Tulppujen aika

Tulipa Persian Pearl

Pienten tulppaanien kukinta on jo melkein ohi. Mitään suurta ilotulitusta ne eivät tänä keväänä edes järjestäneet. Persian Pearlit ilahduttivat, kuten aina. Tykkään niistä niin nuppuisina kuin auenneinakin.

Tulipa Exotic Emperor

Viime syksynä istutin melko vähän tulppaaneja. Ainakin verrattuna muutamiin edellisiin syksyihin, jolloin euro poikineen on uponnut mitä erikoisempiin lajeihin. Tulppuintoa laimensi vuoden takainen peurojen vierailu. Verottivat hampaillaan pintaan nousseita tulppaanejani oikein urakalla. Osassa sipuleista nuppuaihe oli vielä mullan sisässä peurojen vieraillessa. Suurimmasta osasta nuppu oli syöty kokonaan tai järsitty voimattomaksi. 

Edellisvuonna panostin pitkäikäisiin Darwin-tulppaaneihin. Peurat eivät tehneet eroa Darwinien ja muiden välillä. Jolleivat syöneet maanpäällistä osaa kokonaan, kiskoivat sipulit ylös maasta, josta niitä sitten poimin milloin mistäkin. Takaiskusta huolimatta päätin pysyä Darwin-tulppulinjalla viime syksynäkin. Jokusen muun istutin niiden lisäksi.

Tulipa praestans Shogun

Yleisesti ottaen en ole kovin ronkeli värien suhteen. Vaatteissa ja sisustuksessa minulla on toki suosikkivärini, joihin useimmiten turvaudun. Sen sijaan puutarhassa ja luonnossa väreille on tilaa. Etenkin pitkän talven jälkeen ihan kaikki värit ovat tervetulleita ja piristäviä. Tulppaanit, jos mitkä, saavat revitellä väreillä. Mikä lie sai minut klikkaamaan ostoskoriin oranssin terttutulppaani Shogunin? En tiedä, enkä myöskään kadu. Sillä on onneksi seuranaan tasapainottavaa ja rauhoittavaa vihreyttä. Niin ja lisäksi muutama kevätkaihonkukka, joita pihassani on miltei joka paikassa.

Tulipa praetans Shogun

Tapani on kurkistella terälehtien sisälle, niin myös Shogunin kukan sisälle. Hauskan näköinen väkkärä. Illalla ja pilvisenä päivänä tämä(kin) tulppaani laittaa terälehtensä suppuun.

Tulipa Sun Lover - liljakukkoko siellä taustalla tepastelee, mur..

Muutama vuosi sitten löysin Sun Lover -tulppaanit. Niiden kukka on isokokoinen ja kerrottu. Yhden pussin sipuleista nousee keltaisia, punaisia ja oransseja pionin kukintoa muistuttavia tulppaaneja. Nuppukin on suorastaan syötävän ihana.

Tulipa Sun Lover

Parhaimmillaan Sun Loveritkin ovat isona ryhmänä. Onnekseni ne nousivat muita myöhemmin, eivätkä siten joutuneet yhtä paljon peurojen hampaisiin. Sun Loveria olen istuttanut useampana vuotena peräkkäin. Nämäkin taantuvat muiden erikoisempien tulppujen lailla. Eivät kuitenkaan ihan yhtä nopeassa tahdissa. Yhdessä paikassa Sun Lovereiden 10 sipulista näin neljäntenä keväänä nousee sentään vielä seitsemän.

Tulipa Sun Lover

Katsokaa, miten upeat terälehdet Sun Loverissa on. Siinä on taiteilijalla ollut herkkä sivellin.

Tulipa Pink Impression

Darwin-tulppaaneista olen erityisen ihastunut Pink Impressioniin. Tanakka, selkeä, kaunislinjainen, helppo. Näistä minulla ei vielä ole kovin pitkäaikaisia kokemuksia, mutta toisena keväänä samassa paikassa nousi sama määrä, kuin mitä olin aikanaan sipuleita multaan kätkenyt. Peurat kävivät näitäkin syömässä, mutta nuput olivat silloin vielä turvassa maan sisässä. Pääsen näistä iloitsemaan. Kuin myös toisessa paikassa olleita, jotka ehdin suojata verkoilla.

Tulipa Apricot Impression

Oranssi eli Apricot Impression on kuin Pinkin sisar. Ehkä onkin, en tunne heidän kasvimaailman sukulaisuussuhdettaan. Muuten samanlainen, mutta terälehdissä on hennon oranssi vivahde.

Tulipa Orange Emperor

Terassin vieressä kasvaa kaksi Orange Emperoria. Nämä olen istuttanut 2014, joten pidän suurena saavutuksena, että näin monen vuoden jälkeen yhä nousee ja  kukkii kaksi kappaletta. Saavutuksesta lienee turha puhua, sillä kovin paljon en ole osannut näiden tulppujen selviytymiseen vaikuttaa.

