lauantai 21. lokakuuta 2023

Hyyrrr.. kylmää on

 

Olen harrastanut kulttuuria ja kotimaan matkailua, jolloin oma puutarha on jäänyt vähemmälle huomiolle. Perjantain aamupakkasesta huolimatta kiirehdin pihalle laittamaan jänisverkkoja. Taisin olla viimetipassa liikkeellä, sillä sisällä käydessäni vilkaisu ikkunasta kertoi vaaran lähestyvän. Kaksi peuraa oli pysähtynyt vastapäisen naapurin rinteeseen syömään. Meillehän ne seuraavaksi olisivat tulleet.

Lähdin kameran kanssa ulos, tien yli, naapurin sisäänkäyntiin. Peurat nostivat päätään, mutta jatkoivat ateriointiaan. Lopulta ne ymmärsivät, etten ollut suinkaan tulossa heidän kanssaan mukavia juttelemaan vaan toivoin mielessäni kummankin säntäävän tuotapikaa metsän uumeniin. Minkä ne sitten tekivätkin.

Aronia

Verkkojen laittaminen on tosi tylsää hommaa, mutta ehdottoman tärkeä syystyö joka vuosi. Kyllä keväällä harmittaisi todella paljon, jos jänikset pääsevät järsimään huolella ja rakkaudella istutettujen puiden runkoja. Mustilanhortensia jäi verkottamatta. Olen kahden vaiheilla, laitanko sille verkon. Jänikset eivät ole kertaakaan hortensioita tuhonneet, mutta kerta se kai olisi ensimmäinenkin. Grandifloraa en ole suojannut koskaan, Vanille Fraisen ja muut kyllä.

Haapa

Ehdin jo kaivata ruskaa ja epäillä jäävämme siitä tänä vuonna paitsi. Näin ei käynyt. Viime päivien hyytävä kylmyys on tuonut loistavat värit keskuuteemme. Ei ehkä parin edellisen syksyn kaltaisena runsautena, mutta riittävän kauniina joka tapauksessa. Palavat värit eivät montaa päivää kestä, kun navakat tuulet yöpakkasiin yhdistettynä tyhjentävät puita ja pensaita kiihtyvällä vauhdilla.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensaas

Alapihan puskanurkan kiiltotuhkapensaskin koristaa muuten unohduksiin jäävän alueen niin komeaksi, että mielellään askellus johtaa sinne saakka.

Pensasmustikka

Lavakaulukseen istutetut pensasmustikat olivat aamulla kuin sokerihuurrettuja karkkeja. Minulla ei ole kunnollista paikkaa pensasmustikoille, jotta saisin ne kasvamaan suuriksi ja tuottamaan satoa. Se ei minua haittaa. Pensasmustikoiden tehtävänä pihassani on tuottaa iloa syksyisellä ruskallaan. Ihan kelpo arvo kasville sekin.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajat eivät pettäneet tänäkään syksynä, vaikka uumoilin niiden ehtivän pudottaa kaikki lehtensä ennen värittymistä.

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti


Runsas viikko sitten Espoon puolella asioidessani kipaisin Puutarhanikkareille. Sielläpä olikin mainio sipulivalikoima edelleen tarjolla. Olisi kannattanut mennä sinne ihan ensimmäisenä ostoksille, mutta jäi nyt tänä vuonna näin toimimatta. Ostin kuitenkin pari pussillista posliinihyasintteja, kun huomasin ne nettitilauksesta unohtaneeni. Elän toivossa, että saisin nämä kukkimaan mattona puutarhassani. Sellaisen näen joka kevän naapurikunnan keskusta-alueella.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Yllättäen hyllyssä oli myös pari syysmyrkkyliljaa. Ne oli ilman muuta napattava mukaan. Niin syysmyrkkyliljat kuin posliinihyasintit on jo istutettu. Nyt vain odotetaan kevättä ja kukkimista.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Ruusupenkin syysmyrkkyliljat taitavat viihtyä hyvin istutuspaikallaan. Olen istuttanut syksyllä 2020 yhden sipulin, joka kukkii nyt jo näin monen kukan voimin kellukoiden, kurjenpolvien ja jaloängelmien tyvellä.

Suppiksia

Naapurin pojanpojat, 6-vuotiaat kaksoset olivat olleet mummonsa kanssa Nuuksiossa sieniretkellä. Illan jo hämärtyessä pojat ilmestyivät meidän oven taakse ojentaen kumpikin minulle pussillisen suppiksia. Seuraavien päivien ruoat oli jo jääkaapissa, joten puhdistin sienet, ryöppäsin ne nopeasti ja laitoin pakkaseen. Aah, mitä herkkua minulla onkaan varastossa. Kiitos ihanille ja ahkerille pikkupojille!

