Lunta sataa ja sataa ja sataa....

Lunta on satanut sakeasti aamusta saakka. Yhdet lumityöt jo tänään tehty ja pian saa mennä uudelleen. Sääkartan mukaan pitäisi illan kuluessa laantua. Minulle tämä jo riittäisi. Edelleen jännityksellä seuraan, jääkö tämä lumi maahan vai vieläkö sulaa. Uuttahan ehtii tulla tämän talven aikana monen monta kertaa. Sen verran pakkaslumi on keveää, ettei sen kolaaminen ole äärettömän raskasta.

Lintulaudan päällä on se lumimäärä, mitä yöstä alkaen on satanut. Lisää tämän kuvan ottamisen jälkeen pikkumökin katolle on satanut, mutta alkaa jo olla sen verran hämärää, että taitaa jäädä ennätykseet kuvaamatta. Lähden tästä uusimaan aamullisen lumityöurakan, jotta huomenna pääsee autolla pois pihasta.

3 asiaa puutarhassa -haaste

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus Accolade

Törmäsin jossain blogissa (anteeksi, mutta en millään muista, missä) "3 asiaa haasteeseen". Koska näin puutarhabloggarin näkökulmasta aiheet ovat olosuhteista johtuen hiukan vähissä, haasteet ovat hyvä keino katsella kesäisiä kuvia ja suunnata katse joko menneeseen tai tulevaan kesään tai miksei molempiin. Muokkasin haastetta puutarhapainotteiseksi, vastasin kysymyksiin ja päätin samantien laittaa sen kierrokselle. 

Varjolilja - Lilium martagon

3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)

1.  Aurinkoinen ja lämmin syksy, joka venytti kasvukauden lumentuloon saakka.
2. Ankarasta talvesta huolimatta yllättävän moni jo menetetyksi luulemani kasvi nousi sittenkin. Etenkin kärhöt heräsivät myöhään, mutta moni niistä myös kukki ihan pakkasiin saakka.
3. Äitienpäivälahjaksi saamani koristekirsikka Kevätsuudelma oli yksi ihanimpia uusia tulokkaita puutarhassani. Toivotaan, että se selviää talvesta.

Iris sibirica

 3 asiaa, joista en pitänyt viime kesänä

1. Kotiloiden runsaasta määrästä ei voi olla iloinen. Lienevät jatkuva riesa tulevaisuudessakin, joten täytynee löytää jonkinlainen hermoja raastamaton asenne ja suhtautuminen niihin. 
2. Runsaat ja jatkuvat sateet kesä-heinäkuussa eivät mieltä nostaneet.
3. Kasvihuoneen sato oli vähän niin ja näin.

Jaloängelmä - Thalictrum delavayi

 3 asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi

1. Pergolan rakentaminen alkoi ja ennakkopeloista huolimatta se jopa valmistui. Tästä kunnia kuuluu kokonaan Ukkokullalle. Minä ainoastaan huolehdin henkisestä painostuksesta.
2. Edellisenä kesänä huonosti perustettu Kriikunapolku pääsi sittenkin korjauslistalle ja sain sen loppukesästä kunnostettua.
3. Pitkään suunniteltu norjanangervojen alasleikkaaminenkin tuli vihdoin suoritettua. Nyt ne saavat taas muutaman vuoden kasvaa omassa rauhassaan.

Snivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

3 asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

1. Olopihan Allaspenkin uudistaminen. Muutaman kasvin sentään siirsin muualle, mutta muuten projekti ei ole edennyt edes kunnon suunnitelmaksi.
2. Useampi kuunlilja on jo jonkin aikaa kaivannut jakamista ja uudelleenistutusta. Kaipaavat sitä edelleen.
3. Aika moni syyskylvö jäi tekemättä, kun talvi yllätti. Vaikka vielähän niitä ehtisi tehdä esimerkiksi ruukkuihin.