Tulipa Carnaval de Nice

Vasenrinteessä kasvoi lukuisia komeita tulppaaneja muutama kevät sitten. Taantuivat melkein kaikki. Kokeilin jopa kukkineiden sipulien ylöskaivuuta ja uudelleen istutusta. Kova homma vaatimattomaan lopputulokseen nähden. Se sipuli, joka on kerran istutettu, pysyköön maassa. Jollei jaksa enää kukkia, olkoon kukkimatta.

Pari vuotta sitten istutettu Carnaval de Nice innostui kukkimaan uudemman kerran ja tällä kertaa jopa ensimmäistä komeammin, vaikka vähemmällä määrällä. 

Tulipa Showcase

Viime syksynä istutetut tulppaanit ovat nousseet kiitettävästi. Sen sijaan syksyn 2019 sipuleita on ikävä. Pahaa pelkään, ettei esimerkiksi ainuttakaan Queen of Nightiä tänä keväänä näy. Eikä kyllä monia muitakaan.

Tulipa sylvestris

Metsätulppaanit ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Viime keväänä ne ehtivät kukkaan sen verran myöhään, että alapihalla Mustilanhortensia oli jo lehdessä. Yhdistelmä oli minusta kaunis. Kuvan sylvesterit kasvavat Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä, jossa kevätkaihonkukkien lisäksi scillojen lehdet antavat rehevän taustan hoikille metsätulppaaneille.

Valkoiset Purissima ja lilat Shocaset

Kyykkyperspektiivistä katsottuna tulppaaneja näyttää olevan todellisuutta enemmän. Runsaimman vehreyden näkymään tuovat laukkojen lehdet. Nuppujakin on jo niiden keskellä nousemassa, joten kohta Bermudassa keikkuu hennoissa varsissa liloja palloja. Luultavasti joudun kellastuvia laukanlehtiä leikkaamaan, ennenkuin alueella kasvavat perennat pääsevät riittävän peittäviin mittoihin.

Jokaiselle jotakin

Postauksen viimeinen kuva tarjotkoon väriä joka makuun. Tai olkoon malliesimerkki päättämättömyydestäni sen suhteen, mitä mihinkin istutan. Tulppaanit, narsissit, helmililjat, kirjopikarililjat ja jouluruusukin kera rotkolemmikin tuolta löytyy. 

Tilaa löytyy kaikille. Olkaamme yhtä sopuisia ja sallivia, kuin kevään kukkaset.

Narskut ja niiden kaverit

Narcissus Flower Record

Monta vuotta olin täysin tulppaanien lumoissa. Parina syksynä törsäsin euron poikineen toinen toistaan erikoisempiin ja näyttävämpiiin tulppaaneihin. Riitti niistä iloakin. Kiersin kuvaamassa ja ihailemassa värikkäitä kaunottariani. En ole kovin ihastunut syksyisiin sipulitalkoisiin. Koko kesän aherruksen jälkeen, iltojen pimentyessä väsymys alkaa painaa hartioita ja into alituiseen kuopimiseen vähentyy. Viimeisen niitin tulppaani-innostuksen laimenemiseen pulttasi peurojen lisääntyneet vierailut puutarhassamme. 

Narsissit voisivat olla hyvä vaihtoehto tulppaaneille. Sanotaan, etteivät peurat ja jänikset syö narsisseja. Ainakaan yhtä innokkaasti kuin tulppaaneita. Olen istuttanut vuosien mittaan lukuisia erilaisia narskujakin. Kovin hyvin ne eivät ole meillä menestyneet. Syy voi olla istuttajassakin. Ehkä voisin jatkossa panostaa enemmän narskuihin.

Narcissus Bella Vista

Viime syksynä istutin muutaman rykelmän narsisseja lähinnä Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Mylläsin siellä muutenkin, joten oli helppo laittaa useampi sipuli yhteen paikkaan. Ei tarvinnut varoa perennojen juuria ja miettiä, minne saisin uppoamaan yhtä tai kahta useamman sipulin.

Kuviin liitetyt nimet olen ottanut sipulipussukoiden nimilapuista. Miksiköhän todellisuus ei siltikään vastaa kuvia? Ovatko kuvat silotellumpia vai torkkuuko sipulien pakkaaja linjastolla? Ehkä ei ole niin nokonuukaa, ovatko kuva ja nimi tarkasti ottaen pari. Toisaalta - itseäni toistaen - haluaisin tietää nimet oikein ja myös antaa muille oikeaa tietoa.

