Istuttamisen iloa

Punahattu - Echinacea purpurea

Puutarhan ja itseni kannalta monin tavoin merkillinen kesä kääntyy vähitellen syksyksi. Yleensä kasvukauden aikana tulee istutettua ja siirreltyä kasveja puutarhassa ahkerasti. Jollei ihan uusia istutusalueita ole joka vuosi ilmaantunut, vähintäänkin vanhoja olen laajentanut ja kohentanut. Aktiivinen touhuaminen on ollut innostavaa ja pitänyt kropan ja mielen hyvässä kuosissa. Koska kuluneen kesän aikana en ole päässyt puutarhassa liikoja huseeraamaan, olen kokenut oloni oudoksi ja puolinaiseksi.

Syysleimu - Phlox 'Bright Eyes'

Elokuun loppu toi mukavasti luontoa virkistäviä sateita. Kun lämpötilakin muuttui inhimmilliseksi lapioimista ajatellen, en enää voinut pitää itseäni poissa puutarhatöistä. Ensitöikseni siirsin maahan kesän aikana siemenkylvöistä itäneet ja kasvaneet taimet. Usein olen pitänyt kesäiset siemenkasvatukset poteissaan ja istuttanut ne vasta seuraavana keväänä tai kesänä. Nyt ajattelin, että maassa ne saavat paremmin kosteutta ja kasvuvoimaa potissa asumiseen verrattuna.

Maahan pääsi nyt viisi tarhasalkoruusu Carnivalia, neljä sormustinkukka Foxlovea ja yksi punainen punahattu. Punahatuista enempää ei itänyt. Sormustinkukan siemenet tulivat Lontoosta 2014 ostamani lehden mukana.

Kultapallo - Rudbeckia laciniata

Viikko sitten kierretty Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha palautti mieleen jälleen syyskukkijoiden tärkeyden. Kuinkahan monta kertaa olen päättänyt hankkia lisää hyviä perhoskasveja ja loppukesän kukkijoita, vaan enpä ole päässyt suunnitelmissa paljonkaan eteenpäin. Sain Ukkokullan kuskiksi puutarhakauppaan, josta muutamia taimia hankinkin. Ehkä olisin ostanut enemmänkin, mutta jo muutaman kasvilavan kierrettyäni näin Ukkokullan ilmeestä, että vähän voisin laittaa vipinää kinttuihin.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

  
Puutarhamyymälä, johon menimme ostoksille, muuttaa lokakuussa asuntorakentamisen tieltä toiseen paikkaan. Ajattelin, että tarjouksia olisi sen vuoksi enemmänkin. Parissa pöydässä oli perennoja 4 kpl kympillä ja muutamissa taimissa oli 50 %:n alennuslappu. Ihan kaikkea en saanut, mitä menin etsimään ja määrällisestikin jouduin tinkimään suunnitelmistani. Niin se näyttää olevan, että ostokset täytyy tehdä keväällä myymälöiden pullistellessa kasveja. Vaikka syksy on istutuksen kannalta erinomaista aikaa, kaupoissa myydään jo eioota.
 

Olen monien muiden lailla päässyt tummalehtisten kasvien makuun ja siksipä pari vuotta sitten ostettu Diabolo sai naapurin rajan tuntumaan kaverikseen purppuraheisiangervo Andren. Kovin samannäköisiä ovat, joten aika ilmeisesti näyttää, miten toisistaan eroavat.

Olopihan allaspenkkiin ostin kaksi Magnus-punahattua ja yhden Magnus Superior -punahatun. Samoin allaspenkkiin pääsi kaksi tummalehtistä tähkäkimikki Brunettea. Brunette on pitkään ollut ostolistalla ja viime kesänä yhtä sellaista käsissäni jo kaupassa pyörittelinkin. Silloin 9,90 euron hinta rutikuivasta ja kärsineestä taimesta tuntui riistolta ja kasvi jäi kauppaan.

Ostin myös kaksi amurinneilikkaa ja kaksi neidonkurjenpolvea, jotka kaikki istutin Kurgaaniin. Pyöreä, kumpumainen Kurgaani on puoliksi pikkusydämen ja puoliksi peittokurjenpolven valloittama ja näin loppukesästä näkymä ei ole laisinkaan viehättävä. Siksi pikkusydän saa väistyä ja antaa tilaa monipuolisemmalle kasvivalikoimalle.

