Siemenpussikaupoilla

 

Parin maltillisen vuoden jälkeen intouduin tänä keväänä rohmuamaan siemenpusseja. Nettikaupassa ostosten tekeminen on liiankin helppoa ja vasta ostoskorin loppusummaa katsellessa katumus iskee päälle aiheuttaen jonkinlaista karsintaa.

Monta siemenpussia tilasin ihan aiheellisesti ja etukäteen harkittuna. Tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita uupui jokunen lajike. Tuoksuherneitäkään en nyt voinut vastustaa.

Ensimmäisen siementilauksen tein Impectalle ja toisen Exotic Gardenille. "Kivijalka"kaupoissa en ole kovin paljon ehtinyt käydä, mutta naapurikylän isossa marketissa törmäsin varsin laajaan valikoimaan. Sieltä lähti mukaan muutama pussukka. Samoja siemenpusseja näin nettikaupassa, mutta jostain syystä omin sormin rapistelu synnyttää oitis "haluan näitä" -suhteen. Pussukoiden kuvatkin ovat livenä katsellen paljon nettikaupan kuvia houkuttelevammat.

Viime kesänä kasvattamaani vihannespaprika Zazua metsästin netissä ja odotin hartaasti nettikaupan julkaisevan tämän vuoden tarjontaansa. Kun sinne ilmestyi Zazu, kllikkasin heti sen ostoskoriin. Tunsin itseni hivenen petetyksi, kun samaisia Zazun siemeniä olikin myös marketin siemenhyllyssä. Netistä tilasin kaksi pussia. Taidan kaupassa käydessäni napata sieltä Zazua lisää, sillä yhdessä pussissa on vain 4 siementä. Aika hyvin jo kylvämäni paprikat ovat itäneet, mutta tuntuu turvallisemmalta, jos laatikossa on myös varasiemeniä.

Spagettikurpitsaa en ole aiemmin kasvattanut. Ystävä kehui sitä kovasti, joten päätin kokeilla. Onko teillä muilla kokemuksia spagettikurpitsasta?

Tomaateilla ei ole vielä mitään kiirettä. Laadin jo syksyllä tulevan kesän lajikesuunnitelman. Siksi täydensin siemenvarastoon niitä, joita aion nytkin kasvattaa. Keskityn viime kesäiseen tapaan kirsikkatomaatteihin, jotka kypsyvät nopeammin ja helpommin kennokasvarissa. 

Pienikokoista vihannespaprika Koralia tilasin ja kylvin siitä syystä, että olen muutaman kerran ostanut kaupasta mausteöljyyn säilöttyjä, vuohenjuustolla täytettyjä minipaprikoita. Voisin syödä niitä vaikka joka aterialla. Niinpä ajattelin kokeilla, josko saisin pikkupaprikoita itse kasvatettua ja sen jälkeen säilöttyä.

Paprikat venyvät hurjaa vauhtia

 

18.1. kylvetyt pelaguut ovat alkaneet kasvaa hurjaa vauhtia. Pian ne täytyy koulia. Samana päivänä kylvetyistä kelloköynnöksistä ainakin kaksi tunkee mullan päälle ensimmäistä viherrystään. Ensimmäiset kelloköynnökset kylvin turvenappeihin. Toisen satsin kylvin multaan 31.1. ja niistä jo kaksi puskee itseään esille.

Pelaguutkin ovat heränneet kiitettävästi. Toivottavasti saan kaikki itäneet taimet hengissä koulittua ja kesäksi kasvuun ja kukkimaan. Vanhojen pelaguiden talvettaminen meni tällä kertaa täysin pieleen. Ne kuihtuivat ja kuolivat pois yksi toisensa jälkeen. Ehkä en jaksanut jutella heille riittävästi mukavia.

Runebergin päiväkin tuli ja meni. Monena vuotena olen itse leiponut Runebergin torttuja, mutta tänä vuonna turvauduimme kaupan valikoimaan. Herkullisia olivat nekin. Sopivan kosteita ja mausteisia.

Ruokakaupassa käydessäni ostin kevään ensimmäisen esikon. Löysin nätin lilakukkaisen, joka sopii hyvin keittiöön vaihtamaani pöytäliinaan. Olisi hienoa saada tämä esikko pysymään hengissä kevääseen saakka, jotta voisin siirtää sen jatkamaan kasvuaan kukkapenkissä. Tähän saakka onnistumiseni näiden kaupasta ostettujen esikoiden kanssa on ollut vaatimaton. Rehellisesti sanottuna täysi nolla.

