Kylvöajoista

Ihka ensimmäinen kelloköynnökseni

Mielenkiinnolla olen seurannut parissakin netin puutarharyhmässä keskustelua kylvöajoista.  Jokainen puutarhuri tietää, miten heti joulun mentyä kylvösuunnitelmat alkavat pyöriä päässä ja sormet kaivata mullan tuntua. Kun samalla postilaatikko kolisee sinne putoavista siemenluetteloista ja kaikki blogikaverit postaavat kylvösuunnitelmistaan, on tartunta taattu.

Kelloköynnökset odottavat koulimista

Niin innostavaa kuin kylväminen onkin, kannattaa olla maltillinen. Kotikasvattajien tiloissa harvoin on riittävästi valoa, eivätkä kosteus- ja lämpöolosuhteetkaan välttämättä ole suosiollisia siementen itämiselle ja taimien kasvamiselle. Aikoinaan aloittaessani esikasvatusta innostuksissani ja tietämättömyyttäni hosuin ja kylvin vähän kaikkea liian aikaisin ja runsain määrin. Osa ei itänyt laisinkaan ja osasta tuli pitkiä honteloita taimia. 

Mestari en ole vieläkään, mutta oppia on tullut niin kantapään kautta, kuin tietoa eri lähteistä hakemalla. Myös taimikasvatukseen soveltuvan tilan vähäisyys on laittanut miettimään valintoja kerta kerralta tarkemmin.

Kelloköynnösvauva kurkistaa mullasta.

En tiedä, onko kukaan tehnyt laajempaa tutkimusta kylvöaikojen vaikutuksesta kasvien kasvuun, kukkimiseen ja satoon. Yksittäisillä henkilöillä on kuitenkin omia kokeilujaan, jotka antavat viitteitä siitä, ettei liian varhaisella kylvämisellä välttämättä saavuteta mitään erityistä etua. Paremmat tulokset näyttivät tulevan pikemminkin myöhäisillä kylvöillä, jolloin etenkin luonnonvaloa on ollut enemmän.

Ammattikasvattajilla on tietenkin tilat ja olosuhteet sellaiset, että heidän ei tarvitse tällaisten kysymysten kanssa painiskella.

  
Kuulin väittämän, että siemenpussien suomenkielinen teksti on suora käännös keski-eurooppalaisille markkinoille suunnatusta alkuperäistekstistä. Tutkin omia siemenpussejani ja totesin, että samat ohjeet annetaan saksalaisille, tanskalaisille, briteille ja suomalaisille. 
Siemenet tulevat suomalaisille kauppiaille valmiiksi pussitettuina ja tekstitettyinä. Kun jo Suomikin on pitkä ja moneen kasvuvyöhykkeeseen jaettu maa, ei esimerkiksi tanskalaisiin olosuhteisiin soveltuvia neuvoja voi noudattaa Kiteellä. Pidempään kasvien kanssa touhunnut toki omaa jo kokemusta ja rutiinia, mutta vasta-alkaja saattaa hukata rahansa ja turhautua lopullisesti epäonnisten kylvöjensä kanssa.

FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä Leena Luoto julkaisi "ei-niin-hyvissä-oloissa-kasvatettaville" kesäkukille (ammattitermi: ryhmäkasveille) oman kylvöfilosofiansa. 

• Ensin laitan lajit järjestykseen kylmänkestävyyden mukaan. Tästä ryhmästä ensin multaan pääsevät kestävimmät lajit, kuten leijonankita, kesäpäivänhattu jne.
• Sitten järjestän lajit esikasvatuksen kestoajan pituuden mukaan. Jos vaatii pitkän ajan, mutta on arka kylmälle, niin ajoitan kukkimisen hieman myöhempään ajankohtaan eli en hötkyile kylvämisen suhteen (esim. lobeliat).
• Seuraavaksi ne lajit, jotka kasvavat nopeasti ja kukkivat myöhään syksyyn, mutta ovat kylmänarkoja keväällä (esim. petuniat ja samettikukat).
• Lähimpänä kasvien ulkoilukautta kylvän sellaiset, jotka kasvavat nopeati, mutta ovat arkoja kylmälle tai eivät siedä koulimista (esim. krassit, elämänlangat, tuoksuherne).