Acer ginnala - Mongolianvaahtera puiston puolella


Keskiviikkoaamuna junassa istuessani vilkaisin Riihimäen kohdalla ikkunasta. Ulkona satoi lunta. Sitä en yhtään ihmettele, sillä öisin on ollut pakkasta, eikä päivälämpökään paria astetta korkeammalle nouse. Käsineet ja pipo on ulkona tarpeen. Ilman pipoa kävellessä tulee tunne, että tuuli vie mennessään kylmyyden kohmettavat korvatkin päästä. Auton ikkunoita on jo saanut aamusella skrapata, tylsää. Talvirenkaiden aika alkaa olla käsillä.

Heuchera - Keijunkukka


Kovaa pakkasta TV lupaa,
silti ei kannata jäädä tupaan.
Laitanpa paljon vaatetta ylle,
silloin tarkenen tiedän kyllä.
Luonnossa kyllä kauneutta riittää,
vuoden aikoja siitä voin kiittää.
 
 
Hyvää viikonloppua kaikille! 
 


21 kommenttia:

  1. Posliinihyasintit ovat niin suloisia.
    Ruska on täälläkin ollut aika onnetonta ja kylmää todellakin on. Toinen pihan isoista vaahteroista ei ole luopunut lehdistään, sellaisia ruskeita ja keltaisia ovat🙄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posliinihyasinttien matto olisi aika hieno omassa pihassa. Sitä kohti...
      Vaahteroissa on valtavasti vaihtelua. Meidän iso puu on ollut jo jonkun aikaa lehdetön. Tontin rajalla, kunnan puolella kasvavissa on lähinnä latvoissa väriä, muuten enemmänkin ruskeita. Tiukasti pitävät lehdistään kiinni, vaikka toivoisin kaikkien tulevan alas, jotta saisi pihan talvikuntoon.

      Poista
  2. Kylläpä peurat ovat siellä rohkeita ja varmasti tekevät tuhoa, jos puutarhaan tulevat. Meillä oli viime yönä -8,7 asteen pakkanen, huh.
    Minä en ole muuten koskaan suojannut ensimmäistäkään hortensiaa, vaikka tiedän että niitäkin voidaan syödä. Pakko on tehdä joitain rajauksia, koska verkkoja on laitettava niin paljon. Ihme ja onni, että niitä meidän jäniskantamme ei ole innostunut syömään, vaikka voisi ajatella, että paremman puutteessa hortensiat kävisivät.
    Ajatus posliinihyasinttien matosta on ihana, toivottavasti saat ne leviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeita ovat nämä sorkkajalkaiset. Välillämme ei montaa metriä ollut, kunnes lopulta lähtivät takaisin metsään. Saattoivat ne jäädä naapurin talon taaksekin. Pysyttelin lähellä katua, etten häiritsisi asukkaiden piharauhaa.
      Muistan yhden kerran syyshortensian tulleen syödyksi aivan maan tasalle. En tiedä, oliko myyrän vai jäniksen tekosia. Leikkaan hortensioita keväällä voimakkaastikin, mutta en soisi kenenkään järsivän niitä tyvestä.
      Minulla on posliinihyasintteja yhdessä paikassa enemmänkin. Harmikseni pensaat ovat kasvaneet siinä niin reheviksi, että peittävät posliinihyasinttinäkymiä. Nyt siis uusi yritys toisaalla.

      Poista
  3. Täällä lounais rannikolla vielä keijunmekko kukkii , vain arimmat kasvit ovat paleltuneet. Hyytävän kylmä tuuli kuitenkin puhaltaa. Minä en ole koskaan hortensioitani suojannut. Jonakin vuonna on kyllä syöty aika matalaksi eikä siitä mitään huonoa seurannut,ehkä ennemmin hyvää. En olisi ikinä niin matalaksi uskaltanut niitä leikata. Haaraantuivat hyvin ja kukkivat valtavin kukin. Hortensioissa käsittääkseni niitä jotka kukkivat uusilla versoilla ja myös niitä jotka vanhoilla....en ole niihin niin perehtynyt mutta ehkä kannattaa selvittää millainen lajike on. Omani olen leikannut sen pupun syömis talven jälkeen joka vuosi matalaksi. Ja verkottamista niin paljon että hortensiat ovat viimeisenä listalla.
    Istutin myös itse posliinihyasintteja toiveena niiden leviäminen. Ja jos niitä ei syötäisi...tulppaaneja en enää istuta koska niiden nuput menevät kaikki parempiin suihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen hyvin kasvit ovat täällä viime aikojen pakkasöitä sietäneet. Aamulla nuokkuvat kohmeisina, mutta päivän mittaan virkistyvät.
      Useimmat syyshortensiani ovat komistuneet vuosien mittaan isoiksi pensaiksi, niiden vanhimmat oksat ovat puutuneita. Leikkaan hortensioita joka kevät, mutta en koskaan maan tasalle. Kukkivat ne leikkaamattakin, joskin leikkaamisen sanotaan suurentavan kukkien kokoa.
      Minäkin olen vähentänyt radikaalisti tulppaanien istuttamista, koska koen kalliiksi ja turhauttavaksi syöttää niitä peuroille. Trico Gardenin ruiskuttamisesta on jonkin verran apua.