Narcissus Thalia

Täällä puutarhablogeissa on monia todellisia tietäjiä. En ollenkaan tykkää pahaa, jos virheitäni oikaistaan ja saan korjauksia kuvitelmiini. Kaikki jo tietävätkin, että Saaripalstan Saila saattaa tunnistaa jonkun kasvin kukan terälehtien asennosta tai lehdenkärjen kaartumisesta tiettyyn suuntaan. Olenkin antanut hänelle uuden tittelin "kasvimaailman Sir Attenborough" (mikä on naispuolinen vastine Sir-arvolle?). Jos olisin nuorempi, lähtisin opiskelemaan jotain kasveihin liittyvää alaa. Ihan vain siksi, että kasvien maailma on äärettömän mielenkiintoinen.

Narcissus Las Vegas - tai sitten joku muu

Kun on vuosien ajan kuopinut samoja istutuspaikkoja, ei enää sataprosenttisesti tiedä, mitä missäkin on. Varsinkin pienempiä sipuleita on kulkeutunut perennojen siirron yhteydessä mitä kummallisempaan paikkoihin. Siitä on iloa, mutta välillä se myös ärsyttää. Puutarhan rakentaminen ei välttämättä sovi pilkuntarkalle perfektionistille. Harvoin luonto toimii täydellisesti siten, kuin haluaisi. Joku ei kasva lainkaan ja joku taasen ylittää kaikki raja-aidat.

Toisilla on kadehdittava taito sommitella värejä ja muotoja yhteensopiviksi myös puutarhassa. Se ominaisuus minulta puuttuu. Joskus luontoäiti tekee päätöksiä puolestani ja laatii mukavia yllätyksiä. Ehkä narsissi Las Vegas ja kirjopikarililjat eivät ole paras mahdollinen väripari. Niin tai näin, minä tykkään.

Narcissus Westward

Useampi syksy sitten innostuin istuttamaan näyttäviä narsisseja. Walzia, Orangerya, Apricot Whirliä ja ties mitä hienoja nimiä. Silloin istutin myös useamman kappaleen kuvan Weswardia Kiemurapenkkiin. Muut ottivat ja lähtivät. Mikä minnekin ja mistäkin syystä. Luulin Westwardin ottaneen jalat alleen senkin - tai ei siis jalat vaan sipulin. Nyt yksi ainokainen on noussut ylös.  Olisihan se kiva ihastella samassa paikassa kukkivaa usean sipulin rykelmää, mutta harrasteliljapuutarhurina olen oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. Yksi on aina enemmän ja paremmin, kuin ei yhtään.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Narkuista on helppo ja lyhytkin matka siirtyä kirjopikarililjoihin. Varsinkin, kun ne Pikkupuutarhan Kriikunapenkissäkin kasvavat vieri vieressä. Kirjopikarililjoihin olen syvästi kiintynyt. Käsittämätöntä, miten taitava ja kekseliäs luontoäiti onkaan. Maalata nyt ruudukko kukan terälehtien pintaan. Onko luontoäiti ollut leikkisällä tuulella, vai onko hän kaivannut alustan laivanupotuspeliin? 

Kirjopikarililjan lehtien pongaistessa mullasta ilmoille, on näkymä  lähinnä kaitojen varsien sekasotkua. Hitaasti varsien lomassa alkaa näkyä myös nuppuaiheita. Aluksi tosin varret eivät tiedä, mihin suuntaan sojottaa, kunnes lopulta nuppu kaartuu kauniista kaula alaspäin valmiina muuttumaan vihreästä lilaksi tai valkoiseksi.

Ensin minulla ei ollut kirjopikarililjoja ollenkaan. Sitten yksi pussillinen ja nyt vähän siellä täällä. Osa on istutettu suunnitellusti tiettyihin paikkoihin. Osa on kulkeutunut muiden kasvien myötä muille alueille, kuten aiemmin totesin. Muutama vuosi sitten päätin hedelmäpuiden alustan olevan oivallinen paikka pikkusipuleille. Muuten nuo paikat saavat olla mulloksella. Akileijat yrittävät kiivaasti varastaa elintilaa hedelmäpuiltakin, mutta niitä olen systemaattisesti kaivanut pois. Tavallista lilakukkaista akileijaa riittää muutenkin liiaksi saakka.

Enimmäkseen olen istuttanut tavallista kirjopikarilijaa. Toisinaan myös mix-pusseja, joissa mukana on valkoisia. Pelkkiä valkoisia kirjopikarililjapusseja en ole tainnut edes nähdä. Tai sitten en vain ole huomannut. Ilmeisesti valkoisten osuus pusseissa on pieni, koska samanaikaisesti istutettujen joukosta harvoin nousee yhtä tai kahta enempää. Ehkä ne ovat arempiakin. Parhaiten ruutukuvio näkyykin liloista kukista.

