Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki |
Kiersin isänpäiväviikonlopun lauantaina puutarhassa tutkimassa, löytyisikö jotain merkille pantavaa. Sain kyllä aikaa kulumaan ruskeita lehtiä käännellessä ja näkymiä ihmetellessä. Vaan mitään kummallista en löytänyt, en nähnyt. Ero keväisiin kierroksiin on huima, kun silloin jo yksittäisen päivän aikana tapahtuu vaikka mitä.
Metsätyräkki on tehnyt kivasti siementaimia. Keväällä siirsin joitakin pieniä taimia Ruusupenkkiin, jonne ne näyttävät kotiutuneen hyvin. Edelleen kaipaan mantelityräkkiä, joka ei vuoden takaisesta siirrosta selvinnyt. Koitin kesän aikana kuikuilla itselleni uutta manterlityräkkiä, mutta eipä näistä pääkaupunkiseudun myymälöistä sellaista löytynyt. Menehtyneen ostin Tommolan tilan kevätmessustandilta.
Helleborus - Jouluruusu |
Kumarruin jokaisen jouluruusun äärelle katsomaan, josko näkyisi nuppuja. Ei näkynyt. Ei yhdessäkään. Uusia versoja on kyllä tulossa useimmille eli tähtään toiveeni ensi kevääseen.
Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara |
Reunuspäivänkakkara on levinnyt parissa paikassa melkoisesti. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se kukkikin loppukesästä ahkerasti. Ostin reunuspäivänkakkararuukun kesällä 2016 Kotkassa käydessäni eräästä kotipuutarhasta.
Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara elokuussa |
Reunuspäivänkakkara on minulla osoittautunut vaeltajaksi. Sen Kotkasta ostamani ruukun jaoin alapihan Kiemurapenkkiin ja Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sen jälkeen taimia onkin ilmestynyt joka kesä ilman sen kummempia toimenpiteitä. Matalana kasvina se sopii istutusalueen reunalle, kuten nimestäkin voi päätellä.
Piippuköynnös tulee keväällä aika myöhään lehteen. Syksyllä köynnös onkin sitten viimeisten joukossa luopumassa jättikokoisista lehdistään. Muu piha on jo siistitty vastaanottamaan talvea, kun piippuköynnöksen maahan pudonneet lehdet vielä odottavat pääsyä kompostiin. Lehdet ovat pehmeitä ja ne maatuvat nopeasti. Tuuli riepottelee auringon kuivattamia lehtiä pitkin pihaa. Harmaaksi muuttuneet lehdet on vain pakko siivota pois. Muuten näyttää, kuin joku olisi levittänyt paikallislehden sivuja pitkin käytäviä.
Tähän aikaan vuodesta on enemmän aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaista sisätiloissa. En koe itseäni erityisen taitavaksi kokkaajaksi, mutta yhtä sun toista saan ihan perusruokienkin lisäksi aikaan. Viime aikoina olen kokeillut kaikenlaisia uusia juttuja. Lehdethän ovat pullollaan ruokaohjeita. Niitä on kauppojen mainoslehtisissä ja tietenkin myös ruokablogeista saa hyviä vinkkejä.
Kurpitsaruoat ovat olleet meillä suosittuja. Spagettikurpitsan kumppaniksi olen tehnyt erilaisia kastikkeita. Nyt kaapissa odottaa myskikurpitsa, josta on tarkoitus valmistaa uunifeta-kurpitsapastaa.
Isänpäiväksi kokeilin ensi kerran tartiflettea, joka on alppien perunaherkkua. No, tuleehan siihen myös pekonia ja erityisesti juustoa. Oli niin hyvää, ettei kuvaakaan ehtinyt syömisen tiimellyksessä ruoasta ottaa. Ainoa vaikeus tartifletten valmistuksessa oli oikeanlaisen juuston löytäminen. Replochon-juustoa en useita kauppoja koluttuani saanut, joten korvasin sen punahomejuustolla. Raclette-juusto olisi ehkä sopinut replochonin korvaajaksi paremmin, mutta eipä sitäkään ollut kaupoissa.