      Poista
  4. Siellä kukkii kasvien lisäksi taas runosuonikin :)
    Aika erikoista olisi nähdä omalla pihalla kauriita tai peuroja. Meillä pomppii vain jäniksiä, mutta hyvin näyttää niillekin maistuvan versot ja muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasviaiheiden vähetessä löytyy täydennystä vaikka runosuonesta. Tosin tuo runo ei ole omaa tuotantoa.
      Peurat ovat viime vuosina lisääntyneet niin valtavasti, että täällä niiden näkeminen omissa nurkissa on arkea. Kesällä on ilmeisesti liian vilkasta niille, mutta näin syksyllä tulevat tänne meikäläisen(kin) puutarhabuffettiin makuhermojaan tyydyttämään. Pupuja meillä on aina ollut. Välillä pupujen vierailut ottivat päähän, mutta näiden peurojen rinnalla muutama talttahammas tuntuu suorastaan kiltiltä vieraalta.

      Poista
  5. Ihanaa kirpeää lokakuun jatkoa!
    Pysykööt nelijalkaiset kutsumattomat vieraat poissa pihastasi 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, samoin sinulle kuulaita syyspäiviä!
      Pysykööt todellakin poissa. En kaipaa ylimääräisiä ruokailijoita puutarhaani.

      Poista
  6. meillä kävi hirvi.toivottavasti ei ehtinyt kylälle.oli nimittäin hirvivainaja peräkärryn kyydissä 3 kilometrin päässä.

    VastaaPoista
  7. Rohkeita on nuo kauriit, päiväsaikaan. Oon jäniksien varoilta verkottanu noita hortenssioita, silimuja ja latvojen kärkiä, ovat joskus napsineet. Posliinihyasinttejä miullakin on, kauniit ovat nekin. Pakkaselle veti ja kun on ollu niin sateista, maatilalla syysmuokkaukset on kesken. Aurat ei jäiseen maahan hyviä viiluja sua, reppii maan lautoiksi ja kyntö jiäp tekemättä. Outo on kesä ja syksy ollu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä asumusten keskellä kauriit ovat kesyyntyneet, eivätkä ihmisten läsnäolosta pahemmin häiriinny.
      Syyshortensioiden oksankärjet paleltuvat usein talvisin, mutta se ei minua haittaa. Eikä sekään, jos jänikset napsivat niitä kärkiä, kun kuitenkin käyn ne keväällä läpi. Sen sijaan isoiksi kasvaneiden hortensiapensaiden runkoa en soisi jänisten kaluavan.
      On totisesti ollut kummallinen kesä ja syksy. Harmillista myös maatalouden kannalta, etenkin tällaisessa maailmantilanteessa.