Viljaminkeltaruusu - Rosa x harisonii 'William's Double Yellow

3 asiaa, joita stressasin

1. Pergolan valmistuminen oli ajoittain tosi hidasta ja taisin välillä vähän jopa hermostua.
2. Sateisen yön jälkeen aamuisella hiekkakäytävällä lukuisina mönkivät kotilot saivat höyryn nousemaan päästä. Pari kertaa meinasi lähtö viivästyä ihan kunnolla, kun kiersin etikkaliemipurkin kanssa ympäri taloa kotiloita metsästämässä.
3. Alkukesästä pelkäsin menettäneeni enemmänkin kasveja talven ankaruuteen, kuin mitä sitten todellisuudessa menetin. Monen monta kierrosta tein mm. ruusujen kupeessa etsien ja odottaen niihin ilmaantuvia elonmerkkejä.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

3 asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

1.  Hiirenkorvat koivuissa ja mullasta tunkevat piipot sekä myöhemmin kesällä vasta leikatun ruohon tuoksu.
2.  Mukavat kahvihetket Ukkokullan kanssa pihapöydän ääressä.
3.  Puutarhassa käyskentely ja kasvun tarkkailu, kun päivän työt oli tehty ja suihkupuhtaat hiukset kuivuivat kesäillan lämmössä.

Harakankello - Campanula patula

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

1. Runsaasti kesäkukkia ja mielellään vähän paremmin suunniteltuina, kuin menneenä kesänä.
2. Vinkkivihkoon tallentuu talven aikana ihanuuksia, joita bongaan muiden blogeista ja joista monista taitaa tulla taas niitä "pitää saada" -hankintoja.
3. Ehkä pari uutta isokokoista piharuukkua.

Norjanruusu - Rosa Hurdal

3 asiaa, joista unelmoin

1. Aikaisesta keväästä ja runsaasta sipulikukkien kukinnasta.
2. Lämpimästä ja aurinkoisesta kesästä, jolloin sateet tulevat pääasiassa öisin ja aamulla nouseva aurinko jo kimaltaa akileijan lehdille jääneissä pisaroissa.
3. Rauhallisista kahvihetkistä Ukkokullan kanssa pergolassa.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Tässä haasteessa tehtävänä on vastata kysymyksiin ja laittaa haaste kolmelle valitsemalleen blogille. 

Laitan tämän haasteen ensimmäiseksi kolmelle blogille, joista kaksi on tuoreimpia lukijoitani ja yksi jo pidempään mukana ollut eli haaste menee seuraaville:

Kukka ja kaali

Kukkia ja haaveita

Vaalean vihreää 

Sanottakoon vielä, että haasteeseen vastaaminen on täysin vapaaehtoista, enkä todellakaan loukkaannu, ellei siihen halua ottaa osaa. 

PS.

Olipa muuten ihana katsella kesäisiä kukkakuvia. Sitä pitää harrastaa enemmänkin näin talviseen aikaan, niin mieli pysyy vireänä ja tietää, mitä ihanuuksia on taas odotettavissa.

 

Sukkia, sukkia

En vaan osaa pitää näppejäni irti sukkapuikoista, vaikka aina ei tiedä, mihin niitä sukkia tunkisi. Koska olen äärimmäisen surkea keksimään ihmisille joululahjoja, päätin täyttää joulupukin lahjasäkin villasukilla. Muutamia valmiita sukkia on jo odottamassa päätöstä, kenelle ne aikanaan annan.

Punaiset  polvisukkiin on käytetty kirkkaanpunaista 7-veikkaa. Kuvissa väri on ehkä räikeämpi, kuin todellisuudessa. 

Mallineuleen otin eräästä villatakkiohjeesta. Mallikartassa näkyy pallona langankierto, mutta selityksistä se on jäänyt pois. Lisäsin sen tuohon loppuun. Ehdin kutoa mallineuletta muutaman kerroksen, kun huomasin kuvion välikerrosten jääneen neuleestani pois. En alkanut purkamaan, sillä malli toimii hyvin ilman välikerroksiakin. Huomioithan sen, jos toteutat mallineuleen ohjeen mukaisena ja vertaat omaa kädenjälkeäsi minun valmiiseen sukkaani.

Viininpunaisiin polvisukkiin tein kauniiksi ja kivaksi toteamaani Suvikummun Marjan mallineuletta. Sopivat napit ovat vähissä, joten seuraavan kerran kaupoilla liikkuessa täytyy muistaa täydentää varastoja. Onneksi löytyi tarvittava määrä kelvollisia nappeja, jotta sain nämä sukat viimeistellyiksi.

