Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä?

Dahlia Sneezy

 

Jos on ihmisen vaikea taipua syksyn saapumiseen, niin näyttää se olevan vaikeaa puutarhallekin. Lämpimät yöt ja lähes kesäiset mittarilukemat päivisinkin houkuttelevat kasveja unohtamaan talviunille taipumisen. Pihakierroksilla herää kysymys: "Ovatko nämä kukkiaan avaavat kasvit Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä? Eli pinnistävätkö loputkin voimansa esiintyäkseen parhaimmillaan? Vai kisailevatko ensi kesän kukinnan ykkössijasta jo näin syksyllä?

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Unelmatädyke kukkii alkukesästä. Tänä vuonna aika vaisusti. Ehkä juuri siksi se päätti ottaa kukinnan uusiksi. Ihmettelin jo pari viikkoa sitten, miten runsas ja vehreä lehtiruusuke sille oli ilmestynyt. Nyt myös kukkavana, jonka alimmaiset nuput ovat avautuneet.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Ranskantulikukka kukki elokuussa. Koska sen siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne, leikkasin kukkavanan pian kukinnan päätyttyä estääkseni siementen leviämisen. Maanantaisella kierroksella huomasin ranskantulikukan kasvattaneen yhden uuden kukkavanan. Selvästi elokuisia matalampi, muuten tismalleen samanlainen.

Samalla kierroksella löysin uusia siementaimia. Valtaosa paikoissa, joissa eivät taatusti saa jatkaa elämäänsä. Kukkapenkissä taimet voisivat ehkä saada jatkoluvan, mutta keskellä käytävää niiden taival tulee päättymään.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) vai valkoinen puna-ailakki?

Syyskuun alussa sisäänkäynnin kukkapenkistä löytämäni mysteerikasvi jatkaa kukkimistaan. Kasvi on tullut omia aikojaan ihan sopivaan paikkaan. Kuunliljojen ja syysleimujen väliin. Saa puolestani kasvaa ja viihtyä jatkossakin.

Netissä seikkailtuani päättelin kasvin nimeksi valkoailakki. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pohti 2.9. julkaisemani postauksen kommentissa seuraavasti:

"Ihan vain pikainen kommentti, kun tuli mieleen tuosta ailakin kuvasta. Joskus selvittelin, mitä eroa puna-ailakin valkokukkaisella muodolla ja valkoailakilla on. Muistaakseni niillä oli jotain ulkonäöllisiäkin eroja, mutta helpoiten ne erotti siitä, että puna-ailakki kukkii päivällä ja valkoailakki öisin. Siinä paljastui, että lapsuudenkotini pihapiirissä ja lähimetsässä olevat valkoiset ailakit ovat puna-ailakkia. Siirsin muutaman valkokukkaisen ailakin tännekin tuomaan vaihtelua tontin laitamille ja tuolla ne taas tänä kesänä kukkivat nätisti."

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Toisille ihmisille kesäkukkien kasvattaminen siemenestä sujuu ongelmitta vuodesta toiseen. Minä en taida kuulua siihen ihmislajiin. Tai sitten teen kaiken tavalla tai toisella väärin. Monena vuotena kylvin harjaneilikoita ja sain ehkä yhden tai kaksi kukkimaan sen kesän, eikä niitä sen jälkeen sitten näkynytkään. Muutama vuosi sitten kokeilin harjaneilikan esikasvatusta. Istutin taimet penkkiin huolehtien ahkerasti niiden kastelusta. Nepä kasvoivat ja kukkivat. Ja mitä tärkeintä, siemensivät harjaneilikoita tuleviksikin kesiksi.