Viime vuonna kirjopikarililjat kukkivat todella pitkään. Minulla niitä kasvaa erilaisissa olosuhteissa, mikä myös pidentää kukkimisaikaa. En usko, että kirjopikarililjoja voisi olla omassa puutarhassa liikaa. Siksipä aion istuttaa niitä tulevanakin syksynä lisää.

 

Levätään sitten myöhemmin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sää on hellinyt meitä ja tarjonnut puutarhaihmisille mahdollisuuden laittaa paikkoja kesäkuntoon. Olen mennyt  kaiken vapaa-aikani pihalla pää kolmantena jalkana. Sinänsä tarpeetonta hosumista, sillä vasta eletään toukokuun puoliväliä. Näitä aikoja ja hetkiä olen odottanut koko talven ja pitkään jatkuneen kolean alkukevään. Kun lämpömittari pongahti ylimaallisiin lukemiin, laajeni minun elämäni seinät vähintäänkin tontin rajojen mittaisiksi. Pihaovi on päivät selällään ja ikkuna yölläkin auki.

Hyasinthus 'Pink Surprise'

Ei ollut vaikea arvata, että lämpö räjäyttää puutarhan kukkimaan ja luonnon vihreäksi. Uutta ilmestyy mullan pintaan ja lehtien keskelle nopeammin, kuin nähdä ehtii. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä ja koristepuut ovat nupulla. Nyt on tyydyttävä pikaisiin kuvauskierroksiin, joiden annin voi sitten purkaa viimeistään syyspimeinä iltoina. Kuka ehtii tällaisina päivinä tietokoneen äärellä istumaan. Jokaisen blogissa olisi paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Ei vain ehdi pitkiä lurituksia kommentoida, vaikka kuinka tahtoisi.

Hyasinthus Woodstock

Pienimmät sipulikukat jo lopettelevat antaen vuoron isommille. Hyasintteja en tainnut viime syksynä yhtään uutta istuttaa. Osa vanhoista nousee mukavan runsaina, joskin osa laihoina yksilöinä. Vaalenpunaista Pink Surprisea olen istuttanut useita lähekkäin toisiaan ja siksi ne näyttävät laihempinakin kauniilta. Woodstockin kanssa voisi jatkossa tehdä samoin.

Syyspenkin laukkojen seasta nousi yllättäen keltainen hyasintti. En muista sellaista tuohon paikkaan istuttaneeni, eikä tietoa löydy listoistakaan. Olisiko hyasintti siirtynyt muiden kasvien siirron yhteydessä? Se on jopa luultavaa.

Pergolan viereisessä vatukkalaatikossa on jo vuosia kasvanut yksittäinen hyasintti, sininen sellainen. Sitä tapaan ihailla ihan läheltä sen jännän värityksen vuoksi. Nuppuisena tämä hyasintti on tumman lila. Avautuessaan väri vaihtelee vaalean lilasta siniseen.

Vatukkalaatikko on saanut nimensä sen sisällä kasvavista tuoksuvatukoista. Oli helpompi rakentaa vatukkakasvustolle selkeät rajat kuin kaivaa kiinaan juurensa ulottaneet puskat pois. Leikkaan vatukat syksyllä aivan alas. Ne kasvavat joka kesä nopeasti täysimittaisiksi muodostaen näköesteen puistoon tai puistosta meille. Istutin metsän kaaduttua tontin rajalle muutaman tuijan, mutta ne eivät vielä vähään aikaa tarjoa näköestettä.

Erythronium californicum White Beauty - Rusokoiranhammas

Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin kasveihin. Koiranhampaat kuuluvat niihin. Ilokseni ne näyttävät viihtyvän ja kukkivan. Viime syksynä istutin ensimmäisen rusokoiranhampaan, joka kukkii nyt yhdellä kukalla. Söötti kuin mikä. Se on muistettava merkitä tarkasti, etten Pikkupuutarhan Kivipenkkiä myllertäessäni vahingossakaan hukkaa valkoista kaunotartani. No, ehkä viime kesän myllerrykset Kivipenkissä hetkeksi riittivät.

Erythronium Pagoda -Koiranhammas

Keltaisia Pagoda -koiranhampaita on nyt kolmessa paikassa; Hortensiapenkin molemmissa päissä ja Kiemurapenkissä lähellä Kevätsuudelma -kirsikkaa. Koiranhampaiden pilkulliset lehdet on helppo tunnistaa niiden noustessa keväällä.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Aika monta perennaa odottaa yhä istuttamista. Aika on mennyt monissa muissa hommissa. Mitä tahansa teenkin, kuljen harvoin suoraan kohteesta A kohteeseen B. Matkalla eksyn helposti kurkkimaan sinne tänne. Portaita ylös noustessani huomasin Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani rusettinukin, johon on ilmestynyt nuppurykelmä. 