Toisinaan teen mallineuleen vain varteen, mutta näissä sitä on myös jalkapöydän päällä. Sen verran laiska olen kaikenlaisessa säätämisessä, että kärkikavennusten alkaessa vaihdan pelkkään oikeaan neuleeseen. Vähensin varren ylimääräiset silmukat nilkan kapeassa resorissa ennen kantapäälapun aloittamista.

Vaihteluna vähän yksinkertaisempaa mallia eli nilkkasukka ruskeasävyisestä 7-veikan Raita-langasta ja beigen värisestä 7-veikan Eero-langasta, joka oli taannoin muutamissa kaupoissa tarjouksessa. Aiemmin en ole Eero-lankaa nähnytkään. Vahvuus ja villapitoisuus siinä on sama, kuin 7-veikassakin.

Aiemmin valmistuivat harmaasävyiset polvisukat 7-veikan Raita-langasta ja yksivärisestä harmaasta. Näissä kavensin ylimääräisiä silmukoita varren edistyessä.

 
Sinisävyisiin polvisukkiin käytin laatikosta löytyvät vajaat kerät ja jämälangat. Varressa olen kutonut 4 o, 1 n ja ylimääräiset silmukat olen kaventanut nilkan resorissa. 

Lumisade on alkanut täällä meidän nurkilla ja pakkasta on vajaa neljä astetta. Juuso makaa tässä työpöydällä, ja odottaa minun häntä rapsuttavan. Voisin tietenkin ottaa karvaisesta kissastani muutaman kuvan, mutta uuden kameran säädöt ovat edelleen niin hakusessa, etten jaksa ryhtyä sen kanssa nyt leikkimään. Niinpä loppukuvana olkoon kissapatsaat, joita meille kummasti näyttää kertyvän. 

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!
 

Talvi saapui luvatusti

Ville de Lyon taipui lopulta talven tahtoon

Hyvin ovat säätiedotukset viime aikoina pitäneet paikkansa. Tiistaiksi luvattiin lunta ja niin sitä sitten tuli. Ei nyt mitään kaoottista määrää kerralla, kuten iltapäivälehtien lööpeistä olisi voinut kuvitella, mutta meidän kylällä on kyllä aivan talviset olot. Tiistaiaamuna ei vielä kovin paljon lunta pyryttänyt, mutta illansuussa sitäkin enemmän ja liukasta oli. Kotiin palatessani oli kotitielläkin yhden vanhan papan auto ajautunut tiukassa mutkassa ojanpohjalle.

Ehkä näitä lumiuhkauksia on suomalaisille nykyisin syytäkin laittaa enemmänkin liioiteltuun tyyliin, sillä kesärenkailla luistelijoita näytti olevan liikenteessä runsain mitoin. Mattimyöhäisiä riittää aina joka paikkaan ja joka asiaan, mutta pikkaisen on ehkä uusavuttomuutta liikkeellä, kun espoolaiseen renkaanvaihtoliikkeeseen ihmiset ovat parina päivänä jonottaneet neljä tuntia. Toki täällä etelärannikolla kesäkelejä riittää usein joulukuullekin, mutta silloinkin aamuisin saattaa olla petollisen liukasta. Ei voi talvi näillä meidän leveysasteilla ketään yllättää, vaikka kuinka siten uutisoidaan. Ilmaston lämpenemisestä huolimatta välimerelliset talvet ovat yhä varsin kaukana.

Kovasti uhkailevat, että tämä lumi myös jää maahan eli meidän nurkilla se tietää aikaista ja pitkää talvea. Tänään on mittari ollut koko päivän pakkasen puolella, aamulla -3 astetta, josta se on kivunnut lämpimimmillään -1 asteeseen. Vähän täytyi jo lumitöitä tehdä, kun postilaatikolle ei enää päässyt puukengillä. Kävin katsomassa alapihalla, miten jänöjussit ovat alkaneet luoda vakiopolkujaan. Jokaisen puskan ja puun kupeessa oli käyty tutkimassa, millainen tarjonta tänä vuonna tästä puutarhasta löytyy. Onneksi verkot on laitettu paikoilleen. Eilen luin, että pupujussi saattaa yhdessä yössä järsiä hedelmäpuun kuoliaaksi.

