Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnunpönttö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnunpönttö. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Huvila ja huussi tinteille

 
Törmäsin kylän fb:ssa mieheen, joka ahkeroi tinteille uusia koteja. Sattuikin sopivasti, sillä kaksi vanhinta linnunpönttöämme ei enää kelpaa edes museoviraston suojelukohteiksi. Ostin kaksi uutta pönttöä. Niissä katto on tehty filmivanerista, jotta tikat eivät saa naputettua ylimääräistä tuuletusaukkoa pönttöön. Etuosan saa näppärästi auki siivoamista varten.

Raahasimme Ukkokullan kanssa tikkaat alapihalle ja kiinnitimme uudet huvilat ja huussit tinteille. Männystä otimme vanhan pöntön samantien pois, sillä sen takaseinässä oli iso aukko. Ei vain näkynyt pöntön ollessa paikoillaan. Vaahterasta emme ottaneet vanhaa pönttöä pois, sillä siellä saattaa jo olla jonkun tintin pesä rakenteilla.

En ehtinyt laittaa vuokrattavana ilmoitusta mihinkään. En edes kavuta takaisin yläpihalle, kun jo ensimmäinen tintti tuli tututusmaan mahdolliseen uuteen kotiinsa. Toivottavasti uudenuutukainen huvila kelpaa.


Keskiviikkona sää oli oikein viehättävän keväinen. Kuten useimpina muinakin päivinä. Aurinko paistoi hetken kauniisti ja kas, kun selkäsi käänsit, tupruttikin lunta taivaan täydeltä. Mustarastas-ressukka värjötteli puutarhaportin päällä. Tai sitten se oli tuulettamassa höyheniään. Ovat nimittäin penkoneet porukalla rinteeseen syksyllä laittamani hakkeen alta sanomalehdet pieneksi silpuksi pitkin alapihan hankea. Niitä sitten kiireemmiten kahmin kouriini roskikseen vietäväksi.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus


Pihan piippopaikat ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Kevään edistyminen on niin hidasta, että hämäläinenkin ehtii tahtiin mukaan. Harmi, etten ole hämäläinen. Näin malttamattomalle ihmiselle tuottaa vaikeuksia moinen hidastelu.

Osa pionipolun reunasta on sentään kuoriutunut hangen sisältä. Nämä mantelin näköiset otukset ovat pystykiurunkannus Beth Evanseja. Pitääkin käydä ruikuttamassa niiden ylle Trico Gardenia. Muuten peurat napsivat nämä suihinsa ennenkuin ehdin nähdä niitä kukkivina.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja


Koleudesta huolimatta monet puut ja pensaat ovat selvästi heräämässä. Kotipihani palmu eli tuurenpihlaja pullistelee punaisia silmujaan terhakkaana. Alapihan tuuren unohdin käydä tarkastamassa. Se saattaa seurata vähän hitaammin tätä varastopihan kaveria tuulisemman ja viileämmän asuinpaikkansa vuoksi.

Papaver - Unikko


Unikot eivät villatakkia kaipaa. Pilkistävät esiin vihreine versoineen kevään ensimmäisten joukossa. Toki menee viikko poikineen ennenkuin nämä kaksi yltyvät kukkimaan.

Lumikelloille ei ole viikossa liiemmin mittaa tullut. Siitä en heitä moiti. Jos itse seisoisin yötä päivää hyytävässä kevätsäässä, saattaisin kaivautua takaisin mullan sisään. Kiitos siis näille rohkeille, että jaksavat tyynenä odottaa lämpimämpiä ilmoja.

Aurinko pilkistää pilvien takaa lähes joka päivä. Kovin paljon sen säteet eivät pihalla lunta ja jäätä sulata. Rännitkään eivät ole viime päivinä lorisseet, vaikka talon tien puoleisella katolla on vielä jonkun verran lunta. Kenties kiihkeä kevään odotukseni maalaa silmieni eteen olemattomia näkymiä, mutta minusta hanget ovat madaltuneet ja jääkin hieman paennut valloittamiltaan alueilta.


Meidän pihalla ei talon seinustalla ole sipuli-istutuksia. Kävin viikolla vierailulla kerrostalokodissa. Sisääntulon molemmin puolin lumi oli sulanut seinustoilta ja krookukset kukkivat värikkäinä. Lukuisat lumikellomättäät olivat niin kauniita, että meinasin juuttua niitä ihastelemaan pidemmäksi aikaa.

Ystävän kotipihassa nämäkin kaunottaret

 
Maaliskuukin vaihtui ihan huomaamatta huhtikuuksi.
Voikaa hyvin ja nauttikaa viikonlopusta!