Näin ikkunatila riittää, kun ensimmäisen kylvöksen lajit voi laittaa kesäpäiviksi kasvihuoneeseen. Yön ne voivat viettää sisällä lattialla, kunnes ovat karaistuneet kestämään alhaisia plussakelejä.

Näin siis Leena Luoto FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä. 

Ikkunalautakasvattajan näkökulmasta samat ohjeet pätevät pitkälti myös hyötykasveihin. Mainittakoon, että Korpikankaalta tilaamissani hyötykasvisiemenpusseissa oli lisätty suomenkielinen teksti, jossa ohjeet on sovellettu meidän olosuhteisiimme.

Viime kevät oli lämmin, eikä yöpakkasiakaan ollut. Tomaatit sai kasvihuoneeseen jo toukokuussa, joten ikkunalautakasvatus jäi monia vuosia lyhyemmäksi. Kasvaria saattoi lämpimän kevään ansiosta muutenkin käyttää apuna kevään taimikasvatuksessa. Pitkään jatkuva kylmä kevät ei mahdollista kasvihuoneen käyttöä samalla tavoin.

Minun kasvihuoneeni on viiden neliön kennokasvari, jota kylmimpinä öinä lämmitän öljylämmittimellä. Kennokasvari ei lämpöä pitkään sisällään pidä, eikä valopetrolilla toimiva öljylämmitin ole edes erityisen tehokas. Toivotaan siis lämmintä kevättä ja pakkasettomia öitä.

Arvokas lemmikki

Juuso on jonkin aikaa raapinut kovasti korvaansa. Kiinnitin siihen huomiota oikeastaan vasta, kun korvalehdistä alkoi löytyä tuoreita naarmuja ja kuivuneita rupia. Googletin netistä erilaisia kissan korvavaivoja ja koitin tutkia, näkyykö Juuson korvissa vaikkapa korvapunkin aiheuttamaa kahvinpurumaista töhnää. Ei löytynyt. Tosin, eipä Juuso kovin helposti antanut minua korvalehtiään väännellä.

 
Juuso täyttää kesäkuun alussa 16 vuotta, joten olen alkanut tarkkailla sen kuntoa ehkä tavallista enemmän. Minusta se on viime aikoina juonut aika paljon. Ja tietenkin kissa myös nukkuu tosi paljon, mikä saattaa johtua myös talvesta. Juuso kun ei niin kovin tykkää ulkoilla kylmässä ja lumessa. Kun lisäksi rokotusaika alkoi lähestyä, katsoin parhaaksi varata ajan tarkempiin eläinlääkäritutkimuksiin.

Juuso ei ole kovin rutinoitunut autossa matkustaja, eikä se myöskään vapaaehtoisesti kömmi kuljetuskoppaansa. Hetken reippailimme kotona vilkkaassa tahdissa peräkanaa, kunnes vihdoin sain Juuson kiinni ja työnnettyä koppaan ja kannettua autoon. Kyllä katti ymmärsi, ettei ole mikään normaali aamupäivä, vaan jotain omituista on tekeillä. Etenkin, kun sille ei annettu aamulla ruokaa, vaan pientä kissaa pidettiin nälässä. Muutaman kerran se ilmoitti autossa vastalauseensa, mutta ihan kunnialla päästiin eläinlääkäriin saakka.

Lääkäri tutki Juuson kunnolla todeten, ettei ainakaan päällisin puolin mitään omitusta havaitse. Korvatkin tutkittiin ja sieltä löytyi vähän eritettä, jota varten Juuso sai tippoja laitettavaksi kahdesti päivässä useamman päivän ajan. Sitten Juuso laitettiin takaisin koppaan, jonne se tällä kertaa menikin mielellään. Kuvitteli ressukka ilmeisesti pääsevänsä pian takaisin kotiin oman ruokakuppinsa äärelle. Ei, matka jatkui lääkärin ja hoitajan huomassa labraan ja ultraan. Mamma jäi odotustilaan jännittämään itsekseen.

