Tuoksua, tuoksua, tuoksua herneiden

Lilium martagon 'Guinea White' - Marhanlilja

Koleiden ja sateisten päivien jälkeen pilvet ovat väistyneet ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta helteisenä. Puutarha tykkää, kun kasveilla on varret täynnä nestettä ja lämpö hellii niiden avautuvia nuppuja.

Lilium martagon 'Manitoba Morning' - Marhanlilja

Liljat ovat aloittaneet kukintansa. Tänä vuonna en pääse kaikista täysillä iloitsemaan, koska kesäkuussa rusakko-ristihuuli popsi useimmista alapihan liljoista nuput. Muutama säästyi ja lisäksi vielä Olopihan ja Pikkupuutarhan lilja-asukkaat.

Viime syksynä olin Saaripalstan Sailan kanssa Espoon Muhevaisen loppuunmyynnissä. Ilokseni löysin kolme pussillista marhanliljan sipuleita, jotka istutin Olopihan Allaspenkkiin. Pelkäsin, etteivät ne ehkä jaksa nousta, vaan jokainen ilmestyi ilmoille ja matalasta koostaan huolimatta kaksi niistä kukkii nyt kauniisti.
 

Lilium martagon 'Claude Shride' - Marhanlilja

Claude Shrideen ei tullut nuppuja. Ikäänkuin joku olisi napsinut siitä palasia. Liljakukkoja olen listinyt hengettömäksi muutamia. Näiden marhanliljojen asuinalueella en ainuttakaan. Voihan se silti olla mahdollista. Jäniskään tuskin on kyseessä, sillä vieressä kaikki muut liljat ovat elinvoimaisia ja ehjiä. Ehkä Claude Shriden kukkii sitten ensi vuonna. Jaksan kyllä odottaa.

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

Honkkarista tarttui kesäkuussa mukaan kolmen euron ruotsinköynnöskuusama. Taimi oli melko hyväkuntoinen ja istutin sen omenapuiden lähelle aitaa vasten. Kuusama on lähtenyt hyvin kasvuun ja kukkiikin muutaman kukan voimin.

Kuusaman istutuspaikka on aika suojaisa, sillä muutaman metrin etäisyydellä aidan toisella puolella kasvaa pajuangervoaidanne. Vaikka alue kuuluukin kunnalle, ajan nurmikon säännöllisesti aidanteen kummaltakin sivulta, jotta pajuangervo ei tapansa mukaan ryöpsähdä versomaan joka suuntaan. Olen vuosikausia sitten istuttanut pajuangervot suojaamaan puutarhaamme pelikentältä vyöryviltä jalkapalloilta. Kuvittelin kunnan poistavan aidanteen pallokentän rakentamisen ja alueen kunnostustöiden yhteydessä, mutta jättivät paikalleen. Ilmeisesti tykkäsivät, että hyvin hoidettuna siitä pääsee nauttimaan muutkin.

Lathyrus odoratus Franciscus Cupani - Tuoksuherne

Kivipellon Sailalta sain pussillisen tuokusherne Cupanin siemeniä. Monena kesänä olen tuoksuherneitä kasvattanut, mutta niihin sen kummemmin paneutumatta kukinta on ollut aika vaatimatonta. Nyt koulin itäneet taimet huolellisesti purkkeihinsa ja tuin ne heti pieninä. Annoin taimien kasvaa kasvivalon lämmössä vahvoiksi ennen ulos siirtämistä. Istutin taimet isokokoiseen saviruukkuun, jossa ne nyt ovat alkaneet avata nuppujaan. Aika ihana väri tässä Cupanissa. 

Lathyrus odoratus Beaujolais - Tuoksuherne

Cupanin kaverina samassa ruukussa kasvaa Tallinnasta ostamani Beaujolais. Sävyltään vaaleampana, mutta hyvin Cupanin kanssa sopivana ovat kaunista katseltavaa. Joillekin tuoksuherneen kasvattaminen on ns. "peruskauraa" eli aina onnistuu. Minulle ei mikään taida olla peruskauraa, mutta onpa onnistuminen sitten sitäkin suurempi ilo.

Helianthus annuus'Ruby' F1 - Puna-auringonkukka

Pari vuotta laatikossa pyörinyt puna-auringonkukan siemenpussukka osui keväällä käsiin ja niinpä laitoin muutaman siemenen sitäkin multaan. Kaksi siementä iti ja nyt kumpainenkin on kasvimaan kupeessa, Syyspenkissä pullistelemassa nuppuaan. Varsi on paksuudeltaan pikkulapsen ranteen paksuinen ja korkeuttakin noin puolitoista metriä. Auringonkukka kun on, niin hauskasti se kääntelee päätään paistetta kohti. Useimmiten minun pitää kipaista aidan toiselle puolelle kukkaa katselemaan. Enhän minä nyt toisen päätä väkisin ala kääntelemään.

