Kaksi päivää ihan pihalla

Sinivuokko - Anemone hepatica

Viikonloppu on ollut juuri sitä, mitä koko talven on kaivattu. Lauantaina aurinkoa ja lämpöä, sunnuntaina vähemmän aurinkoa ja lämpöä, vaan hyvin on pihalla tarkentunut. Ajoittain jopa t-paitasillaan.

Suikeroesikko - Primula 'Wanda'

Kumpanakin päivänä olen unohtanut kaikki sisähommat. Onneksi Ukkokulta on huolehtinut muonituspuolesta, sillä muuten sekin olisi jäänyt iltamyöhäiseen. Vaikea oli keskeyttää työt siksikään ajaksi, että ruokakellon kilkattaessa malttoi käydä syömässä.

Talventähti - Eranthis hyemalis

Lumi on sulanut hämmästyttävää vauhtia. Talon pohjoispuolella on vielä muutamia varsin tiukkoja jääpaakkuja, samoin naapurin vastaisessa päädyssä. Sinne aurinko paistaa vähemmän aikaa ja lisäksi sinne on lunta kolattu käytäviltä. 

Olopihalta kolataan lunta myös alapihalle johtaville rappusille. Muutama päivä sitten uumoilin, että tiivistä ja paakkuuntunutta lunta on rappusilla vielä vappunakin. Ei ole. Tänään portaita pääsi jo kulkemaan ja huomenna varmaan loputkin lumet ovat niiltä sulaneet.

Tulppaani, saattaa olla Tulipa Esprit

Alapihalla olen haravoinut ja kerännyt talven aikana tuulen pudottamia oksia ja muuta sälää. Pilvin pimein löytyi myös ilotulitusrakettien roskaa. Kukkapenkkeihin en koskenut, enkä haravaa ihan joka paikassa edes heiluttanut. Sen verran paikoitellen on vielä märkää.

Pikkusydän - Dicentra

Kannoin työvälineita ja tarvikkeita kellarista alapihan puuvajaan ja vähän jo aloitin kasvarinkin laittamista. Kennokasvarissa ei tule pidettyä teekutsuja, joten sen sisustamiseen ei kannata verhoin ja koristein panostaa. Kasvari olkoon tomaattien ja kurkkujen valtakunta.

Mukulaleinikki - Ficaria verna

Yläpihalla haravoin hiekkakäytävät ja -alueet. Paikoin reunamilla oli hiukan jäätä ja siihen jämähtänyttä roskaa, joten toinen haravointikeikka on vielä edessä. Toki useampikin, sillä pitkin kesää pitää käytäviä haravoida ja siistiä.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Kukkapenkeistä ja istutusalueilta keräsin isompia roskia ja leikkelin joitakin kuivia törröttäjiä pois. En ole enää vuosiin juurikaan istutusalueita haravoinut, vaan ripottelen multaa mädäntyvien puunlehtien ja ruskeiksi muuttuneiden korsien piilottamiseksi. Syksyllä tilasin suursäkillisen puutarhamultaa, josta hain ämpäreillä ripoteltavaa. Säkin keskustassa multa oli jäässä, mutta päältä ja reunoilta sai hyvin kauhottua tarvitsemansa mullan.  

Kevätkirjotähti - Chionodoxa luciliae

Tekemistä riittää yllin kyllin. Yksi asia johtaa aina toiseen. Monen monta kertaa varmaan ravasin ylimääräisiä askelia, kun työvälineet ovat vielä valtaosin kellarissa. Loppukesästä logistiikka alkaa olla jo hyvin hallussa, mutta näin keväällä se tuottaa mukavasti hyötyliikuntaa.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Tyhjensin myös kaikki linnunruoka-automaatit, putsasin ne ja laitoin kesäsäilöön. Tintit eivät enää ole parveilleet automaateilla, mutta kas, heti ilmestyi pari sinitiaista ihmettelemään, miksi ravintola on suljettu. Syötävää riittää jo luonnossa, sillä monenmoista ötökkää tapasin pihaa rapsutellessa. Perhosia olen nähnyt jo useana päivänä. Ensin keltaisia, sittemmin myös tummia perhosia. Lähelle eivät ole lentäneet, jotta lajitunnistus olisi onnistunut.