Sen verran on kiirettä pitänyt, etten ole ehtinyt juurikaan mitään kuvaamaan. Nyt kävin pikaisesti ennen pimeyden laskeutumista muutaman kuvan räpsimässä. Juuso pyysi mukaan, mutta pitkään se ei ulkona viihtynyt. Hirveä naukuminen, kun en heti vessareissun jälkeen sisälle häntä tuonut. 

Sain loppukesällä synttärilahjaksi pari lahjakorttia, joille en vain meinannut keksiä käyttöä. Tuntui, että jotain vähän isompaa niillä voisi ostaa. Jotain, mitä muuten en ehkä tulisi ihan heti hankkineeksi. Päädyin uuteen kameraan ja nyt olen sen kanssa täysin pihalla. Merkki on sama kuin vanhakin, mutta toimintoja ja säätöjä pilvin pimein entistä enemmän. Olen tässä manannut, että pitikin mennä hankkimaan itselleen uusia päänsäryn aiheita juuri, kun aloin vanhan kameran kanssa tulla jotakuinkin juttuun. Leikki leikkinä. Olen tosi iloinen uudesta kamerastani. Totuus kuitenkin on, että olen äärimmäisen surkea kaikkien teknisten vempainten kanssa ja ottaa aikansa päästä niiden toiminnasta perille.

Viime päivinä ei ole ollut aikaa uuden kameran käytön opiskeluun, mutta sitkeästi olen sen tarvittaessa mukaani napannut siitä huolimatta, että tässä vaiheessa vanhalla onnistuisin paljon paremmin ja vähemmällä vaivalla. Samalla tavoin tunsin olevani ihan pulassa neljä vuotta sitten vanhan kameran kanssa ja niin vain tulimme tutuiksi. Elän siis siinä toivossa, että tästä osaamattomuuden alhosta vielä noustaan. Edessä on talvi aikaa opetella, jotta keväällä nousevat versot pääsevät kuvissa parhaiten oikeuksiinsa. 

Viikonloppuna on kaksoispyhä eli lauantaina vietetään pyhäinpäivää. Pitkästä aikaa on vieraita tulossa, joten seuraavat vapaat hetket taidankin viettää keittiöpuuhissa.

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja rauhallista pyhänseutua. 
Samalla toivotan blogiini lämpimästi tervetulleeksi Beaten Varjoista valoon -blogista.

Peura penteleitä täälläkin

Anteeksi rusakot ja jänikset. Ihan pikkaisen pyydän teiltä anteeksi. En kuitenkaan isosti anteeksiantoa anele, sillä tiedän teidänkin pihallani mellastavan. Kesällä syytin teitä aiheettomasti kärhön ja liljannuppujen napostelusta, mutta vähitellen totuus alkaa valjeta. Penteleen peurat ovat näemmä löytäneet meidän pihamme ja käyvät herkuttelemassa puutarhani antimilla. 

Pari iltaa sitten Ukkokulta oli myöhään Juuson kanssa ulkosalla ja säikähtivät kumpikin metsiköstä tietä kohti ryntäävää peuraa. Pimeässä pelkän otsalampun valaistuksessa ei ihan selvinnyt, mikä otus oli, mutta jokin sorkkaeläin kuitenkin. Koosta päätellen ei hirvi sentään. Tänään kiertelin puutarhassa ja totesin asterin kukat ja nuput kadonneiksi. Eihän sitä enää näin syysmyöhällä muutamia kukkasia kovin paljon jaksa surra, mutta yllätyksekseni löysin syviä sorkan jälkiä mm. Kriikunapolun ympäristöstä ja saatoin seurata eläimen etenemistä. Tielle tai naapuriin lienee lopulta mennyt.

