Lilja siellä, toinen täällä

Lilium Spring Pink

 

Siihen nähden, etten ole kovin paljon viime vuosina liljoja istuttanut, niitä on putkahtanut esille kiitettävä määrä. Värililjoja vähemmän ja niistäkin lähinnä ikivanhat oranssit. 

Olin jo unohtanut etupihan Bermudassa kasvavat Spring Pinkit, joista olen aina tykännyt. Terälehtiä reunustava ohut viininpunainen viiva tuo mieleen japanilaiset piirrokset. Näitä voisin itse asiassa istuttaa lisääkin. Näin heinäkuun viime metreillä liljan sipuleita ei ole pahemmin kaupoissa tarjolla. Jäänee kevääseen.

Lilium lancifolium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Tiikerililja 'Sweet Surrender' on niinikään hyvin mieluisa lilja. Sitä olen lisännyt kolmeenkin paikkaan. Kahdessa niistä olen myllännyt sillä seurauksella, että liljasipulit ovat loukkaantuneet. Tai kenties vahingoittuneet niin pahasti, etteivät ole tuottaneet ilokseni kukkia. 

Vaikka keväällä ja alkukesästä suihkuttelin valkosipulia ahkerasti kaikenlaisille liljoille, löysin liljakukon toukkia ja jätöksiä monista liljoista. Kukkometsästys tulee näin ollen jatkumaan ensi keväänäkin. 

Lilium lancifolium 'Tiger Babies' - Tiikerililja

Tiikerililjoista 'Tiger Babies' kukkii parhaillaan runsaana. Nuppuja on vielä lukuisia avautumatta. Tavallinen tiikerilija on edelleen nupulla. Niiden itusilmuja löydän usein hiekkakäytävältä, josta heittelen niitä takaisin penkkiin. Muutama tiikerilija on alkanut kasvamaan aivan käytävän reunaan. Yksi terassikulman lumimarjapensaikkoon. Kasvakoon ja kukkikoon siellä. Ylös kaivaminen ei todennäköisesti edes onnistuisi pensaiden juurakoiden vuoksi.

Lilium Nightrider

Värinsä puolesta tämä tumma lilja voisi olla Nightrider. Sen kasvutapa on kuitenkin erilainen. Tämä nuokkuu tiikerililjojen tavoin pää alaspäin. Muistiinpanojeni mukaan tuossa ei mitään liljaa pitäisi edes kasvaa. Noin metri oikealle kasvaa ikivanha oranssi lilja, joka on jo pudottanut terälehtensä. Vartavasten jotain istuttaessani tai siirtäessäni kirjaan tiedot istutuslistaan. Kun sitten myllään lapion kanssa jostain muusta syystä, en aina kaikkia tietoja muistakaan siirtää kirjalliseen muotoon. 

Lilium Peach Dwarf

Matalat Peach Dwarfit ovat jo vähän hätää kärsimässä marjakuusen viedessä niiltä yhä enemmän tilaa. Tänä vuonna näitä nousikin vain kaksi. Pitäisi kaivaa nämäkin ylös ja siirtää parempaan paikkaan. Sipulien siirtäminen on aina riskihommaa, kun pahimmassa tapauksessa tulee iskettyä lapio keskelle sipulia. Talikolla vahingot jäisivät ehkä pienemmiksi.

Nämä aidan vieressä kasvavat liljat ovat mix-pussukasta 'Black&White' vuodelta 2020. Ensinnäkin: miksi ihmeessä istutin ne tuonne omenapuun ja aidan viereen? Näen toki liljat ohi kävellessäni. Aidan takana taasen kasvaa pajuangervo, eikä kukaan pallokentälläkään pelaava voi liljoja nähdä ja ihastella. Toiseksi: ainuttakaan tummaa liljaa ei tähän kasvustoon ole tullut. Noita vaaleita vaan. Kasvavat kuitenkin joka vuosi korkeiksi ja kukatkin ovat melko suuria. Pysyköön tuolla, jos ja kun tulen toisiin ajatuksiin.

Sunnuntaina oli edelleen hyvin helteistä. Aurinko porotti aamusta alkaen ja ilma suorastaan seisoi. Jotain halusin puutarhan eteen tehdä, joten päätin siivota kivituhkakäytäviä - ainakin varjon puolella. Aloitin aamusta autotallin edestä. Laitoin pihalle matalan jakkaran, jossa istuen saatoin kitkeä pikkuisia voikukan taimia käytävältä. Niitä olikin vieri vieressä. Hiukan voikukkaraudalla auttamalla lähtivät pois kuin unelma. Siitä vaan ämpäriin ja seuraavan kimppuun. Etenin rivakasti sisäänkäynnin kohdalle, jossa voikukkia oli onneksi vähemmän. 

Sovin itseni kanssa, että putsaan käytävän talon kulmalle saakka. Sitten urakointi saa loppua ja menen suihkuun. Kuten tapahtuikin. Siistiä käytävää oli mukava katsella. Tuli hurjan hyvä mieli saatuani jotain valmiiksi. Helteisinä päivinä töitä on tullut tehtyä lähinnä oman pään sisällä. Ulkona tekeminen on tyrehtynyt otsalta silmiin valuvan hien aiheuttamaan näköesteeseen ja kylmän suihkun voittamattomaan kaipuuseen. 

Kesäkuussa ei pahemmin tarvinnut kastelua ajatella. Toki ruukkukukkia ja kasvihuoneessa piti kastella. Kasvimaalla ja puutarhassa muuten kastelun hoiti kiitettävästi yli taivaan seilaavat sadepilvet. Heinäkuun helteet lisäsivät kastelutarpeen ihan uusiin lukemiin. Talon kahdella kulmalla sijaitsevat rännirosvot ovat keränneet kaiken sadeveden alla oleviin tynnyreihin. 

Mikä onni onkaan nostaa tynnyristä sadevettä kannu toisensa jälkeen. Päädyimme hankkimaan vielä kolmannenkin rännirosvon. Tällä kertaa tien puoleiseen nurkkaan, johon emme älynneet ränniremontin yhteydessä sellaista pyytää. No, nyt on rännirosvo ja kuvan jälkeen letkuliitännätkin on jo siihen laitettu.

Ukkokulta haki Biltemasta sadevesitynnyrin, jollaisia meillä on siis jo kaksi ennestään. Tynnyrin koko on 220 l. Siinä on kansi ja letkuliitäntöjä varten omat kolonsa. Tynnyrillä on myös jalusta, jonka koloon mahtuu sopivasti ämpäri. Hanaa kääntämällä vesi pulputtaa ämpäriin. Useimmiten avaan kannen ja ammennan vettä sieltä suoraan kastelukannulla.

Nyt vain odotetaan sateita, jotta tynnyri täyttyisi. Kastelukannujen kantomatka sisäänkäynnin ruukuille ja muille tien puolen kasteltaville lyheni mukavasti.  

Viinirypäle Zilga

Rypäleitä on pergolan katossa kypsymässä melkoinen määrä. Viime vuonna satoa tuli 2,5 ämpärillistä. Veikkaan sadon tänä vuonna olevan suurempi. Aion höyryttää rypäleet mehuksi, josta osasta teen hyytelöä. Mehun pakastan. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisessa rypäleessä on isohko kivi. Kyllä niitä muutamia popsii ihan mielikseen. Suuremman määrän syöminen käy jo työlääksi kivien vuoksi. Tietenkin voisi istua pihalla ja syljeksiä kivet perennojen joukkoon. Nousisiko sieltä vuosien myötä uusia rypäleköynnöksiä? Epäilen.

Golf-kissa

 Myyrähiiri-metsästyksen meidän pihalla hoitavat nykyisin naapureiden kissat. Golf on arka ja äitinsä musta Tamiko vielä arempi.

Puutarhatiikeri Mamis

Mamis on meille tutumpi, joskin oman tiensä kulkija hänkin. Pakenee meille rauhoittumaan kotipihallaan temmeltäviä lapsenlapsia. Ei siis omiaan vaan emäntänsä pieniä jälkeläisiä. Vilkaisi minua sen näköisenä, "etteikö täälläkään saa olla rauhassa!" Saat olla, poistuin kamerani kanssa.

 

Nyt tulee vettä (tiistai-ilta). Ihanaa, janoisat kasvit saavat juotavaa.

Kohta siirrymme elokuuhun. Vielä kuukausi kesää jäljellä. Ja hyvässä lykyssä mainion leuto syksy, jolloin tehdä puutarhahommia, nauttia luonnosta ja tankata energiaa talven varalle.