Vetiset päivät, tuuliset yöt

 

Viikko on vierähtänyt enemmän ja vähemmän vetisissä merkeissä. Pilvet roiskivat vettä vaakatasossa ilman suurempia taukoja. Lumi on saanut kyytiä, vähitellen myös jää. Tuulikin ujeltaa nurkissa sellaisella voimalla, että sen pauhinaa herää aamuyöstä ihmettelemään.

Sateessa oli pikkuinen tauko, jolloin kiirehdin kameran kanssa pihalle tekemään tarkastusta. Alapihalla on paikoitellen lunta, mutta myös suuria täysin lumettomia alueita. Lumikärhökin on joutunut luopumaan lehdistään, jotka nyt täplittävät loskaista hankea.

Olen pudottanut kasvarin päältä lumia varmaan kuusi kertaa. Hetken jo pohdin, pitäisikö lapioida liikoja pudotettuja lumia kasvarin seinustalta pois, ettei kovettuva lumimassa paina seinäpaneeleja kuopalle? Ei tarvitse, vesisade ja plussasää on hoitanut sulatuksen varsin tehokkaasti.

Crocus Fuscotinctus

Alapihan kriikunan alle istutetut Fuscotinctukset ovat näköjään tänäkin vuonna ykkösnousijoita. Ihan näin aikaisin en niitä kaipaa. Kellarissa ei ole ainuttakaan ylimääräistä verkonpalaa, jolla voisin krookukset suojata. Joku systeemi noiden päälle on keksittävä. Pahaa pelkää, että suojaamattomina on kohta vain tyngät jäljellä. Pitänee tehdä rautakauppakierros jonain päivänä verkkojen löytämiseksi.

Punaherukan kupeessakin krookukset tunkevat itseään mullasta esiin. Jänikset ovat jo käyneet kartoittamassa tarjontaa ja jättäneet siitä papanat merkiksi.

Kotikiven kupeeseen loppukesästä siirtämäni mehitähti ei ole moksiskaan vaihtelevista säistä. Sen yläpuolella näyttää nousevan piippoja. Muistaakseni ovat krookuksia nekin. Ei mitään kiirettä, pysykää nyt ihmeessä siellä mullan sisällä, missä olette talttahampailta paremmassa turvassa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Päivänliljapenkin kirjavalehtinen pikkutalvio joutuu kilpailemaan tilasta mädäntyvien lumikärhön lehtien kanssa. Hyvin se pärjää. Tämä kirjavalehtinen ei ole laisinkaan yhtä kärkäs leviämään ja valtaamaan tilaa kuin se tavallinen pikkutalvio. Sen verran on vuosien aikana kasvanut, että yhden taimen sain emosta erotettua ja siirrettyä toiseen paikkaan. Josko siellä villiintyisi paremmin kasvamaan. Ja yhden pätkän lahjoitin kasvia innokkaasti halunneelle yhteydenottajalle.

Papaver orientale - Idänunikko

Unikot valmistautuvat jo syyskylmillä kevättä varten vihreillä versoillaan. Sinnikkäitä kavereita, kun eivät ole piitanneet tippaakaan niistä lumikasoista, joita heidän päälleen on muodostunut taivaalta sataneesta ja minun lapiolla niskaansa viskaamastani lumesta. Siellä ovat taas terhakkaina kurkkimassa, joko voisi ihan aidosti herätä. Nukkukaa nyt ihmeessä tekin vielä hetki.

Kesän ruukussa viettänyt keijunkukka pääsi loppukesästä Syreenipenkin multaan. Ihmeellisesti senkin lehdet ovat aika terhakkaasti pystyssä, vaikka päällä oli viikkotolkulla tiukka kasa lunta. Keijunkukat eivät hevillä luovu väreistään. Syksyn viimeisinä ja kevään ensimmäisinä ne esittelevät purppuraisia sävyjään.