Lemmikki - Myosotis sylvatic

Linnun konsertoivat sellaisella ilolla ja voimalla, ettei voi olla sitä ihastelematta. Mustarastaat jahtaavat toisiaan ja taivaalla kulkee kurkiauroja, joutsenia ja hanhia kovaan ääneen kukin menostaan ilmoittaen. Myös punarinnat ovat ilmestyneet pihapiiriin seurustelemaan. Ne vasta sympaattisia lintuja ovatkin selittäessään pelkäämättä aivan vieressä omia juttujaan.

Lumikello - Galanthus nivalis

Paikoin maa on vielä jäistä ja koppuraista. Sen verran mullan pinta aurinkoisimmissa paikoissa on sulanut, että roudan ja kenties lintujenkin ylös kaivamia pikkusipuleita on voinut jo painaa varovasti takaisin multaan.

Valkosipuli - Allium sativum

Tieremppamiehet kauhoivat kolme päivää kentälle läjittämiään maa-aineksia pois vietäväksi. Sen jälkeen heitä ei ole näkynyt. Meidän tien remppa piti alkaa huhtikuun alusta. Luin kuitenkin paikallislehdestä, että sama urakoitsija tekee runsaan kolmen viikon ajan toista tietyötä kunnan keskustassa. Ei haittaa, onpahan sen verran hiljaiista, että pääsee nauttimaan kevätlintujen äänistä. Ei niitä kaivureiden hurinassa erottaisi.

Iris 'Kathrine Hodkin'

Kotitie pölyää aivan järkyttävän paljon. Siitä harjattiin viikolla hiekoitushiekat pois, mutta kulunut ja huokoinen asfaltti on kerännyt paljon pölisevää ainesta, jota talvirenkaat vielä irrottavat entisestään. Sunnuntai-illalle luvattiin vesisadetta, joka olisi tervetullutta niin pölyn kuin muutenkin luonnon kannalta. Sade sulattaa routaa ja tekee hyvää esiin työntyville kasveille. Muutama tippa hetki sitten tuli ja ehkä pian lisääkin, sillä taivas on vetäytynyt tummiin pilviin.

Viherherukka - Ribes nigrum

Tällaisen viikonlopun jälkeen voin käsi sydämellä sanoa olevani väsynyt, mutta ylen onnellinen. Tämä on ollut juuri sitä, mitä keväältä niin paljon odotan. Hommia pihassa riittää, mutta hymyssä suin menen niitä tekemään. Nautin valtavasti siitä, että saan olla ulkona ja touhuta omalla pihalla. Kun päivän työrupeama on loppuunsaatettu, on tämä nainen pölyinen, hikinen ja kurainenkin. Se kaikki puhdistuu suihkussa ja hienosta päivästä raukeana voin hyvillä mielin istahtaa sohvalle kissaani rapsuttamaan. Kunnes tulee uusi päivä ja voin jälleen palata pihamaalle. On tämä ihanaa aikaa!

 

Hesan Kevätmessut katsastettu

No niin, kyllä se kevät nyt on tullut, sillä Helsingin Kevätmessutkin on katsastettu. Aiempina keväinä olen kovasti odottanut messuja ja ladannut niihin turhiakin odotuksia. Nyt lähdin tutustumaan messuantiin avoimin mielin. Jos kivoja yllätyksiä vastaan tulee, aina parempi. 

Messuesitteessä sanotaan näin:

Kevätpuutarha-messujen kruunu, Ideapuutarha, sukeltaa tänä vuonna satuun "Liisa Ihmemaassa". Tutustut Liisaan, Irvikissaan, Hulluun Hatuntekijään sekä Kaniin. Fantasiamaiseen puutarhaan istutetaan yli 24 000 kukkasipulia, eri ruusulajikkeita, magnolioita, liljoja ja kukkivia hedelmäpuita. Kukkamerta täydentävät vesialtaat, suihkulähteet ja erilaiset ruokapuutarhat. Kaikissa tuotteissa ja kasveissa on suosittu kotimaisia vaihtoehtoja.  