 
Labrassa Juusolta otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Kissa palautettiin minulle kopassaan side etutassunsa ympärillä. Hieman peloissani ja jännittyneenä rapsuttelin kopassa köllöttävää kissaani ja odottelin lääkärin tuomiota. Ohi kulkevalta hoitajalta oli pakko välillä kysyä, rauhoittivatko he Juuson, kun se nökötti niin oudon rauhallisena kopassaan. Eivät olleet rauhoittaneet. Juuso oli kuulemma antanut ottaa näytteet vastustelematta. Kenties Juuso tuumi, ettei kiduttaminen jatku, jos hän on ihan hiljaa ja näkymätön.

Lopulta tulokset olivat valmistuneet ja lääkäri kutsui niitä kuulemaan. Ei mitään vaivaa missään. Juuson kaikki arvot ovat normaalit ja lääkärin mielestä Juuso on hyväkuntoinen ja terve. Ei ikääntyville kissoille tavallisia munuaisvaivoja, ei diabetestä, eikä mitään muutakaan. Vain pieni tulehdus korvissa ja se hoituisi tipoilla. Lopuksi Juuso sai vakiorokotuksensa ja luvan lähteä kotiin.

Muutama kissankarva on näköjään linssissäkin.

Arvaatte varmaan, että halvaksi tämä reissu ei mammalle tullut. Olin varautunut siihen, ettei ihan pikkurahalla eläinlääkäristä milloinkaan ulos lähdetä, mutta 391 euroa kirpaisi tosi napakasti. Ymmärrän hyvin, miksi eläinlääkärin asiakkailta ensimmäisenä kysytään mahdollisia vakuutuksia. Eipä sellaisia taida maatiaiskissoille edelleenkään edes saada. Onneksi Juuso on ollut hyvin terve kissa. Toivottavasti niin on jatkossakin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos lemmikin ottaa, siitä tulee kantaa kaikkinainen vastuu alusta loppuun saakka. Eläinlääkärireissut kurittavat kukkaroa ankarasti ja monelle muutenkin tiukalla budjetilla elävällä voi tänä päivänä olla valinnan paikka, ostaako ruokaa vai kiikuttaako hoitoa tarvitseva eläin lääkäriin. Surullista, jos lemmikkieläimen pitämisestä tulee ylellisyyttä, johon ei vähävaraisten tulot enää riitä. Eläin tuo ihmiseloon niin valtavasti iloa ja positiivista voimaa. Eläin myös opettaa empatiaa ja toisen elollisen olennon arvostamista ja huomioonottamista niin lapselle kuin aikuisellekin. Ihmistä eläin tuskin korvaa, mutta hyvänä kakkosena se tulee.

Mistä hyvät kesäkukat ja hyötykasvit?

Taimikasvatuksesta puhuttaessa moni on ilmoittanut ostavansa taimet valmiina. Kertokaapa, mistä hankitte hyötykasvinne ja kesäkukkanne? Itse asun Pohjois-Kirkkonummella, joten tietenkään en voi lähteä taimiostoksille Ouluun tai Kuopioon. Kaipaan kuitenkin hyviä vinkkejä niin pääkaupunkiseudulta kuin oikeastaan koko Uudeltamaaltakin. Koska puutarhablogeja luetaan ympäri valtakuntaa ja itse kukin saattaa reissata hyvinkin laajasti, kokemukset ihan mistä päin maata tahansa ovat tervetulleita.

Perennataimistoja löytyy kohtalaisen helposti googlettamalla. Niiden lisäksi kevään tullen sinne tänne avataan taimistoja, jotka ovat keskittyneet etupäässä kesäkukkiin. Hyötykasvikauppiaista tietoa näyttää olevan tosi vaikea löytää. Parhaat vinkit saa useimmiten toisilta harrastajilta. Kalastaja ei kerro parhaita kalapaikkojaan, mutta jaatko sinä tiedon hyväksi havaitsemastasi kasvikauppiaasta? Niin toivon.