Clematis 'Purple Dream'

Pahoittelen, etten ole kovin aktiivisesti kommentoinut blogejanne. Käyn kyllä lukemassa pysyäkseni kärryillä tapahtumista ja tuulettaakseni ajatuksiani. Pää on liian täynnä kaikkea muuta jaksaakseni keskittyä. Nippanappa saatiin vanhempien muutto hoivakotiin ja heidän kotinsa tyhjentäminen hoidettua, kun vuorossa onkin hautajaisten järjestely. Elämä jatkuu ja siinä ohessa arki pyörii.

Mukavia talvipäiviä!

Surullista aikaa

 

Hektinen tammikuu vaihtui surulliseen helmikuuhun. Äiti nukkui pois 4.2. Olisin toivonut, että äiti olisi ehtinyt nauttia isän kanssa turvallisesta olostaan kummankin saatua vihdoin mukavan paikan hoivakodissa. Sydämen ja munuaisten vajaatoiminta sekä kesällä iskenyt sydänläpän tulehdus uuvuttivat äidin. Vointi oli jo pitkään yhä vain huonompi, mutta viimeisen viikon aikana äidin kunto romahti silmissä. Äiti olisi täyttänyt kesäkuun alussa 88 vuotta. Hänellä oli pitkä elämä ja onneksi hän sai viettää viimeisetkin hetkensä isän kanssa.

Isä täyttää ensi kuussa 93 vuotta. Toivotaan, että hän selviää 69 vuotta rinnallaan kulkeneen kumppanin menettämisestä.

Henkisesti olin varautunut äidin matkan päättymiseen. Silti läheisen ihmisen kuolema on aina kova paikka.

Korjaus aikaisempaan postaukseen

 

Postauksessani "Nyt kyllä laiskottaa" 30.1. kirjoitin erheellisesti Helpponoudon olevan Lassila-Tikanojan, kierrätyskeskuksen, Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry:n sekä SPR:n Kontin yhteisyritys.

SPR:n Kontin toimintamalli on se, että heiltä on käyty Helpponoudon varastolla katsomassa sinne tulleita tavaroita ja saatu sieltä noutaa Konttiin sopivia tuotteita. Helpponoudon kanssa tehtävässä yhteistyössä on kyse nimenomaan Helpponoudon ja mainittujen yritysten kahdenvälisestä yhteistyöstä.

Helpponouto tekee siis yhteistyötä mainitsemieni toimijoiden kanssa, eikä kyseessä ole missään tapauksessa yhteisyritys näiden toimijoiden kesken.

Kiitos SPR, Kontti-kierrätystavarataloketjun ketjuohjauspäällikkö Tiina Sippulalle virheellisen tiedon korjaamisesta. On hyvä tietää, että blogejamme seurataan monella taholla ja antamaamme tietoon suhtaudutaan vakavuudella. Ollaan siis tarkkoja jatkossakin. Pienilläkin sanoilla voi olla suuri ero.

Kovalevyn hitautta

Tiistaina taivaanrannassa näkyy lähestyvä saderintama, kuten näkyi jo aamulla sääennusteessakin. Johan tässä ehdittiin yksi päivä lumihommilta välttyäkin.

Työhuoneen ikkunasta katsoen taivaanrannan tummanpuhuvina vyöryneet pilvet ovat saapuneet kotikylän ylle ja tupruttavat tienoon päälle uuden kerroksen lunta.

Viikonloppuna osallistuin pihabongaukseen. Onneksi molempina päivinä, sillä jos olisin jättänyt lintujen vahtimisen sunnuntaille, olisi saaliina ollut muutama sinitiainen. Kaikki muut linnut olivat ilmeisesti jääneet viettämään siestaa metsän uumeniin.

Pihassamme vieraili lauantaina ihan kivasti lintuja; tali-, sini- ja kuusitiaisia, pikkuvarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, mustarastaita ja harmaapäätikkakin kävi taas nakuttamassa leikkimökin talipötköä. Harakan sain kuvattua työhuoneen ikkunasta.

Sunnuntainan kylvin lisää kelloköynnöksiä, sillä 23.1. kylvetyistä yksikään ei osoita heräämisen merkkejä. Samoin kylvin lisää keijunmekkoa ja muutaman paprika California Wonderin. Tammikuisen kylvön siemenistä on itänyt lisää 1 paprika California Wonder, 1 keijunmekko, 1 pelargonia Pink Inspire ja 1 pelargonia Divas Rasberry Ripple. 

Chilipaprika Lompardosta ei näy vilaustakaan. Enpä onnistunut sen kanssa viime vuonnakaan.