Ehkä minun olisi pitänyt lukea esite etukäteen, sillä missasin täydellisesti ruusut ja liljat, enkä huomannut ruokapuutarhojakaan. Muutaman säleikköön sidotun päärynäpuun näin. Niissä oli kukka siellä täällä ja säleikköjen vaakapuihin oli sidottu muutama kookas päärynä roikkumaan. Päärynät näyttivät oikeilta ja vähän jo ehtoopuolen yksilöiltä. Vesiaiheet olivat sen verran isoja tai muuten erikoisia, ettei niitä voinut olla näkemättä. Tässä kuvassa vesi ryöppyää piironginlaatikosta.

Magnolioita oli runsaasti ja eri värejä. Niiden nuppuja ja avautuneita kukkia pääsi ihan vierestä ihailemaan. Ehkä siinä syy, miksi minulta jäi moni muu asia huomaamatta.

Liisa Ihmemaassa -teeman toteutus aiheutti vähän kaksijakoisia ajatuksia. Ensimmäisenä tuli mieleen, että messualueen keskiöön oli rakennettu lapsivieraille kiva puuhaparkki. Lapset satuolioista näyttivät eniten innoissaan olevankin.

Olen lukenut englantilaisen matemaatikon Charles Lutwidge Dodgsonin alias Lewis Carrollin v. 1865 kirjoittaman Liisa Ihmemaassa -lastenromaanin vasta aikuisiällä. Kirjan ansioita en suinkaan kiistä, mutta minuun se ei tehnyt mitään kummempaa vaikutusta. Siitäkö johtuu, etten saanut mitään ylimääräisiä sävähdyksiä myöskään sadusta ammennettuista elementteistä messujen Ideapuutarhassa.

Toivottavasti emme näe ensi vuonna legoja tai Puuha-Peteä tulppaanien ja ruusujen kehystäminä. Puutarha voisi olla puutarha ja siellä pääosassa kasvit. Suomen kolea kevät toki asettaa kasvivalikoimalle haasteita, mutta eiköhän taitavat puutarhurit ja suunnittelijat senkin ongelman selätä. 

Kaksi asiaa Ideapuutarhassa herätti erityistä ihastusta ja kiinnostusta ja ne olivat yllä ja alla olevien kuvien kiviladonnat. Etenkin tuo alimmainen on huikean hieno. Tepastelin kumpaakin kiveystä useamman kerran edes takaisin ja aina yhtä haltioissani.

Kevätmessut ovat usean eri teeman yhdistelmä eli Oma koti, Oma mökki, Kevätpuutarha, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu. Oma koti -puolella kävin haastattelemassa maalitehtaan edustajaa, sillä useampi maalausurakka odottaa aloitusta. Laiturit, tynnyrisaunat ja kaikki miljoona ja yksi paljua ohitin kylmän rauhallisesti. Lähiruoan muistin vasta loppumetreillä, mutta enää en jaksanut kävellä ison alueen kauimmaiseen kulmaan.

Sisustamiseen en siihenkään jaksanut kovin paljon panostaa, koska tarkoitus oli keskittyä puutarhaan eli lähinnä kasveihin. Päällisin puolin vilkaistuna sisustaminen näytti messuilla tarkoittavan pieniä koriste-esineitä, kasviaiheisia tauluja ja julisteita sekä postikortteja, pitsitunikoita ja hempeitä huiveja kuin myös erilaisia kauniisti kuvioituja metallipurnukoita sisältäen englantilaista toffeeta. Kuin myös sänkyjä lukuisine erilaisine patjoineen, tyynyineen ja peittoineen.

Lieneekö vain mututuntumaa, mutta varsinaisten kasvikauppiaiden määrä oli supistunut entisestään. Ei ollut Tommolan tilaa, ei Muhevaista, ei edes Plantageniä. Pukinmäen puutarhan osasto oli viime vuonna kaunis. Nyt onnistuin ohittamaan sen näkemättä.