Lakastuvat scillan lehdet meinasivat peittää rusettinukilta auringonpaisteen ja minulta tämän ilahduttavan löydön. Pikkusipulit eivät haittaa myöhemmin parhaansa esittäviä kasveja. Kädellä siirsin scillojen lehtiä sivuun. Pian osa niistä kuihtuu ja loput voi vaikka leikata pois.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti pukkasi nuppunsa pikavauhtia, kuten muutama päivä takaperin epäilinkin. Otin kukista lähemmänkin kuvan, mutta unohdin siirtää nakkisormilla varustetun version kamerasta koneelle. Kukka katsoo aina nöyränä maata kohti, joten sen kunnolla nähdäkseen on sitä hellästi nostettava ylöspäin tai vastaavasti kuvaajan pitäisi kellahtaa kyljelleen maahan. Joskus toiste sitten.

Purlmonaria Blue Ensing - Tarhaimikkä

Vaahteravauvoja kitkiessäni löysin yllätyksekseni kuvan sinisen tarhaimikän. Istutin niitä vuosi sitten kaksi kappaletta Pikkupuutarhaan. Mielestäni huolellisesta istutuksesta ja kastelusta huolimatta taimet katosivat kesän aikana. Ajattelin, että paikka taisi olla sittenkin liian lämmin ja valoisa näille. Ehdin jopa unohtaa ne. Luultavasti toinen on heittänyt heipat, mutta onneksi tämä yksi on elossa ja kukkii. Aika hyvin se katoaa kevätkaihonkukkien sineen, vaikka imikän sininen onkin huomattavasti syvempi.

Jos ovat kasvit heränneet, sen ovat tehneet myös kaikenlaiset ötökät. Leppäkertut taiteilivat ruusuorapihlajan oksilla, mutta eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohti. Kotiloita metsästin yhtenä iltana kymmenittäin etikkakylpyyn. Nostin Ferramol-astian pergolan kulmalle, jotta muistan ripotella rakeita kotiloiden suosikkipaikkoihin. Ja niitähän riittää.

Navettapiian puuhamaa -blogissa oli jo muistutus, että myös liljakukot ovat hereillä. Huomasin sen itsekin. Jopa kirjopikarililjojen lehdiltä löytyy rakkaudenhuumassaan parittelevia liljakukkoja. Saa olla tarkkana niitä lähestyessään, ettei esimerkiksi käden varjo saa ötököitä pudottautumaan maahan. Mustasta mullasta on tosi vaikeaa löytää selällään köllöttäiviä kukkoja. Karsastan ötököiden koskettamista paljain käsin. Liljakukkojen listiminen onnistuu ongelmitta. Ilo se on pienikin, kun musertaa rakastavaiset kerralla sormiensa välissä.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen kukkien avautuminen on viittä vaille ajankohtaista. Sään viileneminen ehkä pidentään kukintaa, toivottavasti niin. Keisarinpikarililjat ovat minusta kuin heavy-rokkareita. Tukka on juuri heilahtanut pystysuoraan ylös matkalla olalta toiselle tiukan kitarariffin pyörteissä. 

Oranssinpunaisia keisarinpikarililjoja katsellessani silmiini nousee aina espoolaisen Marketanpuiston lammen lähellä sijaitseva kukkula, jossa eräänä keväänä näin lukemattomia kukkivia keisareita. Kiva, että muualla nähdyt unelmat toteutuvat myös omassa puutarhassa. Ehkä ei yhtä runsaina, mutta kenties matkalla samaan.

Primula pruhosiniana - Suikeroesikko

Esikkojen kukkiessa olen ahertanut kasvimaan kimpussa. Kylvin lavakauluksiin salaattia, pinaattia, lehtikaalia, herneitä, mangoldia, porkkanaa, retiisejä, tilliä, ruohosipulia, kosmoskukkia ja istukassipuleita. Istutin esikasvatetut kesä- ja spagettikurpitsat sekä ruusukaalin. Kastelin kuivaksi käyneen mullan sekä ennen kylvämistä että kylvöjen jälkeen ja laitoin laatikoille harsot. Joltain tuollainen tehtävä käy ehkä käden käänteessä, mutta minulta meni useampi tunti. Kirjasin kylvöjen ja istutusten ohessa lajikkeiden nimet karttaani. Välillä istahdin tuolille miettimään, etenenkö ennakkosuunnitelman mukaan vai teenkö muutoksia. Jonkun verran tuli muutoksia.

Pariin lavakaulukseen istutin esikasvatettuja samettikukkia. Ne ovat viettäneet aikaa kellarissa. Pari kertaa olen nypännyt nuppuja pois, mutta nyt kehittyneet nuput ja avautuneet kukat saavat nauttia ulkoelämästä. Kylvin myös samettikukkien siemeniä varapenkin reunaan. Seurakseen ne saivat kehäkukkia ja ruiskukkia. Toivottavasti kesä suo runsasta kukintaa.

