Aurinko nähty

Waldsteinia ternata - Rönsyansikka

 

Olen viime viikot harjoittanut kadonneen auringon etsintää. Tähän toimeen en ole tarvinnut köyttä ja hakkuja. Ihan pelkkä vilkaisu säännöllisin välein ikkunasta ulos on toiminut hyvin tässä etsinnässä. Viime perjantaina, 11.12. saavutin etsinnässä erinomaisen tuloksen. Auringonnousu näkyi heti aamuvarhaisella taivaanrannan punaisena kajona. Sieltä se ympyriäinen ihmetys kipusi taivaalle paistaen hetken aikaa jopa ilman pilvien häirintää.

Maa oli pienessä -6℃ asteen kohmeessa. Lunta sellainen ohuen ohut pumpulinkeveä haituvapilvi nurmikolla ja kasvien päällä. En heittäytynyt selälleni lumienkeleitä tekemään. Hetken mietin, raaskinko edes kävellen rikkoa siloiteltua näkymää. Kun en lentääkään osaa, askelsin sitten varovasti paikasta toiseen ihmettelemässä joulukuista puutarhaa.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Pikkupuutarhassa kummastelin, kuinka aivan selvästi kilpikonna on kömpimässä jouluruusun alta esiin. Ei sentään. Eihän edes pikkuinen lemmikkikilpikonna tarkenisi hyisessä puutarhassa. Kunnon isokokoisesta liemikilpikonnasta puhumattakaan. Jouluruusu 'Double Ellen' se siellä näyttää nuppuaan kuin kysyäkseen, "joko on lupa herätä?".

Mikä otus tuolta sulkaneilikoiden alta kurkistaa? Tonttu ilman punaista hiippalakkia? Vai muumien Mörökölli? Ainakin kaveri näyttää hyväntuuliselta ja uteliaalta. Ei siis syytä pelkoon. Jätin hänet ihmettelemään maailmanmenoa tai oikeastaan sitä harvinaista auringon esiintuloa. 

Taitaa puutarhurin jutut olla vähissä tai muuten vain hyytyneet Zilga-hyytelön ja taatelikakkujen valmistuksen tiimellyksessä, kun hän näkee kummallisuuksia puutarhassaan.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu, tumma

Alkutalven ennätyslämpimät päivät ovat siivittäneet jouluruusun kukkimaan. Avautunut kukka ja nuppu ovat pakastuneet, mikä ei niiden kauneutta lainkaan himmennä. Vähäiset värit tuovat henkäyksen hienon muiston kesästä ja luovat samalla luottamusta värien palaamiseen jonkun kuukauden kuluttua. Huh, kuulostaapa armottoman pitkältä sanoa "jonkun kuukauden kuluttua". 

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähtien upeissa ruusukkeissa on samanlaisia muotoja kuin latva-artisokassa. Taidan jättää mehitähdet kuitenkin syömättä, vaikka ne eivät myrkyllisiä olekaan. Mitä siitä tulisi, jos konttaisin pitkin puutarhaa napsimassa suihini huolella silmieni iloksi istuttamiani kasveja? Hyötykasvit ovat erikseen. Tyydyn siis jatkossakin porkkanohin ja tomaatteihin.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Joku on käynyt napsimassa useimmat purppurahappomarjan sievistä punaisista marjoista. Minä se en ole ollut. Naaman työntäminen marjojen lomaan saattaisi aiheuttaa monia "auts-huutoja",  kun samalla saisin pensaan piikeistä tarpeettoman rokotuksen. Happomarjan piikillä tuskin influenssaa saa torjuttua. Todennäköisempää olisi saada ärhäkkä tulehdus poskeensa. Kylläpä harmittaisi kärvistellä turvonneen naamansa kipujen kanssa toisten sivellessä joulupöydässä sinappia kalkkunafileen päälle. 

Epimedium x rubrum - Tarhavarjohiippa

Onkohan minulla liiankin vilkas mielikuvitus, kun tarhavarjohiipan lehtiä katsellessani totesin niiden muistuttavan sekä aasinkorvaa että enkelinsiipeä. Tarkoitan monille tuttuja viherkasveja. Aasinkorvaa minulla ei ole koskaan ollut. Enkelinsiipi kyllä. Tällä hetkellä viherkasvivalikoimani on varsin suppea. Ne ei tykkää sähköpattereista valoisan ikkunalaudan alla. Voi olla, etteivät minustakaan, mitä seikkaa en ole erityisemmin pohtinut.