Aion tehdä tartiflettea lähiaikoina uudelleen. Se on herkullisuuden lisäksi täyttävää, joten kaveriksi riittää vaikka salaatti. Minä paahdoin uunissa lisukkeeksi ruusu- ja parsakaalia.
Lukeminen on ympärivuotinen harrastukseni ja ajankuluni, mutta talvella tulee luettua tavallista enemmän. Lokakuussa luin kahdeksan kirjaa, joista kolme yli 400-sivuisia. Eikä ne muutkaan ohukaisia olleet. Laitoin muutamasta kiinnostavasta kirjasta varauksen kirjastoon. Kaisa Tammen Naisvankilan pomo -kirjan jonotusnumeroni oli 21., joten lopulta päätin käydä ostamassa kirjan itselleni.
Vankilan johtaja Kaisa Tammi on ollut syksyn mittaan useissa medioissa haastateltavana. Häneltä ilmestyi "Naisvankilan pomo" -kirja, joka ilman muuta on lisännyt kiinnostusta tähän persoonaan. Kaisa Tammi on pyrkinyt lähes koko uransa parantamaan naisvankien asemaa ja kohtelua. Hänellä on sana hallussaan ja rohkeutta nostaa esille epäkohtia hyvin miesvaltaisessa vankilamaailmassa.
Kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus. Tuli ahmittua kirjan sivuja yötä myöten.
Talvirenkaat on vaihdettu. Pari päivää mennään vielä plussalla, mutta sitten miinusmerkki näyttää olevan ennusteissa voittopuolisesti esillä varsinkin yö- ja aamuaikaan. Jouluhössötys on jo täysillä niin kaupoissa kuin televisiossakin. Jospa saisi itsensä hilattua kellariin tutkimaan valosarjojen kuntoa. Tuikku siellä, toinen täällä tuo piristystä pimeisiin iltoihin.
Koko vuosi on kuin piiri,
joka pyörii, pyörii, pyörii.
Kevät, kesä, syksy, talvi
vuorotellen hyörii.
PS. Blogger tökkii vaihteeksi sillä tavoin, etten pääse vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin, enkä myöskään kommentoimaan teidän blogejanne. Toivottavasti tilanne korjaantuu pian.
Tuollainen reunuspäivänkakkara pitää ensi kesänä hommata. Naisvankilan pomo-kirjasto on kiinnostava kirja. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta näin telkkarissa haastattelun kirjaan ja työhön vankilassa liittyen. Oliko se Puoli seitsemän ohjelmassa... Kävin just aamulenkillä. Yöllä oli satanut ohuen lumikerroksen.
VastaaPoistaUskoisin, että reunuspäivänkakkaraa on helppo kasvattaa siemenestä. Olen nähnyt siemenpussukoita ihan markettienkin hyllyissä.
PoistaPuoliseiskassa minäkin näin Kaisa Tammen haastattelun. Myös muutama ystävä on kehunut kirjaa.
Meillä oli tänä aamuna maa hennosti valkoinen. Tuskin enää.
Mielenkiintoinen tämä reunuspäivänkakkara ja todella kauniit puhtaan valkoiset kukat. Minä siirsin jälleen kaksi jouluruusua etsien varjoisampaa kasvualustaa saa nähdä miten käy. Pirteitä ovat mutta nuppuja ei minullakaan näkynyt. Voi olla että ei tulekkaan vielä ensi keväänä. Mökillä on vielä meilläkin haravoitavaa sen kuusen jäljiltä. Minä en ole lukenut ainuttakaan kirjaa moneen vuoteen 🤔
VastaaPoistaMinun aikani on mennyt taas tavaroiden, kaappien järjestelyssä kotona. Liikaa on vieläkin paljon.
Ainakin reunuspäivänkakkara on todella sitkeä ja myös vaatimaton.
PoistaOlen muutaman vuoden ajan testannut jouluruusulle sopivia paikkoja. Yksi niistä on varsin aurinkoisessa paikassa ja kukkii joka vuosi. Kokemukseni mukaan talvimärkyys on aurinkoa haitallisempaa jouluruusulle.