Tiedonjyväsiä

Olin viime lauantaina Kotipuutarhalehden järjestämällä "Leikkaa oikein pihan puut ja pensaat" -kurssilla. Osa tiedoista oli toki jo tuttua, mutta ilman muuta sain myös uutta oppia. Moni jo tiedossani ollut asia sai lisäksi vahvistusta ja tarkennusta. Tykkään tiedon hankkimisesta ja siinä suurena apuna ovat monet tietokirjat ja tänä päivänä vahvasti myös netti. Etukäteen hankitusta tiedosta huolimatta huomaan usein epäileväni itseäni ja menetelmiäni jotain puutarhassa tehdessäni. Siinäkin mielessä erilaiset kurssit ja luentotilaisuudet ovat hyödyllisiä.

Ehkä on parempi, etten ryhdy jakamaan kurssilla saamaani oppia sen enempää, etten vain anna virheellisiä tietoja. Eräs asia kurssilta jäi mieleeni ja sen toki olen jo huomannut monesti myös omassa puutarhassani. Tärkeää on jo istutusvaiheessa miettiä, minkälainen kasvi suunniteltuun paikkaan sopii niin kooltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan. Älä siis istuta isoksi kasvavaa puuta pieneen tilaan tai vaikkapa varjoisan paikan pensasta pihan paahteisimmalle paikalle. Leikkaaminen aiheuttaa aina kasville jonkinlaisen stressitilanteen ja jos kasvia joudutaan esimerkiksi vääränlaisen istutuspaikan vuoksi jatkuvasti leikkaamaan, se kärsii ja kituu, eikä se koskaan pääse loistamaan sille ominaisilla tavoillaan.

Tulevana lauantaina jatkan tiedonjanoni tyydyttämistä osallistumalla jälleen Kotipuutarhalehden kurssille ja tällä kertaa aiheena on "Puutarhasta vihreä olohuone". 

Tämän postauksen kuvat ovat maaliskuun alkupäiviltä, jolloin oli jäistä, harmaata ja muutama plusaste. Nyt ulkona on uutta lunta kymmeniä senttejä ja maisema on kuin ydintalvella valkeana notkuvine puineen. Mieli on jo kääntynyt niin vahvasti kevään odotukseen, että olkoon pihamaalle satanut lumi sitä vanhan surmaa. Sulakoon nopeasti ja sulaessaan lisätköön pohjavesivarantoja.
 

Hyvää Naistenpäivää!

Naisen olomuodot:

tyttö, neito,

naaras ja ihminen.

Tytön päivät leikkiä

neidon unelmia

naaraan rakkautta

ihmisen elämää

kaikessa rikkaudessaan.

Sitä rikkaampaa

mitä enemmän

elämän kujanjuoksussa

on pysynyt mukana

tyttöä neitoa naarasta

leikkiä

unta

rakkautta.

-Maaria Leinonen-

 

Hyvää Naistenpäivää meille kaikille!

 

Tomaatit kylvetty

Nyt on tomaatit kylvetty. 

Punaiset kirsikkatomaatit "Tiny Tim" ja "Gardener's Delight".

 

Keltaiset kirsikkatomaatit "Ildi" ja "Yellow pearshaped".

Runkotomaatteja kylvin seuraavasti: 

"Moneymaker", Ailsa Craig", "Tigerella" ja "Tanskan vienti". 

Tigerellaa on tullut kylvettyä joka vuosi ja viime vuonna myös Ailsa Craigia. 

Muita kahta kokeilen ensimmäistä kertaa.

Viime hetkellä ennen tavaroiden pois korjaamista muistin laittaa myös paprikan 

"California Wonderin" siemenet multaan.

Kovin paljon en ajatellut tänä vuonna kukkia esikasvattaa, mutta samettikukkia pitää aina olla vähintäänkin kasvimaalla. Sinänsä en ole kovin innostunut samettikukista. Taisin saada niistä lapsena yliannostuksen, sillä äitini on niistä aina tykännyt. Kasvimaalla niillä on oma paikkansa ja tarkoituksensa minunkin puutarhassani. Isosamettikukka "Vanilla" on jokakesäinen välttämättömyys. Uutena löysin kirjavaa "Jolly Jesteriä". Yksivärinen "Honeycomb" lienee aika tavallinen.

