Ruskanilkkasukat ja Illusiat

Kudoin tavalliset nilkkasukat 7veikan sävystä hunaja, joka kuvassa näyttää oranssimmalta, kuin todellisuudessa on sekä 7veikan harmaa-ruskea-okra -sävyisestä Polkasta. Polkkahan on näköjään poistunut Novitan valikoimista. Sukkia on kiva kutoa, mutta jalkaosuudessa minulla tuppaa usein tulemaan kyllästyminen ja siksi harvoin kudon isompikokoisia sukkia. Ellei sukka ole valmistumassa jollekin tietylle henkilölle. Raitaneuleessa pituusmittaa saa helpommin venytettyä, kun ajattelee, että vielä pari raitaa lisää.

Kantalappukavennuksissa teen puikon alussa kavennukset siten, että kudon puikon ensimmäisen ja seuraavan nostan kutomatta. Kudon taas kolmannen silmukan, jonka yli siirrän kutomatta nostetun silmukan. Tämä on siis ylivetokavennus. Useimmiten tästä kavennuksesta jää ihan siisti jälki, mutta kantapääkavennuksissa saan sen ylivetosilmukan jotenkin venymään ja silloin kavennusrivistä tulee epäsiisti. Niinpä kokeilin näissä ruskanillasukissa ensimmäisen kerran ssk-kavennusta. 

Ssk tulee englanninkielen sanoista slip-slip-knit. Tässä kavennusmallissa nostetaan kaksi peräkkäistä silmukkaa kutomatta puikolle ja kudotaan ne takareunoistaan oikein. Ohje aiheutti minulle jonkin aikaa harmaita hiuksia, enkä saanut lopputuloksesta edelleenkään siistiä, kunnes törmäsin helposti ymmärrettävään vinkkiin. Tässä ohjeessa nuo kaksi silmukkaa nostetaan kutomatta ja käännetään takaisin vasemmalle puikolle. Sen jälkeen ne kudotaan oikein yhteen takareunoistaan. Nyt onnistuin saamaan siistin rivin kavennussilmukoita myös sukan toiselle sivulle. 

Monille tällaiset asiat voivat olla helppoja itsestäänselvyyksiä. Ei ollut minulle, eikä varmasti monille muillekaan. Siksi laitan vinkin tähän niille, jotka ovat saman asian kanssa pähkäilleet.

Kuten jo aiemmissa postauksissa olen kertonut, ajatukseni on opetella hieman monimutkaisempia kuvioita. Joululahjaksi itselleni ostamastani Merja Ojanperän "Kauneimmat villasukat" -kirjasta aloitin nyt kolmannen harjoitukseni eli Illusian. Malli valikoitui illansuussa ja seuraava ongelma olikin, löytyykö lankavarastosta riittävästi samaa lankaa molempiin sukkiin. Joskus on käynyt niin, että lanka on loppunut kesken ja vaikka kaupasta hankittu kerä olisikin samaa väriä, se on eri värjäyserästä ja sävyero näkyy selvästi valmiissa sukassa. Ainoa yksivärinen lanka, jota oli heti aloittaessa riittävästi, oli marjapuuron punainen 7veikan Eero, joka oli vuodenvaihteessa ison markettiketjun tarjouksessa.

Eivät nämä pitsineuleet mitään vaikeita ole. Kaavioita on helppo lukea ja harvoin tulee eteen sellaista merkkiä, joka ei entuudestaan ole itselle tuttu. Useimmissa ohjeissa merkkien selitykset löytyvät kätevästi mallikaavion yhteydestä. Suurin vaikeus tuleekin siitä, että ohjetta on seurattava tarkasti ja silloin ei samanaikaisesti parane seurata esimerkiksi jännittävää elokuvaa telkusta.