Vasenrinteen jouluruusussa on lukuisia nuppuja. Tämänkin suojaamista verkolla tai jollain virityksellä on mietittävä vakavasti. Toistaiseksi jänikset ovat jättäneet jouluruusun rauhaan, mutta peuroille kelpaa kaikki. Jouluruusukin.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Makkaripenkkiin kesällä istuttamiani valkotäpläimiköitä olen peitellyt ahkerasti lumella. Se ei vaan näillä sateilla kauaa kasveja suojaa, kun sade sulattaa lumet pois. Vesi ei onneksi tuossa kohtaa keräänny paikalleen lillumaan, vaan joko imeytyy hiekkamaahan tai kulkeutuu pois alamäkeen. Silti hiukan huolettaa, miten suojaamattomien kasvien käy mahdollisten pakkasten tullessa. Ja niitähän tulee, kun eletään vasta tammikuun puoliväliä.

Sulaminen on vienyt mennessään jänisten jättämät tassunjäljet. Tai käpläthän niillä on. Sen sijaan papanoita on pihalla ihan joka paikassa. Ovat ilmeisesti melkoisia suoraputkia ahtaessaan suuhunsa syötävää ja pullauttaessaan ylimääräisen pois peräpäästä .

Talven kurimuksessa murtuneet ja katkenneet oksat odottavat kevättä. Silloin ohuemmat haketetaan ja paksummat pilkotaan. Oksahaketin hajosi loppukesästä. Se odottaa tarkempaa tutkimista, josko sen saisi korjattua. Mikäli korjaaminen ei onnistu, on hankittava uusi. Meidän pihamaalla hakettimelle löytyy runsaasti töitä keväästä syksyyn, joten hukkainvestoinniksi se ei jää.

Suoritin virallisen kevätkauden avaamisen kylvämällä viikonloppuna paprikoita, keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jättiverbenan siemenet laitoin jääkaappiin. 

Hiukan mietityttää energiankulutuksen kannalta myöhemmin keväällä tapahtuva kellarissa kasvattaminen, kun kasvilamppuja on pidettävä päällä useamman tunnin päivässä. Vaan maksaahan niiden vihannesten ostaminen kaupastakin sitten kesällä. Kaikella on hintansa. Itse kunkin on punnittava, mihin ja mitä on valmis panostamaan.

Paprikoista kylvin keltaista Zazua, pullukkaa California Wonderia ja pitkulaista Lombardoa. Myös muutama pojalta saatu chilin siemen pääsi multaan.

Pihakierroksella totesin, ettei lavakauluksissa ainakaan nyt ole laisinkaan viime vuotisen kaltaista jääkerrosta. Vielä sellainen ehtii muodostua, mutta toivotaan, ettei niin käy. Niin kiva kuin kevät olisikin, ei se tässä vaiheessa vuotta näillä leveysasteilla ole mahdollinen. Mieluummin siis kohtuullisesti lunta suojaamaan kasveja. Aurinkoakin olisi mukava nähdä pitkästä aikaa, jotta voisi vaihteeksi ulkoilla kastumatta läpimäräksi.

Onneksi pihasta löytyy vihreän sammaleen peittämä kotikivi. Kyllä tekee hyvää tankata itseensä muutakin kuin villalangan väriä tämän harmauden keskellä.

Siemenpussikaupoilla

 

Parin maltillisen vuoden jälkeen intouduin tänä keväänä rohmuamaan siemenpusseja. Nettikaupassa ostosten tekeminen on liiankin helppoa ja vasta ostoskorin loppusummaa katsellessa katumus iskee päälle aiheuttaen jonkinlaista karsintaa.

Monta siemenpussia tilasin ihan aiheellisesti ja etukäteen harkittuna. Tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita uupui jokunen lajike. Tuoksuherneitäkään en nyt voinut vastustaa.

Ensimmäisen siementilauksen tein Impectalle ja toisen Exotic Gardenille. "Kivijalka"kaupoissa en ole kovin paljon ehtinyt käydä, mutta naapurikylän isossa marketissa törmäsin varsin laajaan valikoimaan. Sieltä lähti mukaan muutama pussukka. Samoja siemenpusseja näin nettikaupassa, mutta jostain syystä omin sormin rapistelu synnyttää oitis "haluan näitä" -suhteen. Pussukoiden kuvatkin ovat livenä katsellen paljon nettikaupan kuvia houkuttelevammat.