Aroniapensaat ovat kohta aivan paljaita

Tien toisella puolella olevien talojen takana on isot metsäalueet ja siellä liikkuu niin peuroja kuin hirviäkin. Erittäin harvoin vuosien aikana ne ovat meidän pihaamme eksyneet, vaikka talomme sivuitse kulkeekin metsän eläinten liikkumista helpottava viherkaistale. Viime aikoina meidän kylällä on raportoitu runsaasti niin hirvi- kuin peurahavaintoja. Nythän niitä liikkuu ja kaipa siinä porukassa joku yksilö sitten eksyy vähemmänkin suosituille reiteille. Toivoisin, etteivät nyt kuitenkaan ottaisi meidän pihaamme miksikään vakioreviiriksi. Haluaisin pitää kaikki istuttamani kasvit ihan itselläni, enkä ole valmis niitä jakamaan yhdenkään peuran kanssa.

Vanille Fraise ei helpolla luovu lehdistään

Muutamaan päivään en ole pihamaalle ehtinyt, joten lintujen ruokinta-automaatit ovat ehtineet tyhjentyä. Sen huomaa siitä, että lintujen määrä pihamaalla yhtäkkiä vähenee merkittävästi. Tinteillä on näköjään tullut tapa käydä ikkunalaudalla räpistelemässä ja kopistelemassa. Ikäänkuin ilmoittavat, että "alahan eukko tuoda sitä ruokaa ja vikkelästi".

Punatulkku, uros. Kuva: Luontoportti.fi

Kävin täyttämässä automaatit ja pian oli uutinen ruokatarjoilusta kiirinyt ympäri tienoon. Tali- ja sinitiaisia on eniten, mutta meidän pihan uutena hittinä ovat nyt olleet punatulkut. Niin uros- kuin naaraspunatulkkujakin näkee päivittäin. 

Punatulkku, naaras. Kuva: Luontoportti.fi

Ihan meinaa iltapäiväkahvi jäähtyä kuppiin, kun sitä innostuu seuraamaan tinttien touhuja. Heti, kun lintulaudalle ilmestyy outo kulkija, täytyy noutaa paikalle kaikki taloudesta löytyvät lintu- ja luontokirjat ja etsiä nimi uudelle vierailijalle.

Töyhtötiainen. Kuva: Luontoportti.fi

Yksi pieni töyhtötiainenkin ilmestyi lauantaina siemensatoa jakamaan. Näytti ihan pikkuruiselta lähellä tepastelevaan mustarastaaseen verrattuna. 

Tiellä kulkijoille tiedoksi. Emme me tosiaankaan ihmisten menoa kaula pitkänä seuraile, vaan lintujen syystouhuja tiirailemme. Täytyy kohta asettaa ruokapöytä toisinpäin, ettei ihan selkäranka mene mutkalle ja kaulanikamat väsähdä huonossa asennossa.
 

Kirjamessut ja loput sipulit

Eilen kahlattiin pojan kanssa kirjamessut läpi. Poika keskittyi antikvaarisiin osastoihin ja minä kiersin kaiken muun. Ihmisiä oli paikalla aivan tajuttomasti ja kulkiessa tuntui, että olin aina menossa väärään suuntaan. Joskus olen miettinyt, että messukäytäville kannattaisi vaikka narulla erottaa kulkusuunnat, jotta ei koko ajan tarvitsisi törmäillä sinne tänne poukkoileviin ihmisiin. 

Jätin myös repun kotiin, sillä olin omalla autolla liikenteessä ja ajattelin voivani välillä viedä mahdollisia ostoksia parkkitaloon jäävään autoon. Eipä sitä kuitenkaan jaksa edestakaisin ravata ja niin minäkin raahasin kädet kohti lattiaa venyneinä standiltä toiselle painavaa kirjakassia. Kovin paljon en ollut suunnitellut ostoksia tekeväni, mutta vaikea on kirjahullun vastustaa, kun edullisen tarjonnan äärelle eksyy. Iso nivaska 2 euron kirjamyynnistä lähti luettavaa ja joitakin messutarjousuutuuksia eri kustantamoiden pisteistä.

Italialaisia jäätelöitä

Samanaikaisesti hallin toisella sivulla oli Ruoka&Viini -messut ja täytyihän sitä käydä nälkäistä vatsaa vähän lohduttamassa. Tarkoitus oli alunperin käydä pojan kanssa jossain syömässä tai vähintäänkin kahvilla, mutta kun lähtö aamulla myöhästyi melkoisesti, tehtiin suunnitelmaan muutos. Helsingin Messuhalli sijaitsee Pasilassa, joka on ruuhka-aikaan ja erityisesti tällä hetkellä tapahtuvien isojen rakennusprojektien vuoksi melkoinen liikennesumppu. Aika pian tuli selväksi, että olisi ihan hyvä päästä pois Pasilasta ennen pahimman ruuhkan alkamista.