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevätpönttöilyä


Tänään ehdin vihdoin pihamaalle herkuttelemaan upeasta kevätpäivästä. Alkoi jo hitusen tympiä, kun muu elämä haittasi paneutumista pihaan ja puutarhaan. Viime päivien säätiedotusten föhn-tuulihehkutuksista olisi voinut kuvitella ulkona olevan likimain bikinikelit, mutta ei sentään. Talon varjoisammalla puolella lämpöä on korkeimmillaan ollut vajaa +4 astetta, joten aika matka näistä keleistä on vielä oikeisiin terassi-ilmoihin.


Sain vihdoin tuijat ja etenkin tuija-aidan leikattua. Aiemmin olen leikannut tuijat pensassaksilla, mutta nyt sain veljeltäni koekäyttöön sähkötoimisen pensasleikkurin. Homma sujui sillä melko vaivattomasti, koska pitkällä terällä ulottuvuus oli ihan toista, kuin käsivoimin toimivilla saksilla. Pitkän sähköjohdon kiskomisessa oli omat kuvionsa, mutta ei se kovin paljon tahtia haitannut.


Käytävien hiekkapinnat alkavat olopihan puolella pilkistää jäästä ja lumesta. Aina kulkiessani pitää saappaan kantapäällä pikkaisen lohkaista ja murentaa jään reunaa kevään edistämiseksi.


Talon päädyn norjanangervotkin vapautuivat vihdoin lumen ikeestä ja oksat pörhistelevät loppuja kinostuneita kasoja oksiltaan. Pikkaisen ehkä heitäkin autoin poistamalla isompia lumipaakkuja. 


Sen sijaan talon varjoisammalla puolella norjanangervot ovat yhä valtaosin lumen tiukassa syleilyssä. Aurinko paistaa näihin vasta iltapäivällä, eikä se tässä vaiheessa kevättä ehdi vielä riittävästi lämmittää ja sulattaa. 


Kaikki sipulikukkani on istutettu paikkoihin, joissa on tähän aikaan lunta. Tutkailin tänään paikkoja, joista lumi ensimmäisenä sulaa ja joihin voisin vastaisuudessa istuttaa vaikkapa talventähtiä ja lumikelloja. Ihan vain päästäkseni fiilistelemään niitä paljon ennen, kuin muualla vielä mikään ilmoittaa elonmerkkejään. Kuinka ollakaan, autotallin päädyssä huomasin pieniä alkuja ja ne kuuluvat sataprosenttisella varmuudella kieloille. Vaatimattomia, mutta aiheuttivat kyllä minulle muutaman ilon läikähdyksen. Noista rääpäleistä on vielä aikamoinen matka varsinaisiin kieloihin.


Eräs päivän tärkeimmistä hommista oli kuitenkin linnunpönttöjen ripustaminen. Pari päivää sitten kaivoin kellarissa pöntöt esille ja tänään ripustin niistä kolme. Nämä värikkäät pöntöt ostin muutama vuosi sitten naapurilta, mutta ovatpa jääneet kellariin tyhjänpantiksi lojumaan. 


Pinkki pönttö pääsi metsänreunan nuoreen vaahteraan.


Sininen pönttö sai ripustuspaikan varaparkkipaikan vaahterassa.


Ja valkoinen pönttö on talon päädyssä kasvavassa suuressa tuomessa. 

Kolme pönttöä jäi ripustettavaksi huomenna. Loppui puhti painavien tikkaiden raahaamiseen lumihangessa. Kävin rekisteröimässä omat pönttöni YLEn Miljoona linnunpönttöä -kampanjasivuilla ja sain palkkioksi Töyhtötirehtööri-diplomin. Ihan tässä jo innostuneena odotan uusia kesäasukkaita. Lintulaudoillakin on taas viime päivinä käynyt vierailijoita. Tänään tali- ja sinitiaisten lisäksi käpytikka ja viherpeippo. Jälkimmäistä en olekaan aiemmin meidän pihamaalla nähnyt, joten tuli ihan juhlallinen olo harvinaisesta vieraasta.  


Ennen sisälle tuloa vilkaisin takkahuoneen ikkunalle. Siellä Juuso köllötti patterin lämmössä. Ei edes viiksikarva värähtänyt, kun naputin ikkunaruutuun. 

Olipa taas kiva päivä!

Kivan päivän päätteeksi toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat uudet lukijani.

Joku Varpuslintu (en löytänyt toimivaa linkkiä)


Ikkunalaudalla köllöttelijä siirtyi työpöydälle mamman seuraksi. 
On se kiva, ettei yksinään tarvitse tietokoneen kanssa seurustella. Pysyy kymmensormijärjestelmäkin tahdissa, kun vierellä eräs karvainen ihanuus kuorsaa ja kehrää (Exotic Gardenin mainos tyynynään).