Jotkut kasvit erittävät juurillaan aineita, jotka tappavat tuholaisia tai pitävät ne loitolla. Samettikukka on esimerkki tällaisista kasveista. Sen juuristo erittää rikkipitoista ainetta, joka vaikuttaa myrkyn tavoin erilaisiin tautia aiheuttaviin mikro-organismeihin ja nematodeihin. Samettikukkia kannattaa esim. viljellä kaalien rinnalla, niin ettei kaaliperhonen pääse munimaan niihin. Samettikukka on siis tärkeä kasvi keittiökasvimaalla.

Nyt täytyy olla tiukkana ja pitäytyä ennakkosuunnitelmissa. Näin kylvövaiheessa ikkunalaudoilla vielä tilaa löytyy, mutta johonkin ne koulitut taimetkin pitää saada mahtumaan. Siemenet on vasta kylvetty ja silmissäni näen jo kymmensenttiset tomaatintaimet. Ja tunnen niiden voimakkaan tuoksun nenässäni. Oi, tämä on taas menoa!

Kelloköynnösmania tarttui

Saitte sitten kelloköynnösmanian tarttumaan minuunkin. Aika monessa blogissa on ollut tarinaa edellisten kesien kelloköynnösihanuuksista ja kuvia jo mullasta kurkkaavista tämän vuoden taimivauvoista. Rautakaupassa käydessäni siemenpussukoiden joukossa näin kelloköynnöksiä ja mukaanhan ne lähtivät. Ihan väkisin.

Testasin chilien ja kelloköynnöksen siementen kanssa samalla idätyslauttametodia. Kelloköynnöksen siemeniä liotin tunnin verran ennen lautalle laittamista. Kaksi viikkoa lautta on nyt vedessä kellunut ja yksi chilin siemen on alkanut itää. Muissa siemenissä ei ole elonmerkkejä. Laitoin kelloköynnöksen siemeniä samanaikaisesti myös multaan, mutta eipä sieltäkään vielä mitään esiin pilkistä. 

Idätyslautta toimii siten, että johonkin astiaan laitetaan vettä ja siihen kelluvaa materiaalia, esimerkiksi pala styroxia. Minulla ei ollut styroxia, joten leikkasin palan oasista. Lautan päälle laitetaan talouspaperia, jonka tarkoituksena on imeä vettä ja pitää siemenet kosteina. Koska itäneitä siemeniä on vaikea vaurioittamatta irroittaa talouspaperista, suositellaan väliin laitettavaksi vaikka kahvisuodatinpaperia. 

Koska itämistä ei juurikaan vielä ole tapahtunut, koe jatkuu. Mikäli aihe kiinnostaa ja haluat tarkempia tietoja, käy vaikka kurkkaamassa Chilivaarin blogia. Myös Kaupunkilaistyttö on testannut idätyslauttaa.

Chilivauvat 19.2.

6.2. kylvetyt chilit ovat itäneet ja kasvaneet niin, että tänään koulin ne. 

Jokin aika sitten kerroin kaktusvauvaani ilmestyneestä nupusta. Ei sitten ollutkaan tosi-tosi vanhan kaktukseni lapsukainen, vaan ehkä parin vuoden takainen joulukukkanen. Kolme pikkuista kaktusta asustaa olohuoneen ikkunalaudalla ja ihan ovat lehdiltään saman näköiset. Tuskin kuitenkaan lapsikaktukseen tulee täysin emostaan eroavan väristä kukkaa, joten siitä päättelen tämän olevan muuta sukua.