Biokompostori jämähti tiukkaan jäähän. Takaosan venttiili oli jossain vaiheessa irronnut. Ilmeisesti olen pyyhkinyt huolimattomasti lunta kompostorin päältä ja samalla huitaissut venttiilikannen pois paikaltaan. Olen laittanut 5 litran kanisterin täynnä kuumaa vettä kompostoriin ja vaihtanut sen pian jäähtymisen jälkeen. Ei ole auttanut. Onneksi kompostorissa on vielä sen verran täyttötilaa, että saamme sinne mahtumaan syntyvät biojätteet. Eiköhän lämpö aikanaan taas käynnistä kompostorin.

Tiedätkö, mikä tämä kuvan laite on? Kuva ei anna oikeutta vempeleen "kauneudelle". Pyöreä osa on kiiltävän hopeinen. ja vasemman alareunan keltaiselta näyttävät kuviot enemmänkin kultaisia. Nuolimainen osoitin on liikkuva osa.

Laite on tietokoneen kovalevy. Ukkokulta on irroittanut rikkoutuneista tietokoneista näitä kovalevyjä. Laite on minusta aika hienon näköinen ja se voisi toimia kehystettynä katseenvangitsijana.

Omassa aivokopassa pyörivä kovalevy taitaa olla tammikuun lumitöissä ja muissa tiimellyksissä paikalleen kohmettunut. En saa komennettua itseäni kellariin valmistelemaan taimien kasvatuspaikkaa. Pian pitää paprikat ja pelaguut koulia, joten josko silloin saisin kovalevyyn vauhtia.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Kannatti sentään kahlata hangessa pudottamaan lunta kasvihuoneen päältä. Paluumatkalla pääsin ihastelemaan punalehtiruusun kiulukoita. Aika söpöjä.

 

Nyt kyllä laiskottaa

Tyttären Nemo

 

Tammikuu vetelee viimeisiään. Hyvä niin, sillä olo on vetelä ja laiskottaa ylenmäärin. Kulunut kuukausi on menty tukka putkella. Illalla ei ole aina tiennyt, mitä aamu tuo tullessaan ja yöunikin on kaikonnut monia asioita päässä pyöritellessä. Tammikuun sanat ovat olleet muutto ja lumityöt. Kumpaakin on riittänyt päivien täytteeksi.

 
Torstaina lähti vanhempien asunnosta viimeinen kuorma. Käytin runsaasti aikaa asunnon tyhjentämisen vaihtoehtojen haarukoimiseen. Moni firma olisi ollut valmis tyhjennykseen, mutta useimmat halusivat valita vain jälleenmyytäväksi kelpaavan tavaran. Muu olisi jäänyt meille lajiteltavaksi ja pois kuljetettavaksi. Lopulta löysin useilla paikkakunnilla toimivan helpponouto.fi, joka on Lassila-Tikanojan, kierrätyskeskuksen, Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry:n sekä SPR:n Kontin yhteisyritys. Hintaan sisältyi tavaroiden haku, hyödyllisen tavaran kierrättäminen ja kaatopaikalle joutuvien tavaroiden jätemaksut. Palvelu osoittautui kaikin puolin kiitettäväksi ja suositeltavaksi.

Jäljellä on loppusiivous, jonka pikkuveli vaimonsa kanssa lupasi hoitaa. Sitten vain avainten luovutus ja ajatusten suuntaaminen siihen, että vanhempien elämänkirjassa on kääntynyt uusi ja ehkä myös viimeinen sivu.

Vaikka monena aamuna ja iltana on pitänyt rientää avaamaan auran sisäänkäyntiin työntämää valtaisaa lumivallia, ovat lumityöt olleet raskaudestaan huolimatta hyödyllistä ulkoilua ja kuntoilua. Kävelemään ei kylille ole ehtinyt eikä se ole ollut mielekästäkään, kun auraamattomilla teillä on ollut mahdollista lähinnä rämpiä suolaamattomassa tai suolatussa mössössä. 

Tammikuun toisen viikon lumimyräkän jälkeen seurasi muutama raikas pakkaspäivä ja sitten onkin ollut toista viikkoa vesi- ja räntäsadetta. Hanki on toki madaltunut, mutta uuden lumen kolaamisessa tarvitaankin jo lihaksia. Sen verran korkeita kaikki pihan lumikasat ovat, ettei puhaltamalla tai edes pikkuisen tönäisemällä niiden päälle lunta siirretä.

18.1. kylvämistäni  kelloköynnöksistä yksikään ei ole vielä itänyt. Kirjausten mukaan olen kylvänyt kelloköynnöksiä viime vuonna kolme eri satsia. Kaikki eivät silloinkaan itäneet. Taidan lähipäivinä tehdä uusintakylvöksen.

23.1. kylvetyistä keijunmekoista neljä on itänyt. Paprikoista 1 California Wonder ja 1 Hungarian Black. Pelaguista 2 Divas Rasberry Ripplea ja 1 Pink Inspire. Idut ovat toki vielä pikkuruisia, eikä niiden henkiinjäämisestä ole takuita. Kummasti siementen itäminen kuitenkin innostaa.