      Poista
  8. Saitpa vekkulit kuvat peuroista. Näyttävät kuvissa niin herttaisilta puutarhassa käyskennellessään mutta todellisuus taitaa olla kaukana herttaisesta. Enpä toivoisi mokomia omaan puutarhaani aterioimaan, toivottavasti eivät tule teillekään.
    Suojasin itse verkolla kunnolla ainoastaan yhden hortensian, josta haluan kasvattaa rungollisen. Pienelle mustilanhortensialle laitoin tyvialueen suojaksi puolen metrin korkuisen verkonriekaleen, jotta eivät jänöt ihan maata myöten vetele sitä suihinsa. Muuten saavat puput halutessaan maistella hortensioitani hyvällä ruokahalulla. Eipähän jää itselle niin paljoa leikattavaa keväällä. Yleensä nuo isommat hortensiat eivät ole rusakoille kelvanneet, vaikka lupa olisikin ollut niitä syödä.
    Teillä on kaunista ruskaa. Täällä jää väriloisto paljon vähäisemmäksi, sillä suurin osa puista ja pensaista on jo pudottanut lehtensä. Ne, jotka ovat vielä vihreitä, taitavat karistaa lehdet pakkasen takia jo ennen ruskaan värittymistä. Ehkä lämpimän, vihreän ja kukkaisan syyskuun jälkeen olisi liikaa toivoa värikästä ruska-aikaa.
    Täällä oli eilisaamuna melkein yhdeksän astetta pakkasta. Viime yönäkin oli käynyt alimmillaan -8,5 asteessa mutta aamuun mennessä oli lauhtunut pariin asteeseen. Eilisen kaunis auringonpaiste vaihtui pilviseen ja huurteisen utuiseen säähän. Ainaisen vesisateen jälkeen kelpaa tämäkin sää oikein hyvin.
    Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peuravekkulit eivät meinanneet välittää minusta yhtään mitään. Vasta melko lähelle päästyäni loikkivat pakoon. Onhan ne sööttejä, mutta tekevät rumaa jälkeä puutarhassa. Tuntuu tylsältä, kun niiden tuhoja on vaikea tavallisen ihmisen kohtuullisin kustannuksin torjua. Kanta on täällä meidän nurkilla liian suuri.
      Hyvä vinkki. Taidankin laittaa Mustilanhortensialle matalan verkon tyvelle, sillä juuri sitä osaa haluan suojata. Ei niillä korkeilla oksilla ole niin suurta väliä, kun keväällä typistän niitä kuitenkin. Vanhaa Grandifloraa en ole vuosiin suojannut, eikä sitä ole syöty. Toivottavasti eivät syö nytkään.
      Ruska tuli viimein, vaikka luulin sen tänä vuonna jäävän väliin. Tykkäsin kyllä pitkään jatkuneesta lämmöstä, joten siinä mielessä olin valmis uhraamaan ruskan sen hyväksi.
      Johan teillä on ollut kunnon yöpakkaset. Meillä kylmin yö taitaa olla -3.5. Tänään on koko päivän satanut vuoroin enemmän vuoroin vähemmän. Onneksi sain lauantain paisteessa tehtyä riittävästi pihatöitä. Eikä niitä enää pahemmin olekaan.
      Viikonloppu vetää viimeisiään. Nautihan alkavasta viikosta.

      Poista
  9. Tulihan sitä ruskaa vähän enemmän kuin vielä viikko sitten luulimme. Vaahterat punertavat kauniisti. Peuroista olen kuullut, että ne käyvät vähän syrjäisimmillä hautausmailla syömässä ihmisten istuttamat kukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska tuli sittenkin ja vieläpä yllättävän komeana siihen nähden, että osa puista on jo typötyhjiä. Meillä moni vaahtera on aivan tänä viikonloppuna muuttunut keltaiseksi, osa niistäkin jo tyhjiä.
      Äitini kuoltua alkuvuodesta 2020 kävin tutustumassa hautapaikkaan Pohjois-Espoolaisella hautausmaalla. Ihmettelin marjakuusen ja muiden havujen rumia rankoja, jolloin puutarhuri sanoi peurojen syövän lähes kaiken elävän. Niinpä haudoillekaan ei suositella tuotavan kalliita kukkia ja istutuksia, sillä ne katoavat peurojen suihin yhdessä yössä. Hautausmaa-alue on valtava, joten sitä ei millään voi aidata.
      Meidän pihalla ne vierailevat jatkuvasti. Keväällä harmittaa eniten tulppaanit, joita peurat kiskovat maasta syöden lehdet ja kukan. Sipulin ne sylkäisevät maahan.

      Poista
  10. Minä en ole kerkinyt ruskaa kuvata mökillä ja nyt kun mentiin pitkästä aikaa sitä ei juurikaan ole enää . Mongoolian vaahterassakin oli kiinni enää jokunen lehti .
    Minä en ole hortensijoita juurikaan verkottanut mutta yhden olen minkä olen kasvattanut rungolliseksi . Se pitää minunkin verkottaa että eivät runkoa syö .
    Peuroja en nyt ole mökkipihassa nähnyt kun laitoimme lisää heinäseiväs aitaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mieluummin verkottaa, kuin ottaa riski jänisten järsimiselle. Oksien typistäminen ei vaaranna koko kasvia. Rungon syöminen sen kyllä tekee.
      Ruska tuli viime tipassa, mutta tulipa kuitenkin.

      Poista
  11. Sehän näissä pihavieraissa on harmillista, että ykskaks jonain vuonna syövät jonkin kasvin, jonka kelpaamattomuuteen olet luottanut. En ollut myöskään koskaan suojannut mm. hortensioita tai seljaa - vaikka esim. kaikki tuijat ovat visusti verkon sisällä - mutta viime talvena kuorivaurioita tuli sekä seljan että Mustilanhortensian runko-oksiin. En tiedä kumman tekosia oli jäniksen vai metsäkauriin, molempia täällä käy. Onneksi kasvit kuitenkin säilyivät hengissä. Nyt on näidenkin alaosat verkotettuina.
    Kiitokset suurenmoisista kuvista ja monista hyvistä hoitovinkeistä blogissasi. Olet taitava puutarhuri!
    -Mummopuutarhuri

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!