Viime kesänä kasvattamaani vihannespaprika Zazua metsästin netissä ja odotin hartaasti nettikaupan julkaisevan tämän vuoden tarjontaansa. Kun sinne ilmestyi Zazu, kllikkasin heti sen ostoskoriin. Tunsin itseni hivenen petetyksi, kun samaisia Zazun siemeniä olikin myös marketin siemenhyllyssä. Netistä tilasin kaksi pussia. Taidan kaupassa käydessäni napata sieltä Zazua lisää, sillä yhdessä pussissa on vain 4 siementä. Aika hyvin jo kylvämäni paprikat ovat itäneet, mutta tuntuu turvallisemmalta, jos laatikossa on myös varasiemeniä.

Spagettikurpitsaa en ole aiemmin kasvattanut. Ystävä kehui sitä kovasti, joten päätin kokeilla. Onko teillä muilla kokemuksia spagettikurpitsasta?

Tomaateilla ei ole vielä mitään kiirettä. Laadin jo syksyllä tulevan kesän lajikesuunnitelman. Siksi täydensin siemenvarastoon niitä, joita aion nytkin kasvattaa. Keskityn viime kesäiseen tapaan kirsikkatomaatteihin, jotka kypsyvät nopeammin ja helpommin kennokasvarissa. 

Pienikokoista vihannespaprika Koralia tilasin ja kylvin siitä syystä, että olen muutaman kerran ostanut kaupasta mausteöljyyn säilöttyjä, vuohenjuustolla täytettyjä minipaprikoita. Voisin syödä niitä vaikka joka aterialla. Niinpä ajattelin kokeilla, josko saisin pikkupaprikoita itse kasvatettua ja sen jälkeen säilöttyä.

Paprikat venyvät hurjaa vauhtia

 

18.1. kylvetyt pelaguut ovat alkaneet kasvaa hurjaa vauhtia. Pian ne täytyy koulia. Samana päivänä kylvetyistä kelloköynnöksistä ainakin kaksi tunkee mullan päälle ensimmäistä viherrystään. Ensimmäiset kelloköynnökset kylvin turvenappeihin. Toisen satsin kylvin multaan 31.1. ja niistä jo kaksi puskee itseään esille.

Pelaguutkin ovat heränneet kiitettävästi. Toivottavasti saan kaikki itäneet taimet hengissä koulittua ja kesäksi kasvuun ja kukkimaan. Vanhojen pelaguiden talvettaminen meni tällä kertaa täysin pieleen. Ne kuihtuivat ja kuolivat pois yksi toisensa jälkeen. Ehkä en jaksanut jutella heille riittävästi mukavia.

Runebergin päiväkin tuli ja meni. Monena vuotena olen itse leiponut Runebergin torttuja, mutta tänä vuonna turvauduimme kaupan valikoimaan. Herkullisia olivat nekin. Sopivan kosteita ja mausteisia.

Ruokakaupassa käydessäni ostin kevään ensimmäisen esikon. Löysin nätin lilakukkaisen, joka sopii hyvin keittiöön vaihtamaani pöytäliinaan. Olisi hienoa saada tämä esikko pysymään hengissä kevääseen saakka, jotta voisin siirtää sen jatkamaan kasvuaan kukkapenkissä. Tähän saakka onnistumiseni näiden kaupasta ostettujen esikoiden kanssa on ollut vaatimaton. Rehellisesti sanottuna täysi nolla.

Clematis 'Purple Dream'

Pahoittelen, etten ole kovin aktiivisesti kommentoinut blogejanne. Käyn kyllä lukemassa pysyäkseni kärryillä tapahtumista ja tuulettaakseni ajatuksiani. Pää on liian täynnä kaikkea muuta jaksaakseni keskittyä. Nippanappa saatiin vanhempien muutto hoivakotiin ja heidän kotinsa tyhjentäminen hoidettua, kun vuorossa onkin hautajaisten järjestely. Elämä jatkuu ja siinä ohessa arki pyörii.

Mukavia talvipäiviä!