Minä vietän osan lauantaipäivästä kurssilla opettelemassa puiden ja pensaiden leikkaamista. Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Ruskanilkkasukat ja Illusiat

Kudoin tavalliset nilkkasukat 7veikan sävystä hunaja, joka kuvassa näyttää oranssimmalta, kuin todellisuudessa on sekä 7veikan harmaa-ruskea-okra -sävyisestä Polkasta. Polkkahan on näköjään poistunut Novitan valikoimista. Sukkia on kiva kutoa, mutta jalkaosuudessa minulla tuppaa usein tulemaan kyllästyminen ja siksi harvoin kudon isompikokoisia sukkia. Ellei sukka ole valmistumassa jollekin tietylle henkilölle. Raitaneuleessa pituusmittaa saa helpommin venytettyä, kun ajattelee, että vielä pari raitaa lisää.

Kantalappukavennuksissa teen puikon alussa kavennukset siten, että kudon puikon ensimmäisen ja seuraavan nostan kutomatta. Kudon taas kolmannen silmukan, jonka yli siirrän kutomatta nostetun silmukan. Tämä on siis ylivetokavennus. Useimmiten tästä kavennuksesta jää ihan siisti jälki, mutta kantapääkavennuksissa saan sen ylivetosilmukan jotenkin venymään ja silloin kavennusrivistä tulee epäsiisti. Niinpä kokeilin näissä ruskanillasukissa ensimmäisen kerran ssk-kavennusta. 

Ssk tulee englanninkielen sanoista slip-slip-knit. Tässä kavennusmallissa nostetaan kaksi peräkkäistä silmukkaa kutomatta puikolle ja kudotaan ne takareunoistaan oikein. Ohje aiheutti minulle jonkin aikaa harmaita hiuksia, enkä saanut lopputuloksesta edelleenkään siistiä, kunnes törmäsin helposti ymmärrettävään vinkkiin. Tässä ohjeessa nuo kaksi silmukkaa nostetaan kutomatta ja käännetään takaisin vasemmalle puikolle. Sen jälkeen ne kudotaan oikein yhteen takareunoistaan. Nyt onnistuin saamaan siistin rivin kavennussilmukoita myös sukan toiselle sivulle. 

Monille tällaiset asiat voivat olla helppoja itsestäänselvyyksiä. Ei ollut minulle, eikä varmasti monille muillekaan. Siksi laitan vinkin tähän niille, jotka ovat saman asian kanssa pähkäilleet.

Kuten jo aiemmissa postauksissa olen kertonut, ajatukseni on opetella hieman monimutkaisempia kuvioita. Joululahjaksi itselleni ostamastani Merja Ojanperän "Kauneimmat villasukat" -kirjasta aloitin nyt kolmannen harjoitukseni eli Illusian. Malli valikoitui illansuussa ja seuraava ongelma olikin, löytyykö lankavarastosta riittävästi samaa lankaa molempiin sukkiin. Joskus on käynyt niin, että lanka on loppunut kesken ja vaikka kaupasta hankittu kerä olisikin samaa väriä, se on eri värjäyserästä ja sävyero näkyy selvästi valmiissa sukassa. Ainoa yksivärinen lanka, jota oli heti aloittaessa riittävästi, oli marjapuuron punainen 7veikan Eero, joka oli vuodenvaihteessa ison markettiketjun tarjouksessa.

Eivät nämä pitsineuleet mitään vaikeita ole. Kaavioita on helppo lukea ja harvoin tulee eteen sellaista merkkiä, joka ei entuudestaan ole itselle tuttu. Useimmissa ohjeissa merkkien selitykset löytyvät kätevästi mallikaavion yhteydestä. Suurin vaikeus tuleekin siitä, että ohjetta on seurattava tarkasti ja silloin ei samanaikaisesti parane seurata esimerkiksi jännittävää elokuvaa telkusta.

Illusia-sukissa pitsineule koostuu muutamaan kertaan toistettavasta 24 kerroksen kuviosta. Minun päähäni joka kerroksella eri tavoin sijoittuvat silmukat eivät jääneet mieleen, vaan mallia oli koko ajan seurattava rivi riviltä. Varsinkin, kun mallineuleeseen oli työn edetessä ympättävä myös muutaman kerroksen välein toistuvat kavennukset. Kuvion kertaamisen ja kavennusten oikea-aikaisuutta helpottaakseni numeroin kaavion sivuun tarvittavat kerrokset. Merkitsin kavennuskerroksen ympyrällä.