Pikarijäkälä

Linnut ovat käyneet lennättämässä Kotikiven päältä sammalta pitkin poikin kukkapenkkiä. Taitaa olla mustarastaiden tekosia. Niillä on kanssani täysin poikkeava käsitys järjestyksestä. Minä kun tykkään, että esimerkiksi alapihan Kriikunapolun hiekkapinta on haravoitu pudonneista lehdistä. Mustarastaat taasen nauttivat karikkeessa ja oksahakkeessa telmimisestä. Jopa niin paljon, että levittävät hakkeen pitkin käytäviä. Onpahan sitten enemmän tilaa koko mustisporukan pöllytellä. 

Pikarijäkälät ovat pysyneet kiven kaltevalla reunalla turvassa. Siinä ne kääntävät nautiskellen kasvojaan kohti aurinkoa.

Puutarhaihmisen aika kului rattoisasti kierrellen ja katsellen sekä auringonvaloa täysin rinnoin ahmien. Eiköhän näillä muistoilla jaksa taas seuraavaan aurinkonäkymään saakka. Kylmästä kohmeat näpit pian takaisin käsineisiin ja askel kohti keittiötä leipomaan herkullisia inkiväärivinokkaita.

Hydrangea 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Iloisia joulunaluspäiviä kaikille!

Ensilumi tuli ja suli

Peltomaisema su 16.11.

 
Viime sunnuntaina aurinko paistoi komeasti, vaikka pilvet välillä yrittivätkin nujertaa valon voiman. Tein pitkän lenkin kylän teitä talsien. Kodin lähellä on vielä runsaasti rakentamatonta maata. Kuvassa näkyvää peltoa viljelläänkin. 

Kuvaajan kamera ei ollut lainkaan vinossa. Pelto polveilee tuossa kohdassa viettäen voimakkaasti vasemmalle. 

Kuvaajan selän taakse jää kunnan keväällä järven pohjukkaan tekemä kosteikkoalue. Nyt siellä ei tietenkään ollut linnun lintua, mutta keväällä varmaan taas kurjet palaavat. Niiden huuto kuuluu meille saakka. No, ilmateitse kosteikolta ei kotipihaan pitkää matkaa olekaan.

Kartiovalkokuuset to 20.11.

Torstaiaamuna 20.11. maa oli valkoinen. Kävin päivän valjettua pikakierroksella pihassa. Autoradiosta kuulin maan kaikilla mittausasemilla olevan ensilumi. Määritelmä edellyttää, että klo 8.00 on mittausasemalla oltava 1 cm lunta. Uutisia kuunnellessani piti laittaa tuulilasinpyyhkimet päälle, kun vettä tuli taivaalta aivan kunnolla. Jos lunta oli sentti aamukahdeksalta ollutkin, ei sitä enää parin tunnin kuluttua näkynyt juuri missään.

Helmililjojen lehdet nousevat sykyisin pieninä ryppäinä sinne tänne. Tavallisesti jänikset käyvät vihreitä lehtiä lyhentämässä reilusti. Se ei haittaa helmililjojen keväistä kukintaa, sillä nuput ovat turvassa syvällä mullan sisässä. 

Ensilumessa ei torstai-aamuna ollut lainkaan jänisten jälkiä. Pian niiden käpälien jäljiltä tulee taas moottoritie alapihan lumeen. Jos siis lunta tulee. Isokokoinen rusakko loikkii harva se päivä puistoalueella. Yhtenä aamuna se jäi pitkäksi aikaa jököttämään puiston toisella laidalla olevan talon tuija-aidan kupeeseen. Hain kiikarin nähdäkseni, onko kyseessä tosiaan rusakko. Hetken jo ajattelin pienikokoisen peuran siellä lymyilevän. Rusakkohan se siellä.

Alapiha su 16.11.