Viikonlopun muuttotalkoot

Kurkku Sherpa

  
Pitkään jatkunut lämpötilojen vahtiminen johti perjantaina taimiruljanssiin, jossa tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden tie kulki kellarista kasvihuoneeseen. Ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä - tai oikeastaan  kesäpäivä - antoi uskoa ja pontta muutolle. Kirjanpitoni mukaan viime vuonna hyötykasvit muuttivat kellarista kasvihuoneeseen 18.5. eli vajaa viikko aiemmin. Kuten viime vuonna, myös nyt kurkuissa on jo alkuja. Samoin muutama raakile tomaateissa.

Tomaatti Golden Sunrise

Muutossa riitti kantamista, sillä niin kurkut kuin tomaatitkin oli jo kellarissa istutettu kasvuastioihinsa. Painoa oli tuhdisti ja korkeiksi venähtäneitä kasveja piti liikutella varoen. Ukkokulta oli apunani, mikä helpotti melkoisesti. Aika monta reissua kellarista alapihalle ja takaisin saimme tehdä.

Koska kennokasvari on aika hatara laitos ja lämpö falskaa iloisesti ulos jokaisesta mahdollisesta saumasta, viritin narun avulla kummankin puolen kasvaria kaksinkertaisen harsoteltan. Sen suojassa kasveilla on lämpimämpää. Kennokasvarissa auringonpaiste ei porota yhtä kirkkaana kuin lasikasvihuoneessa, mutta keinovalosta luonnonvaloon muutto saattaa silti olla kasveille järkytys. Niinpä harso suojaa alkuun myös liialta porotukselta.

Aiemmin olen lämmittänyt kasvaria niin keväällä kuin syksyllä valopetroolilämmittimellä. Se ei ole järin tehokas ja lisäksi se on muistettava sytyttää illalla ja sammuttaa aamulla. Nyt Ukkokulta kantoi kasvihuoneeseen kellarissa olleen lämmittimen, jota varten vedettiin sähköpiuha pergolasta alapihalle. Lämmittimeen liitettiin ajastin, joka helpottaa sen käyttöä.

 
Tomaatit ovat kasvarin toisella seinustalla, kurkut toisella. Tässä vaiheessa taimet ovat turhankin tiiviisti, jotta ne on helpompi kääriä illalla harsoihin. Myöhemmin väljennän istutusastioiden välejä. Aamuisin avaan harsotelttoja, illalla käyn laskemassa ne alas. 

Myös oviaukon sisäpuolelle kiinnitin narun, johon sain laitettua tuplaharson. Se on kätevä myös kesäkuumalla, jolloin ovi on auki, mutta harso estää auringon porottamisen suoraan kasveihin.

Laitoin maximi-minimimittarin harsojen alle nähdäkseni, millainen vaikutus sekä harsoilla että lämmittimellä on. Aika hyvin lämpö pysyy yöaikaan. Mittari on näyttänyt runsasta +15 astetta aamuisin. Ei paha ollenkaan. 

Kasvien tukinarut ovat nyt harsojen vuoksi alempana. Nostan ne ylemmäs, kunhan harsot voi poistaa. 

Paprika Redskin

  
Lauantaina viritin Blumat-kastelujärjestelmän. Sitä on vielä säädettävä. Onneksi tilasin kevättalvesta Blumatiin varaosia, sillä yhteen letkunpätkään oli tullut reikä ja se oli vaihdettava. Lisäksi istutusastioita on nyt enemmän, joten ylimääräiset kastelutötsätkin (mitä ne sitten ovatkaan oikealta nimeltään?) olivat tarpeen. 150 litran musta vesisäiliö sekin tuottaa hiukan lämpöä kasvarin nurkassa nököttäessään.

Valkosipulit

Kasvimaalla kaikki alkaa olla mallillaan. Kesäkurpitsat ovat vielä kellarissa. Ne eivät ole ehtineet kovin isoiksi kasvaa, sillä kylvin ne vasta toissaviikolla. Retiisit ovat jo itäneet, samoin kosmoskukista ja herneistä osa on tullut pintaan. Etualalla valkosipulit vaikuttavat tyytyväisiltä ja kepasipulikin niiden kumppanina itää mukavasti.

Olen laiska kastelemaan, mutta nyt olen luvannut kunnostautua siinä hommassa. Kasteluletku on vedetty valmiiksi alapihalle. Senkun käyn kääntämässä kellarissa hanan auki. 

Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä ja nautiskellaan!

Prunus - Tuomi