Kerrosrivilaskuri

  
Kun sukkien tekeminen ajoittui useammalle päivälle, oli selkeää käyttää apuna kerroslaskuria. Sen avulla tiesin, mihin työ on edellisenä iltana jäänyt ja miltä riviltä sitä jatkan. Pyrin aina lopettamaan työn kerrosten vaihtumiskohtaan. Sekin helpottaa työn jatkamista tauon jälkeen.

Kaupoista löytyy monenlaisia härpäkkeitä, joilla voi merkitä työhön esimerkiksi kavennuskohdat. Saman asian ajaa vaikkapa käytettävästä väristä poikkeavan langanpätkän käyttäminen. Paras keino lienee se, mikä itselle on helpoin ja miellyttävin.

Eero-lanka on minusta aika mukavaa kutoa. Siinä on vähän sellaista pässinpökkimän tuntua ja värikin on hieman epätasainen. Langan koostumus on 7veikalle tuttua 75 % villaa ja 25 % polyamidia.

 

Pitsineule jatkuu kantapäälappuun saakka ja sivujen valepalmikko ulottuu kärkikavennusten alkuun saakka. Varren keskellä kulkee työn alusta kärkikavennuksiin saakka yksi nurja silmukka, joka tosin näkyy vain sukan ollessa jalassa. Jälkikäteen valmista sukkaa katsoessani huomasin, että valepalmikkoni kerrosmäärä on vaihdellut. Sen siitä saa, kun katselee telkkua kutoessaan. Jollei virheet ihan hirvittävästi ulkonäköä haittaa, en ala pitkälle edennyttä työtä purkamaan. Oivaa siedätyshoitoa kaltaiselleni perfektionistille.

Netti ja sen erilaiset someryhmät ovat aivan uskomattoman hienoja paikkoja löytää ongelmiin ratkaisuja. Kun runsas kaksi vuotta sitten aloitin kutomisen vuosikymmenten tauon jälkeen, oli monet yksinkertaisiltakin tuntuvat asiat vähän hakusessa. Kantapäälapun reunoista poimittaviin silmukoihin sain facebookin "Voihan villasukkaryhmästä" yhden parhaimmista vinkeistä. Sen avulla reiät ovat historiaa, silmukoiden poimiminen helppoa ja nopeaa ja kantapäästä tulee aina siisti. 

Kantalappua kutoessani kudon lapun kummassakin reunassa aina kaksi silmukkaa oikein. Puikon alussa tietenkin nostan sen ensimmäisen silmukan kutomatta, mutta seuraavan kudon oikein, samoin puikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa aina oikein. Muut silmukat kantapäälapussa kudon yleensä vahvistettuna tai mahdollisen muun mallineuleen mukaisesti. Näin reunoihin muodostuu silmukkarivi, joihin puikon voi yksinkertaisesti miltei suoraan työntää ja niillä ryhtyä kutomaan. 

Ainoastaan 1. ja 2. sekä 3. ja 4. puikon välistä nostan yhden tai kaksi ylimääräistä silmukkaa, jotka kudon kiertäen saadakseni siistin ja reiättömän lopputuloksen. Jos puikkojen välissä silmukat ovat venyneet, kuten joskus saattaa olla, en otakaan sitä ensimmäistä lankaa puikolle, vaan vähän syvemmältä puikkojen välistä.

Soilikki nauttii kirjaston ikkunalla keväisestä valosta. Niin teen minäkin. Tosin en kirjaston ikkunalla.

PS. Käsityökirjojen kirjoittajille antaisin yhden vinkin. Kuvatkaa mallinne kokonaisina ja useista eri kuvakulmista. Ohje aukeaa lukijalle helpommin, kun tietää, millainen työ on valmiina. 