Alkukesästä harjaneilikoita alkoi ilmestyä myös kasvarin viereen. Luultavasti Kiemurapenkin yksilöt olivat levittäneet siemeniään suurella kädellä. Keskeisimmät siirsin parempiin paikkoihin, joissa ne ovat kukkineet kivasti. Suurin osa harjaneilikoista on lopettanut kukintansa aikaa sitten. Muutama valkoinen sisäänkäynnin lähellä on käytännössä vasta aloittanut kukintansa. Harjaneilikka on minusta kaunis kukka. Yllättävän pitkään kukkiva myös.

Scabiosa - Tärmökukka?

Törmäkukkia olen ostanut sekä taimena että kasvattanut siemenestä. Valkoista en mielestäni ole sen enempää istuttanut kuin siemenestäkään kasvattanut. Sellaisia kuitenkin kasvaa ja kukkii parhaillaan Syyspenkissä. Kirjanpitoni ei muutenkaan ole lainkaan ajan tasalla näiden törmäkukkien suhteen. En tiedä enkä erota, onko kyseessä kaukasiantörmäkukka vaiko joku muu. Muuten kiva, mutta hänen pitkä vartensa ei millään suostu pysymään pystyssä. Aina pitää rötköttää jonkun toisen päälle. Sikin sokin.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu

Punahattujen menestymisen kanssa olen taistellut samaan tapaan kuin jouluruusujenkin. Kuinkahan monta punahattua olenkaan istuttanut ostotaimena ja kasvattanut siemenestä? Lukuisia. Tämän valkoisen punahatun olen kasvattanut siemenestä. Se on ollut Kiemurapenkissä jo useamman vuoden ja kukkii joka vuosi kahden verson verran. White Swanin ulkomuoto alkaa olla jo varsin rupsahtanut. Vaan onpa se jaksanut kukkia viikkotolkulla.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Kuvan Kiemurapenkin punahatut ovat niinikään itse siemenestä kasvatettuja. Ovat olleet tässä vuodesta 2016, runsastuneetkin hienosti. Joka kevät pelkään punahattujen menehtyneen, sillä niiden lehdet nousevat paljon muita penkin kasveja myöhemmin. Pitää olla tarkkana, ettei vahingossakaan kitke ainuttakaan punahattua rikkaruohona pois. 

Punahatut ovat pihallani perhosmagneetteja. Paitsi tänä vuonna ei perhosia ole näkynyt. Ihmeen kauan nämäkin jaksavat kukkia, mutta lämmintähän nyt on riittänyt harvinaisen pitkään ja myöhään.

Echinacea purpurea - Punahattu

Syyspenkin punahatut olen istuttanut ostotaimina. Näistä en tiedä tarkempaa nimeä. Ovat vähän matalampia kuin Kiemurapenkin Magnukset. Siihen saattaa olla syynä myös paikka, joka on paahteisempi ja tuulisempi. Punahattujen aloittaessa kukintaa, niiden takana keijunkukka Hansit toistivat samoja sävyjä. Hansit ovat lopettaneet ajat sitten, mutta punahatut senkun kukkivat.

Comagaria/Fragaria 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda ei luovuta. Ei todellakaan, vaan se kasvattaa rönsyjään pitkin kukkapenkkiä ja pukkaa kukkia samaa tahtia. Pink Pandaa on helppo lisätä napsimalla kevyesti juurtuneita rönsyjä uusiin paikkoihin. Suunnitelmissani on ollut kerätä useampi rönsy istuttaakseni ne tiiviisti lähekkäin. Tavoitteena on saada runsaamman näköinen ja toivon mukaan myös enemmän kukkia pienemmälle alueelle. Tuskin enää tänä syksynä toteutuu. Josko sitten ensi kesänä.

Pink Pandan rönsyilemisestä huolimatta siitä ei ole tullut tilanvaltaaja. Rönsyt on helppo napsaista halutessaan pois. Sinnikäskin tämä kasvi on, sillä toisinaan se kasvattaa rönsyvarsia kanttausuran yli nurmikon puolelle. Jonkun kerran olen kiireissäni ajanut huoletta rönsyjen yli leikkurilla, mutta hetken olkiaan ravisteltuaan Pink Panda jatkaa eloaan reippaana. Kunnes käyn rajoittamassa hänen reviiriään.

