Huutokauppa Hagelstam & Co, Tehtaankatu 36 Helsinki |
Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n jäsenenä pääsee tutustumaan mielenkiintoisiin kohteisiin. Syyskuussa kävin kiertämässä Eduskuntatalossa. Lokakuun puolivälissä oli vuorossa antiikki-ilta Hagelstamin huutokauppakamarissa Helsingin Tehtaankadulla.
Huutokauppasalin tila täyttyi kuuntelemaan saapuneista ihmisistä. Aluksi professori Lars Westerlund (oikeus- ja hallintohistorian dosentti, Åbo Akademi) kertoi 1920- ja 1930-lukujen venäläisten emigranttien ja salakuljetuksen aikaansaamasta antiikkikauupan ennennäkemättömästä kukoistuksesta. Runsas tunti kului siivillä Westerlundin intensiivisten tutkimusten tuottamia tietoja ja tarinoita kuunnellessa. Saimme myös esittää kysymyksiä, joihin Westerlund antoi hyviä vastauksia.
Puoliajan tarjoilun jälkeen tilaisuutta jatkoi Wenzel Hagelstam kertomalla omasta urastaan antiikkikauppiaana. Saimme kuulla, millaista suomalainen antiikkihuutokauppa on ollut läpi vuosikymmenten ja millaista se on nyt. Hagelstam on todellakin ollut näköalapaikalla ja tiedon lähteillä. Onhan hänen uransa kestänyt useita vuosikymmeniä.
Tilaisuuden päätteeksi oli mahdollisuus ostaa kummankin herran tuoreimmat julkaisut. Lars Westerlund on julkaissut lukuisia teoksia. Nyt oli tarjolla tuorein eli "Gyllene tider: lyxhandel och skumraskaffärer : konst och antik i Helsingfors 1917-1939".
Myynnissä oli myös pino Dan Kronqvistin kirjoittamia Hagelstamin muistelmia. Ostin jälkimmäisen ja sain siihen Wenzelin omistuskirjoituksen. Ehdin jo lukeakin Hagelstamin muistelmat. Mielenkiintoinen tarina tästä persoonasta ja hänen seikkailuistaan antiikin parissa.
Paavo Tynellin suunnittelema valaisin |
Paikalla oli myös Hagelstam & Co:n toimitusjohtaja Joachim Borgström, jonka kanssa juttelin mm. esillä olleista Paavo Tynellin valaisimista. Isokokoisia valaisimia oli huutokaupassa myynnissä viisi kappaletta á-hinta 22.000 €. Nämä valaisimet ovat aiemmin olleet Vaasan postissa. Yksityiskotiin tuskin näitä valaisimia kukaan ostaa, koska kokonsa ja näyttävyytensä puolesta vaativat ison tilan.
Tehtaanpuisto Sepänkadun ja Tehtaankadun välissä.
Ennen tilaisuutta oli hetki aikaa katsella ympäristön rakennuksia. Kuvassa
on Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko, joka otettiin
käyttöön 1935. Kirkon tyyli on lähinnä funktionalismia.
Tehtaankadun ja Perämiehenkadun risteys, takavasemmalla pilkottaa Telakkakatu.
Ruskea rakennus on
Waldemar Aspelinin suunnittelema Mestaritalo, jonka ensimmäinen osa
Telakkakadun puolella valmistui 1898. Talvisodan jälkeen rakennuksessa
sijaitsi Fazerin omistama keksitehdas (Hangon keksi). Tuotanto siirtyi
Mestaritalosta Fazerilaan kokonaisuudessaan 1961 mennessä. Nykyisin
talossa toimii lukuisia yrityksiä, joista valtaosa mainos- ja media-alan
tekijöitä.
Tehtaankatu
Punaisesta rakennuksesta en löytänyt tietoja. Sikke Sumarin Sikke's - ravintola sijaitsee tämän rakennuksen kivijalassa.
Tilaisuus päättyi alkuillasta, jolloin oli jo pimeää. Olimme liikkeellä bussilla, joita arki-iltoinakin kulkee vain tunnin välein. Pitkä odottelu Kampin kauppakeskuksessa ei erityisemmin houkutellut, joten ennen tilaisuuden alkua tsekkasin ratikkayhteydet ehtiäksemme sopivaan bussiin. Onneksi ykkösen ratikkapysäkki on aivan Hagelstamin läheisyydessä. Sillä sitten huristettiin Lasipalatsin pysäkille, josta on lyhyt pyrähdys Kampin linja-autoasemalle.