Lumikello 29.1.2020

 
Kevään kaipuu on valtavaa. Viime vuoden olemattoman lumen vuoksi koko talvi tuntui ikäänkuin olisi elänyt kaiken aikaa kevättä. Ehkä tämä vallitseva valtaisa lumimäärä tuo taas uuden säväyksen kevään odotukseen. Miten lumi sulaa, saako taas edistää kevään saapumista hakkaamalla pihakäytäviltä jäätä? Milloin ensimmäiset piipot pilkistävät kohmeisesta maasta? 

Olen ajatellut, että kunhan saan muuttoruljanssin pois päiväjärjestyksestä, on taas aikaa suunnitella kaikkea puutarhaan liittyvää. Kylvöjen lisäksi pitää käydä laittamassa kellarin kasvattamo valmiiksi. Siirtää pöytälevyt kasvilamppujen alle, asetella koulimisvälineet järjestykseen ja katsoa, että multasäkit ovat kellarissa, eivätkä makaa jäisinä lumihangessa.

Jouluruusu 29.1.2020

BirdLifen pihapongauksesta moni onkin jo muistuttanut blogeissaan. Siihen ajattelin itsekin edellisvuosien tapaan osallistua. Tinttien touhuja on tullut vahdittua. Se on oikein mukavaa ja kiinnostavaa talvipuuhaa. 

Yhtenä iltapäivänä Ukkokullan kanssa keittiön pöydän ääressä ruokaillessa huomasin marjakuusesta pöllähtäneen hangelle vähän erikoisemman otuksen. Ensin katsoin, että onpa tavallista isompi lintu. Vaan sepä olikin pieni pöllö. Olin hetken äimistynyt, sillä mielikuvissani pöllö on isokokoinen ja pyöreänaamainen otus. Luontoporttia ja lintukirjoja tutkittuani totesin pihassamme vierailleen varpus- tai helmipöllö. Pienen koon vuoksi kallistun varpuspöllöön. Se on varmasti ollut vaanimassa tinttejä ruokintapaikalla. Halvat on huvit, mutta pöllön näkeminen omassa pihassa sai kyllä hymyn huulille moneksi päiväksi.

Oletteko huomanneet, miten päivät ovat jo pidenneet ja valostuneet? Jos elämästä siitä huolimatta puuttuu väriä, tulppaaneissa on iloa tarjolla sitäkin enemmän. Kimpullisella tulppaaneja saa piristystä viikoksi eteenpäin. Suosittelen!

Mukavaa viikonloppua ja lähtölaukausta helmikuulle!

Siemenleikkien aloitus

 

Siemenleikit ovat jälleen alkaneet. Maanantaina 18.1. kylvin ensimmäisenä 12 kelloköynnöksen siementä. Paprikoista kylvin Calofornia Wonderia ja chilipaprika Hungarian Blackia, kun nyt niiden siemeniä sattui olemaan. Muutama keijunmekonkin siemen meni jo multaan.

Alkujaan oli tarkoitus tilata vain joitakin valittuja siemenpussukoita, mutta niinhän siinä taas kävi, että nettikaupan ostoskoriin pujahti useampi vähemmän suunniteltu siemenpussukka. Impectan siemenet putosivat kohtuullisen nopeasti postilaatikkoon. Exotic Gardeniin tehtyä tilausta odottelen hartaasti. Siellä kun ovat etsityt Zazu-paprikan siemenet muutaman muun vähemmän kiirellisen joukossa.

 

Viime kesän onnistuminen tuoksuherneiden kanssa innosti tilaamaan kuvassa näkyvien lisäksi myös Royal-sekoituksen ja Queen Alexandriaa. En ole  yhtään käynyt kaupoissa nähdäkseni, millaisia siemeniä niihin on tullut tarjolle. Periaatteessa en tilaamieni lisäksi mitään erityistä tarvitse, mutta tietäähän sen, kuinka "nälkä kasvaa syödessä".

Aina tämä ensimmäisten siementen kylväminen jännittää. Joka päivä pitää käydä katsomassa, näkyykö edes pikkuruinen versonkärki. Itseään on psyykattava olemaan murehtimatta siementen pärjäämistä. Ei ne idä yhtään sen nopeammin, vaikka vierelle majoittuisi ympärivuorokautisesti vahtimaan.