Ideaparvekkeita oli useampi ja niissä oli mukavaa yritystä Weberin parvekesisustusta lukuunottamatta. Veberin parvekkeella grilliä ja sohvaryhmää somisti muutama yrttiruukku. Mutta himogrillaaja parvekkeelleen tuskin paljon muuta tarvitseekaan. 

Eniten taisin tykätä Kotipuutarha-lehden osastosta. Siellä oli mummolateema, joka oli toteutettu maulla kauniita ja rauhallisia sävyjä käyttäen. 

Kevätmessut ovat kiva tapahtua, joka ikäänkuin avaa portit kevääseen. Tänä keväänä messujen myötä kevät on saapunut ihan konkreettisesti. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta ja radiossa kerrottiin, että lauantaina Salossa on tehty kevään lämpöennätys +16.9. 

Parasta tämän vuoden messuilla taisi olla kivojen blogituttujen tapaaminen. Jo kotoa lähtiessä olin päättänyt käydä moikkaamassa Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinaa Villab Gardenin -kasvariosastolla. Aina iloinen ja positiivinen Riina löytyi helposti ja juttua hänen kanssaan olisi varmasti riittänyt enemmänkin, mutta muu messuanti kutsui minua ja toki piti päästää Riina jatkamaan kasvariesittelijän tehtäväänsä.

Riinan postauksissa on hienoja kuvia hänen esittelemistään kasvareista, joten en nyt laittanut  omia kuvia niistä.

Olimme myös ennakkoon sopineet Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiian kanssa, että yritämme tavata, kun kumpikin perjantaina messuille mennään. Olin hiukan skeptinen sen suhteen, että tungoksessa jonkun tietyn tutun näkisi ilman tarkan tapaamispaikan sopimista. Emmehän kumpikaan tunteneet toistamme ulkonäöltä. Uskomatonta kyllä, Navettapiika kiskaisi minua hihasta varsin pian messuille tultuaan. Vinkiksi sokkotreffien järjestäjille: kannattaa kertoa, millaiset korut korvissa killuu. 

Pitkään blogeja seuratessaan niiden kirjoittajista tulee tuttuja ja monia ajattelee lämmöllä silloinkin, kun he eivät ole "langoilla". Blogi saa kuitenkin ihan uuden ulottuvuuden, kun tapaa sen kirjoittajan oikeassa elämässä. Blogin sielu saa kasvot. Oli kiva tutustua sinuun ja ystävääsi Navettapiika. 

Mitään erityistä en lähtenyt messuilta hakemaan, mutta en sieltä tyhjin käsin kotiinkaan tullut. Hollantilaiset sipuli-juurakko-kauppiaat jäivät kokonaan tsekkaamatta. Kotimaiselta kauppiaalta ostin 5 daaliaa kympillä, koska tarjolla oli useampi matala laji. 

Jouluruusuja ei voi olla liikaa ja messuillahan niitä on yleensä tarjolla. Omat kasvustoni ovat vielä kaukana sellaisesta mahtavasta pehkosta, jollainen esimerkiksi Kivipellon Sailalla puutarhassaan on. Tällä kertaa jouluruusuja lähti kotiin peräti kolme kappaletta; yksi oikein iso tummempi vaaleajouluruusu 20 kympillä ja kaksi tummaa Double Elleniä 12 eurolla. 

Lisäksi ostin tuoksupelargonian ja tulppaanipelargonia Emman. Vielä viime hetkillä palasin hakemaan kolmen kimppatarjouksessa myytyjä jaloleinikkejä.

Ostin myös jättikimpun tulppaaneja ja kissakuvioituun purkkiin pakattuja toffeita naapurin miesväelle kiitokseksi keskiviikkona hajonneen autoni korjauksesta.

Paras ostos kaikista oli kuitenkin Puutarhaliiton julkaisema Viljelykasvien nimistö -kirja. Muistutus ko. opuksen hankinnasta on roikkunut työhuoneen ilmoitustaululla toista vuotta, vaan en ole saanut tilatuksi. Nyt huomasin kirjan messutarjouksena Kotipuutarha-lehden osastolla ja sitä on tullut selattua ihan hyötytarkoituksessa jo pariinkin kertaan.