Perämiehenkatu
Ennen huutokauppatilaan astumistamme otin kuvia ympäristön rakennuksista. Tätä kuvaa tähtäillessäni huomasin herrasmiehen kävelevän Perämiehenkatua alas ja astuvan sisään huutokauppaan. Silloin tunnistimme miehen Wenzel Hagelstamiksi. Kuvia koneelle siirtäessäni huomasin, että henkilö tallentui myös muistikortilleni. Tosin häntä tuskin hämärästä kuvasta tunnistaa, eikä se ole tarpeenkaan.
Puutarhan vaipuessa talviunille on taas enemmän aikaa elämää rikastuttaville kokemuksille. Saapa nähdä, mihin uteliaisuuteni minut seuraavaksi vie.
Lokakuun viimeinen kokonainen viikko on meneillään. Viikonloppuna on myös talviaikaan siirtyminen eli viisareita siirretään tunti taaksepäin.
Monenlaisista kulttuuririennoistasi on mukavaa ja kiinnostavaa lukea. Onpa upea Tynell, tuon tyyppisiä en ole ennen nähnyt. Minä sain talokaupan mukana Tynellin, mutta se on varhaisempaa, koukeroisempaa tyyliä eikä ollenkaan noin tyylikäs. Siinä on rimpsureunaisia lasikupuja ja messinkikoukeroita ja -lehdyköitä ja se löytyy alkuperäiseltä paikaltaan makuuhuoneestani, joka oli alun perin olohuone. Äidilläni on keittiössään myöhempi, tyylikkäämpi messinkikupu-Tynell. Tuollainen Vaasan postin valaisin olisi todella upea jossain korkeassa tilassa.
VastaaPoistaIhana Tehtaankatu! Asuin siellä joitakin vuosia nuorempana. Vaikka eteläisen Helsingin talvisten viimojen muisto puistattaa vieläkin, on tuo seutu Helsingin helmiä. Hämeen-Anttilan Björk-kirjoissa on kiinnostavaa lukea Tehtaankadun länsipään teollisuusrakennuksista. Silloin oli vain parin korttelin matka hienoston ja duunareiden asuinalueiden välillä, nykyään taitaa koko Helsingin eteläinen niemi olla kallista seutua. Paljon kauniita rakennuksia, kuten kuvissasi.
Mitähän hauskaa menoa keksit seuraavaksi?
Tynell on ollut aika tuottelias valaisinsuunittelija. Selasin pari päivää sitten Bukowskin tarjontaa, jossa Tynelliä oli tarjolla runsaasti. Hyvä, että hänen tuotteensa ovat löytäneet laajan kiinnostuneiden joukon. Kuinkahan paljon Tynellin ja muiden aikalaisten valaisimia on joutunut kaatopaikalle, kun niitä ei aina ole ymmärretty arvostaa. Nuo Hagelstamin Tynellit ovat kookkaita. Lasisista "sauvoista" koostuvan valaisimen korkeus ehkä 80-90 cm ja siihen vielä ripustus, niin tavalliseen huusholliin niitä ei voi valaisimeksi laittaa.
PoistaIhan varmasti varhaisemmille, koristeellisemmille Tynelleille on ottajansa ja keräilijänsä. Vähemmän tyylikäs esine on joskus hieno yksityiskohta, kun sille löytää sopivan ympäristön.
Luen parhaillaan Hämeen-Anttilan Vapauden vahdit -kirjaa. Pakko välillä ottaa kansilehtien kartat esille ja seurata katuja, joita Björk ja Valkama kulkevat. Ovat nyt Tehtaankadun ja Sepänkadun nurkilla. Myös tuo Mestaritalo vilahtelee kirjassa. Siellä on ollut Fazerin suklaaatuotantoa 20-luvulla jo ennen keksivalmistuksen sinne siirtymistä. Minullekin nuo kadut ovat tuttuja, kun Ullanlinnassa asuessamme tuli aktiivisesti liikuttua ja tutkittua laajemminkin. Etenkin vanhempia Hesan taloja katsellessa tulee niska kipeäksi, sillä talojen julkisivuissa on hienoja yksityiskohtia.
Seuraavaksi vaihtuu kaupunki.
Ahaa, olemme asuneet ja liikkuneet ehkä samoilla kulmilla samoihin aikoihin!