Potentilla nepalensis 'Miss Wilmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki Miss Wilmott on kukkinut iät ja ajat. Nyt sen voimat näyttävät vihdoin ehtyvän. Laitoin sille elokuun loipussa tuen (vihreä naru on osa tukea), jotta kasvin pitkät varret pysyisvät jotakuinkin pystyssä tai ainakin poissa ruohonleikkurin tieltä. 

Minulla on Miss Wilmotille hakusessa parempi paikka. Sellainen, jossa sen kukat pääsisivät oikeuksiinsa rentoilusta huolimatta. Hyvät ideat ovat edelleen hakusessa. Kasvakoon Valkeakuulan vierellä, kunnes paikka löytyy.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltano on uskollinen loppukesän kukkija. Kukkii se jo aiemminkin, mutta pitää sitten pienen lepotauon. Sain kasvin vuosia sitten vihreänä pehkona tutulta, joka sanoi sitä lapinvuokoksi. Aika pian totesin, ettei saamani kasvi mikään lapinvuokko ole. 

Alkuun en edes oikein tykännyt oranssikeltanosta. Se kasvattaa tiiviin lehtiruusukkeen maan tasalle. Ruusukkeesta nousee varsi, jonka päähän kukat aukeavat. Nykyisin pidän oranssikeltanosta, enkä lainkaan suunnittele sen hävittämistä. Sen sijaan olen miettinyt, että se sopisi hyvin maanpeitekasviksi viihtyessään niukkaravinteisessa ja kuivassa paikassa.

Oranssikeltano tekee ahkerasti siementaimia. Se leviää myös rönsyillä. Sen sanotaan houkuttelevan päiväperhosia ja mesipistiäisiä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kuvauskierroksellani löysin kasvimaalta kukkivan ruohosipulin. Olen kylvänyt moneen paikkaan ruohosipulia, koska pidän sen alkukesän kukinnasta ja maustekasvina sitä pitää myös olla. Silppusin ruohosipulia pakastusrasiaan runsas kuukausi sitten. Nyt pehkoihin on kasvanut paljon uutta ja tuoretta ruohosipulia, joten voin jatkaa sen keräämistä.

Persiljaakin kasvaa ruohosipulin naapurissa. Sitä keräsin niinikään talveksi pakastimeen. Ja sille oli käynyt kuten ruohosipulille. Leikatut persiljat ovat yltyneet uuteen kasvuun.

Papaver - Pioniunikko

Ostan uskollisesti joka vuosi uusia pioniunikon siemenpusseja. Kylvän niitä yhtä uskollisesti vuodesta toiseen, mutta nepä ovat minulle uskottomia, eivätkä jaksa itää eikä kasvaa. Ehkä niiden helppous on samanlaisen perehtymisen takana kuin harjaneilikoiden. Pitää syventyä todenteolla niiden sielunelämään, jos onni vaikka kääntyisi.

Sen sijaan kuvan lila pioniunikko nousee vuodesta toiseen. Tänä kesänä tosin vasta näin syyskuussa siihen ilmestyi ensimmäiset nuput ja kukat avautuivat. Olen saanut tämän pioniunikon siemenet toiselta bloggarilta, mutta en kuolemaksenikaan muista, keneltä. Jossain arkistojen uumenissa tieto varmasti on.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio asustaa kahdessa paikassa; alapihan Kiemurapenkissä ja Olopihan Allaspenkissä. Alapihalla kukat ovat jo menneet ruskeiksi. Olopihallakin osittain, mutta paikoin on vielä avautumattomia nuppuja.

Tässä kasvi, joka tarvitsisi ihan oman paikkansa. Muiden kanssa asuessa sen pitkiksi venyvät lehdet ja vielä pidemmät kukkavanat kaatuilevat sinne tänne. Kiemurapenkin nuokkuluppion ymmärsin kerätä tämän kesän alkumetreillä sopivaksi nipuksi ja laittaa sille tuen.