Kirjasta löytyy tietoa kasvien tieteellisistä nimistä, niiden kirjoitusohjeita ja tietenkin nimien luettelo aakkostettuna suomenkielisenä, latinankielisenä ja ruotsinkielisenä. 

 
Hesan Kevätmessut on taas katsastettu. Jälleen kerran totean, että varmasti pääkaupunkiseudulla tai Etelä-Suomessa olisi paikka ja varaus ihan oikeille puutarhaan ja kasveihin keskittyneille messuille. Tapahtuma, jossa tuotteitaan esittelemässä olisi runsaasti eri puutarhoja ja kasvikauppiaita. 

Oheen mahtuisi myös ruukkuja, multaa, lannoitteita, kasvitukia, kastelukannuja, työkäsineitä, siemeniä, juurakoita, sipuleita. Miksei myös kasvivalaisimia ja puutarhakoristeitakin. Ei siis paljuja, laitureita, eikä edes metrilakua. Toki kahvila pitää olla, että ihanuuksia katselemaan saapunut vierailija saisi välillä vatsansa täyteen jaksaakseen taas kierrellä ja katsella. Kukahan ryhtyisi toimeen?

Aarrekartta piippojen metsästykseen

Narsku lymyilee

Runsas viikko kunnon lumimyräkästä ja kevät on edistynyt valtavin askelin. Vaikka tiistaiaamuna maa oli jälleen valkoisena, aurinkoiset ja kohtuullisen lämpimät päivät ovat huolehtineet lumen tehokkaasta sulamisesta ja myös maan pinnalla lilluvan veden haihtumisesta.

Kotikivipenkin krookukset

 
Piippoja on alkanut putkahdella sieltä täältä ja rinteessä krookukset jo kukkivat. Kovin paljon en ole piippokierroksia ehtinyt tekemään. En siis ole laisinkaan piippotilanteen tasalla ja pikkuisen harmittaa, kun muu elämä kiskoo minua kaiken aikaa muualle. Mielelläni aloittaisin jo pihatouhut ja istuisin terassinkulmalla vaikka vain tuijottamassa kevään edistymistä. 

Olen autuaasti unohtanut, mihin ja mitä olen syksyllä multaan piilottanut. En myöskään kykene läheskään kaikkia piippoja tunnistamaan pelkästä mullasta kurkkivasta verson päästä, joten pitipä sitten laatia jonkinlainen aarrekartta piippojen metsästystä varten.

Aarrekarttani ei tietenkään ole mikään kartta, vaan istutuslista eli mitä sipuleita on mihinkin penkkiin milloinkin istutettu. Onneksi olen viime vuonna jo aloittanut tällaisen listan laatimisen, joten oli aika helppo lisätä viime syksynä multaan upotetut sipulit. 

Joka syksy olen laatinut sipulien istutuslistan, mutta lähdepä nyt monen vuoden listapinon kanssa ulos piippoja tiiraamaan. Ei, kyllä ne oli pakko laittaa kaikki siten, että tiedot löytyvät yhdestä listasta penkeittäin.

Joka kevät harmittelen omaa laiskuuttani ja siitä aiheutuvia puutteellisia tietoja. Kovin paljon en näköjään jokakeväisistä tapojenparannuslupauksista ole oppinut, sillä viime syksyn muistiinpanoissa joidenkin sipulien kohdalla istutuspaikka on varsin suurpiirteinen. Aiemmilta vuosilta tärkeitä tietoja puuttuu sitäkin enemmän. 

Raparperi

Olen tehnyt luettelon puutarhani kasveista paikoittain/penkeittäin. Viime keväänä sain viimein siihen listaan yhdistettyä myös sipulikasvit syyssipuleineen. Koin sen tiedon tärkeäksi siksi, että kesän aikana tulee kukkapenkkejä ja muita paikkoja kaiveltua ja helposti siinä tiimellyksessä unohtuvat syksyllä istutetut ja keväällä kukkineet sipulit.