Järjesteleminen on mukavaa hommaa, jos vain on aikaa. Toivottavasti sinäkin tykkäät siitä. Ainakin siivotut kaapit ja jakoon saadut ylimääräiset kamat tekevät tyytyväisen olon.
Minun ainokainen jouluruusuni, jonka siirsin uuteen kasvupaikkaan toissa syksynä heitti henkensä ja nyt pitäisi katsastaa, josko löytäisin uuden tulevan joulun kukkavalikoimista.
VastaaPoistaReunuspäivänkakkara on todella kaunis ja soveltuu niin hyvin juuri penkkien reunoihin.
Mukavaa viikon jatkoa ja hämäränhyssyä.
Joulunaikaan onkin hyvä mahdollisuus löytää jouluruusu. Hankalinta onkin saada se pysymään hengissä kevääseen saakka. Menetin viime talvena kaksi runsaasti kukkinutta Double Elleniä ja kaksi vaaleajouluruusua. Kyllä harmitti. Ostin keväällä ensimmäiset kaupassa näkemäni jouluruusut, jotka ovat edelleen elossa. Toivottavasti vielä keväälläkin.
PoistaHämäränhyssyä onkin nyt melkein aamusta iltaan. Mukavaa viikon jatkoa sinulle Kruunuvuokko!
Oletpa ehtinyt hurjasti lukea lokakuussa! Varmasti mielenkiintoinen tuo Kaisa Tammesta kertova kirja, koska aihe ei ole kovin tavallinen.
VastaaPoistaMukavaa marraskuun jatkoa ja lukuintoa edelleen! Kiva, jos vinkkaat jatkossakin hyviä lukuelämyksiä.
Ei sentään ihan joka kuukausi tule noin paljon luettua, mutta aina illalla on kirja nenän alla ennen valojen sammuttamista. Kaisa Tammen kirja on kiinnostava ja yllättävän helppo lukea. Joskus tietopuolisia kirjoja joutuu tankkaamaan lukuisia päiviä. Tämä tuli ahmittua.
PoistaMielelläni vinkkaan hyvistä kirjoista, vaikka olen siinä hommassa varsin kömpelö. Suosittelen tutustumaan Kirjojen kuisketta -blogiin. Sieltä löydän itselleni usein kiinnostavia vinkkejä.
Uh, jouluhössötys. Tunnen punaisten allergianäppyjen alkavan nousta :-D Saarella sivussa kaupoista sitä pystyy niin onnellisesti unohtamaan tuollaiset asiat, kun ei edes katso mainoskanavia tv:stä.
VastaaPoistaIhana tuo metsätyräkki, itsekin juuri kuvasin sen vaaleanpunaisuutta, mutta ei mahtunut uusimpaan blogijuttuun kumminkaan. Ehkä seuraavaan. Kivaa, että on jotain väriä marraskuiseen puutarhaan tuovia kasveja. Hyvin tuo kyllä leviää, mutta saahan sen poistettua - ei ihan käsin kumminkaan, sillä juurakot ovat jotenkin paksuja ja tukevasti ankkuroituneita maahan.
Reunuspäivänkakkarassasi on mahtavan hauskan malliset kukat! Toivon, että nyt syksyllä saamani jakopala kellanvihreälehtistä lajiketta selviää. Aiemmin ei ole reunuspäivänkakkara onnistunut ei jakopaloista, ei siemenistä. Ihmettelen sitä, kuinka moni väittää sen leviävän, kun minulla se kuolee viikoissa istuttamisen jälkeen :-D Mutta nyt ei ole kuollut - vielä!
Kiitos paljon tartifletten ohjeesta, nostin juuri viimeiset perunat - mikä määrä! - ja juuri tuollaista ihanaa perunareseptiä tässä kaipasikin. Tartiflette on täydellistä lohturuokaa syksyn pimeyteen.
Tykkään joulusta, mutta en kaikesta sen ympärille kehitetystä hössötyksestä ja pakkopullasta. Voi niitä lapsia, joiden perheissä rahat on tiukalla. Voi niitä yksinäisiä, joita kukaan ei muista joulunakaan.
