Nyt kyllä laiskottaa

Tyttären Nemo

 

Tammikuu vetelee viimeisiään. Hyvä niin, sillä olo on vetelä ja laiskottaa ylenmäärin. Kulunut kuukausi on menty tukka putkella. Illalla ei ole aina tiennyt, mitä aamu tuo tullessaan ja yöunikin on kaikonnut monia asioita päässä pyöritellessä. Tammikuun sanat ovat olleet muutto ja lumityöt. Kumpaakin on riittänyt päivien täytteeksi.

 
Torstaina lähti vanhempien asunnosta viimeinen kuorma. Käytin runsaasti aikaa asunnon tyhjentämisen vaihtoehtojen haarukoimiseen. Moni firma olisi ollut valmis tyhjennykseen, mutta useimmat halusivat valita vain jälleenmyytäväksi kelpaavan tavaran. Muu olisi jäänyt meille lajiteltavaksi ja pois kuljetettavaksi. Lopulta löysin useilla paikkakunnilla toimivan helpponouto.fi, joka on Lassila-Tikanojan, kierrätyskeskuksen, Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry:n sekä SPR:n Kontin yhteisyritys. Hintaan sisältyi tavaroiden haku, hyödyllisen tavaran kierrättäminen ja kaatopaikalle joutuvien tavaroiden jätemaksut. Palvelu osoittautui kaikin puolin kiitettäväksi ja suositeltavaksi.

Jäljellä on loppusiivous, jonka pikkuveli vaimonsa kanssa lupasi hoitaa. Sitten vain avainten luovutus ja ajatusten suuntaaminen siihen, että vanhempien elämänkirjassa on kääntynyt uusi ja ehkä myös viimeinen sivu.

Vaikka monena aamuna ja iltana on pitänyt rientää avaamaan auran sisäänkäyntiin työntämää valtaisaa lumivallia, ovat lumityöt olleet raskaudestaan huolimatta hyödyllistä ulkoilua ja kuntoilua. Kävelemään ei kylille ole ehtinyt eikä se ole ollut mielekästäkään, kun auraamattomilla teillä on ollut mahdollista lähinnä rämpiä suolaamattomassa tai suolatussa mössössä. 

Tammikuun toisen viikon lumimyräkän jälkeen seurasi muutama raikas pakkaspäivä ja sitten onkin ollut toista viikkoa vesi- ja räntäsadetta. Hanki on toki madaltunut, mutta uuden lumen kolaamisessa tarvitaankin jo lihaksia. Sen verran korkeita kaikki pihan lumikasat ovat, ettei puhaltamalla tai edes pikkuisen tönäisemällä niiden päälle lunta siirretä.

18.1. kylvämistäni  kelloköynnöksistä yksikään ei ole vielä itänyt. Kirjausten mukaan olen kylvänyt kelloköynnöksiä viime vuonna kolme eri satsia. Kaikki eivät silloinkaan itäneet. Taidan lähipäivinä tehdä uusintakylvöksen.

23.1. kylvetyistä keijunmekoista neljä on itänyt. Paprikoista 1 California Wonder ja 1 Hungarian Black. Pelaguista 2 Divas Rasberry Ripplea ja 1 Pink Inspire. Idut ovat toki vielä pikkuruisia, eikä niiden henkiinjäämisestä ole takuita. Kummasti siementen itäminen kuitenkin innostaa.

Lumikello 29.1.2020

 
Kevään kaipuu on valtavaa. Viime vuoden olemattoman lumen vuoksi koko talvi tuntui ikäänkuin olisi elänyt kaiken aikaa kevättä. Ehkä tämä vallitseva valtaisa lumimäärä tuo taas uuden säväyksen kevään odotukseen. Miten lumi sulaa, saako taas edistää kevään saapumista hakkaamalla pihakäytäviltä jäätä? Milloin ensimmäiset piipot pilkistävät kohmeisesta maasta? 

Olen ajatellut, että kunhan saan muuttoruljanssin pois päiväjärjestyksestä, on taas aikaa suunnitella kaikkea puutarhaan liittyvää. Kylvöjen lisäksi pitää käydä laittamassa kellarin kasvattamo valmiiksi. Siirtää pöytälevyt kasvilamppujen alle, asetella koulimisvälineet järjestykseen ja katsoa, että multasäkit ovat kellarissa, eivätkä makaa jäisinä lumihangessa.