PoistaMinäkin luin Vapauden vahdit -kirjan juuri alkusyksystä ja se tuossa kommentissa olikin eniten mielessä, kun niin vahvasti sijoittuu juuri noille nurkille.
Haluatko lähettämäsi Björk-sarjaa jo takaisin päin? Aarteita kun ovat.
En halua kirjoja takaisin. Perhepiiristä löytyy samat kirjat. Pidä itselläsi tai laita kiertoon.
PoistaOlet käynyt alueella, jonne usein suuntasin vapaahetkinäni Helsingissä työskennellessäni. Mahtipontisia julkisivuja, joissa on hellyttäviä yksityiskohtia.
VastaaPoistaNoilla kaduilla riittää näkemistä. Useampikin vapaahetki kannattaa käyttää alueiden tutkimiseen. Vanhojen rakennusten julkisivut ovat täynnä hienoja yksityiskohtia. Hesassa asuessani kuljin pää takakenossa niitä katsellessani. Hyvä, etten törmännyt muihin jalankulkijoihin.
PoistaOli varmasti antoisa ja mielenkiintoinen reissu.
VastaaPoistaJa Helsingissä on niin paljon upeita rakennuksia, joten ihan niiden katselemiseen voisi pyhittää yhden reissun.
On kiva, kun talviaikaan on aikaa enemmän kaikkiin mukaviin kulttuuririentoihin. Ne ovat mukavaa vastapainoa puutarhapuuhille.
Oli tosi mielenkiintoinen tapahtuma ja toi ihan uusia näkökulmia suomalaiseen antiikkiin ja antiikkikauppaan. Hagelstamin kirjakin kannattaa lukea. Mukava persoona, joka on ollut monessa mukana.
PoistaTeemme välillä veljenvaimon kanssa kävelyretkiä, joiden ideana on katsella Hesan vanhoja rakennuksia ja nähtävyyksiä. Samanhenkisen ihmisen kanssa varsin mukavaa ajanvietettä.
Kasvukaudella minun on vaikea saada itseni pois omasta pihapiiristä. Tekemistä riittää ja päälle päätteeksi pitää istua ja vain katsella. Yksikin retki kulttuurin tms. pariin tuo iloa pitkäksi aikaa, joten tankataan nyt seuraavaakin kasvukautta varten.
Kyllä Helsingissä on kaunista. Olen seurannut Wenzel Hagelstamin ohjelmia TV:stä ja on ollut mielenkiintoisaa nähdä hänen ammattitaitonsa. Varmasti on ollut upea kokemus osallistua antiikki-iltaan
VastaaPoistaHelsingissä on paljon nähtävää. Kun vain saa itsensä sinne raahatuksi. Seurasin aikanaan Halgestamin Antiikkia, antiikkia -ohjelmaa telkusta. Se oli mukavaa viihdettä ja samalla myös oppi uusia asioita. Kirjassaan hän kertookin ohjelman tekemisestä.
PoistaSinulla on ollut mielenkiintoisia reissuja . Minä joskus googletan tuon huutokaupan sivuilla myytäviä esineitä .
VastaaPoistaHelsingissä on todella upeita rakennuksia.
Minä en jostain syystä tykkää kummastakaan Sumarin sisaruksista mutta se nyt ei tähän kuulu mitenkään mutta antoi kuitenkin mahdollisuuden sanoa 😀 .
Minäkin olen joskus jotain tavaraa googlettanut, mutta en ole huutanut/ostanut. Ystäväni sen sijaan on ostanut useita esineitä ja huonekaluja Bukowskilta ihan järkevään hintaan. Ei siis yhtään hullumpi keino hankkia esimerkiksi kauniita huonekaluja.
PoistaHelsingissä on upeita rakennuksia. Ihmekös tuo, kun kaupungilla on jo ikää ja kokoa. Moni uusikin rakennus on toki ihastelun arvoinen.
Sikke Sumarin ravintolassa en ole koskaan käynyt. Siinähän se oli melkein ratikkapysäkin kohdalla.
Mahtavia kokemuksia! Kiitos, kun jaoit tänne muillekin 💖
VastaaPoistaKiitos Susanna! Tällaisista tapahtumista tulee hyvä ja innostunut mieli. Ja tunne, että sitä hyvää pitää jakaa toisillekin. Aina on mahdollisuus, että joku toinen löytää niistä jotain itselleen.
Poista