Esikkokin jo pyrkii näytille

Jos aurinko paistaa viime päivien tapaan ja lämpötilat nousevat päivisin reilusti plussalle, saattaa piha olla vappuna lumeton. Öisin on edelleen luvassa useiden asteiden pakkasia, joten talvi yrittää pitää tiukasti kevään takinhelmasta kiinni. Myös maa on edelleen roudasta koppurainen. Uhkarohkeasti pesin paksuimmat talvitakit ja siirsin ne vaatehuoneeseen. Lumikolatkin on jo kiikutettu kellariin. Aika mukavia puuhia, eikö!
 

Kelloköynnöstuttavuutta

Viime kesänä onnistuin kelloköynnösten kasvatuksessa peräti yhden yksilön verran. Sen ainokaisen sain hengissä ja hyvissä voimissa pihamaalle ja ruukussa se kasvoi ja rehotti upeasti. Päätin, ettei ensikokeiluni missään nimessä tule jäämään viimeiseksi. Ei, vaikka, yksilöni teki yhden nupun, joka sekään ei ehtinyt syksyn tullen avautumaan. 

Kelloköynnös on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka blogimaailmassa jaetut kasvi- ja muut ideat lisäävät meidän kaikkien kasvivalikoimaa ja tuovat uusia kivoja ehdokkaita oman puutarhan repertuaariin. Kelloköynnös oli minulle uusi tuttavuus, vaan toivon mukaan ei mikään yksittäinen tähdenlento.

Kelloköynnös syyskuussa 2017

Olin valmistautunut uuteen kelloköynnöskokeiluun kahden siemenpussin voimin. Yhdessä pussissa oli kokonaista kahdeksan siementä. Kylvin ensin ensimmäisen pussin kaikki kahdeksan siementä. Itäminen oli hidasta ja siitä suivaantuneena tein toisen kylvöksen. Kaikki eivät siitäkään itäneet, mutta nyt minulla on kuitenkin seitsemän komeaa yksilöä ja kolme vähän hitaammin kehittyvää tainta. 

Jotkut ovat kertoneet latvovansa kelloköynnöksensä. Osa taasen kertoo, ettei ole latvonut koskaan. Ajattelin, että tekisin kokeilun ja latvoisin puolet taimistani. Aikomus on kuitenkin jäänyt jonnekin tekemättömien töiden listaan, kunnes hiljan törmäsin Hernepensaskujanteen postaukseen kelloköynnösten latvomisesta.  

Kevät on edennyt varsin hitaasti, mutta kelloköynnökset eivät siitä ole piitanneet. Ikkunalaudalla osa on venynyt mittaa kiivaaseen tahtiin ja osan köynnöksistä olen kieputtanut jo pariin kertaan tukensa ympäri. Niinpä sitten napsaisin poikki eli latvoin osan kelloköynnöksistä. Pääosin siksi, että kohta ne olisivat kietoutuneet sälekaihtimiin ja osaksi ihan vain testatakseni latvomisen vaikutusta. Pari isointa oli jo niin sotkussa kärhöjensä kanssa, että saivat jäädä latvomatta. Kolme pienintä saavat puolestaan vielä kasvaa ja niiden kohdalla päätän latvomisesta myöhemmin. 

Facebookin puutarharyhmässä oli aivan upea kuva viime vuoden syyskuisesta terassista, jonka tukipylväät kelloköynnökset olivat vehreyttäneet yltympäriinsä. Tekstistä kävi ilmi, että taimia oli kaikkiaan 27 kpl ja ne oli istutettu terassin kupeeseen maahan, muhevaan multaan. Kuvan kelloköynnökset toivat terassille viidakkomaista vihreyttä ja vehreyttä niin paljon, että innostuin entistä enemmän näistä köynnöksistä. Toivon omieni ensi kesänä kukkivan. Vaan elleivät kuki, olen niistä silti iloinen ja ylpeä. Toki kukat olisivat kaunis lisä ja kiitos kasvatuksesta, mutta jokus sille rehevälle vehreydellekin kannattaa antaa oma painoarvonsa.
 

Tunnistaisinko 100 lintua?