Jouluruusu 29.1.2020

BirdLifen pihapongauksesta moni onkin jo muistuttanut blogeissaan. Siihen ajattelin itsekin edellisvuosien tapaan osallistua. Tinttien touhuja on tullut vahdittua. Se on oikein mukavaa ja kiinnostavaa talvipuuhaa. 

Yhtenä iltapäivänä Ukkokullan kanssa keittiön pöydän ääressä ruokaillessa huomasin marjakuusesta pöllähtäneen hangelle vähän erikoisemman otuksen. Ensin katsoin, että onpa tavallista isompi lintu. Vaan sepä olikin pieni pöllö. Olin hetken äimistynyt, sillä mielikuvissani pöllö on isokokoinen ja pyöreänaamainen otus. Luontoporttia ja lintukirjoja tutkittuani totesin pihassamme vierailleen varpus- tai helmipöllö. Pienen koon vuoksi kallistun varpuspöllöön. Se on varmasti ollut vaanimassa tinttejä ruokintapaikalla. Halvat on huvit, mutta pöllön näkeminen omassa pihassa sai kyllä hymyn huulille moneksi päiväksi.

Oletteko huomanneet, miten päivät ovat jo pidenneet ja valostuneet? Jos elämästä siitä huolimatta puuttuu väriä, tulppaaneissa on iloa tarjolla sitäkin enemmän. Kimpullisella tulppaaneja saa piristystä viikoksi eteenpäin. Suosittelen!

Mukavaa viikonloppua ja lähtölaukausta helmikuulle!

Huh, mikä viikko!

 
Takana on melkoinen viikko ihan joka suhteessa. Vielä ei voi edes huokaista, sillä työ ja kiire jatkuvat kuun loppuun saakka. Pahin ruljanssi on kuitenkin selätetty, toivon niin.

Kuten aiemmin kerroin, vanhempani saivat paikan tehostetun hoidon yksiköstä ennakoitua nopeammin. Päätös paikan vastaanottamisesta oli tehtävä parin päivän sisällä, koska tulijoita on jonoksi asti. 

Vanhusten muutto tapahtui alle kaksi viikkoa paikan saamisesta. Loppiaiskeskiviikon olin jo käyttänyt vakuutusten, sähkösopimusten ja muiden sidonnaisuuksien irtisanomiseen sekä paperiasioiden järjestämiseen. Äidin vein välttämättömien tavaroiden kera hoivakotiin viime maanantaina ja isän siirsin väliaikaisesta paikasta uuteen hoivakotiin tiistaina. Keskiviikon, torstain ja perjantain olen tehnyt veljenvaimon kanssa täyttä päivää setvimällä ja pakkaamalla vanhempien tavaroita.

 
Melkoisia käytännön ongelmia on aiheuttanut pääkaupunkiseudulle muutaman päivän aikana satanut lumimassa. Keskiviikkona tein aamuviidestä seitsemään lumitöitä, sillä muuten en olisi päässyt pihasta mihinkään. Aura kävi kerran tiistai-iltana, jolloin kotitielle muodostui yhden auton kuljettava pöperöinen ränni. Ja samalla jokainen kiinteistö sai portilleen 70-senttisen vallin, jonka yli olisi auto pitänyt lennättää. Lunta satoi kaiken aikaa lisää, joten takamuksessa oli pelko, pääseekö takaisin kotipihaan illalla ollenkaan. Uutisista kuulin, että maan mittavin lumimäärä löytyy Etelä-Suomen Nuuksiosta. Kansallispuiston tuntumassa mekin asutaan.

Kotitie jalkakäytävineen on vihdoin paremmin aurattu.