Istutusalueiden kanttaaminen odottaa yhä. Pian siihen hommaan pitäisi ehtiä tarttua, sillä rikkaruohot ja muhevaan multaan kurottava nurmi ovat keväästä yhtä innoissaan, kuin minäkin. Istuttamista odottavat mm. juurakoista kasvatetut syysleimut, punatähkät ja punakärsämöt. Niiden istuttaminen on helpompaa, kun suurin osa vanhoista kasveista on noussut. Vielä niin ei ole tapahtunut. Kaikki aikanaan.

Juuri nyt ei ainakaan pysähtyneisyydestä voi valittaa. Päinvastoin. Paljon tapahtuu ja nopeassa tahdissa. Koitetaan pysyä perässä ja pysähtyä välillä ihan vain nauttimaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Johan tuli kesä ja kiire!

Vaahtera kukkii

 
Tiistaina saapui luvattu lämpö ja paiste. Itse asiassa jo maanantai-iltana huomasi säätyypin muuttuneen leudommaksi. Poissa oli kolea tuuli ja takatalven maku. Mielestäni olen tehnyt  keväthommia tasaiseen tahtiin, eikä sää ole kovin paljon tekemistä haitannut. Siitä huolimatta kesäinen sää sai vipinää kinttuihin. Tekemistä on riittänyt ihan kiireeksi asti. Ehkä kiireisen tunnelman on tuonut jossain sisimmässä muhiva pelko, että tämä on vain väliaikaista. No, väliaikaista toki, mutta vasta ollaan toukokuun puolella ja reilusti. Kaikki on edelleen edessä, vaikka vauhdilla nämä pari päivää ovatkin ohi liitäneet.

Anemone nemorosa 'Robinsoniana' - Hämyvuokko

Kuvaaminen on jäänyt kiireisiksi näppäisyiksi joko aamutuimaan tai illansuussa. Ihan outoa taas kuvata kirkkaassa auringonpaisteessa. Silmiä joutuu siristelemään ja jyrkkien varjojen väistelyssä on tekemistä. Hämyvuokkojen kuvaaminen vasta onkin kellontarkkaa touhua. Aamulla ne ovat sykkyrässä, samoin illalla. Jotta onnistuisi ikuistamaan heidät terälehdet levällään, on oltava vikkelästi paikalla täyden paisteen hetkellä.

Maanantaina vatvoin mielessäni, vienkö tomaatit jo kasvariin. Vai odotanko muutaman päivän, kenties viikon tai pari. Hyvinhän nuo olisivat kellarissa mahtuneet olemaan, mutta halu päästää tomaatit "vapauteen" oli liian voimakas. Tiistaina tein monta kottikärryreissua ylä- ja alapihan välillä saadakseni painavat laatikot riittävän varovasti kuskattua. Alkaa taas löytyä talven kadoksissa olleita lihaksia, kun ravaa kellarin portaita ja porhaltaa tonttia ristiin rastiin lukemattomia kertoja puutarhaan liittyviä töitä tehdessä.

Tomaatit, kurkut ja paprikat ovat nyt kasvarissa. Laatikot ovat aika tiiviissä rykelmässä, jotta saan tuplaharson hyvin niiden peitteeksi illan suussa. Aamulla harso on käytävä ottamassa pois. Samoin olen pitänyt kasvarin oveakin päivisin auki, tosin ovensuussa on harso suoraa auringonpaistetta estämässä.

Yölämpötila hieman huolestuttaa. Vaikka päivällä ollaan ylitetty helleraja, öisin lämpötila putoaa alapihalla alle +8 asteen. Koska helteet tuskin pitkään jatkuvat, harkitsen väliaikaisen lämmittimen laittamista yöksi kasvariin.

Narcissus Bella Vista

Myös kesäkukkia olen rahdannut patiolle. Daaliat ovat surkeita, sillä olen laittanut ne multaan aivan liian aikaisin. Kasvivalaisimesta huolimatta daalioista on kasvanut kellarissa ruipeloita, joita latvoin ja poistin nuput. Nyt daaliat ovat tuplaharsojen suojassa talon seinustalla. Päivällä raotan harsoa siten, ettei aurinko pääse suoraan paistamaan kasveihin. Jos saavat kylmää, olkoon niin. Eipä niistä kauniita kellarissakaan kasva.

Narcissus Rip van Winkle

Sipulit laitoin myös multaan. Muutama jäi vielä pussiin, kun kasvimaan kartta odottaa vielä tarkennuksia. Mittasin kasvilavassa mullan lämpötilan. Noin 10 cm:n syvyydessä mittari näytti +12 astetta. Ehkä siihen on uskottava, sillä aurinko porottaa mustaan multaan koko päivän. Kylvöjä voisi siis alkaa jo tehdä. Viritin metallikaaretkin harsoja varten.