 
Löysin kirjakasseille maksullisen säilytyslokeron ja lähdin kiertämään herkkutiskejä. Maistelin italialaisia juustoja ja aivan ihanan pehmoisia ja maukkaita jäätelöitä. Ranskalaisten makkaroiden äärellä ei myöskään voinut olla pysähtymättä ja oliivejakin sai napostella ennen ostopäätöstä. Oliiveja piti ostaa, mutta miten lie unohtunut. Pari mausteista makkaraa lähti mukaan. Tyyristä kylläkin, mutta joskus on lupa herkutella.

Tänään sitten menin heti aamusta pihalle. Ajoin ruohonleikkurilla alapihalle kertyneet lehdet silpuksi. Luultavasti viimeisen kerran, sillä enää ei puissa ole paljon alas pudotettavaa.  Istutin myös viikolla kaupasta mukaan tarttuneet kukkasipulit. Laukkoja ja pinkkejä espanjansinililjoja sekä valkoisia tulppaaneja (Purissimaa ja Mount Tacomaa).

Selviävät tai sitten ei, mutta enpä voinut vastustaakaan. Maa on vielä aivan sulaa ja eilenkin lämpöä oli +9 astetta. Koko päivän kestänyt vesisade tosin piti päivän pimeänä. Tulevalle viikolle on uumoiltu talvea alkavaksi. Täällä etelärannikolla talvi tulee ja menee ja tulee ja menee monen monta kertaa ennen kuin se lopulta päättää jäädä. 

Sipulien istutuksen jälkeen siistin vielä pihamaata ja yläpihan käytäviä. Juuso oli seuranani ja joka kerran siirtyessäni vähänkin lähemmäksi kotiovea, Juuso ryntäsi sinne valmiiksi odottamaan sisälle pääsyä. Ehkä sen vanhenevia luita kolottaa tai sitten se vain tykkää enemmän auringosta ja lämpimästä, sillä ulkona se ei nyt yhtään ylimääräistä halua olla. Kun tarpeet on tehty ja kissanmintut halattu, voikin ihan saletisti siirtyä sisälle lämmittelemään.

Niin siis tehtiin ja kohta mennään keittämään iltapäiväkahvia. Mukavaa viikonloppua kaikille!

  
PS. Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tänne jaettavaksi. Tuttu tilanne kaikille kissanomistajille. Näin myös meillä. Lue tai kudo, niin äkkiä siinä on kissa sylissä ja naama karvoja täynnä. Ihanaa olla suosittu.
 

Pimeän päivän puuhat

Räntä ja lumi on muuttunut vesisateeksi. Jos siis haluat siirtää talven alkamista, kiirehdi vaihtamaan talvirenkaat ja nosta lumikola talon seinustalle. Leikki leikkinä, talvirenkaat on syytäkin vaihtaa, sillä muutamia liukkaita aamuja on jo ollut ja takuuvarmasti niitä on pitkä rivi myös edessä. Lumikola sen sijaan saattaa joutua vielä pitkäänkin talon seinustalla nököttämään. Vaikka mistä sen tietää. Jonkun lehden lööpissä ennustettiin aikaista, kylmää ja runsaslumista talvea.

Tämä päivä on ollut pimeääkin pimeämpi. Ollaan jo pitkällä iltapäivässä, eikä mistään ole huomannut päivän olleen tässä välissä. Ukkokulta totesi vähemmän rohkaisevasti, että vielä tämä tästä pimenee. Mahdollinen lumi toki muuttaa maiseman valoisammaksi, mutta täällä etelärannikolla marras-joulukuu ovat perinteisesti usein ne vuoden harmaimmat kuukaudet. 

Sadepäivä on oivallista aikaa siivota kotia ja hoitaa monenlaisia rästihommia pois. Vihdoin sain ommeltua keittiöön uudet verhot. Meillä ei ole joka huoneessa verhoja laisinkaan. Keittiössä sen sijaan tykkään vaihdella verhoja ja tuoda niillä väriä ja pehmeyttä muuten valkoiseen keittiöön. 