 
Kunta kilpailutti kylän aurauksen pari vuotta sitten ja jo heti ensimmäisenä talvena uusi yrittäjä osoitti surkean palvelutason. Tai pikemminkin sen, miten ala-arvoisin kriteerein kunta palvelua on ostanut. Tämän viikon lumimyräkkä oli toki poikkeuksellisen vaikea, mutta kyläläiset ovat aiheellisesti kiukkuisia. Joillakin tieosuuksilla asukkaat joutuivat odottamaan aurausta kolme vuorokautta. Sanoisin kohtuuttomaksi. Onneksi ei ollut vakavia sairastapauksia eikä tulipaloja. Hälytysajoneuvoilla ei olisi ollut lähelle koteja asiaa ollenkaan. 

Tiukkojen vallien auraaminen kiinteistöjen sisäänkäyntien tukkeeksi on myös kohtuutonta varsinkin vanhuksia ja pikkulapsiperheitä ajatellen. Edellinen urakoitsija oli erittäin taitava aurausjäljessään, eikä teitä auratessaan kasannut valleja ihmisten sisäänkäynneille. Yrittäjä saakin yhä laajaa kiitosta työnsä tuloksista.

 
Vanhempien asunnossa on edelleen hurja määrä tavaraa, joille on jotain tehtävä. Seuraavaksi on tarkoitus järjestää sisaruksille "avoimien ovien päivä", jolloin kukin voi hakea haluamiaan tavaroita. Toiveissa olisi, että mahdollisimman paljon tavaraa lähtisi itse kunkin mukaan. Sen uskon kuitenkin olevan toiveajattelua, sillä jokaisella on kodeissaan kaikki tarvitsemansa. Muistoesineille tuskin on kovin suurta tarvetta.

Kun kukin on hakenut haluamansa, on järjestettävä jälkimuutto eli asunto on tyhjennettävä. Ja sen jälkeen hoidettava loppusiivous.

 
Vaikka vanhempani ovat siirtyneet suuresta omakotitalosta kerrostalokolmion kautta nyt tyhjennettävään kaksioon, riittää silti tavaraa poistettavaksi. Hoivakotiin meni joitakin huonekaluja. Vaatteita ja koriste-esineitä vietiin hoivakotiin ihan liikaa, koska äiti ei ennakkoon pystynyt tekemään riittävästi karsintaa. Eikä myöskään jaksanut. 

 
Vanhemmilla on hoivakodissa kaksi lähes samankokoista huonetta, joista toisen he halusivat olohuoneeksi ja toisen makuuhuoneeksi. Tai pikemminkin äiti halusi, sillä isä ei glaukooman aiheuttaman sokeuden ja muistisairauden vuoksi paljon päätöksentekoon voi osallistua. Kummassakin huoneessa on yksi 40 cm:n tankokaappi ja yksi 40 cm:n hyllykaappi. Ns. eteisessä 80 cm:n tankokaappi ja sen vieressä kaappi, jossa on käytössä pari hyllyä. Kaappeihin on saatava mahtumaan vaatteiden lisäksi hoitotarvikkeita ja mahdollisia muita henkilökohtaisia tarvikkeita.

Pitkän mallisen eteistilan toisessa päässä on iso pesuhuone. Toisessa päässä minikokoinen keittiö, jossa on pieni pesuallas vieressään 40-senttinen taso. Tason alla pikkuinen roskakaappi ja tason päällä muutama pieni yläkaappi, joihin äiti suunnitteli astioita. Ehkä äiti pian ymmärtää ja huomaa, ettei astioille ole kovin kummoista tarvetta, kun hoivakoti tarjoaa täyden ylöspidon.

 
Vanhempien kaksion kaappien, laatikoiden ja hyllyjen läpikäyminen on laittanut minut ajattelemaan yhä enemmän suhtautumistamme tavaraan. Miten valtavasti keräämme ympärillemme sellaista, mikä muuttuu hetkessä silkaksi roskaksi. Tai tavaraa, jolla ei koskaan ole edes muistoarvoa ollutkaan. Kunhan vain työnnämme niitä tyhjien paikkojen täytteeksi unohtaen sinne. 

 
Olen jo jonkun aikaa käynyt läpi omia tavaroitani ajatuksella, ettei kaikkea tarvitse säästää. Vanhempien asunnon tyhjentäminen lisää järjestely- ja luopumisprosessiani entisestään, sillä haluaisin säästää lapseni tältä rumbalta, jota nyt omien vanhempien tavaroiden kanssa läpikäyn. 