Tiistai-iltana leikkasin nurmikonkin kevään ensimmäisen kerran. Kaikkialla ei nurmi ollut vielä täydessä kasvussa, mutta monenmoista rikkaa sieltä kyllä nosti päätään innokkaana. Kylläpä näkymä siistiytyi hetkessä. Jossain välissä pitäisi ehtiä kunnostamaan kanttauksia. Huomasin ruohon hiipivän useassa paikassa istutusalueille, vaikka sinne on ehdoton kielto kurottautua.

Viime kesänä kaivoin Oikearinteen, portaiden vierustan mehikasvialuetta lukuunottamatta, kokonaan auki, kun siellä tuntui kasvavan enemmän rikkaruohoja kuin mitään muuta. Istutin rinteen yläosaan kolme Fairy-peittoruusua, joiden ympärille laitoin kuorikatetta pidättämään kosteutta ja tuomaan fiinimpää ilmettä muuten ankeaan paikkaan. Linnut ovat penkoneet ja viskoneet katteet ympäri rinnettä, eikä fiineydestä taida olla mitään jäljellä.

Myös mehitähdet olivat saaneet osansa kuorikatteesta kuin myös kaikenlaisesta muusta roskasta. Mietin, miten saisin roskat sopivan hellästi pois vahingoittamatta mehitähtiä. Noita pikkuruisia mehitähtipalleroita joitakin irtosi, mutta niitä laitoinkin sitten uusiin paikkoihin.

Maalipensseli osoittautui päteväksi työvälineeksi mehitähtialueen putsaamisessa. Parhaimmillaan työ sujui portailla istuen, vaikka siinä joutuikin vaihteeksi vasen käsin puuhaan. Ehkä olisi pitänyt mehitähtiä istuttaessa miettiä tämäkin asia oikeakätisen kannalta. Ei vaan, kukapa sitä moisia kriteereitä istutuksilleen asettaisi.

Anemone blanda mix - Balkaninvuokko

Balkaninvuokot ovat laittaneet tänä keväänä parastaan. Olen istuttanut niitä parina syksynä useamman pussillisen. Tässä taas huomaan, kuinka pikkusipuleita ei mielestäni kannata ripotella yhtä sinne ja toista tänne. Kauneimmillaan nämä kevätkukkijat ovat isoina ryppäinä. Taas kerran ihmettelen mix-pussukoiden sisältöä. Niiden kuvaläpysköissä on aina kaikki mahdolliset värisävyt edustettuina. Kovin on silti sinivoittoista. Ei yhtään punertavaa seassa.

Kumpikin puolisko rinteistä, kuten melkein kaikki muutkin istutusalueet, ovat nyt vihreinä scillojen lehdistä. Idänsinililjojen ja kirjokevättähtien kukinta alkaa hiipua ja menee hetki, ennenkuin muut kasvit murtautuvat lehtimassan läpi. Uusimpia ja kaikkein pienimpiä kasveja täytyy välillä käydä auttamassa eli tönimässä scillojen lehtiä sivuun, jotta kasvussa olevat saavat osakseen ilmaa ja valoa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Monet kärhöt ovat osoittaneet heräämisen merkkejä jo pidemmän aikaa. Tiistaina huomasin alppikärhössä nuppuja. Vielä tämä kärhö on risuisen näköinen, kunnes lehdet pääsevät kunnon kasvuun.

Päätin myös leikata vähän lumikärhöä. Sitähän muutama postaus sitten pohdin ja neuvoja asiaan teiltä kyselin. Lähinnä leikkasin yläilmoihin ja sivuille törröttäviä oksia. Niin vain löytyi tuoreita silmuja senkin köynnöksen risteyskohdista. Jotkut kuivan kuolleilta näyttävät oksat osoittautuivat sisältä täysin vihreiksi eli osa oksista tuli turhaan leikatuiksi.

Clematis Multi Blue

Useimpia kärhöjä leikkasin viime vuonna kovalla kädellä, kun laitoimme niille uudet tuet. Pikkupuutarhan Multi Bluelle en ole tehnyt yhtään mitään. Se on saanut rauhassa  kiipeillä kriikunassa ja käyttää kiipeilemiseen edellisvuosien kuivuneita versoja. Sinne ne sulautuvat kriikunan lehtien sekaan. 

Minulla on ehkä liiankin yltiöpäinen into siivota kaikkea, mikä ei kasvien kanssa aina ole kovin viisasta. Tuija-aitaamme kävi leikkaamassa ammattitaitoinen puutarhuri. Hän kertoi vanhemman, puiden leikkaamiseen perehtyneen henkilön opastaneen, että "jollet ole varma oikeasta leikkaustavasta, älä leikkaa ollenkaan". Voisin sisäistää ajatuksen ainakin siihen saakka, kunnes opin kullekin kasville oikean leikkaustavan.