Kasvitieteellisen puutarhan innoittamana ostin myös kaksi syyshohdekukkaa, jotka punahattujen lailla täyttävät lupausta syyskukkijoiden lisäämisestä. Syyshohdekukat saivat asuinpaikan alapihan Kotikivipenkin uudesta jatkeesta.

Syyshortensia - Hydrangea 'Vanille Fraise'

Tämän vuoden istutustyöt taitavatkin pääosin olla nyt tässä. Sipulien kaivuu on piakkoin edessä, kunhan loputkin tilaamani saapuvat. Pari perennaa tilasin sipulien yhteydessä ja kovasti niitä olen jo odottanut. Paljon on puutarhan syystöitä vielä edessä, mutta vastahan syksy on aluillaan.

Haaste: "Millainen puutarhuri olet?"

Kosmoskukka - hiukan ujo näköjään.

Sain "Millainen puutarhuri olet?" -haasteen sekä Hiidenkiven puutarhassa -blogista että Hirnakan torppa -blogista.  Haasteen on laittanut liikkeelle Pauliina Kukka & kaali -blogista.

Pauliina antoi haasteen liikkeelle laittaessaan kaksi vaihtoehtoista mallia kertoa siitä, millainen puutarhuri haasteen vastaanottaja on. Ensimmäisessä mallissa hän on laatinut otsikoiden alle 4-5 vaihtoehtoa, joista voi valita itseään parhaiten kuvaavan. Toisessa mallissa haastettu voi omin sanoin kuvailla puutarhuriuttaan Pauliinan antamien otsikoiden viitoittamana. Pauliinan kysymysmalleihin pääset ylläolevasta blogilinkistä.

Pyörittelin vaihtoehtoja mielessäni aikani ja lopulta päädyin annettujen otsakkeiden alla tapahtuvaan vapaamuotoiseen kuvailuun.

Rosa Sävel

Puutarhasuunnittelu

Pihaamme teetettiin aikanaan puutarhasuunnitelma. Käytävät, istutusalueet ja monet kasvit noudattavat sitä. Jossain vaiheessa aloin itse "säveltämään" ja sillä tiellä olen yhä. Hyvin harvoin piirrän mitään suunnitelmia paperille. Sen sijaan puutarhassa kulkiessani jokin kohta alkaa syystä tai toisesta häiritsemään, joka johtaa päässä pyörivään ideamyllyyn. Käytännön toteutus lähtee liikkeelle usein hetken inspiraatiosta ja etenee sitten vauhdikkaasti yltiöpäisestä kaivamisesta viimeistelevään siloitukseen.

Monta ideaa on saanut alkunsa myös lehtien ja blogissa nähtyjen vinkkien pohjalta. Hankittavien kasvien lista on ollut olemassa jo vuosia ja se vain pitenee blogipostauksia lukiessa.

Daalia HS Wink

Ostokset 

Kasvien vinkkilistalla on monia "täytyy saada" -kasveja. En edes yritä saada kaikkia listan kasveista, mikä on hyväksi, sillä eipä siihen olisi varaakaan. Toisaalta listaa pidemmän aikaa käsissä pyöritellessä huomaan, ettei moni kasvi meidän pihaan vaikkapa olosuhteiden vuoksi sopisikaan.

Saatan lähteä jotain tiettyä kasvia hankkimaan ja kotiin tuleekin auton tavaratilallinen ihan jotain muuta. Alennusmyynnit ja tarjoukset ovat sen verran paha houkutin, että niitä on vaikea vastustaa. Mielestäni en kovin suuria summia kasveihin törsää. Paljon tulee vaihdettua, kasvatettua itse ja ostettua edullisesti.

Olen todennut, että vähimmäismitoitus puutarhahörhön käytössä olevalle autolle on kulkupeli, jonne mahtuu vähintään neljä 45 litran multasäkkiä, jokunen pussillinen perennantaimia, pari pensasta ja yksi kirsikkapuu. Ja tietenkin kuski itse. 

Puuvajassa säilytän kesäajan vähemmän arvokkaita työvälineitä.

Työkalujen säilytys 

Olisin ylen tyytyväinen, jos saisin kaikki työkalut ja puutarhakamat viimeisen päälle siistiin järjestykseen. Olen ostanut koukkusysteemin työkaluille kiinnitettäväksi kellarin seinään, vaan eipä ole vielä paikalleen päässyt. Säännöllisin välein kellarin tarvikehyllyjä siivoilenkin, mutta kesän tiimellyksessä vehkeet tuppaavat menemään sekaisin. Syksyllä pihalta tavaroita kellariin kantaessani pyrin kesäsotkun järjestämään. 

Lapsuudenkodissa meille tolkutettiin, kuinka tärkeää on laittaa tavarat paikalleen, jotta ne tarvittaessa löytyvät helposti. Sitä neuvoa yritän noudattaa edelleen ja aika hyvin se toimii. Kesäaikaan osa työkaluista siirtyy käytännön syistä alapihan puuvajaan. Äärimmäisen harvoin mikään työkalu jää pitkin pihaa. Ruoka- tai muuksi lyhyeksi tauoksi työvälineet saavat jäädä odottamaan, mutta työn päättyessä ne pääsevät takaisin omille paikoilleen.

Tomaatti Ildi - tämän kesän viimeiset kypsymässä.

Minä hyötytarhurina 

Hyötytarhurina olen aikamoinen noviisi. Olisi hienoa, jos kellari pullistelisi perunalaareja ja hillopurkkeja. Ja jos olisi kellari, jossa kesän sato säilyisi. Kasvatan hyötykasveja lähinnä, jotta saisimme kesällä ja kesän jälkeenkin nauttia edes vähän oman puutarhan antimia. Itse kasvatettu maistuu paljon paremmalta. Se johtuu varmaan siitä, että kaikessa itse kasvatetussa on sydän ja sielu mukana.

Kasvatan hyötykasveja myös siksi, että innostus kasvattamiseen venyy ja paukkuu lajista toiseen ja kauniista kukista herkullisiin syötäviin. Yksinkertaisesti on niin hauska nähdä kasvin kehittyminen siemenestä taimeksi ja lopulta syötäväksi hedelmäksi tai vihannekseksi. Tomaattien kanssa seurustelu ahtaassa kasvihuoneessa sateisena kesäpäivänä on kohokohta, jonka toivoisin kokevani joka kesä.

Kitkentäjakkara säästää selkää.

Kitkeminen 

En sano, että kitkeminen olisi kivaa. Mutta ei se inhottavaakaan ole. Olen todennut ahkeran kitkemisen tuottavan tuloksia ja säännöllisen kitkemisen ansiosta rikkojen määrä on vähentynyt oleellisesti. Välillä joudun itseäni aika lailla psyykkaamaan päästäkseni kitkemisen alkuun. Kun työvälineet ovat työmaalla ja sopiva tahti löytynyt, onkin sitten vaikea lopettaa. Kitkiessä tulee pohdittua monenlaisia asioita alusta loppuun ja lopusta alkuun. Omanlaistaan terapiaa sekin. 

Nykyisin en lähde kitkemään sillä ajatuksella, että tänään on saatava koko tontti joka ainoasta rikasta vapaaksi. Sitäkin nimittäin on tullut harrastettua ja se vasta uuvuttavaa on pelkkänä ajatuksenakin. Ei, parempi määritellä itselleen ja käytettävissä olevalle ajalle sopiva kohde ja pyrkiä hoitamaan se kuntoon. Ai, että, miten nautinnollista on katsoa rikoista vapautettua aluetta.

Hiljattain kantattu Päivänliljapenkki

Puutarhapuuhat 

Puutarhassa puuhailu on mieluisaa. Kuoppien kaivamisesta ja painavien taakkojen kärräämisestä en niin kovasti pidä, mutta ne kuuluvat kokonaisuuteen ja hyvin nekin hoituvat. Jotta voi istuttaa jonkin kasvin, on sitä varten kaivettava kuoppa ja kärrättävä multaa. Toiminnan ihmisenä tykkään olla liikkeessä ja mikäs sen mukavampi tapa ja kohde, kuin puutarha. Puutarhassa puuhaaminen on oivallista hyötyliikuntaa. Eipä tarvitse ahkeroinnin jälkeen enää punttisalille lähteä.

Välillä on hurjan vaikeaa keskeyttää jokin intensiivinen puutarhatyö pyykkien ripustamisen tai ruokatauon vuoksi. Kulunut kesä on mennyt voittopuolisesti lepäilyn ja oleskelun merkeissä. Mukavaa sekin, mutta monen monta kertaa sormet ovat syyhynneet halusta päästä vähän mylläämään...

Nainen ja betonipallo, josta tulikin Barbapapa

Puutarhan tyyli 

Meidän puutarhan tyyli on vuosien mittaan melkoisesti muuttunut ja luultavasti jatkossakin muuttuva. Omin käsin rakennettu maailma, jolle en osaa tyylinimeä antaa. Laajoista nurmialueista tykkäävä ehkä sanoisi viidakoksi, mustia kivimuureja ja aistikkaita havuja istuttava asuntomessuasukas kutsuisi kenties tyylittömäksi sekasotkuksi. Valmista ei ole, eikä varmaan koskaan tulekaan. Kun yhden paikan saan mieleisekseni, toista jo silmäilen muutosta pohtien. Jos alusta aloittaisin, joitakin asioita tekisin toisin. Nyt olkoon puutarhani tyyli tällainen, sillä maailmaan mahtuu kaikenlaisia puutarhoja. Tyylittömiä, tyylillisiä ja kaikkea siltä väliltä.

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Kasvivalikoima 

En juokse erikoisuuksien perässä, enkä myöskään halua jokaista perinnekasvia omalle pihalle. Useimmille puutarhaihmisille tutut kasvit löytyvät meiltäkin. Vuosien edetessä ja kasvitiedon karttuessa kasvivalikoima on laajentunut ja syventynyt. Kukkien sävyt eivät soinnu toisiinsa ja monen kasvin hankinta ja istuttaminen on osoittautunut täydelliseksi vikatkiksi. Pitkään oli aika, että kaikki puutarhaani tiensä löytäneet kasvit myös tänne jäivät - elleivät ihan itse heittäneet henkeään. Nyt olen oppinut, että kasveistakin voi luopua, jos syystä tai toisesta ei niistä tykkää. Aina löytyy ottaja ja ellei löydy, kompostiin mahtuu.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Minä ja sää 

Seuraan säätä sekä mielenkiinnosta että myös puutarhan kannalta. Haluan edes vähän suunnitella tekemisiäni etukäteen, enkä siis ehdointahdoin käytä puutarhatöille sopivaa päivää vähemmän tärkeisiin sisähommiin tai uuden t-paidan metsästämiseen naapurikaupungin kaupoista. 

Tänä kesänä säätiedotusten tuijottamisesta tuppasi tulemaan jo vatsahaava tai ankara ahdistus. Hellettä piisasi, eikä vettä tullut. Puutarha huusi kuivuuttaan ja meikäläinen tanssi kaikki salsat ja tanhut ja valssit sadetta houkutellakseni. Yleisesti ottaen suhtaudun säähän maltillisesti. En ole sokerista, en siis sula paisteessa enkä liukene sateessa. Oikeat vaatteet päälle ja pihalle.

Leppäkerttu

 
Suhtautuminen vuodenaikoihin 

Olen kevään ja kesän ihminen. Rakastan valoa ja lämpöä. Kesällä elämä laajenee tai jopa muuttaa pihalle. Paljaat varpaat, ei takkia, ei pipoa, ei käsineitä. No, puutarhahanskat sentään. Luultavasti kuitenkin väsyisin jatkuvaan helteeseen ja alituiseen kastelemiseen. Ehkä meidän syksymme ja talvemme saavat meidät odottamaan ja arvostamaan kevättä ja kesää enemmän, kuin jos ne olisivat aina läsnä. Mitäpä sitä inhoamaan sellaista, mille ei mitään voi. Paras ottaa ilo irti niin syksystä kuin talvestakin. Syksyllä voi puutarhassa yhtä sun toista tehdä ja talvella sitten tankata vähintäänkin itsensä täyteen puutarhatietoutta.

Alcea rosea

Olipa taas mukava haaste. Kiitos Pauliinalle haasteen liikkeelle laittamisesta ja Hiidenkiven puutarhassa- ja Hirnakan torppa -blogeille minun haastamisestani. Ei tarvinnut haastetta napata omavaltaisesti käsittelyyn, vaan ihan luvalla pääsin puutarhajuttuja taas repostelemaan.
 
Haastan mukaan seuraavat blogit:

Tuula/Maalaiskaupungin piha, joka on aika uusi blogi.
Mielen Lumoa. Monille jo tuttu blogi, jossa on aivan upeita valokuvia.
Rannanpihassa. Blogi, jossa mukava Ulla juttelee Pohjois-Karjalan murteella puutarhasta.

Mustilanhortensian viereen ilmestynyt orvokkeja.

En kopioi koko haastetta tähän, sillä postaukselle tuli mittaa näinkin jo melkoisesti. Haasteen pohjan löydät Pauliinan blogista Kukka ja kaali.  

"Kerro vapaamuotoisesti millainen puutarhuri sinä olet. Olisi kiva, jos käsittelisit aihetta alla luettelemistani näkökulmista – tai sitten jollakin aivan muulla tavalla, joka kuvastaa juuri sinua.

• Puutarhasuunnittelu
• Ostokset
• Työkalujen säilytys
• Minä hyötytarhurina
• Kitkeminen
• Puutarhapuuhat
• Puutarhan tyyli
• Kasvivalikoima
• Minä ja sää
• Suhtautuminen vuodenaikoihin

Kerro haastessa kuka sinut haastoi, ja että haasteen laittoi liikkeelle Pauliina Kukka&Kaali -blogista."

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Mukavaa syyskuista sunnuntaipäivää kaikille!
 

Ruusujen kesä lopuillaan

Rosa 'Therese Bugnet'

Tämän kesän ruususuosikiksi taitaa valikoitua Teresanruusu. Se on kukkinut ahkerasti ja kukkii yhä. Koska se sijaitsee lähinnä olopihaa ja sen ohi tulee kuljettua lähes päivittäin, muistan säännöllisesti napsaista kukkineet ja kuivuneet kukinnot pois. Tämän toimenpiteen pitäisi edistää uusien nuppujen syntymistä. Alapihan ja Pikkupuutarhan ruusujen kanssa näin ei valitettavasti tule kovinkaan tehokkaasti toimittua.

Rosa 'Therese Bugnet'

Teresanruusuni on 3-vuotias ja sen korkeimmat oksat alkavat olla kaksimetrisiä. Olen leikannut siitä ohjeiden mukaan 1/3:n, mutta kolme vuotta vanhempia oksia en ole vielä poistanut laisinkaan. Se täytyy tehdä keväällä.

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Leikkaamisen suhteen olen välillä pyörällä päästäni, sillä eri ruusupensailla on vähän erilainen leikkaussysteemi. Ruusuyhdistyksen sivuilta löysin Jorma Koskisen kirjoittamia ohjeita, joita koitan nyt iskostaa päähäni. Samaisilla sivuilla kerrottiin, että ruusualalla vallitsevan uuden virtauksen mukaan moni leikkaa ruusut jo syksyllä. Lauhkeamman vyöhykkeen ruusumaissa kasvuolosuhteet ovat tietenkin kovin erilaiset meihin verrattuna. Syksy juuri ennen talven tuloa on kuitenkin kuulemma parempi leikkausajankohta etenkin kasvitautien kannalta, koska monet taudinaiheuttajat eivät tuolloin enää ole aktiivisia.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sekä neilikkaruusu että Sävel ovat ottaneet uuden kukintaspurtin kolmen viikon tauon jälkeen. Kyllähän nuo yleensäkin kukkivat uudelleen loppukesästä, mutta nyt nuppuja on varsin runsaasti. Tosin näidenkin menneitä kukintoja intouduin leikkaamaan, joten ehkä sillä oli positiivinen vaikutuksensa kukintaan.

Anopin äitienpäiväruusu

Kärhöt ovat ovelia piiloutujia ja vuodenkin mullassa lepääviä, vaan osaa sen taidon jokunen ruusukin. Muutama kesä sitten sain anopin äitienpäivän ruukkuruusun istutettavaksi omaan puutarhaan. Parin kesää se nousi ja kukki kiitettävästi. Viime kesänä ruususta ei näkynyt pilkahdustakaan. Ajattelin sen kuolleen. Ja nyt, kesänä, jolloin kaikki muu kituu henkitoreissaan, tämä ruusu on kesken hellekauden kasvanut terhakkaasti ja tehnyt hienoja kukintoja. Ihmeen sitkeä kaveri. Haluaa ilmeisesti todistaa, ettei milloinkaan kannata antaa periksi.

Punalehtiruusu - Rosa glauca

Punalehtiruusu kukki alkukesästä runsaasti ja nyt se notkuu kiulukoiden painosta. Joka vuosi kiulukoita putoaa pensaan juurelle, mutta runsaan 10-vuotisen asumisensa aikana vasta nyt pieniä taimia on tulossa useita. Minun on pitänyt taimia purkittaa tutuille annettavaksi, vaan enpä ole saanut aikaiseksi.

Jokin aika sitten luin eräästä blogista (anteeksi, en yhtään muista, kenen) punalehtiruusunkin kuuluvan haitallisten vieraslajien joukkoon. Punalehtiruusu ei leviä juurivesojen avulla, mutta linnut levittävät kiulukoita syödessään siemeniä kauaskin. Yllätyin, miten paljon punalehtiruusu on levinnyt ja se on uhka monelle perinneympäristölle.

Päivä lyhenee hurjaa vauhtia. On siinä ainakin se hyvä puoli, että auringonlaskun värjäämiä pilviä ehtii paremmin nähdä ja kuvatakin, kun ilmiöt ovat nähtävissä hyvissä ajoin ennen nukkumatin ilmaantumista.
 

Kasvitiedettä ja vähän taidettakin

Naapuri kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, Helsinkiin. Retki on ollut pidempään suunnitelmissa, joten ei minua kovin paljon tarvinnut houkutella. Loppukesän aurinkoinen päivä tarjosi erinomaiset olosuhteet ulkona oleskeluun ja kukkien ihailuun.

Kasvit rakennuksen molemmin puolin ovat visteriaa.

Näin jälkikäteen hiukan harmittaa, etten perehtynyt puutarhaan ja sen historiaan ennen käyntiä perusteellisemmin. Opastettuja kierroksia järjestetään tiettyinä aikoina ja maksullisen opastuksen voi erikseen tilata. Meidän vierailupäivänämme ei yleisiä opastuskierroksia ollut. Karttoja saa lainata mm. lipunmyynnistä, mutta sellaisia voi tulostaa itselleen myös Luonnontieteellisen keskusmuseon sivulta. Paremmalla tiedolla varustettuna kasvihuoneissa ja puutarhassa kiertämisestä olisi saanut enemmän irti, mutta tulipahan hyvä syy uusia retki toisen ja kolmannenkin kerran.

Aloitimme tutustumisretken kasvihuoneista. Keveissä kesävaatteissa olosuhteet lämpimimmissäkin huoneissa oli ihan kohtuulliset. Väkeä oli melko vähän, joten hyvin mahtui käytävillä kulkemaan ja kasvilappuja lukemaan.

Seychellinpalmu - Lodoieca maldivica (uhanalainen)

Makkarapuu - Kigelia africana

Taas tuli käytännössä todetuksi, kuinka matkailu avartaa. Tähän mennessä olen oppinut, että rahaa saa pankin seinästä. Kasvitieteellisessä käynnin jälkeen tiedän makkaran kasvavan puussa. Vielä jäi epäselväksi, missä vaiheessa noihin laitetaan Atrian tai HK:n muovikääre.

Pelargonium capitatum

Iso osa kasveista oli tuntemattomia, mutta moni on tullut tutuksi esimerkiksi huonekasvina. Pelargonioitakin oli muutama. Tosin tämä ylä- ja alakuvassa näkyvä Pelargonium capitatum oli melkoisen kokoinen, mutta onhan se kasvihuoneessa kasvanut jo vuodesta 1989.

Hibiscus kokio subsp. sainthohnianus (uhanalainen)

Kasvien nimilappukin viestitti katsojalle tietoa. Punakylttiset kasvit ovat uhanalaisia ja keltakylttiset hyötykasveja. Myrkyllisyys kerrottiin omalla kyltillään.

Harva kasvihuoneen kasveista kukkii tähän aikaan vuodesta. Enemmän niissä näkyi siemeniä ja hedelmiä.

Puuvilla

Terttupassioni - Passiflora racemosa

Korsikanjouluruusu - Helleborus argutifolia

Lounastauon jälkeen lähdimme kiertämään ulkopuutarhaa. Siihen olisi saanut kulumaan melkoisesti enemmän aikaa, sillä mitenkään ei kaikkia paikkoja jaksa yhdellä reissulla katsoa. Itse ainakin tykkään tutkia kasvien yksityiskohtia läheltä ja pyöriä niiden ympärillä, jos vain mahdollista. Mielenkiintoisille kasveille piti nimikin löytää ja kylteissä oli muutakin tärkeää tietoa.

Idänkermesmarja - Phytolacca acinosa

Palmusalin edustan puutarhaa on uudistettu 2014-2017. Uudistuksen kohteena olevat alueet on jo avattu yleisölle, mutta paljon on edelleen tyhjää. Nimikyltit puuttuivat vielä osittain ja tietenkin kasveilla vie aikansa rehevöityä ja vallata tilansa. 