Törsäämässä

Aurinko paistoi ja lumi kimalsi kutsuvasti. Minä se paistoin keittiössä laskiaispullia, silitin pyykkiä ja pesin taimipurkkeja. Kunpa edes yhden kerran muistaisin pestä ne purkit jo syksyllä valmiiksi kevättä varten. Auringonpaisteessa ja syystuulessa purkkien peseminen saattaisi olla huomattavasti mukavampaa ja siistimpää, kuin talvisessa keittiössä.

Takana aurinko, edessä lumipyry

Taimipurkkeja pestessäni kävin itseni kanssa henkistä painia siitä, lähdenkö kävelylenkille vai huristanko autolla ostoksille. En ole erityisen innostunut kiertämään kauppoja viikonloppuisin, ellei ole pakko. Eikä nytkään ollut tarkoitus moneen kauppaan mennä. Yhteen tehtaanmyymälään vain ostamaan uusi pöytäliina keittiön pöydälle. Pitkäksi venyneen flunssan vuoksi olen viettänyt kotona ylenmäärin aikaa, joten tällä kertaa kauppareissu veti pidemmän korren. Suuntasin siis auton nokan kohti Lohjaa.

Nyt on keittiönpöydällä uusi kerniliina, jonka nimi on Omenankukka. Nämä nykyiset vahakankaat ovat jotain aivan muuta, kuin ne vanhanajan paksut ja kiiltävät kernit, joita esimerkiksi äitini aikoinaan harrasti. Vahakankaan voi huoletta pestä pesukoneessa, sitä voi pyyhkiä ja silittää nurjalta puolelta. Pinta sekä tuntuu että näyttää kankaalta. 

Tykkään käyttää keittiön pöydällä liinaa, mutta niiden silittämisestä en sitten tykkääkään. Jostain kumman syystä kankainen pöytäliina on kuin kahvimagneetti. Oitis, kun puhtaan liinan olen pöydälle levittänyt, siihen on jo kahvi läikkynyt tai etikkapunajuuri pudonnut. Ei muu auta, kuin liina pesukoneeseen. Siksi olen iloinen näistä kauniista ja käytännöllisistä vahakankaista, joita nykyisin löytyy myös jokaiselta design-kankaan valmistajalta.

Pinkit heinäpaalit

Palasin ostosmatkaltani kiertotietä, jotta ei tarvitse ajaa lumesta pöllyävällä moottoritiellä. Matkan varrelle osui parttikauppa, jossa tapaan ohikulkiessani käydä tsekkaamassa tarjonnan. Harvoin sieltä mitään järkevää mukaan tarttuu, mutta mielenkiinnosta täytyy kuitenkin käydä vilkaisemassa. Varsinkin kun edellisestä kerrasta lienee kulunut jo vuosi.

  
Kamaa oli lattiasta kattoon ja valtaosa sellaista, jollaista en tarvitse. Kassojen luona oli kasapäin laatikoita, joissa oli yksittäispakattuja jätskitikkuja. Ensin menin ohi naureskellen, että kuka nyt tarvitsee 1000 kappaletta jätskitikkuja. Äkkiä nauru hyytyi ja idealamppu kerrankin syttyi päässäni ajallaan. Siinähän on erinomaisia taimitikkuja. Tussilla teksti puiseen pintaan ja kun tikkua ei enää tarvitse, sen voi polttaa. Tarkistin vielä hinnan myyjältä ja niin tulin ostaneeksi 1000 kpl jätskitikkuja 2 eurolla.

Kotimatkalla pysähdyin pari kertaa nappaamaan kuvia. Sää oli jotenkin taianomainen, sillä välillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja välillä taas ilma oli sakeanaan pakkasilmassa kimaltavia lumihiutaleita.

Naapurin antama kissasnruoho itkee itäessään.

Kotona hiukan mietin, mitä teen niillä 1000 taimitikulla, kun oikein mikään tähän mennessä kylvämäni ei tahdo kunnolla itää. Vähänhän niitä kylvöjä vielä on tullut tehtyä. Maaliskuun puolella ajattelin aloittaa ihan tosimielessä. Mutta hupsis vain, maaliskuuhan on jo ihan kohta. Vielä ei ole kevät, mutta maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi kuitenkin. Jippii!