Pahoittelen tämän jouluruusukuvan epämääräisyyttä. Kirkkaassa auringonpaisteessa oli vaikea saada hyvää kuvaa kaunottaresta. Varsinkin, kun istutuspaikan vuoksi kasvia ei oikein pääse muusta suunnasta edes kuvaamaan. Voinette kuvitella, miten upeasti kukan viininpunainen väri näkyy yli scillameren. Vielä illan hämäryydessäkin väri erottuu niin selvästi, että saatan käydä sitä tuijottamassa makkarin ikkunasta.

Tänä keväänä jouluruusuni, varsinkin Double Ellenit, ovat kukkineet kauniisti ja runsaasti. Ne ovat lumonneet minut, vieneet sydämeni aivan kokonaan. Uskon, että ihmiset, jotka ovat hurahtaneet puutarhaan, ymmärtävät tällaisen tunteen, jopa kykenevät samaistumaan siihen. Yksi ainoa kukka voi palkita vuoden uurastuksen ja pyyhkiä pois kaikki pettymykset ja kadonneet kasvit. Jouluruusuni äärelle kyykistyessäni koen itseni onnelliseksi ja rikkaaksi ihmiseksi.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Heleää helatorstaita kaikille!

Mato Matalat tai kenties kobrakäärmeet

 
Kirjavien sukkien sijaan päätin muuttaa jämälangat Mato Mataliksi. Alkuun aioin lajitella langat sävy sävyyn, mutta sitten päästelin menemään mututuntumalla. Mikä lankatullu nyt kulloinkin korista sattui hyppysiin tulemaan, sillä jatkoin putken kutomista. Silmien kohdan sentään laitoin valkoisella, jotta silmät erottuisivat paremmin. Olisivat ne näkyneet muistakin väreistä. Naama olisi ollut ehkä hauskemman näköinen nauhakavennuksella, mutta sen enempää ajattelematta käytin sädekavennusta.

 
Ensimmäisen madon aloitin muutamalla silmukalla lisäten niitä nopeassa tahdissa työn edetessä. Se osoittautui madon täyttövaiheessa hankalaksi, koska pienestä aukosta oli tosi vaikea saada täyte toiseen päähän. Käytin apuna ikkunapesimen jatkovartta, jolla ujutin täytettä eteenpäin annos kerrallaan. Seuraavat madot teinkin heti alkuunsa 48 silmukalla. Tällöin koura täynnä pallokuitua mahtui ongelmitta madon sisään.

Täytteen olisi toki voinut tunkea madon sisään toisestakin päästä, mutta tuli nyt tehtyä näin. Yhden vanhan tyynyn pallokuitu upposi näihin kolmeen matoon, eikä hiventäkään jäänyt jäljelle.

Kudoin jokaisen madon neljällä 3.5 sukkapuikolla, 12 s/puikko. Tuntui sopivalta koolta. Ennen täyttöä neuloin napit silmiksi ja kirjoin punaisella langalla suun. Täytön jälkeen ompelin häntäpään kiinni ja samalla laitoin koristeeksi kullekin madolle puuhelmistä lenkin. Madot voivat tarvittaessa muuntua kalkkarokäärmeiksi ja kalistella häntäpäätään. Yhden madoista aion antaa parin viikon päästä 7 vuotta täyttävälle tytölle. Muista en vielä tiedä.

Netissä näin kuvan sukista, jotka oli toteutettu tällä mallilla. Helppo ja kaunis. Kudoin nämä vaaleanpunaisesta 7veikasta 3.5 puikoilla 12 s/puikko.

Mallineuleessa kudotaan vuorotellen 7 kerrosta 1 o, 1 n ja 7 kerrosta 1 n, 1 o. 

Marjapuuron punaisesta  7veikasta syntyivät nämä romanttiset pitsisukat, joiden ohje löytyy Kardemumman talo -blogista. Silmukoita on resorin 54 silmukan jälkeen 55. Tämäkin on kiva ja helppo malli.

Vihreäsävyisissä sukissa mallineule on Lankavan Kaiku. Tein varresta vähän korkeamman ja leveämmän, jotta sukka mahtuu tukevampaankin jalkaan ja on helppo pukea. Ehkä nämä kulkeutuvat jossain vaiheessa isän hoivakotiin.

Silmukka soikoon -blogin Sartsalla on kutomisen taito hyppysissään. Blogissa seikkailee myös pyöreäsilmäinen Merri-kissa. Tuorein ihasteluni kohde on hänen Remonttihuivinsa, joka kauneudellaan houkuttelee kokeilemaan. Tulostin jo ohjeenkin itselleni, mutta langat vielä puuttuvat. Mitään en mene vielä lupaamaan, mutta kivasti idea selkäpiissä kutisee.