Sunnuntain kävelylenkin jälkeen otin muutamia kuvia pihasta. Näinä joulunalusaikoina kuvauskohteiden valinta ei ole kovin helppoa. Samat mullokset, kanttausurat ja kaljut näkymät on kuvattu moneen kertaan. Kyllä niitä pihanäkymäkuvia kannattaa ideoiden puutteesta huolimatta ikuistaa. Huomaan usein kaipaavani aiempia kuvia samoistakin paikoista. Filmikamera-aikaan paperikuvien teettäminen oli kallista. Silloin piti harkita toisenkin kerran, mistä kuvia ottaa ja mitä niistä teettää. Digiaikana tätä ongelmaa ei ole. Siitä vain painamaan laukaisinta. Huonot otokset voi aina poistaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko 16.11.

Mitä vähemmän puutarhassa on katseltavaa, sitä suurempaan arvoon nousee muutamat harvat sinnittelijät. Varjorikkoa olen ihastellut kesästä tänne syksyyn. Sehän on kuin maahan pudonnut tähti, jonka sakarat ovat pyöristyneet hämmästyksestä. 

Tässä kuvassa ei ole suinkaan kenenkään perheenjäsenen reisiluu. Luen paljon dekkareita, mutta eivät ne ole herättäneet minussa perheenjäseniin kohdistuvaa murhanhimoa. Kyseessä on ikivanha kananluu, joka on epähuomiossa mennyt kompostoriin. Pyrin laittamaan ruoanvalmistuksessa tulevat luut sekajätteeseen, koska niiden maatuminen kestää ja kestää. Sama koskee avokadon suurehkoa siementä, joka ei pehmene sitten millään. Kuoretkin ovat kuin nahkaa vielä kahden vuoden kompostoinnin jälkeenkin.

Noukin kananluun kukkapenkistä sekajätteeseen. 

Vasemmalla Waldsteinia ternata - Rönsyansikka, oikealla Silene uniflora 'Weisskehlchen - Merikohokki

Siirsin pari vuotta sitten pienen tuppaan rönsyansikkaa yläpihalta alapihan syysomenan tyvelle. Siinä se on ihan huomaamatta levinnyt. Muutama lehtosinilatvan taimikin näyttää kurkkivan rönsyansikkapuskan lomasta. Oikealla on taasen mattomaisesti leviävää merikohokkia. Se kukkii kesällä valkoisin kukin.

Kurgaanin riippahernepuu torstai-aamuna 20.11.

Torstai-aamuna maa oli valkoinen. Päivällä lumi oli sulanut, kuten tuossa aiemmin kierroinkin. Perjantai-iltapäivällä alkoi lunta jälleen sataa. Lumihiutaleet olivat suuria ja niitä tuli melko tiheästi. Mittari näytti kuitenkin plussaa. Yöksi se painui jälleen miinukselle. Tällaista sahaamista näyttää olevan koko 10 vrk:n ennuste. Sunnuntaiksi luvataan jopa +6℃. Harmaiden päivien piristykseksi voi hyvillä mielen virittää kausivaloja. Tai vaikka jouluvaloja. Niitä näyttää jo olevan monissa pihoissa ja ikkunoilla.

Lehtikaktuksen ainoa kukka.

Olen ollut kovasti huolissani ikivanhasta lehtikaktuksestani. Se on koko syksyn pudottanut lehtiä. Googletin ja kysyin neuvoa kukkakaupastakin. Sanoivat, että lehtien putoamisen syynä on joko märkyys tai kuivuus. Pakkohan minun oli nostaa kaktus ruukusta nähdäkseni, kumpi sitä vaivaa. Kuivahan se oli. Nyt olen kastellut sitä tarkemmin ja tämä näyttää auttavan. Muutamia lehtiä löydän edelleen lattialta, mutta enää ei sentään joka aamu tarvitse lattiaa lakaista. Aiempien vuosien tapaan en pääse nauttiman kukkien tulvasta. Kaktus teki yhden ainokaisen kukan. Siitä iloitsen takuuvarmasti paljon.