Vaikka tärkeimmät asiat ja esineet on nyt muutettu, teettää asunnon tyhjennys työtä ja päänsärkyä vielä pariksi viikoksi. Kerrostalon roskahuoneeseen ei ihan mitä vain viedä ja ylipäätään kierrättämistä suosivana tiedän tavaroiden selvittämisessä olevan omat kuvionsa. Pelkästään henkilötunnuksella ja muilla aroilla tiedoilla varustettujen papereiden hävittämisessä menee tovi jos toinenkin. 

 
"Kuolinsiivous" on jonkin aikaa ollut mediassa ja somessa jonkinlainen trenditeema. Älkää hyvät ihmiset odottako omaa tai läheisenne kuolemaa, vaan aloittakaa tavaroiden systemaattinen siivous jo hyvissä ruumiin ja hengen voimissa. Silloin on paras mahdollisuus miettiä ja keskustella, minkä haluaa säästää ja kenelle. Ja mitä haluaa tavaroilleen mahdollisen vakavan sairastumisen tai kuolemantapauksen kohdalla tehtävän. Tai silloin, kun edessä on muutto nykyistä pienempiin tiloihin tai peräti hoivakotiin. Olkaa armollisia läheisillenne, joille pahin siivousurakka kaatuu.

Tinttien lumityöt on tekemättä.

Muuttoruljanissi kaikkine oheiskuvioineen sekä tuntien lumityöt ovat vaatineet aikaa ja voimia. Illalla en enää ole jaksanut avata tietokonetta tai hakea kylvötarvikkeita esille. Elän toiveessa, että saisin kelloköynnökset kylvettyä lähipäivinä. Impectan siementilaus ei ole vielä saapunut, mutta ei sillä mitään hoppua ole. Löysin vihdoin etsimäni paprikalajikkeen eräästä nettikaupasta ja aion sen tänään tilata.

 
Jospa lähipäivinä ehtisi tehdä kävelylenkin lumisessa maisemassa.

Kauniita talvipäiviä teille kaikille!

PS. Postauksen kuvat on otettu -19 asteen pakkasessa tänään lauantaina.

Vuosi alkoi vauhdilla

 
Rauhallisen joulunajan jälkeen tammikuu alkoi vauhdilla. Vanhemmat saivat pienen kaksion kaupungin ylläpitämän seniorikodin tehostetun hoivan yksiköstä. Pariskuntapaikkoja on todella vähän ja sellaisen saaminen on jo lottovoittoon verrattava asia. Koska hoivakotipaikkoihin on pitkät jonot, piti myös päätös muutosta tehdä vikkelästi. Saimme tiedon paikasta välipäivinä ja sopimus tehtiin 5.1. Äiti muuttaa ma 11.1. ja isän siirrän väliaikaisesta hoivakodista tiistaina. Olin varautunut kuukausien odottamiseen ja jopa jonkinlaisiin "painostuspuheluihin". Olen kuin puulla päähän lyöty moisesta onnenpotkusta.

 
Kaikki edes kerran elämässään muuttaneet tietävät, miten paljon järjestettäviä asioita paikan vaihdokseen liittyy. Hoivakotiin muutossa on vielä omia erityispiirteitään. Kotivakuutukset, sähkösopimukset, turvaranneke- ja siivouspalvelu on sanottava kokonaan irti, on tilattava nimilappuja vaatteiden merkitsemistä varten, on allekirjoitettava apteekkisopimuksia. Osoitetietojen muutokset menevät useille tahoille postiin ja maistraattiin tehtävän ilmoituksen perusteella. Monille tahoille osoite on muutettava itse tai ainakin siten voi nopeuttaa tiedon välittymistä.