Torstaina lunta tuli roppakaupalla lisää. Perjantaiaamuna oli jälleen kiiruhdettava kolaushommiin, sillä aura kävi myöhään illalla työntämässä melkoisen vallin sisäänkäynnin tukkeeksi. Aiemmat lumet ovat olleet kohtalaisen kevyttä pakkaslunta. Perjantaiaamuna päästiinkin huhkimaan oikein urakalla. Jokainen kolallinen tiivistä ja märkää lunta painoi syntiäkin enemmän. Koska lunta alkaa jo olla joka paikka pullollaan, kolallinen on työnnettävä yhä kauemmas ja korkeammalle. Kahden tunnin väännön jälkeen tiesi töitä tehneensä.

Kulkuväylien kolaamisen jälkeen lähdin tarpomaan umpihangessa kohti alapihalla sijaitsevaa kasvihuonetta. Olin jo kertaalleen pudottanut lumet sen katolta, mutta tilalle oli satanut toinen mokoma. Upposin lumeen yli polvien.

Pesin kasvihuoneen kauttaaltaan loppusyksystä. Nyt rinteen puolen katon kennolevyt ovat aivan vihreänä. Lumen mukana vihreästä osa lähti pois, mutta kevään korvalla saan kyllä ensitöikseni ryhtyä kasvaria ulkopuolelta pesemään.

Jännästi vihreää ei ollut juuri ollenkaan kasvarin pallokentän puoleisella katolla ja sivulla. Vähäiselläkin varjoisuudella on näköjään iso merkitys. Kasvihuone on kuitenkin kaikkinensa aika valoisalla paikalla.

Vuorimänty uppeluksissa

 Alapihalla tarpoessani tarkastin samalla koristepuiden ja pensaiden kohtalon. Niiden ylle kasaantunut lumi oli kevyttä pakkaslunta ja suojasäiden saavuttua kaikki ovat ravistaneet yltään ylimääräiset taakat. Talloin myös lunta puiden ympäriltä, jotta korkeaksi käynyt hanki ei soisi jäniksille pääsyä verkkojen sisäpuolelle.

Perjantaina kävin jalkaisin hakemassa lähikauppaan saapuneen paketin. Sekin kävi kuntourheilusta, sillä edelleen jalankulkuväylät olivat auraamatta. Katselin, kuinka vastaan tuleva isä lastenvaunuineen siirtyi ajoväylälle kulkemaan. Samalla toivoin, etteivät kiirettä pitävät autoilijat roiskisi suolamössöä isän ja vauvan päälle.

Syreenit ovat valmiina vastaanottamaan kevään.

Viikonvaihteen aikana hangen korkeus on humahtanut reippaasti alaspäin. Lunta meillä edelleen riittää, varsinkin kolatuissa keoissa. Pihakäytävillä on paikoin jo hiekka näkyvissä. Jäniksillä on entistä helpompaa kaivaa käytävien reunustoilta kasveja esiin. Uusia papanoita on ilmestynyt kasapäin ja pikkutalvioiden silppua on siellä täällä, kuin yrttejä gourmet-ruoan koristeena.

Kurki riisuuntuu lumipuvustaan 22.1.

Pihan tämänhetkinen lumitilanne on kuvaamatta. Viikonlopun satoi silkkaa vettä ja vapaa-aikani on vierähtänyt vanhempien papereiden silppuamisessa. Piti myös tehdä kummankin hoivakotimaksua varten tuloselvitykset. 

Tiesittekö, että lain mukaan hoivakotimaksu on 85 % tuloista ja henkilökohtaiseen käyttöön tulee jäädä 257,07 euroa. Ei taida ainakaan äidin kohdalla käteen jäävä osuus alkuvuodesta riittää lääkkeisiin. Loppuvuodesta lääkekatto täyttyy, mikä helpottaa tilannetta. Mummojen ja pappojen ei ole lupa törsätä huvituksiin. Laittakaa siis hyvät ihmiset rahaa talteen vanhuutenne varalle. 

Lumitaidetta

Konkreettinen muuttourakka lähenee loppuaan. Vanhempien tavaroita on seulottu vaihtelevilla kokoonpanoilla. Joitakin tavaroita on myyty tai muulla tavoin laitettu kiertoon. Torstaiksi on tilattu yritys, joka noutaa jäljelle jäävät tavarat toimittaen käyttökelpoiset kierrätykseen (SPR:n Kontti) ja loput asiallisesti  lajitellen kaatopaikalle (hinta sisältää jätemaksut). Sen jälkeen onkin enää asunnon siivous ja avainten luovutus.

Lumiakka naapurin portilla

Vanhempien muutto tehostetun hoivan yksikköön ja heidän kotinsa tavaroiden seulominen on fyysisen rasituksen lisäksi ollut aika tunteisiin käyvä prosessi. Oma elämä on papereita selaillessa ja kippoja pinotessa kulkenut lapsuudesta tähän päivään filminauhana silmien ohi. Konkreettisimmin minua on ravistellut suhteemme tavaraan tai pikemminkin se, millaista ihmisen suhde tavaraan ei saisi olla. Millään kirjalla, kuvalla tai kauniillakaan esineellä ei voi korvata ihmistä. Turha ympäröidä itsemme materialla, kun enemmän tarvitsemme lämpimiä käsiä ja ymmärtäviä katseita.