Galium odoratum - Tuoksumatara

Olo on juuri nyt hiukan lannistunut tuoksumataran tapaan. Ukkokulta asentaa parhaillaan uuteen läppäriini WindowsII:ta. Vanhaan läppäriin uutta Windowsia ei enää saanut. Varauduin ahkeraan uuden opiskeluun, mutta pitääkö kaikki tehdä niin mahdottoman monimutkaiseksi? Miten ihmeessä vähemmän tietokoneiden kanssa puuhailleet ihmiset pärjäävät noiden härpäkkeiden kanssa, kun ammattilaisukollenikin tekee välillä tiukkaa. Pöytäkoneeseeni ei tule taatusti uutta Windowsia. Laitetaan siihen Linux, etten tyystin menetä hermojani.

Syksyinen vaahteranlehti ennen ensilunta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Välipäivä auringolla

Norjanangervo Spiraea 'Grefsheim'

Ihanat kesäpäivät saapuivat meitä hellimään jo toukokuun puolella. Lämpöä on riittänyt sen verran runsaasti, että pahimman kuumuuden ajan on pitänyt istua varjossa litkimässä raikasta vettä. Maanantaina lämpömittari hipoi auringossa 30 astetta. Illansuussa kuuluikin muutama ukkosen jyrähtely, mutta siihen se sitten jäikin.

Omille teilleen lähtenyt orvokki on siitepölyinen

Tänään on täällä etelärannikolla satanut koko päivän, mikä ei sinänsä ole laisinkaan hullumpaa. Ulkona on edelleen kohtalaisen lämmin ja kaikki kasvaa kohisten. Mikä parasta, ei tarvitse rynnätä pihamaalle kastelemaan tämän kevään istutuksia, koska taivaanhanat hoitavat sen. Samalla helpottaa myös kaikkialla pöllyävän siitepölyn lento. Ei tarvitse kuin selkänsä kääntää, niin jokaikinen pinta ulkosalla on tiiviin kellertävän pölyn peittämä. Ja osittain sisälläkin, jos vain yrittää tuulettaa ikkunoita avoinna pitämällä.

Tuomi Prunus padus

Nyt kannattaa mennä pihamaalle varhain aamulla tai iltamyöhäisellä. Maailma on täynnä tuoksuja ja ääniä. Talomme päädyssä oleva tuomi on aivan valkoisenaan kukista. Puu on kuitenkin jo niin suuri, että pitää mennä kauemmas ja katsella yläilmoihin nähdäkseen kukkaloiston. Norjanangervot ovat myös valkean hunnun peittämiä ja niiden tuoksusta pidän erityisesti.

Petunia ja sivussa Lumihiutale

Tien toisen puolen naapurissa on aina kesäisin aivan mahdottoman kauniit kesäkukkaistutukset. Pääsen nauttimaan Annen kukista keittiössä istuessani, silloin näen naapurin parvekkelaatikot. Parin päivän ajan tyydyin naapurin kukkiin ja maanantaina hurautin minäkin tuttavan sisaren kasvihuoneelle. Aiemmin olen ostanut kesäkukkani aivan lähellä sijaitsevalta puutarhalta, mutta tänä vuonna siellä kaikki kukat näyttivät olevan kovin myöhässä.  Pirkon kukat sen sijaan ovat kerrassaan upeita. Kuten tuosta yläkuvasta voitte itse todeta. Laatikossa on vain kaksi petunian tainta. Tai eiköhän nuo ole jo ihan aikuisia.

Kriikuna Prunus domestica subsp. insititia

Kolme kriikunapuutamme ovat myös kukassa. Hedelmäpuissa leikkaamisen tärkeyden näkee varsin nopeasti. Alapihan kahta kriikunaa en ryhtynyt ajoissa leikkaamaan ja niistä kasvoi korkeita hujoppeja. Kriikunoita niihin ei kuitenkaan ole koskaan kovin paljoa tullut ja niiden muutamienkin kerääminen on aikamoinen sirkussuoritus, kun pitää keikkua korkeiden tikkaiden varassa. Yläpihalla olevaa kolmatta kriikunapuuta leikkasin alusta lähtien siten, ettei siitä ole tullut kovin korkeaa. Hedelmiä se on tehnyt jo parina vuonna todella paljon. Oppaiden mukaan kriikunaa ei tarvitse juurikaan leikata, mutta entäpä sitten, jos haluaa matalamman puun?