Rosa Majalis - Metsäruusu

 
Tulevalla viikolla on vanhusten lisäksi varsinainen tavaroiden siirto. Meillä on melkoinen haaste saada äiti ymmärtämään, ettei hoivakotiin yksinkertaisesti voi viedä kaikkea haluamaansa. On pakko luopua monista rakkaista tavaroista. Hoivakotia ei myöskään sisusteta samalla tavoin kuin perinteistä kotia. Sinne voi viedä joitain kalusteita. On vain muistettava, ettei vapaata lattiatilaa muurata umpeen tavaroilla, vaan jätetään tilaa rollattorilla ja pyörätuolilla liikkumiselle ja esimerkiksi sänkyjen läheisyyteen mahdollisille hoitotoimenpiteille. Säilytystilaa on minimaalisesti, joten vaatteissakin on suoritettava karsintaa. Koriste-esineistä puhumattakaan.

 
Äidin on vaikea ymmärtää, ettei hän tarvitse kahvikalustoa, eikä edes aterimia isolle porukalle. Hoivakodissa ruokaa on tarjolla aamusta myöhäiseen iltaan talon puolesta. Ruokailut tapahtuvat pääasiassa yhteisen pöydän ääressä salissa muiden asukkaiden kanssa. Joku muu hoitaa siivoamisen, eikä pyykkiäkään tarvitse itse pestä.

Oman tottumisensa tulee vaatimaan yhteiselo isän kanssa kahden kuukauden tauon jälkeen. Olen kuitenkin todella iloinen, että 69 vuoden avioliitto jatkuu saman katon alla vielä edes hetken aikaa. Välillä näytti epätodennäköiseltä, että vanhempia saisi edes saman rakennuksen eri kerroksiin, puhumattakaan yhteisestä makuuhuoneesta.

Kunhan saame vanhemmat tavaroineen hoivakotiin, alkaa heidän nykyisen asuntonsa tyhjentäminen ja siivoaminen. Ei sekään ihan sormia napsauttamalla hoidu, mutta eiköhän sunnitellulla loppurutistuksella selviä siitäkin. 

Rosa Fairy

 
Loppuvuosi toi tänne etelärannikollekin valkean talven. Yhdet kunnon lumityöt on jo tehty ja säätiedostusten mukaan kolaamista on luvassa lisääkin. Siitä huolimatta, että rakastan valoa ja lämpöä, en nyt koe lainkaan hullummaksi katsella valkeaa maisemaa. Pienet pakkaset takaavat, että luonto on kuin postikortti. 

Marjalle kiitos tällaisesta "joulukortista".

 
Tilasin jo nipun siemenpusseja, joiden pitäisi saapua aivan lähipäivinä. Tarkoitus on tehdä toinenkin tilaus, kunhan käyttämäni siemenkauppa saa uuden valikoimansa julkaistua. Kunhan saan vanhempien muuttoruljanssin järkevään jamaan, kylvän ensimmäiset siemenet multaan. Ainakin chili, paprika ja kelloköynnös sekä keijunmekko on listalla. Muut vielä avoimia, mutta eihän tässä niin hirvittävää hoppua niiden kanssa ole.

 
Loppiaisen jälkeen korjasin joulukoristeet pois. Siinä ei paljon työtä ollut, kun tänä jouluna en montaa koristettakaan ollut esille ottanut. Valosarjat jätin niin sisälle kuin uloskin. Ja kynttilöitä poltan iltaisin edelleen ahkerasti. Sisäänkäynnin puoleisesta tuijasta sammutin jouluvalot eilen. Pihan puolella saavat olla vielä hetken. Illan sinessä on lumella kuorrutettu valaistu tuija kaunista katseltavaa. Valosarjojen pois kerääminen ulkoa saa jäädä lämpimämpiin säihin. Todennäköisesti pakkanen on niitannut johdot tehokkaasti havuoksiin, enkä halua niitä väkisin käydä pois riipimässä.

 
Moni vanhempien tilanteeseen ja muuttoon liittyvä asia on sekä valvottanut että pitänyt kiireisenä. Niinpä en ole ehtinyt ja jaksanut postauksianne kummoisesti kommentoida. Antanette minulle anteeksi. Aion kyllä aktivoitua blogin suhteen, kunhan saan vanhushössäkän tasaantumaan.

Kauniita talvipäiviä ja hyvää viikonloppua kaikille.
Seuratkaa tinttien touhuja ja tehkää vaikka lumienkeleitä - ja kylvösuunnitelmia.