PoistaTykästyn metsätyräkkiin vuosi vuodelta yhä enemmän. Minulla siitä ei ole muodostunut ongelmaa, vaikka pikkuisia taimia onkin alkanut ilmaantua samassa penkissä sinne tänne. Itse asiassa toivoisin sen kasvavan suuremmaksi puskaksi. Siksi siirsin muutaman taimen kesällä toiseen paikkaan. Josko siellä viihtyisi nykyistä paikkaa paremmin. Törmäsinkin sinun heinäkuiseen postaukseesi, jossa kerroit metsätyräkin siirrosta. Itse asiassa oma metsätyräkkini on sinulta peräisin (Päivölässä vaan vuotta en muista).
Jaha, siis reunuspäivänkakkaraa on myös lehdiltään erivärisenä. Kukka on nätti, mutta lehdet ovat melkeinpä hallitsevampi tässä kasvissa. Niitä pukkaa pitkin poikin, eikä kaikki kuki. Jospa kellanvihreälehtinen on herkempi, kuten taitaa monen kasvin kohdalla tällaisissa tapauksissa olla. Katsoin eilen omaa kirjavalehtistä pikkutalviota, joka pysyy vuodesta toiseen hengissä. Vaan ei kyllä kasva ja leviä tavallisen pikkutalvion tapaan. Ei ollenkaan.
Tee ihmeessä tartiflettea. Oli niiiiin hyvää. Aion tehdä sitä ensi viikolla uudemman kerran.
En tajua, miksi jouluruusuni on tehnyt vain yhden lehden...Sinulle olisi jotain b.logissani....♥
VastaaPoistaKiitos Leena, kävinkin jo kurkkaamassa blogiasi.
PoistaJospa jouluruususi innostuu tekemään uusia lehtiä vasta keväällä. Usein niin käy. Viime talvi oli jouluruusuille turhan ankara. Menetin neljä monta vuotta kukkinutta kaunotarta.
Mahtavaa lukea sinun energisiä kuvailujasi. Minä täällä herättelen itseäni henkiin koronan jäljiltä enkä edes haaveile vielä mistään aikaan saamisesta. Niistä lukeminen on tällä hetkellä paljon palkitsevampaa 👍.
VastaaPoistaKiitos Susanna! Ukkokullan mielestä taidan olla turhankin energinen. Hän kun on olemukseltaan perushämäläinen. Onneksi näin pysyy tasapaino perheessä.
PoistaViisasta edetä hitaasti ja toipua koronasta kunnolla. Älä siis kiirehdi.
Minustakin reunuspäivänkakkara on aika soma 🤭 Metsätyräkkiä en muistakaan ennen nähneeni, se on aika hauskan näköinen kasvi 😄
VastaaPoistaSoma sopii hyvin reunuspäivänkakkaraa kuvaamaan. Sen kukat ovat pieniä, mutta niitä avautuukin sitten runsaasti ja nopeasti.
PoistaSain metsätyräkkiä useampi vuosi sitten blogiystävältä. Silloin se oli minulle uusi tuttavuus. Sittemmin olen tutustunut muihinkin tyräkkeihin.
Minä olen ollut pitkään kiinnostunut metsätyräksistä, mutten ole tavannut sitä mistään myymälästä (pääsen vain harvoin etelän suuriin puutarhamyymälöihin).
VastaaPoistaOlen ollut koko marraskuun niin saamaton että harmittaa. Ehkä täytyy vain todeta, että tällainenkin vaihe tarvitaan kesän intensiivisen puuhailun jälkeen.
Eipä metsätyräkkiä taida ihan joka myymälässä ollakaan. Katsoin juuri, että kesällä sitä oli Tommolan tilalla. Kuten kaipaamaani mantelityräkkiäkin (jonka menetin). Täytyykin selvittää, voisiko Tommolan tilalta tilata vaikka matkahuollon kautta. Se sijaitsee sen verran kaukana, ettei yhden tai vielä kahdenkaan kasvin vuoksi ole järkevää lähteä sinne ajamaan. Vaikka miksi pitäisi olla järkevä, kun jotain kasvia haluaa?