Pelaguiden alkukesä on ollut hiukan kivistä. Tai pikemminen niiden herkälle hipiälle liian koleaa. Ovat kyllä kukkineet, mutta vaisusti. Näyttävät nyt vihdoin pääsevän vauhtiin. Kuusi siemenestä kasvattamaani pelaguuta talvehti työhuoneen ikkunalla, muut kellarissa. Tämä kuvissa näkyvä yksilö on ollut kaikkein huonovointisin ja olen pelännyt sen menettäväni. Minulla ei ole kyseisen pelaguun lajiketietoja. Erityisesti nuppuvaiheessa se on minusta todella kaunis. Mikä värin samettinen syvyys nupussa kurkistaakaan.

On se kaunis auenneenakin. Kuva ei anna oikeutta värin samettiselle hohdolle ja syvyydelle. Tämän pelaguun kasvutapa on hieman köynnöstävä. Kukkavarsi on pitkä, eikä niitä yhtäaikaisesti yleensä ole kovin montaa. Lehtiä ei myöskään ole ruukun täydeltä, vaan hiukan kiiltäviä ja nahkeita sen verran sopivasti, että vihreältä näyttää.

Jokunen kesä sitten tein monenlaisia betonitöitä. Vanhat saappaat tuli ikuistettua pysyvään käyttöön pihamaalle. Alkukesästä testasin, kasvaisiko saappaissa jotain. Toiseen istutin kaunokaista ja toiseen laitoin mehitähden ruusukkeen. Kaunokainen kuivui ja heitti henkensä, mutta mehitähti on innostunut tehtailemaan vauvoja.

Koska betonisaappaassa ei ole reikiä, joista ylimääräinen vesi valuisi pois, on mehitähti sateelta suojassa. Toisinaan annan muutaman tipan vettä ja hyvin näyttää pärjäävän.

Latvoin kellarissa talvehtineita pelaguita ja lähes kaikki multaan istutetut latvat juurtuivat. Nyt niitä on kaksi kukkalaatikollista pergolan laidalla. Istutin pelaguiden kumppaniksi isosamettikukka Vaniljaa ja yhdistelmä onkin aika romanttinen. Hölmöyksissäni tungin samoihin laatikoihin köynnöskrassia ajatuksella, että ne muodostavat loppukesästä alaspäin valuvan kukkameren. Mikä lie lajike, sillä toistaiseksi seisoo kiusakseni tanakasti pystyssä sotkien koko ajatuksen. Niin hölmön näköistä, etten rohkene edes kuvata kokonaisuutta. Teillehän ei tällaisia hölmöyksiä tapahdu, eihän!

Patsaat Kasvihuoneilmiössä

Juhannuksen aikaan kävimme nuorison kanssa Kasvihuoneilmiössä. En tapaa ottaa itsestäni selfiekuvia missään. Nyt tuli tehtyä poikkeus. Ihan ei taida olla näköinen. Ukkokullalla on sentään enemmän hiuksia, eikä minullakaan harmaus sentään vielä tuota luokkaa ole.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Hesan Kevätmessut katsastettu

No niin, kyllä se kevät nyt on tullut, sillä Helsingin Kevätmessutkin on katsastettu. Aiempina keväinä olen kovasti odottanut messuja ja ladannut niihin turhiakin odotuksia. Nyt lähdin tutustumaan messuantiin avoimin mielin. Jos kivoja yllätyksiä vastaan tulee, aina parempi. 

Messuesitteessä sanotaan näin:

Kevätpuutarha-messujen kruunu, Ideapuutarha, sukeltaa tänä vuonna satuun "Liisa Ihmemaassa". Tutustut Liisaan, Irvikissaan, Hulluun Hatuntekijään sekä Kaniin. Fantasiamaiseen puutarhaan istutetaan yli 24 000 kukkasipulia, eri ruusulajikkeita, magnolioita, liljoja ja kukkivia hedelmäpuita. Kukkamerta täydentävät vesialtaat, suihkulähteet ja erilaiset ruokapuutarhat. Kaikissa tuotteissa ja kasveissa on suosittu kotimaisia vaihtoehtoja.  

