Kevättouhuja ulkona ja sisällä

Monet ovat jo alkaneet huoltaa talvetettuja pelaguitaan. Minulla oli talvetettavana tänä vuonna vain kuusi pelaguuta. Ne on kaikki itse siemenestä kasvatettuja ja useimmilla alkaa ikääkin jo olla muutama vuosi. Siksi ne ovat erityisen rakkaita. Koska pelaguita oli syksyllä niin vähän, päätin kokeilla niiden talvettamista työhuoneen ikkunalla. Työhuone on vähän muita huoneita viileämpi, mutta ei ehkä silti pelaguille ihanteellinen.

Hyvin ovat pelaguut pärjänneet valoisalla ikkunalla. Inspire Pink on pukannut kukkiakin tasaiseen tahtiin. Kevätauringon myötä kasvit ovat innostuneet tekemään uusia lehtiä, jotka tosin ovat aika hentoisia. Leikkasin isompia pelaguita aika reilusti, pari pienempää jätin kokonaan leikkaamatta. Oksat pääsivät pistokkaina juurtumaan. Vielä en vaihda pelaguille multaa. Parissa blogissa (mm. Mama's Gardenin postaus "Sisäkasvien huoltoa") on mainittu, että multahomman voi hyvin tehdä myöhemmin pihamaalla. Niin olen itsekin joinain keväinä menetellyt ja niin aion tehdä nytkin.

Niinikään Mama's Gardenin postauksesta (Linnunpönttöjen puhdistuspäivä) inspiraation saaneena ryhdyin putsaamaan linnunpönttöjä. Homma jäi kesken, sillä tikkaat lumiselle alapihalle raahattuani keksin niille myös muuta käyttöä. Puhdistushomma siis jatkuu myöhemmin yläpihan pöntöissä. Yhtään kuoriutumatonta munaa tai kuollutta linnunpoikasta en alapihan kahdesta pöntöstä löytänyt, mutta muhkea sammalpeti oli kummassakin.

Korkeilla tikkailla oli ihan hauska keikkua. Perspektiivi puutarhaan oli ainakin tyystin erilainen. Pöntön irrottaminen sujui ongelmitta, mutta putsaamisen jälkeen takaisin kiinnittäminen vaati jo hiukan enemmän tasapainoilua. Paksun rungon ympäri käsien saaminen ja pöntön sitominen oli hiukan hankalaa, kun samalla oli koitettava pysyä tikkailla putoamatta. Hommaan ryhtyessäni pohdin kameran ottamista mukaan, vaan sen pitelemiseen ei kyllä olisi kädet enää riittäneet. 

Raskaiden tikkaiden raahaaminen alapihalle ja tarpominen upottavassa lumessa niiden kanssa ei ollut ihan yksinkertainen juttu. Toisaalta tikkaiden pystyttäminen puita vasten oli kesäaikaa huomattavasti helpompaa. Nyt ei tarvinnut niin paljon varoa istutuksia ja kukkapenkkejä.

Kun ne tikkaat sinne alapihalle olin raahannut ja linnunpöntöt putsannut, päätin samantien leikata omenapuita. Kovin suurta leikkaustarvetta meidän omenapuilla ei näin kevättalvella enää ole, sillä vesiversot olen jo vuosien ajan leikannut loppukesästä. Pari isompaa, hankaavaa oksaa sahasin nyt pois. 

Alkuvuosina laiminlöin osaamattomuuttani omenapuiden leikkaamisen tyystin, mutta myöhemmin aloitettu hoitotyö alkaa vihdoin tuottaa tuloksia. Kauniita ja oikeaoppisen näköisiä meidän omenapuistamme ei enää saa juuri tuon alkuvuosien leikkaamattomuuden vuoksi.

Tarkoitus oli myös tyhjentää lämpökompostorin alasäiliö, jotta ylempänä olevalle massalle tulisi tilaa. Tyhjennysluukku oli kuitenkin jäätynyt niin jumiin, etten sitä millään järkevällä keinolla saanut auki. Ei siis tarvitse pohtia, kuskaanko puolivalmiin massan jälkikypsymään alapihan kompostoriin kolalla, pulkalla vaiko pressulla hankea pitkin liu'uttaen. Uusi yritys ja pohdinta sitten myöhemmin. Josko luukku aukeaisi piakkoin pakkasten nyt lauhduttua.