PoistaPäivi, saa olla saamaton ihan luvan kanssa - tai ilman lupaakin. Sitä on selvästi ilmassa täälläkin. Sitä paitsi sinä ahkeroit koko kasvukauden niin aktiivisesti, että joskus on annettava itselle tilaa palautua ja levätä.
Mullei tyräkis oo jälijellä enää muutaku vaalianpunaaset latvat. Piha o muutenki jo tosi ankia.
VastaaPoistaOon aina ollu surkia keittiös, mutta kaikki o hengis säilyny. Oon aina kiärrättäny niitä samoja ruakia, mutta ny ku on enemmän aikaa nii oon ruvennu ettimähän uusia ruakia. Kasvisten käytön lisäännyttyä on ruaat monipualistunu huamattavasti.
Eipä ole kauaa lehtiä metsätyräkissä täälläkään. Yöllä oli pakkasta ja aamulla ripsi hissukseen hiutaleita. Pakkasen puolella ollaan edelleen niin tänään kuin tulevinakin päivinä.
PoistaKokkailu on tänä päivänä muodissa. Välillä tuntee itsensä ihan noloksi tehdessään päivästä toiseen niitä perusruokia. Vaan eipä jokaisen arkipäivän tarvitse suurta courmeeta ollakaan. Pääasia, että syötävää on joka päivä ja siitä vatsa täyttyy. Minulla on nyt joku ihmeen into etsiä ja kokeilla uusia juttuja. Nimenomaan olen pyrkinyt lisäämään kasviksia ja juureksia. Ehkä pontta siihen antaa itse kasvatetut, vaikka se pienimuotoista onkin. Kevään tullen into luultavasti lakastuu, kun piha vetää puolensa. Hyvä, että silloin saa edes jotain syödäkseen. Kaupan maksalaatikko mikroon ja taas pihalle.
Harmi kun bloggeri tökkii! Mulla pelannu vielä toistaiseksi ok.
VastaaPoistaReunuskakkara on tuttu kasvi. Itse kasvatan monesti sitä keväällä ja käytän kesäkukkien tapaan. Menee ruukuissa ja amppeleissa loistavasti.
Olen tyytynyt polttamaan vasta kynttilöitä, valot saavat odottaa vielä tovin.
Tänään blogger näyttää taas toimivan entiseen tapaan. Ehkä sillä oli eilen huono päivä.
PoistaAjattelinkin, että reunuspäivänkakkara on kohtalaisen helppo kasvatettava. Voisinkin kokeilla sitä kesäkukkana ruukkuihin. Kiitos vinkistä.
Ajattelin lähipäivinä virittää vähän enemmän valoja ulos. Sisällä mennään vielä kynttilöillä. Eilen pimeässä ajellessani huomasin kyläläisten jo laittaneen useita valosarjoja pihoilleen.
Between, olet voittanut arvonnassani; Onnea♥ On sinun vuorosi valita.
VastaaPoistaKiitos Leena! Laitoin sinulle spostia.
PoistaMinulla on kahta eri mallia reunuspäivänkakkarasta, toinen on nimensä mukaisesti matalaa, mutta toinen on polvenkorkuista ja vähän ylikin. Sain naapureilta matalia versioita jakotaimina pari vuotta sitten ja ne ovat vaeltaneet vähän usiin paikkoihin. Korkeammat ovat saattaneet tulla toiselta reunusnaapuriltani, niitä oli joskus vuosia sitten ja yhden kesän jälkeen hävisivät, nyt ne ovat tehneet comebackin. Kiva, koska tykkään niistä kovasti.
VastaaPoistaPitääpä tutustua tarkemmin tuohon korkeampaan reunuspäivänkakkaraan. Sille olisi käyttöä omassa pihassa. Kiva, että sinun karkulaisesi palasi. Missähän lienee piileskellyt väliajan?
PoistaKommentoinnissa on ollut minullakin ongelmia, ei meinaa mennä läpi. Talvella tulee luettua paljon kirjoja kun puutarhatöitä ei ole. Ostan pokkareita kirppariltakin kun aina ei jaksa jonotella suositumpia kirjoja.