Ehkä minun olisi pitänyt lukea esite etukäteen, sillä missasin täydellisesti ruusut ja liljat, enkä huomannut ruokapuutarhojakaan. Muutaman säleikköön sidotun päärynäpuun näin. Niissä oli kukka siellä täällä ja säleikköjen vaakapuihin oli sidottu muutama kookas päärynä roikkumaan. Päärynät näyttivät oikeilta ja vähän jo ehtoopuolen yksilöiltä. Vesiaiheet olivat sen verran isoja tai muuten erikoisia, ettei niitä voinut olla näkemättä. Tässä kuvassa vesi ryöppyää piironginlaatikosta.

Magnolioita oli runsaasti ja eri värejä. Niiden nuppuja ja avautuneita kukkia pääsi ihan vierestä ihailemaan. Ehkä siinä syy, miksi minulta jäi moni muu asia huomaamatta.

Liisa Ihmemaassa -teeman toteutus aiheutti vähän kaksijakoisia ajatuksia. Ensimmäisenä tuli mieleen, että messualueen keskiöön oli rakennettu lapsivieraille kiva puuhaparkki. Lapset satuolioista näyttivät eniten innoissaan olevankin.

Olen lukenut englantilaisen matemaatikon Charles Lutwidge Dodgsonin alias Lewis Carrollin v. 1865 kirjoittaman Liisa Ihmemaassa -lastenromaanin vasta aikuisiällä. Kirjan ansioita en suinkaan kiistä, mutta minuun se ei tehnyt mitään kummempaa vaikutusta. Siitäkö johtuu, etten saanut mitään ylimääräisiä sävähdyksiä myöskään sadusta ammennettuista elementteistä messujen Ideapuutarhassa.

Toivottavasti emme näe ensi vuonna legoja tai Puuha-Peteä tulppaanien ja ruusujen kehystäminä. Puutarha voisi olla puutarha ja siellä pääosassa kasvit. Suomen kolea kevät toki asettaa kasvivalikoimalle haasteita, mutta eiköhän taitavat puutarhurit ja suunnittelijat senkin ongelman selätä. 

Kaksi asiaa Ideapuutarhassa herätti erityistä ihastusta ja kiinnostusta ja ne olivat yllä ja alla olevien kuvien kiviladonnat. Etenkin tuo alimmainen on huikean hieno. Tepastelin kumpaakin kiveystä useamman kerran edes takaisin ja aina yhtä haltioissani.

Kevätmessut ovat usean eri teeman yhdistelmä eli Oma koti, Oma mökki, Kevätpuutarha, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu. Oma koti -puolella kävin haastattelemassa maalitehtaan edustajaa, sillä useampi maalausurakka odottaa aloitusta. Laiturit, tynnyrisaunat ja kaikki miljoona ja yksi paljua ohitin kylmän rauhallisesti. Lähiruoan muistin vasta loppumetreillä, mutta enää en jaksanut kävellä ison alueen kauimmaiseen kulmaan.

Sisustamiseen en siihenkään jaksanut kovin paljon panostaa, koska tarkoitus oli keskittyä puutarhaan eli lähinnä kasveihin. Päällisin puolin vilkaistuna sisustaminen näytti messuilla tarkoittavan pieniä koriste-esineitä, kasviaiheisia tauluja ja julisteita sekä postikortteja, pitsitunikoita ja hempeitä huiveja kuin myös erilaisia kauniisti kuvioituja metallipurnukoita sisältäen englantilaista toffeeta. Kuin myös sänkyjä lukuisine erilaisine patjoineen, tyynyineen ja peittoineen.

Lieneekö vain mututuntumaa, mutta varsinaisten kasvikauppiaiden määrä oli supistunut entisestään. Ei ollut Tommolan tilaa, ei Muhevaista, ei edes Plantageniä. Pukinmäen puutarhan osasto oli viime vuonna kaunis. Nyt onnistuin ohittamaan sen näkemättä.

Ideaparvekkeita oli useampi ja niissä oli mukavaa yritystä Weberin parvekesisustusta lukuunottamatta. Veberin parvekkeella grilliä ja sohvaryhmää somisti muutama yrttiruukku. Mutta himogrillaaja parvekkeelleen tuskin paljon muuta tarvitseekaan. 

Eniten taisin tykätä Kotipuutarha-lehden osastosta. Siellä oli mummolateema, joka oli toteutettu maulla kauniita ja rauhallisia sävyjä käyttäen. 

Kevätmessut ovat kiva tapahtua, joka ikäänkuin avaa portit kevääseen. Tänä keväänä messujen myötä kevät on saapunut ihan konkreettisesti. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta ja radiossa kerrottiin, että lauantaina Salossa on tehty kevään lämpöennätys +16.9. 