Paukkuvien pakkasten saavuttua myös kompostorin mittari tipahti nollaan. Kompostori on nyt aika täynnä ja täyttöosassa massan pintakin jäässä. Kovasti odotan leudompia säitä ja kompostorin uudelleenkäynnistymistä. Muuten pitää biojätteet laittaa sekajätteeseen, kun lämpökompostoriin ei enää kovin paljon uutta massaa mahdu. Jonkin verran siis lämpökompostorin käyttö vaatii harjoittelua ja säätämistä.

Kompostorista tuli muutakin asiaa mieleen. Hiljan luin, että kahvisuodatinpussit sisältävät mikromuovia. Moni minun laillani laittaa suodatinpussit kompostiin ja hyvinhän ne siellä hajoavat ja biomassaksi muuttuvat. En haluaisi lisätä vesistöjen mikromuovitaakkaa, enkä kyllä halua niitä kompostimassan ohessa omaankaan puutarhamaahan kipata. 

Fredman Group ehti jo ilmoittamaan, ettei heidän kotimaassa valmistettu Eskimo-kahvisuodatinpaperinsa sisällä muovia. Olen ostanut suodatinpaperini entisestä Euran paperin tehtaanmyymälästä (kuuluu nykyisin Fredman Groupiin) käydessäni synnyinsijoillani Eurassa. Samaisia suodatinpapereita näkyi olevan lähikaupan hyllyllä, joten saatavuus ei ole jatkossakaan ongelma. Tässä asiassa voin siis valita. Aina se ei ole mahdollista tai ainakin varsin vaikeaa.

Samaa muoviaihetta käsitteli Sarin puutarhojen postaus pe 9.3.2018 "Kastelukiteet mikromuovia, oho!" Yllättävistä tuotteista muovia siis löytyy. 

Takatalven makua

Eilen oli mitä upein kevätpäivä. Aurinko paistoi, linnut sirkuttivat ja ränneistä kuului melkoinen lorina. Rahtasin korkeita tikkaita pitkin alapihaa kiinnittääkseni lupaamani loput linnunpöntöt puihin. Osa pöntöistä on vanhoja ja ne pääsivät putsauksen ja pienen kohennuksen jälkeen takaisin puihin. Pönttöjen sijoittamista piti hiukan miettiä, sillä en halunnut laittaa pönttöjä sellaisiin puihin, joiden alla Juusolla on tapana kesäisin köllöttää. Lentoa harjoittelevat poikaset saattaisivat pudota suoraan surman suuhun.

Olen nyt rekisteröinyt 7 linnunpönttöä Ylen Miljoona linnunpönttöä -tapahtumaan. Kaikkiaan pönttöjä on jo rekisteröity 306 010, joista 2164 löytyy omasta kotikunnastani.

Olin ajatellut, että Ukkokulta ripustaisi tämän toisen pönttösatsin, mutta totesin sitten, että varmimmin ne puihin päätyvät, mikäli itse käyn ne ripustamassa. Itse asiassa korkeilla tikkailla killuminen aurinkoisessa säässä oli ihan mukavaa. Näköalat olivat mukavat ja rauhallistakin korkeuksissa oli. 

Lumiaikaan tulee vähemmän alapihalla tepasteltua, kuten näistä hohtavista hangistakin huomaa. Paljon on vielä pihamaalla lunta, vaikka melkoisesti hangen pinta on vajonnut. Mustaherukka Pohjanjätitkin ovat vielä enimmäkseen lumen valloittamia.

Pajuangervoista osa on saanut oksansa suoraan, mutta osa vielä kumartelee lumessa.

Tänään sitten pitikin aamulla hieraista silmiään ikkunasta ulos katsoessa. Lunta pyrytti oikein kunnolla ja tuuli ujelsi nurkissa. 

Eipä olisi naapurin ennustus voinut paremmin osua nappiin, kun hän eilen auringossa kylpevää tienreunusta katsellessamme totesi, että "vielä jonain päivänä tuokin kaistale on lumen peitossa". Jouduin aamulla tekemään kunnolla töitä saadakseni auton ikkunat lumesta ja jäästä puhtaiksi.

Ei anneta tällaisen yksittäisen takatalven kevättoiveitamme häiritä. Takatalvia tulee ja menee ja kohta taas päästään jatkamaan pälvipaikkojen ihastelua. Sillä välin nautiskellaan kertakaikkisen upeasta valosta, joka lisääntyy päivä päivältä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! 

Muistattehan, että huomenna lauantaina valot sammuvat illalla tunniksi alkaen 20.30.