VastaaPoistaNyt kommentointi taas onnistuu sekä isolla koneella että läppärillä. Päivitysten ohessa asetuksiin ilmestyy rukseja ja poistuu rukseja, mikä aiheuttaa välillä päänkivistystä. Yhdestä ylimääräisestä ruksista tämäkin kommentointiongelma jälleen johtui.
PoistaPokkareita kannattaakin ostaa kirppareilta. Sieltä saattaa saada tuoreita kirjoja halvalla. Paitsi eilen yllätyin SPR:n Kontissa käydessäni, kun Lemaitren parin vuoden takaisesta dekkarisa pyydettiin 7 euroa. Toki uudet kirjat maksavat parhaimmillaan lähemmäs 30 euroa, mutta silti 7 euroa on kirpparihinnaksi korkea.
Tähän aikaan vuodesta joutuu väkisinkin etsimään niitä vähäisiä "tikkuja" joista vääntää asiaa tai sitten vain tyytyä kesäkuviin. Toista se on keväällä, kun saisi jutunjuurta vaikka useamman kerran saman päivän aikana. Hyvin sait kuitenkin kerättyä yhtä sun toista juttua postauksen täytteeksi ja vielä puutarhakuviakin.
VastaaPoistaOnpa metsätyräkissä viehättävän näköiset lehdet, aivan kuin se kukkisi. Minulla kaksi jouluruusua nuppuilee/kukkii ja kolme jäi odottelemaan kiltisti kevättä. Parempi varmaan olisikin niin, että ne malttaisivat odotella kevääseen saakka ennen kuin puskevat nuppunsa näkyville. Vaikka nuput olisivat hangen alla suojassa pakkaselta, eivät ne ihan niin freeseiltä enää keväällä näytä kuin vasta maasta nousseet nuput.
Minullakin iskee loppusyksystä keittiöinnostus. Kesäisin tulee kokattua lähinnä jotain nopeasti valmistuvaa ja leivottua ainoastaan silloin, jos on tulossa kahvivieraita eikä jaksa lähteä kaupasta hakemaan tarjottavaa. Syksyn mittaan olen leiponut useammankin kerran leipää ja kokkailupuolelta vuoroon ovat tulleet enemmän työtä vaativat reseptit, kuten isänpäiväksi itse tehdystä tuorepastasta väännetty lasagne. Tulevana viikonloppuna ajattelin kokeilla uudelleen pastantekoa, mutta lopullinen resepti on vielä hakusessa. Ehkä se vielä löytyy kun tarpeeksi selailee nettiä.
Mukavaa viikonloppua!
Pihan kiertäminen ei nyt nosta oikein mitään valonväläyksin. Ehkä seuraavaksi kerään kasan tikkuja ja postaan niistä. Tosin meillä sataa parhaillaan lunta, joten tikutkin saattavat peittyä lumeen.
PoistaMetsätyräkki on viehättävä kasvi. Oikeastaan sen verran huomaamaton, ettei sitä tule kuvattua ja siitä kirjoitettua. Vaikka se huomiota ansaitsikin.
Kesäaikaan tuntuu välillä, että pikaisella mikroruoalla eläisi. Kun ei vaan millään malta tulla sisälle hellan äärelle pihahommista. Aika paljon olemme valmistaneet kesällä ruokaa grillissä. Olenkin ihaillut sinun leipiäsi. Herkullisia. Niitä leipomalla jo säästäkin, kun leivän hinta on noussut ihan hurjasti. Sinulla on rima korkealla, kun teet pastan itse. Ei kai se vaikeaa ole, mutta toisinaan laiskuus voittaa ja johtaa oikomiseen. Netistä löytyy nykyisin valtavasti ohjeita. Ruokablogeissa hyvää on myös ohjeisiin liittyvät kommentit, joista saa hyviä lisävinkkejä.
Meidän viikonloppuamme sävyttää suru, kun anoppi kuoli tänä aamuna.
Mukavaa viikonloppua sinulle!