Tuttavani oli ostanut ihanaa punatulkkukuvioista verhokangasta ja ne jäivät jonnekin takaraivoon muhimaan. Samanlaista verhokangasta en löytänyt, enkä oikein olisi kehdannut ostaakaan. Joillain ihmisillä on taipumus loukkaantua, jos he kokevat tulleensa matkituksi. Samantyyppistä kuitenkin osui eräässä nettikaupassa silmiini ja sitä tilasin ja nyt uudet verhot roikkuvat ommeltuina ja silitettyinä keittiössä. Kankaan pohja on harmaata, mutta valaistus muuttaa kuvassa värin näköjään vihertäväksi.

Samantien laitoin olohuoneen sohvatyynyjen päälliset pesuun ja vaihdoin tilalle viinipunaiset. Kyllä, viininpunaiset, eikä oranssinpunaiset, kuten kuva jälleen virheellisesti näyttää. Luultavasti nämä saavat olla jouluun, sillä mitään erityisiä joulukuvioituja tyynynpäällisiä en enää edes omista. Ja tiedän, että nämäkin vaihtuvat keväisemmiksi pian joulun jälkeen. Jaksan innostua joulusta sitä odotellessa, mutta pyhien mentyä ohi katseeni suuntautuu kevääseen ja tulevaan kesään ja sen pitää näkyä myös sisällä.

Ensimmäinen joululehti putosi postilaatikkoon ja toisen osti eilen itse kaupassa käydessäni. Ison marketin metrien pituisia pakastinaltaita täytettiin parhaillaan kinkuilla ja kassojen läheisyyteen oli rakennettu mittava suklaarasioiden muuri. Myös leluosasto oli paisunut kolminkertaiseksi. Myyjä totesi lakonisesti, ettei parin kuukauden joulumyynnin ja taustalla soivien joululaulujen kuuntelemisen jälkeen paljon enää jaksa oman kodin joulusta innostua. Pikemminkin tulee itku, jos joku perheenjäsen avaa radion joululauluja kuunnellakseen. Joulunalusviikot tai nykyisellään joulunaluskuukaudet voivat pahimmillaan viedä ilon joulun odotuksesta ja viettämisestä kokonaan. 

Sorruin siis kuitenkin itsekin varhaiseen joululätinään, vaikka se ei ollut laisinkaan tarkoitukseni. Ehkä siirryn selaamaan olohuoneen pöydällä lojuvia joululehtiä. Viikonlopuksi luvattiin 7-9 lämpöastetta, eikä ihan näin sateista, kuin tänään. Voin siis silloin käydä kuopimassa multaan ne tulppupussit, joita ilman en ulos kaupasta päässyt. Eivät olleet edes alennuksessa. Selitin sipulisortumiseni itselleni siten, että eipä tullut ostettua suklaata. Tosin suklaa ei käynyt edes mielessä. 

Huomenna kirjamessuille. Mahdanko siitä postata, sitä en tiedä. Varmasti jotain mielenkiintoista luettavaa taas kotiin sieltä lähtee.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat blogini uudet seuraajat:

Jannibele/Energagen, Velkommen Jannibele

Aikku Mäkinen

Pauliina Isopahkala/Kukka & Kaali

Valitettavasti bloggerin uudistuksen jälkeen ei lukijaksi liittyneen kuvakkeesta enää näe, onko liittyneellä oma blogi. Harmillista, sillä siten olen löytänyt lukuisan joukon kivoja blogeja, joiden vakituiseksi seuraajaksi olen päätynyt. Niinpä uuden blogin tunnetuksi tuominen vaatiikiin enemmän ponnisteluja ja hyvä keino siihen on käydä kommentoimassa muiden blogeja ja jättää samalla linkki omaan blogiin. Näin löysin myös Kukka & Kaali -blogin, jossa Pauliina kirjoittaa elämänmakuisia postauksia aivan ihastuttavalla tavalla. Käykääpä tekin kurkkaamassa, jotka ette vielä ole Kukkaan & Kaaliin tutustuneet.