Omena Huvitus - aikainen kesälajike

Oheinen kuva Huvituksen nupuista on parin päivän takainen. Jo työhuoneen ikkunasta ulos katsoessa voi todeta, että omenapuiden nuput ovat viittä vaille aukeamassa. Kunhan sade lakkaa, pääsen niitä kuvaamaan.

Punaherukka Ribes rubrum

Punaherukat ainakin kukkivat runsaasti, eikä lähiajoiksi edes ole luvassa hallaöitä. Pojalta sain äitienpäivälahjaksi kaksi mustaherukkaa, Pohjanjättiä, jotka pääsivät multaan maanantaina. Meillä ei ole ollut pariin vuoteen laisinkaan mustaherukkaa, koska edellisiin pensaisiin iski äkämäpunkki. Mustaherukat pääsivät uuteen paikkaan, joten toivotaan niiden menestyvän ja tuottavan marjaa. Vaihtelun vuoksi olisi mukava syödä muutakin kuin punaherukkaa.

Rönsyansikka Waldsteinia ternata

Rönsytiarella Tiarella cordifolia

Metsikön reunassa kukkivat Rönsyansikka ja Rönsytiarella. Rönsyansikka muistuttaa mansikkaa, niin lehdeltään kuin kukaltaankin. Kukka on kuitenkin keltainen. Aika pitkään sain odottaa rönsyansikan leviämistä, mutta nyt se näyttää lähteneen valtaamaan tilaa itselleen. Rönsytiarellan hankin samaan aikaan, mutta se on huomattavasti maltillisempi oman tilan ottamisessaan.

Särkynytsydän Dicentra spectabilis

Iloinen yllätys jälleen kerran. Aikanaan istutin Särkyneensydämen yläpihalle, syreenien eteen. Sitten rakensin alapihalle Kiemurapenkin ja päätin siirtää särkyneensydämen sinne, jossa se alkoi kasvaa ja kukkia. Tänä keväänä olen odottanut kasvia nousevaksi, vaan ei ole näkynyt. Vasta jokin aika sitten löysin vihdoin elonmerkkejä alapihan penkistä ja helpotuksekseni totesin, ettei se ainakaan ihan kuollut vielä ole. Yläpihalla, paikassa, josta sydämen pois siirsin, nousee nyt terhakkaita alkuja. Taisikin käydä niin, ettei särkynytsydän tykännyt alapihan istutuspaikasta ja päätti ihan itsekseen siirtyä takaisin alkuperäiseen penkkiin. Tiedä häntä.

Juuso on mieltynyt ruusupuskissa lepäilyyn. Juhannusruusun ja Punalehtiruusun alla on mukava pikkutalviomatto ja sopivasti varjoisaa. Paikasta on myös hyvä näkyvyys ympäri puutarhaa, mikä näyttää olevan Juusolle usein eräs syy valita köllöttelypaikkansa. Hyvin se naamioituu väriensä puolesta maastoon. Yritin houkutella sitä eilen kävelylle kanssani, mutta eihän sitä kesken turkinhuollon voi mihinkään lähteä. Tuijotti hetken kaukaisuuteen ja jatkoi sitten varpaiden välien puhdistamista.

Eilen illalla maailma muuttui jännän väriseksi. Välillä oli ihan punaista ja luulinkin ukkosen tulevan. Mustarastas istui tavanomaisessa paikassaan naapurin aitakuusen latvassa lurittelemassa. Ehkä se yritti kosia meidän viirikukkoa.

Laskeva aurinko punasi puiden latvat synkkenevää taivasta vasten. Naapurin haavassa ei ole vielä lehtiä.

Kymmenen jälkeen meni sen verran pimeäksi, ettei kuvaaminen enää kunnolla onnistunut. Ei tullut illalla ukkosta eikä sadetta, mutta tänä aamuna ripotteli vettä ja sateen parissa onkin sitten kulunut koko päivä. Nyt illansuussa näyttäisi alkavan kirkastua. Jihuu, huomenna pääsee taas pihahommiin. Hyvillä mielin, sillä pakollisen sadetauon aikana on ehtinyt tehdä sisällä rästihommia.

Ulkona kukkuu käki, pitkiä aikoja ja jossain aivan lähellä. Sitä säestää mustarastas. Upeaa musiikkia korville. Eipä tee mieli avata radiota.