Naakat vaahterassa

Monessa blogissa on kerrottu Birdlife Suomen aloittamasta haasteesta "Tunnista 100 lintulajia". Linnut ovat puutarhurin ystäviä ja hyödyllisiä kavereita, sillä ne syövät puutarhan kasveja kiusaavia hyönteisiä ja nilviäisiä. Linnuilla on merkittävä ja tärkeä roolinsa luontokokonaisuudessa. Moni lintulaji on kärsinyt saasteista ja ilmastomuutoksesta. Linnut tarvitsevat ihmistä ja ihminen lintuja. Millainen olisikaan vaikkapa kevät ilman mustarastaan sulosointuja tai alkukesän ilta ilman peippojen ja pajulintujen konserttia?

Kottarainen syreenissä pääsiäispäivänä.

Olen surkea tunnistamaan lintuja sen enempää ulkonäöstä kuin äänestäkään. Puutarhaharrastuksen myötä kiinnostus lintuihin on herännyt ja lisääntynyt. Talvilintujen ruokinta on tarjonnut mielenkiintoista seurattavaa ja mahdollistanut uusiin lajeihin tutustumisen. Keittiön hyllyssä onkin nykyisin pino lintukirjoja, joista saa pika-apua oudon linnun ilmaantuessa ruokintapaikalle.

Olen ottanut osaa useampaan Birdlife Suomen järjestämään pihabongaustapahtumaan. Ne ovat mukava tapa oppia lisää linnuista ilman sen kummempaa kilpailua. Arastelin pitkään osallistumista tähän 100 lintulajin tunnistushaasteeseen. Sitten tuumin, ettei mitään saa, ellei yritä. Tuskin kukaan minua kylän torilla julkisesti tuomitsee, vaikka tunnistaisin vain kymmenen tai en yhtään lintua tai jättäisin tehtävän kesken. 

Nyt olen tulostanut Birdlifen sivulta aakkosellisen, 100 linnun listan. Saatoin siitä heti ensikatsomalla ruksata 19 lintulajia, joita pihapiirissä on viime aikoina pörrännyt. Takuuvarmasti tiedän, että kaikkia listan lintuja pysty vuoden aikana ruksaamaan, mutta ehkä nyt tarkkailen ympäristöä taas uudesta vinkkelistä. 

Tässä vielä toistamiseen linkki Birdlife Suomen haasteeseen. Tulkaa siis tekin mukaan tälle linturetkelle oppimaan uutta! 

Ranne viekööön, en päässyt messuille

Voitin Viikarivartti -blogin arvonnassa lipun Turun puutarhamessuille. Odotin kovasti pääseväni messuille, sillä se olisi ollut virkistävä ja tarpeellinen katkos viime aikojen hektisessä omaishoitorupeamassa. 

Liput tulivat torstaipostin mukana ja perjantaiaamuna olin valmistautunut suuntaamaan auton nokan kohti Turkua. Valitettavasti suunnitelma siirtyi ensin lauantaille ja lopulta sunnuntaille hiipuen sitten kokonaan. Oikea käden vanha rannevamma kipeytyi pääsiäisen ikkunanpesuprojektin yhteydessä. Ranne on turvonnut ja särky kiusaa kaiken aikaa. Ratin kääntäminen ja vaihteen käyttäminen onnistuu hetken aikaa, mutta ranne ärsyyntyy pienestäkin rasituksesta ja kipu yltyy. Kuka minut Turusta ajaisi kotiin, jos auton sinne saakka saisinkin. Pakko oli luopua messumatkasta. Niin paljon, kuin se harmittikin. Yritin tarjota lippua tutuille, vaan yhden lipun ottajille ei ole ilmaantunut vapaaehtoisia. 

Lämmin kiitos sinulle Varpuslintu messulipusta. Olen todella pahoillani, etten päässyt lippua hyödyntämään. Niin omasta, kuin sinunkin puolestasi. Näin se elämä menee, aina ei voi tehdä siten, kuin ennakkoon suunnittelee. Onneksi ei sentään ole kovin vakavasta asiasta kysymys. Ranne on kipuillut ennenkin ja tiedän sen toipuvan riittävässä levossa.  Ja uusia messujakin järjestetään joka vuosi. Seuraavia siis odotellessa ja sillä välin muuta touhutessa.