Nyt olisi tällaisille siirtourakoille erinomainen ajankohta. Kaikenlaisia syystöitä on vain niin paljon, että siirrän ja siirrän nuokkuluppion asiaan perehtymistä jonnekin myöhempään ajankohtaan. Näin on tapahtunut parina aiempana vuotena ja näyttää tapahtuvan nytkin.

Tuntematon maksaruoho

Sisäänkäynnin Bermudassa kasvaa kuvan maksaruoho. Minulla ei ole hajuakaan, mistä ja milloin se on siihen ilmestynyt. Kauan se on tuossa ollut, mutta kukkii nyt ensimmäisen kerran. Lehtien harmaus on jonkinlaista härmää. Tanakoista varsista huolimatta tämä enimmäkseen makailee, ei siis pysy pystyssä.

Phlox paniculata - Syysleimu

Syysleimujen kukinta alkaa sekin olla loppusuoralla. Etupihan Bermudan erivärisissä syysleimuissa on vielä vähän väriä siellä täällä. Olopihan nimetön syysleimu on kukkinut tosi pitkään. Korkeutensa ja rankkasateiden vuoksi sekin tuppaa kallistumaan, mutta toimii kivana väripilkkuna muuten harventuvassa ja ruskettuvassa maisemassa.

Tietokoneelle kukkakuvia ladatessa niistä löytyy usein kaikenlaisia ötököitä. Nytkin joku siipiveikko on pysähtynyt syysleimun terälehdelle.

Phlox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes aloitti monien muiden syysleimujen jo lopetellessa. Tämä kasvi näkyy keittiön ikkunasta kurkistaessa, kunhan osaa suunnata katseensa oikeaan paikkaan. Hämärässäkin Bright Eyesin vaaleat kukat tuovat valoa pimenevään iltaan.

Syysasteri

Tänä vuonna syysasterit ovat loistossaan. Pikkupuutarhan lilakukkainen kukkii sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Se on kova leviämään. Olen nyhtänyt joitakin taimia polulta ja Kivipenkkiä reunustavista turveharkoista. Muutaman taimen vein viime syksynä alapihan puskanurkkaan.kun en raaskinut kompostiinkin laittaa. Puskanurkkaan, paikkaan, joka on vähän kuin "poissa-silmistä-kasvien-hautausmaa". Yllättäen se kukkii siellä parhaillaan, ainokaisen pensashanhikin takana.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

 

Joku aika sitten manasin, ettei Patricia Ballard suostu kukkimaan. Ehkä se kuuli uhkaukseni kitkeä koko kasvi pois. Luultavimmin Patricia tykkää lilakukkaisen tavoin tämän kesän olosuhteista ja näyttää parastaan. Vielä on nuppuja avautumatta, mutta vielä on aikaakin. Ainakin vähän. Tämä asteri myös avautuu maljakossa. Olenkin käynyt poimimassa sitä sisälle, kun sitä kerran riittää.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syyskuun viimeiset päivät ovat käsillä. Viikonloppuna siirrymme lokakuuhun. Sääkin näyttää muuttuvan syksyisemmäksi, sillä tämän kuun ylettömän lämpimät päivät vaihtuvat enemmän normilämpötiloiksi. Ja yöt kylmenevät. Jatkakaamme puutarhan syystöitä. Ja nauttikaamme syksystä.

Mukavia syyskuun loppupäiviä ja alkavaa lokakuuta kaikille!