Kasvimaa nukkuu

Tammikuun viimeinen viikko pyörähti käyntiin. Lyhyessä ajassa kaikki tuntuu muuttuneen enemmän tai vähemmän oudoksi. Vanhempien olemisen nopeat käänteet, lumikaaokseksi luokiteltava vuodenalku ja monenmoiset koronan tuomat säädöt ovat kanavoineet ajatukset aika kapealle polulle. Odotan helmikuuta kuin kuuta nousevaksi päästäkseni vähitellen normaaliin kevättalven rytmiin. Olkoon ensimmäiset kylvöt hento avaus tulevaan puutarhakauteen. 

Mukavaa tammikuun loppua teille kaikille!

Papana-automaatit pihassa

 

Heti, kun pihakäytävät on saatu aikaistua taivaalta vyöryneistä lumimassoista, saapuvat ristihuulet tutkimaan talon antimia. Sunnuntaiaamuna työhuoneen ikkunan alla kasvavia norjanangervoja oli pöyhitty lumessa oikein urakalla ja jäljistä päätellen useamman jäniksen voimalla. Jäniksillä on näköjään melkoisen nopea ruoansulatus, kun papanakasoja oli jätetty illallispaikalle, samoin kuin pitkin pihaa muuallekin.

Jänikset halusivat tervehtiä meitä viehättävästi laskemalla pienen papana-annoksen laatoitukselle varaston oven eteen. Tuosta nuo olisi helppo kerätä kesälannoitteen kartuttamiseksi, mutta nettitietojen mukaan jäniksen papanoiden lannoitearvo on melko vaatimaton. Nakkasin siis lumilapiolla kukkapenkkiin. Tai paikkaan, jossa kukkapenkin pitäisi lumettomaan aikaan sijaita. Nyt kaikki on enemmän tai vähemmän valkeaa avaruutta.

Kolattujen käytävien varrella jänikset ovat kaivaneet lumivallien sisältä vihreää syötävää. Pikkutalviot kelpaavat näköjään hyvin. Eikä niiden talvinen karsiminen minuakaan pahemmin haittaa. Pikkutalviota on meidän pihalla riittämiin muutenkin.

Pakkaslunta on joka paikassa runsain määrin. Jänikset eivät ole onnistuneet tekemään normaaleja "moottoriteitään" edes alapihalle. Kohti yläpihalle johtavia portaita tulevia jälkiä katsellessa voi kuvitella, millaisia vaikeuksia jäniksellä on ollut loikkia upottavassa lumessa. Vasta portaat ylös päästyään jäljet olivat taas helposti tunnistettavissa jäniksen jäljiksi.

Piakkoin on kahlattava alapihalle tallomaan lunta koristepensaiden ja -puiden ympäriltä. Näillä lumimäärillä verkot eivät enää riitä alkuunkaan suojaamaan kasveja.

Peltisestä kissasta ei ole jänisten pelotteeksi.

 

Tapaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kurkistaa keittiön ikkunasta kotitielle. Portilla istuu harva se ilta ainakin yksi jänis pohtimassa, mihin suuntaan lähtisi loikkimaan. Pihanpuolen liiketunnistinvalojen syttymisestä päätellen meille ne suuntaavat kaivelemaan norjanangervoja ja pikkutalvioita.

Viikon takaisten paukkupakkasten aikaan oli mukava sujahtaa peiton alle kuumavesipullon kanssa. Saavat jänikset ammuskella papanoitaan pitkin pihaa sillä aikaa, kun minä lämmittelen varpaitani hyvän kirjan kanssa unta odotellan.

 
Vielä tähän lopuksi vahva suositus vuoden 2020 Finlandia-voittajalle. Anni Kytömäen Margarita osoittautui mukaansa tempaavaksi lukukokemukseksi. Hyvä tarina imee lukijan tunnelmaan luoden vaikutelman, kuin olisi itse kaiken aikaa osa ihmisiä ja tapahtumia. Mielessäni tuoksuu yhä havumetsä, kuulen virtaavan veden ja tunnen rinnassani päähenkilön tunnelmat niin hyvässä kuin pahassakin. Hieno kirja!

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

 

Puutarhanäkymiä -haaste

Entinen metsäpuutarha on yksi mieluisimpia näkymiäni.