Kevät on muutakin kuin piippoja

Mustarastas koivussa

Joka ikinen kevät marmatan kevään hidasta edistymistä. Silloinkin, kun se tulee "ajallaan" ja vielä vahvemmin tällaisina vuosina, jolloin kevät keikkuu kuin kaarnavene koskien kuohuissa. Seuraan intensiivisesti säätiedotuksia ja vaivun epätoivoon nähdessäni niissä yöpakkasia ja lumihiutaleiden kuvia. Ei siis toivoakaan pälvipaikkojen laajenemisesta ja piippojen kärjistä mullan pinnalla.

Joskus olen psyykannut itseäni näkemään ja aistimaan kevään monipuolisemmin, kuin vain niiden aurinkoisten ja lämpimien päivien odottamisena. Säälle ei mitään voi, eikä kevät tule yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka marmattaisi. Olisi kenties mielenterveydelle parempi ottaa ilo irti kaikesta mahdollisesta sen sijaan, että masentuneena repii hiuksiaan ja kääriytyy sohvannurkkaan suklaalevyä mussuttamaan. 

Järven jää muuttuu jälleen vedeksi.

Luonto ja ympäristö eivät ole kauneimmillaan maalis-huhtikuussa. Pientareiden lumi on likaisen ruskeaa ja joka ikinen talven aikana taskuista, käsistä tai autojen ikkunoista pudonnut roska tulee näkyviin. Koirankakkakeskustelut tukkivat somekanavat, eikä ihan aiheetta. Routaantunut maa estää sulavesien imeytymisen ja kulkeutumisen ojiin, joten kävellessä joutuu kaikkialla väistelemään kuralammikoita.

Luonto tarjoaa runsaasti kevään merkkejä, joita tarkkailemalla liikkuminen ulkona muuttuu mukavammaksi. Auringon sulattamissa rinteissä ruohonkorret heräävät yllättävän äkkiä ja sieltä täältä alkaa pilkistellä vihreitä versoja. Kirjastoreissuun tulee moninkertainen annos jännittävyyttä, kun samalla tiiraa, milloin löytyvät ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot.

Saappaat jalkaan ja keskelle lätäkköä

Lintujen seuraamisesta vasta paljon iloa saakin. Keväisten muuttajien bongaaminen ei vaadi tehokkaita kiikareita tai runsasta lajituntemusta. Kunhan vain katselee, miten linnut kuljettavat korsia nokassaan ja kuuntelee niiden innokkaita kevätlurituksia. Mustarastaan ensimmäiset huilumaiset sävelet käyvät suoraan sydämeen ja tuovat varmuuden siitä, että kevät sittenkin etenee. 

Talventähti on siellä jossain

Lapsena yksi tärkeimmistä kevään merkeistä oli se, että vihdoin sai luvan ottaa polkupyörän käyttöön. Kävelyreissullani näin pikkupoikia, jotka innoissaan keulivat pyörillään ja kilpaa yrittivät lätäkön läpi pyöräillessään saada veden roiskumaan mahdollisimman pitkälle. Siitä muistui mieleeni, kuinka jännää oli kevätaamuna kouluun pyöräillessä ajaa yön aikana jäätyneen lätäkön halki ja kuulla jään ritisten rikkoutuvan.

Juuso haistelee kevättä

Tunnetusti kissoilla alkaa hormonit hyrräämään keväällä. Leikatut kollitkin aktivoituvat, vaikka eivät mourua ja ruiki tyttökissojen nurkissa. Juuso, joka ei koko talvena ole kovin innostuneena ulkoillut, pyytää nyt ulos ja saattaa istua pitkän aikaa terassin kulmalla ihan vain haistelemassa ilmaa ja tarkkailemassa lintujen lentoa. Sitähän en tiedä, mitä sen mielessä liikkuu, mutta voisin kuvitella sen vain nauttivan kiireettä ja sen kummemmitta odotuksitta. Jospa ottaisin Juusosta mallia ja odottamisen sijaan ryhtyisin nauttimaan. Ihan vaikka elämästä.