Parasta tämän vuoden messuilla taisi olla kivojen blogituttujen tapaaminen. Jo kotoa lähtiessä olin päättänyt käydä moikkaamassa Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinaa Villab Gardenin -kasvariosastolla. Aina iloinen ja positiivinen Riina löytyi helposti ja juttua hänen kanssaan olisi varmasti riittänyt enemmänkin, mutta muu messuanti kutsui minua ja toki piti päästää Riina jatkamaan kasvariesittelijän tehtäväänsä.

Riinan postauksissa on hienoja kuvia hänen esittelemistään kasvareista, joten en nyt laittanut  omia kuvia niistä.

Olimme myös ennakkoon sopineet Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiian kanssa, että yritämme tavata, kun kumpikin perjantaina messuille mennään. Olin hiukan skeptinen sen suhteen, että tungoksessa jonkun tietyn tutun näkisi ilman tarkan tapaamispaikan sopimista. Emmehän kumpikaan tunteneet toistamme ulkonäöltä. Uskomatonta kyllä, Navettapiika kiskaisi minua hihasta varsin pian messuille tultuaan. Vinkiksi sokkotreffien järjestäjille: kannattaa kertoa, millaiset korut korvissa killuu. 

Pitkään blogeja seuratessaan niiden kirjoittajista tulee tuttuja ja monia ajattelee lämmöllä silloinkin, kun he eivät ole "langoilla". Blogi saa kuitenkin ihan uuden ulottuvuuden, kun tapaa sen kirjoittajan oikeassa elämässä. Blogin sielu saa kasvot. Oli kiva tutustua sinuun ja ystävääsi Navettapiika. 

Mitään erityistä en lähtenyt messuilta hakemaan, mutta en sieltä tyhjin käsin kotiinkaan tullut. Hollantilaiset sipuli-juurakko-kauppiaat jäivät kokonaan tsekkaamatta. Kotimaiselta kauppiaalta ostin 5 daaliaa kympillä, koska tarjolla oli useampi matala laji. 

Jouluruusuja ei voi olla liikaa ja messuillahan niitä on yleensä tarjolla. Omat kasvustoni ovat vielä kaukana sellaisesta mahtavasta pehkosta, jollainen esimerkiksi Kivipellon Sailalla puutarhassaan on. Tällä kertaa jouluruusuja lähti kotiin peräti kolme kappaletta; yksi oikein iso tummempi vaaleajouluruusu 20 kympillä ja kaksi tummaa Double Elleniä 12 eurolla. 

Lisäksi ostin tuoksupelargonian ja tulppaanipelargonia Emman. Vielä viime hetkillä palasin hakemaan kolmen kimppatarjouksessa myytyjä jaloleinikkejä.

Ostin myös jättikimpun tulppaaneja ja kissakuvioituun purkkiin pakattuja toffeita naapurin miesväelle kiitokseksi keskiviikkona hajonneen autoni korjauksesta.

Paras ostos kaikista oli kuitenkin Puutarhaliiton julkaisema Viljelykasvien nimistö -kirja. Muistutus ko. opuksen hankinnasta on roikkunut työhuoneen ilmoitustaululla toista vuotta, vaan en ole saanut tilatuksi. Nyt huomasin kirjan messutarjouksena Kotipuutarha-lehden osastolla ja sitä on tullut selattua ihan hyötytarkoituksessa jo pariinkin kertaan.

Kirjasta löytyy tietoa kasvien tieteellisistä nimistä, niiden kirjoitusohjeita ja tietenkin nimien luettelo aakkostettuna suomenkielisenä, latinankielisenä ja ruotsinkielisenä. 

 
Hesan Kevätmessut on taas katsastettu. Jälleen kerran totean, että varmasti pääkaupunkiseudulla tai Etelä-Suomessa olisi paikka ja varaus ihan oikeille puutarhaan ja kasveihin keskittyneille messuille. Tapahtuma, jossa tuotteitaan esittelemässä olisi runsaasti eri puutarhoja ja kasvikauppiaita. 

Oheen mahtuisi myös ruukkuja, multaa, lannoitteita, kasvitukia, kastelukannuja, työkäsineitä, siemeniä, juurakoita, sipuleita. Miksei myös kasvivalaisimia ja puutarhakoristeitakin. Ei siis paljuja, laitureita, eikä edes metrilakua. Toki kahvila pitää olla, että ihanuuksia katselemaan saapunut vierailija saisi välillä vatsansa täyteen jaksaakseen taas kierrellä ja katsella. Kukahan ryhtyisi toimeen?