Keräpensas - Cephalanthus occidentalis

Kasvitieteellinen puutarha, kuten mikä tahansa puutarha on paikka, jossa kannattaa vierailla useamman kerran kasvukauden aikana. Ja miksei muulloinkin. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen elokuun lopussa kukkijoita on vähemmän. Toisaalta taas monet kasvit ovat ehtineet täyteen mittaansa ja kehittämään näyttäviä siemenkotia. Ruskeiksi kuivuneita rankoja omassa puutarhassa katsellessa oli lohdullista todeta, että samalla tavoin kuivuus on kohdellut muidenkin istutuksia.

Jättipoppeli - Populus trichocarpa

Emme kiertäneet puutarhaa mitenkään systemaattisesti ja aikaa kului hurjan paljon yksittäisten kasvienkin tutkimiseen. Niinpä jossain vaiheessa alkoi jo vähän väsyttää ja loppureissu oli enemmänkin sinne tänne hyppelyä. Mielenkiintoisia ja katsomisen arvoisia puitakin puutarhasta olisi löytynyt monia, mutta niihin täytyy panostaa sitten toisella kerralla.

Marit ja jättipoppeli

Jättipoppeleiden kokoa ja röpelöistä kaarnaa pysähdyimme ennen puutarhasta poistumista ihastelemaan. Puun valtaisa mittakaava selvisi parhaiten puuta halaamalla. Retkikaverini Marit ei aivan ylettynyt käsiään puun ympäri kietomaan.

Kävelimme Kaisaniemestä Kamppiin, josta kotimatkan bussi lähtee. 30.8.2018 avautunut Amos Rex -museo oli matkan varrella ja ilman muuta täytyi käydä katsastamassa mielenkiintoiset kupolit, joista on jo paljon uutisoitu. 

Olen iloinen, että vanha tuttu kellotorni jäi paikalleen. Se toimi aikanaan lämpövoimalan piippuna ja se on suojeltu. Nyt se on museotilojen hyötykäytössä ilmanvaihdon ulospuhalluspiippuna. Kello ei taida enää toimia tai sitten sitä ei ohikulkupäivänämme oltu vielä laitettu aikaan. Tuon kellon näyttämän ajan mukaan on monen monta kertaa bussille juostu.

Lasipalatsi ja Amos Rex -museo

Kupoleilla oli paljon skeittaajia ja istujia, joten hetken piti odottaa kameran kanssa, jotta onnistui saamaan edes yhden kuvan ilman ihmisiä. 

Kupolien pinta koostuu aaltomaisista laatoista. Taidemuseon uudistilat on suunnitellut Arkkitehtitoimisto JKMM. En löytänyt tarkempaa tietoa kupolien pinnasta. Väkisinkin ne tuovat mieleen Aalto-maljakon. Iittala on yksi Amos Rexin yhteistyökumppaneista, joten kenties yritys on saanut oman puumerkkinsä projektiin tällä tavoin. 

Aion mennä tutustumaan museoon vähän myöhemmin. Luultavasti näinä aukeamisen alkupäivinä siellä on aikamoinen tunku.

Pidän kovasti Helsingistä ja etenkin kesällä kaupungin kaduilla kulkiessa voisi hyvin kuvitella olevansa ulkomailla. Niin paljon mielenkiintoista nähtävää siellä on. Kahviloiden ja ravintoloiden terassit ovat laajentuneet ja useimmissa niiden ulkoasuun on panostettu kiitettävästi. Kuvan ravintolaterassi on lähellä päärautatieasemaa,  Kansallisteatterin viereisen rakennuksen edustalla. Makuasioista ei tietenkään kannata kiistellä, mutta minusta nuo räikeän vihreät muovikasvit ovat ihan järkyttäviä.

Helpotukseksi ja toipumiseksi edellisen kuvan järkytyksestä tässä kasvitieteellisen puutarhan upeita kesä- vaiko syyspäivänhattuja. Olivat komeaa katseltavaa.

Lämmin kiitos Maritille kivasta retkipäivästä. 
Mukavia ja puutarhaisia syyspäiviä kaikille!

PS.
Kaikki tämän postauksen kasvikuvat (toiseksi viimeistä muovikasvikuvaa lukuunottamatta) olen ottanut Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä otettujen kuvien kaupallisesta käytöstä on sovittava erikseen. Ethän siis ota kuviani omaan käyttöösi.