 
Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi haastoi mukaan esittelemään puutarhanäkymiä. Kiva haaste tämäkin, joskin aiheutti heti ensilukemalla sydämentykytyksiä. Minä kun hiippailen puutarhassani useimmiten makroasetuksilla kukkia sihtaamassa. Laajemmat näkymät tallennan mappi ö:hön enimmäkseen omia tarkastaluhetkiä varten.

 
Nyt siis pääsen mässäilemään amatöörimäisillä otteilla ja "sitä-sun-tätä" "sinne-sun-tänne" -mentaliteetilla rakennetun puutarhani näkymiä esitellen. Olen joskus kertonutkin, että tälle tontille on tultu kerrostalolapsuuden jälkeen lyhyen paritaloasumisen jälkeen. Minkäänlaista mummoilta ja naapurin tädeiltä saatua perinnetietoutta ei ole takataskussa. Kantapään kautta kaikki on opittu ja sillä tiellä ollaan yhä. Todennäköisesti hamaan hautaa saakka samalla tyylillä jatkaen ja hartaasti toivoen, että jokin paikka ja kasvi menisi kertayrittämällä oikein.

Alapihan istutusalueiden väleihin on vähitellen muodostunut haluamiani "huoneita".

 
Liian jyrkän itsekritiikin vuoksi olen kainostellut paljastavien puutarhakuvien julkaisua. En vain koe olevani tarpeeksi hyvä puutarhan rakentaja. En ole, enkä sellaiseksi tulekaan. Muiden kuvia katsellessa nostan omaa vaatimustasoa pilviin ja sorrun ajattelemaan, että vähintäänkin samaan pitäisi yltää, ellei mieluummin vähän korkeammalle. Realistina ymmärrän sellaisen mahdottomaksi ja madallan itseni tänne omien puskieni äärelle. 

Syreenipolku heinäkuun alussa.

 
Edellisten lauseiden perusteella lukija voi kuvitella minun kieriskelevän itsesäälissä. Ei sentään. Rakastan puutarhaani ja olen ylpeä kaikesta tekemästäni. Jokaisen penkin olen omin voimin rakentanut ja jokaisen kasvin ihan itse istuttanut. Varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn lähden aina innolla puutarhani pariin. Siitä on tullut tärkeä harrastus, elämäntapa, paikka ilojen purkamiseen ja surujen multaan kätkemiseen.

Puutarhassa kulkiessani ja sitä ajatellessani näen kaiken aikaa ympärilläni keskeneräisyyttä, kohennettavaa, muutettavaa, kehitettävää. Näen asioita, jotka olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä toisin, mutta joiden muuttaminen tuntuu usein ylivoimaiselta. En jää ongelmapaikkoja murehtimaan, vaan menen mieli avoimena ja pää täynnä suunnitelmia eteenpäin.

Portin kautta kulku alapihan portaisiin.

 
Päivi kirjasi haasteeseensa muutamia ohjenuoria, joista ensimmäinen kuuluu näin:

"Mitä näkyy etualalla ja löytääkö katse vielä kauempaa jotain kiinnostavaa, mikä kutsuu uteliaana tutustumaan?"

Unelmanani on ollut tehdä puutarhasta mielenkiintoinen. Luoda paikkoja, jotka eivät heti ensisilmäyksellä kerro kaikkea, vaan katsojan on pakko kulkea eteenpäin ja kääntyä kerran jos kaksikin nähdäkseen enemmän. Että puutarha muodostuisi huoneista, joihin jäisi mielellään viipymään. Tässä unelmassa olen vasta alkutaipaleella. Saattaa jopa käydä niin, ettei se toteudu koskaan. Talokin törröttää keskellä yläpihaa siten, että se on kierrettävä jomman kumman päädyn kautta. Käytännön syistä on siis oltava utelias päästäkseen näkemään enemmän. Mutta se ei sitten taida tähän asiaan liittyä.

Aidan takainen puistoalue tuo valoa ja avaruutta.

 
"Millainen on tunnelma, värimaailma ja puutarhan tyyli?"

Puutarhani tunnelmasta en tiedä, mutta valoisaa ja lämmintä siellä on. Poissa on vuoskausia kestänyt hämäryys ja kosteus, jonka kahdella sivulla kasvanut sankka metsikkö toi tullessaan. Puutarhassani on nyt  myös avaruutta, omalta pihalta näkee horisontin ja pilvien kulun taivaanrannan yli. Voi, että jaksan pilviä ihailla. 