Illusia-sukissa pitsineule koostuu muutamaan kertaan toistettavasta 24 kerroksen kuviosta. Minun päähäni joka kerroksella eri tavoin sijoittuvat silmukat eivät jääneet mieleen, vaan mallia oli koko ajan seurattava rivi riviltä. Varsinkin, kun mallineuleeseen oli työn edetessä ympättävä myös muutaman kerroksen välein toistuvat kavennukset. Kuvion kertaamisen ja kavennusten oikea-aikaisuutta helpottaakseni numeroin kaavion sivuun tarvittavat kerrokset. Merkitsin kavennuskerroksen ympyrällä.

Kerrosrivilaskuri

  
Kun sukkien tekeminen ajoittui useammalle päivälle, oli selkeää käyttää apuna kerroslaskuria. Sen avulla tiesin, mihin työ on edellisenä iltana jäänyt ja miltä riviltä sitä jatkan. Pyrin aina lopettamaan työn kerrosten vaihtumiskohtaan. Sekin helpottaa työn jatkamista tauon jälkeen.

Kaupoista löytyy monenlaisia härpäkkeitä, joilla voi merkitä työhön esimerkiksi kavennuskohdat. Saman asian ajaa vaikkapa käytettävästä väristä poikkeavan langanpätkän käyttäminen. Paras keino lienee se, mikä itselle on helpoin ja miellyttävin.

Eero-lanka on minusta aika mukavaa kutoa. Siinä on vähän sellaista pässinpökkimän tuntua ja värikin on hieman epätasainen. Langan koostumus on 7veikalle tuttua 75 % villaa ja 25 % polyamidia.

 

Pitsineule jatkuu kantapäälappuun saakka ja sivujen valepalmikko ulottuu kärkikavennusten alkuun saakka. Varren keskellä kulkee työn alusta kärkikavennuksiin saakka yksi nurja silmukka, joka tosin näkyy vain sukan ollessa jalassa. Jälkikäteen valmista sukkaa katsoessani huomasin, että valepalmikkoni kerrosmäärä on vaihdellut. Sen siitä saa, kun katselee telkkua kutoessaan. Jollei virheet ihan hirvittävästi ulkonäköä haittaa, en ala pitkälle edennyttä työtä purkamaan. Oivaa siedätyshoitoa kaltaiselleni perfektionistille.

Netti ja sen erilaiset someryhmät ovat aivan uskomattoman hienoja paikkoja löytää ongelmiin ratkaisuja. Kun runsas kaksi vuotta sitten aloitin kutomisen vuosikymmenten tauon jälkeen, oli monet yksinkertaisiltakin tuntuvat asiat vähän hakusessa. Kantapäälapun reunoista poimittaviin silmukoihin sain facebookin "Voihan villasukkaryhmästä" yhden parhaimmista vinkeistä. Sen avulla reiät ovat historiaa, silmukoiden poimiminen helppoa ja nopeaa ja kantapäästä tulee aina siisti. 

Kantalappua kutoessani kudon lapun kummassakin reunassa aina kaksi silmukkaa oikein. Puikon alussa tietenkin nostan sen ensimmäisen silmukan kutomatta, mutta seuraavan kudon oikein, samoin puikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa aina oikein. Muut silmukat kantapäälapussa kudon yleensä vahvistettuna tai mahdollisen muun mallineuleen mukaisesti. Näin reunoihin muodostuu silmukkarivi, joihin puikon voi yksinkertaisesti miltei suoraan työntää ja niillä ryhtyä kutomaan. 

Ainoastaan 1. ja 2. sekä 3. ja 4. puikon välistä nostan yhden tai kaksi ylimääräistä silmukkaa, jotka kudon kiertäen saadakseni siistin ja reiättömän lopputuloksen. Jos puikkojen välissä silmukat ovat venyneet, kuten joskus saattaa olla, en otakaan sitä ensimmäistä lankaa puikolle, vaan vähän syvemmältä puikkojen välistä.

Soilikki nauttii kirjaston ikkunalla keväisestä valosta. Niin teen minäkin. Tosin en kirjaston ikkunalla.

PS. Käsityökirjojen kirjoittajille antaisin yhden vinkin. Kuvatkaa mallinne kokonaisina ja useista eri kuvakulmista. Ohje aukeaa lukijalle helpommin, kun tietää, millainen työ on valmiina.