Hellepäivän höpinöitä

Ukkokulta ja Poika virittivät viikonloppuna sääaseman leikkimökin vieressä olevaan Juuson juoksunarua varten pystytettyyn tolppaan. Nyt on mahdollista seurata erilaisia säätietoja sisällä olevasta yksiköstä. Valitettavasti sääasema ei kovin paljon kerro tulevasta, ainakaan tällaiselle, joka kovin vähän pystyy tulkitsemaan jotain olemassa olevien tietojen perusteella. Taivas on nyt vetäytynyt kokonaisuudessaan pilveen, mutta lämpöä riittää edelleen 26 asteen verran. Yhtään en ruikuta helteisyyttä ja hikoilemista, sillä tuoreessa muistissa on vielä lumen ja jään paljous ja kolealta tuntunut alkukevät, jossa ei ollut hivenen vertaa lupausta kesästä tai paremmista säistä. Tällaisilla 30 asteen helteillä ei kyllä mitään pihatöitä jaksa tehdä. Tänään sentään luuttusin kaikki talon ulkoikkunalaudat. Musta pelti näyttää kerrassaan hirveältä keltaisen siitepölyn peittämänä ja erilaisten hämähäkinverkkojen kirjomana. 

Riippabegonia

Kesäkukkia on sentään jaksettava kastella, näin kuumalla vieläpä erityisen ahkerasti. Pienessä tilassa oleva multa kuivuu harvinaisen nopeasti ja moni kesäkukka kuolee tehokkaasti jo yhden kunnollisen kuivumisen myötä. Onko kukaan huomannut laskea, miten monta litraa vettä pitää yhden pihan kesäkukille kerralla kantaa? En ole laskenut minäkään, enkä taida laskeakaan. Mutta aikamoisia määriä sitä kyllä saa kiikuttaa, vaikka minullakaan ei mitään hirvittäviä kesäkukkamääriä pihallani ole. Meillä on sekä ylä- että alapihalla harmaat tynnyrit, joihin lasken kaivovettä kastelua varten. Sieltä on sitten pienemmällä kastelukannulla tai ämpärillä ammennettava isompaan kastelukannuun ja sen jälkeen mars vain kukkia kastelemaan.

Tavallinen begonia

Muistiin ei kyllä meikäläisellä ole luottamista, sillä olin aivan takuuvarma, että kellarista löytyisi kesäkukkalannoitetta. Ei löytynyt. Joka kerran pelaguita katsellessani ajattelen, että ne ihan selkeästi kaipaavat ravinnetta, eivät kuki kunnolla. Takaraivossa nakuttaa ajatus, että pitäisi pian päästä kauppaan hakemaan ravinnetta kukille, mutta millään ei kyllä jaksaisi lähteä kuumassa autossa ajamaan naapurikylän kauppaan, koska oman kylän kaupoista tuskin tarvitsemaani ainetta myydään. Ehkä pelaguut selviävät pari päivää ilmankin. Niin, ja laitoinhan minä kukkia istuttaessani multaan kanankakkarakeita.

Tänä kesänä minulla on aika monta pelaguuta. Oman kylän taimikaupasta ostin riippuvaa pelaguuta tuohon rautahäkkyrään ja portinpielen isoihin ruukkuihin. Taimet olivat hauskasti kaksivärisiä jo ostaessani. Jotain tuo rautahäkkyrä vielä kaipaa, ei noista riippuvista pelaguista taida kovin runsaita tulla kesän aikanakaan. Myös piharuukuissa on pelaguita reunoillaan lumihiutaletta ja erästä toista valkoista kukkaa, jonka nimeä en tiedä.

Siemenestä kylvämäni pelaguu ei vielä kuki. Ei ole edes nuppuja, eikä taida ihan heti tullakaan. Tanakasti taimet ovat ruukkuunsa istahtaneet, vaan aika pikkuruisia ne vielä ovat. Tietenkin toivon, että juuri nuo itse siemenestä kylvämäni pelaguut alkaisivat kukkia. Muistan, kuinka viime vuonna tuntui hienolta nähdä ensimmäisten nuppujen avautuvan. Tiesin aivan varmasti, millaisia kukkia on odotettavissa, mutta että on saanut moisen kukan ihan siemenestä kasvamaan. Siinä sitä on juhlaa kerrakseen. Samanlaisen tunteen vallassa käyn iltaisin katselemassa kasvilavaan upottamiani perennapotteja. Pelkäsin kovasti, että sinne ne pienet taimet kuihtuvat ja kuolevat, vaan niistäpä on alkanut tulla vahvoja ja tanakoita taimia, joista osa pitää aivan pian jo siirtää kunnon multaan asumaan. Kunhan nyt ensin pystyisin päättämään, mihin kukin kukka sijoitetaan. Ja kunhan tulee sen verran viileämpää, että ulkona jaksaa jotain tehdä.

Humala

Humala huitelee taivaita kohti ja aivan näinä hetkinä se alkaa taipumaan puutarhaportin keskustaan ja kohtaa portin toista laitaa nousevan kumppaninsa. Jos olisin aikanaan tiennyt - tai ottanut riittävästi selvää - että humala kasvaa noin hurjaa vauhtia ja niin valtavan voimakkaasti ja pitkäksi, olisin toki istuttanut vain yhden humalan. Se olisi riittänyt mainiosti yhden puutarhaportin vihertämiseksi. Tai ehkä en olisi juuri tuohon humalaa istuttanut laisinkaan vaan jonkin hienon kärhön tai köynnösruusun kukkimaan ja ilahduttamaan näyttävyydellään. Muistan kyllä miettineeni, että paikka on hiukan tuulinen ja suojaton aroille köynnöksille, mutta olisihan sitä voinut ainakin yrittää. En kyllä jaksa ryhtyä humalaa poiskaan kaivamaan, sillä arvelen sen olevan työläs homma. Joistakin kasveista vain tietää, että niiden kanssa tulee tappelu, eikä siis kannata ryhtyä niiden tahtoa vastaan tappelemaan. Olkoon siis humala puutarhaportissa. Molemmin puolin, kuten päätetty on.

Tämä perennatuki näyttää toimivan ainakin pionien kohdalla. Hyvin kukat ovat löytäneet tiensä ylöspäin ja kohta pitäisi mennä hiukan korottamaan tukea, jotta kukat auetessaan pysyisivät hyvin pystyssä. Ostin näitä tukia kokeeksi vain kaksi ja viimeksi samassa kaupassa käydessäni niitä ei enää ollut ainuttakaan. Muut pionit tulkoon siis tämän kesän toimeen vanhoilla konsteilla, mutta täytyy ensi keväänä muistaa ostaa muutama lisää. Mitään halpoja nämä tuet eivät olleet, mutta toivottavasti niistä on sitten iloa sitäkin pidemmäksi aikaa.

Rhodo 'Nova Zembla'

Rhodo Nova Zembla on aukaissut kukkansa ja samantien ne ovat alkaneet myös kuihtua. Uutta versoa tunkee tarmokkaasti. Onneksi, sillä en nyppinyt yhtään nuppua pois istuttaessani kasvia toukokuun alkupuolella ja ajattelin, jaksaako se kukkimiseltaan juurtua kunnolla. Ilmeisesti se on ainakin aloittanut juurtumisensa ja tuon kukkimisen nopeus johtunee tästä helteisyydestä. Cunningham's White kukki samanten varsin pikaisesti ja on jo pudottanut lähes kaikki terälehtensä. Aika pikkuruisilta nämä kympin taimet tuolla mullassa nyt näyttävät, mutta joka päivä olen niitä käynyt katsomassa. Josko kuitenkin kotiutuisivat puistopäätyyn ja ilahduttaisivat minua tulevina keväinä kukinnallaan.

 

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

Löysin aiemmin keväällä varastoistani muutaman Anemonen mukulan ja tuikkasin ne kukkapenkkiin. Sieltä nyt pilkistää pikkuisen sinistä ja punaista. Anemonet ovat tosi nättejä, mutta kovin paljon en ole harrastanut näitä mukulakasveja sen vuoksi, että syksyllä on muutenkin ihan riittävästi hommia, enkä ole yhtään innostunut kaivamaan mukuloita mullasta muualle talvehtimaan. Enkä myöskään keväällä muista riittävän ajoissa laittaa mukuloita esimerkiksi ruukkumultaan aloittamaan kasvuaan kukkiakseen ajoissa pihamaalla. Puutarhatöissä lienee viisainta keskittyä sellaisiin hommiin, jotka sujuvat ilman erityisiä paineita. Siinä vaiheessa, kun päätä särkee ja ahdistaa mukuloiden unohtaminen, on ehkä multasormiharrastuksesta tullut liian tosikkomaista. Mainittakoon, että olen huomannut eri ihmisillä olevan selkeästi erilaisia innostuksen ja kiinnostuksen kohteita ja toiset vain yksinkertaisesti ovat parempia yhdessä asiassa ja toiset jossain muussa. Sitten on niitä, jotka ovat hyviä hengästyttävän monessa lajissa, mutta niihin minä en kyllä kuulu.

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Puutarhassa tulee yleensä ihasteltua ja kuvattua niitä isoja ja näyttäviä kukkia. Joukossa saattaa kuitenkin olla vaatimattomampia kasveja, jotka ilman muuta ansaitsevat tulla huomatuiksi ja esitellyiksi.Tällainen on Tädyke eli Veronica, jonka monet taitavat tuntea paremmin sinikukkaisena. Tämä minun valkokukkainen lienee Unelmatädyke eli Veronica gentianoides. Miten olenkin tunkenut kukan sellaiseen paikkaan, että se helposti jää vieressä kasvavien varjoon niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin. Taidanpa siirtää nämä kosteampien säiden tultua paremppaan paikkaan. Hyvä, että tuli puheeksi ja anteeksi tädykkeeni, yritän huomioida sinut jatkossa paremmin.

Ihan tavallinen kuusivauva

Viime kesänä istuttamamme pikkuruiset kuusentaimet ovat elossa jokikinen. Pelkäsin kovasti talvella kaadetun koivun pöllejä alapihalla raahatessamme ja oksia siivotessamme, että nyt tuli tallatuksi jokunen kuusivauva. Ei tallattu, ei ainakaan hengiltä. Nuo pienet taimet ovat vielä aika taipuvia, enkä ole onnistunut edes ruohonleikkurilla tuuppaamaan yhtäkään nurin. Pirteän vihreitä kerkkiä on nyt kaikissa taimissa, eikä niitä parane mennä sieltä napsimaan, sillä muutenkin taitaa vanhainkoti meidät ennen tavoittaa kuin kunnon kuusiaita.

Huomenna on varsinainen syntymäpäivien kavalkadi; äitini täyttää 80 v, tyttäreni 29 v ja muutama muu henkilö näiden lukujen väliltä. Askartelin urakalla kortteja, joista tässä kaksi. Eivät tietenkään ole todellisuudessa noin kieroja, kunhan kameran kuva vähän kipristää. Juhliminen jää tältä erää vähemmänpuoleiseksi, sillä äiti pääsee huomenna sairaalasta ja hän tuskin jaksaa hetimiten ryhtyä vieraita vastaanottamaan. Lapsi taasen on tietenkin arkipäivänä töissä ja sen jälkeen taitaa jatkaa kakkostyötään eli kengittää hevosia.

Niin se taas tämäkin päivä kääntyy iltaa kohti. Ulkona syömisen, kahvittelun ja puutarhan töllistelemisen voikin tältä päivältä päättää sellaiseen rentoon kastelukannuilla punnertamiseen eli kukkien kasteluun. Pilvetkin näyttävät taas väistyvän taivaalta ja sinisyys valtaa alaa. Rohkeasti siis kasteluhommiin ja siinä ohessa hyttysten syötäväksi.