Alapihalla ollessa ei voi täysin piiloutua ihmisten katseilta. Rajanaapurilla on suora näkyvyys, samoin puistosta ja pallokentältä. Paitsi kasvien ollessa rehevimmillään, jolloin istutusten välissä voi hyvinkin olla suojassa niin halutessaan. Yläpihalla yksityisyyttä on huomattavasti enemmän aronioiden, syreenien ja ympäröivien rakennusten tarjotessa suojaa. Pari vuotta sitten pohdin, totunko uuteen "näyteikkunassa" olemiseen. Ensimmäisten viikkojen jälkeen en enää kiinnittänyt puistossa kulkijoihin huomiota. Jos joku meille tuijottaa, tehköön niin. Muutama mukava keskusteluhetkikin on aidan yli syntynyt.

Portaat jakavat rinteen Oikeaan ja Vasempaan.

 
Värimaailmaa en ole osannut suunnitella ollenkaan. Vihreä on vallitseva ja sehän on tarkoituskin. Kukkienkaan suhteen en ole pahemmin harrastanut värisuunnittelua. Kun näen jonkun mieluisan kasvin, hankin sen ja mietin vasta sitten, mihin sen tyrkkään. Kasvi edellä on menty vuosikaudet, enkä siitä tavasta näy pois oppivan.

Pallokentän vastaisen aidan reunan hedelmäpuiden oheen avautuu uusia istutusmahdollisuuksia.

 
Puutarhan tyyli taitaa olla tyylittömyys. Tai jos jokin tyylisuunta pitäisi nimetä, niin lähimmäksi osuu gottage garden -tyyli. Hiukan kaikkea onnellisesti sekaisin. Tosin järjestelmällinen ja perfektionistinen luonteeni ei tahdo pysyä pois puutarhastakaan. Tykkään huolellisista kanttauksista, leikatusta nurmikosta ja rikkaruohottomuudesta. Siinäpä riittääkin haastetta, jonka tähän saakka olen jaksanut hyvin ottaa vastaan. Ehkä minulle mieluisimpia puutarhanäkymiä ovatkin rikoista kitketyt kanttausurat, joita polviasennosta työn lomassa tähtäillen on mukava katsella.

Rinteen ja Hortensiapenkin välistä näkymä Ruusupenkkiin ja rajanaapuriin.

"Kiinnostavaan puutarhanäkymään voi kuulua kukkivien kaunottarien lisäksi erilaisia lehtimuotoja ja -värejä."

Kiinnostavia puutarhanäkymiä en ole osannut suunnitella ja rakentaa. Jos joku osoittautuu käytännössä kiinnostavaksi, se on silkkaa sattumaa. Löydän paljon ideoita ja vinkkejä puutarhablogeista ja tietenkin myös puutarhalehdistä. Monet kivat vinkit jäävät hetkeksi päähän muhimaan, mutta poistuvat sitten ilmeisesti korvien kautta ties minne. Ilmeisesti aivokopassa on rajallinen tila odottaville ideoille. Jotain kivoja ideoita onneksi palautuu takaisin päätyen toteutukseen.

Kasvimaa loppukesästä

 
Olen nopea liikkeissäni, mutta trendien suhteen taidan kulkea hitaalla maitojunalla. Tarpeeksi monta kertaa jotain asiaa ihasteltuani päädyn lopulta sitä itsekin kokeilemaan. Näin on viime vuosina käynyt mm. erilaisten lehtimuotojen ja -värien kanssa. Vihdoin puutarhaani on muuttanut tummalehtisiä kaunottaria ja muodoillakin alkaa monen kasvin kohdalla olla kukintoa enemmän arvoa. Ehkä en ole täysin kaavoihini kangistunut.

Majalispenkki, Kriikunapolku ja Hortensiapenkki

 

Ehkä en toteuttanut tätä haastetta sillä ajatuksella, minkä Päivi oli tarkoittanut. Näissä haasteissa on aina jokaisella oma tulkintansa, minkä näen rikkautena. Kuvien valinta tähän haasteeseen ja ajatuksen työstäminen omassa päässä toivoakseni ja uskoakseni liikautti eteenpäin taas jotain sellaista, joka auttaa puutarhan suunnittelussa ja rakentamisessa sekä näkymien kuvaamisessa. Oli hyödyllistä ottaa haaste vastaan, vaikka se alkuun tuntui vaikealta. Päiville kiitos siitä, että hän haasteesta tuli ihan oikea haaste.

Aika ihanaa ja innostavaa, että jokainen puutarha on ja saakin olla juuri sellainen, jollaiseksi puutarhuri sen tekee. Muistetaan, ettei yhtä oikeaa puutarhaa näkymineen ole olemassa. Kaikille on paikkansa.

 

 
Haasteen säännöt:

• Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
• Haasta mukaan 1-4 blogiystävääsi
• Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
• Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti
  

Päivi esitti myös oheisia kysymyksiä, joita voit käyttää runkona haasteen työstämisessä:

Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan.

Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä? Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Haastan seuraavat blogit:

Tuplasti terapiaa
Retkiä & hetkiä
Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi