt kaapissa odottaa myskikurpitsa, josta on tarkoitus valmistaa uunifeta-kurpitsapastaa. 

Isänpäiväksi kokeilin ensi kerran tartiflettea, joka on alppien perunaherkkua. No, tuleehan siihen myös pekonia ja erityisesti juustoa. Oli niin hyvää, ettei kuvaakaan ehtinyt syömisen tiimellyksessä ruoasta ottaa. Ainoa vaikeus tartifletten valmistuksessa oli oikeanlaisen juuston löytäminen. Replochon-juustoa en useita kauppoja koluttuani saanut, joten korvasin sen punahomejuustolla. Raclette-juusto olisi ehkä sopinut replochonin korvaajaksi paremmin, mutta eipä sitäkään ollut kaupoissa. 

Aion tehdä tartiflettea lähiaikoina uudelleen. Se on herkullisuuden lisäksi täyttävää, joten kaveriksi riittää vaikka salaatti. Minä paahdoin uunissa lisukkeeksi ruusu- ja parsakaalia.

Lukeminen on ympärivuotinen harrastukseni ja ajankuluni, mutta talvella tulee luettua tavallista enemmän. Lokakuussa luin kahdeksan kirjaa, joista kolme yli 400-sivuisia. Eikä ne muutkaan ohukaisia olleet. Laitoin muutamasta kiinnostavasta kirjasta varauksen kirjastoon. Kaisa Tammen Naisvankilan pomo -kirjan jonotusnumeroni oli 21., joten lopulta päätin käydä ostamassa kirjan itselleni.

Vankilan johtaja Kaisa Tammi on ollut syksyn mittaan useissa medioissa haastateltavana. Häneltä ilmestyi "Naisvankilan pomo" -kirja, joka ilman muuta on lisännyt kiinnostusta tähän persoonaan. Kaisa Tammi on pyrkinyt lähes koko uransa parantamaan naisvankien asemaa ja kohtelua. Hänellä on sana hallussaan ja rohkeutta nostaa esille epäkohtia hyvin miesvaltaisessa vankilamaailmassa.

Kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus. Tuli ahmittua kirjan sivuja yötä myöten.

Talvirenkaat on vaihdettu. Pari päivää mennään vielä plussalla, mutta sitten miinusmerkki näyttää olevan ennusteissa voittopuolisesti esillä varsinkin yö- ja aamuaikaan. Jouluhössötys on jo täysillä niin kaupoissa kuin televisiossakin. Jospa saisi itsensä hilattua kellariin tutkimaan valosarjojen kuntoa. Tuikku siellä, toinen täällä tuo piristystä pimeisiin iltoihin.

Koko vuosi on kuin piiri,
joka pyörii, pyörii, pyörii.
Kevät, kesä, syksy, talvi
vuorotellen hyörii.

PS. Blogger tökkii vaihteeksi sillä tavoin, etten pääse vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin, enkä myöskään kommentoimaan teidän blogejanne. Toivottavasti tilanne korjaantuu pian.